Se on 2000-luku, ei 2000 -luku

Ladataan...
Juliaihminen

Yksi mun sivuaineista yliopistolla oli suomen kieli. Toisin kuin luullaan, suomen kielen opiskelu opettaa suvaitsevaiseksi: Oppiaineessa hyväksytään, että kieli muutuu. Puhuttu ja kirjoitettu kieli ovat erilaisia. Ihmisille, jotka tekevät yhdyssana- tai pilkkuvirheitä tekstissään, ei naureskella. Mutta sitten kaikilla on oma pieni juttu, jonka näkeminen saa raivon partaalle. Nyt kerron oman Akilleen kantapääni.

Te ette tule pitämään lukemastanne. Mutta kuka sanoi, että Hauska fakta -joulukalenteri saisi ihmisen hauskalle tuulelle? Tieto lisää tuskaa. Luultavasti luettuanne seuraavan kieriskelette ahdistuksissanne ja sielunne huutaa: "Kaikki nämä vuodet olen tehnyt väärin! Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Mutta mä en voi tälle mitään. Kyse on kuitenkin laista (tai no tarekmmin ottaen kielioppisäännöstä). Nimittäin. Mä ajaudun aina mielivaltaisen (täysin kohtuuttoman ja neuroottisen) ärsyyntymisen valtaan, kun ihmiset tunkevat sanavälejä vääriin paikkoihin. Siis näin:

OIKEIN:

1990-luku

VÄÄRIN:

1990 -luku

Mistä kukaan on koskaan saanut päähänsä, että tuohon kohtaan kuuluisi väli?! Tuossa ei todellakaan kuulu olla mitään saastaista ja iljettävää, helvetin esikertanoista kömpinyttä sanaväliä. Miksi ihmiset jatkuvasti tunkevat tuohon sanavälin? Miksi?!

Okei, mä tiedän kyllä, mistä se johtuu. Tämä kielioppisääntö on hieman monimutkainen (mutta vain hieman, ja siksi se pitäisi osata). Aina kun kyseessä on yksi sana, väliä ei tule: 

10-vuotias (vertaa 10 vuotta)
D-vitamiini
Juliaihminen-blogi
Pohjois-Karjala-projekti
15–20-vuotias (Numeroiden väliin tulee pitkä viiva, koska siinä matkataan jostain johonkin, tosin joskus mä jätän käyttämättä pitkää viivaa, koska se on niin vaikea kaivaa tietokoneen näppäimistöstä esiin. Tärkeintä on kuitenkin, että mihinkään kohtaan ei tule sanaväliä.)

Sen sijaan yhdysmerkkiä käyttämällä useasta erikseen kirjoitettavasta sanasta muodostuva kokonaisuus eli sanaliitto voidaan osoittaa yhdyssanan osaksi. Yhteys yhdyssanan perusosaan osoitetaan kirjoituksessa yhdysmerkillä, jonka edessä on välilyönti.

kolme ja puoli -vuotias (vertaa 3,5-vuotias)
Täällä Pohjantähden alla -teos
Julian hullu raivokohtaus -postaus
Hauska fakta -joulukalenteri

Ja mikä sairainta, sanaväli saattaa tulla myös ennen sanaliittoa, mikäli määreosa on alussa. Tämä on kuitenkin yhtä harvinaista kuin helle juhannuksena.

Hyla- rasvaton maito
Itä- Sri Lanka

 

Kiitos. Nyt olen saanut tämän sydämeltäni. Toivottavasti en pilannut kenenkään joulutunnelmaa. Itse toivon Joulupukilta sitä, että ammatikseen kirjoittavat ihmiset lopettaisivat turhan sanavälin tunkemisen tekstiinsä. Harrastuksekseen kirjoittavilta mä hyväksyn tämän. Toki sielu verta itkien.

 

Ja sitten on pakko kysyä: Onko teillä jotain kielioppisääntöä, jonka rikkominen korventaa mieltä ja ruumista? 

