Saako äitiyslomalla tehdä töitä?

Juliaihminen

Tänään Hesarissa oli kiinnostava ja tarpeellinen juttu (HS 10.9.2017) siitä, mitä kaikkea äidit tekevät lapsenhoidon lisäksi äitiyslomalla. Perustavat yrityksen, opiskelevat tutkinnon, kirjoittavat lastenkirjan ja sen semmoista. Keskimäärin äidit palaavat töihin silloin, kun lapsi on 1,5–2 vuotta. Tässä välissä osalle naisista iskee tarve hankkia muita projekteja vauvan lisäksi. 

Jotkut kommentoivat Hesarin juttua: "Pitkiä äitiyslomia ei taisteltu tätä varten" sekä "Minä en ymmärrä tuota toteamusta että äiti tarvitsee älyllistä puuhaa kuin oman lapsensa hoidon! Lapsen hoito ja kasvatus vaatii älyä, luovuutta ja pirkäjänteisyyttä sekä hyvää sivistyksellistä tasoa." Yksi taas puhui siitä, miten oli äitiyslomalla niin väsynyt, ettei mitenkään olisi kyennyt ottamaan siihen vielä jotain ylimääräistä projektia. 

Se, millainen äitiyslomasta tulee omalla kohdalla, riippuu ihan älyttömän paljon siitä, millainen lapsi on vauva-aikana. Jos lapsella on koliikki, pahoja allergioita tai vaikka refluksitauti, äitiysloma voi olla hirveän väsyttävä. Tai jos lapsi on jollain lailla vammainen tai sairas, niin kaikki energia saattaa mennä huolehtimiseen. Toisaalta vaikka lapsonen olisi täysin terve ja seesteinen, ja äidilläkin olisi kaikki kunnossa, niin ei silti välttämättä tee mieli opiskella kiinaa tai tehdä mitään töihin liittyvää.

Itse asiassa vähän vierastan sellaista "miten sinä edistit uraasi äitiyslomalla" -puhetta. Siis sellaista, että kaikille kanssakeskustelijoille olisi päivänselvää, että "jokainen meistä kunnianhimoisista ihmisistä edistää uraan äitiyslomalta käsin". Näitä keskusteluja aina välillä kuulee, ja mulle tulee niistä riittämätön olo, ikään kuin kaikki aika pitäisi käyttää itsensä uralliseen kehittämiseen. 

Mä halusin äitiyslomalla ennen kaikkea nauttia ja saada todellisen ja pitkän irtioton työelämästä. En vauvani takia, en sen takia että sitten olisin "freesautunut työntekijä" vaan ihan siitä syystä, että musta oli ihanaa kerrankin vain olla. Juoda kahvia ja syödä pitkiä lounaita. Ilman pienintäkään huolta huomisesta. 

Mutta vaikka vierastankin tuollaista suorituspuhetta, niin vierastan sata kertaa enemmän sitä, että äidit eivät saisi tehdä äitiyslomalla jotain muuta kuin ihastella kaiket päivät vauveloansa. Se on täysin epätasa-arvoon johtavaa puhetta, äitien tarkoituksenmukaista sulkemista ulkopuolisiksi. On ihan idioottimainen ajatuskin, että naiset pitäisi irrottaa 100 prosenttia työelämästä, kun he voisivat halutessaan olla siinä vaikkapa 10 prosenttisesti kiinni.

Loppujen lopuksi mullekin sitten kävi niin, että tein läpi äikkäriin yhtä palstaa Apu-lehteen, ja Alpun ollessa lähemmäs vuoden aloin kirjoitella muihinkin lehtiin. Vaikka olin ajatellut olla täysin kiinni pelkästään vauveloinnissa, päädyin kuitenkin tekemään vähäsen duunia, sillä kaipasin vähän muuta ajateltavaa (ja rahaa!). Tästä syystä tuo Hesarin jutussa mainittu Mamawork vaikuttaa nerokkaalta konseptilta: Se välittää hoitovapaalla olevia asiantuntijoita lyhyisiin projekteihin yhdeksi tai kahdeksi päiväksi viikossa.

