Raha-asiat parisuhteessa

Juliaihminen

Rahapostaussarja jatkuu! Nyt käsittelen parisuhteen raha-asioiden hoitamista.

Me ei olla taidettu riidellä Tikin kanssa ikinä rahasta. Raha on pikemminkin molemmille semmonen hauska harrastus, josta on mukava jutustella. Vähän kuin elokuvista tai ruuasta. Kummallakaan meistä ei ole mitenkään himmeät tulot, ennemminkin ollaan sellaisia protestanttisia "työtä tekemällä ja sijoittamalla voi vaurastua" -tyyppejä.

Se, että raha-asioista ei tule sanaharkkaa, johtuu tietenkin siitä, että me ollaan niin etuoikeutetussa asemassa, ettei meillä ole puutetta rahasta. Molemmilla on vakituinen kuukausipalkka. Sen sijaan me riidellään ajasta (ja herregud, siitä vasta riidelläänkin), ja se taas johtuu siitä, ettei omaa aikaa ole lapsen tulon jälkeen koskaan tarpeeksi. Eli uskon, että jos jossain vaiheessa meillä alkaisi tehdä taloudellisesti tiukkaa, tälläkin elämänalueella alettasiin rettelöidä.

Toinen syy siihen, miksi raha ei aiheuta kränää, on se, me ollaan hiottu keskinäiset rahabisneksemme niin sujuviksi, etteivät ne ole koskaan aiheuttaneet mitään katkeruutta kummankaan sialussa. 

Miten me sitten ollaan hoidettu keskinäiset raha-asiamme?

Molempien palkka tai tulot (Tiki on nyt hoitovapaalla) tulevat omalle tilille. Sitten maksetaan aika lailla kaikki protestanttisesti puoliksi. Vaikka Tikillä on aina ollut isompi palkka kuin mulla, niin me ollaan silti päädytty tähän systeemiin. Toisaalta nyt hoitovapaan aikana Tiki saa huomattavasti mua vähemmän, mutta sitten se elelee säästöillään ja on tehnyt muutamia pikku duuneja kevään aikana. (Mä hoidan Alppua aina perjantaisin).

Mulla on aika monta tiliä, joita seuraan suurella kiinnostuksella:

Oma tili, oma säästötili, oma korkeampikorkoinen Norwegianin tili ja oma arvo-osuustili Nordnetissä.

Yhteisiä tilejä on asuntotili, yhteinen säästötili, S-tili eli ruokatili ja sitten kolme eri asuntolainaa.

Kuten olen aiemminkin kertonut, kuun 15. päivä molempien tileiltä siirtyy automaattisesti 900 euroa asuntotilille ja 200 euroa yhteiselle ruokatilille, johon molemmilla on kortti.

Se, mitä näiden joka kuukausi tililtä siirtyvien summien jälkeen jää omalle tilille (mulla yleensä joku 800 euroa) on sitten omaa käyttöä varten. Eli niillä hurvitellaan tai sijoitellaan menemään.

Asuntotililtä maksetaan kaikki asumiseen liittyvä ja joitain isompia juttuja, kuten vakuutukset (jeskamandeer, maksoin juuri 600 euroa vakuutuksista!) ja vaikkapa Alpun muskari. S-tililtä taas maksetaan kuukauden ruuat, yhteiset ravintolaillalliset ja Alpun pienemmät jutut.

Ihan meidän suhteen alkuaikiona meillä ei ollut yhteistä ruokatiliä, mikä oli vähän epäreilua, koska Tiki kävi aina kaupassa, joten se joutui myös aina maksamaan kaiken.

Molemmilla on oma pankkikortti S-tilille, joten siltä on helppo maksaa perjantain Liidelin-reissut ja pikku pyrähdyksen Alepaan. (S-tili on siitä kiva, ettei siinä ole mitään ylimääräisiä maksuja.) Mun kaverit joskus kyselevät, että mitä jos toinen syö enemmän tai ostelee vaikka kalliita bissejä useammin kuin toinen. Mä en jaksa ihan näin pienistä summista stressailla. Noin pienien juttujen kyylääminen ei tee hyvää mulle tai meidän suhteelle, koska se olisi sitten loputon suo. (Ja tämä edelleen siksi, ettei kummallakaan ole puutetta rahasta.) Vaikka kun olin raskaana ja käytiin ulkona syömässä, Tiki otti viiniä ja minä en, niin sillä ei ollut mulle mitään merkitystä laskua maksaessa.

Tämän lisäksi meillä on kaikenmoisia satunnaisia säästöprojekteja, jolloin tehdään vähän enemmän töitä tai säästetään nopeammin, jos on joku tietty, mitä varten tarvitsee. Silloin saatetaan säästää just tuolle yhetiselle tilille niin, että asetetaan joku sovittu summa, tyyliin: "Joulukuuhun mennessä siellä on 8000 euroa."

Me tykätään aina välillä pitää sellainen sniiduilukuukausi, jolloin ei vaikka laiteta rahaa alkoholiin, vaatteisiin tai paljon mihinään ekstraan tai vaikka syödään vähän tarkemmalla budjetilla. Tänä vuonna ajateltiin pitää synnitön syyskuu. Tämä on täysin sellaisen etuoikeutetun lorton "köyhäilyä", josta saa perverssiä mielihyvää sen jälkeen, kun on hassannut koko kesän rahojaan menemään.

Musta kaikkein tärkeintä parisuhteen raha-asioissa on se, että molemmille jää tunne siitä, että asiat menevät reilusti. Meillä on myös suht samanlaiset kulutustottumukset ja täysi luotto toisen kykyyn hallita raha-asioitaan. En voisi koskaan kuvitella, että Tikille iskisi joku eeppinen pikavippivelka jostain takavasemmalta tai että se ostaisi tyyliin auton meidän yhteisen tilin rahoilla.

Ai niin, nyt muistin, että kyllä me ollaan joskus riidelty rahasta! Aikoinaan mun piheilyn pahimpina vuosina mä rageilin Tikille siitä, jos se otti junan bistrokärrystä omalla rahallaan oluen, koska "se on niin kallista". Sitten Tiki vähän puhutteli mua, ja mä ymmärsin kantturamaisuuteni ja aloin ihmisiksi.

 

 
Miten te jaatte rahanne parisuhteessa?

 

 

Kuvat: Meidän äiti toi mamman jäämistöstä tällaisia pikku asusteita, joilla sitten alettiin pelleillä. Turkis ei tullut käyttöön. Pääsin kuitenkin leikkimään pikku kroisos-ladyä!

 

Lue myös muut rahasarjan postaukset:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Yhden kuukauden menoni: 1600 euroa

Sijoitusstrategiani on laiskuus

Piheilyn säännöt

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

 

Share

Kommentit

Robo (Ei varmistettu)

Just edellistä rahapostausta lukiessa mietin toivovani sulta just tämmöstä postausta! Mut sitä tässä mietin et onkos teillä avioehto ja miks on tai ei oo?

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa, just hyvä!