 

Lisätietoa Kielikellon sivuilta! (Sivustolta löytyy muutenkin koko joukko erinomaisia kielioppisääntöjä.)

 

Hauska fakta -joulukalenterin edelliset luukut:

1. Mitä Googlehaut kertovat parisuhteesta?

2. Parempaa kuin kehitysapu

3. Verimato estää kapinan

4. Eläkeläinen, katso pois omasta navasta

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Ahahaa! Kiitos tästä! Voisitko ottaa hauska fakta -kalenterisi osaksi myös joulutervehdysten oikeinkirjoittamisen? Tähän vuodenaikaan mua korventaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta ! -tyyppiset toivotukset. Mistä sekin johtuu, että tuohon huutomerkin edelle on alettu jättää väli?!

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä idea! Ja tuossa kommentissa toit myös hienosti esimerkilläsi esiin sen, että jotkut ihmispolot jättävät jopa huutomerkin ja sanan väliin turhan sanavälin. Ai ai ai!

Ruupe (Ei varmistettu)

Ihana ja tarpeellinen luukku oli tämä. Nyt on kuitenkin saivarreltava minua ärsyttävästä seikasta: siitä, että ihmiset käyttävät kielenhuollon normeista sanaa "kielioppisääntö". Kielioppi on kielen rakennetta. Siis sitä, miten kieli toimii, miten sanat taipuvat suhteessa toisiinsa ja miten kielellä ilmaistaan erilaisia merkityksiä. Kielenhuolto taas on sovittuja normeja, jotka ohjaavat kirjoitettua kieltä. Pilkut, yhteen ja erikseen kirjoittaminen, alkukirjaimet ym. setit kuuluvat kielenhuoltoon. Ne eivät ole kielen rakenteeseen liittyviä asioita. Ääääää!!! (Älä, Julia, pahoita nyt mieltäsi tästä. Olet puhtaasti punaisen vaatteeni sijaiskärsijä. Pahoittelut!) Mut hei, eix seuraava luukku sit tästä?

Juliaihminen
Juliaihminen

Erittäin hyvä pointti! Mä en ole koskaan ennen tajunnut tätä, joten kiitollisna otan kommentin vastaan ja korjaan ajatteluani!

Ja jos mä pahoittaisin tästä mieleni tuon oman vuodatukseni jälkeen, olisin melko tekopyhä kanttura :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Kielenhuollollinen avautuminen piristää aina päivää!

Mutta vakavasti ottaen, harva asia on arjessa niin ärsyttävää kuin se, että ammatikseen kirjoittavat kirjoittavat väärin! Olen lääkäri ja vaikka työpäivässäni on muutakin päänvaivaa kuin kielioppi ja kielenhuolto, vituttaa aina yhtä syvällisesti korjata konekirjoittajien teksteistä yksinkertaisia kieli oppi virheitä kuten yhdys sanoja!!! Lääkärit siis sanelevat tekstinsä ja konekirjoittajat ja sihteerit kirjoittavat ne potilaskertomukseen (ja, tätä toki potilaat eivät usein tiedä, vaan luulevat että lääkäri ihan itse kirjoitti "vatsa oireet alkaneet 3,5-vuotta sitten, veri ulosteita ei missään vaiheessa" tms. AAAARGH)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Toki satunnaiset huolimattomuusvirheet, vaikka typot, ymmärrän. Mutta että jos ihmisen työ on kirjoittaa puhtaaksi asioita, niin eikö ammattiylpeys pakota opettelemaan ainakin nuo perussäännöt.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, näitä on paljon! Vielä nykyäänkin särähtää alkaa tekemään pahasti korvaan, vaikka se on nykyään ihan oikein. Olen siis joutunut etsimään uuden nillittämisen aiheen. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta hyvin useat nuoret naiset (lähinnä parikymppiset) sanoo lähiaikoina kun viittaa menneeseen. Esim. olen lähiaikoina alkanut syödä juustoa. Kysymys tulee tässä: miksi nuoret naiset käyttävät sanaa lähiaikoina silloin, kun he tarkoittavat viime aikoina?

