Suomi riittää, vihdoin

Juliaihminen

Istuskelen Vehmersalmella Tikin isän mökin tuvassa ja katselen ikkunasta avautuvaa järveä. Ylen ykkönen soittaa klassista radiosta, ja pian grillataan tofua ja ananasta. Alppu nukkuu yläkerrassa päiväuniaan. Olo on niin onnellinen kuin vain voi olla. Hyttysenpistot vähän kutittaa, mutta toisaalta niidenkin raapiminen on vain puoliksi ärsyttävää, toinen puoli taas on nautintoa.

Ollaan oltu nyt viikko tien päällä. Lähdin heti viimeisen työpäivän iltapäivänä Vihtiin ystäväni Anna-Kaisan morsiussaunaan, lauantaina samassa paikassa oli häät. Siitä suunnattiin Turkuun isosiskon kolmannen tyttären ristiäisiin. Kahden mökkiyön jälkeen suunnattiin Vaasaan. Pysähdyttiin matkalla Porissa lounaalla ja Kristiinankaupungissa ihan vain ihastelemassa vanhoja puutalokortteleita. Matka jatkui Mänttä-Vilppulaan, Siilinjärvelle ja nyt ollaan oltu täällä mökillä kaksi päivää.

On hassua, miten käytännössä olen unelmoinut tällaisesta elämästä jo vuosikymmenen. Ennen lasta minulla on ollut tapana reissata lomilla pitkällä. Kuuba, Intia, Kiina, Thaimaa, Myanmar, Tansania. Ajattelin aina tuolloin, että ”sitten kun minulla on lapsi, tutustun Suomeen, joten on parempi nyt tehdä näitä reppureissuja”. Vaikka ulkomaanmatkailu on tietenkin upeaa, niin osa minusta sitten kuitenkin näillä pitkillä ulkomaan reissuilla alkaa odottaa, että olisipa tämä jo ohi. Olisinpa jo kotona sohvalla katsomassa telkkaria ja omassa sängyssä köllöttelemässä. 

En voi sille mitään, mutta ulkomaanmatkailu on minulle henkisesti raskasta. Olen loppujen lopuksi aika herkkä ihminen, ja isot kokemukset saattavat aiheuttaa minussa myönteisten tunteiden lisäksi jonkinlaista selittämätöntä haikeutta ja jopa ahdistusta. Lisäksi ulkomaanmatkailu on myös fyysisesti raskasta. Nukun aina vieraissa paikoissa vähän huonommin kuin kotona, ja koska olen suorittajaluonne, matkoilla pitää kävellä noin 15 kilometriä päivässä, jotta saisi kohteesta kaiken irti.

Nyt kun minulla on tuo lapsi, on kaikki ”tekosyyt” olla vain Suomessa. Ja tätä reissua tehdessä olen huomannut, että Suomessa matkatessa en ollenkaan odota, koska pääsisin jo kotiin. Ollaan yövytty hotellissa, bed and breakfastissa sekä mökeillä, ja olen nukkunut paremmin kuin vauva (koska en ole heräillyt keskellä yötä vaatimaan maitoa tai vaipanvaihtoa).

Ja vitsi että Suomi on kaunis. Täällä on aivan taivaallisia maisemia, järvi kimaltelee auringossa, mäntyjen jylhät rungot kasvavat vieri vieressä ja kirkuvan keltaiset pellot levittäytyvät Pohjanmaan lakeuksissa upeasti loistaen. Sinisen taivaan pilvet ovat kuin kultakauden maalauksia, on vain pakko ihastella.

