Sijoitusstrategiani on laiskuus

Juliaihminen

Sijoittaminen, ah! Siinä vasta mieltä kiehtova puheenaihe. Mutta ei millään lailla pompöösi tai ylväs, pikemminkin arkinen, vähän kuin horisisi pelaamisesta tai askartelemisesta. 

Sijoittamisesta pitää puhua ehkä parissakin postauksessa (siitä on kirjoitettu tuhansia kirjoja ja sille on omistettu omia blogeja, joten aihetta tuskin voi käsitellä loppuun muutamalla kirjoituksella). Tässä ensimmäisessä ajattelin kertoa, miten itse aloin sijoittaa. Yritän olla mahdollisimman konkreettinen ja selkeä puheissani. Mun mielestä sijoittamisesta tehdään usein vähän turhan vaikean kuuloista. Ehkä se johtuu siitä, että sijoittajapamput haluavat vaikuttaa tärkeiltä. 

Jos sijoittamisesta lukeminen ei kiinnostele tai se tuntuu hankalalta, mutta tekisi kuitenkin mieli sijoittaa ainakin vähäsen rahaa, niin kerron tähän alkuun lyhyen sijoitusvinkin (jonka kuulin Pörssisäätiön sijoituskoulussa, ja jolla itse aloitin sijoittamisen).

Sijoitusneuvojen antaminen on tosi hankalaa, koska kukaan ei tiedä varmaksi, miten rahastoille ja osakkeille käy: niihin sisältyy aina riski, että sijoituksen arvo laskee. Mitä suurempaa voittoa tavoittelee, sitä isomman riskin joutuu ottamaan. Siksi kannattaa suhtautua epäilyksellä kaikkeen, mitä seuraavaksi aion kirjoittaa.

Ja huom! Saa ehdottomasti olla eri mieltä, jatketaan keskustelua kommenttiboksissa.

 

Laiskan naisen sijoitusneuvo: Osta indeksirahastoa

Jos haluat aloittaa omatoimisen sijoittamisen, muttet tiedä miten, niin perusta verkkopankkitunnuksillasi Nordnettiin arvo-osuustili (eli tili, jossa osakkeita, rahastoja ja rahaa säilytetään) ja ala ostaa kuukausittain vaikka 15 eurolla jotain pienikuluista indeksirahastoa. Itse ostan automaattisesti sadalla eurolla kuussa Superrahasto Suomea, sillä sen kulut ovat nollassa. Tämä on helppoa ja vaivatonta.

Jos haluat tietää enemmän, niin jatka postauksen lukemista.

Sitten se pidempi versio:

Alkuun pieni varoitus. Mä en ole mikään megasijoittaja, enkä vielä kovinkaan taitava tässä. Mä vasta harjoittelen. Sijoittaminen on mulle sellaista kiinnostavaa pikku puuhastelua, jonka toivon tuovan taloudellista turvaa jonain päivänä. Ainakin se sivistää, sillä sijoittamaan alettuani olen innostunut lukemaan Hesarin taloussivut ja vähän Kauppalehteäkin. Se on virkistävää.

Kiinnostuin sijoittamisesta keväällä 2015, kun olin ostanut toisen omistusasuntoni (ja myynyt edellisen). Tajusin, ettei mun kannata laittaa kaikkia raha-asioitani vain oman kodin omistamisen varaan. Kyynisenä kantturana en nimittäin usko, että tulen saamaan ihan kauheasti mitään eläkettä. Yksi mun kaverini on intohimoinen sijoittaja, niin aloin sitten kysellä häneltä neuvoja, koska en tiennyt aiheesta tuolloin yhtään mitään.

Päädyin avaamaan tilin Nordnettiin, koska siellä pystyy tekemään itsekseen rahasto- ja osakekauppaa, ja kulut olivat ainakin tuolloin pari vuotta sitten kaikkein edullisimmat. Siellä arvo-osuustilin ylläpitäminen on ilmaista. Nordnetissä ei siis ole ylimääräisiä hilavitkutinmaksuja, kuten monessa pankissa on. (Voi kuitenkin olla, että pankit ovat nykyään ihan kilpailukykyisiä tässä asiassa, ne ovat ilmeisesti petranneet viime vuosien aikana. Saa vinkata, jos näin on!)

Sitten aloin noudattaa sijoitusopasta.

Ensin kannattaa ottaa selvää, millainen sijoittaja itse on, eli kartoittaa oma riskinottohalukkuus. Se onnistuu vaikkapa tällä Nordentin riskitestillä. Siinä kysytään omaa sijoitustietämystä ja sitä, kuinka suuri merkitys sijoitetuilla rahoilla on päivittäiseen elämään. Riskitesti selvittää myös, millaista sijoitusriskiä ihminen sietää (ilman että yöunet menee) ja paljonko on valmis sijoittamaan kuukaudessa. Itselläni on "normaali" riskinottohalukkuus. En mielelläni menetä rahojani, mutta en vaipuisi murheen syvään alhoon, vaikka jonkun osakkeen arvo romahtaisikin. 

Järkevä ihminen tekee tässä vaiheessa sijoitussunnitelman. Siinä kannattaa kysyä itseltään:

Mikä on budjettini? Mitkä ovat kuukausituloni ja -menoni? Paljonko omistan? 

Mä kerroin tässä postauksessa kuukausibudjettini. Multa irtoaa 100–500 euroa kuussa sijoittamiseen, tosin useimpina kuukausina sijoitan pelkästään tuon 100 euroa. Mahdollisia yli jääneitä rahoja sijoittelen sitten köntteinä.

Suomessa kotitalodet omistavat 300 miljardilla kiinteistöjä, ja asuntolainaa on 94 miljardia. Talletuksina jengillä on pankissa 85 miljardia, pörssissä 30 miljardia ja rahastoissa 20 miljardia. Se, että talletustileillä on noin paljon massia, on siksi huono homma, että raha kuuluu laittaa töihin, eli sijoittaa! (Lol, näin tärkeät ihmiset ainakin tykkäävät hokea, ja nyt mä haluan ilmeisesti larpata tärkeää ihmistä.)

Sitten pitää miettiä sijoittamisen aikahorisontti: Onko se päivä, vuosi tai vaikka yli kymmenen vuotta? Milloin tarvitsen sijoittamani rahat takaisin? Olenko vaikka hankkimassa uutta asuntoa? Mulla aikahorisontti on pitkällä tulevaisuudessa, sillä nyt kun olen hankkinut mun unelmieni kodin, mulla ei ole mitään suurta ostosta näköpiirissä.

Tätä hoetaan aina, mutta sijoitukset kannattaa hajauttaa, koska tällöin hajauttaa myös riskin hävitä rahansa. Sijoittamisessa allokaatiolla tarkoitetaan sitä, miten sijoitukset jakaa. Esimerkiksi missä omaisuusluokissa ne ovat: korkosijoituksissa, osakkeissa, arvopapereissa, indeksirahastoissa, joukkovelkakirjoissa, sijoitusasunnoissa vai jossain muussa, vaikkapa metsässä. Yhdellä Pörssisäätiön luennolla sanottiin, että historiallisesti viimeisen sadan vuoden aikana osakkeissa on ollut paras tuotto. Sijoitukset voi olla hyvä hajauttaa myös ajallisesti, sillä tänään tietyn hintaiset osakkeet voivat olla parin kuukauden päästä edullisempia. (Tosin kun ostaa osakkeita, niistä joutuu maksamaan aina merkitsemispalkkion, jotenka osakkeita kannattaa ostaa kerralla noin 500–1000 eurolla, kuuluu eräskin nyrkkisääntö.)

