Paras säästövinkkini

Juliaihminen

Olen sivunnut tätä aihetta jo muutaman kerran, mutta ajattelin vielä kirjoittaa siitä erillisen postauksen. 

Minä inhoan typeriä säästövinkkejä. Kaikki sellaiset "tee viikonloppuna iso linssikeitto ja syö sitä pitkin viikkoa", "ota termariin oma kahvi mukaan kotoa, niin säästät kaksi euroa" tai "marjasta omat mustikkasi talveksi" ovat huruhuttua. Ensinnäkin, monissa näissä neuvoissa ihminen maksaa valuutalla, joka on arvokkaampaa kuin raha: omalla ajallaan. Toiseksi, nämä ovat juuri sellaista richplainausta, joilla rikkaat kyykyttävät pienituloisia (koska eivät luultavasti itse noudata tällaisia neuvoja, ainakaan säästösyistä). Kolmanneksi, tuntuu että nämä vinkit on suunnattu ihan idiooteille, kyllähän ihmiset nyt tuollaiset asiat tietää sanomattakin.

Pahinta on, kun joku rikas tulee kertomaan pikavippikierteessä olevalle parikymppiselle, miten ei ehkä kannattaisi juoda energiajuomaa, kun se on niin kallista. No kai nyt se tiedetään! Kun elämänhallinnassa on vähän isompia onelmia, niin siinä ei auta, jos jättää pari Redbullia ostamatta.

Säästövinkit ovat yleisesti ottaen yhtä tympeitä kuin laihdutusvinkit. Ne eivät toimi pidemmän päälle, jos ei ole sisäistä motivaatiota hommaan. Sitä voi vaikka parin kuukauden aikana kiukulla säästää pari tuhatta euroa tai laihduttaa kymmenen kiloa. Kuitenkin, jos ajatuksena on, että suurinpiirtein joka kuukausi jäisi jotain säästöön, näppärät vinkit eivät auta. Ylipäänsä se, jos joutuu ajattelemaan koko ajan ruokaa tai rahaa tekee elämästä kurjaa. Köyhyys on ennen kaikkea sitä, että on pakotettu kelailemaan rahajuttuja päivittäin vastentahtoisesti.

Mun kokemuksen mukaan rahaa alkaa kertyä tilille silloin, saa nautintoa vaikkapa siitä, että on onnistunut säästämään taas seuraavan tasaluvun tililleen (oli kyse sitten satasesta tai kymppitonnista) tai maksamaan opinto- tai asuntolainaa hieman ylimääräistä. Tai ilahtuu, kun tilille tulee jossain kuussa ylimääräisiä satasia extra-työkeikan palkkiona.

Jos näkee säästämisen taustalla jotain tarpeeksi motivoivaa sekä aidosti saavutettavissa olevaa, kuten oman selustan turvaamisen tai vaikka asunnon ostamisen, niin raha-asioiden miettiminen muuttuu kivaksi jutuksi. Jos on päättänyt hankkia 10 000 euron osakesalkun tai sijoitusasunnon ja sitten onnistuu siinä, tulee valtava voimaantumisen tunne: Minä hallitsen itse elämääni. Minä pystyn tähän ihan peruspalkan avulla!

Toisaalta, yksi mun kaveri juuri sanoi, että hän ei saa mitään kiksejä siitä, että rahaa kertyy tilille, joten miksi hän sitten säästäisi rahaa? Hyvä pointti. Jos on tyytyväinen omaan rahatilanteeseensa, niin ei todellakaan tarvitse lähteä suorittamaan mitään säästöprojektia tai muuttamaan kulutustottumuksiaan. Lisäksi pitää tietenkin muistaa, että rahaa voi ylipäänsä kertyä säästöön vain, jos tulot ovat sen verran riittävät, ettei ihminen joudu harkitsemaan jokaista tuotetta ruokakaupassa. 

Ennen kaikkea mun paras säästövinkki on: Älä osta mitään turhaa paskaa.

Mä en juurikaan saa iloa satunnaisten esineiden hankkimisesta. Mitä enemmän mulla on tavaraa, sitä enemmän ahdistaa. Usein vaikkapa housujen tai puhelimen ostaminen on pakollinen paha, joka on vain hoidettava. Sen sijaan jos olen harkinnut jotain ostosta pitkään ja vihdoin hankin sen, tulen huippu tuulelle. Olen esimerkiksi edelleen iloinen joka kerta, kun näen meidän Artekin ruokapöydän. Säästettiin sitä varten tovi, harkittiin sen ostamista vielä pidempään ja lopulta mennä päräytettiin ja tilattiin se. Nyt pöytä on ollut meillä jo yli kaksi vuotta, ja mä rakastan edelleen istua sen äärellä oli sitten kyse illanistujaisista tai perus sunnuntai-illan datailusta lapsen mentyä nukkumaan.

Tai kun talvi tulee, ja mä vedän mun megakalliin, mutta edelleen priimakunnossa olevan monta vuotta vanhan Fjällrevenin untuvatakin päälleni, uppoan siihen pehmeyteen ja lämpöön ja onnittelen itseäni erinomaisesta ostoksestani.