En halua jeesustella, koska olen matkustanut elämässäni niin paljon. Avaan kuitenkin hieman matkustusajatteluani, sillä sitä on kysytty jonkun verran, muun muassa tässä postauksessa. Viime aikojen uutiset ovat taas nostattaneet ilmastoahdistusta, ja nykyään mietin oikeasti päivittäin, millaisen maapallon jätän tuolle pikku ukkelille ja hänen mahdollisille jälkeläisilleen. Tästä syystä lentäminen on alkanut tuntua yhä vältettävämmältä asialta. En ole ryhtynyt mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin matkustelun välttämiseksi, mutta olen tehnyt sellaisen häilyvän linjauksen, että ei esimerkiksi enää matkusteta joka vuosi lämpimään. 

Kun vielä viisi vuotta sitten piti päästä joka talvi aurinkoon, nyt olemme käyneet "enää" joka toinen vuosi. Ja kesällä matkustetaan vain silloin, kun ihan kamalasti tekee mieli. Ei lähdetä vain siksi, että ”nyt kun kerran on aikaa, niin lennetään Eurooppaan”, vaan reissataan vain silloin, kun matkustaminen tuntuu todella houkuttelevalta. Ei sitäkään lentämistä pysty tietenkään itselleen mitenkään legitiimisti selittämään, mutta ainakin tällainen itsensä rajoittaminen on askel parempaan. 

Selkeä suunta omassa ajattelussa on se, etten pidä ulkomaille matkustamista enää erityisen rohkeana, siistinä tai tavoiteltavana asiana, eikä kuvat palmun alla löhöilevistä ihmisistä aiheuta juurikaan kateutta.

En tietenkään millään tavalla paheksu tai tuomiste muiden lentämistä, ei mulla edes olisi varaa siihen (eikä muiden tuomitseminen nyt muutenkaan ole hyvä tapa kuluttaa päiväänsä). Luultavasti ensi talvena reissataan taas jonnekin, kun sellainen lämmön kaipuu ylittää ilmastoahdistuksen (kognitiivinen dissonanssi, krhm), kun viime talvi pysyttiin Suomessa. Katsotaan nyt.

Mutta palatakseni vielä Suomi-reissaamisen ihanuuteen: Kolmestaan perheen kanssa oleminen on ollut tosi ihanaa. Alppu selvästi nauttii siitä, että hän saa molempien vanhempien huomion. Aina kun Tiki käy edes ulkona sytyttämässä grilliä, Alppu alkaa heti kysellä: ”Missä iti on?” Se haluaa meidät ympärilleen hassuttelemaan ja kujeilemaan. Olen itse nauttinut tästä yhdessä lööbaamisesta valtavasti. On niin hauskaa käydä kolmestaan saunassa, soutelemassa tai museossa. Kun arjessa hommat menee usein niin, että Alppu on joko mun (ja mun ystävien) seurassa tai Tikin kanssa, niin tällä matkalla on koko ajan kaksi vanhempaa hoitamassa yhtä lasta. Tämä asetelma tekee kaikesta rentoa ja kivaa.

Pian matka jatkuu Imatran kautta Helsinkiin, sen jälkeen suunnitelmissa on löllyä Turun saaristossa meidän mökillä. Kesä Suomessa on maailman paras asia!

 

Kuluuko tämä kesä kotimaassa vai matkustatko muualle?

 

Lue myös:

Kaksi vuotta sitten tehtiin samanlainen Suomi-reissu

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Maria Hakkarainen
Villiviini

Musta tuntuu ihan samalta, rentoudun parhaiten niin että pysyn omalla mukavuusalueella eli Suomessa. Vaikka matkustaminenkin on kivaa, en ole muutamaan vuoteen edes kaivannut ulkomaille, vaan oon retkeillyt ihan Suomen sisällä. Tänä kesänä oon ollut vieläkin rajoittuneempi, eli ollut lähinnä vain Helsingissä, ja tääkin tuntuu ihan hyvältä. Ens viikolla menen ehkä Porvooseen, mikä tuntuu tälleen Helsinki-kesän jälkeen siltä kuin menisi johonkin eri maanosaan :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta tuntuu myös siltä, että tällä hetkellä - myös pienen lapsen äitinä- Suomi riittää vallan hyvin. Nähtävää on ihan riittävästi, varsinkin kun kaikkea tulee katsottua lapsen kanssa vähän uusin silmin ja tietysti matkakohteetkin ovat nyt vähän erilaisia sinkkuvuosiin verrattuna. Ja se helppous! Ajatuskin pitkistä lentomatkoista, turvatarkastusjonoista ja matkatavaroiden raahaamisesta vieraissa paikoissa uuvuuttaa.

