Tämän halusin tietää imetyksestä: imetyksen aloittaminen

Juliaihminen


Imetys, tuo kummallinen osa äitinä olemisen taivalta. Siinä riittää poppaskonstia ja opeteltavaa.

Ennen synnytystä en ollut ajatellut imetystä juuri lainkaan, vaikka ehkä olisi kannattanut. Mutta sitten mulle kävi ihan superhyvä tuuri! Odotellessani Kättärillä kaksi päivää tylsistyneenä synnytykseni käynnistymistä, vanha lapsuudenystäväni Aura laittoi fabussa viestiä. Alettiin jutella vauvoista ja päädyttiin imetyksen ihmeisiin.

Aura on ammatiltaan lääkäri ja myös kahden lapsen äiti. Se oli ottanut oikein asiakseen lukea tietoa imetyksestä, ja mun onnekseni jakoi tosi hyviä pointteja, ja ennen kaikkea rohkaisua. 

Meidän keskustelut ovat olleet siitä lähtien pitkiä ja polveilevia, mutta ajattelin koota tähän pari kiinnostavinta seikkaa tuleville imettäjille, koska mulle näistä oli ihan aidosti iloa. Tässä on siis sekä Auran että mun huomioita imetyksestä. 

 

Imetyksen aloittaminen: se nousee sittenkin

Kun meidän bebbeli syntyi ja se nostettiin rinnalle, oli sulaa taikuutta, kun vastasyntynyt lähti ite ryömimään kohti rintaa. Öö, vastasyntynyt osaa ryömiä. Selvä. Ja niin se vain ähelsi suunsa sinne nännille ja alkoi imeä. Se tuntui ihan larppaamiselta. ”Tässä me nyt leikitään, että tää imettäis tätä.” Mutta se oli hyödyllistä larppia! Nimittäin:

Vauvan synnyttyä maito ei ole vielä noussut ja vauva nostattaa sitä ”asumalla rinnalla”. Eli vauvaa kannattaa pitää paljon rinnalla eikä maitoa vielä kuulukaan tulla kuin ihan pari tippaa. Mä annoin Kättärillä vavvan hengailla monta tuntia yössä siinä buubsilla. Se oli kyllä omituista, koska etukäteen olin ajatellut, että ”sitten kun vauva on syntynyt, saa levätä”. Joo ei, sitten pitää nostatella maitoa. Onneksi on hormonit, ei sitä unta niin kaipaakaan!

Maidontuotanto lisääntyy kunnes joskus 2 - 5 vuorokauden kohdalla saattaa tulla semmoinen Pamela-efekti. Kyllä.

Jos alku on tuskaisaa niin ei hätää, kyllä se siitä helpottaa. Kaalinlehdet kuulemma auttaa. Omat boobssini eivät lopulta sattuneet erityisen paljon, joten jääkaappiin ostettu kaali jäi käyttämättä.

Rinnanpäät voivat mennä alussa rikki, ja vertakin voi tulla muutamina ensimmäisinä päivinä. Siihen auttaa äitiyspakkauksen mukana tuleva Lansinoh-voide, jota ei tarvitse pestä pois ennen seuraavaa imetystä. Imetys voi olla aluksi muutenkin tuskallista, ja silloin kannattaa tarkistaa imuote. Yleensä se helpottaa pian. Päivän, viikon tai jopa parin kuukauden päästä. (Anteeksi, tuo ei ollut niin rohkaisevaa.) Joskin sanoisin myös, että jos se on tosi tosi tuskallista pitkään, niin unohda koko imetys ja toivota itsesi tervetulleeksi 2010-luvulle, jossa on muitakin keinoja syöttää vauva.

Tärkeintä on se, että luottaa itseensä. Vauva voi olla tyytymätön monista syistä, mutta todennäköisesti syy ei ole se, että maitoa olisi liian vähän ja tarvittaisiin korviketta. Totta kai tässä voi tulla kaikenmoista mutkaa matkaan, mutta onneksi synnärillä osaavat auttaa. Jos maito ei nouse kunnolla tai tarpeeksi nopeasti, niin vauvalle tarjotaan lisämaitoa. Niistä jutuista en tiedä itse niin paljon, joten en lähde antamaan neuvoa lisämaidon tai pullohommien suhteen. 

