Sullakin pitää olla kurjaa!

Juliaihminen

Meillä on Tikin kanssa semmonen systeemi, että molemmat saavat nukkua pitkään yhtenä viikonloppuaamuna. Alppu haluaa herätä aina ennen kuutta, koska hän on ilmeisesti sitä mieltä, että kunnon kansalainen toimii niin. Niinpä mä heräsin eilen kuudelta ja pyörin vauvan kanssa kymppiin hereillä. Olin täysin uupunut tämän jälkeen. Tänään taas Tiki heräsi Alpun kanssa kuudelta, mutta sitten vaavi päättikin nukahtaa kasilta aamu-unosille ja heräsi kympiltä. Näin ollen Tiki sai huomattavasti helpomman aamun. Mä luonnollisesti aloin valittaa, miten epäreilusti homma meni.

"Aa, aamun tarkoitus olikin simuloida sun kurjuutta?" Tiki kysyi.

Siihen ei oikein voinut sanoa muuta kuin että KYLLÄ.

 

Mä saan itseni usein kiinni siitä, että haluaisin Tikin ymmärtävän, kuinka rankkaa jonkun asian hoitaminen vauvan kanssa on. Emmi kirjoitti curling-vaimoudesta, eli että nainen siloittelee miekkosen tietä lasten suhteen, jotta miehellä olisi mahdollisimman mukavaa ja helppoa. Toki joskus mäkin hoitelen jotain ekstrahommia, mutta usein enimmkseen siksi, että ne sujuu multa nopeammin ja kätevämmin, koska olen himassa beebon kanssa.

Monesti kuitenkin huomaan, että haluaisin Tikillä olevan vauvan kanssa vähintään yhtä rasittavaa kuin mulla.

Vaikkapa silloin, kun Tiki tulee Alpun kanssa kotiin, se saattaa antaa ulkopuvussaan pöristelevän vauvan mulle riisuttavaksi. Tähän tietenkin vastaan: "Ei mulla ole ketään täällä riisumassa sitä, kun mä tulen sen kanssa kotiin!"

Tai jos Alpulla on itkuinen ilta menossa (se tekee nyt ylähampaita!) ja Tiki leikkii sen kanssa muutaman tunnin ja huokaa lopussa: "Huh huh, olipas rankkaa." Mä luonnollisesti vastaan: "TERVETULOA MUN ELÄMÄÄNI!!!111" (Kyllä, huutomerkit muuttuvat lopulta ykkösiksi mun heläjävässä marttyyrihuudossani.)

Näinä hetkinä unohdan, että Tiki ei ole suoranaisesti mun vihollinen. Itse asiassa se on mun paras kaveri (ei kuitenkaan paraskaveri) ja oikeasti haluaisin, että sillä olisi mukavaa vauvelon kanssa. Tai että järkevintä olisi vain hoidella hommat yhdessä kussakin tilanteessa niin helposti kuin mahdollista miettimättä, kuka joutuu seuraavana päivänä ihan yksin ottamaan ulkopuvun pois lapsolta.

Pitäisi muistaa, että  rankkojen hetkien määrä ei puolitu, vaikka yrittäisin simuloida Tikille, miten vaikeaa mulla välillä on. Mä en tule yhtään virkeämmäksi, vaikka Alppu valvottaisi Tikiä sillä aikaa, kun nukun. (Päinvastoin, on aika jees, jos Tiki ei ole yhtä väsynyt kuin minä.) Alpun syöttäminen ei muutu yhtään helpommaksi mun kannalta, vaikka beebo heittäisi kipon lattialle myös silloin, kun Tiki syöttää sitä.

Sitä paitsi mulla on enimmäkseen ihan superkivoja päiviä Alpun kanssa. Tiki vain sattuu olemaan juuri niissä hankalissa hetkissä paikalla, kuten silloin, kun pitää herätä lapson kanssa ennen kuutta tai illalla juuri ennen vauvan nukkumaan menemistä.

 

Onneksi sentään tajuan tämän kaiken aina sillä sekunnilla, kun Alppu on nukahtanut iltaunilleen ja me köllötellään sohvalla vierekkäin, katsotaan Sorjosta ja syödään Mokkapalajäätelöä (siinä on muuten tuote, joka huljuttaa suurimmatkin murheet pois ihmisen sielusta). Silloin mä ikään kuin herään jostain transsista ja ihmettelen: "Mitä mää tossa äsken nyt riahuin? Kylläpä olinkin taas sietämätön lortto." Poden huonoa omaatuntoa ja pyytelen anteeksi aiheuttamiani pikku episodeja. Ja jatkan riehumista seuraavana päivänä.