Perustelen mielessäni Suomi-matkailua myös ympäristömielessä, mutta en tiedä kuinka rehellistä tämä on.. Hieman samaan tapaan kuin köyhänä opiskelijana oli helppo olla ympäristötietoinen (kun rahaa kuluttamiseen ei juuri ollut), nyt on helppo olla ainakin matkustuksen suhteen ympäristötietoinen. Mutta kuinkahan tämän käy tulevaisuudessa,? Oman mutu-tuntumani mukaan lapsiperheiden matkat alkavat kotimaanvuosien jälkeen suuntautua jälleen ulkomaille, kun lapset kasvavat ja matkustelu helpottuu, kotimaan must-kohteet on koluttu ja lapset alkavat ehkä itsekin ehdotella ulkomaan reissuja. Todennäköisesti tässä vaiheessa lapsen (ja ehkä omakin) halu nähdä maailmaa voittaa ympäristötietoisuuden. Sitten on varmaankin keksittävä itselle uudet tavat, joilla hillitä ilmastonmuutosta ja kompensoida matkustelusta aiheutuvia ilmastopäästöjä :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on myös täysin totta. Mutta jotenkin kelaan, että sitä totuttaa itsensä tietynlaiseen elämään ja tietynlaisiin vaatimuksiin. Jos mä ajattelen (ja nyt puhun nimenomaan itseni puolesta), että joka toinen vuosi talvella lämpimään riittää jokavuotisen matkan sijaan, niin ehkä sitä sitten tottuu siihen? En tiedä. Mutta olet oikeassa siinä, että jos joku on itselleen helppoa, niin siihen löytää kyllä helposti kauniita perusteita.

Tähän perustuu myös oma säästäväisyyteni ja ekologisuuteni: olen niin laiska, etten vain jaksa juurikaan ostella vaatteita, tavaraa tai sisustusesineitä. On niin paljon mukavampaa vain löllyä kotona - ja sitten voin kertoa itsestäni säästäväisyyden ja ekologisuuden eetosta. 

Lottu (Ei varmistettu)

Me vietettiin just kaupunkiloma Euroopassa: Oltiin vajaa viikko Helsingissä :D Ei tarvinnut olla kotona, syötiin ulkona, nähtiin nähtävyyksiä ja vietettiin aikaa perheenä. Lapset pääsivät vielä pulikoimaan Pihlajasaareen ja leikkimään erilaisiin leikkipuistoihin, kuin kotona. Oli ihan täydellistä, enkä usko että vaikka Berliinissä olisi ollut sen mukavampaa kolmen lapsen kanssa. Helsingistä suosittelen lähtemään vaikka Turkuun ja Naantaliin samanlaiselle kaupunkilomalle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kuulostaa aivan ihanalta teidän loma, olen miltei kateellinen siitä!

Toivottavasti teillä oli myös todella hyvä majoitus ;) ;)

Äbä (Ei varmistettu)

Lennän syyllisyyttä tuntien, koska joka vuosi on päästävä lämpimään veteen snorklaamaan. Ajattelin komensoida sitä nyt sillä, että vähennän kaikkien naudasta peräisin olevien tuotteiden käyttöä eli vaihdan aamupuuroon kauramaidon, etsin lounasrahkan tilalle kasvisvaihtoehdon ja jätän juuston herkuksi kuten lihankin. Tiedän, että se ei riitä. Mutta elämä ilman snorklausmatkaa on onnetonta.