Ai että, avioehto. Sen hankkimista olen miettinyt aina välillä. Tällä hetkellä kummallakaan ei ole mitään sellaista omaisuutta, joka olisi tullut tähän talouteen meidän suhteen ulkopuolella (jos ei lasketa Tikin nahkanojatuolia). Mutta ehkäpä tulevaisuudessa on... Tosin mulla on tällä hetkellä sellainen käsitys, että itse en tule saamaan minkäänlaista perintöä koskaan, joten omalta osalta se on vähän niin ja näin. Ehkä sitten voisi hankkia, jos saisi jotain perintöä tai toisen omaisuus karttuisi yhtäkkiä hillittömästi. 

Mutta tämä on  kiinnostava kysymys. Entä sä, jos oot avo-/avioliitossa, niin onko sulla avioehtoa?

ihan varalta (Ei varmistettu)

Itse en ole aviossa, mutta jos joskus tulen olemaan, tulee myös avioehto luonnollisesti paketissa mukana. Tämä siksi, että omalla perheellä, ja myös sen puolisoehdokkaan perheellä, on kesämökkejä yms. kiinteistöjä omistuksessa. Avioeron sattuessa menisi näistäkin joskus perittävistä omistuksista sitten puolet sille exälle, jonka kanssa tuskin haluaa kaiken muun lisäksi neuvotella vielä omasta lapsuusajan kesämökistä, tai kotitalosta.

Muulla yhteisellä omistuksella niin väliä, mutta itse ainakin koen nämä perheen kotitalot ja kesämökit sellaiseksi, että niiden suvussa pysyminen kannattaa avioehdolla turvata.

T-M (Ei varmistettu)

Usein testamentissa on suljettu perillisten aviopuolisoiden oikeus perintöön avioeron sattuessa eli sitä ei tarvitse laittaa avioehtoon välttämättä.

Looking for...

Me aletaan vasta nyt pääsemään tähän pisteeseen, sillä kela ja työkkäri oletti, että avopuoliso elättäisi minut kun en saanut tuloja mistään. Niin hän tekikin, mutta kuinka uskomattoman nöyryytävää on pyytää rahaa mieheltään ihan perus asioihin? Voin sanoa, että tiukoilla elettiin ja riidat oli sen mukaisia. Molemmat oli kireitä ja minä podin syyllisyyttä ja taistelin paperisodassa. 

Luojan kiitos istun nyt vakiduunissa, kohtuullisella palkalla ja 10 päivä saan ensimmäisen palkkani. Itkin helpotuksesta. 

Olemme alkaneet luonnostelemaan suunnitelmia budjetille, kun nyt tulot yhtäkkiä kasvaa 2000€ kuussa! Se o iso raha kun on tottunut elämään koko aikuisikänsä reippaasti alle tonnilla. Tuntuu upealta voida suunnitella kylpylälomaa helmikuulle tai miten voin säästää. Sitä kai aikuisuus on kun haaveilee rahasta, jota ei tarvitse käyttää. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Oh, voin todella kuvitella tuon tilanteen. Oikeastaan tosi samanlainen kuin tuo ajan kanssa meillä nyt. Musta on nimittäin super ärsyttävää pyytää puolisolta, että saisinko mä nyt tunnin verran juoksulenkkiä varten - vaikka se on siis täysin inhimillistä ja kuuluu asiaan. Tietty tuo on siitä eri, että se aika on "yhteistä" eikä ikään kuin jommakumman omaisuutta, mutta silti. Tämä niin opettaa, että se mistä on puutetta, siitä riidellään.

Ihanaa, että oot saanut ekan vakipalkan! Niin huippua, onneksi olkoon!!

Vierailija (Ei varmistettu)

No hyi mikä tilanne! Meillä mun mies opiskelee ja siis eletään mun rahoilla ja heti yhteen muutettua otin hänelle rinnakkaiskortin mun tilille, ei todellakaan tarttee pyydellä ruokarahaa.

Uffis (Ei varmistettu)

Meillä ei onneksi ole myöskään ollut riitaa rahasta. Siihen vaikuttaa moni juttu, jotka ovat selvästi etuoikeuksia. Meillä on suht. samanaliset kulutustottumukset, kummallakaan ei isoja omia menoja esim. lääkkeissä tms. Luotto toiseen on 100%, jolloin on helppo sopia asioista. Tuntuu ihan absurdilta, että kumpikaan yrittäisi mitenkään hyötyä toisesta taloudellisesti, varsinkin, kun meidän talous on ollut niin pitkään niin yhteistä eli kaikki on kotiinpäin. Hyvät tukiverkot on iso juttu eli se, että vaikka välillä olisi ollut tiukempaa, on tiennyt, että jos oikeasti joutuisi ongelmiin, vanhemmat jeesaisivat varmasti eli senkin takia on helppo luottaa toiseen ja siihen, että pärjätään kyllä.

Rahapolitiikkaa on siis voitu suunnitella huoletta ideologiselta pohjalta ja nyt kun mietin sitä, monta meidän ratkaisua ajaa feminismi :D Me alettiin seukkailla jo opiskelijoina ja sovittiin jo silloin kätevästi “tietämättömyyden verhon takaa”, että tulevaisuudessakin maksetaan kaikki prosentuaalisesti puoliksi riippumatta siitä, millainen palkkakehitys on tulevaisuudessa. Eli meillä on nyt ja aina ollut yhteinen tili, johon palkasta (tai aikanaan opintotuesta) laitetaan prosentuaalisesti x-summa rahaa riippuen siitä, millaiset tulot on. Mieheni (silloinen poikakaveri) opiskeluala näytti silloin varmemmalta työllisyyden ja palkkakehityksen suhteen (IT vs. media), mutta molemmat oli sitä mieltä, että jos tulotaso toisella kohoaa, se hyödyttää automaattisesti molempia.

Loppujen lopuksi on käynyt niin, että meillä on aina ollut about sama palkka ja molemmilla aika hyvä! Mulla itseasiassa palkkaneuvotteluissa hyvänä kirittäjänä omassa mielessä on ollut se, että pyrin saamaan parempaa palkkaa kuin mieheni :D Raha ei ole ollut tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla motivaattorina töissä (helppo sanoa, kun palkka on kuitenkin ollut alusta asti ihan jees), mutta en ole tahtonut olla se nainen, joka ei kehtaa pyytää tai joka ei “välitä rahasta” ja siksi saa kollegoitaan huonompaa palkkaa. Oon ollut siitä ylpeä, kun välillä mä olen se, joka maksaa tilille enemmän rahaa, vaikka prosentuaalisesti menisi saman.

Ollaan oltu vähän huithapeleita sen prosentuaalisuuden suhteen niin, että esim. 100e erotuksia ei olla jaksettu tasata, mutta kyllä pari kertaa esim. toisen palkankorotuksen jälkeen ollaan tsekkailtu maksusummia niin, että toinen maksaa esim. 300e kerralla, toinen 260e ja ne ovat prosentuaalisesti ns. sama summa.

