Pikku sabotööri

Juliaihminen

Veikkaan, että vain 1-vuotiaan lapsen kanssa tiivistä yhteiseloa viettävä ihminen pääsee kokemaan "sen tunteen", kun avaa lempparihuulirasvapurkkinsa, ja sen sisälle on tungettu kahden euron kolikko.

Ja myös "sen tunteen", kun avaa sitten toiseksi parhaan huulirasvapurkkinsa, ja sen pinta on täynnä noin 1-vuotiaan ihmisen sormen meneviä kraatereita.

Lapseni sabotoi minun huulien hyvinvointia! Ja nyt on sentään talvi, pakkanen ja huulet riekaleina!

Vanhemmuudella on hintansa! (Se hinta on alle viisi euroa, koska mun lempihuulirasvat ovat melko edullisia.)

 

Mitä teiltä on tuhottu viime aikoina? 

 

 

Lue myös:

Millaista on olla 1-vuotias?

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Kommentit

Ajatusleikki

Meidän vajaa 1,5-vuotias rikkoo astioita aika paljon. Tuhosi myös jouluaterian rikkomalla punaviinilasin ympäri pöytää. Meikit on aina vaarassa, mutta toistaiseksi suuremmilta vahingoilta on vältytty. Parketti värjättiin useasta huoneesta mustalla permanent markerilla, sohva sai onneksi pesussa lähtevällä tussilla vähän kuviota. Villeroy&Bochin iso vati meni myös säpäleiksi.

Keskimmäinen samanikäisenä oli aikamoinen tuholainen myös, mutta pikkuveljeensä nähden ihan amatööri. Rikkoi aikoinaan arvokkaista vain Aalto-maljakon. Taidonnäytteitä sen sijaan oli kirjastokortin ja hiuspannan katkaiseminen paljain käsin. Kukaan muu ei onnistunut, mutta hän onnistui. Syntyi sanonta, jos siihen ei pysty kirves tai vasara, niin *tähän tyttömme nimi* kyllä pystyy!

Esikoinen oli ihmelapsi. Ei rikkonut mitään. Eikä karannut mihinkään. Koskaan. Hän istui ja tutki. Kiipesi sohvalle ekan kerran 1,5-vuotiaana. Mutta ei silloinkaan tehnyt mitään järisyttävää, kävi vain istumaan.

Että mun kokemuksella pahenee kerta kerralta. Meillä on lapsiluku täynnä.

Ajatusleikki

Eiku joo! Typy rikkoi myös Arabian mukalaadukkaan lautasen lusikalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Apua! :D

Mä mietin just etten voi vastata tähän postaukseen mitään koska mun esikoinen ei ole ikinä tuhonnut/sotkenut/rikkonut mitään. Se ei karkaa vaan sen kanssa voi kävellä kaupungilla omat kädet täynnä romua ja lapsi seuraa vieressä kuin koulutettu koira. Se ei ole repinyt ainuttakaan kirjaa edes ihan pienenä ja on ihan järkyttynyt jos kaukosäädin tippuu vahingossa sen kädestä ja patterit tulevat ulos. Ei se edes lähtenyt kävelemään ilman tukea ennen kuin oli ihan varma ettei kaadu. En muista milloin viimeksi olisin joutunut katsomaan sen perään kotona, kun ei se saa mitään villejä ideoita tai ainakaan toteuta niitä.

Toinen syntyy muutaman kuukauden päästä. Saa nähdä mitä sitten hajoaa. Luulin että helpolla päästään, mutta ei kai sitten välttämättä kuitenkaan :D Täytyy alkaa tehdä jotain mielikuvaharjoitteita että saan kuopuksen pidettyä hengissä jos se alkaa koheltamaan!

Ajatusleikki

Suosittelen myös jotain ninjakurssia. Koska ei tullut tuossa mieleen, ettei tämä tosiaankaan rajoitu tavaroiden tuhoamiseen, sehän on ihan sivuseikka. Koska tuollainen aikaisin liikkeelle lähtenyt, utelias, mitään pelkäämätön, varhaisitsenäinen ja isosisaruksista mallioppinut satuttaa itseään myös ihan tosi herkästi. Tuolilta on pudottu niin monta kertaa, ettei laskuissa pysy. Kylvystä heittäydyttiin kaakeleille ja taitaa jäädä ikuinen arpi leukaan. Yksi aivotärähdys ja satoja mustelmia alle vuosikkaana. 

Samalla se on myös maailman lempein ja isosydämisin halailija ja hassuttelija, että puolensa ja puolensa <3

Juliaihminen
Juliaihminen

Dear lord, mäkin haaveilen jossain vaiheessa toisesta lapsesta... olen muutenkin kuullut näitä tarinoita, että eka ”huijaa” vanhempia, että lapset on helppoja ja toinen paljastaa sitten karvaan totuuden.

Onneksi näille voi nauraa melkein aina :D (Paitsi tietty jos lapsi satuttaa itseään.) Rakastan esim Muita ihania -blogin Tiinan instassa olevaa sarjaa #tiinarikkooastioita, kun se stailaa niin upeasti tuhoutuneet Arabiat kauniiksi kuviksi. Uutta asennetta vaan tuhoihin! :)

Valopäiväkirja

Kuten edellisellä, meilläkään ei esikoinen tuhonnut juuri mitään. Kuopus sen sijaan on ansainnut itselleen lisänimet "täystuho" ja "meihemi". Kirjoista lähtee sivuja ja osia, tussilla vedetään joka paikkaan (myös itselle kokovartalotatuoinnit), sakset ja veitset löytyy aina, jos joku on unohtanut ne edes etäisesti matalalle paikalle. Oon monesti todennut, että esikoisella oli ehkä vauhtia, mut tällä kakkosella on ideoita. Ideat on paljon vaarallisempia.... Elämme jänniä aikoja :D

Lintunen 81 (Ei varmistettu)

Tämä! Meilläkin esikoinen on todella vauhdikas tyyppi ja tuntuu keskittyvän juurikin siihen vauhtiin, ei ole kuitenkaan rikkonut juuri mitään eikä koskaan suunnitelmallisesti. Kuopus on vähemmän vauhdikas, mutta ideoita piisaa. Piirtelee vähän mihin sattuu, saksia on myös käytetty kokeilevan taiteen luomiseen, kokeilee muutenkin uusia juttuja: mm. miltä kuivakaapin sisältö näyttää mummin sohvan alle levitettynä, mitä saa aikaan kun voitelee leipälaudan ja jakkaran voilla, kuinka monta muroa mahtuu vesilasiin jne. Esikoinen on kyllä utelias, mutta kuopus on aivan omaa luokkaansa :D

PP (Ei varmistettu)

Meidän 6 v. tekee tuollaista edelleen. Tasaisin väliajoin mun huulirasvaan ilmestyy hampaanjäljet ja sokeripurkissa on usein jäljet, jotka muistuttavat sormella tökkäistyjä o_O

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihi! Kyllähän sitä maailmaa pitää kokeilla kaikenlaisilla eri tavoilla! :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.