Sitten pitää miettiä, millä kriteereillä ostaa vaikkapa osakkeita: Ostaako sen perusteella, millaista osinkoa niistä saa vai ostaako P/E-luvun mukaan. Mutta jotta tämä ei menisi ihan liian diipiksi ja luotaantyöntäväksi jo tässä vaiheessa, ajattelin kertoa näistä osakebisneksistä ja niihin liittyvistä termeistä tarkemmin seuraavassa postauksessani. 

Loppujen lopuksi nämä ovat (ainakin aluksi) melko helppoja juttuja, mutta itse ainakin ahdistuisin, jos tietoa tulisi heti kamalalla ryöpytyksellä. Mä olen opiskellut nämä tiedot noin kolmessa vuodessa, toisin sanoen, aina silloin, kun jotain uutta on tullut vastaan ja mulla on riittänyt aikaa ja innostusta perehtyä.

Ja yksi juttu vielä: Sijoittaessa pitää päättää, millä lailla aikoo irtautua sijoituksistaan. Miten teen myyntipäätöksen? Itselläni on esimerkiksi osta ja pidä -strategia, eli mä vain odottelen, että ostamaieni sijoitusten arvo nousisi. Tässä on se etu, ettei tule turhia kaupankäyntikuluja ja veroja (ostaminen ja myyminen maksaa aina).

Hehheh, se, mitä tuo Nordnetin testi ei kysy, on se, kuinka laiska sijoittaja minä olen. Perimmäinen syy mun sijoitusstrategialleni on nimenomaan laiskuus. Siksi olen nyt parin vuoden ajan ostanut (kuten jo yllä mainitsin) kuukausittain 100 eurolla Superrahasto Suomea jossa on 0 euron kulut.

Nimittäin indeksirahasto on laiskan naisen tapa sijoittaa. Ja myös fiksun! Se on sijoitusrahasto, jossa rahat sijoitetaan vertailuindeksin mukaiseen osakekoriin. Eli siis rahasto ostaa osakkeita samalla painolla kuin ne ovat indeksissä. (Wikipedia selittää paremmin.) Superrahasto Suomi esimerkiksi seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssissä 25 vaihdetuinta osaketta.

Mun suunnitelma on ostaa tuota Superrahastoa kuukausittain niin kauan, kunnes jaksan aktivoitua ja keksiä jonkun parempituottoisen mutta vähäriskisen ja -kuluisen kohteen. Sillä ei ole niin väliä, millainen tuotto rahastolla päivän päälle on, koska ainakin historiallisessa perspektiivissä se on tähän mennessä ollut järkevää: toisin sanoen, tuottoa tulee (ja on tullut mullekin tähän mennessä).

Joku saattaa nyt ajatella, että onpa tuo stupido, kun se vain ostelee rahastoja eikä ole kunnolla suoria osakkeita. No, ostan mä välillä osakkeitakin, mutta vain silloin, kun saan nostettua itseni laiskuuden suosta ja perehdyttyä johonkin firmaan. Sitten kun olen hankkinut osakkeita, en jaksa hirveästi seurata omistamieni yritysten tilannetta. Luotan vain, että vakavaraisilla yrityksillä menee hyvin, jolloin osakkeiden arvo nousee ja ne maksavat osinkoa.

En edelleenkään väitä, että olisin mikään sijoitusguru. Mä olen vasta aloittamassa tätä uljasta sijoitustaivalta. Eli nyt vähän lueskelen oppaita ja otan selvää asioista. Mielelläni otan teidät messiin tähän, koska veikkaan, että täältä lukijoista löytyy mua huomattavasti fiksumpia tyyppejä, joilla on antaa hyviä neuvoja tai näkökulmia aiheeseen.

Kaikkein paras läppä oli, kun aloittaessani sijotusbisneksiä mä sain päähäni, että mun salkussani pitäisi olla osakkeita, ihan sama mitä, kunhan jotain. Niinpä ostin kaksi (2!!!) Koneen osaketta, jotta voisin puhua niistä monikossa. "Salkussani on osakkeita." (Tykkäsin tuohon aikaan myös käyttää salkku-sanaa usein, siitä tuli sellainen omahyväinen olo.) Koneen kahden osakkeen ostaminen oli luultavasti mun elämäni surkein kauppa, koska jo niiden merkitsemiskulut olivat niin isot, etten luultavasti koskaan tule pääsemään voitolle niistä. Vaikka kyllähän niistä osinkoa jo on tullut. Toisaalta, siinä mielessä se oli hyvä kauppa, että se sai mut kiinnostumaan osakkeiden ostamisesta ja ymmärtämään sen mekanismin, miten niitä ostetaan.

Okei, loppuun vielä pieni selostus mun salkun sisällöstä. (Huomatkaa, en ole vieläkään kyllästynyt sanaan salkku ehkä siksi, etten varmaan koskaan tule hankkimaan fyysistä salkkua.)

Salkkuni koostuu siis tällä hetkellä enimmäkseen rahastoista, suoria osakkeita olen ostanut vielä melko vähän ja sitten hankin tuossa keväällä yhteen mestaan vaihtovelkakirjan (se on semmonen random kokeilu, saa nähdä johtaako se mun rahojen tuhoutumiseen). Tämän lisäksi me hankittiin vuosi sitten syksyllä Tikin kanssa sijoituskämppä.

Ja se kaikkein tärkein: Omalla kohdallani sijoittaminen on sellaista hauskaa pientä harrastusta. Jos menetän rahaa, niin yöunet ei siitä kärsi, sillä se ei vaikuta mun päivittäiseen arkeen millään tavalla. En siis sijoita sellaista rahaa, jonka menettäminen kirpaisisi liikaa.

 

Okei. Tässä ensimmäinen sulkellus sijoittamisen maailmaan. Vielä kertauksena, jos haluaa alkaa sijoittaa, kannattaa miettiä:

1. Kuinka ison riskin voin ottaa siinä, säilyykö rahojeni arvo?

2. Milloin tarvitsen rahat takaisin?

3. Mikä on budjettini kuukaudessa, vuodessa?

4. Miten hajautan?

5. Millä kriteerillä ostan?

6. Miten irtaannun?

Seuraavassa sijoituspostauksessa perehdyn inan verran enemmän tuohon osakekauppaan, ja avaan sen termistöä. Lisäksi olen nyt lueskellut muodikkaista ETF-rahastoista, mutta sellaisia mulla ei ole vielä hankittuna.

Facebookissa on muuten pari ihan kiinnostavaa naisille tarkoitettua sijoitusryhmää: Ompeluseuran Talousgurut ja Vauras nainen. Lisäksi Sijoituskerho on suunnattu kaikille sijoituksesta kiinnostuneille. Silmäilen niiden keskusteluja silloin tällöin.

