Tarvitaanko Women in Tech -päivää?

Juliaihminen

Eilen vietettiin maailman tyttöjenpäivää, ja minä vietin sitä asianmukaisesti Women in Tech -päivässä. Tapahtuman ideana on saada naisia teknologia-alalle ja yhdistää niitä naisia keskenään, jotka jo ovat alalla.

Ilkamoin päivästä mun Insta Storyssä, ja sain saman tien vastauksen mun yhdeltä tämän hetken suosikkiystävältäni (koska öö, mulla on aina ”tiettyjen hetkien suosikkiystäviä”). Olen itse melko kyyninen kanttura, mikä näkyy pahana kriittisyytenä aika monia asioita kohtaan. Tämä mun ystäväni on vielä ”pahempi”, se vierastaa kaikkea hurmoshenkistä (ja tämä kriittisyys tekee hänestä yhden suosikeistani).

Okei, eli mä iloitsin Insta Storyssä siitä, että täällä sitä ollaan täpö täydessä Women in Tech -päivässä ja fiilikset on katossa.

Ystäväni vastasi:

”Mulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen näihin ’naiset jossain ammatissa’ -kerhoihin. Olen käynyt itse tietyissä naisten ammatti-illanvietoissa. Ne ovat jotenkin kiusallisia. Koen hengenheimolaisuutta tietyntyyppisten kollegoiden kanssa, mutta raja ei mene sukupuolessa.”

Tästä kehkeytyi kiinnostava keskustelu, ja mä ymmärrän ystäväni kritiikin. En itsekään erityisemmin haluaisi mennä Naistoimittajat-kerhoon. (Joskaan sellaista ei ole olemassa.) Jos pienin yhteinen nimittäjä on oma sukupuoli, homma tuntuu kummalliselta, etenkin kun samaan aikaan yritetään koko ajan korostaa sitä, miten ”sukupuolella ei ole väliä”. (No, tämä nyt on tällainen feminismin ikuinen koetinkivi.)

Toista kertaa osallistuttuani Women in Tech -päivään kuitenkin ajattelen, että tällaisella juuri naisille suunnatulla tapahtumalla on paikkansa tämän hetken Suomessa. Kuten olen kirjoittanut, teknologia-alalle hakeutuu liian vähän naisia. Syitä on monia. Rakenteet, lasten kasvatus, alalla tapahtuva syrjintä ja sen semmoinen. 

Musta tässä asiassa syyllisten etsiminen ei ole yhtä hedelmällistä kuin ratkaisujen keksiminen.

Ystäväni ei ollut vaikuttunut siitä, että WiT olisi oikea foorumi edistää teknologia-alan tasa-arvoa:

"Sukupuolten mukaan jaoteltu toiminta ylläpitää ihmisten jaottelua sukupuolen mukaan. Jos naisille luodaan alan sisälle omat rinnakkaistapahtumat, samalla tavallaan epävirallisesti nimetään se 'kaikille suunnattu' tapahtuma miesvetoiseksi tapahtumaksi. Tämä ei johda toivottuun tulokseen eli tasa-arvon etenemiseen. Ongelma on nimenomaan se tapahtuman nimeäminen vain naisille. Sen sijaan ihan hyvin voisi järjestää erityisesti naisille suunnatun tapahtuman (jossa siis paljon naispuhujia ja naisia koskettavia aiheita) siten, ettei kuitenkaan virallisesti nimeä sitä vain naisten tapahtumaksi ja antaisi miesten halutessaan osallistua. Tää on nyt vähän hiusten halkomista mutta miesvaltaisella alalla tasa-arvoa edellyttäneenä olen miettinyt asiaa paljon."

Tämä kommentti kieltämättä vähän horjutti mun uskoani erityisesti naisille suunnattuihin tasa-arvotapahtumiin, ystävälläni on ihan validi pointti. Toisaalta kuitenkin ajattelen, että nyt ollaan vielä siinä vaiheessa teknologia-alalla, että tarvitaan naisten välistä tsemppihenkeä, että hei, me naisetkin kuulumme tälle alalle. Ala on ollut jo vuosikymmeniä miehistynyt, eli tuollaiset "kaikille" suunnatut tapahtumat eivät ole toimineet siten, että ne houkuttelisivat naisia alalle. Näin ollen, eikö tämä ikään kuin ole uusi tapa kokeilla, saataisiinko naisia innostumaan teknologiasta?

Usein rakenteet ovat juuri sellaisia isoja taustalla pyöriviä asioita, jotka pitää sanottaa ääneen, ennen kuin niille voi tehdä mitään. Ja joskus asiat pitää vääntää vähän rautalangasta, ja siksi musta on ihan hyvä, että jo tuossa nimessä on: Women in Tech.

Sanottakoon vielä, että WiTissä on se kiva juttu, että siellä ei ole minkäänlaista uhriutumista. Siellä ei puhuta naisasiaa vaan teknologia-asiaa. (En tarkoita, että naisasian puhuminen olisi uhriutumista, jos olisi, niin mähän olisin yksi määkivä uhrilammas itsekin.) Ystäväni jatkoi:

"Miehiä tarvittaisiin lisää lastentarhaonpettajiksi ja sairaanhoitajiksi. Olisiko freesi ajatus järkätä miessairaanhoitajien tai mieslastentarhanopettajien tapahtuma?"