Nyt meille on tulossa vauva, ja tää prosentuaalisuus pääsee oikeasti vauhtiinsa, kun jäädään molemmat vuorotellen hoitamaan lasta kotiin, mä ensin ja varmaan pidemmäksi aikaa ja mies sitten. Asiaa monimutkaistaa myös se, että ostettiin asunto, mutta senkin velkaa maksetaan pois 50/50 prosentuaalisesti tulojen niin, ettei esim mun pidempi hoitovapaa aiheuta sitä, että miehelle kertyisi enemmän omistajuutta asunnosta. Näissäkin pohdinnoissa ekana mietitttiin vaan, et mitens tämä menee nyt siten, ettei kasvateta rakenteellista epätasa-arvoa miesten ja naisten välillä :D

Luulen kyllä, että mun miehen palkka tulee nousemaan tulevaisuudessa yli mun, palkkakehitys on sen alalla vain niin paljon parempaa, mutta tällä systeemillä se ei ole multa pois: jos sen tulotaso nousee, niin nousee munkin. Ei kumpikaan harrasteta sijoittamista (vielä!), joten aika simppeliä tää vielä on, varmasti joudutaan vielä monta kertaa tsekkailemaan, että pysyy tasa-arvoisena, mutta kuitenkin molemmilla on oikeus tehdä niillä omilla, jäljelle jäävillä rahoilla mitä huvittaa.

Uffis (Ei varmistettu)

Ok sori maailman pisin kommentti :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on tosi kiinnostava näkökulma rahan jakamiseen. Kuulostaa siltä, että olette saaneet tuon homman todella hyvin toimimaan, vieläpä vanhan kunnon Rawlsin mallin mukaan! :D

Mä olen kanssa välilllä miettinyt, että tuo prosentuaalinen jakaminen olisi vielä inasen verran reilumpaa kuin nykyinen systeemi. Jotenkaan ei vain olla päästy siihen asti missään vaiheessa, vaikka se on käynyt mielessä. Hyvä pointti, että se olisi omiaan edistämään tasa-arvoa niin suhteessa kuin ihan yhteiskunnallisestikin. 

VarpuS (Ei varmistettu)

Meillä on kanssa tämä prosenttisysteemi käytössä ja tää on hyvä! Mies tienaa aika paljon enemmän (ilmankos oon tyytyväinen), mutta nyt kun hän on ollut hoitovapaalla niin systeemi on toiminut tietty hänen edukseen. Myös Dr Phil suositteli muuten tätä mallia. On oltava hyvä :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Dr Phil tietää mistä puhuu. 

TODAY IS GOING TO CHANGE YOUR LIFE COURSE.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostavia nämä tavat jakaa rahaa yhteisessä taloudessa!
Me päädyttiin seuraavaan: kaikki tulot menee yhteiselle tilille, josta molemmat saa kuukausittain samansuuruisen "taskurahan", jolla voi tehdä mitä haluaa. Omista rahoista maksetaan vaatteet, harrastukset ym. Yhteisistä ruoka, asuminen, lapsen asiat ym.

Tämän ratkaisun taustalla oli ajatus tasapuolista tulonjakoa lapsiperheaikana, jolloin vuorotellen tulotaso romahtaa perhevapaiden vuoksi. Prosenttimalliakin harkitsimme, mutta mielestäni se olisi epätasapuolinen perhevapaiden aikana ja samoin sillloin jos toinen tekee muuten vaan vähemmän töitä perhesyistä.

Meillä on samansuuruiset tulot ja perhevapaitakin molemmat ovat käyttäneet runsaasti. Jos tulotasoissa olisi paljon eroa, voisi tuota taskurahasummaa korjata jollain prosentilla paremmin tienaavan eduksi.

Hyvä pointti Julia, että paras malli on sellainen jonka molemmat kokevat oikeudenmukaisena. Tarkentaisin vielä, että tilanne olisi hyvä kokea oikeudenmukaisena myös mahdollisen eron jälkeen eli silloin, jos ansaittu varallisuus ei jää hyödyttämään molempia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja siis vaikka summa kulkee meillä nimellä taskuraha, on kyseessä n. 1/3 kokonaisansioista eli summasta on mahdollista myös vaikka säästää. Ideana siis että vaikka toinen olisi kotona lapsen kanssa ja toinen töissä, molemmille jää saman verran omaa rahaa käytettäväksi.

Maami (Ei varmistettu)

Olipa hyvä lukea tällaista postausta! Pakko vielä kommentoida, että sinun inspiroimana laitoin edellisenä palkkapäivänä tilin Nordnettiin ja sinne ensimmäiset satkut Superrahastoihin :D Tämä hyvä tapa saa aina palkkapäivisin jatkua. Kerroin vielä miehelle, että kun blogeista saa niin hyviä vinkkejä! :p Ei voinut mieskään edes pyöritellä silmiä, kun kerrankin tulee muitakin vinkkejä kuin matkakohteita ja ihonhoitotuotteita.
Meillä kaikki maksut menee myös aina puoliksi. Mies tienaa bruttona n. tasan kaksi kertaa enemmän kuin minä, mutta sillä on myös auto ja 130km työmatkakin. Ollaan päätetty menot kuitenkin näin. Asuntolainaa maksetaan 50/50. Tosin muutamat isot kodin ostokset mies tekee sitten ihan mielellään omaan piikkiin. Meillä on myös yhteinen säästötili, jonne molemmat laitetaan kuukausittain 150-200 euroa. Se toimii puskurina, josta huonompana kuukautena otetaan ruokarahaa ja samalla säästetään jotain reissuja varten. Syksyisistä marjanpoimintaretkistä saadut tulot menee myös puskurirahastoon. Viimeksi ostettiin siltä tililtä 1500 euron kanootti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ooo! Huippua! Just näin! Siitä se lähtee. Tämä ilahdutti mua syvästi! :) Oon varma ettet kadu :)

Btw niin siistiä, että oot saanut marjanpoimintaretkistä tuloa <3

Voi että, arvostan näitä likviditeettipostauksia. Meillä on hyvin samankaltainen systeemi aivomiehen kanssa, tosin lähdimme yhteistalouteen siitä periaatteesta, ettei valtavan monia tilejä perusteta. Tällä hetkellä meillä on yhteinen lainanhoitotili, jolle siirtyy vakiosumma (about 420 e per perse per kuu) ja joitain yhteisiä sijoitusbisneksiä Nordnetissä. Kaikki muut maksut menee yleensä vähän miten milloinkin, ja tasaillaan noin kuukausittain laskuja (vastike, vakuutukset, ja satunnaisemmat kulut kuten tässä kuussa matka- ja remppakulut). Tää systeemi on toiminut hyvin, joskin ymmärrän pareja, joiden kulut kannattaa jakaa hiukan reilummin esim. just prosentuaalisesti. Puolisoni on on korporaatiorotta, joten varmasti tulevaisuudessa hän tulee esimerkiksi sijoittamaan suhteessa enemmän käsirahaa, jos vaihdamme asuntoa.