Nuoruudessani en ole matkustanut kauas, pari Inter Railia tehtiin Euroopassa eikä lasten kanssa käyty missään, koska siihen ei olisi ollut rahaa. Olen alkanut lennellä vasta keski-ikäisenä keskituloisena, joten ehkä olen kompensoinut osaltani tätä syntiä jo aikaisemmin.

On hienoa, että kotimaa kiinnostaa, kun olette saaneet nähdä kaukomaitakin. Minä tutustun niihin vasta nyt.

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Me lomailtiin perheen kanssa juuri neljä päivää Barcelonassa ja alkukesästä kävin äidin ja siskon kanssa kaupunkilomalla Prahassa. Ja kyllä, tunnen näistä lennoista ihan uskomattoman huonoa omaatuntoa, vaikkei varmasti tarvisisikaan. Yleensä teemme yhden Euroopan-lennon vuodessa, parin-kolmen tunnin lennon ilman välilaskuja, ja muuten elelemme tiiviisti, ekologisesti, tarkasti kuluttaen, mahdollisimman vähän autoa käyttäen ja koko ajan enemmän kasviksia syöden. Tämän vuoden toinen ulkomaanmatka johtui vain ja ainoastaan siitä, että halusimme siskon kanssa viedä äidin tämän syntymäpäiväreissuun siksi, ettei äiti ole kuutenkymmeneen vuoteen lentänyt kuin muutamia kertoja ja että äidin rankka sädehoito oli vihdoin ohi.

Itse lensin ensimmäisen kerran 21-vuotiaana. Lama-aika osui rankalla kädellä meidän perheeseen eikä ollut puhettakaan, että olisin päässyt ulkomaille lapsena tai edes teininä. Siksi on ollut kiva näin aikuisena päästä näkemään paikkoja, joihin en aiemmin päässyt: viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme käyneet lentäen jossain Euroopan suurkaupungissa keskimäärin kerran vuodessa. 34 vuoden aikana lentotunteja on kertynyt joitakin kymmeniä, ehkä 50, ja tunnen itseni sen takia pahimman luokan ympäristörikolliseksi.

On hyvä ja supertärkeää, että lentämisen ympäristövaikutuksista puhutaan ja että ihmiset heräävät miettimään, miten paljon kannattaa ja voi matkustella ja voisiko joskus valita jonkun toisen kulkuvälineen tai matkakohteen. Silti toisaalta vähän karsastan myös näitä Suomi riittää -tekstejä, joihin olen viime aikoina törmännyt netissä useamman kerran. Niissä kun aika usein täydennetään se "Suomi riittää" sivulauseella, jossa kerrotaan, että on jo ehditty reissata - joissain tapauksissa ihan vasta muutama viikko aiemmin - Balilla, Dominikaanisessa tasavallassa, Islannissa ja autolla halki koko Jenkkilän.

Mado (Ei varmistettu)

Joo samaa mietin, että meidän, kellä matkoja jo paljon tehtynä, on niin helppoa hyvistellä lentämättömyyttämme. Luokkaperspektiiville on tässäkin keskustelussa käyttöä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiinnostava pointti. Mietin, että mistä luokasta tässä puhutaan? Taloudellisesta vai kulttuurisesta vai mistä? 

Itse en esimerkiksi ole matkustanut myöskään lapsuudessa juuri ulkomailla, kuten ei lama-sukupolveni muutkaan ihmiset, koska rahaa ei ollut. Sitten parikymppisenä innostuttiin, matkat halpenivat ja sai tienattua omaa rahaa. Tuli madventuresit ja matkailun ihannointi yleisesti ottaen.

Nyt olen aistivinani, että sellainen ”boheemit siistit tyypit matkustavat” -fiilistely alkaa laimentua, kun miltei kellä tahansa on varaa lähteä Euroopan-lomalle ainakin silloin tällöin.

