Takaisin lapsuuden vappuun

Juliaihminen

Mun mielestä vuoden paras juhla on vappu. Se voittaa juhannuksen ja uudenvuoden, joulu saattaa olla ehkä jaetulla sijalla... tai nää, vappu on paras.

 

Lapsena rakastin sitä, kun mentiin Turun Kauppatorille, äidillä ja isällä oli yllä beiget trenssitakit ja ylioppilaslakit ja sitten saatiin valita ne pallot. Simaa, tippaleipiä, serpentiiniä, itse paistettuja munkkeja. Äbä ompeli meille tosi hienoja naamiaisasuja päiväkerhon ja koulun juhliin. Ongelma oli vain se, että mä aina keksin jotain vähän liian eksentristä (kerran halusin olla esimerkiksi Weetabix-muropötkylä), ja liialla omituisuudella ei niitä pukukisoja voitettu.

Lapsuuden vaput ovat muodostaneet pohjan, mille rakentaa iloa kevään tulosta. Pystyn edelleen palauttamaan mieleen sen taianomaisen fiiliksen, kun tietää, että tästä se kesä lähtee käyntiin. Aikuiset ja lapset ovat yhtä riehakkaalla tuulella, kaikkia lapsettaa. Koko elo tuntuu jännittävältä ja juhlavalta, ilmassa on salaperäisiä toiveita tulevasta.

 

Teininä rakastin sitä, kun kokoonnuttiin kavereiden kanssa Turun Kupittaan puistoon Upcider-pullot Eastpak-repussa hölskyen. (Silloinen poikaystävä oli luonnollisesti väärentänyt mopokorttinsa syntymävuoden, sillä kaikki tiesivät, että Aku Ankka -lehden sivunumerofontti on täsmälleen sama kuin ajokortin numerofontti. Nerokasta!) Tuolloin myös sattui ja tapahtui kaikenmoista, mutta onneksi ei koskaan mitään hirveän vaarallista. 

Kerrankin löydettiin keskellä yötä pusikosta hyvin sekavassa tilassa oleva mimmi, etsittiin sen puhelin ja soitettiin sen äidille. Kun sen äiti sitten tuli hakemaan sitä, se oli tosi vihainen meille. Ehkä se ei tajunnut, että me ei oltu sen tytön kavereita ja päästetty sitä juomaan itseään siihen kuntoon. Omassa kaveripiirissä ei oltaisi kyllä koskaan jätetty ketään minnekään puskaan yksin saamuneena. 

 

Opiskelijana rakastin, miten eeppisiä karkelointeja vaput olivat. Vappua vietettiin kokonainen viikko. Trivial perseet -kisassa suunnistettiin naamiasasuissa ympäri Turkua ja vastattiin Trivial Pursuit -kysymyksiin, minkä jälkeen sai juoda aina sen värisen snapsin, millä teemarastilla oltiin. 28-tapahtumassa juotiin tuopit Turun bussi numero 28:n reitin jokaisessa baarissa. Ja itse vappuaatto oli kaikkein siistein, milloin muulloin ihminen laittaa aamulla herätyskellon soimaan, jotta ehtii varmasti käydä kaikkien ainejärjestöjen booleilla oman kuppinsa kanssa?

Väitän, että Turku ei ole joulukaupunki, vaan sen todellinen luonne on vappukaupunki: Jos ikinä menette Turkuun vappuna, niin suunnatkaa ehdottomasti kello 18 Taidemuseonmäelle. Veikkaan, että lähemmäs militaristista kansanhurmosta ei Suomessa pääse. Kun Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja pidettyään pompöösin opiskelijoiden oikeudet -puheen kehottaa ihmisiä: "Ylioppilaat, lakki päähän", massiivinen valkoinen aalto pyyhkäisee mäen ylhäältä alas, ja pian koko Turun keskusta on ihan valkoisenaan. Skumppapullot poksehtelevat, kylmät väreet kulkee selkäpiitä pitkin. Paatuneinkin vapunvihaaja herkistyy. Olen aina ihmetellyt, miksei jengi käytä täällä Helsingissä ylioppilaslakkeja, kun Turussa se on kaikki kaikessa.

 

Aikuiselon vapuissa olen rakastanut uutta perinnettä, vappuetkoja meillä: Helsingissä olen jo viitisen vuotta putkeen järjestänyt munkinpaistoetkot meillä Hermannissa, minkä jälkeen on menty Vallilan vapputansseihin. "Vaivaa sitä taikinaa niin pitkään, et sormet irtoaa", käski yhtenä vappuna eräskin Saara, mikä on jäänyt lentäväksi lauseeksi. (Tarkoitti siis, että munkkitaikina irtoaisi sormista.)