No, itse asiassa ei ehkä lainkaan huonompi ajatus. Toisaalta, tietyllä tapaa tällaisessa leimataan nyt sitten miessairaanhoitaja miessairaanhoitajaksi. Sitähän me aina hoetaan, ettei ole naisinsinöörejä (tai kukkaisinsinöörejä, kuten jotkut ilkeät sanovat) vaan insinöörejä.

"Ennen kaikkea tuollaiset kerhoilut jarruttaa ammatillista tasa-arvoa, eivät edistä sitä. Mielestäni tyypit, jotka tällaisia naiskerhoja perustavat, ajavat itsensä entistä enemmän marginaaliin vaikka varmaan muut hakevat."

Hankalaa, tosi hankalaa!

WiT-päivässä oli mun mielestä karnevalistisen iloinen tunnelma, mutta samalla kuitenkin älykäs, keskusteleva ja eteenpäinmenevä. Siellä tuli sellainen fiilis, että teknologia-ala todellakin on myös naisia varten, maailma luodaan itse se rakentamalla. Vaikka en liittyisikään välttämättä naistoimittajien kerhoon (voisin toki liittyä kerhoon, jossa on sattumalta pelkkiä naisia), niin kyllä mä myönnän sen, että joissain tilanteissa tunnen oloni mukavammaksi ja vapautuneemmaksi silloin, kun paikalla on vain naisia, joilla on sama agenda ja kiinnostuksen kohteet.

Olin esimerkiksi maanantaina Ompeluseuran Talousgurujen sijoitusillassa Nordealla, ja siellä oli semmonen mukavan sisarellinen meininki. Oli helppo jutella ihmisille ja olla oma itsensä. Tiedän, että kaikki eivät koe näin, mutta tämä kuitenkin kertoo itselleni, että tietyillä aloilla tällaisille hyvä sisko -kerhoille on paikkansa. Tietenkin tämä on valtavassa ristiriidassa sen kanssa, että hyvä veli -kerhot kuulostavat nihkeiltä. Suurin ero tässä kuitenkin on se, että tietyillä aloilla (kuten talous tai teknolgia), naiset ovat altavastaajia. Näin ollen hyvä sisko -kerhon lähtökohta ei ole poissulkea muita vaan nostaa tiettyä ryhmää muiden tasolle. 

Loppujen lopuksi mä en oikein osaa enää sanoa muuta kuin että tuo WiT oli superkiinnostava tapahtuma, opin siellä paljon ja mulle jäi semmonen hauskan inspiroitunut olo. (Teen myös teknologia-alan juttuja, siksi siis moinen kiinnostaa.)

Ja edelleen, WiTissä ei kamalasti puhuttu naisasiaa, joten onkin vähän nurinkurista, että päädyin nyt sitten kuitenkin jankkaamaan tätä naisasiaa täällä blogissa. Musta tämä on kuitenkin ihan kiinnostava pohdinto, ja kaipaankin aiheesta hyviä kommentteja, vähän puolesta ja vastaan:

 

Edistävätkö naisille suunnatut kerhot, tapahtumat tai seurat sukupuolten välistä tasa-arvoa vai jarruttavatko ne sitä?

 

 

Lue myös:

Mikseivät naiset koodaa?

Tilastoja ja juttuja naisista teknologia-alalla:

Women in Tech -foorumin sivulla

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Kommentit

- (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida!

Lissabonissa pidetään marraskuussa "The largest tech conference in the world", WebSummit. Lipuista saa pulittaa 850 euroa, PAITSI jos olet nainen. Naisten Women In Tech-lippu nimittäin kustansi 85 €. Itsellenihän tämä sopii naisena vallan mainiosti, mutta en silti voi olla miettimättä, miten epäreilu käytäntö tämä on. Kyllä - naisten osuus tapahtumassa jäisi ilman tätä etua häviävän pieneksi, mutta houkutteleeko "ale" paikalle myös sellaisia naisia, jotka haluavat vain mennä paikalle fiilistelemään, kun lipun kerran niin halvalla sai? Vaikea sanoa.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vähän epäreilu käytäntö työnantajiakin kohtaan, jotka messuille porukkaa lähettävät.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse vierastan tällaisia tilaisuuksia ja ihmettelen myös sitä miksi on niin huono juttu, että naisia edelleen hakeutuu teknologia- alalle vähemmän kuin miehiä.
Nykyään tyttöjä kuitenkin kannustetaan opiskelemaan miesvaltaisille aloille ja edelleen naiset, jotka sitten päätyvät esim. teknilliseen korkeakouluun, valitsevat eniten tiettyjä aineita (poikkeus vahvistaa säännön)... voisiko johtua siitä, että naisia keskimäärin vain kiinnostaa erilaiset asiat kuin miehiä?