Tulevaan äikkäriini ja puolison hoitovapaaseen ollaan varauduttu säästämällä aika paljon "pahan päivän varalle", tosin alun perin ei säästetty ko. tavoite mielessä edes. Tiedostan, että ollaan tosi etuoikeutettuja, kun rahasta ei tarvitse huolehtia mahdottomasti. 

Mitenkäs teillä on lähdetty kehittelemään Alpulle nk. kultalusikka-asioita? Meillä on mietinnässä lapsivakuutus ja jonkinmoinen pitkän tähtäimen rahastotyyppinen juttu - kumpikaan meistä ei ole nimittäin saanut perheiltä penniäkään kotoa muuton jälkeen ja ollaan siitä vain hiukkasen katkeroituneita..  siitä inspiroituneena siis mietitään lapsen tulevaisuutta helpottavia säästöhommia. En tiedä, kuinka naiivia on toivoa, että maailma makaa näin mukavasti vielä 20 vuoden kuluttua, mutta you never know. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Meillä on tällä hetkellä Alpulle Nordnetissä oma tili, jolle laitetaan 40 e / kk. Voisi periaatteessa laittaa enemmänkin, mutta jos joskus saadaan toinen lapsi, niin sille pitää laittaa sitten sama summa :D Ja tästä syystä ei voi laittaa mitään tähtitieteellisiä summia, koska kaikki pitää tuplata. Mä olen nyt vähän eri facebookin sijoitusryhmissä keskustellut tästä, että miten nuo säästöt vaikuttavat tulevaisuudessa opintotukeen/asumislisään. Pitää kyllä kirjoittaa ihan oma postauksensa tästä asiasta, ei ole ihan simpleton-juttu tuo lapsukaiselle säästäminen! (Myöskään eettisesti, hehee.)

Ja joo, en täysin usko, että koulutus ym on maksutonta 20 vuoden päästä Suomessa, jo siitä syystä vähän tekee mieli säästää lapsoselle. Vaikka eriarvoistumistahan tällä meiningillä aika lujaa tuetaan :(

Foucault (Ei varmistettu)

Eivät kai osakesäästöt voi vaikuttaa opintotukeen/asumislisään? Itse olen ainakin saanut normaaleja asumislisiä ja opintotukia, vaikka mulla on ollut opintojen ajan kymmeniä tuhansia euroja osakkeissa kiinni. Lisäksi olen nostanut opintolainaa, jolla olen ostanut lisää osakkeita. Toki jos pääomatulot ovat kovin isot niin alkaa vaikuttaa.

Meillä asiaa myös kierrettiin esim. niin, että veljeni paremmin poikineen osakesalkun myynnistä saaduilla rahoilla ostettiin asunto, jossa minä asuin ja nostin asumislisää (veljen asunnossa asuminenhan on KELAn silmissä kosher toisin kuin esim. vanhempien asunnossa).

Juliaihminen
Juliaihminen

Onko sulla ollut ne rahastoissa vai suorissa osakkeissa? Osingot eivät vissiin ole menneet tulorajojen yli? Eikö pääomatulot vaikuta esim asumislisän saamiseen? DUNNO!

Tämä mun pitää tarkistaa ennen kuin alan priitchaa täällä lapselle sijoittamisesta :D Okei, Kelan säännöt saattavat myös muuttua ihan hulluna seuraavassa 20 vuodessa. Mutta kyllähän kaikenlaisia kikkailuja siinä varmasti keksii. En oikein edes osaa sanoa täysin, mitä mieltä olen kikkailusta moraalisesti. En siis sinällään ole mitenkään megavasemmalla mitä tulee vanhemmilta saatuun rahaan, mutten kyllä ihan oikeallakaan. Tästä voisi keskustella paljonkin. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisessa lauseessa vastustat yhteiskunnan eriarvoistumista, mutta sitten kuitenkin haluat kiertää sääntöjä ja kahmia etuja, joita et tarvisisi. :) Toisaalta ei parikymmenen vuoden päästä ole enää sama tukijärjestelmä toiminnassa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä ei musta ole ihan näin simppeli juttu. Joo, ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos vanhemmat maksaa ihmisen kämpän, niin sitten ei kuuluisi saada asumistukea. Mutta sitten taas en ole sitä mieltä, että vaikkapa vanhempien tulojen pitäisi vaikuttaa opintotukeen - enkä ole muodostanut siitäkään vielä valmista mielipidettä, onko oikein, että ihminen saa opintotukea, vaikka hän saisi osinkotuottoa. Nopeasti ajateltunahan olisi reilumpaa että ei saa, mutta entä sitten jos kaikki massit on rahastoissa ja niissä osingot vain kerryttävät korkoa korolle? Pitäisikö sitten kaiken omaisuuden vaikuttaa tukiin? Ja edistäisikö tämä säästämistä ja sijoittamista Suomessa?

Mun mielestä keskiluokankin pitää hyötyä tuista jollain tasolla, koska muuten keskiluokkaa ei enää kiinnosta, ja sitten tuet saattavat sulaa pikkuhiljaa pois, kun isoa massaa ei kiinnosta, jos niitä karsitaan. Esimerkiksi just lapsilisäkeskustelussa tämä kannattaa ottaa huomioon.

Nojoo, kuten huomaat, ei ole valmiiksi muodostuneita mielipiteitä tästä, etenkään kun mulla ei ole edes täydellistä tietoa, miten systeemi toimii :)

Foucault (Ei varmistettu)

Suorissa osakkeissa. Osingot eivät ole menneet tulorajan yli eivätkä myöskään ansio- ja pääomatulot yhteenlaskettuina (toisin sanoen olen tehnyt tarpeeksi vähän töitä) . En ole myöskään myynyt osakkeita opiskeluaikana joten sitä kautta tuloa ei ole tullut.

Mun vanhemmat ei ole merkittävän varakkaita ja osakkeet on tulleet isovanhemmilta. Jos pohditaan maanlaajuisesti kaikkia opintotuen nostajia niin en varmasti liene siellä varakkaimmassa päässä. Voisihan noilla ao. kommenttien argumenteilla keskustella monesta muustakin tuesta, eli onko ok että kaikille maksetaan esim. lapsilisiä? Ystävieni perheissä niitä on sijoitettu suoraan lapsen nimissä ostettaviin osakkeisiin tai rahastoihin. Siitä päästäänkin sitten HITAS-asuntojen vuokraamiseen ja hitaasti jatko-opiskeleviin hulluna tienaaviin lääkäreihin jotka matkustaa opiskelijakorteilla. Porsaanreikiä on niitä etsiville loputtomasti ja mitä enemmän rahaa, sitä enemmän monella tuntuu olevan halua pitää siitä kiinni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,
Pieni korjaus: jatko-opiskeleva lääkäri ei saa opiskelijaetuja.

