Raskausviikot 9–12: Varhaisraskauden ultra <3

Juliaihminen

 

Mun preggoilu-saaga sen kuin vain etenee. Nyt aion horista ensimmäisen kolmanneksen viimeisistä viikoista. Edelleen, älä lue, jos et ole raskaana, tämä on siinä tapauksessa mielestäsi tylsää höpinää!

 

RV9 Varhaisraskauden ultra  - P A R A S T A !

Varhaisraskauden ultra oli taianomainen kokemus. Mentiin Kätilöopistolle, koska "virallisten laskelmien" mukaan tyypin olisi pitänyt olla jo jotain 14 viikkoa. (Olin harkinnut jo yksityisellä varhaisultrassa käymistä, mutta öö 200 euroa siitä, joomoro.) Ultrassa kävi kuitenkin ilmi, että bebe olikin vasta viikolla 9+3. Näin ollen oli vielä liian varhaista millekään niskapoimu-mittauksille.

Mutta oli niiiin ihanaa nähdä, että siellä tosiaan on semmonen pienen pieni 25-millinen tyyppi kellumassa! Ja se pieni sydämen syke siellä! Kyyneleet tuli pakostakin silmiin. Saatiin uusi laskettu aika: 9.2. (Ystäväni Raisa oli tästä kovin iloinen, koska silloin on Raisanpäivä!)

Lopuksi kun kätilö kysyi, onko mitään kysyttävää, olo oli kuin työhaastattelun lopussa, että jotain pitäisi kysyä, muttei tullut mitään mieleen. Tiki sitten vain sanoi: "No, meitä nyt kiinnostaa se, että kaikki on niin kunnossa kuin tässä vaiheessa voi sanoa" johon se vastasi: "Kyllä, kaikki näyttää hyvältä. Lapsivettä on, sydän lyö."

Lähdettiin onnellisina ja mentiin Sävyyn kahville pitämään kokemastamme loppubriiffi. Ja aloittelemaan lattemamaelämää.

Opin: Kättärillä on ihanat kätilöt.

 

Näihin aikoihin mun suosikkiruokaa oli vuohenjustosalaatti: salaattia + kurkkua + päärynää + uunissa paistettua vuohenjuustoa real-leivän päällä. Salaatinkastikkeeksi balsamicoa ja leipien päälle hunajaa. Nam!

 

RV10 Syöminen on a biatch

Huomasin, että loppujen lopuksi ruuan välttely on huomattavasti vaikeampaa kuin alkoholin välttely. Kaikissa mun lempiruuissa on juustoa. Ravintolassa käyminen muuttui tympeäksi, työpaikkaruokalassa syöminen hankalaksi.

Aloin pikkuhiljaa myös kertoa ystäville raskaudesta, kun kerran oli nähty, että siellä oli oikeasti pikku tyyppi olemassa! Ihmiset reagoivat tosi ihanasti. Vaikka se kertominen tuntui joka kerta yhtä luonnottomalta, koska, no, alapään toiminnoistahan siinä puhutaan. Lisäksi tähän liittyvä terminologia on musta hassua. Vaikkapa sana "perheenlisäys" ei mitenkään kuulu mun sanavarastoon. Siitä tulee mieleen joku hallintohimmelin metku.

Opin: Jätä mieluummin syömättä kuin syö jotain arvelluttavaa, jälkeenpäin tulee kuitenkin huono omatunto.

 

 

Kolmen kuukauden kunnioitettavassa iässä sikiön omaisuus on tässä. Tosin tuo neuvolakortti on kyllä mun. Ei se lapsi sitä kuitenkaan halua. Omituista, jos sitä kiinnostaisi esimerkiksi mun paino raskauden aikana. Tai se, että mulla ei ole seksitauteja. Tai siis hyvä sille, että mulla ei ole seksitauteja. Mutta se on vielä liian nuori tietämään niistä hommista!

 

RV11 Kuvottaa, kuvottaa

Tämä oli ehkä huonon voinnin kulminaatiopiste. Koko ajan etoi vähän, ja kaikki makean syöminen teki olosta yököttävän. Myös ensimmäisen kerran tuntui siltä, että vatsa olisi saattanut ihan pikkiriikkisen kasvaa (tai sitten kyse oli edelleen vain kaasusta – miten ihanaa).