Onneksi Tiki on huumorismiekkonen. Se vastaa usein mun kiukutteluihin jotain niin överiä, että mun on pakko lopettaa väninä ja alkaa nauraa.

"Ai miksi sun pitää riisua se ulkopuku siltä? No koska sä olet nainen, ja se on naisen tehtävä. Ei ole miehen arvolle sopivaa tehdä tommosia juttuja."

 

Kuvassa: Jostain syystä elämän rankkuudesta ei tee mieli vänistä silloin, kun lorvii tuntikausia kaupungin kahviloissa (varovaroin). Uutta Paulig Kulmaa voin muuten suositella lattemamoille, etenkin yläkertaan mahtuu mukavasti vaunut.

 

Löytyykö vertaistukea kärttyisälle kantturalle?

 

 

Aihetta liippaa:

Vauvavuotena ei erota

Kun vauvan kanssa on tylsää

 

 

Share

Kommentit

Jeba
Tuuliajolla

Allekirjoitan tämän täysin. Tai silloin kun olin molempien lasten kanssa kotona, huomasin usein tekeväni tätä ja siitä tuli myöhemmin huono mieli. Nyt en tätä enää tee, koska me molemmat miehen kanssa käydään töissä ja homma luonnollisesti on puolittunut - mikä on vain todella ihana asia. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, ihana kuulla, että asia muuttuu!

Ja oonkin kyllä varma, että viimeistään sitten helpottaa, kun miekkonen jää himaan hoitamaan vauvaa. Naurettavaa, että tiedostan oman lapsellisuuteni, mutten siltikään joka tilanteessa pysty käyttäytymään järkevästi.

Maria Hakkala

Heh, meilläkin on ollut viime aikoina keskustelua samasta aiheesta.

Olin torstaina päivän Helsingissä yhden pressitilaisuuden takia, ja mies hoiti kotona poikaa. Miehen työajat on joustavat, joten pääsin tekemään blogijuttuja. Tullessani kotiin ihanan päivän jälkeen päädyin saman tien raivoamaan miehelle siitä, että he olivat vain köllöttäneet kotona koko päivän. Ai, ette käyneet pihalla ollenkaan? Ette vaunutelleet tai mitään? No, ai, kun kiva. Mää kun aattelin, et näät sit millaista mulla on kaiket päivät, kun pihalle lähteminen ja kotiin palaaminen aiheuttaa teurastusitkua vauvassa, ja kaiken tän ympärillä on tuntikausia lisää vauvan yksin hoitamista.

Keskustelu lähti vähän käsistä. Mun pointti oli se, että halusin miehen ymmärtävän minkälaista mulla on päivisin pojan kanssa ollessani, sekä ne hyvät että varsinkin ne huonot puolet. Ihan vaan, että osaa arvostaa ja palvoa asiaankuuluvasti. Mies päätyi sanomaan, että ei hän ymmärrä, mitä vaikeaa päivissä pojan kanssa on, sehän on itse asiassa aika helppoa. Ei tainnut mies lukea (taaskaan) käsikirjaa sopivista äitipuolisolle sanottavista asioista. :D

Mekin monesti nauretaan känisemisen jälkeen, mutta aina välillä haluan polkea jalkaa ja saada miehen tuntemaan ne samat epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteet, joiden kanssa mä painin päivittäin. Järjellä tiedän, että se ei ole järkevää aina, mutta sydän vaan polkee sitä jalkaa. Oon usein myöskin curling-vaimo, mutta vielä useammin silmä silmästä -äiti. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Juurikin näin. Ja teurastusitku, hahahahhaha. :D

Leenu (Ei varmistettu)

Ihan sama tilanne. Yritän pakottaa miehen larppaamaan "äitiä" viikonloppuisin, samaan aikaan tietenkin sekä mikromanageeraan että suutun avunpyynnöistä ja kysymyksistä, vaikka ei yhtään luonteenomaista. Pahimmissa tilanteissa mäkätän, että miehen on pakko oppia kaikki miljoonat pienet vauvarutiiniasiat ja viihdytykset (täsmälleen samalla tavalla kuin itse teen), jos vaikka jään auton alle. Varmaan yleismaailmallista, hormoneilla on edelleen hyvin paljon osuutta asiaan. Ehkä alla piilee kans ihan rationaalinen tarve nähdä ettei ole itse täysin korvaamaton ja kotona selvitään hyvin ilman paniikkeja, koska sen havaitseminen keventää omaa hommaa henkisesti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mikromanageeraus on tooooodella tullut tutuksi täälläkin. Hahahah, samastun niin sun kommenttiin :D

Emilia M

Julia, sun blogi tekee mun mielenterveydelle hyvää.