Äitiyslomalla oli kuitenkin kaikkein tärkeintä se, että annoin itselleni luvan olla tekemättä tai ajattelematta yhtään mitään, varsinkaan työjuttuja. Pää pääsi kunnolla irti ihan kaikesta. Kenties tämän ansiosta kehittelin itselleni kuin vahingossa intohimoprojektin, joka ei liittynyt omaan työhöni mitenkään. Se on itse asiassa juuri tämä blogi. Äitiysloman tekemisiä, ajatuksia ja keskusteluja oli niin kiva dokumentoida kuvin ja sanoin, että mä aloin kirjoittaa blogia aika usein, joskus jopa päivittäin.

Mun pikkusiskoni Sofia taas laulaa Haimyrsky-nimisessä bändissä, jolle se on nyt äikkärillään laittanut enemmän ajatusta ja aikaa kuin työssään YleXn tuottajana. Mirja taas kehitteli kiinnostavaa tv-sarjan käsikirjoitusta.

Tämä on taas näitä hyväosaisen lorton horinoita, mutta mielestäni olisi upeaa, jos kaikki 25–60-vuotiaat voisivat joskus ottaa silloin tällöin vähän pidemmän tauon työelämästä. Opintovapaata, vuorotteluvapaata, vanhempainvapaata, whatever vapaata ja käyttää sen ajan ajattelemalla jotain ihan muuta kuin työtään. Ihmiset saattaisivat löytää juttuja, jotka johtavat uusiin asioihin, pysyisivät paremmin työkykyisinä ja ylipäänsä pysyisivät onnellisempina – mun käsittääkseni (mahdollisimman monen) ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys on yhteiskunnan korkein arvo. No, tätä varten pitäisi tietenkin olla työ josta jäädä pois, ja sitä kaikilla kolmekymppisillä ei todellakaan ole. Sitä paitsi nyt kaikkia noiden vapaiden ehtoja (tai siis opintovapaan ja vuorotteluvapaan sääntöjä) kiristetään kovasti.

Kenenäkän ulkopuolisen ei pitäisi määritellä, mihin oman vanhempain- tai hoitovapaan saa käyttää. Eikä pilkata tai lannistaa etukäteen, jos jollakulla on suuria suunnitelmia vaikkapa opinnoista tai harrastuksen jatkamisesta tulevalla vanhempainvapaallaan, että "et kuule likka tiedä mitään siitä, miten paljon aikaa se vauva vie". On silkkaa sovinismia tuomita, jos joku tekee äikkärillä kaksi tutkintoa tai perustaa yrityksen. Tai se, ettei tee muuta kuin vietä aikaa vauvansa kanssa kotona.

Jotkut vauvat vievät paljon aikaa, toiset vauvat (kuten omani) nukkuivat niin hyvin, että sitä pystyi melkein joka päivä kirjoittamaan yhden horinan blogiinsa tai katsomaan pari jaksoa Girlsiä. Jotkut vanhemmat tykkäävät vain olla, toiset haalivat kaikenlaisia projekteja itselleen. Kummankaan tyyppiset vauvat tai vanhemmat eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin toiset.

 

Oliko teillä jotain projekteja vanhempain- tai hoitovapaalla? Jos, niin mitä?

 

 

Lue myös:

Äitiyslomalla olet aina oikeassa paikassa

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka tylyttävät pikkuvauvojen äitejä

Äiti hemmotteluhoidossa

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Äitiys/isyys/vanhempainvapaallahan (palkka)töiden tekemisestä (muuten kuin sunnuntaisin) rokotetaan tiputtamalla päivärahaa, joten se kannattaa ottaa huomioon jos on jollakin muulla kuin minimipäivärahalla. Hoitovapaalla vastaavaa ongelmaa ei ole, koska hoitoraha ei ole korvaus siitä että vanhempi ei ole töissä, vaan se on korvaus siinä että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.