Bebelle alkoi myös kertyä omaisuutta. Mun äbä lahjoitti vihreän potkupuvun, joka mulla oli päällä silloin, kun lähdin itse vastasyntyneenä Tyksistä heinäkuussa 1987. Isosiskoni Lotta lähetti postitse pikkuruiset sukat, ne oli itse asiassa bebben eka omaisuus. <3

Opin (vasta myöhemmin): Pian huono olo helpottaa!

 

Kahdennellatoista viikolla kävin kesäloman alun kunniaksi kaverin kanssa päiväretkellä Porvoossa. Hypistelin ihania lastenvaatteita ja päätin, että palaan näihin pikkuputiikkeihin ennen joulua, mikäli bebe on edelleen todellisuutta. Ja miten fantastista, että se on! 

 

RV12: Ensimmäinen kolmannes - check!

Hei, nyt kaikki rummut soikoon! Viikko 12 on kaikkien sovellusten sun muiden mukaan se hetki, jonka jälkeen keskenmenoriski putoaa huomattavasti. Ja kun saavutin tämän maagisen etapin, olin ikionnellinen.

Lisäksi saman tien, kun mun kesäloma alkoi, kaikki huonovointisuus häippäsi kokonaan. Eikä ole tullut sen jälkeen takaisin.

Opin: Lepääminen raskaana on oikeasti aika järkevä juttu.

 

Missä vaiheessa te antauduitte ostamaan babyllenne ensimmäisiä juttuja?

 

Ps. Raskaussaaga kokonaisuudessaan:

Raskausviikot 0–6

Raskausviikot 7–9

Raskausviikot 9–12

Raskausviikko 13 eli ensimmäinen ultra

Raskausviikot 14–17 

Raskausviikot 18–19 

Raskausviikko 20: rakenneultra

Raskausviikot 2125

Raskausviikot 26-30

Raskausviikot 31–35

Raskausviikot 36–39

Synnytyskertomus

 

 

Share

Kommentit

Kahvin parhaaksi

Ihan järjettömän myöhään. Mä jotenkin lykkäsin ja spennasin sitä kauhean paljon. Oikeastaan vasta äitiyspakkauksen saavuttua (kai joskus 2,5 kuukautta ennen laskettua aikaa) aloin ajatella, että no, mulla on tää laatikollinen kamaa joka tapauksessa, että jos jotain käy, niin nää tavarat on mun pienin murhe. Tavaraa oli alkanut tulla lahjaksikin aika paljon.

Mulla oli myös jonkinlaisia ideaaleja olla epämaterialisti mutsi. Nyt ajattelen lähinnä, että vauva-aika on niin lyhyt, että jos jotain haluun/koen tarvivani, ostan sen.  

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis mulla on laskettuun aikaan nyt just se 2,5 kk, ja tähän mennessä olen itse hankkinut lapselle yhdet pupupöksyt, enkä mitään muuta. Joku taikauskojuttu mullakin on tässä ollut meneillään (mikä on idioottimaista, koska olen peruskristitty, eikä kristinuskoon kuulu mitkään taikausko-mambo-jambot!).

Tosin nyt tuntuu, että voisi jo hankkia kaikkea, mutta mua laiskottaa ihan kamalasti. Oon liittynyt facebookin kaikenmoisiin kierrätysryhmiin, mutta joku mulla kinnaa kiinni, etten vaan osaa aktivoitua niissäkään. Ei ole oikein mitään hajua, mitä sitten ihan oikeasti tartten, ja sitten en saa hankittua mitään.

Onneksi on se äitiyspakkaus ja onneksi on isosisko, jonka vauva on nyt vajaa 3 kk, niin saan siltä ainakin vaatteita runsain mitoin. 

Kahvin parhaaksi

Ymmärrän! Ja toi systerihän on hyvä back up, jos bebe esim. päättää tulla vähä aikasessa! Mut pyydä eräältä R:ältä sellanen The Lista! ;)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä olen kuullut huhuttavan "Listasta" ja unelmoin sen käsiin saamisesta. Ehkäpä jo ensi kerralla, kun tapaan R:ää!

Kommentoi