*

Okei, loppuun taas disclaimer. Tällaiset sijoitushorinat saattavat ahdistaa, koska niistä tulee helposti riittämätön olo, että "tommostakin mun pitäisi opetella ääh, en jaksa" tai "tommoseenkin rahojen pitäisi riittää". No ei pitäisi. Ei sijoittaminen ole mikään tie onneen tai välttämättä mihinkään muuhunkaan.

Mä itse ole vähän laiska sijoittamisjuttujen suhteen, on miljoona muutakin asiaa, joihin haluan perehtyä (kuten vaikkapa haukankouluttaminen, tosin vain teoriatasolla). Yleensä pitää priorisoida muita juttuja, koska ne tekevät musta onnellisemman kuin raha-asioiden opiskeleminen. Sitä paitsi, olen sitä mieltä, että jos sijoituksia mietiskelee liikaa, tulee vähän nihkeä fiilis. Ellei raha ole oma työ, sen alinomainen ajatteleminen johtaa ihmisraiskan turmioon.

Ennen kaikkea rahan ajatteleminen on melko pitkäveteistä. Oikeasti järkevä sijoittaminen on pohjimmiltaan sellaista, että laitat rahasi johonkin, odottelet 50 vuotta ja annat korkoa korolle -periaatteen hoitaa homman. Sitten voit nostaa potin pois ja rillutella eläkkeellä. (Korkoa korolle -periaatteesta myöhemmin.) Sijoittamisessa ei siis ole mun mielestäni glamouria tai taikaa. (Paitsi jos sattuu olemaan Wolf of Wall Street -elokuvan hahmo, sitten pääsee vetämään naisten pyllyiltä kokkelia.)

Toiseksi, kaikilla ei todellakaan ole rahaa irrottaa sijoituksiin, vaan tulot menevät ihan vain elämiseen. Etenkin juuri siinä vaiheessa, kun on vaikka hoitovapaalla tai opiskelee, niin ei tule ajateltua tällaisia sijoitushommeleita. Silloin ei kannata potea semmoista "olisi pitänyt" tai "mun pitäisi" -murhetta. Jälleen kerran: ihmiset, jotka pystyvät sijoittamaan osan rahoistaan, ovat hyvin etuoikeutetussa asemassa.

Tämän postauksen tarkoitus on siis vain sanoa: Sijoittaminen on arkista ja helppoa, ja jos kuussa irtoaa pari kymppiä (vaikka silloin tällöin), sillä pääsee jo hyvään vauhtiin. 

 

 

Millaisia kokemuksia teillä on sijoittamisesta? Millaisia salkkuja siellä omistetaan?

(Ja onko jotain erityisiä postaustoiveita sijoittamiseen liittyen?)

 

 

Kuvat: Random fakta on se, että mun Photoshop ei suostunut siihen, että olisin muokannut kuvia seteleistä. Kuvat ovat siis käsittelemättömiä, hehee.

 

Postauksen lähteinä olen käyttänyt paitsi omaa kokemustani, myös Pörssisäätiön sijoituskoulun materiaaleja, Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeren luentoa, Cardia Invest Oy:n toimitusjohtaja Tom Lindströmin luentoa sekä Norvestia Oyj:n toimitusjohtaja Juha Kasasen luentoa. Lisäksi olen jonkun verran lukenut sijoituskirjallisuutta, kuten Seppo Saarion Miten sijoittaa pörssiosakkeisiin. Vaikkapa täällä hyvä listaus sijoituskirjallisuudesta. 

Lisäksi tarkistutin tämän tekstin vielä Nordnetin viestinnällä, koska mainitsin heidät tässä niin monta kertaa.

 

Lue myös muut rahasarjan postaukset:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Yhden kuukauden menoni: 1600 euroa

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

roobeancca (Ei varmistettu)

Aah, sijoittaminen! Lapsuudenkodissani tätä on harrastettu "aina", joten en ole koskaan pitänyt sijoittamista kovin mystisenä tai luotaantyöntävänä - tosin oma kiinnostukseni on puhjennut kukkaansa vasta muutaman viime vuoden aikana. Tällä hetkellä salkusta löytyy suoria osakesijoituksia, Superrahastoja (rohkenin vastikään laajentaa kokeilumielessä myös muihin pohjoismaalaisiin) sekä uusimpana jenkki-etf:ää.
Näiden lisäksi löytyy muutamaa United Bankersin rahastoa, joihin pistin isomman summan hieman epäonnisesti muutama vuosi sitten, jaksamatta perehtyä rahastoihin kovin syvällisesti ja voittoahan sieltä ei varsinaisesti ole tullut. Ihan hyvä oppi tämäkin. Tavallaan kiinnostaisi lisätä salkun osakepainoa (ja uusien kohteiden löytäminen, mikäs sen jännittävämpää), toisaalta mietyttää kuitenkin se, pitäisikö sittenkin pelata matalammalla riskillä ja tuupata "ylimääräinen" raha vaikkapa niihin Superrahastoihin.

Pidän siitä, että sulla on tähän se kulma, että sijoittaminen ei vaadi mitään huikeaa pääomaa, vaan pienilläkin summilla pääsee jo alkuun. Se on sama ajatus, jota olen yrittänyt omassa lähipiirissänikin tuoda esiin, kun olen pyrkinyt rohkaisemaan ihmisiä sijoittamaan. Sijoittamisen aloittaminen saa usein kiinnostumaan omasta ja ympäröivästä taloudesta laajemminkin, eikä se ole lainkaan huono asia.

Se minimimerkintä Nordnetin Superrahastoon on muuten 15 euroa :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa, tosi kiinnostavan kuuloinen salkku, ehkä mä otan tästä vähän vihiä itsellenikin!

Ja hups! Mä muutan tuon kohdan tekstissä heti, kiitos kun vinkkasit! :)

roobeancca (Ei varmistettu)

Ja kiitos muuten vielä noista linkkauksista FB-ryhmiin, jostain syystä minulla ei kuitenkaan toiminut tuo Ompeluseuran linkki? Se olisi kiinnostanut erityisesti! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Ovat mainioita ryhmiä :)

Hittolainen, toimiiko linkki nyt? Ryhmä on salainen ja suljettu, niin mietin voiko se siksi olla hankala linkittää? Ainakin sinne löytää kirjottamalla facen hakutuoimintoon Ompeluseuran talousgurut 2017.

Vierailija (Ei varmistettu)

Salaisen ja suljetun ryhmän pystyvät näkemään vain jäsenet :) Eli sitä ei siis ole mahdollista edes otsikkotasolla nähdä, jos ei ole jäsen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hmmmmm! Ei se sitten varmaan ole salainen, koska Maria Ohisalo just mainosti sitä Yhteishyvä-lehdessä :) Sitten se on varmaan pelkästään suljettu, sorry tämä sekoilu!