Terveisin lääk.kand.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta tällaiset porsaanreiät pitäisi tukkia eli jos ei tarvitse yhteiskunnan tukia niin ei niitä sitten myöskään saa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Opiskelija täällä hei!
Omat vanhemmat ovat sijoittaneet rahastoihin hyvin pieniä summia ja osan alunperin mulle ja mun siskolle tarkotetuista säästöistä myös käyttäneet (osaksi juurikin siksi että sain myöhemmin kaksi pikkusiskoa lisää ja säästöjenkin täytyi olla suurinpiirtein tasapuoliset). Koska sijoitusaika on ollut pitkä, ne ovat tuottaneet hyvin: parhaimmat rahastot ovat tuplaantuneet. Rahastoissa on siksi vanhempieni ansiosta noin 6000 euroa. Näistä ei ole haittaa opintotukeeni, sillä nostan sielä vuodessa maksimissaan tuhat euroa. Tämä tulo on verotonta eikä käsittääkseni lasketa siksi tulorajoihin. Osinkotulot lasketaan tulorajoihin jos se verotetaan.
Näistä säästöistä ei oo ollu siis mun opiskeliaikana toistaseksi haittaa mutta ei myöskään merkittävästi hyötyä. Tuhat euroa vuosittain olen siirtänyt toiseen rahastoon joten en ole siitä erityisesti hyötynyt. Toki olen etuoikeutettu siten, että käyn töissä ja mahdollisen lainan saan maksettua todennäköisesti takaisin. On kuitenkin kiva, että on tiedossa ettei koko omaisuus ole pankkitilillä ja jos jotain hälyttävää käy, voin käyttää vanhempieni säästämiä rahoja.
Siskolleni taas säästöistä on ollut haittaa, sillä hän ei ole oikeutettu niiden takia toimeentulotukeen. Sairaspäiväraha on pieni ja sillä hädin tuskin elää mutta koko rahaston nostamiseen kerralla menisi paljon veroja eikä olisi myöskään järkevää sillä sairautensa takia hänen rahankäyttönsä ei ole hallittua.

Vanhempieni säästöistä huolimatta elän todella niukasti: opintotuella ja pikkuruisella palkallani. Olen samaa mieltä kommentoijan kanssa, yhteiskunnan tuet ovat niille jotka sitä oikeasti tarvitsee. Siksi opintotuessa on oikeudenmukaiset tulorajat ja niihin lasketaan myös pääomatulot. Aikaisemmat säästöt eivät kuitenkaan vaikuta opintotukeen mikä on mun mielestä vaan reilua. Suurimmalle osalle aikuisista pelkästään vanhempien säästöillä eläminen voi olla nöyryyttävää ja samalla säästäminen opiskelijoilta (tai opiskeluja varten) evättäisiin käytännössä kokonaan. Tämä voisi olla yhteiskunnalle erittäin haitallista kun opiskelujen jälkeen osa jäisi täysin puille paljaille. Lisäksi opintotuki on niin pieni (240e/kk) että kukaan ei elä yksinään sillä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapselle säästäminen on mielenkiintoinen homma! Me ollaan erittäin hyväosaisia, mutta ollaan tehty tietoinen päätös olla säästämättä lapsen nimissä. Meillä molemmilla on lapsuudessa ollut ystäviä, joilla on ollut vanhempien keräämiä säästöjä ja molemmille on jäänyt käsitys, että tästä on syntynyt noille ystäville epärealistinen käsitys tulevaisuudesta ja rahasta yleensäkin. Tyyliin "mulla on 10 000mk säästössä joten ei tarvii itse säästää eikä miettiä miten aikuisena tulla toimeen". Lapsihan ei mitenkään osaa hahmottaa noita summia tai ymmärrä että 10 000mk on kuukauden vuokra ja thats it :D

Parhaiten elämässä ovat pärjänneet ne tyypit jotka ovat kokeneet joutuvansa ansaitsemaan kaikki rahansa, vaikka todellisuudessa taustalla olisi ollut merkittävä taloudellinen turva vanhemmilta.

Eli meillä on tällainen ensimmäisen maailman ongelma että pelätään meidän hyväosaisuuden tekevän lapsesta velton alisuorittajan ja mietitään keinoja salata todellinen taloudellinen tilanne lapselta :D Disclaimerina että ei siis toivota lapsesta supermenestyjää tms vaan toivotaan hänestä kasvavan onnellinen ja itsenäinen aikuinen, joka luottaa omiin siipiinsä. Ja siis ollaan ihan tavallisia virkamiehiä molemmat, ei mitään suurperijöitä.

Jään odottamaan lapsi ja raha -postausta, kiinnostaa kuulla mitä ajatuksia teillä on asiasta, varmasti olette miettineet hommaa monelta kantilta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Täydennän vielä kommenttiani, että tässä on siis kyse mun ja puolisoni mahd aika epärealistiselta huolensa ja taustalla parin ystävän kurjat elämänkohtalot. Syy-seuraussuhde vanhempien keräämien säästöjen ja jälkeläisen turmion välillä on tuskin todellinen, meille on vaan molemmille jäänyt tällainen ajatus päähän ja sen pohjalta sekoillaan :D
En siis ajattele että lapselle säästäminen on tie tuhoon, meillä on kuitenkin päädytty säästämään vain omissa nimissä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on itse asiassa sama kokemus! Ja siis pätee itseenikin :D En ollut mikään säästeliäs rahankäyttäjä parikymppisenä, mutta sitten myöhemmin olen kyllä parantanut tapana. Osaltaan tämä saattoi johtua siitä, että vaikka vanhempani olivat tarkkoja, niin rahaa oli kuitenkin aina riittävästi ja tietyllä tavalla pystyi käyttämään näitä turvaverkkoja vipuvartena. Tiedän myös kavereita, jotka ovat hassanneet rahastot ja mökkiosuudet hurvitteluun heti täysi-ikäistyttyään.

18-vuotias on mun mielestä aika nuori rahankäyttäjä ja suhteellisuudentaju ei välttämättä oo ihan tikissä, kun ei oo tottunut maksamaan kaikkia omia menoja. Me ollaan kanssa päätetty miehen kanssa, että ei säästetä lapsen nimiin (lapselle voi kuitenkin aika vaivattomasti siirtää rahaa sitten myöhemminkin ja omaisuudesta yleensä tulee pitkässä juoksussa kuluja/muita velvoitteita) (tosin puolison vanhemmat laittaa lapsen tilille rahaa ja ihan merkittävästikin, eli ei me nyt kokonaisuutena olla tässä ihan kuivilla). Ollaan kanssa ajateltu, että ehkä pieni puute, vaikkakin keinotekoinen, saa ponnistelemaan enemmän.

Riina124 (Ei varmistettu)

Kiinnostaa tosi paljon toi lapselle säästö-aihe! Myös asuntokuvioista (sijoitus,omistus yms) olisi kiva lukea! Kiitos mahtavasta postaussarjasta!