 

Loppuun disclaimeri

 

Mun vanhat blogin lukijat jo tietävätkin, etten suhtaudu ehdottomuudella äitiydessä oikein mihinkään. (Paitsi siihen, että mun pitää saada välillä syödä rauhassa Jacky makupalaa.) En siis missään nimessä ole mikään imetyshullu, joka täällä saarnaisi pyhän imetyksen puolesta. Itse olen kokenut imetyksen kivaksi pikku hommeliksi, koska se on laiskan naisen tapa ruokkia vauvansa: ensimmäiset kuusi kuukautta ruoka on aina mukana ja aina tuoretta. Mutta on siinä huonotkin puolensa: jos vauva ei syö pullosta (kuten meikkiksen beebo), niin sitä on aluksi tosi kahlittu siihen pikku epeliin.

Monilla ystävilläni on ollut kaikenmoista krumeluuria imetysbizznesten kanssa, ja he ovat kokeneet siitä painetta ja surua, minkä ymmärrän täysin. Siksi toivoisinkin, että kaikki sellainen arvottava imetys/korvike/blaablaablaa shaisse unohdettaisiin, koska siitä ei ole kenellekään yhtään mitään hyötyä. 


Seurvaavassa postauksessa kerron vielä maidon tilaamisesta, tiheän imun kaudesta ja rintaraivareista.

 

Millaisia kokemuksia teillä on imetyksen aloittamisesta?

 

Kuvat: Sain ystävältäni Viiviltä lahjaksi kauniin imetyskorun, jota Alppu on tykännyt räpläillä ruokaillessaan.

 

 

 

 

p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; -webkit-text-stroke: #000000}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; -webkit-text-stroke: #000000; min-height: 14.0px}
span.s1 {font-kerning: none}

Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Minä en saanut imettää :/ Mun maito ei koskaan noussut, vaikka kolme viikkoa imetin vähän väliä. Kolme viikkoa itkin ja imetin rinnalla raivoavaa tyyppiä, pumppasin epätoivoisesti, ja sitten luovutin. Korvikkeella on kasvanut taapero siis. Mulla oli sellaisia terveydellisiä seikkoja, jotka varmaankin vaikutti siihen ettei maito noussut, mutta kyllä minä tän asian kans oon unettomia öitä murehtinu. Nykyään oon ihan fine tän kanssa. Kaikki vain eivät voi imettää. Parhaani yritin.

Minnea
Minnean muruja

Ja vielä lisäyksenä, että ihan persiistä on semmoiset herkillä olevia äitejä imetyksestä tai imettämättömyydestä syyllistäjät!

Juliaihminen
Juliaihminen

Just naurettiin kavereiden kanssa, että jos ihminen elää 100 vuotta, ja hän on elämästään 4 kuukautta pelkän maidon parissa ruokailunsa suhteen, niin on melkosen triviaalia nostaa sitä imetystä sellaiselle jalustalle.