On toki useita asioita, joiden ostamisesta tulen hyvälle tuulelle: ruoka-ainekset johonkin herkkuun, hyvä lounas, erinomainen kahvi tai kestävät leikkokukat. Ja kyllä mä fiilistelin taas sunnuntaina sellaista seitsemän euron villakangastakkia, jonka löysin vuosi sitten kirpputorilta. Mutta nämä eivät olekaan mitään turhaa tai tarpeetonta paskaa. (Nyt joku miettii, että mitä se turha skeida sitten on. No, oikeastaan jokainen joutuu määrittelemään sen itse itselleen.)

Ylipäänsä säästövinkkien jakaminen on ankeaa, koska vinkkien jalekija ei yleensä tunne muiden elämäntilannetta. Tästä syystä mä tykkään puhua siitä, millaisia kiksejä minä itse saan rahan säästämisestä ja hallinnoimisesta, miten olen ostanut osakkeita tai miten sain hankittua unelmieni kämpän.

En niinkään halua neuvoa, miten muiden kannattaisi elää tai kuluttaa rahojaan. Sen sijaan ajattelen, että puhuessani raha-asioista ääneen joku voi saada kipinän ja innostuksen raha-asioidensa haltuun ottamiseen.

 

Mikä on typerin säästövinkki, jonka olette lukeneet?

 

 

Kuvat: Raha on musta yhtä herkullinen puheenaihe kuin karkkisushit (joita Sofia ja Sampo tuossa tekivät tupareihinsa)

 

Lue myös muita rahasarjan postauksia:

Haluan, että tililläni on aina 5000 euroa

En aio jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana

Miksi olen alkanut puhua rahasta?

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Sijoitusstrategiani on laiskuus

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

En mä nyt pysty keskittymään säästövinkkeihin, koska toi kuvitus! Mun on pakko saada pitää juhlat. Karkkijuhlat!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis nyt on silmän JA suun ruokaa, melko eeppistä settiä. :D

DADA/DAY

"Jos opiskelet 8h ja nukut 8h vuorokaudessa, siihenhän jää vielä 8h aikaa tehdä ihan oikeita töitä."

Ei nyt ehkä ihan säästövinkki, mutta kuitenkin tarjottu ongelmanratkaisuksi opiskelijaköyhyyteen.

Mahdoton Nainen

Haluaisin nähdä tällaisia "vinkkejä" jakelevien itse elävän tuolla tavalla, pidempään ku pari kuukautta... Ja tuostakin yhtälöstä oli jätetty laskematta ainakin siirtymiset paikasta toiseen, noin nyt alkuun.

Pyjama79 (Ei varmistettu) https://pyjamapaivia.com/

Liian moni säästövinkki: 50 kohdan lista, joista teet jo muutenkin suunnilleen kaikki.

Minähän olen kääntänyt asian ihan päälaelleen. Minä en varsinaisesti säästä. Minä vain käytän rahaa vain olennaisiin asioihin ja tilille jää rahaa, jotka sitten voi siirtää säästöön, rahastoihin jne (ja käyttää joskus tulevaisuudessa johonkin muuhun olennaiseen, isompaan asiaan).

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo ystävääsi liittyvä kommentti jäi vaivaamaan mieltä, koska kun nykyään kukaan ei oikein haluaisi tehdä mitään mikä ei ole kivaa (kuten vaikka säästämään rahaa), ja sitten ollaan pulassa kun elämässä tapahtuu jotain yllättävää ja säännölliset kuukausitulot loppuvat. Eikö kuitenkin kannattaisi ajatella pitemmällä aikaperspektiivillä ja varautua jos joskus taloudellinen tilanne ei ole niin hyvä kuin nyt? Enkä nyt halua kohdentaa tätä kritiikkiä mitenkään ystävääsi, vaan ehkä sellaiseen yleiseen vallalla olevaan käytäntöön, että se mikä tulee myös menee ja säästäväisyys on outo poikkeus tässä yhteiskunnassa.

Mutta keep up the good work, uskon että monikin on alkanut kyseenalaistaan omia kulutustottumuksiaan näiden sun juttujen myötä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllähän ne paskimmat säästövinkit on just sellaisia, mitkä sotii omaa prioriteettijärjestystä vastaan. Mä esim. inhoan, kun joku laskee, miten paljon säästäisi sillä, että tekisi eväät joka päivä töihin. Sen sijaan en taas osta leivän päälle mitään leikkeleitä tai juustoa, koska se on mulle ihan hukkaan heitettyä rahaa. Ja itse asiassa ison Oltermannin hinta panee mut pyörittelemään päätäni kaupassa: kellä siihen muka voi olla varaa??

Kuten näkyy, rahankäytön kohteet ei todellakaan ainakaan mulla oo mitään rationaalisia valintoja. Tekisi mieli sanoa, että en osta mitään turhaa schaibaa ja oon sillä tavalla onnekas, etten sen perään haikailekaan. Sitten toisaalta taas: Onko se työpaikkalounas tai kotiinkannettu paperi-Hesari oikeasti välttämätön juttu? Eihän ne oo, mutta toistaiseksi niistä ei ole tarvinnut tinkiäkään. Jos mun pitäisi ruveta säästöbudjetille nykyisillä kulutustottumuksillani, niin kaikki valinnat tulisivat olemaan kipeitä ja kirpaisevia valintoja. Mulle voisi siis antaa varmasti tehokkaita säästövinkkejä, mutta ei ne kyllä mielyttäviä olisi.