Vallilan vapputansseista on suunnattu milloin mihinkin, tärkeintä on ollut se, että kaikki kömpivät darudepäissään koloistaan seuraavaksi päiväksi piknikille Ullanlinnanmäelle. Ja siellä skumppa sanoo taas poks.

 

Ensimmäinen oma perhevappu laittaa kuitenkin tämän perinteen ainakin tänä vuonna poikki, koska bebben kanssa 30-50 ihmisen kutsuminen kotiin riekkumaan tuntuu liian haastavalta.

Ja tuossa pari viikkoa sitten ajatus iski muhun: Nyt me aletaan muodostaa meidän pojalle sitä pohjaa, jolle hän voi vappufiiliksensä rakentaa! Ja tietenkin haluan, että sille syntyy ihan yhtä ihania muistoja vapuista kuin mitä mulle on syntynyt. Mun suuhun nousee aina vähän oksennusta, kun näen sen "Sinun arkesi on jonkun lapsuus" -julisteen, koska se tuntuu niin kummallisen syyllistäviltä. Mutta nyt olen silti alkanut tajuta, että minun vappujuhlani on oman poikani lapsuuden vappu.

Jotenkin olin ajatellut omituisesti, että "no tänä vappuna ollaan vähän iisimmin, mutta ensi vappuna sitten taas riekutaan". Kunnes tajusin, että ööö, en mä saa takaisin niitä vappuja, jolloin vetäisen huiviin pullon skumppaa kello 12. Koska yhtä lailla tuo poika on mun seurassa myös vuoden 2017 vappuna, enkä mä sen läsnä tietenkään ala mitään dokailla! Ja sitten tajusin, että hulluutta, mähän alan käytännössä siis viettää tästä lähtien lapsiperhevappuja. "Captain obvious reporting for duty!" joku siellä naurahtaa, mutta mulle tämä oli ihan oikeasti uusi oivallus.

Kun asiaa vähän makustelin, niin musta on oikeastaan aika suloinen ajatus siirtyä tähän seuraavaan vappuvaiheeseen: Ostan pojalle vappupallon (en tosin vielä tänä vuonna, koska tällä hetkellä sille koko elämä on yhtä isoa vappupalloa) ja -huiskan, ja sitten mennään Hakaniemen vapputorille, ja mulla ja Tikillä on ne trenssit ja ne ylioppilaslakit. Ja pojalla on se kutkuttava kevään tulon riemu rinnassa ja ihana tunne siitä, että sen vanhemmat ovat yhtä riehakkaita ja iloissaan kuin sekin. Ja elämä tuntuu heliumin kevyeltä.

 

Kuva pari vappua sitten Anjasta ja Katarinasta Ullanlinnassa. Kyseinen vappu sisälsi myös yhden kiinalaisen morsiussängyn.

 

Share

Kommentit

Hei Beibi

Ihania vappuasioita! Meillä ei ollut mitään kovin vahvoja vappuperinteitä (äiti teki kyllä aina munkkeja ja sairaan hyvää simaa), mutta joskus ajeltiin vappupäivänä omalta pikkukylältä jonkun kaupungin vapputorille, ja voi sitä ällistyksen määrää! Metrilakuja, hassuja hattuja, ilmapalloja ja tietysti niitä valkolakkeja. Itse olen herännyt vappuun kunnolla vasta opiskeluaikoina (ja se oli parasta se), ja valmistumisen jälkeen nyt on taas muutama vappu mennyt vähän haeskellessa, että mitäs sitä keksis. Miehenkin kanssa ollaan tosin tehty autoretkiä niille vapputoreille. Tänä vuonna meidän vappu on vähän tylsä, kun ollaan Beibin kanssa jumissa kotona kahdestaan (meidän vappua avaan blogissakin tässä joku päivä), mutta ehkä ensi vuonna on jo ilmapallo ja kaikkea ihmeteltävää. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, ne aidot lapsen riemua täynnä olevat vaput on vasta edessäpäin kieltämättä, kun nuo alle puoli vuotiaat eivät ehkä vielä niin megana festivoi.

Mutta oli teidänkin sängynvaltusvappu aika rennon ja letkeän kuuloinen :)

Kahvin parhaaksi

Vappuihmiset on parhaita ihmisiä! Oon ihan samaa mieltä, se on vuoden paras juhla. En oo tiennyt, että Turussa on noin kova vappugeimi, ehkä siksi, että oon keskittynyt Helsingin vappuun niin täysillä. Mutta kaupunkilainen juhla se on joka tapauksessa.