Eli korvike/imetyskeskustelun latautuneisuus on vaan totaalisen absurdia :D

Hei Beibi

Kiitos tästä postauksesta! Ihan samoja asioita pohdiskelin itsekin ennen synnytystä, ja onneksi imetys lähti sujumaan hyvin. Tosin ihan alku oli melkoista ihmettelyä, koska en tiennyt paljoakaan ja sairaalassa sai niin monenkirjavia ohjeita. Kätilö sanoi jo salissa, että "tämä on siitä huono sairaala, että lisämaitoa annetaan liian herkästi. Älä anna niiden antaa sitä!" Ja sitten kun ensimmäisenä yönä vain itkettiin ja Beibi oli vähän aikaa hoitajien huomassa kun olin niin väsynyt, olivat antaneet lisämaitoa omin päin. Silloin harmitti, mutta ei se meidän imetystaipaleeseen onneksi vaikuttanut. Maito nousi kohinalla kotiutumispäivänä, ja alun perin ajatuksena ollut "kokeillaan, jos imetys vaikka onnistuisi" muuttui muotoon "imetän mahdollisimman pitkään". Jatkan, koska se on niin helppoa enkä jaksaisi pelata pullojen kanssa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Just näin: jos imetys sujuu kivasti, se on helpompaa äidille. Se on ekoina kuukausina niin helppo ja nopea keino saada itkevä vauva rauhoittumaan vaikkapa kahvilassa. Ja voi olla, että jatkan imetystä tovin vielä ihan senkin takia, että kun mennään tammikuuksi Thaimaahan, mukana on aina hyvät välipalat, mikäli oon jossain skutsissa eikä safkaa pysty antamaan just sillä hetkellä.

Mutta jos se ei suju, niin sitten pulloa tai korviketta vaan kehiin ilman sen suurempia syyllisyyksiä.

Hei Beibi

Juuri näin. Itselläni on ainakin toistaiseksi aikomus pikkuhiljaa lopetella imetystä, kun Beibi täyttää vuoden, mutta saa nähdä. Tammikuussa palaan itse töihin ja Beibi menee hoitoon, ja kun kuulemma kaikkia suuria mullistuksia ei suositella kertarysäyksenä, jatkanemme imetystä vielä jonkin aikaa sen jälkeen. Ainakin vielä tällä hetkellä tissi on Beibille sen verran tärkeä (ja yölläkin syödään edelleen), että ajatus kokonaan vieroittamisesta tuntuu hiukan kaukaiselta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri kun se 24/7 imetys alkoi olla lopuillaan, kokenut äitikaveri vinkkasi, että se on tavattoman hyvää aikaa katsoa Netflixiä. Tou! Itse kokemattomana yritin vaan ottaa kontaktia siihen kommunikaatiotaidottomaan, ruokailutranssiin vaipuneeseen pörriäiseen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Just toi että "nyt katselette toisianne silmiin ja luotte suhteen". Morojens! Kirja käteen tai Netflix pyörimään, koska sitä imetystä joutuu aluksi tekemään niin paljon, ettei se vauvakaan jaksa ikuisesti toljotella. Etenkin kun se usein kaiken lisäksi vielä nukkuu ruokaillessaan :D

Reetta L
Pelkkäähyvää

Hyvä teksti! En itsekään ollut yhtään ajatellut koko imetystä ennen synnytystä, vaan ylipäätään kuvittelin että se koko raskauden pituinen matka jotenkin muka loppuu synnytykseen. Hoho, siitähän se vasta alkoikin. 

Mutta voi että kyllä harmittaa niiden äitien puolesta kenellä imetys ei syystä tai toisesta onnistu. Kun ekan kerran lähdin vauvan kanssa rapusta ulos, useamman naapurin mummon kysymys oli että tuleeko sitä maitoa. En osannut silloin sen kummemmin asiasta ahdistua, koska maitoa tuli, mutta onhan tuo nyt ihan absurdia! Varmaan mummelit tarkoittivat vaan hyvää ja iloitsivat kokiessaan jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden kaikkien sukupolvien välillä, mutta oishan se ihan pikkasen ahistavaa ollut jos imetys ei olisikaan lähtenyt käyntiin. :/

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo toi on vaan niin hankalaa. Kun ei ne mummelit toki pahalla tarkoita, ja voihan olla että niillä ei ole maito aikoinaan noussut ja traumat on vieläkin sielun syövereissä ja haluaisivat päästä bondailemaan naisten kesken... mutta! There's a time and a place!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

En voi vastustaa kiusausta olla linkittämättä mun vanhaa Momfie-postausta aiheesta: http://www.lily.fi/blogit/momfie/imetystyylia-ja-tuskaa

Olihan imetyksen aloittaminen aika hurjaa ja kivuliasta, mutta onnistui molempien lasten kanssa kuitenkin suht helposti. Se alun tuska on sellainen asia, josta olisi hyvä infota etukäteen enemmänkin, koska monella se voi tyssätä siihen, jos luulee, että se on sellaista aina. Eikä kaikilla välttämättä olekaan niin karmeaa ne ekat päivät. 