Mahdoton Nainen

Mä välttelen noita eväslounaita paristakin syystä: musta kahden aterian kokkaaminen päivässä (plus aamiaiset ja välipalat päälle) ei vain ole mulle ajankäytöllisesti tai muutenkaan mielekästä puuhaa. Plus väitän että tulen syöneeksi paremmin ja terveellisemmin kun käytän lounasravintolan palveluita kuin jos tekisin itse eväät. Lopulta se eväiden roudaaminen nimittäin kääntyisi kuitenkin valmisaterioiden ostamiseen, jotka ehkä on vähän halvempia kuin se lounasbuffa mutta häviää kyllä sekä ravintoarvoissaan että nälän pitämisessään jälkimmäiselle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulle taas eväät ovat pelkkää säästöä, koska hävikkiruokaa ei sen ansiosta synny meillä oikeastaan yhtään. Syön siis aina eilisiä ruokia lounaalla tai teen illalla nopeita ruokia jämistä tai jos jämiä ei ole niin jonkun salaatin, wokin tms. :)
Kaikille tämä ei tietenkään toimi syystä tai toisesta, mutta monille ihan toimiva keino säästää kuussa satasia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä taas nuo esimerkin kaltaiset säästövinkit on ihan hyviä, koska niitä nyt usein esim. velkaneuvonnassa asiakkaille annetaan, ts. miten säästää arjessa, kun ei mukamas osta mitään. Kaikilla ei myöskään ole kotona saatu mitään "normaalin" ihmisen elämänhallintataitoja heille monet "idioottiohjeet" voi olla oikein hyödyllisiä.
Jos neuvoja ja vinkkejä jaellessa pitäisi aina ensin olla toisten elämäntilanne tiedossa ja mahdolliset kipukohdat, ettei vaan tietämättään loukkaa, niin ei voisi varmaan puhua mistään yleisellä tasolla. Neuvoja ei myös tarvitse ottaa itseensä tai olettaa, että juuri minun on näitä noudatettava, jos ne ei tunnu omalta.

Toisaalta myös ihmettelen miten säästämisestä pitäisi väen väkisin tehdä joku ns. the thing. Onko ihmisillä niin paljon ylimääräistä rahaa tai turvaverkkoja (yhteiskunnnan tuet, vanhemmat avustaa tms?), ettei asioita varten tarvitse säästää? Minulle se on itsestäänselvää ja kyllä sitä joutuu miettimään millä tavoilla säästää, siitä syystä nuo vinkitkin voi usein olla hyviä, vaikka valtaosa olisikin tuttuja.

S__ (Ei varmistettu) http://www.mondayjournal.org/

Noista näpräystason säästövinkeistä on lähinnä vain haittaa, jos ne vie huomion oman talouden suurista linjoista. Vähän samaan tyyliin kuin on muistaakseni tutkittu, että hyväntekeväisyyskampanjoiden linkkien klikkailu ja jakaminen sosiaalisessa mediaa saa tavallaan oman hyväntekeväisyyskiintiön täyteen ja sit ei enää tartte tehdä mitään konkreettista. Eli samaan tapaan voisi ajatella, että jos keskittyy säästönäpräilyyn niin ne isommat linjat joilla olisi oikeasti merkitystä (työtilanteeseen vaikuttaminen, asuminen jne.) jää helposti huomiotta.

Jos taas suuret linjat on kunnossa ja noista pienistä säästötoimenpiteistä nauttii, niin siitä vaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä nää suuret linjat on?

S__ (Ei varmistettu) http://www.mondayjournal.org/

Tyypillisesti eniten rahaa ihmisillä menee asumiseen, ruokaan ja liikkumiseen (siis ei välttämättä treenaamiseen vaan siihen miten liikkuu arjessa paikasta toiseen ;)). Jos saa näiden kulut + tulopuolen kuntoon, niin talouden pitäisi pysyä aika hyvin tasapainossa. Mitä suurempi joku meno on omassa taloudessa, niin sitä enemmän sitä kannattaa tarkastella kriittisesti, koska siellähän se suurin säästöpotentiaali on :) Ja koska meillä kaikilla on aikaa ja energiaa vain rajattu määrä, eli kaikkea ei vaan voi tehdä, niin fokus kannattaa olla niissä asioissa joilla on eniten merkitystä.

Omalla kohdallani oon ajatellut tän niin, että jos johonkin menee enemmän rahaa niin muiden menojen pitää sitten joustaa samassa suhteessa. Esimerkiksi silloin kun halusin matkustaa ulkomailla, niin Suomessa rahaa sai kulua tosi vähän. Nyt kun asumiseen ja joihinkin harrastuksiin menee paljon rahaa, niin lomailen sitten pääosin kotimaassa (tai kotona :D) ja liikun julkisilla tai pyörällä. Tai jos haluan ruokakaupassa ostella suht vapaasti, niin sitten en syö ulkona juuri lainkaan. Aika perus kompromisseja siis :)

Tietysti tulot on toinen puoli tätä hommaa, siitä ei pääse mihinkään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luulisin kyllä, että useimmat laittavat isot asiat ensin kuntoon, kun alkavat säästämään määrätietoisesti. Joskus kallis asuminen mahdollistaa muita asioita elämässä, joten siinä ei oikein voi säästää ja toisaalta asuminen on kallista muutenkin, vaikka asuisi vaatimattomasti, jos asuu kasvukeskuksissa.