Itse olin töissä sillä välin kun mies oli omalla vanhempainvapaapätkällään (4kk) ja palasin sitten vielä puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Sattui olemaan sopivasti kevät, milloin mun luennoima kurssi yliopistolla järjestettiin ja enemmän kun innoissani luapauduin pitämään sen tuntiopettajana. Aikamoinen win-win, siis kun yliopistolla eivät joutuneet etsimään mulle sijaista ja toisaalta mun pää ei hajonnut kotona ollessa totaalisesti kun mulla oli yksi puolipäivä viikossa varattuna aikuisjutuille (mies hoiti lasta sillä välillä). Eikä sinällään yhtään haitannut että korvaus tästä muutaman tunnin viikottaisesta panostuksesta oli about sama määrä rahaa meidän kuukausittaiseen talouskassaan kun hoitoraha+Helsinki-lisä :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Juuri tuollainen joustava työntekeminen hyödyntää koko perhettä paremmin. Musta se on ihan reilu diili, että hoitovapaalla saa tehdä töitä niin paljon kuin vain sielu sietää niin kauan, kun lapsi ei ole päiväkodissa. Ja tuo, että sunnuntaisin saa tehdä töitä vanhempainvapaalla ilman tukien menetyksiä, on musta myös hyvä juttu. Itse tein juuri sellaista palstaa, josta sain ylimääräiset 300 euroa kuussa, mikä piti kiinni vähäsen työelämässä ja toi pientä lisätienestiä. Mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään liikaa työtä noihin kuukausiin. 

* * * (Ei varmistettu)

Oma esikoiseni oli hyvin vaativa vauva. Tuolloin oli jossain vauvalehdessä juttua äidistä, joka teki äitiyslomalla väitöskirjan, piti hoitohevosta ja hoiteli luottamustehtäviä. Se tuntui tosi masentavalta, kun itse sain juuri ja juuri ruoan pöytään. Kukin tavallaan, mutta pelottaa, että nykyisessä työttömyystilanteessa moni äiti voi ottaa paineita. Jos olisin itse ottanut tavoitteeksi suorittaa äitiysvapaalla töitä tai opintoja, olisin palannut työelämään täysin uupuneena.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mullakin on kavereita, joilla on mennyt äitiysloma vähän ressatessa siksi, että ei ole ollut työtä mihin palata. Se on tosi kurjaa, koska se voi varjostaa sitä äikkärillä olemista kovasti - ja johtaa pahimmillaan juuri loppuun palamiseen. Koska oikeasti on tosi vaikeaa kelailla jotain isoja päätöksiä samalla, kun täytyy olla koko ajan läsnä lapselle. Siksi nämä on juuri vaarallisia puheita ja mun mielestä on hyvä tuoda esiin se disclamer, että kaikki eivät pysty eikä missään tapauksessa tarvitsekaan pystyä luomaan mitään urallista edistystä samalla, kun hoitaa vauveloa.

Maria Hakkala

En ottanut asiasta stressiä, sillä stressasin muutenkin kaikkea mahdollista äitiysvapaalla, mutta kyllä oli kiva tehdä vähän jotain muutakin kuin elää ja hengittää vauvajuttuja. Tein muutamia kaupallisia juttuja blogiin, jotka on aika pientä työtä, mutta oli kuitenkin kiva tehdä jotain, missä oli selkeä palkkio ja selkeä syy-seuraus-suhde.

Selvennyksenä tuohon aiempaan kommenttiin: äitiysrahan aikana saa työskennellä sunnuntaisin.