 

 

Sanni Tee Tee

Hyvä pointti kipuasioista. Mulla on takana kolme varsin onnistunutta imetystä, mutta ihan joka kerralla alku oli tushkaa ja rinnanpäät aivan ruvella. Taidan vain olla sillä tavoin rakennettu.

Rintatulehduksen olen sairastanut kerran, esikoisen ollessa ihan mini, ja se oli kamala. En ole kai koskaan ollut niin kipeä. Sattui enemmän kuin kyseisen vauvan synnytys. Varokaa rintatulehdusta. Jos meinaa tulla sellaista maidon pakkautumisilmiötä, opetelkaa imettämään vauvaa "eri puolilta" ja eri asennoissa. Vauvan imu on kuulemma voimakkain alaleuan puolella, joten jos esim. rinnan yläpuoli alkaa pakkautua, kannattaa välillä imettää sängyllä niin, että vauva makaa pää rinnan kohdalla, mutta sen jalat ja vartalo sojottavatkin päinvastaiseen suuntaan kuin sinulla.

Elina U.
Lentoaskeleita

Jes! Tosi hyvä postaus. Mielestäni kaikenlainen imetyskeskustelu (paitsi syyllistävä/ehdoton jne) on aina tosi jees, sillä imetys on sellainen asia, että siitä on ihan oikeasti hyvä tietää jotain ennen vauvan syntymää. Itsekin kokosin taannoin oman listani imetysasioista, jotka olisin halunnut tietää aiheesta etukäteen, ihan jo ennen ensimmäisen lapseni syntymää: http://www.lily.fi/blogit/lentoaskeleita/asioita-jotka-olisin-halunnut-tietaa-imetyksesta

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä kävin heti vauvan synnyttä lukemassa Elina ton sun postauksen uudestaan, ihan huippu :)

Enfant Terrible

Komppaan, tosi hyvä postaus! Ja näin aika tuoreen imettäjän näkökulmastakin (kuukausi imetystä ja vavva-elämää takana) ihanaa, kun imetyksestä puhutaan ja juurikin siihen ei syyllistävään sävyyn. <3 Meille suositeltiin neuvolassa imetyksen tuki ry:n facebook-sivuja, joiden kautta aika huomaamattakin tuli imettyä tietoa imetykestä ja imetyksen mahdollisista ongelmista! Samoin, kun facebookin muut vauvaryhmät - erityisesti oman kuukauden ryhmä toi ja tuo paljon tietoa. Ja on lohduttavaa huomata, että esimerkiksi myös muiden lokakuisten äidit istuvat sen 12 tuntia sohvalla tissit paljaana imettämässä kun kolmeviikkoiset ähisijät ovat päättäneet muuttaa rinnalle. :D 

Oma imetystaipaleeni alkoi suhteellisen helposti, maito nousi toisena päivänä bebeton syntymästä ja poika osasi ottaa oikean ja napakan imuotteen heti. Kaalinkin mies osti, mutta sairaalasta päästyämme se oli jo vähän turha - tehtiin siitä kaalikeittoa sitten :D Eli mitään suuria ongelmia imetyksessä ei ole ollut, maito on noussut, imetys ei satu ja neuvolan mittausten mukaan herra on syönyt itselleen kilon lisää kolmessa viikossa - eli maito myös riittää. 