Ja ymmärrän täysin tämän sun oivalluksen. Toi ymmärrys lopullisuudesta hiipii pikkuhiljaa, ehkä se on suojamekanismi. Vaikka eihän se uusi vaihe pahalta tunnu, Itse ajattelin kuitenkin vielä tänä vappuna hyödyntää lapsen tietämättömyyttä ja aattona rillutella itsekseni vähän. Toivottavasti tulevaisuuden vaput täyttyy sellaisista kepeistä juhlista, joissa aikuiset juo vähän skumppaa, lapset häärii keskenään ja kaikki syö munkkeja.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, mä tajusin myös, että tänä kesänä pitää vielä hyödyntää se, ettei vavva hingu mihinkään Puuhamaahan ja tehä vielä kaikkia "aikuisten juttuja", koska pian se voi olla vähän harvinaisempaa herkkua. Siksi skumpalle iso sydän! (Jota siis on kyllä nyt meidänkin jääkaapissa.)

Ja tuo sun kommentin vika lause: täydellistä. Siis sellaista, millainen Fannyn ja Alexanderin suvun vappu olisi ollut (vrt niiden joulujuhlat).

Voi kyllä! Lapsuuden vaput olivat ihania! Äidin tekemä sima, vappupallot ja hassut hatut ja nenät. Aikuisiällä en ole enää vapusta innostunut, koskapa ahdistavat ördäävät ja roskaavat ihmismassat ja ihmisten eritteet, yäh! Tänään lähdin oman beiben kanssa kaupungille ajatuksena, että "kyllähän siellä jo vappupallojen myyjät pönöttää torilla". No eivät pönöttäneet, beibi ei saanut vappupalloa. Höh! Pitänee lähteä vielä viikonloppuna uudestaan vappupallon metsästysreissulle. Skumppaa ajattelin kyllä lasillisen tänä vappuna maistella, viime vappuna sekin jäi kun beibi oli vielä masussa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Toivottavasti pallo ja ihana lapsuuden vappufiilis löytyy! Ja skumppua lasi totta kai <3

 

Reetta L
Pelkkäähyvää

Ihania muistoja! Mun lapsuuden vappumuistot sijoittuvat myöskin Turkuun, mutta opiskelijavaput olen viettänyt muualla. Nyt onkin ihanaa päästä takaisin tänne vappu-cityyn ja alkaa myöskin rakentamaan niitä ihan omia lapsiperhevappuperinteitä. Mies ihmetteli tänään, että miksei vaan lähdetä mökille vapuksi kun on niin kivaa ilmaakin tulossa. Ööö... koska voidaan olla myös Turussa. Vappuna. Daah. (Hän ei siis ole täältä päin)

Juliaihminen
Juliaihminen

Haluan oikein onnitella sua oikeasta valinnasta. Turku-vappu on ihana! Ja Vartiovuorenmäelle piknikille sitten sunnuntaina, jos sää ja bebbe sallii!

Sucette
ce petit cœur

Tosi ihana kirjoitus! Mulla ei oo juuri mitään muistikuvia lapsuuden vapuista! Muistan ainoastaan yhden vapun kotoa, olin varmaan 16 ja äitin kanssa kaksin kotona. Oli hyvä sää, kävin metsässä ja syötiin hyviä ruokia. :D En harrastanut teininä alkoholin juomista. :D Mua ahdistaa aivan todella paljon vappu, uusi vuosi ja juhannus, koska joka vuosi pitää metsästää porukka, jonka kanssa sitä viettää. Opiskelukavereiden kanssa voi viettää vappua, mutta noi muut juhlat, voi kakka mä sanon. Ne viettää noita aina joidenkin omien vanhojen kavereidensa kanssa, eikä mulla oo isoa vanhaa kaveriporukkaa. Tulee hirveä paine löytää tarpeeksi iso porukka, koska jonkun kanssa kaksin oleminen (TAI YKSIN) tuollaisen juhlana on vain todella masentavaa. Uah! No, tänä vuonna jouduin vain alistumaan siihen, että kaikki haluaa ainejärjestön piknikille. En oo koskaan käyttänyt haalareita, mutta nyt ompelin niihin ainakin kaheksan merkkiä. Pyysin myös äitiä lähettämään yo-lakin, kun se on kaikki nämä vuodet ollut kotikotona sängyn alla. Vappu, olen valmis enkä enää pelkää!!!