Itse työskentelen miesvaltaisella it- alalla ja minusta olisi kamalaa, jos minut olisi vaikka otettu nykyiseen tiimiin, koska olen nainen. Meillä ihmiset valitaan kuitenkin osaamisen perusteella; toki vanhoja hyvä veli- rakenteita ja asenteita saattaa olla jäljellä etenkin vanhempien kohdalla, mutta heihin tällaiset naistapahtumat varmaan vain vahvistavat sitä samaa ajatusmaailmaa naisten erilaisuudesta työpaikalla ja työtehtävissä.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielestäni naisten kannustaminen teknologian alalle on vielä niin uusi juttu, että tulokset eivät varmaan vielä näy. Olen nainen ja koen, että en lukiossa opiskelupaikkaa valitessani osannut oikeasti ottaa teknologia-alan paikkoja huomioon, vaan jotenkin automaattisesti enempiä miettimättä laitoin ne ei-kategoriaan. Tässä on taas tämä, että emme voi tietää, kuinka paljon tämä johtuu ihan omasta persoonastani ja luonteestani ja kuinka paljon kulttuurista ja kasvatuksesta, mutta väitän kyllä, että jälkimmäisellä on osansa. Saa nähdä, millainen tilanne on sitten, kun nykyiset tyttövauvat valitsevat tulevaisuudessa opiskelupaikkoja. Olisivatko asenteet ja kasvatus siihen mennessä jo muuttuneet...

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta taas ainakin viimeiset 20 vuotta naisten hakeutumista tekniseen koulutukseen on kyllä tuettu, jos omaa mielenkiintoa on ollut. Itse aikoinaan selasin opiskelupaikkoja ja hylkäsin ne, jotka eivät kiinnostaneet, mm. tekninen ala ja hoitoala. Sinua siis kiinnosti teknologia, mutta et osannut hakea ko. alalta opiskelupaikkaa, kun sinua ei siihen kehotettu? Toki vaatii pokkaa kulkea valitsemaansa tietä, jos lähipiiri on hyvin lannistavaa, jos valitsee heidän mielestään väärin. Minusta tuntuu, että nykyään monet vanhemmat karsastavat sitä, jos tyttö on liian tyttömäinen pojasta puhumattakaan.

Matematiikan ja fysiikan pariin tyttöjä kyllä voisi enemmän kannustaa koulussa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä naisille suunnatut tapahtumat miesvaltaislla aloilla nimen omaan vähentävät kynnystä ja luovat tuota positiivista "hyvä sisar" -henkeä naisille, kun naiset ovat altavastaajan roolissa. Vähän niin kuin hei, mä en ole yksin tän kiinnostukseni kanssa äijien lätkäporukan kanssa (tosi karkeasti ja kärjekkäästi sanottuna). Mua se jotenkin henkisesti tsemppaa. Itse olen siis KTM ja it-alalla duunissa. Riemuitsen aina, kun huomaan vaikkapa, että asiakkaan puolella vaihteeksi saakin kontaktiksi naispuolisen projektipäällikön tai it managerin, vaikka tykkään toki tehdä töitä yhtälailla miestenkin kanssa.

Samalla tavalla kuvittelisin, että miehille suunnatut tapahtumat naisvaltaisilla aloilla olisi sellainen positivinen yhteisöllisyyden rakentaja ja kannustin. Sitten taas miehille suunnatut tapahtumat miesvaltaisilla aloilla nimenomaan tuovat tuota nihkeää ja vanhahtavaa "hyvä veli" ja herrain sikarikerho mad men -kulttuuria, josta halutaan eroon.

Ehkäpä tasa-arvo on sitten toteutunut, kun tällaisia jaotteluita ja kynnyksiä ei enää edes huomata minkään alan suhteen. Mietinkin, että onko tällaisia ns skupuolineutraaleja aloja jo olemassa? Lääkärit? Opettajat?

Vierailija (Ei varmistettu)

Lääkäreiksi ja opettajiksi valmistuvista ylivoimainen enemmistö on naisia. Lääkärinä mietin, miltä kuulostaisi mieskollegan suusta kommetti, että riemuitsee aina kun saa kontaktin miespuoliseen kollegaan. Naisverkostot ovat kivoja, mutta ovatko ne todella nykyaikainen työkalu tasa-arvon edistämiseksi?

Vierailija (Ei varmistettu)

Käsittääkseni lääkäreiden joukossa tilanne kutakuinkin 50/50 sukupuolijakauman suhteen. Siinä lienet kuitenkin oikeassa, että nykyään valmistuvista isompi osa naispuolisia. Tämä johtaakin siihen, että vaikka tilanne näennäisesti on tasainen, niin suuri osa vanhemmista, kokeneemmista, korkeammassa asemassa olevista lääkäreistä on edelleen miespuolisia. Minulla on tämän suhteen sekä positiivisia että mainittuja, ei-niin-positiivisia hyvä veli -tyyppisiä kokemuksia sairaalaympyröistä. Jatkossa tämäkin tilanne tasoittunee, jos sukupuolijakauman kehitys jatkuu nykyisellään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse asiassa ainakin Helsingin yliopistossa lääketiedettä tällä hetkellä opiskelevien sukupuolijakauma on 50/50 suunnassa. Meidän kurssilla taisi olla kymmenisen opiskelijaa miesten ylivoimaksi, seuraavalla taas sama naisten. Tilastoja löytyy (/löytyi ainakin ennen nettisivu-uudistusta) Helsingin tiedekunnan sivuilta.

emmms (Ei varmistettu)

Mielestäni sukupuolineutraaleja aloja on vaikka kuinka paljon. Monenlaisissa toimistotöissä miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon, samoin esimerkiksi myyntityötä tekevät mielestäni molemmat. Omalla alallani (olen juristi) on kiinnostava murros menossa kun vanhemmista alalla olevista suurin osa on miehiä, mutta nykyisistä opsikelijoista suurin osa (jopa 70% vuosikurssilta) on naisia. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä vaikuttaa diversiteettikysymykseen erityisesti johtavissa rooleissa ja milloin tasapaino keikahtaa "naisten hyväksi".