Mutta yksi asia ihan tosissaan on päässyt yllättämään, nimittäin toisen rinnan heruminen imetyksen aikana. HERRAJESTAS! Tämä aiheutti alussa myös monet itkut, kun en ollut vielä hommannut imetysliivejä ja yleensä nukahdin ilman rintsikoita/rinnansuojia. Siinä bebeto ruokailee toisella rinnalla ja koska maitoa TULEE, niin puolet valutetaan äidin päälle/lakanoille suupielestä.Toisella puolella rinta heruttaa maitoa, sitä mukaa kun pieni vetää mahaansa täyteen. Hyvässä lykyssä bebe on ollut vielä niin hyvässä asennossa sylissäni, että vaipasta on löytynyt juuri sopiva aukko ja ennen kuin unenpöpperössä huomasinkaan, olin molemmin puolin ihan maidon peitossa ja makeannihkeä, pienet pissat mahalla ja siinä pisteenä iin päälle mun herra vielä pulauttaa kiitokseksi. :D onneksi tästäkin oppii ja nykyään on suojat/puklurätit yms. odottamassa yöimetyksiä. 

Ai niin, ja se että sitä tosissaan imettää elävää olentoa eikä mitään ameebaa. Eli rinta suuhun ja sillä selvä, ei todellakaa pidä paikkaansa. Meillä tapellaan, öristään, ähkitään, mulkoillaan, nyrkitetään ja huudetaan rinnalle. Pieni tappeleva menninkäinen ja hänen hurjistunut ilkikurinen katse on kyllä parasta ikinä päivisin, mutta öisin se ei kahden tunnin kuluttua jaksa naurattaa enää. Välillä tunnen itseni Don Quijoteksi, joka urheana taistelee tuulimyllyjä vastaan :D ne kädet! Miten ne voikaa heilua niin paljon!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha, mä niiiin muistan noi ajat, vaikka nyt (vauva 9 kk) ne tuntuu jotenkin kamalan kaukaisilta. Eritteitä piisasi! Ja ekat 3 viikkoa mä hikoilin jossain hormonihuuruissa joka yö itseni ihan litimäräksi. Oh, sitä ei ole ikävä! Mutta onneksi (kuten kaikki muukin vavvellon vaiheissa): this too shall pass. :)

Asiasta kukkaruukkuun

Hyvä, että imetyksestä puhutaan ilman kiihkoilua suuntaan tai toiseen :) Myös kommenteissa on tosi hyviä pointteja!

Itse lisäisin listan jatkoksi, että mies kannattaa ehdottomasti värvätä imetysliittolaiseksi! Esikoisen kohdalla mies käytännössä teki aamulla mulle lounaan, että saan päivällä syötyä ja on molempien lasten kanssa antanut mun nukkua aamulla mahdollisimman pitkään. Nyt kuopuksen kanssa piti huolen, että sain jumittaa siinä sohvalla syöttämässä (ja tuijottamassa millon mitäkin aivotonta viihdettä :D) niin paljon kun oli tarvis. Ylipäätään mies on ollut tosi imetysmyönteinen ja ottanut aina tosissaan, kun olen jostain hankaluuksista/hormonisekoiluista/turhaumista avautunut. Nuo on semmosia asioita, jotka on vaikuttaneet imetyksen onnistumiseen valtavasti :)

Toinen juttu on meillä ollut tutti. Vaikka se yleensä ajatellaan imettämisen "vihollisena" niin meillä se on kyllä kummallakin kertaa pelastanut mun järjen ja auttanut jaksamaan koko sitä imetysrumbaa. Esikoisen imutarve oli niin valtava, että se olis varmaan käyttänyt mua tuttinaan 24/7, ja kuopus-parka taas pienimahaisena söi alkuun itsensä joka ilta kipeäksi asti, jonka jälkeen alkoi lohtusyönti -> vielä huonompi olo -> taas lohtusyöntiä. Lopulta mulla oli rinnanpäät ihan hellänä ja lapsi pyöri levottomana sängyssä. Tutti katkaisi ton kierteen ja vauvankin olo helpottui. Kaikki vauvathan ei yksinkertaisesti tuttia huoli ja joissakin tapauksissa siitä voi olla vaan haittaa, mutta meillä se on pelastanut :)

Sanni Tee Tee

Puoliso imetysliittolaisena on tosi tärkeä juttu! Mä en ennen (eli silloin kun itse imetin vauvojani) edes tajunnut, että se voisi olla joku issue. Olen vasta jälkeenpäin, aiheesta luettuani, tajunnut, että tosiaan, voi olla myös puolisoita, jotka eivät toiminnallaan, asenteellaan tms. tuekaan imetyksen onnistumista. Joko tahattomasti tai ihan oman asenneongelmansa tai ymmärtämättömyytensä vuoksi.