Mimimii (Ei varmistettu)

Ryhmä muutettiin juuri salaiseksi koska tulijoita oli niin paljon ja säännöt jäivät osalta lukematta. Eli kesän ajan ei oteta uusia jäseniä vaan koitetaan saada ryhmä toimimaan mahdollisimman hyvin.

roobeancca (Ei varmistettu)

Tosi harmi kuulla, mut kiitos kuitenkin tiedosta! Sitä "mainosti" näkyvästi vastikään Ohisalon lisäksi myös Jasmin Hamid Ilta-Sanomissa

Vierailija (Ei varmistettu)

Pankit ovat itse asiassa petranneet hinnoitteluaan. Itse aloitin Nordnetissä, mutta nyt olen siirtynyt käymään kauppaa pankkini kautta. Suurin syy tähän on se, että sijoitan suoraan osakkeisiin ja suht harvakseltaan. Kulut yleensä määräytyvät kaupankäyntiaktiivisuuden perusteella, eli Nordnetissä maksoin aina maksimit (9e per kauppa) ja nyt pankissani maksan 1% sijoitetusta summasta (säilytys muistaakseni maksuton, jos kerran vuosineljänneksessä käy kauppaa). Osakkeet ovat mielestäni aika kalliita tällä hetkellä, niin sijoitan pienempiä summia useammin (vs. ennen nelinumeroinen summa harvemmin) ja haen sitä kautta ajallista hajautusta.

ETF:stä semmoinen maininta, että osa ostaa oikeasti osakkeita ja osa johdannaisia. Eli jos nyt tulee vaikka finanssikriisi ( :D ), niin johdannaisten omistaminen voi olla riskialttiimpaa.

Oma neuvoni on, että kannattaa sijoittaa sijoitustuotteisiin, yrityksiin ja toimialoihin, jotka tuntee & joita haluaa omistaa. Näin pystyy realistisesti arvioimaan riskiä ja tuottoa, ja kun itsellä on tilanteesta "ownership", niin ei harmita jos homma menee puihin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Superhyvä kommentti! Mä luinkin Hesarista jossain vaiheessa vertailua siitä, miten tavan pankit ovat parantaneet hinnoitteluaan houkuttelevammaksi.

Johdannaismaininta erinomainen - ja pätee myös tuohon vikaan kommenttiisi: Johdannaisia voi olla vaikea tajuta (ainakin mulle ne on hankalia), joten ne ovat vähän niin kuin toimialaa, jota ei itse tunne ja siksi voi olla ison riskin sijoitus.

Joo, tuosta osakkeiden kalleudesta on puhuttu Ompeluseuran talousguruissakin. Siitä on niin hankala sanoa, että onko ne nyt kalliita vai sitten tulevaisuuteen nähden halpoja. Joka tapauksessa ajallinen hajauttaminen kuulostaa hyvältä, etenkin jos saa tuollaisella diilillä, että ei maksa sitä 9 euroa joka kaupasta. (Nyt taitaa olla Nordnetissäkin elokuun loppuun saakka "ale", eli euron merkintäpalkinnolla saa, jos ostaa alle 200 eurolla.)

Yksi kaveri pohti, että syksyllä osakkeet olisivat edullisimmillaan, koska osinkojen maksuun on vielä niin pitkä aika, kun taas alkukeväästä, jolloin osingot ovat pian edessä, osakkeiden hinnat nousisivat. Tämä tietysti täysin mutua :)

Sanna B
Sanna B

Olen ehdottomasti sita mielta etta Suomessa sijoitetaan rahastoihin ihan liian vahan. Rahastoja on monenlaisia ja jokaiselle loytyy oman riskitason mukainen rahasto. 

Kuten sanoit indeksirahastoissa on se hyva puoli etta niissa on halvat hoitokulut. Mutta toisaalta kun markkinat laskee - niin laskee indeksirahastokin. Aktiivisesti hoidetussa rahastossa hyva salkunhoitaja osaa suojautua tata vastaan ja rahaston arvo ei valttamatta laske vaikka indeksi laskisikin. Ja aktiivisesti hoidetussa rahastossa salkunhoitaja voi myyda huonosti tuottavan yhtion osakkeet. Indeksirahaston on sijoitettava indeksin mukaisesti - hyvassa ja pahassa. Indeksirahasto voi siis olla jopa riskialttiimpi sijoitus kuin aktiivisesti hoidettu rahasto. Itse tykkaan sijoittaa rahastoihin, vaikka jopa riskialttiisiin rahastoihin, koska koen suoraan osakkeisiin sijoittamisen liian riskialtiina (ja en oikein luota omiin kykyihini valita osakkeita). 

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi hyvä pointti! Noista aktiivisesti hoidetuista rahastoista oon lukenut paljon (ja paljon myös ristiriitaisia juttuja), niiden ongelma voi olla hallinnointikulut, paitsi jos löytää just hyvän rahaston. Mutta tuo on hyvä pointti, että indeksirahasto voi tosiaan olla riskaapelimpi kuin aktiivisesti hoidettu!

Niko Kiuru (Ei varmistettu) https://NikoKiuru.com

"kun markkinat laskee - niin laskee indeksirahastokin. Aktiivisesti hoidetussa rahastossa hyva salkunhoitaja osaa suojautua tata vastaan".

Tässä kommentissa on hyvä ottaa huomioon se, että tutkitusti iso osa Suomeen sijoittavista aktiivisista rahastoista on oikeasti piiloindeksirahastoja, joka tarkoittaa ettei tällä "aktiivisesti" hoidetulla rahastolla ole edes edellytyksiä saada parempaa tuottoa kuin rehellisesti passiivisella indeksirahastolla, mitä on esimerkiksi Nordnetin Suomi Superrahasto. Tilanne on siis juuri päinvastainen mitä kerroit. Näillä aktiivisilla piiloindeksirahastoilla tulet saamaan huonompaa tuottoa passiiviseen kilpailijaansa verrattuna, koska se jää ja tulee aina jäämään passiiviselle rahastolle synnyttämiensä kulujen verran.

Aktiivisien rahastojen keskimääräinen hallinnointipalkkio on läheltä 2%. Tämä tarkoittaa sitä, että 30 vuodessa piiloindeksirahasto on syönyt PUOLET (!) saamistasi tuotoista ja ne on siirtynyt suoraan rahaston pitäjälle.

Tämä asia rahoitusmarkkinoilla on niin väärin. Näen tämän enemmin suuren luokan huijauksena. Asiakkaalle markkinoidaan aktiivisesti hoidetusta salkusta, mutta todellisuudessa hän maksaa aivan turhasta. En ymmärrä minkä takia Finanssivalvonta ei puutu tähän.

Aiheesta on olemassa tuore ja erittäin hyvä videopätkä viime viikon keskiviikolta (7.6.2017) Huomenta Suomessa (linkki alhaalla), jossa vieraana oli Martin Paasi (Nordnet) ja Marko Hovi (Finanssivalvonta). Tässä videopätkässä puitiin juuri esille nostamaani ongelmaa.

Linkki Huomenta Suomi (7.6.2017), haastattelu alkaa 20min 40s kohdalla:
https://www.katsomo.fi/#!/ohjelma/33001003/huomenta-suomi

Toisekseen haluan myös nostaa tässä samalla esille, että vaikka kaikki aktiivisesti hoidetut rahastot eivät olekkaan piiloindeksirahastoja niin tämä ei tarkoita sitä, että aktiivisesti hoidetulla rahastolla tulisi saamaan parempaa tuottoa. Aktiivisella rahastolla tulet samalla myös hyväksymään sen, että olet valmis häviämään indeksistä saadulle "varmalle" tuotolle, jonka reaalituotto on keskiarvoltaan noin 7% vuodessa. Sijoittamalla säännöllisesti ja pitkäjänteisesti indeksiin, tulet saamaan aivan satavarmasti sen indeksin keskiarvoisen tuoton. Näin ollen miksi ei voisi vain tyytyä indeksin tuomaan keskiarvoon?

