Some ei muuta persoonaasi

Ladataan...
Juliaihminen

Joskus, kun tapaan sellaisia kavereita, jotka ovat tsekkailleet somesta mun kuulumisia, mua saattaa alkaa vähän nolottaa. Facebookissa lauon toisinaan aika jyrkkiä mielipiteitä. Insta Storyssä taas hassuttelen ja kerron turhankin henkilökohtaisia juttuja. Instagramin kuvapuolella taas yritän vaikuttaa siltä kuin mun elämä olisi aivan fanttastisen ihanaa ja kaunista (mitä se toki on, kyllä kyllä).

Tällöin tekisi mieli sanoa, että todellinen minä on tässä ja nyt, someminä on vain someminä. Mutta eihän se niin mene: etenkin kun suurin osa mun kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa on nimenomaan somessa, niin on vanhanaikainen ajatus, että se en olisi "todellinen minä", joka siellä somessa heiluu. Tietenkin se on. Tosin se on tiettyjä minuuden piirteitä, jotka eivät pääsisi muuten välttämättä koskaan esiin elämässä.

The Economistin 1843-lehdessä (April & May 2017) oli kiinnostava pohdinto siitä, miten internet ja sosiaalinen media eivät luo ihmiselle uusia persoonallisuuden piirteitä, sen sijaan ne antavat mahdollisuuden ilmaista itseään sellaisilla tavoilla, jotka "todellisessa maailmassa" olisivat naurettavia. Vaikkapa Facebookissa ja Instagramissa on ihan hyväksyttyä lesoilla omilla saavutuksillaan (olivat ne sitten ihana aamiainen tai uusi hieno työpaikka). Kasvokkain sellaisilla ei ehkä tulisi brassailtua samalla tavalla. 

Artikkelissa kerrottiin Harvardin tutkimuksesta, jossa huomattiin, että kasvokkain ihmiset puhuvat itsestään noin kolmanneksen ajasta. Internetissä numero nousee 80 prosenttiin(!). Kasvokkain jutellessa ihminen tarkkailee kuulijansa ilmeitä ja katsoo, saako tältä jutuilleen vastakaikua ja ymmärrystä. Sen sijaan somessa ihmiset ajattelevat puhuvansa isolle, kasvottomalle yleisölle. Kun ihminen kuvittelee kertovansa tarinan vaikkapa tuhannelle Facebook-ystävälleen, hän ei pysty miettimään, miten kukin reagoi siihen. Sitä ajattelee vain melko persoonatonta massaa, ei välttämättä yksittäisiä henkilöitä.

Siksi mua saattaa joskus nolottaa omat somejuttuni. "Ai sinäkin yksittäinen ihminen olet nähnyt mun Hesarin kommentointipaasaukset Insta Storyssä!" No, senhän ei nyt suoranaisesti pitäisi yllättää, sinnehän mä ihan itse sitä juttuani tuuttasin vaikka kuinka paljon. En vain välttämättä tule ajatelleeksi yksittäisen ihmisen reaktiota siihen.

Economistin jutussa kirjoittaja tuli siihen lopputulemaan, että nämä tällaiset lesoilut tai hassuttelut on sisäänrakennettu kaikkiin ihmisiin. Somealustat vain mahdollistavat niiden esiin tuomisen. Sosiaalisen median alustojen kulttuuri tekee käytöksestä hyväksyttävää: koska muutkin, niin minäkin voin.

Vaikka some tekee intiimistä performatiivista, se ei välttämättä tarkoita, että tämä esittäminen olisi mitenkään feikkiä. Se on vain yksi osa sitä ihmistä.  Se, onko tämä hyvä vai huono, on toinen juttu.

 

 

Mikä on teidän lemppari sosiaalinen media ja miksi? Millaisia olette siellä?

 

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentit

tinndy

Mielenkiintoinen ja järkeenkäypä juttu! Tunnistin myös tuon pienen häpeäntunteen, joka omasta some-esiintymisestä joskus koituu, erityisesti kun samoilla kanavilla omia höpinöitä seuraa moninainen joukko poliittisesti aktiivisista kavereista isotäteihin.

Aloin myös miettiä kaikkia kierteleviä meemejä, jotka kutkuttavat itsetuntoa mutta olisivat tosiaan käsittämätöntä käytöstä reaalimaailmassa. En varmaan lähtisi kavereita tavattaessa kyselemään, minkä ominaisuuden varastaisivat multa jos voisivat. :D (Vai pitäisköhän?)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, todellakin pitäisi! :D Lisää meemejä IRL:ään, voisi olla tämän kesän teema :D

Mahdoton Nainen

Mullakin on melko erilainen some-preesenssi eri medioissa. Facebookissa jossa kaverilistalla on oikeasti tuttuja ihmisiä (kavereita, sukulaisia, kollegoita) jaan enimmäkseen kivoja oman elämän arkisia tai juhlavia juttuja, tosin aina välillä sinne pääsee myös politiikkaa lipsumaan.

Twitterissä, jossa mun seuraajakunta on enimmäkseen mulle tuntemattomia (siis IRL tuntemattomia) ihmisiä, olen paljon kärkkäämpi ja ilmaisen poliittisia mielipiteitäni jotenkin helpommin. Tavallaan se mukailee mun tosielämän tapaa olla ihmisten kanssa, harvoin sukulaisten tai joidenkin ystävien kanssa tulee politiikasta jauhettua. Paitsi sellaisella kepeällä "päivän puheenaihe"-tasolla.

Instaan sitten päätyy enimmäkseen nättejä maisemia ja tuokiokuvia, ei mitään erityisen raflaavaa ja kyllä se arkisuus enimmäkseen loistaa poissaolollaan. Vaikka toki töistä tullessa napattu auringonlaskukuva on arkea tavallaan sekin.