Sittemmin olen tuntenut itseni aivan huippuonnelliseksi ymmärrettyäni, miten hyvä liittolainen oma puolisoni on ollut! (Ja siihen liittolaisuuteen mielestäni kuuluu myös se, että kun imetystaival on tullut tiensä päähän, niin puoliso avittaa äidin myös pois siitä imettäjän roolista. Eli ottaa palloa yöheräämisistä, syöttämisistä, nukuttamisesta, lohduttamisesta, unikouluista ym.

Täytyykin muistaa kiittää ensitilassa omaa puolisoa siitä, miten oivallinen kumppani hän on tässä(kin) mielessä ollut.

Juliaihminen
Juliaihminen

True this! On ollut ihanaa, kun Tiki on tehnyt ruokaa ja tuonut vettä yms silloin, kun imetysbiznekset ovat vieneet eniten aikaa.

Oikeastaan ainoa asia, josta olen sille antanut noottia, on se, miten se on salaisesti kiusaantunut ja alkanut "muina miehinä" räplätä puhelintaan kahvilassa, kun olen alkanut imettää vauvaa. Sillee duud, voit ihan jatkaa mun kanssa juttelua, vaikka meiän vauva nyt ruokaileekin.

Grey83 (Ei varmistettu)

Hei!

Siltä varalta että tätä lukee myös imetyksen aluksi kontannut (niin kuin minä) niin tilitän nyt tähän hieman.

Ennen synnytystä olin jo hommannut korviketta kotiin, ja ajatukseni imetystä koskien oli suurinpiirtein se, että meillähän ei kukaan valvo ainakaan nälän vuoksi, joten pulloa vaan kehiin, jos tarvii. Tämä oli siis ainoa imetystä koskeva ajatukseni :) No, pieni esikoiseni sai laitoksella painon laskun vuoksi lisämaitoa, ja jouduin opettelemaan pumppaamisen jo siellä, että maidon määrä pysyi jotenkin näppäimillä. Kotiutumisen jälkeen sain ohjeeksi imettää 3 h välein, minkä kiltisti teinkin, mutta kukaan ei hiiskunut kotiutumisvaiheessa korvikkeesta mitään, mistä olen ikuisesti katkera… No eihän se lisämaidon tarve mihinkään hävinnyt päivässä. Yritin ja yritin ja yritin x 1000, niin että rinnat kipeytyi niin että kylmä hiki nousi aina kun oli aika nostaa lapsi taas rinnoille. Ihan horror - settiä. Ja lapsen vaippa pysyy kesähelteillä kuivana. Onneksi on isosisko, joka auttoi ohittamaan sen aivonyrjähdyksen, joka esti minua avaamasta sitä korvikepurkkia. Kun imetys käynnistyy imettämällä ja korvikkeen anto on turmioksi sen kannalta ( ns. v*ttu mitä paskaa..)

Kun pahimmat imetyshormonit haihtui, otin järjen käteen. Tissit oli niin kipeät että lapsen sylissä pitäminen tuntui pahalta. Siispä imetystauko viikoksi. Pumppasin ja annoin korviketta ja sen myötä tuli parempi mieli sen suhteen että vauva saa varmasti tarpeeksi ruokaa. Viikon jälkeen aloin sinnikkäästi antaa rintaa joka ruoalla, ja sitten perään pumppumaitoa ja joka toinen kerta korviketta että ei tarvinut ihan pumpussa asua imetysyritysten välillä. Pikkuhiljaa homma alkoi luonnistua, ja vähensin lisämaidon määrää aterioilla, ensin 70 ml, sitten 50 ml, sitten 30 ml ja sitten enää iltapulloon 30 ml. Tähän meni synnytyksen alusta n. 3 viikkoa, eli maito ei todellakaan noussut humahtamalla :) Enemmänkin työvoitto.