Mistä asioista voi sitten enää säästää kun asuminen ja liikkuminen kunnossa kuin pienistä. Miettiä miten söisi edullisemmin, irtisanoa turhat lehtitilaukset, suoratoistot, järkeistää maksullisia harrastuksia, vähentää tavaran ja vaatteiden ostelua, vähentää ravintolassa käymistä jne. Minusta nämä säästölistat on siitäkin hyviä, että moni voi niitä lukiessa miettiä tarvitseeko kaikkea sellaista mihin on tottunut ja mikä ehkä ennen on ollut tärkeää, mutta on sitten jäänyt vain tavaksi. Ja tämän pohdinnan pohjaksi listaa tulonsa ja menonsa kuukausi- ja vuositasolla ja katsoo paljonko mikäkin maksaa.

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Tässä linkissä riittää mun mielestä typeriä säästövinkkejä vaikka viikon jokaiselle päivälle. *face palm*
https://anna.fi/ruoka/ruokajutut/toimittaja-testasi-riittaako-50-euroa-v...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä tossa jutussa ihan hyvin tunnistettiin se, että keskituloisella kulutukseen vaikuttaa myös ystävien kulutustottumukset. Toimittaja pohti, että ystävien tapaamisen vuoksi joutuu helposti budjetoimaan ekstarahaa kahvittelua ja ulkona syömistä varten ja näinhän se on. Keskittämällä tapaamiset kotiin voi säästää, mutta välillä ystävien kanssa tehdään asioita kodin ulkopuolellakin ja silloin säästöbudjetilla elävän täytyy tehdä valintoja.

Mulla on sama ongelma kuin ekalla kommentoijalla.. Yritän epätoivoisesti lukea, säästämisvinkit blaablaa VAAHTOKARKKI motivaatio jotainjotain SALMIAKKIREMMI raha-asiat höpöhöpö SNÖRE. Niin anteeks, mistä me keskusteltiin?

Blue Peony (Ei varmistettu)

Minusta typerimmät säästövinkit ovat sellaisia, joilla pyritään osoittamaan, että toisen elämänarvot ja valinnat ovat vääriä. Äitini on esimerkiksi ristiretkellä siivouspalveluita käyttäviä lapsiperheitä vastaan, koska siivomalla itse (kuten "ennen" tehtiin), perheet paitsi säästäisivät rahaa, äidit (ja miksi vain äidit, minä kysyn) saisivat tarpeellista liikuntaa (koska sitä ei lasten kanssa ollessa ilmeisesti lainkaan saa, minä oletan). Mielestäni on vaikea sanoa, mikä on kullekin oikea säästämisen ja fiksun rahankäytön tapa, mutta totta on, ettei kaikilla suinkaan ole sitä kotoa saatua oppia fiksusta rahankäytöstä tai ihan normaalissa arjessa selviämisestä, ja heille ne leivo itse sämpylöitä -vinkit voivat hyvinkin olla tarpeeseen. Toisaalta kerään itse omat mustikkani, koska en ajattele sitä ajankäyttönä, vaan mukavana ja rentona puuhasteluna luonnossa, josta kaupan päälle tulee vielä niitä mustikoitakin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Rakastan sun rahapostauksia (ja sun blogia tottakai), mutta välillä tuntuu, että puolet postauksista on disclaimeria, "kaikilla ei ole mahdollisuutta", "kaikilla ei ole kyvykkyyttä" jne. Ei ole, mutta isolla osalla on. Kaikki eivät vain halua esim. säästää tai investoida. Monilla myös usein hämärtyy, että mikä on tarpeen ja halun ero.

Oon monestakin tokan kappaleen pointista eri mieltä. Elämänhallintaongelmainen tarvitsee yksinkertaisia neuvoja. Kaikki eivät saa kotoaan mitään eväitä elämään. Jos on aina syönyt (usein kallista) valmisruokaa, ei ehkä ymmärrä, että hieman ponnistelemalla ja esim. keittämällä perunat itse säästää jo pitkän pennin. Ja ihmisen ajan arvokkuus riippuu pitkälti siitä, että mitä joku on sulle valmis siitä ajasta maksamaan. Jos elää etuuksilla, niin aikaa on resurssina enemmän kuin sitä rahaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ennätin ajatella Puoli seiskan säästämisaiheista juttua katsellessa, että tästä aiheesta pitäisi kyllä haastatella Juliaa. Siihen sohvallehan sä sitten istahditkin. Hyviä pointteja jälleen. :)