Tekopyhyys on asia erikseen, mutta itse en näe suoranaisesti mitään pahaa siinä, että somessa fiilistellään lähimatkailua ja tehdään sitä ihmisten silmissä houkuttelevammaksi. Tarvitaan varmaan uudet madventuresdudet tekemään asiasta kiinnostava, mutta on ihan hyvä alku, jos tällaista kotimaanmatkailua aletaan pitää mielekkäänä vaihtoehtona.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voiko ilmastusahdistus tehdä karavaanarimatkailusta entistä houkuttelevampaa? Omasta tuttavapiiristä hämmästyttävän moni on tänä kesänä kiertämässä lähimaita eli Baltiaa ja Pohjoismaita. Osa on ottanut aiton mukaan laivaan, toiset luottavat julkisiin kyyteihin. Trendinenäni on haistavinaan, että nyt nuo matkat ovat saaneet enemmän suitsutusta osakseen kuin toisten Aasian reissut.

Juliaihminen
Juliaihminen

Se olisi ihan mahtavaa, jos tällainen lähimatkailu trendaisi kunnolla. Tuo kaukomatkailukin on kuitenkin melko uusi juttu - ei 1990-luvulla jengillä ollut varaa. Eli voi nämä hommat kääntyikin. :)

Ryyni (Ei varmistettu)

Todellakin ilmastoahdistaa ja väsyttää ulkomaan reissut. Mä stressaan tosi paljon kaikkea, mut siitä huolimatta oon matkustanut aika paljon ulkomailla. Nyt on vihdoin tullut semmonen olo, että ehkä ei tarvi. Vaikka muut reissais missä tulivuoren juurella tai viidakossa, ei mun tarvi haluta sitä kans. Viime aikoina ollaankin mieheni kanssa innostuttu vaeltamisesta ja retkeilystä ja tähänhän on kivat puitteet Suomessa. Lapsena matkusteltiin vanhempieni kanssa paljon autolla Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa asti eli "lähimatkailun" voinee ulottaa vähän kauemmas kuten edellä olevassa kommentissakin ehdotettiin. Meillä ei ollut asuntovaunua, mut nukuttiin leirintäalueilla mökissä.

Kikris (Ei varmistettu)

Symppaan ja komppaan kaikin puolin. Mutta täytyy todeta, että jos Suomessa olisi aina tällainen kesä kuin nyt on ollut... ja kelpo talvi etelässäkin, niin kuin viime talvena, niin eihän Suomesta tarvitsisi tosiaan lähteä mihinkään. Sitten kun on niitä ”vuodenaikoja” eli koko vuosi +2 ja +10 asteen välillä, niin kummasti alkaa reissaaminen taas kiinnostaa

Juliaihminen
Juliaihminen

Se on jumalan tosi. Viime vuonna, kun oli jo kaksi kesää ollut ihan skeidainen sää, niin oli pakko päästä Berliiniin lämpöön. Ja koska rahaa ja aikaa oli, niin ei siinä paljon kuitenkaan mietitty. 