Tämän olisin halunnut tietää etukäteen.

1) Imetys voi sattua ihan perkeleesti. Kaikkialla lukee että silloin imuote pielessä, mutta yksikään terkka tai kätilö ei osannut sitä asiaa siitä miksikään muuttaa kun näytti ihan hyvältä. Ei myöskään yksikään imetystukisivusto. Mitä sillä tiedolla silloin tekee? N. 2 kk jälkeen ei enää sattunut niin paljon.

2) Korvikkeen antaminen lapselle on todella fine. Se ei tuhoa imetysmahdollisuuksia, vaan on itse asiassa tutkimusnäyttöä siitä, että se auttaa nuoria äitejä saamaan stressittömän olon alkupäivinä ( tai viikkoina ) ja sitä kautta saattaa jopa auttaa maidon nousuun. Ymmärrän riskinpaikan siinä, että tuttipullosta lapsi vetää sen 100 ml n. 10 min max, jolloin aikaa jää paljon muuhun, ja pulloruokinta tuntuu siinä vaiheessa houkuttelevalta, mutta itse pidin kuitenkin imetystä tavoiteltavana asiana kuitenkin, kun siihen kerran vaikutti olevan heiveröisiä mahdollisuuksia.

3) Tärkeintä on että lapsella ei ole nälkä. Elämme onneksemme maassa, jossa kaupasta saa puhdasta, turvallista korviketta ja meillä on rahaa ostaa sitä.

4) Synnytyksen jälkeen olet sekaisin kuin seinäkello hormoneista, onnesta, vauvasta, uudesta tilanteesta, joten ympäröi itsesi viisailla tyttöystävillä / äideillä / naapureilla, kuuntele kaikki neuvot, kokeile niitä joita haluat, ja keksi sitten oma tapasi hoitaa hommat.

&lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

Huippu kommentti ja täyttä asiaa! Toivoinkin, että joku kommentoisi tätä puolta paremmin, sillä mulla ei ole siitä oikeaa kokemusta, jolloin oma panokseni olisi mennyt vähän semmoseksi lässyttämiseksi.

Mutta oon niin samaa mieltä tuosta korvikkeen antamisesta. Jos vauvan ruokailusta tulee kivun takia kunnon mörkö (etenkin öisin, jolloin kaikki tuntuu pahemmalta), niin ehdottomasti kaikki keinot  käyttöön. Järkihän sen sanoo, että pyhää äidinmaitoa tärkeämpää on se, että äidillä olisi kivaa vauvan kanssa. Tietenkään aina ei ole hauskaa, mutta että ei ehdoin tahdoin lisäisi sitä kurjuitta ihan turhilla hommilla kuten korvikkeesta syyllisyyden kokemuksella.

grey83 (Ei varmistettu)

Hassuahan tässä on se, että ennen synnytystä olin asian kanssa sinut ja nyt kun beibe on jo 4 kk se korvikkeesta angstaaminen tuntuu ihan järjettömältä. Siinä herkässä synnytyksen jälkeisessä tilassa sitten siitä imetyksestä tuli maailman tärkein asia… Ja nimenomaan niin että imettämiseen oli vielä mahdollisuus joten kituu löyhässä hirressä. Jos yritän vielä tätä ja tuota ja vielä yksi syöttö… Toki olen tyytyväinen kun homma sitten lopuksi lutviutui, mutta kun sitä ei silloin tiennyt ja mietti että tekeekö tässä itsensä turhaan hulluksi. Hullua aikaa tuo synnytyshormonien pöllyttämät pari viikkoa.

Kommentoi