Pikkuli, kaikkien vanhempien sankari

Juliaihminen

Minä rakastan Pikkulia. Hän on tuonut mun elämääni niin paljon onnea ja autuutta. Spesifisti hän on tuonut onnea, autuutta ja hiljaisuutta näihin elämääni näissä hetkissä:

- Eilisaamu, kun jostain herran syystä teki mieli vähäsen nukkua Blog Awardsien jälkeen

- Lauantai-ilta ja minä olen lähtenyt inasen verran liian myöhään ystävän illanistujaisista, ratikkamatka väsyneen lapsen kanssa Jätkäsaaresta Hermanniin voidaan vielä pelastaa

- Sunnuntaiaamu, kun me Tikin kanssa haluttaisiin lukea lehteä sängyssä ja kuunnella Muistojen Bulevardia kun taas lapsi haluaisi tonkia keittiön kuivakaappia ja heitellä lasagnelevyjä rikki lattialle ja nauraa voitonriemuisesti päälle

- Torstai kello 17 kun kokkaan melko katatonisessa tilassa ruokaa ja lapsi haluaisi "auttaa" ja tyhjentää taas tiskikoneen likaiset astiat lattialle

- Sunnuntai-iltapäivä, kun istun ystäväni Katariinan kanssa Tehnossa pitsalla toista tuntia 

- Tiistai-ilta, kun lapsi käy ylikierroksilla ja "siivoaa" meidän eteisen lattiaa vessaharjalla ja se pitäisi rauhoittaa sänkyyn menoa varten

- Keskiviikkoaamu, kun lapsi herää yllättäen jo seiskalta, ja mä haluan syödä aamupalani kotona ja että lapsi syö aamupalansa vasta kasilta päikyssä

- Perjantai-ilta, jolloin minä haluan katsoa läppäriltä Aallonmurtajaa, muttei ole vielä lapsen nukkumaanmenoaika

- Junamatka Helsingistä Turkuun

- Ja Turusta Helsinkiin

Pikkuli on semmonen ihana pieni lintu, joka tekee kaikenlaista hassua, kuten ottaa toukan lemmikikseen ja retuuttaa saastaista lintupehmolelua perässään. Pikkuli on kasvissyöjä (ei suostu syömään matoja), suloisella tavalla vähän arka (ei halua lentää) ja uskomaton unelmoija (toisinaan hän haluaa olla joutsen, joskus päästä etelänlomalle). Pikkulin vanhemmat ovat symppiksiä, oikeita seesteisiä mutta silti inhimillisiä (niin inhimillisiä kuin linnut tai vanhemmat voivat olla) vanhemmuuden idoleita, ja Pikkulin päivähoitopaikka on myös niin ikään kivan oloinen mesta, jossa on pedagogiset otteet kunnossa.

Pikkulin musiikit ja äänimaisema ovat laadukkaita, ja sarja on piirretty superkauniisti. Lisäksi Pikkulin juonet kiinnostavat jopa minua, koska niissä on paljon huumoria ja hauskoja käänteitä. Pikkulia piirtää semmonen suomalainen pariskunta, Metsämarja ja Antti Aittokoski.

On niin liikkistä, kun Alppu osoittaa puhelinta tai pädiä ja alkaa huudella: "Pippi! Pippi!"

Pikkuli, olet antanut meille niin paljon!

Tsipa tsipa!

 

Mitä teillä katsotaan puhelimesta tai pädiltä?

 

 

Tähän perään voikin pohtia

Liikkuuko lapseni tarpeeksi (hehheh)

Tai lukea:

Kirja-arvio: Katso minua, Sami

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Minä naurettavasti pelkään lastenohjelmien ja iPadin olevan jonkinlainen Pandoran lipas enkä ole vielä uskaltanut antaa 1,5-vuotiaan katsoa. Vaikka, kieltämättä houkuttelee aika paljon, noista listaamistasi syistä...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kokeiltiin Pikkulia kun lapsi oli kipeänä. Oli hetken innoissaan, kun luuli että kyse oli Pippelistä. Väärinkäsityksen selvittyä ei jaksanut enää innostua.
Toistaiseksi häntä kiinnostavat eniten videot, joissa itse esiintyy. Matkii ilmeet ja liikkeet perässä ja nauraa omille vitseilleen (äitiinsä tullut). Lisäksi traktorivideot youtubesta kelpaavat, mm. John Deeren mainosvideot (kiitos vinkistä mieskollegalle).