Tämä on myös hyvin jännä kielioppivirhe, sillä olen havainnut tätä virhettä lähinnä vain pääkaupunkiseudulla asuvilla. En tosin usko, että murre-eroilla voidaan tämäkin virhe selittää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa! Tätä olen saattanut jopa itse käyttää! Tämä onkin tosi hyödyllinen kommenttiketju, koska tuleepahan korjattua omiakin mokia. Kiitos!

Suvi K.
Sisunainen

On! Mun työtehtäviin kuuluu silloin tällöin saneluiden purkamista, ja inhoan sitä, kun sanelija unohtaa välimerkit, ja mun pitää arvailla, missä lause vaihtuu tai mihin tulee pilkku. Jotkut tapaukset on kyllä selkeitä, mutta välillä ei auta kun arvata tai jättää tyhjäksi.

Esim. (keksityt, mutta todenmukaiset esimerkit):

"Puhuttiin siitä[,] että asiakas voisi..."

"Hauskaa lapsen mielestä on pleikkarin pelaaminen isän luona lautapelit ja ratsastamassa käyminen syyslomalla äidin kanssa mielellään lukee kirjoja." ??????

Juliaihminen
Juliaihminen

You had only one job! Kyllä.

Pax
Liikehdintää

Pisteen pois jättäminen päivämäärän kuukauden perästä. Näin viime viikolla ison mainostaulun, jossa pyöri jonkun tapahtuman mainos. Päivämäärä oli 16.12 eli minun maailmassanihan tuo on 12 minuuttia yli kello kuudentoista. Tämä on toistuva ahdistus, toki myös väliviivailut ja yhdyssanat välillä ärsyttävät. Kaikenlaista tekstiä maailmaan mahtuu ja yritän olla armollinen, en ole itse opiskellut suomen kieltä, joten omaankin kirjoitusasuun varmaan eksyy kaikenlaista ja tietoisestikin käytän sanamuotoja, jotka eivät ole arkikielelle tyypillisiä, mutta ammatikseen tavalla tai toisella kirjoittavilta vaatisin kyllä vähintään tuon yhdyssanaosaamisen. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Jotenkin tuo pisteen jättäminen tuntuu laiskuudelta ja saamattomuudelta. "On niin löysä olo, etten jaksa edes pistettä tähän laittaa, kyllä te hei ymmärrätte."

Emilia M

Opin juuri sellaisen erikoisen seikan, että ruotsin kielessä se jälkimmäinen piste jätetään pois. Eli 16.12 olisi täysin oikein. Hämmentävää! Mutta suomessa se säilytettäköön.

Marjaana (Ei varmistettu)

Ja kun työssä joutuu joka päivä kirjoittamaan molemmilla kielillä, niin kyllä ärsyttää :) Ja muutenkin toi ruotsin sääntö on ihan outo, ellei suorastaan väärin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta järkyttävintä on kyllä se, että ruotsiksi myöskään järjestyslukujen jälkeen ei tule pilkkua. Edelleen kirjotan (ehkä puoliksi tahallaan?) järjestysluvut väärin.
Den 5 maj
3 kapitel

pilkunviilaaja hurrilasta (Ei varmistettu)

No siis, suomenruotsissa säännöt menevät kuten suomessa, eli joulukuun päivämäärä on 16.12. myös på finlandssvenska. Sen sijaan riikinruotsiksi en ole kovin montaa kertaa nähnyt kenenkään käyttävän pistettä erottimena, ainakin täällä Etelä-Ruotsissa käytetään kauttaviivaa, eli näin: 16/12, jonka perään ei siis tule pisteitä tai pilkkuja tai muita härpäkkeitä, ellei nyt lauserakenne sitä kaipaa.

