Suomi sata ja ystävät ympärilläni

Juliaihminen

Muistan kun joskus Suomen 90-vuotisjuhlana ajattelin, että "minä todella tulen elämään Suomen satavuotisjuhlat". Ja näin kävi!

Koska kaikki olivat marraskuun jäljiltä melko uupuneita, päätettiin veittää itsenäisyyspäiväjuhla hyvin helppona. Tässä kaveripiirissä se tarkoittaa sitä, että kokataan yhdessä ja katsotaan, kun lapset sekoilevat keskenään.

Marianna keksi nerokkaan yhteiskokkailuidean: uuniperunat! Minä tein niihin Valion reseptillä kasvisjuustotäytteen, Mirja teki katkaraputäytteen ja Marianna savumuikkutäytteen. Muut tekivät myös Suomi sata -hengessä alkupaloiksi sarristolaisleivät lohella ja ruisnappeja lakkahillon ja leipäjuuston kanssa. Raisa ja Antti toivat tiramisun. Sitten oli tietysti skumppaa.

Kuten olen ennenkin paasannut, tämä on mielestäni kaikkein vaivattomin tapa pitää juhlat. Yhdessä kokkaaminen on kivaa, ja ennen kaikkea se, ettei itse tarvitse suunnitella koko menuuta.

Isommat lapset leikkivät jo aika paljon yhdessä. Kun Marianna kävi katsomassa, mitä ne tekevät Alpun huoneessa, Taimi vain tokaisi: "Me täällä vain vähän tapellaan."

Seuraavan kerran kun Antti kävi siellä, lapset leikkivät sulassa sovussa, mutta Frida kuitenkin ilmoitti hieman syyllisen näköisenä: "En minä töninyt Alppua."

Ne on niin hauskoja yhdessä, koko ajan joutuu vähemmän ratkomaan sitä, kellä oli kirja ja kuka otti ensin pallon.

Puhuttiin illan aikana myös paljon nykyisestä Suomesta. Kaikki ovat tietenkin hirveän kiitollisia siitä, mitä kaikkea me ollaan saatu tästä maasta. Mutta se ei tarkoita, etteikö täällä olisi parantamisen varaa. Ympärillä leijuu pelko siitä, että hyvinvointiyhteiskunta puretaan ja eriarvoisuuden annetaan lisääntyä ilman sen suurempia vastalauseita.

Meidän lapset tulevat luultavasti näkemään Suomi 200 -juhlat, ja toivon, että silloin asiat eivät ole menneet huonompaan jamaan. Toivon, että koulutus on edelleen lapsille ilmaista ja että ilmastonmuutos ei ole tehnyt Suomesta kamalaa paikkaa asua. Toivon myös, että asenneilmapiiri ei ole jyrkentynyt ja että tämä maa on kaikille edelleen turvallinen.

Tällä hetkellä tunnen suurinta kiitollisuutta ystäviäni kohtaan. He tekevät Suomesta minulle sellaisen paikan, missä haluan asua. Vaikka verot nousisivat ja vaikka ikäluokkien eläköityminen johtaisi siihen, että minulla on vähemmän rahaa käytössäni, en silti usko että lähtisin täältä pysyvästi mihinkään. Niin kauan kun mulla on ystävät ympärilläni, kotimaa on todellinen koti minulle.

 

Lue myös:

Suomi kiinnostavina lukuina

Alpun nimipäivät ja nopeat juhlareseptit

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

Share

Kommentoi