Susann
Eleganssi

Yleisesti ottaen olen sun talouspostausten fani! Nyt vain täytyy olla vähän eri mieltä. Sun ajatus säästötavoitteiden motivoivasta voimasta kuulostaa tosi hyvältä, ja totta kai yhtään suurempien summien säästäminen vaatii suurten linjojen ja pitkän aikavälin tavoitteiden hahmottamista. Mutta on noille "perinteisille" säästövinkkilistauksillekin paikkansa. Niitä ei tietenkään pidä laukoa ylemmyydentuntoisesti pikavippikierteiselle, jolla menee kaikin puolin huonosti, tai leipäjonossa palelevalle pitkäaikaissairaalle. Sen sijaan niille on paikkansa mielestäni siksi, että vaikka useimmat tietävät, että noutokahvi on kallista, monet ihan mukavasti tienaavatkin ihmettelevät, mihin raha oikein katoaa. Varsinkin, jos rahan riittämistä ei ole tarvinnut juuri miettiä, sitä saattaa kuluttaa vähän liiankin huolettomasti. Ei hoksaa ajatella, että merkkijuustojen lisäksi on olemassa alle 4 euron kilohintaista edamia. Että aikuisen on mahdollista syödä maukkaasti ja terveellisesti 100-150 eurolla kuussa, ei mitenkään kokeiluluontoisesti vaan vakituisesti (jos ei ole vähävaraisuudestaan totaalisen uupunut).

Moniko hoksaa ajatella, paljonko pikkuisilta tuntuvilla vinkeillä säästää vaikka vuositasolla? Oman jaksamisen mukaan suosittelen lämpimästi. Jos pärjää mukavasti ja on tyytyväinen ilman, että laskeskelee arjen menoja kauheasti, mikäs siinä. Mutta jos rahaa pystyy säästämään myös pienistä puroista suhteellisen pienellä vaivalla, miksi ei? Tarkoitan vain, että on hyvä olla tietoinen siitä, mihin rahansa käyttää, eikä vingutella Visaa tiedostamatta kulutustottumuksiaan. Vaikkei ostaisi turhuuksia, rahaa palaa äkkiä, jos ei kilpailuta vakuutuksia tai kiinnitä huomiota kilohintoihin. Leipää en silti leivo itse, se on niin hidasta. Mutta toivoisin, että ruohonjuuritasolta asti harkitsevaa kuluttamista ei leimattaisi turhaksi piipertelyksi tai jotenkin noloksi köyhäilyksi (tämä yleisesti, ei nimenomaan sulle).

Vierailija (Ei varmistettu)

Lisäisin tähän vielä, että jollekin voi olla helpotus saada vaihtoehtoisia vinkkejä kuluttamiseen, koska se saattaa just tehdä elämästä helpompaa eikä tule ostettua turhaa. Esim. jos on aina ostanut sen take away -kahvin, koska se nyt vaan on ollut aikanaan cool kulkea sen kupin kanssa, voi olla helpottavaa lukea vaikka jostain lehdestä, että on yhtä siistiä keittää kahvit mukaan kotona. Joskus Lidlissä käyminen oli noloa kunnes tietyt ihmiset alkoivat seisoa sen takana ja kirjoittaa siitä. Nyt on jo siistiä ja valveutunutta tehdä ostoksensa Lidlissä. Tällä hetkellä on suositumpaa suunnata metsään kuin diskoon (tai sitten mun kuva on harhainen, koska elän sellaisten ihmisten ympäröimänä (ennen nääkin diskoili rajusti) ja seuraan somessa tyyppejä, jotka menevät mielummin metsään kuin diskoon). Uskallukseen tarvitaan joskus toisen sana siitä, miten olis mahdollista tehdä paremmin. Kunhan se ei ole moralisoivaa ja jeesustelevaa ylhäältä annettua liibalaabaa. Pikemminkin vaihtoehtojen esittelemistä.

P.S. Hiukan jännittävä toi varmennus-tehtävä. Ihan kuin olis autokoulun teoriakokeessa. "Älä mokaa, älä nyt helvetti vaan mokaa." :D

Anni2017 (Ei varmistettu)

Mun täytyy lisätä tähän vielä yksi epäsuora säästövinkki: pidä kirjaa kaikesta mitä ostat tai mihin kulutat. Ihan kaikesta. Eihän tuo suoraan sitä säästöä tuo, mutta auttaa hyvin hahmottamaan mihin se raha oikein menee. Ja tuo on oikeestaan se mistä rahanhallinnassa ois hyvä aloittaa: miten voi budjetoida tai säästää, jos ei tiedä mihin raha menee ja mistä sen säästöön menevän rahan voisi nipistää?

Omassa elämässä tuo "älä osta turhaa paskaa" on ollut hyvin toimiva, ahdistun tavarasta myös. Tosin mun pitäisi vielä laajentaa tuo ruokakauppaan, sieltä tulee usein raahattua turhuuksia, koska ruokahan ei jää kaappeihin pyörimään...

ps. laitoin sulle pari viikkoa sitten sähköpostia, onkohan se kadonnut bittiavaruuteen tai jotain? :)

Maty (Ei varmistettu)

Oot ihan paras! Nää sun talouspostaukset on huippuja, keep up the good work :)