Muistakaa, että helpoin tapa saada enemmän on säästää kuluissa. Maksamalla vähemmän saatte enemmän!

Niko Kiuru (Ei varmistettu) https://NikoKiuru.com

Korjaus aikaisempaan viestiini. Tässä on toimiva linkki:
https://www.katsomo.fi/#!/jakso/762847
*Huomenta Suomi (7.6.2017), haastattelu alkaa 20min 40s kohdalla

Jos sivuston ylläpitäjät vain mitenkään voivat niin korjaisivat sen aikaisempaan kirjoitukseeni. Kiitos! :)

Sanna B
Sanna B

Hyva pointti. Kiitos tasta.

En asu talla hetkella Suomessa ja taalla meilla (Uusi-Seelanti) on paljon ihan aidosti aktiivisesti hoidettuja rahastoja jotka ovat tuottaneet 5v sateella 10% tuoton, ja jotkut jopa yli, alle 1% - 1.5% kuluilla. Taalla ei 2% kuluja juuri nae kuin ihan spesiaalirahastoissa. 

Olen ehdottomasti samaa mielta etta jos 'aktiivisesti' hoidettu rahasto sijoittaa vain indeksirahastoihin on ihan tyhmaa maksaa kuluista. Taalla sellaisessa tapauksessa se ensimmainen rahasto ei usein laskuta kuluja ollenkaan. 

Olemme palaamassa Suomeen myohemmin tana vuonna ja tutkiskelen juuri Suomen rahastomarkkinoita. Erittain hyodyllista tietoa tama kaikki. Loistava aihe Julia! 

Jaajo (Ei varmistettu)

Kai tiedät, että tuo 10 % on ihan normaali keskimääräinen osakemarkkinoiden vuosituotto pitkällä aikajänteellä? Eli maksat toisin sanoen ihan turhasta. Osakeindeksirahastossa kuluna tuohon pääsevissä on 0,07 % eli alle kymmenesosa siitä mitä mainitsit.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Aah, tätä postausta olenkin jo odottanut!

Olen itse sijoittanut Nordnetin superrahastoihin sekä Suomeen että Ruotsiin. Hajautustahan kannattaisi tehdä myös maantieteellisesti. ;) Seligsonilla on muutamia rahastoja, jota kautta minun SALKUSSAni (pidän myös sanasta!) on myös muun muassa applea ja cokista eli maailman suurimpia brändejä.

Hauska juttu, mutta myös minun ensimmäiset suorat osakeostot olivat Konetta, mutta ostin kyllä enemmän kuin kaksi ja ne ovat tuottaneet jo ihan mukavasti.

Olen kuullut sellaisen neuvon, että osta vain sellaisia firmoja, joista ymmärtää mitä firmat myyvät. (Hissejä, vaatteita ja lääkäripalveluja?). Taloussivut luen tottakai (sieltä ne ympäristöuutisetkin löytyvät) ja kiinnostavien ja osaavanoloisten ihmisten johtamat yritykset kiinnostavat.

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Kone ruulz! :D

K_ (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus! Mun sijoitusstrategia on aika sama kuin sun, kuukausisäästämistä indeksirahastoihin (Nordnetin Suomi&Norja, Seligsonin Aasiaan on tarkoitus aloittaa kans) ja satunnaisia osakeostoja kun jaksan perehtyä. Osakkeissa nykyään lähinnä osinkoja jakavia yhtiöitä, koska osinkojen konsepti on musta kiva ja pitää näin yllä mun mielenkiintoa :D. Asuntosijoittaminen houkuttaa tavallaan, mutta ei tällä hetkellä, katsotaan sitten tulevaisuudessa.

Mä sijoitan vaan rahoja jotka on varaa menettää ja sijoitushorisontti on jossain eläkeiässä, niin oon päättäväisesti ottanut sen asenteen, että olennaisinta on, että sijoittaa ja on aloittanut sen kohtuullisen ajoissa (taisin olla 26 kun tein ekat sijoitukset) ja pitää kulut pieninä. Hupijuttuihin säästetään sitten muutenkin, eikä tarkoitus ole tehdä arjesta kurjaa :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mun on ollut tovin jo tarkoitus perehtyä noihin Seligsonin rahastoihin. Tästä saan ehkä vähän innostusta! :)

Ja samoilla linjoilla sijoitusten kanssa: hupijuttuihin säästän ihan normitilille (tai korkeintaan Norwegianin tilille, jolla on 1,75 % korko mutta jolta saa otettua rahat poijes koska vain).

Maira__ (Ei varmistettu)

Vuosien hauduttelun jälkeen minäkin pari viikkoa sitten ostin ensimmäiset rahastot SALKKUUNI (rakastan sitä! Sanaa ja salkkua)!! :) Joten hyvä postaus! Ja siis juurikin Seligsonin ja perusteena tälle valinnalleni oli se, että kaikki asiaan perehtyneemmät kaverit käyttää sitä :D Eli laiskuus. No ehkä tää vielä plussalle jää vaikka en jaksanut vertailla mitään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostava postaus! Itse sijoitan Seligsoniin eläkepäivien rilluttelua varten 0-300 e/kk ja mentaliteettina myös laiskuus. Vaikka tilille säästämistä parjataan, pidän järkevänä että mahdollisimman korkeakorkoisella tilillä on ihan reilustikin ylimääräistä, jottei sijoituksia tarvitse myydä tappiolla rahantarpeen yllättäessä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mites eettisyys? Pankissa ehdotettin mullekin muistaakseni indeksirahastoa, kun kerroin, että olen saanut ekan työn ja rahaa tulee siis jäämään yli. En kuitenkaan saanut vastausta, kun yritin kysellä, että minkä yrityksen osakkeissa olisin mukana. Mä en pysty edes kuvittelemaan, että rikastuisin hikipajojen, lapsityövoiman ja ilmastonmuutoksen ansiosta ja vieläpä laittamatta itse tikkua ristiin. Toivottavasti jaksan jossain vaiheessa perehtyä asiaan ja etsiä eettisesti kestäviä yrityksiä, joiden osakkeita voin hyvillä mielin ostaa – saa vinkata, jos on ajatuksia, että mistä aloittaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mietin samaa. Että hetkinen, Julia on yleensä niin valveutunut..

"laitetaan raha töihin" kuulostaa kauhean kivalta, mutta abstraktilta. Aina se mahdollinen tuotto johonkin perustuu.. Kun tietää miten monet yritykset maailmalla toimii, veroja paeten, ympäristöä tärvellen ja maita joissa työntekijöiden oikeudet ja ihmisoikeudet on kuralla, hyväksikäyttäen, niin ei tee mieli ehdoin tahdoin olla mukana tällaisessa toiminnassa. Eli eikö sijoittamisessa, kuten muussakin kuluttamisessa, voisi pyrkiä tukemaan (eli laittamaan rahansa) sellaiseen toimintaan, jota voi hyvällä omalla tunnolla kannattaa?