Tavalliset järjestysluvuthan ruotsiksi erotetaan e-kirjaimella, esim den 3:e / 3e deltagare, jos mennään ihan täysin oikeinkirjoitusoppien mukaisesti. Ovat tosin vähän rennompia (lue: huolimattomampia) näissä jutuissa, jopa printtimediaa myöten. Notta koitapa tässä sitten oppia, että mitenkä ne ruottalaisten yhdyssanat nyt menikään...

CougarWoman
CougarWoman

30-kymppiset. Kolmekymppisistä. 

TANA SE TYYPPI OLE KOLMEASATAA VUOTTA VANHA, VAAN 30-VUOTIAS!! Tai 3-kymppinen.

(Ei missään nimessä kuitenkaan 30 -vuotias tai 3 -kymppinen. ;))

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, pitääkin tarkoituksella alkaa ymmärtää väärin, kun ihmiset kirjoittaa noin. Oon huomannut ihan samaa: siinä on selvä logiikkavirhe.

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Voiko tässä olla kysymys huonosta anglismista? Käännetty köykäisesti "30-somethings"

CougarWoman
CougarWoman

Ohh, eipä tullut edes mieleen. Pistin itse "elämän koulun" piikkiin. :D 

lmv (Ei varmistettu)

Vaikka en suomea olekaan opiskellut yleistyvät virheet varsinkin painetuissa medioissa ärsyttävät. Esim. ensiviikolla, 2-viikkoa, 5-vuotta jne. ja myös tuo yllämainittu pisteen jättäminen pois kuukauden perästä. Toinen asia, mikä saa raivon partaalle, on jos joku asia tehdään jonkun toimesta. Ihan turhaa kikkailua mielestäni, kun on vain helpompaa sanoa, että se teki sitä ja tätä. Myös somekirjoittelussa yleistynyt ,,, kolmen pisteen sijasta ärsyttää! :D

Juls
Juls and Rags

Mä luulin pitkään, että pilkkujen käyttäminen pisteen tilalla on huolimattomuusvirhe, vähän samalla tavalla kuin ykköset huutomerkkien perässä (!!!1). Perustelin tätä sillä, että näppäimistössä merkit on vierekkäin. Mutta ilmeisesti pilkkuja siis käytetään ihan tarkoituksella väärin? Mitä sillä halutaan viestiä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Oonko ainoa joka on huomannu varsinkin hieman vanhempien ihmisten kirjoittavan somessa seuraavalla tavalla koko ajan (ei siis vain pohdiskelevan lauseen jälkeen):
moi,,, tänään kävin kaupassa,,, ,,, ostin maitoa,,, ,, , mahtava ilma,,,, kaunista tiistaita kaikille,,,,

Tuo jo edellä mainittu pisteen jättäminen päivämäärän kuukaudesta! Opiskelin vielä reilu vuosi sitten ja tuo virhe oli lähes kaikilla opeilla tehtävien palautuspäivämäärissä, argh! Oikeastaan kaikki muutkin edellä mainitut, ja lisäksi kaksoiskonsonantin tunkeminen sinne, minne se ei kuulu, esimerkiksi mullekkin ja kuullostaa, AAARGH! Ja hei, eipä tuo välin jättäminen ennen huutomerkkiä vielä mitään, hengailin aikoinani kundin kanssa, joka laittoi siihen pisteen.!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän täysin, mikäli juttu päättyi sen takia. Laitoit niin sanotusti pisteen sille.

lektoraatti (Ei varmistettu)