Juliaihminen
Juliaihminen

<3 !

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaihdoimme kuukaudeksi vauvanhoitovastuuta hoitovapaan lopussa. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Oli ihanaa olla hetki töissä, oli ihanaa palata vauvan kanssa kotiin. Lisäksi mies oppi paremmin toimimaan vauvan kanssa ja osaa paljon kätevämmin olla lapsen kanssa työpäivän jälkeenkin (eli ennakoimaan tilannetta ja ratkaisemaan noita kädet loppuu -tilanteita), vaikka toki ennenkin vietti lapsen kanssa paljon aikaa. Heistä lisäksi tuli tosi paljon läheisempiä. Ymmärrys lisääntyi molemmin puolin, kun kesken töiden vastaanotin puheluita aiheesta "Keltainen välikausihaalari oli loppu kaupasta ja sininen alessa, mutta se olikin vähän ruma, että mitenköhän pitäis tehdä" ja toisaalta itse tajusin, ettei siellä töissä nyt varsinaisesti omaa aikaa vietetä :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on mun mielestä asia, jonka jokaisen pariskunnan, joka vain mitenkään siihen kykenee, pitäisi tehdä. Se on niin järkevää parisuhteen, vauvan ja isän suhteen, naisten ja yhteiskunnan suhteen - KAIKEN SUHTEEN!

Meilläkin miekkeli on pian jäämässä kotiin hoitamaan lapsoa, minkä jälkeen olen varma, että mun marttyyriraget tipahtaa pois arjesta. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä! Ja niiden perheiden, joissa näin tehdään, tulee kuuluvasti lesoilla asialla, jotta muutkin uskaltavat kokeilla. Meillä kanssa tehdään pidempi vaihto vielä myöhemmin.
Tuntui, että vaikka toki mullekin oli tuosta paljon iloa, niin isälle ja lapselle kyse oli oikeasti isosta jutusta.

Valopäiväkirja

Tunnustan. Kun mies lähtee ipanoiden kanssa kauppaan, ehkä alitajuisesti toivon, että se tulee yhtä hermorauniona takaisin ku minäkin aina :D Yleensä siinä vaan käy niin, että niillä menee puolet vähemmän aikaa ja kaikilla on ollut vaan kivaa :P Meidän kuopus ei ole koskaan huolinut pulloa tai korviketta ylipäätään, ja syö pienen kokonsa vuoksi vieläkin (kohta vuoden iässä) monta kertaa päivässä ja kerran yöllä tissiä, joten viimeiseen vuoteen ei ole minun tarvinnut paljon käydä missään. Vaikka muistutan itseäni, että väliaikaistahan tämä taas on, nousee kateuspeikko aina esiin, kun mies lähtee jollekin koko päivän kestävälle koulutusreissulle syömään ja hurvittelemaan. Ymmärretyksi tulemisen tarve on ihan valtava, ja yksi ilta pärähdinkin itkemään kun mies lohdutti minua paskamutsivellomisessani sanomalla: "Mutta sullahan on paljon rankempaakin ku mulla. Mä en oo koskaan noiden kanssa koko päivää kolmestaan. Enkä mä osaa aina huolehtia kaikkia lääkäri ja sairastelujuttuja niin hyvin ku sinä" <3

Juliaihminen
Juliaihminen

Just tuo, että kun ennen lasta meillä oli aika lailla samanlainen kokemus elämästä: tultiin ja mentiin miten sattuu, "lupalappuja emännältä" ei todellakaan kyselty ja asiat meni smoothisti. Nyt miekkonen voi kuitenkin huomattavasti vapaammin tulla ja mennä, vaikkakin kaikesta aina sovitaan, mutta silti! Silti se aiheuttaa sitä saastaista kateutta, kun toisen elämä ei ole ihan niin muuttunut kuin oma.