Nämä ilmastopäätökset on tällä hetkellä todella subjektiivisia juttuja, ja siksi ei ole millään lailla hedelmällistä esim tuomita muita mistään, vaan miettiä vain omaa käytöstään. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän stadilaisperhe ei matkaa Suomessa pahemmin (pl. helpot Turku ja Tampere ja Helsingin lähellä junaradan varrella olevat kaupungit). Ihan vaan kun autottoman ja ajokortittoman perheen on oikeasti paljon halvempaa ja helpompaa ottaa lennot keski-eurooppaan kaupunkiin jossa on julkinen liikenne ja kivaa tekemistä (ja ylipäänsä jos keski-eurooppaan pääsee niin siellä on käsittämättömän helppoa liikkua junilla maasta ja kaupungista toiseen). Innostun kyllä kotimaan kohteista, mutta yksi toisensa perään ne karsiutuvat siihen, että pitäisi olla auto. Viimeisin reissuni pohjois-karjalaan päättyi siihen, että kun tuli äkillinen tarve päästä takaisin kotiin lauantai-iltana klo 19 jälkeen, olisi seuraava julkinen yhteys lähtenyt klo 20 jälkeen (jolloin olisin ollut kotona Hkissä maanantaina aamulla), joten jouduin sitten tekemään kepoisen 270 euron taksiajelun lähimmälle juna-asemalle josta lähtöjä Helsinkiin oli (OMG!) Mun juuret on pohjoissuomessa (ja pohjois-karjalassa) ja siksi olisi kiva näyttää lapselle niitä kulmia, mutta minkäs teet, julkiset yhteydet on vielä paljon huonommat kuin mun nuoruudessa, suuri osa bussilinjoista esim. on tauolla koululaisten kesälomien aikana. No joo, olen ehkä vaan laiska, mutta vaikka tiedän että Suomessa olisi paljon kivaa nähtävää, mutta niin on maailmallakin...

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin joo ja Julia, oon positiivisen kade sun Suomi-lomasta! Aivan mahtavalta kuulostaa. Elän toivossa että itsekin joskus pääsisin kotimaan kamaraa vielä matkaamaan, ehkä jonakin vuonna on tarpeeksi energiaa ottaa kotimaan matka lomaprojektiksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on niin totta - ja niin harmi! Meidän oli siis oikeasti tarkoitus tehdä tämä koko matka junalla, mutta sitten kun alettiin katsoa noita etäisyyksiä (esim joku Mänttä), niin tajuttiin, ettei tällaista matkaa vain pysty tekemään muuta kuin autolla, joten päädyttiin vuokraamaan. Huomenna olen lähdössä Turkuun suvun mökille, ja sinne pääsee onneksi helposti junalla ja paikallisbussilla ihan perille saakka. Sinne en esim ole koskaan vuokrannut autoa, vaikka aika tiukkaa roudaamista viikon ruokien hakeminen on bussilla (onneksi on lastenvaunut!).

Rahkamuija (Ei varmistettu)

Olen matkustellut Suomessa ihan pitkin poikin eikä meidän perhe koskaan käynyt missään ulkomailla, kun olin lapsi, jos ei yhtä päivä Tukholmassa -reissua lasketa. :D Tietty sen jälkeen olen matkustellut vähäsen, mutta Suomessa olen käynyt Kilpisjärvellä ja Hangossa ja ihan älyttömän monessa paikassa siinä välissä. Ja tää on niin siisti maa! Miten yhden valtion rajojen sisään voikin mahtua niin monta erilaista maisemaa ja erikoista paikkaa! Mua tavallaan harmittaa muutamien kavereiden puolesta, joilla pohjoisin käyty paikka on Jyväskylä. Ne ei yhtään tiedä mitä upeutta sen takaa löytyy! Välillä tuntuu ihan nurinkuriselta, että pitää lähteä jonnekin keski-Eurooppaan, jos ei ole käynyt edes Oulussa tai Kuusamossa. Suomi rules!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä!! Mulle tuli jokaisessa noissa paikoissa sellainen olo, että hitto täälläkin viihtyisi vielä paljon pidempään, 1-2 päivää jossain Vaasassa ei riitä mihinkään!! Haluaisin matkustaa myös talvi-Suomessa enemmän, koska kyllä jo ravintolat ja museotkin ovat sen arvoisia, että viitsii vaihtaa vähän maisemaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsellä pohjoisin paikka on Oulu, ja olen sentään 40+!
Mutta syy on hyvin proosallinen: raha. Se mitä saan samalla summalla vaikka jenkeissä saati etelä-Euroopassa, vaikuttaa että edelleen isomman mittakaavan kotimaanmatkailu saa odottaa. Toki ystävien luona vieraillaan sen mainitun Jykylän ja Vaasan eteläpuolella eri paikoissa