Minä tykkään tästä yhdysmerkki-säännöstä, aivan mahtava aihe postaukselle! Itse en myöskään pidä virheitä vilisevistä mainosteksteistä. Haloo, painettu sana on painava sana ja siitä on otettava vastuu. Siksi olen tyytyväinen, että tähänkin on ammattilaisensa, jotka tarkistavat tekstit välimerkki välimerkiltä ennen painoon lähettämistä. Kiitos siis lektoraateille! Ja nyt samalla tajusin, etten edes tiedä tämän ammattikunnan nimeä suomeksi. Ja tästä voinkin siirtyä aasinsillalla toiseen ärsytykseen, eli anglismeihin.
Anglismit ärsyttävät erityisesti kömpelösti suomennetuissa nettiartikkeleissa, jotka aiheuttavat sellaista kiemurtelua, että ne mielummin lukisi sitten suoraan englanniksi. Itse asiassa, joskus huomaan automaattisesti lukiessani kääntäväni lauseet takaisin englanniksi, jotta löytäisin sen ajatuksen, joka niissä (ehkä) alunperin oli. Toinen, missä anglismit ärsyttävät, on kun puhuja käyttää ylenpalttisesti "kökkösuomennettuja" (sana tai sanonta englanniksi, mutta suomalaisittain taivuttaen) sanoja, vaikka niille olisi olemassa erittäin toimivat suomalaiset vastineensa. Tämä sattuu sieluuni erityisesti siksi, että ulkosuomalaisena käy niin, että suomea puhuessa jotkut sanat vain jäävät jumittamaan eivätkä tule oikealla kielellä ulos. Rakastan puhua suomea nopeasti silloin kun siihen vain on mahdollisuus ja jumin tullessa vaihtoehtoina on jäädä änkyttämään tai sylkäistä suustaan korni anglismi. Ja sitten ystäväni katsovat minua paheksuen, että mikäs kosmopoliitti eksoottinen muija oikein luulet olevasi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Anglismit on pahoja! Mä itse kuulun siihen koulukuntaan, joka hyväksyy suomalaiseksi käännetyt lainasanat (dinneri, mätsätä), koska sillä lailla suomen kieli on muodostunut vuosisatojen kuluessa.

Kuitenkin sanontojen väkinäinen kääntäminen, etenkin silloin kun suomalainenkin versio olisi olemassa, on vain laiskaa. Juurikin nettijutuissa näiden näkeminen aiheuttaa myötähäpeää. (Okei, on hyvin todennäköistä, että lipsautan seuraavaan postaukseeni jonkun ankean anglismin.)

Minnu (Ei varmistettu)

Apu. Inhokkisana "juurikin". Ei kai ole vielä kelpo suomea?

hann (Ei varmistettu)

Sanaväli ennen sanaliittoa oli mulle ihan uutta tietoa! Kiitän nöyrimmin.

Lähiaikoina on tapahtunut kaikenlaista myös muualla kuin pk-seudulla ja nuorten naisten puheissa. Esimerkiksi Aamulehden kaikki toimittajat eivät hoksaa viittaavansa tulevaan, ja sekös mua lehteä lukiessani ärsyttää. :D

Mua sattuu silmiin ja sieluun, kun jengi erottaa lauseenvastikkeen pilkulla muusta virkkeestä. Se on se englannin turmiollinen vaikutus! Sä-passiiviin oon jo ehtinyt tottua ja käytän sitä itsekin, mutta tyhmältä se silti kuulostaa.

Ja jos mun äitini kirjoittaisi tätä kommenttia, possessiivisuffiksin käytön laiminlyönti (etenkin mainoksissa yms.) saisi äänen. Se on hänen inhokkijuttunsa.

Yleensäkin ärsyttää ja kummeksuttaa, että työkseen kirjoittavat (ja muutkin - ehkä etenkin ne muut) tuntuvat yhä huonommin hallitsevan oikeakielisyyden. Luetaanko nykyään niin vähän laadukkaita tekstejä? Mää olen huomannut oman kirjoitustaitoni ja ns. kielioppisilmäni huonontuneen, kun olen ehtinyt lukea vähemmän oikeaa kirjallisuutta. Nuorempana ahmin kirjoja ja esim. yhdyssanat meni oikein ihan itsestään. Nyt joutuu välillä oikein miettimään, kun on tatsi kateissa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mäkin peräänkuulutan nimenomaan ammatikseen kirjoittavien vastuuta. Esimerkiksi omassa blogissa olen vetänyt sellaisen linjan, että pronomineissä voi olla puhekielisyyttä ja joissain satunnaisissa sanoissa tehokeinona, mutta muuten kieli siistinä. (Vaikken siis tätä blogia ammatikseni teekään.)