Ihan samaa mieltä tuosta, että jos elämä on päin prinkkalaa ja kokonaisuus ei oo hallussa, niin siinä ei paljon auta jonkun hyvät neuvot, että ei kannattais ostaa mitään energiajuomaa tms. Mulle parasta vauhditusta säästämiseen oon saanut sillä, että oon merkannut kaikki menot ylös. On tajunnu sen myötä, että on mistä karsia :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä ei nyt liity rahaan, mutta tuohon sun ihanaan ajatukseen olla turhaan päällepäsmäröivästi neuvomatta muita jos ei itse tiedä asiasta/ole ollut samassa tilanteessa itse, mun on pakko saada purkaa tämä asia mielen päältä. Miten voikin ottaa päähän näin saakelisti se, että tuttu 60+ mies kommentoi vastikään mietintääni koskien Jenni Haukion synnytystä (I know, asiahan ei sen enempää minullekaan kuulu, mutta oli pakonomaista small talkia). Asiasta keskustellessamme lausahdin sitten (pariskunnan parasta toivoen), että voihan olla että päätyvät suunniteltuun sektioon, jotta kaikki menee varmasti hyvin. Siihen sitten kyseinen henkilö huudahti, miten "JO vuosisatoja on synnytetty normaalista aivan hyvin, että mitä nyt tuollaisia!" Samainen henkilö oli kertomansa mukaan päättänyt lapsensa imetyksen sanomalla tälle, että tuon ikäinen ei enää tissiä lutkuta. Ja tähän väliin tiedoksi, että minä olen synnyttänyt 5kk sitten ja täysimetän. Onko sulla Julia mitään vinkkiä, miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia? Olen sanavalmis ihminen, mutta nämä tilanteet jättävät mut aina niin pöyristyneeksi, että en saa sanaa suustani!!! Edellä mainittu käytös on hyvin tyypillistä hänelle, ja sitä on siedetty hiljaa vuosia. Tuntuu, etten edes osaisi alkaa väitellä noin "paatuneen" ihmisen kanssa, tekisi mieli vain vältellä... Terveisin yksi tyttärelleen kunnioittavampaa tulevaisuuden elinympäristöä toivova.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä ei nyt liity rahaan, mutta tuohon sun ihanaan ajatukseen olla turhaan päällepäsmäröivästi neuvomatta muita jos ei itse tiedä asiasta/ole ollut samassa tilanteessa itse, mun on pakko saada purkaa tämä asia mielen päältä. Miten voikin ottaa päähän näin saakelisti se, että tuttu 60+ mies kommentoi vastikään mietintääni koskien Jenni Haukion synnytystä (I know, asiahan ei sen enempää minullekaan kuulu, mutta oli pakonomaista small talkia). Asiasta keskustellessamme lausahdin sitten (pariskunnan parasta toivoen), että voihan olla että päätyvät suunniteltuun sektioon, jotta kaikki menee varmasti hyvin. Siihen sitten kyseinen henkilö huudahti, miten "JO vuosisatoja on synnytetty normaalista aivan hyvin, että mitä nyt tuollaisia!" Samainen henkilö oli kertomansa mukaan päättänyt lapsensa imetyksen sanomalla tälle, että tuon ikäinen ei enää tissiä lutkuta. Ja tähän väliin tiedoksi, että minä olen synnyttänyt 5kk sitten ja täysimetän. Onko sulla Julia mitään vinkkiä, miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia? Olen sanavalmis ihminen, mutta nämä tilanteet jättävät mut aina niin pöyristyneeksi, että en saa sanaa suustani!!! Edellä mainittu käytös on hyvin tyypillistä hänelle, ja sitä on siedetty hiljaa vuosia. Tuntuu, etten edes osaisi alkaa väitellä noin "paatuneen" ihmisen kanssa, tekisi mieli vain vältellä... Terveisin yksi tyttärelleen kunnioittavampaa tulevaisuuden elinympäristöä toivova.

js (Ei varmistettu)

Uusi lukija täällä hei! Kovasti olen vanhempia postauksiasi selaillut, mutten vielä ainakaan huomannut, oletko kirjoittanut ns. mansplaining-ilmiöstä? Olisi kiva yhdessä kommentoijien kanssa pohtia, miten näihin selittäjiin tulisi suhtautua. Törmäsin äsken (siinä pahamaineisessa FB-sieniryhmässä) taas sellaiseen kommenttiin, että ihan harmittaa olla tällainen ujo vässykkä, joka ei osaa sekaantua muiden fb-keskusteluun vaikka aihetta ehkä olisikin. Harmittavasti ei uskaltanut/huomannut muutkaan ryhmäläiset tai asianomaiset.

Olen jostain kuullut, että seksistisiin vitseihin toimii, kun pyytää vitsin kertojaa selittämään vitsinsä auki - ikään kuin ei olisi sitä ymmärtänyt. Silloin korvia punottaa jo muillakin kuin naisilla. Olisiko vastaavia vinkkejä myös muihin setien höpötysten kestämisiin? :)

Kiitos sisältörikkaasta blogistasi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Maailma olis niin kurja paikka ilman poliittisesti epäkorrekteja vitsejä. Taidan olla vähän sairas kun musta parhaat jutut on yleensä seksistisiä/rasistisia/jonkun kuolemaan ja kurjuuteen liittyviä :D Mistä voi vitsailla jos ei näistä, en ihan oikeasti keksi? :D Tai tarviiko oikeastaan vitsailla ollenkaan mistään?

Vierailija (Ei varmistettu)

En kyllä ees saisi sanoa että oon sairas koska se ei oo oikein oikeesti sairaita kohtaan.

js (Ei varmistettu)

Näillekin vitseille on paikkansa. Työpaikka ei ole yksi niistä, eteenkään silloin kun "vitsin" pointtina on saada puolet nolostumaan. Myös sekstistisen kommentit esimerkiksi ulkonäöstä, jotka heitetään "vitseinä", eivät ole vitsejä, vaan häirintää.