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe! Sun ystävällä on mielestäni hyviä pointteja. Mä välillä mietin kun tätä aihetta huudellaan, että missä ne naiset jotka haluaisivat olla STEM aloilla oikein ovat murjottamassa? WIT meetingissä? :D Ei vaan, mun käsityksen mukaan eletään maassa, jossa kaikilla on samat edellytykset hakea Tutalle tai hoitajakouluun. Ja kyllä näyttää siltä, että sukupuoli ohjaa meitä eri aloille. Tilastot/tutkimukset puhuu puolestaan. Toki on poikkeuksia. Mutta nämä poikkeukset ymmärtääkseni ovat jo siellä STEM maailmassa (ainakin tasa-arvoisista maissa). Ihmettelen siis ystäväsi kanssa samaa, miksi miesten huikean pienestä prosentista hoitoalalla ei ole tehty näin isoa haloota. Kaikki vain hyväksyvät hiljaisesti sen faktan, että miehet yleisesti ottaen ovat kiinnostuneempia asioista kuin ihmisistä. Miksi ei hyväksytä asiaa toisin päin? Ehkä missasin tästä jotain, mutta näin päällimmäisiä tuntoja :D Hyvin kirjoitit asiasta ja tärkeä aihe!

paulahelena
ALUAP

Teknisellä alalla työskennellessä törmää välillä tietyn sukupolven naisiin, joista huomaa että ne on joutunu raivaamaan tiensä huipulle miesten maailmassa kyynärpäätaktiikalla ja valitettavasti se taktiikka on jääny päälle. Pidän huomattavasti hedelmällisempänä uranedistämiskeinona näitä nykyajan naisverkostoja - joskin en koe niitä nykymaailmassa erityisen tarpeellisina. Oispa niitä ollut 20 vuotta sitten!
Ite oon osallistunu witin, mibin ja aalto wibin toimintaan ja pakko sanoa että en mä kyllä varmaan niihin olis päätynyt, jos ne ei ois spesifisti naisille suunnattuja. Mikä on tosi hassua, kun ite kuitenkin oon aina viihtyny miesten seurassa ja jopa "arvostanut" miehiä enemmän kuin naisia. Mun mielestä näillä kerhoilla on paikkansa, koska miesvaltasella alalla opiskellessa ja työskennellessä niitä miespuolisia kollegoita on jo ihan riittämiin mutta samanhenkisiin naisiin vois olla vaikea muuten törmätä.

Kriittinen ystävä (Ei varmistettu)

Ounou, kylläpä tuntuu jyrkiltä omat instakeskustelusta (luvan kanssa tosin) poimitut kommentit näin julkiselta foorumilta luettuna :D Pakko vähän täydentää.

En tunne WIT-tapahtumaa tarkemmin eikä minulla ole mitään kategorisesti sitä vastaan. Jos tapahtuman ensisijainen tavoite on rekrytoida lisää naisia teknologia-alalle, se varmasti toimii hyvin siinä tavoitteessa.

Yleisellä tasolla katson, että sukupuolen mukaan jaotellut ammattitapahtumat toimivat tasa-arvokehitystä vastaan, vaikka usein muuta tavoitellaan. Näin olen kokenut omalla miesvaltaisella (ei-teknologia) alallani. Tapahtumiin on kiva osallistua ja niillä saadaan varmasti tunnelmaa kohotettua, mutta eivät mielestäni oli nykyaikaa.

WIT:n suhteen kiinnostaa kovasti kuulla teknologia-alalla työskentelevien näkökulmia. Itse tunnen paljon teknologia-ammattilaisia, sekä naisia että miehiä. He ovat tyypillisesti analyyttiseen ja kiihkottomaan ajatteluun taipuvaisia ja avoimen kiinnostuneita kaikenlaisista ilmiöistä ja näkökulmista. Mahtavaa juttuseuraa siis. Minun onkin vaikea mieltää, mitkä teemat kiinnostaisivat vain ja ainoastaan naispuolisia teknologian ammattilaisia. Jos tapahtuma avattaisiin molemmille sukupuolille, siellä käsitellyillä teemoilla olisi paljon suuremmat mahdollisuudet nousta alan valtavirtaan. Tämä siis alan ulkopuolisen spekulaatiota, asiantuntijoiden näkökulma kiinnostaa!

Piia Simpanen (Ei varmistettu)

Heippa,

Women in Tech on organisaatioverkosto ja kerromme jokaisen tapahtumamme kohdalla, että paikalle ovat tervetulleita kaikki naiset ja miehet, jotka ovat kiinnostuneita teknologiabisneksen tulevaisuudesta. Yksikään tilaisuutemme ei ole ollut vain naisille avoin, mutta toki miehillä on kynnys osallistua tapahtumaan, jonka nimessä on "Women in Tech". :) Keskiviikon Forumiin osallistui siis myös miehiä.