Onhan noita joitain "eettisiä rahastoja", mutta valikoima ei ole kummoinen, ja standardit millä eettisyyttä mitataan aika matalat tai epäselvät. (Ainakin näin oli pari vuotta sitten kun asiaa vähän tutkin.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eettisyys-näkökulma on hyvä ja kiinnostava pointti, mutta ihmetyttää jälleen tämä joidenkin lukijoiden tapa nostaa näitä kysymyksiä esiin: "Että hetkinen, Julia on yleensä niin valveutunut..."

Jos kirjoittaja on tunnetusti kriittiseen ajatteluun ja eettiseen pohdintaan taipuvainen, voisi vaikka kysyä että: "Kiinnostaisi kuulla sun pohdintoja sijoittamisen etiikasta, kun oletettavasti oletettavasti olet sitäkin puolta miettinyt".

Uskoisin että tämän blogin kommenteissa toistuvasti esiintyvä, muka huolestuneesti bloggarin moraalista säröjä etsivä puhetapa on sitä womansplainausta itseään ;)

Kiitos Julia hyvästä postauksesta jälleen.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Ihan samat suunnitelmat itsellänikin.
Olen aiemmin sijoittanut indeksirahastoihin, mutta lopetin sen ja nyt odottelen sitä kaunista päivää, kun minulla on aikaa perehtyä kunnolla eettisiin sijoituskohteisiin.
Kaikenlaiset vinkit asian tiimoilta ovat enemmän kuin tervetulleita!

Juliaihminen
Juliaihminen

Nämä ovat erittäin hyviä ja hankalia kommentteja. Mä en harmi kyllä pysty vastaamaan siihen tavalla, joka tyydyttäisi teitä tai itseäni. 

Olen jubaillut juurikin tuon mun sijoittajakaverin kanssa aiheesta paljon. Eettisyydellä tarkoitetaan monia juttuja. On yrityksen mielikuva eettisyydestä, valtion lait ja sitten semmonen, minkä voisi käsi sydämellä laskea eettiseksi. Siihen todella harva yritys pääsee. Ehkä joku Ben&Jerrys? Ihan jo yksittäisiä täysin eettisiä firmoja on tosi vaikeeta löytää Suomesta, saati sitten rahastoja, joissa on monien firmojen osakkeita.

Kyllähän sitä voi pyrkiä välttämään rahastoja, joissa on aseteollisuutta, pornoa tai tupakkaa, mutta niitä nyt ei yleensäkään ole kovin monessa rahastossa. 

Osakkeen omistaminenhan tarkottaa sitä, että omistaa osan firmaa ja pääsee sen yhtiökokouksiin äänioikeutettuna. Jotkut tekee sitä, että ostaa firmaa ja menee sitten kokouksiin kertomaan mielipiteitään. On sekin yksi vaihtoehto (joskaan en ole tätä itse toteuttanut). 

Mä ymmärrän täysin tuon vaatimuksen eettisestä sijoittamisesta: tuntuu karsealta tehdä jonkun muun (tai maapallon) kärsimyksellä rahaa. No, sitten taas, tässä on vähän sellainen toimija vastaan rakenne -tilanne. Muuttaako se maailmaa, että mä en osta jotain osaketta? En tiedä. Mä itse ehkä aattelen, että ei maailma muutu siitä mihinkään, että mä suljen silmät ja jätän osakkeet ostamatta enkä hyödy vallalla olevasta systeemistä. Nyt kun ostan, niin olen ainakin kiinnostunut niistä yrityksistä, joita omistan ja seuraan niitä (vaikken niiden tulosta aina seuraakaan, kuten tekstissä mainitsin).

Tämän vaatimuksen voi helposti ulottaa kaikkeen muuhunkin toimintaan omassa elämässä. Yksittäinen ihminen voi jättää ostamatta lihaa, roinaa tai lentolippuja. Itse teen noista kaikkea, enkä tietenkään ole siitä ylpeä. Mutta kyllä mä kulutuksessa pyrin eettisyyteen. Ja no, saattaa olla tekopyhää, mutta aattelen, että jos mä saan ekstrarahaa sijoituksistani, mä ostan sillä jotain vähän eettisempää kuin joku kroisos. 

Itse lasken tuon sijoituskämpän eettiseksi (koska vuokrasin sen turvapaikan saaneelle tyypille). En myöskään ostaisi vaikka suorina osakkeina jotain ihan selkeesti lapsityövoimaa käyttävää tai sademetsiä tuhoavaa yritystä. Mutta tiedän, että tämä ei ole vielä tarpeeksi näillä kriteereillä. En esimerkiksi ole täysin perillä juuri indeksirahastojen sisällöistä.

Mutta kommentoikaa, mitä mieltä ootte tästä? Miten muut on ratkaissut asian? Onko teillä jotain eettistä rahastoa salkussa? Tuottaako se?

Uffis (Ei varmistettu)

Oon samaa mieltä siitä, että parempi pyrkiä tiedostavuuteen sitä kautta, että itse kiinnostuu sijoittamisesta kuin vältellä sitä kokonaan. Olisko tässäkin kuluttajan mahdollisuus vaikuttaa esim. siten, että koittaa vaatia pankeilta lisää eettisiä ratkaisuja ja sitä kautta luoda kysyntää sellaiselle tutkimukselle ja tiedolle? Musta on tekopyhää vain kauhistella, että miten ns. muuten tiedostava ihminen voi sijoittaa, jättää itse sijoittamatta ja kuvitella, että se jotenkin parantaa maailmaa.

Kuunari (Ei varmistettu)

Sijoittaminen kuuluu kyllä vallalla olevaan järjestelmään, mutta on myös jo rakenteena nimenomaan tilannetta (siis järjestelmää) aktiivisesti pahemmaksi muuttava. Siis aivan perinteisesti iivil-pahemmaksi: eriarvoisuuden kasvaminen niin yhteiskuntien sisällä kuin valtioiden välilläkin on pitkälti money-grows-money-mekanismin ansiota, ja etenkin sellaisen, jossa ei tiedetä (tai välitetä), mitä todellisuudessa ostaa. Mikä aiheuttaakaan rahavirrat kehitysmaiden luonnonvaroista hieman kehittyneempien maiden hikipajojen kautta rikkaissa maissa asuvien rahaa rahalla tekevien sijoittajien taskuihin? Se, että yrityksen tuotto on sijoittajalle tärkeämpi asia kuin sen todellinen vaikutus maailmaan (ja näin on lähes aina, hyvin harva tukee yrityksiä tieten tahtoen itselleen tappioksi, vaan tällöin lahjoitetaan kyllä useimmiten muuta kautta).

Eettinen näkökulma on niin merkittävä (suurempi mutta näkymättömämpi kuin vaikkapa ruokaostosten valinnassa) sijoittamisessa, että on kummallista, ettet mainitse sitä postauksessasi lainkaan. Olisi kai hyvä, että kukin ainakin tiedostaisi mitä tekee. Ja miettisi vähintään saman verran kuin vaatekaupassa ostoksilla ollessaan, millaista toimintaa rahoillaan tukee. Pankkien tarjoamissa rahastoissa on ymmärtääkseni yleensä suurin piirtein yksi tai ehkä pari nk. eettistä vaihtoehtoa jonkun teeman mukaisesti, tyyliä ilmastorahasto. Hyvä yritys, mutta kun kysyy tarkemmin, niin siinäpä ei olla sitten yrityksiä valitessa mietitty muita eettisiä ongelmia kuin ilmastonmuutoksen kiihdyttämistä. Entäs tämmöiset sijoittajaehdokkaat, joita kiinnostaa ilmastonmuutoksen lisäksi myös vaikkapa reilut työolot? Tai ihmis- tai eläinoikeudet? Luonnon monimuotoisuus? Kauhia kun pitää olla peräti useita vaatimuksia. Että voisin tienata sillä, että minulla on jo liikaa rahaa.