Suninen (Ei varmistettu)

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa hyvin nuorena, mutta koska mieheni on 7 vuotta vanhempi hän oli jo töissä. Minä taas opiskelin 10 vuotta ja kävin siinä jonkin verran töissä, mutta en todellakaan tienannut hyvin. Miehellä oli taas hyvä kuukausipalkka. Me ei siis todellakaan olla laitettu kuluja puoliksi. Jos oltaisiin, olisin jäänyt joka kuu miinukselle. Kaiken lisäksi mies kustansi mun vaihtovuoden Yhdysvalloissa opiskelujen aikana. Kun menin opintojen päätyttyä töihin makselin tätä "velkaa" pois puoleenväliin kunnes mies sanoi, että hänestä olisi järkevämpää, että laitettaisiin se summa säästöön, että se raha on mennyt ja ei hän sitä tällä tavalla takaisin halua. Tavallaan olen siis elänyt miehen rahoilla (tai no hyvin käytännössä), mutta ei se meillä ole koskaan ollut sellaista, että kerjäisin mieheltä rahaa. Olen aina tehnyt sen verran töitä, että omat laskut ja hurvitukset olen maksanut. Muutaman vuoden kun olin töissä ennen vauvelin tuloa osallistuin kyllä yhteisiin menoihin, mutta me ei olla erityisesti katsottu että miten nämä jakautuu. Ostin meille esim viime talvena 600 eurolla polttopuita ja mies maksoi vakuutukset ja sähkölaskut. En tiedä menikö tasan, mutta oltiin ihan tyytyväisiä. Kaupassa maksetaan joka toinen kerta ja ei todellakaan muistella paljon se viime lasku oli. Me ollaan nyt oltu yhdessä 16 vuotta ja rahasta ei olla riidelty. Siivouksesta sen sijaan riidellään ihan koko ajan. :D

Mimmu+ (Ei varmistettu)

Kiinnostava postaus!

Meillä on molemmilla omat tilit, sijoitukset, rahastot ja jopa asuntolainat. Palkkapäivänä kumpikin siirtää saman summan X yhteiselle taloustilillemme, johon molemmilla on kortti. Sieltä maksetaan sitten kaikki yhteiset jutut kauppareissuista ravintolakäynteihin ja kavereiden synttärilahjoista lomamatkoihin. Nämä kaikki maksetaan siis kristillisesti puoliksi (siitä huolimatta, että miehellä on mua parempi palkka - tuo prosentuaalinen osuuskin voisi siis olla ihan järkevä ratkaisu, mutta toistaiseksi on menty 50/50).

Kämpästä mies omistaa 60% ja mä 40%, joten hän maksaa myös vastikkeista jne. 60% ja mä 40%. Asuntolainat meillä on ihan erikseen eli niitä lyhentelee kumpikin ihan oman tahtonsa ja tilanteensa mukaisesti.

Toistaiseksi tällä on pärjätty erinomaisen hyvin eikä rahasta ole koskaan ollut kinaa. Mies parempituloisena maksaa välillä joitakin pikkujuttuja enemmän kuin minä; saattaa vaikka kuitata ravintolalaskun tms.

Ollaan naimisissa, ja meidän oli tarkoitus tehdä avioehto, mutta pakko myöntää että ei ole vielä saatu sitä aikaiseksi :D. To do -listalla se kuitenkin on, miehen ehdotuksesta. Hänellä on enemmän omaisuutta kuin mulla ja tarkoitus on sulkea ennen avioliittoa kartutettu omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle. Kaikki avioliitossa kerrytetty omaisuus on sitten yhteistä.

Omien vanhempieni suhteen uskoisin, että perinnöt on ns. turvattu testamentin kautta, eli he ovat varmasti merkinneet, ettei lapsien puolisoilla ole oikeutta perintöön (mikä mielestäni selkeyttää ja helpottaa asioita).

Nyt meikäläinen onkin sitten paksuna, eli varmasti koittavat tulevaisuudessa jännittävämmät ajat - miten tulot ja menot jatkossa jaetaan! Saa nähdä saammeko ekat rahariidat aikaiseksi. ;) Meikäläinen on sen verran feministi että en haluaisi HÄVITÄ rahaa mammalomalla ollessani, siis joutua esimerkiksi laittamaan omaa asuntolainan maksuani jäihin - eli varmasti asetelma tulee muuttumaan, kun en enää pystykään maksamaan puolia talouden menoista.

Mallamoija (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe taas! Itse tunnun olevan usein vähemmistössä näissä raha-asioissa kun meillä aviomiehen kanssa rahat on 100% yhteiset. Ollaan oltu yhdessä koko aikuisikä eli tässä vaiheessa yli 10 vuotta ja opiskeluaikoina makseltiin kaikki puoliksi. Jo ennen naimisiinmenoa yhdistettiin tilit kun molemmat oli jo töissä. Eli palkat menee käyttötilille johon molemmilla on kortit ja sieltä sitten yleensä minä siirtelen ASP- tilille ja toiselle säästötilille. Tämä on toiminut hyvin koska molemmilla on järkevä tyyli kuluttaa rahaa ja ajatellaan että molempien tienaamat rahat on perheen yhteisiä, vaikka siis lapsia ei ole ainakaan vielä. Kaiken lisäksi omat tuloni tippuvat taas talven ajaksi koska opiskelen, mutta tähän on miehen täysi tuki.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sitä piti vielä sanoa että ihmettelen aina hiljaa mielessäni kovasti jos naimisissa olevat puhuvat olevansa toisilleen velkaa, siis tyyliin oman osuuden 80 e ravintolalaskusta.

Haha, meillä on just noin. Ehkä siks ei koskaan riidellä, kun laskut menee puoliksi. Ei kylläkääm taideta jakaa ravintolalaskuja, vaan maksellaan millon kukakin vähän perstuntumalla :) Jotenkin mulla on itsenäinen olo systeemin takia. Tavallaan molemmilla on itsemääräämisoikeus omiin tuloihin.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Meillä oli myös entisen puolisoni kanssa parisuhteessa yhteiset rahat riippumatta siitä, kumpi opiskeli, oli työtön tai työssä käyvä vuorollaan. Ja ihan samalainen fiilis on ollut minulla, että taitaa olla nykyään harvinaista tämmöinen rahatalous parisuhteissa.
Meillä kumpikin oli ja on aika rento rahankäyttäjä, mikä toki mahdollisti käytännön. Eikä avioerokaan sotkenut systeemejä vaan kaikesta pystyimme ja pystymme edelleen sopimaan hyvässä hengessä toisen vilpittömyyteen ja hyväntahtoisuuteen luottaen.

Minusta on mukavaa, että voi luottaa tat tukeutua toisiin tarvittaessa enkä kaipaa raha-asioihin liittyen mitään erityistä itsenäisyyden tai riippumattomuuden tunnetta, koska koen kuitenkin olevani ihan itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva nainen. Ihan samalla tavalla voin joskus lainata rahaa joltakin tai jollekin kuin lainaisin esim. vasaraa. Nou problem. Ja parisuhteessa vasarat ja muut työkalut ovat yhteisiä. :)

CougarWoman
CougarWoman

Meillä on miehen kanssa yhteinen tili (jolle miehen palkka tulee) ja mulla on oma tili, jolle mun palkka tulee.

