Piparkakut ja lapsoset

Juliaihminen

Yksi ehdottomista jouluun liittyvistä lempijutuistani lapsuudessa on ollut se, kun me neljä sisarusta olemme päässeet leipomaan monen monta pellillistä piparkakkuja äidin kanssa. Joululaulut raikaavat, tunnelma on ihana, kaneli tuoksuu ja äiti muistaa moneen kertaan kertoa, miten "ihanaa on, kun te autatte näiden pipareiden leipomisessa, yksin tämä olisi tosi kurjaa". Joskus ajattelin, että se koijaa, ja että yksin se olisi paljon helpompaa kuin neljän lapsen kanssa sekoillessa. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että äiti taisi tarkoittaa sanojaan. 

En olisi uskonut, että jo tänä jouluna minä pääsen kokemaan tämän vanhemmuuden riemun, että leivon lapseni kanssa pipareita. Ja riemua se totta vie oli, koska on asioita, jotka muuttuvat noin tuhat kertaa paremmiksi lapsen kanssa kuin ilman lasta, ja pipareiden leipominen sattuu olemaan yksi niistä.

Raisa ja Frida saapuivat viime lauantaina meille leipomaan pipareita illaksi. En ole varma, mikä näistä seuraavista seikoista teki illasta kaikkein hauskimman:

1) Loputon kommenttiraita. Alpulta tulee enimmäkseen sellaista jatkuvaa "tittu, lippu, ihhahhaa pepo, peipä, pinulle, nenä, pilli" selostusta, sen sijaan puoli vuotta vanhempi Frida osaa jo kertoa vaikka mitä: "Minä osasin, vau!" (johon Alppu vastaa vau!), "Minä kaulitsen hienosti", "Minä tykkään pitsasta kaupassa!", "Minä tein sydänpiparin", "Nyt minä teen poron!".

Välillä kommentointi äityy upeaksi lauluksi: "Kip tap, kip tap, kipetipe kiptap."

2) Liikuttavalla pieteetillä osallistuminen. Alppu painoi uudestaan ja uudestaan samaan kohtaan taikinaa piparkakkumuottiaan, ja kyllä tällaisella omistatumisella jo saadaan taikoja aikaiseksi.

3) Lasten välinen dynamiikka. Kun Frida tönäisi Alppua, Raisa kehotti Fridaa, että nyt pitää pyytää anteeksi. Niinpä Frida kuuliaisena meni halaamaan Alppua ja pyysi anteeksi. Sitten pian uusi tönäys, uusi halaus ja anteeksipyyntö. Alppunen selvästi tykkäsi tuosta halausosuudesta, koska loppuillasta mikäli Frida tönäisi, Alppu ei edes korottanut ääntään protestiksi vaan avasi jo valmiiksi kädet halaukseen, koska hän tiesi, että sellainen ihana pieni herkkupala oli pian tulossa!

4) Raisa. Kyllä pipareiden leipomisen lomassa täytyy voida puhua sosiaalipolitiikasta ja lapsuuden traumoista. Mitä leipomisesta muuten oikein tulisi!

 

Joulun tunnelma alkaa vallata syömen ja sielun! 

 

 

Lue myös:

Lapset ovat kuin pieniä juoppoja (eli ihana päivä Tapanilassa)

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.