Oma kummipoika katsoisi Areenasta Isot koneet -ohjelmaa varmaan vuorokauden putkeen, jos annettaisiin. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Upeeta! Teillä on sivistyksen lapso!

SC

Hei, olisi kiva jos kirjoittaisit postauksen siitä, millainen näkökulma teillä on lapsen ruutuaikaan ja älylaitteiden käyttöön. Olen nyt lukenut aika paljon artikkeleita, joissa paasataan, kuinka alle kaksivuotias ei tarvitse näyttölaitteita mihinkään ja kaipaisin hieman sallivampaa näkökulmaa asiaan :)

syk-syk (Ei varmistettu)

Mustakin se ois mielenkiintoinen aihe! Tällainen kirja julkastiin tänä vuonna: http://kustantamo.sets.fi/kirja/kuinka-kasvattaa-diginatiivi/ siinä on ainakin aika salliva ja nykyaikainen ote, joka saa tällaisen 90-luvun lapsuutta pumpuloivan, älypuhelimettoman äidinkin hellittämään hihnaa.

Pikkuli on kyllä ihana. Meillä katsotaan Maisaa (ihanan arkinen ja helppo seurata, opettaa myös hirveän hyvin käytöstapoja!), Hei Taavia ja toisinaan oman lapsuuteni klassikoita (voi niitä!) Nalle Luppakorvaa ja Janoschia.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oo! Onpa kiinnostava kirja! Voisin lukea tuon ja sitten kirjoittaa postauksen, koska mulla ei ole vielä kättä pidempää tähän hommaan. Tällä hetkellä mun kasvatuksen suurin kulmakivi on laiskuus. Se tarkoittaa paitsi sitä, että lapsi katsoo ratikassa Pikkulia, myös sitä, että ruokapöydässä se ei katso, koska en jaksa siivota puhelintani/tablettiani puurosta. Laiskuus siis omassa kontekstissaan :D

Mutta tosi hyvä postausaihe, eli otan tämän pohdintoon!

Maira__ (Ei varmistettu)

Hei mikäs tämä tämmöinen Pikkuli on?? Alkaisikohan meilläkin paremmat ajat hänen siivellään... (Eh heh!)

T. 1,5veen äiti

Juliaihminen
Juliaihminen

Lapsi kiinnostui ekan kerran animaatiosta joskus 1v 7 kk ikäisenä. Sitä ennen se ei jaksanut keskittyä tarpeeksi. Tämän jälkeen mun elämästäni tuli huomattavasti parempaa! :)

Maira__ (Ei varmistettu)

Juu jäämme odottelemaan, vielä ei Pikkuli iskenyt täysiä. Tällä hetkellä kiinnostaa Seikkailukoneen alkumusiikki (eli noin 38s) sekä ne karseat "Suomalaiset lastenlaulut" Youtubesta (jaksaa katsoa lähes loputtomasti, mutta läsnäolijat kärsivät, pahoin).

Missä olet Laura? (Ei varmistettu) http://missaoletlaura.fi

PIKKULI ON PARAS!

Juliaihminen
Juliaihminen

PIPI PIKKU PIKKU! PIPI PIKKU PIKKULI!

..kuulostaa muuten hyvältä tuon alle 2-vuotiaan laulamana.

iidis
Varpain jaloin

Kikattava Kakkiainen on ihana ja meillä on ollut kovassa käytössä myös Giggle Bugin kutitus- ja muistipeli appit. Areenasta meidän 3-vuotias valitsee usein Simon tai Ryhmä Haun.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että mä venaan sitä, kun lapsen opettamisen voi ulkoistaa pädi-peleihin! <3

Kia/ Luetaanko tämä? (Ei varmistettu) http://luetaankotama.blogspot.fi/

Pikkuli ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta törmäsin siitä tehtyyn kirjaan Kirjamessuilla. Meillä hittejä ovat tällä hetkellä Isot koneet, Albi-lumiukko ja Late lammas. Lapset tosin jo 3v. ja 5,5v.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä suosikki on ollut myös jo pitkään Albi Lumiukko! Löysin siitä tehdyn kirjan Kirjamessuilta ja nyt se odottaa pukinkonttiin pääsyä :) Pikkuli-kirja lähti myös Kirjamessuilta mukaan, vaikka siitä ei lapset (3- ja 5-v.) ole olleet niin innostuneita kuin Albista...

mamofonia
Mamofoni

Ootteko törmänneet Babblarnaan? Se on pelastanut meidät monesti sellasilta raivareilta, et niille ei oo muuta loppua näkynyt. Eikä oo mikään sietämätön sikermä kuunnella.

Kommentoi