Rahastot ovat helppo tie, mutta onko joku löytänyt oikeasti omiin arvoihinsa täysin sopivaa rahastoa? Olen siis oikeasti kiinnostunut, sillä minua ei kanssa oikein nappaa käyttää aikaani osakkeiden kanssa pelaamiseen, kun koko ajan pitäisi valvoa, mitä kyseinen yritys tekee. Että tuliko tänäkin vuonna vihreetä valoa työoloratsioissa vaiko eikö, ja otettiinko joku halpa ympäristömyrkyllinen käsittelyaine käyttöön kalliimman ja turvallisemman tilalle. Ja tuliko vielä tulostakin. Ja auttoikohan sijoitukseni kuitenkaan tilannetta vaikka Bangladeshissa, vai pahensiko vain hieman vähemmän. Huoh.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitkä firmat on sun mielestä epäeettistä esim. just tossa Suomen Superrahastossa?

Anomuumi (Ei varmistettu)

Ainakin UPM:n ja Stora Enson toiminta on eettisesti hyvin arveluttavaa.
https://yle.fi/uutiset/3-9307387

Mutta näissä eettisissä pohdinnoissa ja päätöksenteoissa määrittävän tekijä on yksilön oma arvomaailma. Joten sinä itse päätät sen, missä raja kulkee sinun toimissasi ja teoissasi.

Lottu (Ei varmistettu)

Jos mä ostan Coca-Cola osakkeen, niin sen rahan saa joku joka myy osan siitä yrityksestä, eli toinen osakkeenomistaja, ei se yritys. Jos taas ostan kaupasta colapullon, silloin tuen firmaa ja teen sillä voittoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä on nyt vähän ymmärretty väärin se, miten pörssiyritykset ja voitontuotto niiden kautta tapahtuu, ja mikä yleensäkin finanssimarkkinoiden rooli voitontavoittelussa on.. Juliahan vois taloustiedettä lukeneena avata myös vähän näitä asioita. :)

Miihk (Ei varmistettu)

Jos tämä on sinun argumenttisi niin sinun pitäisi se avata eikä sanoa, että "joku muu voikin selittää mitä tarkoitin".

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä ei nyt ymmärretä miten arvontuotanto tapahtuu pörssiyhtiöissä ja finanssimarkkinoilla..
Taloustiedettä lukeneena Juliahan vois vähän avata lukijoilleen näitäkin asioita. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä kohti eettisempää sijoittamista pääsee juurikin tuolla ”tunne sijoituskohteesi” –strategialla.

Omassa salkussani on pääosin kotimaisia perusteollisuusyrityksiä: työskentelen teollisuudessa, ymmärrän käytetystä tekniikasta jotain ja minulla on käsitys yritysten liiketoimintamalleista. Ehkä elän omassa kuplassani, mutta väitän, että suurin osa varsinkin kotimaisista pörssiyrityksistä tähtää kestävään toimintaan. Tämä ihan siitä syystä, että yrityksillä on paljon raportointi- ym. velvoitteita, resurssien tuhlaaminen maksaa (jätevirrat on nykyään rahanarvoista kamaa) ja epäeettinen toiminta paljastuu tänä päivänä varmasti. Monet eettiset ongelmat syntyvät nimenomaan puutteellisesti valvotuissa alihankintaketjuissa, ei niinkään ”emoyrityksessä” (emoyrityksillä toki siis kaikki vastuu silti).

Oma mutuni on, että kun eettisyydestä puhutaan, niin ollaan usein kiinnostuneempia sertifikaateista ja leimoista, eikä niinkään taustalla olevien kriteerien arvioinnista ja siitä, että mitä sertifikaatti todella tarkoittaa. Tämä johtaa helposti ennakkoluuloihin ja joidenkin toimialojen leimaamiseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja vielä: Unilever omistaa nykyään Ben&Jerry'sin. B&J saa käsittääkseni toimia itsenäisesti, mutta voidaanko sen eettisyys määritellä erillään Unileveristä? Tämä vain kuvastamaan sitä, että yritys- ja omistuskuviot on aika monimutkaisia ja juuri tästä syystä yritysten/toimialojen kategorista demonisointia pitäisi välttää :)

SaaraCecilia

Eihän tähän ole ratkaisua. Ainakaan toistaiseksi.

Me olemme todella hyviä tekemään eettisiä valintoja silloin, kun tarvitsee valita kahden vaihtoehtoisen asian väliltä se eettisempi: syönkö jauhelihaa vai linssejä, matkustanko Lappiin lentokoneella vai junalla, ostanko iPhonen uutena vai käytettynä, vietänkö kesäni Airistolla vai Välimerellä jne.

Tenkkapoo tulee siinä kohtaa, kun meillä ei ole kunnollista vaihtoehtoa: ravintolassa ei ole tarjolla kasvisruokaa tai se on vain liharuoka, josta on jätetty liharuoka pois, pitäisi päästä toteuttamaan pitkäaikainen haave Australian matkasta, mutta sinne on purjeveneellä pitkä matka, tekisi mieli ostaa uusi villatakki, mutta sopivaa ei ole aikoihin tullut kirppareilla vastaan tai että tekisi mieli sijoittaa, mutta kaikki firmat tuottavat ihmisiä ja ympäristöä haavoittavalla tavalla eikä löydy puhtaat jauhot pussissa olevaa helppoa sijoituskohdetta.

Minä en ainakaan vielä ole valmis luopumaan haaveistani (Australia), ulkona syömisen nautinnoista (paska kasvisannos) tai tulevaisuuden turvaamisesta (sijoittaminen) siksi, että voisin osaltani pelastaa maapallon. Se tuntuu epäreilulta, kun ympärillä ihmiset eivät tee edes sitä vähää, mitä minä teen valitsemalla niitä eettisempiä vaihtoehtoja. Eihän sen niin pitäisi mennä ja tässä pitäisi olla rahkeita olla se muutos, jonka haluaa nähdä maailmassa. Sitten kuvaan astuu aina kuitenkin se pieni piru siellä olkapäällä, joka kertoo, ettei sinun muutoksillasi ole mitään väliä ja haluatko menettää elämäsi ilot periaatteittesi takia. Silloin ne meistä, joiden itsekuri ei ole kovinkaan hyvä, lankeaa ja unohtaa mouhotuksensa hikipajoista hetkeksi.

 

Anomuumi (Ei varmistettu)

Hyvä kommentti, mutta ehkä vähän liian synkkä. Osalla meistä kun se elämän ilo rakentuu osittain myös omien periaatteiden mukaan elämisestä eikä luopuminen tai kompromissien tekeminen tunnu pahalta vaan sydämessä tosi hyvältä ja oikealta. :)

SaaraCecilia

Hahah, en edes ajatellut olevani synkkä, vaan realisti, mutta ne kaksi asiaa taisivat tässä yhdistyä.