Tämä toimi minulla loistavasti, koska pystyin nämä muutamat blogityöt ajoittamaan sunnuntaille, joten pystyin ansaitsemaan hiukan lisätienestejä täysin luvallisesti. :)

Mariaite
Oma juttu

Amen! En ymmärrä, kuinka tästä kukaan edes voisi olla eri mieltä. Kukin tyylillään, fiiliksellään ja jaksamisellaan. Tuntuu, että nämä on taas näitä "äitijuttuja", jossa sama miten teet, niin jostain suunnasta syyllistetään. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Jep! Aina kun ihminen suuntaa lauseen jollekulle äidille: "Sinun pitäisi / sinun ei pitäisi..." niin kannattaa miettiä, mitä oikeasti on sanomassa ja miksi.

paulahelena
ALUAP

Eka vauvavuosi oli huomattavasti haastavampi ku tää toka, mutta silti ravasin vauvaharrastuksissa, tein itelleni työnhakunettisivut ja opiskelin courserassa. Nyt nautin ihan sikana vaan kotona olemisesta ja siivoomisesta :D toki sen vastapainona on sit aika hektiset iltapäivät ja illat, kun 4-vuotiaskin on kotona. Ilman niitä ehkä haalisin nytkin enempi tekemistä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mäkin olen just kelaillut, että jos joskus jään tokalle äikkärille, se on varmaan aika erilainen kuin eka - ja hyvä niin! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tykkäsin siitä Hesarin jutusta, vaikka vähän nauratti siinä "väittelin tohtoriksi lapsen ollessa 1,5kk". Se kuulostaa enemmänkin huonolta ajoittamiselta kuin uraorientoituneisuudelta, väikkärin valmistumisen ja väitöstilaisuuden välillä on kuitenkin kuukausia.

Itse nautin alkuun ihan valtavasti siitä vetelehtimisestä ja vauvan ihastelusta. Lisäksi kaikki raskauden vaivat jäi taakse. Kun arki alkoi rullata, huomasin miten paljon aivokapasiteettia vapautui luovaan ajatteluun, kun tiivistahtisen asiantuntijatyön sijaan toimenkuva oli tosi konkreettinen. Tarjoutui mahdollisuus tehdä kiinnostavaa tutkimusprojektia ja se tuntui ihanalta vaihtelulta (ihanan) vauva-arjen keskellä, oli tosi virkistävää kunnolla ajatella. Lisäksi organisoin meille aika ison remontin, mistä oli kyllä riesaa.

Mainitsisi että vanhempainvapaan käyttöön vaikuttaa erityisesti vauvan luonne ja tarpeet. Osin kyllä. Oleellista on myös vanhemman luonne. Olen itse tyyppiä "tuhat rautaa tulessa" ja alan automaattisesti kehittää uutta projektia jos on liikaa aikaa miettiä. Kaipaan vaihtelua vaikka olen pitkäjänteinen ja siksi useita päällekkäiset hommat sopivat. Puoliso puolestaan tykkää paneutua aina yhteen asiaan kerrallaan eikä hänelle ollut mikää ongelma hoitovapaalla vain olla lapsen kanssa ja vähän harrastaa. Saman olen huomannut kavereissa. Multitaskaajat multitaskaa perhevapaallakin, osalle sopii paremmin keskittyä pelkästään lapsenhoitoon. Kukin tehköön kuten itselle parhaalta tuntuu ja jos muiden valinnat tosi paljon häiritsee, suosittelen itsetutkiskelua.

Juliaihminen
Juliaihminen

Nimenomaan: kukin tekee sitä, mistä nauttii ja minkä kokee parhaaksi. Ei ihmiset muutu yhtäkkiä samanlaisiksi sillä sekunnilla, kun heistä tulee äitejä tai isiä. Edelleen samat luonne-erot on olemassa. Kaikilta ei pidä vaatia samoja juttuja, ja jos itse on "monta rautaa tulessa" -tyyppi, niin ei pidä olettaa että muut olisivat. Toisaalta jos omalle luonteelle sopii sellainen rauhallinen köllöttely koko vuoden, niin ei myöskään pidä arvottaa huonommaksi vanhemmuudeksi toisten multitaskailuja.