Ystävällisin terveisin,
Piia Simpanen, diplomi-insinööri, Teknologiateollisuus ry / Women in Techin koordinaattori

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,

kiitos vastauksesta! Tämä keskustelu on kyllä herättänyt melkoisen kiinnostuksen tapahtumaa kohtaan, erityisesti alalla työskentelevien näkökulmat ammattiinsa on olleet todella antoisia. Täytyy tulla ensi vuonna paikalle ja ottaa myös puoliso mukaan. Kutsukaa tekin ensi vuonna myös miespuoliset somevaikuttajat kuulemaan alan huippuja :)

Piia S. (Ei varmistettu)

Todella hyvä idea ja täytyy vinkata tapahtuman mediasuhteista vastaavalle kumppanille! :)

"Kaikki vain hyväksyvät hiljaisesti sen faktan, että miehet yleisesti ottaen ovat kiinnostuneempia asioista kuin ihmisistä. Miksi ei hyväksytä asiaa toisin päin?"

Se johtunee Suomeen pesiytyneestä vertailevasta tasa-arvokäsityksestä, jossa feministit itse nostavat miehen normiksi ja sillä tavalla alentavat naista. Suomessa tasa-arvo ei tarkoita mahdollisuuksia vaan samanlaisuutta. Usein vasemmistofeministienkin mittarina näyttää olevan raha ja menestys eli perinteiset miehiset arvot. Pehmeämmistä arvoista ja niiden tärkeydestä ja arvokkuudesta puhuu enää kirkko.

Kaiken lisäksi työelämään liittyvissä vertailuissa verrataan usein huipulla olevia miehiä kaikkiin naisiin sen sijaan että vertailuun otettaisiin myös miehet, joilla menee heikosti. Huonosti selviytyviä miehiä on paljon enemmän kuin huonosti selviytyviä naisia. Feministit paineistavat kaikkia naisia tavoittelemaan parhaiten menestyvien miesten asemaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Asiasta viidenteen: voisitko kirjoittaa siitä, miten tuollaisissa tapahtumissa ollaan ja miten uskalletaan mennä sinne syvään päähän ja puhua ihmisille. :D

villeyk
Ihan jees

Tapahtumia tarvitaan, mutta mun mielestä niistä pitäis kertoa vähän jotenkin eri tavalla. Eli ei mennä ”inspiroitumaan” ja ”voimaantumaan” tai muita akkojen kotkotuksia vaan kuulemaan tanakkaa asiaa!

WiT ei ole mulle mitenkään tuttu tapahtuma, mutta kun katsoin tuota ohjelmaa, niin se suoraan sanoen yllätti. Odotin enemmän hr-painotteista puhetta, mutta tuollahan on paljon asiaa, joka kiinnostelee varmasti kaikki teknologian tai designin parissa työskenteleviä. Ehkä olen kyynikko, mutta noista tapahtumista pitäisi nimenomaan saada sellaisia, että ukkoja oikeasti harmittaa se, etteivät he pääse messiin eikä sellaisia, että antaa naisten nyt vähän puuhastella.

Tein muuten omaa tutkivaa journalismia aiheesta naiset ja tekniikka tuossa eräänä päivänä ja yllätyin. Näyttäisi nimittäin siltä, että naisten määrä it-alalla on itse asiassa laskussa, ainakin Jenkkilässä. Samalla kuitenkin it- ja teknologia-ala on yksi nopeiten kasvavista aloista maailmassa. Voiko tästä joku vetää johtopäätöksen, että homogeenisyys itse asiassa ruokkii it-alan kasvua? Mun maailmankuvaani vastaan tuo sotii aika pahasti, mutta aika ja faktat näyttävät tämänkin.

Mun mielestä teknologia-ala tarvitsee lisää ihmisten monimuotoisuutta. Mut samalla mun mielestä on myös liikaa puhuttu siitä, että monimuotoisuus tarkoittaa vain sukupuolten ja taustojen monimuotoisuutta. Mitä myös tarvitaan, ja mun mielestä tää on jopa tärkeämpää, on arvopohjien, kiinnostusten kohteiden ja osaamisten monimuotoisuutta.

Hyvä artikkeli aiheesta: https://www.theverge.com/2017/8/16/16153740/tech-diversity-problem-science-history-explainer-inequality

Vierailija (Ei varmistettu)

Parastahan olisi varmaan, jos nämä naisille kohdennetut tapahtumat olisivat niin siistejä, että miehiä harmittaisi olla osallistumatta - ja että heillä olisi mahdollisuus osallistua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mites pojat/miehet ja hoitoala? Myös eläinlääketiede on hyvin naisvaltaista, kuten taitaa olla jo lääketiedekin. Nähdäänkö tämä samanlaisena ongelmana ja tehdäänkö asian eteen jotain, että pojatkin alalle hakeutuvat? Toinen ikuisuusaihe on päiväkodit ja koulut, joissa henkilöstö on naisvoittoista ja varsinkin koulujen osalta se nähdään jopa syynä poikien heikkenevälle koulumenestykselle? Tehdäänkö tälle asialle aktiivisesti jotain?

Toisaalla pitää naiseus hävittää ja toisaalla sitä korostaa, esim. naisurheilu ja naiset teknologiassa. Ja ymmärrän kyllä hyvin mitä tällä women tech- päivällä haetaan, mutta minusta konsepti on hieman ummehtunut. Ja samalla se vähän luo asennetta, että hoitoalalle hakeutuvat naiset valitsevat väärin, koska heille ei kerrota miten kannattaisi valita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostaa erityisesti tämä osuus: "Mites pojat/miehet ja hoitoala? Myös eläinlääketiede on hyvin naisvaltaista, kuten taitaa olla jo lääketiedekin. Nähdäänkö tämä samanlaisena ongelmana ja tehdäänkö asian eteen jotain, että pojatkin alalle hakeutuvat?"

