Ravintola Olo toi erinomaisen olon

Juliaihminen

Ei vitsit! Olin viime viikon torstaina blogi-illallisilla ravintola Olossa. Koko ilta oli jotenkin taianomainen, ja mulle jäi siitä hirveän hyvä mieli. Kyseessä ei ollut pelkästään se, että meille tarjottiin superhyvää ruokaa ja viiniä, vaan koko paikan rennosta tunnelmasta ja tosi kivoista uusista ja vanhoista tuttavuuksista.

Olen ollut vähän stressaantunut tässä syyskuun ajan. Kun lokakuussa alkaa yrittäjyys, niin olen alkanut haalia jo tähän syyskuulle kaikkia freelancer-duuneja, jotenka olen päätynyt sellaiseksi ärsyttäväksi kiireiseksi kantturaksi, jollaisia en voi sietää. (Kiireestä valittaminen on vain eufemismi huonolle elämänhallinnalle, pois se minusta.)

Illan aikana pääsin kuitenkin sellaiseen syvään zen-tilaan, että kaikki kyllä järjestyy!

Kun saavuin paikalle, hyökkäsin heti Wtd:n Natan viereen, koska tiesin, että hää on myös aloittanut juuri yrittäjänä. Halusin imeä häneltä kaiken tiedon (ja iminkin). Mä olen tuntenut Natan ehkä nelisen vuotta, ja olen koko tämän ajan ihaillut häntä syvästi. Nata on järjettömän kova mujer tekemään töitä, mutta sen lisäksi hirveän älykäs ja hänellä on mieletön bisnesvainu. Natan ajattelusta huomaa heti, että hänellä on insinööritausta, päättely etenee aina loogisesti ja Nata selittää maailmaa usein matemaattisilla kaavoilla. Rakastan tällaista, koska se eroaa niin paljon omasta poukkoilevasta ajattelustani. 

"Elämä on matriisi", oli tämän illan paras lainaus Natalta, ja no, mä avaan sitä vähän myöhemmin mun urapostaussarjassani, koska ajatus oli nerokas. 

Nata on myös niitä mimmejä, jotka jakavat omastaan ja tsemppaavat muita eteenpäin (enkä sano tätä vain sen takia, että hän tarjosi mulle Bryggeristä bissen loppuillasta). Pohjimmiltaan Nata on mun mielestä ihan yhtä herkkis kuin me kaikki muutkin, vaikka se joskus peittyy mahtavan naurun alle. Loistava tyyppi, kaiken kaikkiaan!

Ruuat olivat tietenkin taivaallisia, pöytäseurueen suosikiksi nousi hiillostettu siika, misolla maustettu voi-valkoviinikastike ja kukkakaali. Eli nyt on sitten osallistuttu kukkakaalitalkoisiin!

Olo sijaitsee Senaatintorin kupeessa sellaisella katetulla sisäpihalla. Lasikatto luo sinne upean valaistuksen ja tunnelman. Ravintolassa on nautinnollista syödä sekä lounasta että illallista.

Meidän pöytäseurueessa oli myös Tiia Rantanen (jonka nyt kaikki tietävät maailman hauskimmaksi ihmiseksi), sympaattinen ja huumorintajuinen "Pesojoonas" eli Joonas Pesonen sekä Jonnamaista-blogin Jonna Leppänen, joka paljastui just niin herttaiseksi tyypiksi kuin voi blogin perusteella kuvitella.

Me hilluttiin Olossa johonkin kymppiin saakka, sitten norkoiltiin kadulla noin puoli tuntia keskustellen Irmassa pyörivästä haimyrskystä (sairasta!) ja koska kukaan ei halunnut lähteä kotiin, mentiin vielä Natan ja Tiian kanssa olueelle Bryggeriin, jossa oltiin valomerkkiin saakka.

Tällaista ei ollut tapahtunut mulle öööö... naismuistiin, ja siksi seuraavan päivän pikku kohmelo ei kyllä haitannut yhtään. Oli vain niin kivaa! 

Okei, tämä oli nyt sitten vain tällaista hattaraista ylistystä koko postaus, mutta onneksi välillä on tämmöstäkin!

 

Ihanaa viikonloppua!

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Oon kuullut kyllä paljon hyvää Olosta (ja Natasta :D <3) Kuulostaa niin makeelta illalta! :)

Maria Hakkala

Vitsit, kyllä kuulostaa kivalta! Muutenkin on aina parasta, kun on sairaan kiva ilta just sillon, kun sitä vähiten odottaa tai ennakoi! :)

[vertaistuki on pop; hyvä, että saat sitä myös muilta :)]

Blue Peony (Ei varmistettu)

Lapsuudenystäväni on töissä juurikin Olossa :-). Ravintola-alan ihmisten täytyy raukkojen käydä aina välillä syömässä muuallakin kuin omassa työpaikassa, ja lähden uhrautuvaisesti usein aveciksi, kun sellaiselle on tarvetta :-).

kirsu
87100 Kajaani

Tykkään hurjasti sun tyylistä kirjoittaa, mutta tästä jutusta jäi epäselväksi se, että olitteko te paikalla Olon kutsumina, vaiko ihan muuten vaan muina blogimuikkeleina? Ts. oliko tää blogiyhteistyöpostaus, vai nou - mitään yhteistyömerkintää en nimittäin onnistunut bongaamaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Moi kirsu! Erittäin asiallinen kommentti. Tässä ei ollut kyse kaupallisesta yhteistyöstä, kukaan Olosta tai heidän viestinnästään ei pyytänyt meitä kirjoittamaan tai somettamaan aiheesta mitenkään. Bloggaajia kutsutaan aika moniin tapahtumiin, ja aina välillä käyn tällaisissa, mutta jos ei tule mieleen mitään kirjoitettavaa aiheesta, niin en tee postausta. Jos taas on sovittu, että teen postauksen safkaa vasten (niin kuin vähän aikaa sitten Fisken på Disken -postauksessa), niin sanon sen aina selvästi tekstissä.