Pitäisikin melkein kysyä lukijoilta, kummanlaista tekstiä lukisivat mieluummin: minä vai mä/mää?

Emilia M

Lauseenvastikepilkutusvihaaja myös täällä, moi! Totta tosiaan se turmiollinen englannin vaikutus. Suomessa EI tule pilkkua, jos lauseenvastike on lauseen alussa. Lauseen lopussa olevan lauseenvastikkeen taas halutessaan voi erottaa pilkulla. Tähän tapaan:

Viikonlopun päätyttyä, Pirkko lähti ostoksille. EI NÄIN!

korrektia > Viikonlopun päätyttyä Pirkko lähti ostoksille.

Toinen mua korvennuttava pilkkuvirhe on se, kun sivulause erotetaan päälauseen keskeltä, ja jälkimmäinen pilkku unhoitetaan. Tää on nykyisin kammoittavan yleistynyt virhe! Hesarin toimittajat tekevät sitä jatkuvasti.

"Se, että karttaa lihaa vuoden ajan_,_ ei toki ole kummoinen saavutus, mutta opettavaista se on ollut" http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000004889631.html

Ehrotan seuraavaksi postauksen aiheeksi PILKKUJA!

 

ps. possessiivisuffiksien puute ärsyttää myös, mutta siihen alan alistua. Ärsyttävintä se on silloin, kun muuten yritetään kirjottaa asiakieltä, mutta sitten tekstin asiallisuus kömmähtää johonkin tommoseen. "Lääkäri otti hänen stetoskoopin" tms. Aaaaargh. Yksi romanssi aikoinaan tyrehtyi heti alkuunsa näistä syistä.

pss. sitten on vielä Wordin aiheuttamat virheet tekstissä. Esim. se, miten se automaattisesti vaihtaa tavuviivat niiksi pitkiksi viivoiksi, ja sitten niitä saa manuaalisesti korjailla lyhyemmiksi. Ärsyttävää! Toinen se, miten se tyrkyttää aina väkisin että-sanan eteen pilkkua, sellaisiinkin paikkoihin mihin sitä ei todellakaan kuulu laittaa, kuten sekä että -rakenteisiin. Voipi muuten ne kuin-sanan eteen törkätyt pilkutkin johtua Wordista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tietysti pakko vähän nipottaa, mutta eniten ärsyttää pss. Mikä hiton jälkikirjoituskirjoitus? Suosittelen toistamaan p:tä tai käyttämään kotoista jk:ta, jos ei latina taivu.

Emilia M

Heh :D Mää oon lapsena ajatellut sen niin, että ps tarkoittaa vain psst, kuiskaus, ja pss sit psssssst, vähän pitempi kuiskaus! Jokku postskriptumit on paljon tylsempiä selityksiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minua ärsyttää tämänkin kalenterin ekan päivän postauksessa ollut sana dinnereillä paljon enemmän kuin mitkään kielioppivirheet! Mitä väliä on jonkun viivan tai välilyönnin paikalla kunhan sanasto on kunnossa. Välilyönti ennen huutomerkkiä on kyllä hiukan ärsyttävä, samoin nuo pilkut pisteen sijasta,,, !

Juliaihminen
Juliaihminen

Mun (savolainen) mies vihaa kanssa yli kaiken dinneriä. Ja sekös luonnollisesti saa mut käyttämään sitä entistä useammin, muahhahhaha!