Miehet helposti nousevat naisvaltaisilla aloilla suosioon/johtajan asemaan, mutta naisille ei samaa nostetta ole miesvaltaisilla aloilla luvassa. Ja jos miehen pitää valita kahden työn väliltä, joissa joka tapauksessa arvostetaan tasaveroisena/yliveroisena kollegana, mutta palkkatasossa puhutaan satojen eurojen erosta, mitä hän valitsee? Puhumattakaan tietenkään jo koulussa alkavasta "pojat osaa matikkaa, tytöt kirjoittaa kivoja tarinoita" -jaosta, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, mutta joka aika kätevästi ohjaa miehet "kovien tieteiden" ja naiset "pehmeiden tieteiden" pariin.

Ananas1 (Ei varmistettu)

Ei kai naisvaltaisilla aloilla olevien miesten asema kuitenkaan ole yhtä huono kuin naisilla miesvaltaisilla aloilla? Uskoisin, että mieslääkärit saavat töitä yhtän hyvin kuin naispuoliset kollegansa ja heille maksetaan samanlaista palkkaa. Myös miesopettajien on toisinaan helpompi saada töitä, juuri siksi että ovat niin harvassa alalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisin kuin monissa muissa maissa. Suomessa naisille ja miehille maksetaan samaa palkkaa samoista töistä. Erot tulotasossa johtuvat erosta työtuntien määrässä ja naisvaltaisten alojen suhteessa huonommista palkoista. Tuntuu uskomattomalta, että vaikka tämä tieto on tuon tuosta isosti esillä mediassa, se tuntuu jääneen monelta edelleen huomaamatta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisin kuin monissa muissa maissa. Suomessa naisille ja miehille maksetaan samaa palkkaa samoista töistä. Erot tulotasossa johtuvat erosta työtuntien määrässä ja naisvaltaisten alojen suhteessa huonommista palkoista. Tuntuu uskomattomalta, että vaikka tämä tieto on tuon tuosta isosti esillä mediassa, se tuntuu jääneen monelta edelleen huomaamatta.

Äbä (Ei varmistettu)

Women inTech-tapahtuma on suunnattu sekä naisille että miehille, nettikutsun mukaan. Sen ohjelma vaan keskittyi teknologia-alalla menestyneisiin naisiin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisiko nimivalinnalla osuutta asiaan, ettei miehiä ainakaan kuvien perusteella kovin sankoin joukoin ole paikalla?

Maisa_ (Ei varmistettu)

Miksi naisia kannattaa kannustaa teknologia-aloille?
Ensinnäkin koska (varsinkin yritysten) johtotehtäviin edetään usein diplomi-insinöörin koulutuksella.
Toiseksi, esimiehet rekrytoivat useimmiten kaltaisiaan.
Esimerkkinä, olen teknologiafirmassa töissä ja meidän osastolla on kaksi naista, minä ja sihteeri, sekä 25 miestä. Yrityksen (ison suomalaisen pörssiyrityksen) liiketoimintavastuullisessa johdossa ei ole yhtään naista, ei johtoryhmässä eikä heidän alapuolellaan useammalla tasolla.
En väitä että naisten pitäisi rekrytoida vain naisia, mutta kumma juttu että rekrytoivien miesten mielestä mies on aina pätevin.

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Tästä tulee pitkä alustus kysymykseeni, mutta tämä on vaivannut viimeaikaisten kirjoitusten jälkeen monta kertaa.

Kirjoitit Kulttuurinen omiminen -postauksen kommenteissa, että suurimman osan ajasta toki elät arkea ihan vain eteenpäin porskuttaen, ja siinä ei läheskään koko aikaa tule huomioiduksi kulttuurista omimista. Eli vaikka kirjoititkin asiasta vakavasti, kattavasti, niin se ei tarkoita, että pohtisit sitä ihan koko ajan taukoamatta, ja että mulkaisisit kadulla heti pienituloista siivoojaa, joka tulee Halpa-Hallista ostamansa buddha-patsaan kanssa vastaan. No, kommentin ansiosta käsitin, että kukaan bloggaaja ei mieti kulttuurista omimista 24/7. Tsädäm! Voi kunpa olisin tiennyt tämän ja hahmottanut tämän aiemmin!