Mies maksaa kaikki laskut yhteiseltä tililtä ja vinkkaa, jos tarvii sinne lisää rahaa. 

Mun tililtä maksetaan kaikki ruuat (ja juomat!), kaikki "luksukset" puolestaan silleen, että kummallakin on suunnilleen yhtä paljon rahaa ennen seuraavaa palkkapäivää. 

 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä on omat tilit sekä yhteiset laina-, säästö- ja S-tili. Molemmilla keskivertoa huonompi palkka, tai no miehellä taitaa olla aika perus, mutta mulla jää käteen n. 1600 euroa kuukaudessa. Miehellä vähän enemmän, mutta reilusti siis alle 4000e jäädään.

Homma toimii niin, että palkat tulee kuun viimeinen päivä omille tileille. Kuukauden viimeinen päivä lähtee heti autolaina ja 15. päivä sitten asuntolaina lainatilille, josta taasen veloittuvat. Miksi erillinen lainatili? Siksi, että lainatilille siirtyvä summa on vakio, mutta lainaerät itsessään korkojen takia vähän vaihtelevat. Näin lainatilillä on koko ajan pikkuisen ekstraa, jolloin siellä on varaa esim. jättää toiselta summa siirtämättä, jos on tiukkaa tai tulee vaikka autoremppaa tai muuta kallista erikoismenoa.

No sitten. Laskut (sähkö, vesi, netti, vakuutukset, jäte, verot autoista ja kelkasta, päivähoito) maksetaan yleensä miehen tililtä kaikki (yhteissumma vaihdellen 800-1200 euroa). Sitten minun tililtä siirretään 800 euroa S-tilille. Jäljelle jäävistä summista siirretään säästötilille vaihtelevia summia (0-300 euroa yhteensä) ja sitten loput (käytännössä n. 200-300 euroa) voi käyttää molemmat mihin haluaa. Tai no toki näistä vielä maksetaan lasten vaatteet esimerkiksi, eli ei tuossa nyt ylimääräiseen hurvitteluun kamalasti ole. Säästötilillä on todella vähän rahaa, siis alle 1000 euroa reilustikin, joskus vain muutamia kymppejä. Siihen kajoamme silloin kun tarvitsee jotain isompaa, esim. uusia ulkovaatteita tai muuta kalliimpaa. Myös autoremppoja jne. joudutaan makselemaan tuolta. Viimeksi vaivalla säästetyt kolikot menivät pienen kämmin johdosta muhineeseen 800 euron vakuutusmaksupommiin.

S-tilille on molemmilla kortit ja tuo minun tililtä siirretty 800 euroa on ruokaan ja polttoaineisiin. Myös S-bonukset (n. 80e/kk) tulevat sinne. Se yleensä riittää mutta aina ei, jolloin viimeisen viikon ruokakauppaostokset usein tehdään lapsilisän voimin. Ulkona syödään harvoin ja "oikeissa ravintoloissa" eli oikeasti kalliimmissa paikoissa vielä harvemmin, kerran kahdessa kuussa korkeintaan. Lounaat syömme molemmat töissä, mies maksaa lippunsa suoraan palkasta ja minulle ruoka on luontaisetu.

Suurimmat menoerät meillä on päivähoito (siis näillä tuloilla kaksi lasta 470 euroa.......... onneksi isompi menee eskariin ja iltapäiväkerho on täällä 50e/kk, jolloin tuo lasku tipahtaa melkein parisataa euroa), lainat, vakuutukset ja nuo autojen verot.

Näillä spekseillä riitelemme rahasta yllättävänkin vähän. Tiedämme tilanteemme ja koska pystymme maksamaan kaiken pakollisen ongelmitta, rahasta ei tarvitse juurikaan tapella. Kränää aiheuttavat lähinnä molempien ns. omat menot, joiden tärkeydestä keskustellaan välillä kovinkin sanankääntein. Esim. usein joudumme päättämään, ostetaanko miehelle joku mopon osa vai minulle uudet juoksukengät. Ja siitäpä sitten. Mutta melkolailla aina päästään yhteisymmärrykseen. Onneksi miehen auto-mopo-kelkkaharrastukseen kuuluu olennaisesti myös osien myyminen, joten usein hän rahoittaa omia hommiaan niillä. Ei toki aina ja oikeasti ei todellakaan olla plussan puolella :D

Toki siis raha-asiat harmittavat joskus ja vähän turhaa sanaharkkaa niistä syntyy. Esim. kesäloma on yksi tällainen hetki. Minun kesälomarahat tulevat entisestä poiketen vasta elokuun palkassa, joten sen vuoksi emme pysty lähtemään oikeastaan mitään ekstrakulua vaativalle reissulle. Eihän lapset sitä vaadi, mutta itsestä olis ollut ihan jees käydä vaikka festareilla tai edes vähän muualla kuin kotimaisemissa. Mutta tällaista tää on eikä muuta voida.

Semmoinen oksennus tähän "aamuun" :D

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

AVIOEHTO! Unohtui vielä. Meillä on, koska molemmat tulemme saamaan perintöä. Ei rahallista suurestikaan, mutta molemmilla meillä on sukujen ikiaikaisilla kotipaikoilla vähän maata ja mökit. Nämä halutaan ehdottomasti pitää omissa käsissä. Ei siksi ettemme luottaisi, vaan siksi ettemme vain yksinkertaisesti halua että omien sukujemme paikat siirtyisivät kenenkään muun kuin oman sukumme haltuun. Tietty testamentinkin voisi tehdä, mutta avioehto oli helppo ja yksiselitteinen ratkaisu. Suosittelen lämpimästi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on miehen kanssa omat tilit ja yksi yhteinen tili, johon nostettiin yhteinen remonttilaina. Yhteistä tiliä ei aktiivisesti käytetä oikein mihinkään, sieltä menee oikeastaan vain lainanlyhennys. Meidän rahabisnekset on edelleen aika erilliset, vaikka on yhteinen lapsi: omat lainat, omat sijoitukset, asunto puoliksi jne. Kuluja maksetaan vuorotellen ja ei niistä sen kummempaa kirjaa pidetä (molemmilla toki suht samat ja hyvät tulot). Itse makselen todennäköisesti enemmän ruokakuluja ja lapsen kuluja ja mies taas isompia hankintoja.

Mulle on naisena ihan äärettömän tärkeää, että olen taloudellisesti riippumaton - ihan kaikista, myös omasta miehestäni. Oma raha tuo mulle hirveesti turvallisuudentunnetta. Tämä ei tarkoita, etteikö miehen kanssa jeesattais toisiamme tarpeen tullen, mutta lähtökohtaiseti oon sitä mieltä, että rahaa ja rakkautta ei tarvitse sekottaa. Ja mun mielestä (niin kyyniseltä kuin tää voi kuulostaakin), omista taloudellisista intresseistään pitää pitää kiinni myös parisuhteessa. Meillä tämä tarkoitti esim. sitä, että koska olin yhteisestä päätöksestä hoitovapaalla, puolet miehen palkasta tuli aina mun tilille - vaikka olisin helposti voinut elää omillakin säästöillä.