Saranda
Tyhjä ajatus

Hyvä postaus. :) Vähän aiheeseen liittyen, välillä mua ärsyttää jos yritän kertoa jollekin kaverille "Vitsi me oltiin kivassa ravintolassa viikonloppuna" ja se vastaa "Ai joo, mä näin InstaStoryssä". Se on tosi raivostuttavaa, vaikka kaveri ei teekään mitään vääriin, päinvastoin. :D Se varmaan haluaa vain osoittaa, että on nähnyt ja noteeranut sen, mutta itse haluaisin kertoa jonkun asian alusta loppuun ilman että toisella on siitä ennakkokäsityksiä. Tää on yksi someminän ja tosiminän ristiriitaisuuksia...

Pyjama
Pyjamapäiviä

Minä jopa joskus mietin, että jaanko jonkin hassun jutun facebookissa kavereille heti vai kerronko ensin sen muutamalle naamatusten. :D Kun tykkään niin kertoa hauskoja juttuja ja hirveä pettymys, kun toinen sanoo, että luki jo fasesta. :P

 

saarah
visual diary

Musta instagram on tuonut ihanasti elämään lisää sellaista spontaania kehumista. Mä ainakin ihan surutta siellä kommentoin esim. puolituttujen ja täysin tuntemattomien selfieitä kertomalla et ne näyttää ihanilta. Eikä siitä tuu ees (enää) mikään creepy olo (toivottavasti ei niillekkään :D). Ehkä instan, ehkä ulkomaille muuton ja tai sen et tästä puhutaan nykyisin, oon oppinut kehumaan siis muita ihmisiä, sillai ohimennen arkipäiväisesti :)

Muistan kun joskus FB:n alkuaikoina sain ystävältäni kommentin, et oon siellä "positiivisempi kuin oikeesti oon". Musta se oli jotenkin huvittavaa ja outoa. Itse kun koen olevani somessa ihan sama kuin muutenkin, mut ehkä muut näkee sen eron paremmin. Tai siis toisin sanoen en ehkä tajua olevani irl SUPER NEGISTELIJÄ :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on niin hyvä pointti! Mä olen jopa tutustunut Instan kautta ihmisiin, kun olen seuraillut heitä tovin ja vähän siellä alkanut chattailemaan joko kuvakommenteissa tai insta storyn kautta :)

Ja toinen, miksi tykkään instasta, on se, että se on niin ihana kuvapäiväkirja, josta tulee semmonen fiilis, että kyllä mun elämä on sittenkin ihan kuvaa. (Onneksi mun insta storyjen angstaukset katoaa aina 24 tunnissa...) :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon lukenut sun blogia jo jonkin aikaa, mutta en oo aiemmin kommentoinut. Mutta nyt on pakko sanoa kiitos hyvästä blogista! Tykkään tästä blogista sen takia, että täällä on paljon ajankohtaisia ja sivistäviä postauksia! Luen myös paljon "hömppä" blogeja, mutta tää on varmaan ainoa vähän "fiksumpi" blogi, jossa on ihanaa lukea hyvin argumentoituja juttuja! Rahapostaukset ovat olleet mielenkiintoisia :) Ehdotit joskus, että tekisit postauksen eri filosofien näkemyksistä (marx yms) ja se kyllä kiinnostaisi! Mua kiinnostaisi myös tietää (vaikka ihan postauksen muodossa) mitä oot opiskellut ja missä ja mitä pidit opinnoista/mikä oli hyödyllistä yms. Mielenkiintoista olisi myös lukea sun ajatuksia nykypäivän somekäyttäytymisestä nimenomaan liittyen paljasteleviin kuviin esim. instassa. Itseäni eniten häiritsee se, että koen olevani jotenkin takakireä ja vanhoillinen, kun en poseeraa alusvaatteisillani olkkarin nahkasohvalla ja julkaise sitä kaikkien nähtäville. Se on kuitenkin aika vahvasti nykypäivää enkä tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Mä uskon, että sä osaat kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta ja lukisin mielelläni sun ajatuksia tästäkin :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ooo, ihana kommentti, superkivasti kirjoitit! <3 

Marx ym -postaus on jo puolivälissä :D Se olikin vähän kunnianhimoisempi projekti saada kaikki ukkeleiden aivoitukset tiivistettyä pariin lauseeseen :)

Ja superhyvä postausidea tuo instakuvajuttukin. Olenkin vähän mietiskellyt sitä viime aikoina, pitää kelata vielä vähän lisää, mutta eiköhän siitä tule vielä joku koherentti ajatus mun päähäni! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä koen että somessa jaetaan väkisin vähän fiktiivistä tarinaa itsestä, livenä näkee/kuulee millainen tyyppi oikeasti on. Eli esim vaikka kirjoittaisi joka päivä facebookkiin että elämä on ihanaa, ja pieni osa itsestä sitä mieltä on, niin livenä se kokonaisuus ihminen voi tosiaan ollakin synkkä ja negatiivinen suurimman osan aikaa. Varmaan isoksi osaksi ristiriita johtuu siitä että moni tuntee itsensä niin huonosti, etteivät tajua mitä muut näkee niiden omien roolien läpi, ja tämä on helpompaa kun kaikki viestimismuodot on käytössä eli live tilanteessa. Somessa on helpompi huijata myös itseään.

JoJoh (Ei varmistettu)

Ehdoton koukuttajasuosikki on Jodel, missä oonkin aktiivisin. Kysyn uunona neuvoa, päden poliittisissa keskusteluissa, tsemppaan innolla ja vastailen muiden kysymyksiin kun osaan.

Kommentoi

Ladataan...