Mutta meille tosiaan tarjottiin ruuat ja viinit ilmaiseksi, minkä ehkä ilmaisin tuossa alussa liian kryptisesti. Enkä tietenkään ole naiivi: totta kai ololaiset varmasti toivoivat näkyvyyttä kutsumiensa tyyppien kanaviin. 

Mä ehkä luotin tässä liikaa siihen, että "blogi-illallinen" avaisi sitä, että meille tarjottiin ilta, ja lupaan parantaa jatkossa sitä, että blogissa nämä hommat ovat edelleen läpinäkyviä - se on mulle kunnia-asia.

Kiitos siis palautteesta, otan onkeeni!

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Hei Julia!

Viimeisimmät ammatti- ja urapostaukset ovat olleet todella timanttista "peruskoulua" peruskouluiän ylittäneille aikuisille. Tarkoitan sanoa, että ei näitä asioita kunnolla ole käsitelty missään valtiollisessa laitoksessa oppivelvollisuuden aikana. Toimittajan työ on minusta hyvin tarpeellista, arvokasta, mielekästä ja hyvinvoinnille tärkeää - vaikka aivan kuten missä tahansa ammatissa, on ihanan tuntuisia tyyppejä ja niitä, joiden työtä on vaikeampi arvostaa. Tykkään että olet tällä alalla, sitä yritän sanoa.

Haluaisin ehdottaa nyt jatkumoa tuolle postaussarjalle. On tärkeää puhua rahasta, tavoitteista, rahantajusta ja palkasta. Itselläni on kuitenkin samalla sellainen kokemus, että en pysty puhumaan niistä, ellen samalla ajattele, mitä tapahtuu niille, joilla näihin asioihin ei ole eväitä.
Samalla, kun otan rahanhallintaan ja raha-asioihin vahvempaa otetta, mitä ajattelen heistä, jotka saavat yhä vaan matalaa palkkaa? Miten suhtaudun siihen, että on kymmeniä tuhansia pienituloisia ja köyhiä?

Minusta itsestäni on tullut tulojen kasvaessa yhä hanakampi progressiivisen verotuksen kannattaja. Haluan sitä monestakin syystä:
- jos itse putoan hyvinvoinnin latvuksista, elämäni olisi yhä riittävän turvallista (itsesuojelullinen puoli)
- en ole saavuttanut nykyistä hyvää omin avuin. Siihen on vaikuttanut mm. turvallinen koti, turvallinen kotikaupunki, välittäminen, äidin terveys minun vielä köllötellessäni vatsan suojissa, ja pätevä peruskoulu. Olen siis kiitollinen tälle hyvinvointisysteemille, ja olen yhä motivoitunut pitämään sitä yllä.
- inhoan, kavahdan ja kammoan sitä tilannetta, jossa vaaditaan kaikkia muita ensin luopumaan ahneudesta ja vasta sitten itseä. Tällä hetkellä en voi äänestää sellaista vasemmistopoliitikkoa, joka aikaa nostaa kansanedustajan sopeutumiseläkettä vaikka muuten taistelee pienituloisten asialla. Kun tulot olisivat progressiivisesti verotetut (sekä pääoma- että ansiotulot), pidettäisiin hyvätuloisia tarpeellisina tyyppeinä, joiden raha palaa kiertoon kaikkeen tarpeelliseen.

Mitä ajattelet hyvätuloisen vastuusta?

Juliaihminen
Juliaihminen

Moi!

Hyvä kommentti. Oikeastaan olen läpi koko rahapostaussarjan puhunut siitä, miten oma etuoikeutettu asema pitää tiedostaa eikä kuvitella, että kaikki on itse ansaittua. Olen käsitellyt esimerkiksi luokan periytymistä esimerkiksi tässä postauksessa.  Tässä postauksessa taas puhuin siitä, miksi kuuluu yleissivistykseen tietää, paljonko on mediaanipalkka, paljonko Suomessa on pienituloisia, ja millaista työttömyyttä Suomessa on.

Nuo sun ehdottamasi aiheet ovat isoja ja tärkeitä, mutta ehkä vähän myös abstrakteja. On oikeastaan aika hankalaa sanoa mitään siitä, että miten pitäisi suhtautua siihen, että Suomessa on pienituloisia ja köyhiä. Mutta tämä kiinnostava kysymys. Miten itse suhtaudut siihen? 

Yritän aina postailla asioista niin, että ne lähtevät jostain konkreettisesta. Muuten tekstiin hiipii helposti vähän semmonen saarnaava maku. Mulla on toki todella pienituloisia kavereita, mutten tietenkään voi lähteä omimaan heidän kokemuksiaan.

Mutta hyvä kommentti tosiaan, kiva, että tällaista keskustelua tulee esiin ja pidän ehdottomasti jatkossakin tämän mielessäni. :)

Kommentoi