Mietin tätä vielä eilen ja ongelma on varmaan siinä, että (ainakin toistaiseksi) olen liian itsekäs siihen, että jaksaisin aina elää periaatteideni mukaan. Silloin ei tosin periaatteitani taida voida edes periaatteiksi kutsua, vaan ne on enemmänkin suuntaviivoja. Muutoinhan olisin samassa tilanteessa kuin sinä eli että esimerkiksi lentomatkustamisesta kieltäytyminen ei tuntuisi luopumiselta ollenkaan, vaan luontevalta ratkaisulta, jota ei ehkä tarvitsisi edes pohtia (?).

Olen käynyt lukemattomia keskusteluja ystävieni kanssa esimerkiksi halpatuotannon ongelmista. Monet sivuuttavat ne toteamalla, että halpatuotanto kuitenkin pidemässä juoksussa nostaa kehittyvät maat kehittyneiksi maiksi. Itse näen sen niin, että tämän pitäisi olla mahdollista soveltamalla tuotannossa samoja standardeja kuin esimerkiksi EU:ssa tuotannolta vaadimme. Disclaimerina todettakoon, että en osaa kansantaloustiedettä tai muutakaan sellaista, joten nämä keskustelut käydään täysin mututuntumalla.

Pointti tämän anekdootin kertomisessa oli se, että luulen itsekin uskovani vielä moneen tällaiseen "halpatuontanto on hyvästä"-tarinaan, jotta omatuntoni ei soimaisi jatkuvasti. Tuli tästä sijoituskeskustelusta vain mieleen tämä, sillä karsastan maailmanlaajuista ilmiötä siitä, että raha seuraa rahaa ja tuloerot kasvaa. Samanaikaisesti tämä ilmiö omalla kohdallani on täysin ok, koska mittakaava on niin minimalistinen ja itsehän olen ne pennoseni ansainnut. Ristiriitaista?

Ajatusketju on vielä pahasti kesken, mutta sen tiedän, että vaikka kuinka haluaisin muuttaa maailmaa, niin silti olen monessa asiassa usein ensisijaisesti itsekäs.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Ihanaa pohdintaa!
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kyllä omia ratkaisujaan joutuu punnitsemaan lähes päivittäin, koska tilanteet muuttuu eikä maailma ole mustavalkoinen. Silloin täytyy vain tehdä parhaaksi katsomansa kompromissi ja ennen kaikkea hyväksyä se, että pyrkimys hyvään riittää.

Suuntaviivat, joista mainitsit, ovat juurikin ne, mitä kannattaa seurata. Ei nillittää pilkun tarkasti periaatteidensa orjana.
Itse ainakin haluan nauttia elämästäni, mutta pikku hiljaa kasvattaa itseäni tiedostavampaan ja vastuulliseempaan suuntaan.
Meistä jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa ja suuntaansa. Kannattaa siis olla itselleen ja muillekin armollinen ja kärsivällinen. :)

Kirjoitit, että omatuntosi soimaa. Oman kokemukseni mukaan se lakkaa silloin, kun elää arvojensa mukaan. Mutta rennosti ja nin, että teet myös itseäsi kohtaan hyvin ja rakastavasti. Terve itsekkyys tässäkin on kaiken a ja o. :)

kkm (Ei varmistettu)

Rahastoissa sijoittajalla on varsin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen mihin tosiasiassa rahansa panee (poislukien tietesti ns. eettiset rahastot), mutta suora osakesijoittaminenhan on hyvä (tekisi mieli sanoa että paras, mutta ehkä joku hc-hakkerointiaktivismi olisi tehokkaampaa) tapa vaikuttaa yhtiön toimintaan. Kuluttajana on hankala vaikuttaa yhtä helposti. Valitse yhtiöitä, jotka toimivat mielestäsi eettisesti (tai vaihtoehtoisesti sellaisia joilla on potentiaalia toimia vielä eettisemmin). Osviittaa yhteiskuntavastuun toteuttamisesta voi saada median lisäksi esim. pörssiyhtiöiden omista yhteiskuntavastuukatsauksista ja muusta yhteiskuntavastuuraportoinnista. Osakkeenomistajana voit mennä yhtiökokoukseen nostamaan itsellesi tärkeitä asioita esille, ja vaikka pienomistajan vaikutusvalta on aika pieni, voit kuitenkin synnyttää keskustelua. Voit esimerkiksi vaatia yhtiöltä kattavampaa yhteiskuntavastuuraportointia ja esim. verojalanjälkiraportoinnin aloittamista.

Kannattaa myös muistaa että kun ostat osakkeen muuten kuin osakeannista, yhtiö ei saa senttiäkään ostohinnasta. Et siis varsinaisesti tue yhtiötä muuten kuin ehkä fiilistasolla. Sen sijaan rahan saa osakkeen edellinen omistaja ja välittäjä. Toki esim. tupakkaan sijoittanut tietenkin toivoo tupakkayhtiöiden menestystä omien taloudellisten etujensa takia, ja tämän voi katsoa epäeettiseksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Törmäsin kiinnostavaan juttuun, jossa haastateltiin Leo Straniusta eettisestä sijoittamisesta.

Hän sijoittaa muutamaan hyväksi havaitsemaansa teemarahastoon ja lisäksi "hyvisyrityksiin":

"Esimerkiksi Lassila&Tikanojan strategian ytimessä on kiertotalouden edistäminen ja Helsingin Energia tarjoaa mahdollisuutta hankkia nimikkoaurinkopaneelin."

Me sijoitettiin juuri lapsen nimissä ETF-rahastoon. Tää oli meidän ensimmäinen sijoitus ja krediitit menee täysin miehelle, koska itse olen ihan pää pyörällä kaikesta sijoittamiseen liittyvästä. Sijoitettiin amerikkalaiseen ETF:ään, koska lapsella on kaksoiskansalaisuus ja hän joutuisi sen vuoksi maksaa ulkomaalaisista (muista kuin jenkki) sijoituksista ylisuuret verot. Ilman miehen kiinnostusta en varmasti sijoittaisi, koska se ei ole ikinä mua kiinnostanut, mutta mies on onneksi asiaan perehtynyt. Haluan nyt itsekin lueskella aiheesta ja ajatuksissa olisi tehdä omiakin sijoituksia! Saas nähdä. 

mq (Ei varmistettu)

Meillä on tällä hetkellä rahallisesti tiukka tilanne (hoitovapaa+opiskelu), eli voin vain haaveilla isommista sijoitushommista. Kovasti jo innostaisi laittaa "raha töihin", "pesämuna kasvamaan" ja mitä näitä nyt on, mutta maltan vielä mieleni. Sen verran kuitenkin olen saanut irrotettua pikkubudjetistamme, että laitan kuukausittain sen minimisumman, eli 15e, Nordnetin superrahastoon, siihen kuluttomaan, olikohan se sitten juurikin se suomi. Voin sitten ainakin kuvitella tekeväni jotain.

Välttelen sijoitusjuttujen lukemista yleensä, koska saan niillä usein aikaan vain pahan mielen. Tämä kirjoitus oli kuitenkin poikkeus :) Kartutan kuitenkin mielelläni edes vähän tietoa aiheesta jo nyt.

Lapselle sijoittamisesta haluaisin kuulla lisää seuraavassa postauksessa!

Kommentoi