Previously on... Julian elämä

Juliaihminen

Okei, tähän mennessä tapahtunutta, mitä tulee tähän preggo-juttuun. Kaikki mun postaukset eivät tule olemaan mama-horinaa, mutta no, se aihehan mun päässä tällä hetkellä pyörii, joten antaa palaa.

 

Sain selville olevani raskaana kesäkuun alussa. Olin Kroatiassa Mondon juttureissulla ja tein testin eräässä rovinjilaisessa luxus-sviitissä yhtenä täydellisen aurinkoisena aamuna. Edellisiltana olin syönyt ison tonnikalatartar-pihvin (myöhemmin kävi ilmi, että se on melko lailla nou-nou-listalla). Olin tietty ihan järkyttynyt (siis puhtaasti pelkästä ilosta ja epäuskosta), ja koska jollekulle oli kerrottava heti, ryntäsin aamupalalle ja hihkuin sen mun uudelle ystävälleni Annalle, joka oli reissussa valokuvaajana. Ehkä se olisi alkanut muutenkin epäillä, kun mulla on tapana aina rehvastella kaikilla ryyppyjutuillani (koska olenhan edelleen 14-vuotias), niin sitten kuitenkin kieltäydyin esim. brandynmaistelukierroksesta eräässä istrialaisessa baarissa. Tikille kerroin vasta kun saavuin kotiin, kun puhelimessa se olisi ollut jotenkin tympeetä.

Kesä meni aika kivasti. Olin vähän huonovointinen mutta enimmäkseen olen tähän mennessä ihmetellyt, voiko tämä olla näin helppoa. Olen kyllä vähän semmonen itku pitkästä ilosta -tyyppi, eli eiköhän tää vielä jossain vaiheessa muutu helvetilliseksi tuskaksi. (Rakastan muuten sananlaskuja, koska niissä on usein sanottu kaikki, mitä sanoa kannattaa. Ei kukko käskien laula on yksi mun lemppareista, mutta se ei kyllä liity tähän nyt mitenkään.) 

No mutta, nyt olen jo tässä keskiraskauden energisessä auvossa, eli viikolla 23. 

Oikeastaan nämä ruoka- ja juomajutut ovat olleet mun ainoa huolenaiheeni. Kuten varmaan kaikilla muillakin tässä siunatussa tilassa olevilla. Ruuan- ja juomanvälttely alkoi sitten heti sillä Kroatian-matkalla. Tässä vielä esimerkkejä niistä aterioista, joita minä marttyyriraasu en voinut syödä.

 

Rovinjilaisen ravintolan terassilla lasi valkkaria, jota en voinut juoda. (Instasin sen tietty, niin kaikki luuli, että olin Istriassa ryyppyreissulla!)

 

Bradynmaistelukierros, johon en voinut osallistua (muuta kuin kynän ja paperin kanssa). En muuten ole elämäni aikana ikinä haistellut alkoholeja yhtä paljon kuin tänä kesänä. Ja voin sanoa, että alkoholi - jopa siis ihan joku kynsilakanpoistoaine - tuoksuu taivaalliselta. Mmmmm....

Puoliraaka ankanliha, jota en voinut syödä. Mutta maisema oli tässä Buzetin pienessä kylässä kuin Bondista, A view to a Kill.

 

 

Ps. Ensimmäisen kuvan on ottanut lahjakas valokuvaaja Anna Salmisalo, se on Frankfurtin lentokentältä, kun fiilistelin sitä, että mulla on salaisuus, jonka tietää vain kaksi ihmistä maailmassa (minä ja Anna). Loput kuvat omiani.

 

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Tuo eka kuva on supersoma otos sinusta ja lisätason siihen tuo tietysti tämä tarina sen takana. Sniff!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oooo! Kiitos <3

Kommentoi