Anni Menossa (Ei varmistettu) https://menoajamamailua.wordpress.com/

Hetkosnen, olikos kirjoituksella eilen dissaavampi otsikko? Tartuin siihen, koska itse kirjoitin omia, hulvattomia säästövinkkejä blogiini ja tietysti hiukan loukkaannuin, että minua näin julkeasti täällä soimataan. [https://menoajamamailua.wordpress.com/2017/08/01/mielettomia-saastovinkk...

Tietenkään loukkaantumisen varaa ei ole, etenkään koska itse kirjoitin ja pauhaan joka paikassa rahan, mutta _ennen kaikkea_ ajan ja luonnon säästämisestä. Luonto nyt on asia erikseen, mutta kuten totesitkin, monella hyvä- tai ok-tuloisella on enemmän puutetta ajasta kuin rahasta, ja lisäksi ensimmäinen on arvokkaampaa kuin jälkimmäinen. Jonkun insinöörin pitäisi tehdä sellainen diagrammi ja laskelma, joka vertaisi rahan ja ajan kallisarvoisuutta ja ottaisi huomioon se, mihin aikaa käyttää. Jos työ on vaikka tosi kivaa, sitä voi tehdä huonomman palkan eteen enemmän ja vaikkapa kodin siivoaminen saattaa joillekin meille kelvottomille nykyäideille olla sellaista via dolorosaa, että siitä pulittaa mieluusti saman rahan, jonka itse tienaa mukavammilla puuhilla (öö, kiertotalous?!). Varmaan joku on tällaisen laskelman tehnytkin, otan vastaan linkkejä!

Ja niin, mäkin pidän ihan hirmupaljon rahasarjasta, jee! ja lisää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus, kiitos! Itse olen ollut sekä kunnolla köyhä (toimeentulotuella elävä pitkäaikaistyötön) että nykyisin pienituloinen (vakityössä oleva ihminen, jonka palkka ei ole kovin huikea, ihan normaali taulukkopalkka kuitenkin.) Monet säästövinkit, jotka ovat pienituloisille ihan hyviä, ovat kunnolla köyhille silkkaa vittuilua. Kuinka moni leipäjonossa kituuttava esim. harrastaa kahvilalatteja?

Omat parhaat säästövinkkini ovat tulojen excelöinti ja ruokaostosten keskittäminen isoiksi eriksi ja mieluummin Lidliin kuin S- ja K-ketjun kauppoihin. Excelöinti auttaa paljon sellaisten 50 € summien hahmottamisessa tyyliin jos ostan tässä kuussa uuden printterin, ostan uudet farkut vasta ensi kuussa, ja jätän printterin ja farkut ostamatta, jos haluan syyslomamatkalle. Minulla oli pitkäaikaistyöttömänäkin niin järkevät elintavat, että joku lattenvälttämisvinkki olisi ollut kohdallani ihan tuubaa. Silti raha ei vain riittänyt ja siitä oli koko ajan ahdistus päällä.

äitiyskoe
Äitiyskoe

Siis oikeesti köyhällehän noi vinkit on yleensä ihan vittuilua, mutta toisaaltavälillä tuntuu että monella suht normaalituloisella jotenkin hämärtyy se, paljonko itse kuluttaa ja mihin rahat menee. Mähän en koskaan ole tienannut edes keskipalkkaa (viimeisin palkka oli lähelle sitä), ja olen käynyt mm asuntoa ostaessani aika monta keskustelua siitä, miten voi olla säästöjä. Jotenkin mun tutut tuntuu tosi usein hämmentyvän, kun kerron miten paljon mulla jää rahaa säästöön. Siinä sitten selittelen, että kun mä en tosiaankaan ostele niitä latteja juuri koskaan ja shoppailen ihan tosi vähän. Mä vaan en osta vaatteita (osittain koska mun kokoa ei juuri saa Suomesta), meikkejä (en jaksa meikata) tms. Ravintolassa syön kohtuuvähän ja yleensä katson vähän hintaa, kaupassakin mietin hintoja, en heitä ruokaa pois, käytän kaiken loppuun, käyn tosi harvoin kampaajalla, en maksa edes Netflixiä kuin joskus harvoin. Enkä siis koe tätä mitenkään kamalaksi, meen kyllä ulos syömään jos joku kaveri pyytää ja on mulla kaikkea ihan tarpeeksi. Teen kotona tosi hyvää ruokaa ja jos joskus latte kovasti houkuttaa, ostan. Mutta hämmentävää on, että tosi moni ei jotenkin edes usko että näin voisi elää suuremmin kärsimättä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri näin!

Itse olen hyvätuloinen, mutta kulutan todella vähän ja tuntuu, että tätä saa jatkuvasti selitellä kaikille. Ostan lähes kaikki vaatteeni käytettynä (jos lähi-Fidalta löytää Marimekon talvitakin kympillä, niin miksi maksaisin siitä 400€?), asumme pienehkössä asunnossa ja arjessa kuluu rahaa todella vähän. Ja elämämme ei silti ole mitään ankeilua, käytämme kyllä rahaa tarpeen mukaan itselle mieluisiin asioihin. Monesti tuntuu, että useat keski- ja hyvätuloisetkin elävät palkkapäivästä toiseen ja ylimääräinen raha oikein polttelee taskussa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, tämä on musta tämän koko homman perustavanlaatuinen ongelma. Että kuluttaminen on brändätty synonyymiksi hyvälle elämälle. En mäkään koe, että luovun mistään tai elämä olisi jotain kituuttamista, jos saa rahaa säästöön. Ei se ole! Mun mielestä kuluttaminen luo lisää tarpeita, ja sitten kun ei pyöri tuolla ostoskeskuksissa, niitä tarpeita ei synny ja elän täysin onnellisena. 