äitiyskoe
Äitiyskoe

No justiinsa näin. Jos saa tässä tunnustaa niin mua hiukan ärsyttää kun aina kaikki pistetään vain vauvan syyksi/ansioksi. Oli se sitten asunnon pitäminen siistinä tai väitöskirjan tekeminen äitiyslomalla niin ei se nyt ihan vaan lapsesta riipu. Joo, on erilaisia lapsia, mutta kyllä aikuisen oma luonne on myös aika ratkaiseva. Toiset saa vaikka työprojekteista niin paljon iloa että ne kannattaa tehdä vaikka väsyttäisikin, toiset sitten mielummin käy vaikka vauvakerhoissa tai hengaa kotona. Se että todetaan (jotenkin ihmeen vähitellen) että joku saa vaikka opiskeltua "kun sillä nyt oli niin helppo lapsi" on aika tyhmää. Mistä me muut tiedetään, mitä haasteita sillä on ollut. Ehkä se vaan on kokenut että opiskelu on ollut niin kivaa/tärkeää että siihen kannatti järjestää aikaa. Vähän kuin mä koen joskus että hömpän kattominen telkkarista on niin kivaa että kannattaa käyttää siihen lapsen päiväuniaika ja siivota sitten hankalammin lapsen ollessa hereillä.

kirsihannele

Minulla on kuusi lasta, joten noita äitiyslomia tullut vietettyä. Kaksi nuorintakin sain ihan peräkkäin. Kun olin nuorimmaisen kanssa äitiyslomalla (niin no olihan siinä ne muutkin lapsukaiset), olin jo niin täynnä äitiyslomia ja kotonaoloa (se oli oikeasti rankkaa työtä kuuden lapsen kanssa), että kesken äitiysloman hain ihan uutta työpaikkaa ja sain sen. Keskeytin äitiysloman ja menin töihin. Tunsin taas itseni ihmiseksi ihmisten keskellä. Mulle kävi näin , enkä päivääkään ole katunut! :)

PS. oli ihana mennä shoppailemaan vaatekaappi uusiksi työelämää varten :D

Sanni Tee Tee

Eka vauvani oli helppo ja minä omnipotentti parikymppinen. Palasin yliopistolle tekemään pari kolme kertaa viikossa journalismiopintoja kun vauva oli puolenlentoista kuukauden ikäinen, ja kun hän oli viisikuinen, menin puoleksi vuodeksi töihin. (Palasin sitten vielä puoleksi vuodeksi hoitovapaalle, jonka aikana viimeistelin gradua ja tein muutaman tentin).

Toinen vauva oli haastava tapaus. Olin 1,5 vuotta kotona, enkä todellakaan jaksanut ajatella juuri muuta kuin seuraavaa kahvikupillista. Ja toki puolet viikosta kotona ollut 3-vuotias esikoinen ja paljon kotoa töiden vuoksi poissa ollut puolisokin vaikuttivat asiaan. Ei paljon ekstraproggikset mielessä pyörineet. Huhhuh niitä aikoja.

Kolmas lapsemme taas oli klassinen helppo vauveli, ja isommat lapsetkin olivat hänen syntyessään jo isoja ja omatoimisia. Mutta tällä kertaa halusin ehdottomasti nauttia kotonaolosta ja vauvasta ja hitaasta arjesta. Ja tietenkin myös isojen lasten harrastusarjen pyörittäminen ja viisihenkisen perheen huushollihommatkin ottivat oman aikansa. Tällä kertaa olin kotona vuoden, ja sitten otettiin puolison kanssa läpystä vaihto.