Juliaihminen
Juliaihminen

Nyt on hyvä asenne! Lakki päähän, haalarit jalkaan - ja aivotkin voi laittaa vähän narikkaan. (En tarkot et pitäis megana ördäillä, mutta että vappuna elämää ei kannata ottaa vakavasti.) Saatat päätyä viettämään yllättävänkin ihanan vapun, ja sen olet ansainnut! <3

Aasara
Kunnon Mamma

Voi mua alkoi vähän itkettää tämä postaus (herkkis mikä herkkis). Mekin mietittiin että laitettaisko tyttö hoitoon vapuksi ja lähetään itse riekkumaan mutta päädyttiin lopulta perhevappuun ja hyvä niin! Käytiin ostamassa vappupallo ja nyt eräs onnellinen riekkuu tuolla sen kanssa: hahahahaha ilmapallo, hahahahaha ilmapallo!!! Parasta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi, teidän vappu näytti sun postauksen perusteella aivan iiiihanalta! <3

Rêverie

Oih, Turun vappu <3 nyt tuli koti-ikävä! Mulla on vähän sana tilanne, että uusia perinteitä pitäisi keksiä: vietän ekaa kertaa vappua sellaisessa maassa, jossa sitä ei oikeastaan vietetä. Vähän on outo fiilis, mutta eiköhän tästä vielä jotain keksitä! Ihanaa ensimmäistä lapsiperhevappua! :)

P.S. Omat vanhempani kuulema otti mut 1,5 kuukautisena mukaansa Ullanlinnaan, ja hyvin meni! Itselläni ei juuri ole muistikuvaa, mutta nuorena se on aloitettava :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on kunnioitettavaa menoa sun vanhemmilta! Nostan ylioppilaslakkiani! :)

riiiikka (Ei varmistettu) http://websta.me/n/riikkamariannn

Kivaa vappua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse oon viime vuosina herännyt siihen, kuinka 25–30 on aika hankala ikähaarukka tiettyjen juhla"pyhien" suhteen. Kaveriporukassa on niin monenlaista juhlintaa, ettei enää tule oltua koko porukalla yhdessä, vaikka se olisikin tosi kivaa. Nyt osa viettää vappua haalarit jalassa, toisilla lapsia jo useampiakin, jolloin juhlinta tapahtuu heidän ehdoillaan. Ehkä jonkun vuoden päästä, kun kaikki on jo aikuisemmassa elämänvaiheessa, on taas helpompi juhlia koko porukka yhdessä. :) Silloin voi varmasti toimia vaikka tuollainen munkinpaistohässäkkä isommalla porukalla ja lapset mukana. Jossain vaiheessa on varmaan pakko hyväksyä oma rooli just tuollaisena omien lapsuusmuistojen aikuisena, ikinuoren bilettäjän sijaan. :D

Sun blogia on ollut tosi kiva lukea, edustat mulle jonkinlaista sukupolvemme ääntä. :) Mukavaa vappua!

Juliaihminen
Juliaihminen

Vau, tuo oli kaunein kohteliaisuus, mitä olen koskaan tästä blogista saanut. 

nano (Ei varmistettu)

Omista lapsuuden vapuista muistan sen, että aina mentiin tivoliin! Jyväskylään tulee joka vuosi juuri vapun aikaan Suomen Tivoli, ja ai hitsit kun aina oltiin veljen kanssa innoissaan, kun alettiin nähdä sen mainoksia telkkarissa! Ei todellakaan ollut mitään siistimpää kuin tivoli, hattara ja vappupallot :) Niistä on siis erittäin hyvät muistot, suosittelen ehdottomasti.

Nykyään vappu menee vähän missä sattuu, kun ravaan koti- ja opiskelukaupunkien välillä. Ja nykyvappuun kuuluu ehdottomasti tippaleipä, musta se on (ainakin mun lähipiirissä) tosi aliarvostettu!

Juliaihminen
Juliaihminen

Vapputivoli!!! <3

Ja tippaleivät ei todellakaan ole vain kuivuneita munkkeja, vaan paljon enemmän! :)

saarah
visual diary

Mahtavia muistoja :) 

Ikävöin niin eilen teille vappubileisiin. Ehkä ens vuonna sit?

Juliaihminen
Juliaihminen

Todellakin. Ens vuonna sormet (ja sokka) irtoaa!

Jeba
Tuuliajolla

Just näin. <3

Kommentoi