Eli joo, täysin samaa mieltä tuossa, että elämä, jossa jää rahoo säästöön, ei ole millään lailla huonompilaatuista kuin elämä, jossa sitä ei jää. (Ja edelleen siis puhun keskituloisesta ihmisestä, en mistään köyhyysrajalla elävästä.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tykkään todella paljon näistä sun raha-aiheisista teksteistä!
Kommentoin sulle viimeksi, kun julkaisit ensimmäisen postauksen aiheesta (jos muistan oikein). Kerroin siinä, että mulla on ollut yhteensä noin 20 000 € ulosotossa aiempien mokailujen takia, ja että vuoden loppupuolella olen saanut kaiken maksettua. Muistan että sain sulta tosi kivan ja tsemppaavan kommentin, kiitos vielä siitä! Pari viikkoa sitten maksoin viimeisen erän, eli kaikki velat on hoidettu nyt ja tuntuu kyllä olo kevyeltä. Teki vaan mieli kirjoittaa tää juttu tänne, kaikki pienetkin tsemppausviestit (niinkuin se sun kommentti) on auttaneet tosi paljon, koska ns. oikeassa elämässä monikaan ei ole edes tiennyt tästä tilanteesta. Mun mielestä on hienoa, että sulta löytyy ymmärrystä erilaisille lähtökohdille ja tilanteille, vaikka olet omat raha-asiasi hoitanut todella hyvin (ainakin nyt itseeni verrattuna heh). Myönnän että mä lakkaan yleensä kuuntelemasta heti jos joku alkaa antaa jotain säästövinkkejä ilman, että on itse kokenut todella vaikeaa taloudellista tilannetta, mutta sun jutut luen aina mielenkiinnolla, koska sulla vaan on hyvä asenne näihin juttuihin. Kiitos hyvästä blogista!

Ja jos tätä sattuu lukemaan joku, joka on sotkenut raha asiansa pahasti, niin tsemppiä! Asiat voi selvitä parhain päin vaikka hetkellisesti tuntuisikin todella toivottomalta. En mäkään voi neuvoa ketään, koska kaikki tilanteet ja ihmiset on erilaisia, mutta halusin lähettää vähän sympatiaa ja toivoa jos siellä on joku, joka sitä tarvitsee :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko tarkentaa, tarkoitin siis lähinnä juuri sellaisia köyhille suunnattuja säästövinkkejä tässä: "Myönnän että mä lakkaan yleensä kuuntelemasta heti jos joku alkaa antaa jotain säästövinkkejä ilman, että on itse kokenut todella vaikeaa taloudellista tilannetta".

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei vitsit!!!!! Upeeta!!!!!!! NIIIIN SIISTIÄ!!!!!! 

Hei, jos sä yhtään koet, että pystyisit puhumaan asiasta pelkällä etunimellä/nimettömänä, niin mä olen etsimässä juurikin tämmöstä keissiä yhteen vähän isompaan projektiin, tarvitsisin tällaisesta aiheesta haastateltavan. Tuntuu, että sulla olisi todella hyvin puhuttavaa, just tuo mua kiinnostaa, että miten lakkaat kuuntelemasta jos tulee säästövinkkejä ilman todellsita tajua tilanteesta (my point exactly). JOS siis yhtään tulee semmonen fiilis, että voisit jubailla mun kanssa tästä kahvilla/puhelimessa, niin lait mulle viestiä osoitteeseen juliathuren@gmail.com.

Ja onnea vielä hirveästi, olen tosi ylpeä susta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kiitos :) Ai että mua kauhistuttaa huomata, että olin kirjoittanut tuonne "raha asiat", piti tietenkin olla raha-asiat hahaha!

Joo, voisin laittaa sulle viestiä!

Paulita
Vähä hyvä

Mun inhokkineuvo (siis inhokki, monille varmasti tarpeellinen) on just tuo monien komentoijien mainitsema "kirjaa ylös kaikki ostoksesi kuukauden ajalta" tmv. Oon jonkun kerran yrittänyt sitä, ja vitsit kuinka paljon siihen kuluu aikaa! Lisäksi, yksi kuukausi ei kerro mitään, koska kaikki menot eivät suinkaan mene kuukausittain, joten seurantajakson pitäisi olla vähintään kolme kuukautta, mieluummin vuosi. Ei kai kukaan sellaista jaksa?! Lisäksi olen excelnörtti, ja saan tällaiset tehtävät muutettua hillittömän monimutkaiseksi taiteenlajiksi. Ja lopputulos on joka kerta ollut, että mitään yllättävää infoa ei ole löytynyt: minun rahani kuluvat asumiseen ja matkustamiseen, minkä olen kyllä aina tiennyt.

Kommentoi