Ee (Ei varmistettu)

Niin tunnistan marttyyriäidin fiilikset! Sinänsä kieroutunutta, koska samanaikaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että vauvan kanssa kotona on aika iisiä. Mutta sitten kuitenkin välillä aivan kestämätöntä.

Minä olen pahentanut/parantanut tilannetta jäämällä opintovapaalle, kun vanhempainraha loppui. Tavallaan luksusta, kun hyvällä omallatunnolla voi sulkeutua vierashuoneeseen kirjan kanssa, kun mies tulee töistä. Kirjan lukeminen ihan keskeytyksettä on niin nannaa mielenterveydelle, vaikka olisi tenttikirjakin. (Joskus tosin olen supervaimo ja koti on putsplank ja tenttiin luettu päikkäreiden aikana - tämä tosin edellyttää sitä, että hengaa kotona koko päivän, ei hyvä sekään jatkuvasti). Toisaalta ns. omaa aikaa on kyllä aika vähän, joka sekin on joskus olevinaan miehen vika. Vaikka eipä silläkään aina hääppöistä ole, kun pitää syöksyä töistä kotiin olemaan vauvan kanssa. No sentään pääsee viettämään omaa aikaa, kun vauva on unilla. Niin väärin joskus sekin. Sujuvasti unohtaa, että päivän opiskelut on tekemättä, koska päivä meni ylipitkällä sushilounaalla tai muuten kaupungilla.

Opiskelun myötä olen myös päättänyt, että kun huolehdin edelleen vauvan yöheräilyt (1-3 kertaa yössä), niin viikonloppuisin pitkään nukun minä molempina aamuina. Ihan hyvin on otettu uusi käytäntö vastaan. Voipa olla, että joskus itse ei vain tajua pyytää apua, vaan supersuorittaa marttyyrifiiliksillä menemään.

Onneksi sentään fiksuna naisena päätin suorittaa koko syksyn opinnot 1,5 kuukaudessa, joten ihan pian siirrytään pitkälle joululomalle. Ainakin nyt tuntuu siltä, että osaa sitten taas arvostaa vapaita iltoja.

Juliaihminen
Juliaihminen

Vau! Nostan hattua sun ahkeruudelle, ei ole ihan iisiä tuo yhdistelmä.

Ja tämä koko äitiys on juurikin painimista tuon kummallisen ristiriidan kanssa: tämä on samaan aikaan mielettömän ihanaa ja iisiä sekä helvetillisen vaikeaa ja puuduttavaa. :)

paulahelena
ALUAP

Meil oli vauvailu miehellä paljon vaikeempaa (henkisesti) ku mulla, joten ei tullu kyl mieleenkään marttyyroida ainakaan niin et ois kohdistanu sen siihen toiseen. Toi raukka vielä vietti elämänsä hirveimmät kaks kuukautta pojan kanssa ku mä menin töihin, nyt on toinen bebe tulossa ja sen kanssa jätetään suosiolla ylimääräset isyysvapaat käyttämättä. Ja mies kuitenki siis on ihan paras isä, sen mielelle ei vaan sovi vauvahengailu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän hyvin kyllä tuonkin. Ja kuten sanoin, niin onhan se nyt ihan supertyhmää ja lapsellista toivoa, että miekkosella olisi hankalaa vauvan kanssa :D

Jännittää kieltämättä jo nyt, millaista Tikillä tulee olemaan himassa tuon kanssa. 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Voi kyllä...

"Hoidatko koirat niin laitan tän vauvan nukk..." "NO MINÄ TÄÄLLÄ VIIME VIIKON IHAN YKSIN KUULE KOKO VIIKON LAITOIN VAUVAN JA ISOMMAN NUKKUMAAN MOLEMMAT HUUSI KAIKKI ILLAT OLI KAMALAA JA SITTEN VIELÄ KOIRATKI YKSIN HOIDIN NIIH EI OLLU KUKAAN AUTTELEMASSA NIIH!!!!!!!!!!1111"

Olen kamala. Erityisesti miehen reissuviikkojen jälkeen.

Juliaihminen
Juliaihminen

:D

Kyllä.

mies (Ei varmistettu)

Naisella kuulukin olla rankempaa lapsen kanssa kuin miehellä. Niin sen kuuluu mennä.

Juma (Ei varmistettu)

Siis hetkinen, tää oli meiltä kotoo, mun päästä nää jutut!! Mulla saman ikäinen vauva. Oot paras taas!

Kommentoi