Nica
Klassikko viikossa

Mua on alkanut ärsyttää jotenkin taudin lailla viime aikoina levinnyt pilkku ennen sanaa "kuin". Esim. "talo on isompi, kuin koira", "teen tätä asiaa nyt enemmän, kuin ennen". Siihen ei tule pilkkua! Mua ei haittaa pilkkujen unohtaminen ollenkaan, toisin kuin ylimääräset, tarpeettomat pilkut. Ne tekee tekstiin rasittavia ylimääräsiä taukoja. Samoin ylimääräiset välilyönnit, kuten huutomerkin ja kysymysmerkin yhteydessä. 

tiia_

Mua ärsyttää äänenpainojen ohjaaminen turhilla ajatusviivoilla ja virkkeiden katkominen tehokeinona, tähän tapaan:

"Sitten Saara Aalto lauloi - seuraavan laulunsa." "Anton paljastui lopulta - suomalaiseksi."

"Mutta kuka olisikaan tiennyt totuuden. Aivan. Ei kukaan." 

CougarWoman
CougarWoman

Mua taas toi virkkeiden katkominen ei vaivaa. Pätkääkään. Miksiköhän..? ;) 

4-vuotta vanha. 2-vuoden kuluttua. Miksi sitä viivaa tungetaan nykyään aina tuohon väliin!? Ennen raivosin possessiivisuffiksin puuttumisesta, mutta olisikohan tuo ongelma viime aikoina vähentynyt kirjoitetussa tekstissä? Vai onko tuo viivasta rähjääminen vain vienyt energiani... Jouduin myös taannoin nielemään rektiovirheeseen liittyvän kiukkuni, koska nyt saa ilmeisesti ihan luvan kanssa alkaa tekemään.

Tiinajee (Ei varmistettu)

Entisessä työssäni jouduin usein oikolukemaan pomoni tekstejä ja jostain syystä hänen mielestään pisteen jälkeen kuuluu tulla KAKSI välilyöntiä.

Toinen asia, mikä ärsyttää (lähinnä puhekielessä) on "puolet enemmän" käyttö kun tarkoitetaan "kaksi kertaa enemmän".

Huh sainpas sanottua :-D

pilkunviilaaja hurrilasta (Ei varmistettu)

Mä olen myös törmännyt tähän, ja kun kihisin aiheesta vähän vanhemmalle kollegalle, sain tietää, että noin on joskus aikoinaan ilmeisestikin opetettu konekirjoitusta tms. Tätänykyä ohjeesta on luovuttu.

piia_ (Ei varmistettu)

No nyt!! Aijaijai miten makosa aihe. Välillä tekee Hesariakin mieli lukea punakynän kanssa.
Aivan liikaa näkee, että kuin-sanan paikalla lukee "kun". Ja mitä vielä, yleensä sen eteen on vielä laitettu pilkku tähän tapaan: "Olen tänään vähemmän väsynyt, kun eilen." (Mikä muuten on ihan totta, kiitos lapseni.) Lopetin yhden blogin lukemisen osittain tän virheen toistumisen takia (bloggaaja on kielen ammattilainen, siksi julmuus).

Ylipäänsä liika pilkkujen tunkeminen ottaa pannariin - etenkin, kun sitä näkee päivittäin lehtitekstissä. Ammattilaisetkin työntävät pilkkuja esimerkiksi sanaparien sekä-että ja paitsi-myös sisältämiin virkkeisiin.
Toinen ääripää on täyspilkuttomuus, mutta siitä nyt en jaksaisi edes aloittaa, yhdyssanavirheistä puhumattakaan.

Ihanaa itsenäisyys -päivän aattoa, ehhehe!

Emilia M

Näistä tuli mieleen vielä sanapari vaan-vain. Nämä menee tosi monella sekaisin! Eli lähinnä niin päin, että vain-sana lavenee "vaaniksi". "Siellä oli vaan kolme lasta." Ei näin!