Olen kokenut epäluottamusta useimpia nuoria ns. tiedostavia kirjoittajia ja ajattelijoita kohtaan. Sellaisia, jotka kirjoittavat hyvin ja kattavasti naisten asiasta, vähemmistöistä, ympäristön suojelusta, syrjinnästä jne. Syynä on ollut se, että olen nähnyt koko ajan kaksi puolta: 1) ihminen kirjoittaa napakasti ja kärkevästi yhteiskunnan epäkohdasta 2) sama ihminen ei kuitenkaan näytä toteuttavan ideaaleja ajatuksiaan itse

Mun on tehnyt tiukkaa hahmottaa tätä ristiriitaa. Esimerkiksi näissä:

-ajetaan palkkatasa-arvoa JA samalla kerrotaan, kuinka saada palkankorotus. (Voiko nämä kaksi asiaa todella yhdistää? Miksi tavoitella korkeampaa palkkaa itselleen, ennen kuin Suomen köyhimmät nostetaan kuopasta pois. Silloinhan ihmisestä voi tulla miljardööri, joka sanoo ymmärtävänsä köyhiä, muttei konkreettisesti tee heidän eteensä mitään -> ulospäin vaikuttaa reilulta, mutta toiminta kertoo toista)

-ihminen puhuu, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Kuitenkin hän hakee lääkikseen, ja kun ei pääse, kokee huonommuutta. Eli miten voi samalla ajatella kaikkien olevan tasa-arvoisia, ja kuitenkin arvottaa itsekin eri ammatteja mielessään paremmiksi ja huonommiksi?

Miten Julia Sinä koet tän? Onko Sun helppo sanoa, että perhe on ykkönen ja haluat turvata juuri oman lapsen tulevaisuuden jne? Mulla niin nimittäin on. Mutta esim. nyt, kun tienaan varsin hyvin, mä en vieläkään koe, että haluan lahjoittaa tästä palkasta vähävaraiselle perheelle yhtään mitään verojen jälkeen. Eli vaikka mun palkka nousisi yli sadan tuhannen, mä yhä haluaisin varmistella, että se oma perhe saa eniten. Mun on tosi vaikea uskoa, että on sellaista aikuista, edes vihervasemmistolaista, joka oikeasti antaa ylimääräiset tienestinsä jollekin vähävaraiselle. En puhuta 20 eurosta kuussa, vaan satasista. Tekeekö ne niin, vai kääntyykö kaikki ihmiset arvoistaan huolimatta aina selittämään omia tulojaan niin, ettei niistä luovu?

Tiivistettynä tarkoitan sitä, että kirjoituksista mulle tulee ekana olo, että apua, multa vaaditaan nyt, etten elämässäni enää ikinä omi kulttuurisesti mitään. Sitten huomaan muidenkin repsahtelevan, ja tulee olo, että tärkeintä on vaan näyttää olevan huolissaan, ja kuitenkin sallia itselleen kulttuurinen omiminen. Sitten menee luottamus koko ideaan. Eli otanko kirjoitukset liian vakavasti ja kunnianhimoisesti, mikä on Sun toive lukijalle, että miten ne kirjoitukset tulee lukea? Menettää yöunensa ja ruoskia itseään vai jotain muuta?

Juliaihminen
Juliaihminen

Okei, mä yritän purkaa tätä hommaa.

Kirjoitin, että "porskutan eteenpäin eläen", mutta siis nämä ovat vähän sellaisia hommia, että kun kerran on silmänsä avannut niille, ne tulevat selkärangasta. Sama kuin se, että en ajattele rasistisesti tai sovinistisesti ihmisistä tai asioista, niin samalla tavalla kun on avannut silmänsä kulttuurisen omimisen rakenteille, niitä ei voi enää sivuuttaa. Sitä tarkoitan, että elelen elämääni eteenpäin miettimättä näitä, ei mun tarvitse miettiä, moni juttu on tietyllä tapaa niin itsestäänselvä. Jos mulle tulee jostain sulkapäähineestä tms semmonen fiilis, että tämä ei ole oikein, mun ei tee mieli "repsahdella" vaan olla ihan vain käyttämättä sellaista. 

Mitä tulee näihin muihin ristiriitoihin: Tuossa palkkahommassa en oikeastaan näe minkäänlaista ristiriitaa. Mä olen nainen, ja toivon, että naisten palkat nousevat ja kerron omalla esimerkilläni, että miten omaa palkkaa saisi nostettua. Ei kai siinä mitään ristiriitaa ole?

Kun sanon, että ihmisen pitää tiedostaa oma asemansa, tarkoitan sitä, että ihmisen ei kannata ajatella, että hän on täysin omine kykyineen ja lahjakkuuksineen saavuttanut sen aseman, mikä hänellä on, vaan että taustalla on rakenteita, jotka ovat auttaneet häntä. Ihan vain jo tämän asian tiedostaminen lisää tasa-arvoa siinä mielessä, että sitten ihminen ei ehkä äänestä äärimmäistä oikeistoa (enkä tarkoita äärioikeistoa), ja ajattele, että verot pitäisi laittaa minimiin ja jokaisen pitäisi olla oman onnensa seppä. 

Musta tuntuu, että sä näet nämä asiat ehkä inasen verran liian suoraviivaisesti. Että jos on rikas, joka ei halua tuloerojen kasvavan, pitäisi antaa ensin kaikki omaisuus pois ja sitten vasta sanoa, että tuloerot on huono juttu? Tietenkin tekopyhyys on eri asia, eli se, että näyttelee jotain supertiedostavaa muttei itse laita tikkua ristiin.