Kolme tosi erilaista äitiysloma- / vanhempainvapaa- / hoitovapaakokemusta siis.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!
Kiitos mahtavasta blogistasi, se herättää aina ajatuksia!

Hesarin juttua en valitettavasti ole vielä päässyt lukemaan, joten en tiedä käsiteltiinkö siinä vauvaperheen tukiverkoston vaikutusta äidin työskentelyyn äitiyslomalla/hoitovapaalla. Omalla kohdallani ratkaisevaksi asiaksi muodostui tukiverkoston puuttuminen. Vaikka olisinkin ehtinyt opiskelemaan äityslomalla/hoitovapaalla, niin tentteihinkin osallistuminen oli erittäinen hankalaa, sillä vauvalle olisi pitänyt palkata ulkopuolinen hoitaja. Tenttejä kun ei järjestetty illalla, jolloin isäkin olisi voinut hoitaa vauvaa... Etäopiskelu tosin onnistui joillakin kursseilla, mutta harvassa olivat kokonaan etänä suoritettavat kurssit, jotka olisivat todella edistäneet opintoja.

Pyjama79 (Ei varmistettu) https://pyjamapaivia.com

Ei ollut tarve äitiyslomalla mihinkään ylimääräisiin projekteihin, kunhan yritti lypsää maitoa ja nukkua. Vanhempainvapaita käyttiin aivan törkeästi hyväksi niin, että olimme miehen kanssa molemmat 9 viikkoa kesällä kotona: vuorotellen lomilla ja vuorotellen vanhempainvapaalla. Ajateltiin, että on varmasti kerran elämässä tilanne (ja niin varmasti onkin, nimim. viime kesänä 4 päivää lomaa).

Meillä oli ja on edelleen sellainen onnellinen tilanne, että teemme töitä ja/tai muita asioita (opiskeluja) maanantaista sunnuntaihin ympäri kellon. Ei tullut mieleenkään, että en olisi jatkanut opintojani, kun pikku kundi oli 9 kk ja olin vielä vanhempainvapaalla (keskosten vanhemmat saavat vähän ekstraa). Olin hoitovapaalla töistä talven ja opiskelin, kesällä tein noin 30-tuntista viikkoa miehen kanssa lomittain. Mutta tosiaan, vaikka minä olin se, joka nosti kotihoidontukea (sain sitä pienemmällä veroprosentilla), niin etenkin loppuajasta mies taisi hoitaa lasta minuakin enemmän, kun gradun kanssa piti kiirettä (ja aloitin vielä työt siihen päälle). Lapsi aloitti sitten päiväkodissa vähän vajaa kolmevuotiaana, kun olin jo valmistunut ja teimme molemmat töitä (minä joka arkipäivä).

En osaa siis ajatella, että olisin tehnyt "mitään projekteja" vanhempain- tai hoitovapaalla, vaan hoitanut lasta, yhdessä mieheni kanssa, muiden hommien ohessa. Välillä oli järkyttävän rankkaa enkä ehkä lähtisi uudelleen. Onneksi ei maksanut avioliittoa, sehän siinä eniten koetuksella oli. :)

PS. Ja sitten henkilökohtainen taisteluni. :) Äitiysvapaa/loma on 4kk mittainen. Sen jälkeinen aika on vanhempainvapaata (ja hoitovapaata). Ja aion jankuttaa tätä niin pitkään, että jokainen tässä maassa tajuaa ja tietää, että isätkin "voivat jäädä kotiin hoitamaan lasta" heti kun 105 päivän äitiysvapaa päättyy.

PS2. Minusta tuo, että sunnuntaisin saa tehdä töitä ilman rahan pienenemistä, mutta ei muina päivinä, on ihan pölhö. Freet, hoitsut, lääkärit, kaupan alan ihmiset jne, voivat siis tehdä keikkaa, mutta esim opettajat eivät. Olisi mieluummin vaikka tunteihin tai rahamäärään sidottu.

Kommentoi