P.S. Vaikka menee vähän aiheen ohi, niin toi puolisoiden sulkeminen perintöjen ulkopuolelle on TOOOSI tärkeä juttu! Elämässä tapahtuu yllättäviä asioita ja sitten kun 1/XX osa omaisuudesta pyörii tosi kaukana suvussa, niin hankalaksi menee. Nimimerkillä, seuraan erittäin hankalaa perintöhommelia, jossa useampi kymmenen osallista.

Sanna B
Sanna B

Meilla on kaikki rahat yhteisia. Molempien palkka menee yhteiselle saastotilille, josta maksamme kaikki yhteiset kulut (asuntolaina, ruoka ja muut kulut) seka omat menot. Meilla ei ole edes erillisia tileja, ainoastaan yhteisia tileja. Olemme naimisissa, meilla on 2 lasta ja omistusasunto. En oikein edes osaa kuvitella miten erilliset rahat kaytannossa toimisi reilusti. Meilla on molemmilla korkeakoulututkinto ja olemme molemmat toissa taysipaivaisesti 5 paivaa viikossa. Nyt vaan sattuu olemaan niin etta minun palkkani on 25% isompi kuin mieheni. Minusta tuntuisi kovin itsekkaalta jos laittaisin joka kuukausi taman 25% syrjaan itseani varten. Tulisiko mieheni ajaa huonommalla autolla, koska han ansaitsee vahemman (ei tunnu kovin reilulta)? Mita jos mina haluan menna kaukolomalle (koska minulla on siihen rahaa) mutta miehellani ei ole varaa maksaa omaa osuuttaan? Miten perheissa jossa on erilliset rahat tama asia ratkaistaan? Ja olemme avioliiton aikana remontoineet ja myyneet 3 taloa (isolla voitolla). Mieheni on tehnyt suurimman osan remonttityosta viikonloppuisin silla aikaa kun mina olen hoitanut lapsia. Toisaalta minun hieman isommat tuloni ovat mahdollistaneet talon ostamisen. Menisi liian monimutkaiseksi jos pitaisi talosta saatu myyntivoitto jakaa jotenkin.  Meille yhteiset rahat on sama kuin tasavertainen parisuhde. Ei tule riitaa rahasta kun kaikki on yhteista. :-) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Erilliset rahat ei tietenkään saa olla mikään tylytyksen väline, toinen vetää pihviä ja toinen katselee :D Vaikka rahat olisi erilliset, niin ei se mun mielestä tarkoita, että kulut pitäisi jakaa tasan tai että asiaan pitäisi suhtautua kovin ryppyotsaisesti. Vaikka kummallakin olisi omat rahat, niin voihan niitä allokoida haluamallaan tavalla. Minulla on isompi palkka kuin miehelläni ja kulutan yhteiseen hyvinvointiin enemmän kuin mieheni, vaikka palkka tulee omalle tililleni, josta en sitä mihinkään siirtele. Lähinnä kyse on siitä, että jokaisella on rahaa, johon vain itsellä on access. Toinen voi aina tyhjentää yhteisen tilin ja lähteä matkoihinsa. Ja sama juttu yhteisen asuntolainan kanssa, samat lyhennykset juoksevat, vaikka toinen lopettaisi osuutensa maksamisen. Elämää ei tietysti pidä elää minkään uhkaskenaarioiden kautta, mutta omien rahojen tarvehan realisoituu vasta kriisin tullessa.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Muistattehan, että kuolemantapauksessa tili "A JA B X" suljetaan, kun taas "A TAI B X" pysyy auki. Näin ainakin Nordeassa.

Meillä on omat tilit ja omat rahat, vaikka käytännössä kaikki on yhteistä ja molempien pankkitunnuksilla pääsee kaikille tileille. Näin "oma" raha ei sulje pois tasavertaisuutta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Veikkaan että tuo on joka pankissa. Sama kokemus nimittäin kun faija kuoli. Vanhempien yhteistili meni kiinni heti (koska tilin toinen omistaja olikin kuolinpesä...ja tämä siis yhteinen tili jota sai sekä isäni että äitini käyttää molemmat yksin). Onneksi äitini on sitä koulukuntaa että jokaisella (etenkin naisella) on oltava omia rahoja ja oma tili. Niinpä ei ollut sit akuutti kiire pahemmin surun keskellä alkaa selvittää miten saa käyttörahat...eli ihan oikeasti jokaisella pitäisi olla ihan omaa rahaa akuutimpiin tarpeisiin mun mielestä.

Kio (Ei varmistettu)

Ei mene samalla tavalla joka pankissa. Nordeassa Tai-tilin käyttöä voi jatkaa elossa oleva osapuoli. Ja-tili on lähtökohtaisesti yhdessä käytettävä tili elossa ollessaankin(hankala jos ei mahdoton tilimuoto tänä päivänä.) Joissain pankeissa myös Tai-tili" sulkeutuu " toisen kuollessa niin kauaksi aikaa ennen kuin perunkirjoitus on tehty. Sitä ennen tilitä voi usein käytännössä maksaa kuolinpesän laskuja ja elossa oleva voi nostaa todistetusti oman palkkansa tms säännöllisen tulon mikä on tullut kuolinpäivän jälkeen. Jokaiselle siis oma tili , ja voi olla erikseen myös yhteisiä tilejä mutta aina edes yksi omissa nimissä oleva tili. Käyttöoikeuksiahan voi sitten antaa omaan tiliinsä kelle haluaa, ne lakkaa kuollessa.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Ja muistattehan, että jos tehdään avioehto, niin se lähtökohtaisesti voimassa myös kuoleman kohdatessa. Eli kun sitä avioehtoa rustaa, niin kannattaa miettiä, mitä haluaa omaisuudelleen tapahtuvan siinä tapauksessa, jos sattuu (ennen aikaisesti) kuolemaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

No ei ole jos sen tekee sellaiseksi että ei ole. KKO:2000:100 mukaan tämä on täysin mahdollista.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Nimenomaan näin, jos sen avioehdon tekee niin, että koskee vain avioeroa. Mutta moni ei pari-kolmekymppisenä tule ajatelleeksi, että avioliitto voi päättyä myös kuolemaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella toivon ettei kukaan tee avioehtoa kysymättä neuvoa lakimieheltä! Tietysti avioehto on siitä hyvä asiakirja että sitä voi muuttaa myöhemminkin helposti jos molemmissa vaan vielä henki pihisee (ja ollaan samaa mieltä).

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin jos siis ei ole lapsia eikä testamenttia, niin aviopuoliso kyllä perii vainajan, oli avioehto tahi ei. Avioehto rajaa vaan vain avio-oikeutta, ei perimistä. Verotuksellisesti tilanne avioehdon kanssa tahi ilman voi olla hyvinkin erilainen riippuen skenaariosta (ilman avioehtoa, kuka saa tasinkoa jne).

Pages

Kommentoi