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajankohtainen aihe myös meillä, mietittiin koko kevät minne ulkomaille lähdetään, mutta kivat paikat maksoi heinäkuussa paljon ja halvemmat ei innostanut ja kun aikaa meni vaihtoehdot väheni. Nyt ollaan sitten porin kautta tultu kalajoelle ja näissä helteissä suomen hiekkarannat on kyllä maailman parhaita. Ja kun säästää lentojen hinnat, voi yöpyä tosi kivassa paikassa ja samalla myös tukee omalla yöpymisellä, että niitä kivoja paikkoja olisi jatkossakin.

Meidän perhe matkusteli euroopassa jo lapsuudessani, mutta itse haluaisin omalle lapselle (nyt kaksi) näyttää myös suomea ja sen ihmeitä. Ei me varmasti lentämistä kokonaan lopetet, mutta tällaisena kesänä ulkomaille auringon takia lähtö olisi ihan hulluutta... eli hiukan vahingossa rakastuin tänä kesänä suomimatkailuun :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä on pointtia, itselläni on ollut sama olo viime aikoina matkailusta.

Me miehen kanssa ehdittiin viettää melkein 10 vuotta DINK-elämää yhdessä (tai no, suurin osa siitä oli opiskelijaelämää, mutta eipä silloinkaan tarvinnut kurjuudesta elää, päin vastoin, koskaan ei ole ollut niin huoletonta!), johon kuului myös matkailu. Viimeisinä vuosina ennen raskautta käytiin joka lomalla jossain ulkomailla niin kuin siihen aikaan omassa sosiaalisessa ympäristössämme kaikki ja siinä vaiheessa oikeasti alkoi tuntua siltä, että "mikään ei tunnu miltään". Käytiin siisteissä paikoissa, tehtiin siistejä juttuja ja tultiin vähän väsyneinä kotiin ja jatkettiin oravanpyöräläisarkea taas loman loputtua. Tuli olo, että tämä on hetkeksi kyllä nähty.

Sitten tuli lapsi ja ihan erilaiset elämykset, jotka taoahtuivatkin kotona. :) Ja, minua ei haittaa yhtään! On ihana olo, kun just nyt ei tarvitse kaivata kauas eikä ole olo, että jäisin jostain paitsi. Ehkä me taas lasten (jos saamme lisää lapsia) kasvettua innostutaan kulkemaan, mutta tänä kesänä yhden yön karkaaminen kahdestaan hotelliin Turkuun oli meidän paratiisi ja elämysloma. <3 Tykkään siitä, että nykyään vähempikin riittää.

LH (Ei varmistettu)

Kävimme tänä kesänä autolomalla Saksassa. En tiedä, onko laivalla Ruotsiin lilluttelu sekään kovin ekologista, mutta ei taida sentään ihan lentomatkailun päästöihin yltää. Tuli todettua, että varsinkin näin hyvillä säillä on pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa paljon mielenkiintoisia nähtävää! Saksassa on todella nättejä ja huoliteltuja pikkukyliä, jotka jäisivät saavuttamatta jos lentelisi Berliiniin kuten aina ennenkin. Myös matkan varrelta Tanskasta ja Ruotsista voisi koluta vaikka mitä. Myös tietynlainen tuttuus ja helppous rentouttaa - ei pelkoa, että jäisi maanjäristysten tai tulivuorenpurkausten saartamaksi jonnekin tosi kauas (niin kuin jotkut nyt Indonesiaan :/)

Minulle kaukomatkailun pointti on ollut yleissivistää ja avartaa maailmankuvaa. Tavallaan tuntuu, että perustavoite siinä on täyttynyt. Kylmän talven keskellä kaipaa lämpöä, mutta kyllä lentomatkailu on alkanut kirpaista ja joka toinen vuosi -malli muhii minullakin mielessä...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.