Ja sit on vielä koittaa ja koettaa. Aamu koittaa, ihminen koettaa. Tähän kyllä puhekielikin vaikuttaa, koettaminen tuntuu jotenkin vaivalloiselta, joten koetan olla muidenkin virheiden suhteen armollinen!

viva la anteeksi

Ha! Mä kirjota nää kyllä molemmat väärin jos ei nyt ihan älyttömän virallista tekstiä ole! Tiedän kyllä miten ne oikeesti menee, mutta mun korvaan "siellä oli vain kolme lasta" kuulostaa ihan tooosi viralliselta! En ikinä lausu tota i:tä puhuessa. "Siel oli vaa kolme lasta". En tiiä jos nää on jotain murrejuttuja vai alanko mä ite vaan tulemaan laiskaksi. Tapasin kyllä olla paljon tarkempi kirjottaja....

 

Kniia (Ei varmistettu)

Työni puolesta luen ja kirjoitan pääasiassa teknis- tai tieteellispainoitteista tekstiä. Olen tarkkana että numeroarvon ja suureen väliin kuuluu välilyönti esim. 20 ml tai 30 %. Ahistaa jos nää paukuteltu yhteen pötköön, yritän olla leimaamatta koko tekstin oikeellisuutta. On se kumma miten pienet virheet voi kasvaa niin merkityksellisiksi.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Kiitos, että jaat tätä tärkeää sanomaa. :)

En ärsyynny kovin helposti, mutta kaksi asiaa rasittaa: a) yhden substantiivin perustelut kirjoitetussa kielessä (koska lumisade) b) tajuton sekavuus ja välien puuttuminen, ettei saa selvää (mä en pääsekään,ukko pääsee töistä klokuusi,tai,nino,puolseiska tai jtainsinnepäin.eikämeillä oo autoo.mut ttuunkyl hetiku pääse,.tai voisiksä tuoda?tässä hertsikassa ku asutaan.huomenna pääsen.) Eli tuollaisia fb-kirppareiden viestejä.

Jos voisin antaa tälle postaukselle useamman kuin yhden sydämen, tekisin niin. :) Ystäväni kanssa lukioaikana keksittiin konsepti nimeltä kielioppikissa, joka kehrää kun kielenhuolto on kunnossa. Vastaavasti kielenhuollon virheiden tekemiseen viitattiin "kuin silittäisi kielioppikissaa vastakarvaan". Oma inhokkini on se kun käytetään väärin jo aiemmin mainittua sanaa lähiaikoina, koska se viittaa yksinomaan tulevaan eikä ollenkaan menneeseen. Oikolukeminen ja muu pilkun viilaaminen sen sijaan on suorastaan nautinnollista! :)

Tällaista äikänopea ei enää korpea esimerkiksi yhdysmerkin käyttäminen väärin, koska silloin olisin tosi kiukkuinen ihminen koko ajan, mutta ihan viime vuosina kirjoitelmissa on yleistynyt ärsyttävä muoto 'pystyä tehdä' ja 'joutua tehdä', esim. "En pystynyt tehdä läksyjä, kun kurssivihko jäi koululle." tai "Jouduin tehdä esitelmän yksin, koska toi vaan nuokku." Hämmentävää myös, miten monelle tulee yllätyksenä, että periaatteessa ei kirjoiteta "perjaatteessa".

Lisäksi: Ei saa raivon valtaan, mutta tunnen täysin lapsellista itserakasta ylemmyyttä, kun osaan kirjoittaa oikein liha-makaronilaatikko ja mango-ananasrahka, toisin kuin meidän ruokalan listat kirjoittava.

Räyhälä
Räyhälä

"Perjaatteessa" inhottaa ehkäpä vielä enemmän kuin "seitsämän". Molemmat aiheuttavat kyllä yökkäyksiä.

Emilia M

tinjami. aaaaaaaaaaarg.

Pages

Kommentoi

Ladataan...