Mä esimerkiksi ihan kannatan nykyistä verotusta, ja mun mielestä nämä asiat korjataan nimenomaan yhteiskunnallisin keinoin, ei niin, että rikkaat antavat almuja köyhemmilleen. Se ei kuulu Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Mä en esimerkiksi kannata sitä, että mun veroprosentti laskisi, jotta minä voisin turvata minun perheeni selustan vielä paremmin. Mä toki lahjotan palkastani hyväntekeväisyyteen kuukausittain, mutta sillä ei ole mun mielestä tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Mä en ole mielestäni edes mitenkään erityisen tiukasti kirjoituksillani syyllistänyt ketään, enkä todellakaan halua esiintyä minään messiaana, joka tekee kaiken oikein. En tietenkään tee, eikä kukaan tee. Mutta siis maailma on hyvin ristiriitainen ja harmaa. Jos kaiken ajattelee mega mustavalkoisena, niin ei sitä oikein pääse eteenpäin. Kyllä asioista pitää voida puhua, vaikkei itse olisi täydellinen. Kyllä mä uskon, että moni asia muuttuu ihan vain jo puhumalla niistä. 

Mutta siis, sun kommentti on hyvä, ja tästä aiheesta voi puhua ihan loputtomiin. Totta kai mä ja varmasti kaikki ihmiset kokevat tietyissä asioissa riittämättömyyttä. Mutta sitten, jos elää sellaista elämää että saarnaa yhtä ja tekee toista, niin kyllä se jossain vaiheessa käy psyykeelle liian raskaaksi. Asioiden kanssa pitää pystyä olla sinut. 

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Hyvin vastasit, ja sait kiinni ajatuksestani. Kiitos.

Tosiaan, kysyin tätä oman ristiriitaisen ja epäilevän oloni takia. Mun on ihan oikeasti kaksijakoista olla kasvaneine tuloineni, kun taustalla on monen sukupolven niukkuus. Ei tiedä miten itsestään puhuisi.

Tuon tuosta mä kuitenkin palaan näille tiedostaville foorumeille, eli kyllä täällä kaikesta huolimatta on sellainen omaan moraaliin sopiva vire. Kiitos hyvistä kirjoituksista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kyllä havainnut, että monet ajatustasolla kannattavat kaikenlaista, mutta sitten oman elämän kohdalla tekevätkin toisin ja toivovat, että omatkin lapset pysyvät tutulla tiellä. Useimmat hyvätuloiset myös ratkaisevat asiat niin, että omalla kulutuksellaan yrittävät tehdä maailmasta parempaa paikkaa (ja ehkä siinä sivussa paheksuvat ja moraalisäteilevät, kun pienituloiset ostavatkin henkkamaukkaa ja halpoja elintarvikkeita). Toki kulutusvalinnoilla voi vaikuttaa kuten myös laittamalla rahaa jollekin isolle hyväntekeväisyysorganisaatiolle, mutta henkisellä tasolla tämä auttaminen kyllä auttamatta jää vähän itsekeskeiseksi varsinkin jos näitä valintoja vielä julistetaan sädekehä pään päällä. Monet näistä asioista ovat vielä aika uusia julkisessa keskustelussa, joten tietämällä niistä saa myös nokitettua omalla erinomaisuudellaan vähän vähemmän tietäviä kohtaan.
Tämä kommentti siis yleisellä tasolla länsimaalaisesta eettisestä ja joka suuntaan poliittisesta korrektista ihmisestä, joka on ehkä olevinaan uskonnoton, mutta on ehkä kuitenkin löytänyt uskonnon. :)

Ja itsekin siis toki monessa asiassa ajattelen samalla tavalla, mutta olen lipunut jo hyvin harmaalle alueelle, koska asiat eivät ole yksioikoisia ja melkein joka asia on jostakin näkökulmasta huono. Pitää etsiä omat priorisointikohteet ja tyytyä niihin ja jos on aikaa niin sitten ajatella asioita uudestaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sinulla on ilmeisesti sekaannusta käsitteissä.

-Tasa-arvo tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on sama muuttumaton ihmisarvo, jota heidän hyvät tai huonot tekonsa, ajatuksensa tai yhteiskunnallinen asemansa ei muuta. Ihmisarvo on kaikilla sama. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, etteikö ihminen saisi arvottaa jotakin asioita itseään enemmän kiinnostaviksi tai olla kunnianhimoinen. Kuitenkaan mikään urakiito, hyvä teko tai sosiaalinen nousu ei nosta ihmistä ihmisarvoltaan muita arvokkaammaksi. Kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

-Palkkatasa-arvo ei ole sama asia kuin tasapalkka. Se tarkoittaa, että vaativuustasoltaan vastaavista hommista maksetaan samaa palkkaa. Palkkatasa-arvoa ei ajeta kaivamalla itseä palkkakuoppaan. Nainen voi edistää naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa huolehtimalla, että pyytää riittävän suuren palkan tekemästään työstä eikä luo käytäntöä, että nainen uhrautuu ja tekee hommat halvemmalla.

Lisäksi on äärimmäisen tärkeää muistaa, ettei kenenkään mielipidevaikuttajan tekstiä pidä lukea kuin raamattua. Eettisissä kysymyksissä kaiken a ja o on itse kriittisesti miettiä asiaa ja tehdä omat johtopäätökset. Pohdinnan tukena voi käyttää arvostamiensa ajattelijoiden näkemyksiä. Suuri osa maailman pahuudesta mahdollistuu sillä, että ihmiset antavat vastuun omista eettisistä päätöksistään jollekin toiselle. Toki tätä blogia lukemalla ja orjallisesti seuraamalla riskit ovat aika pienet ;)

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä oli tosi hyvä ja näitä asioita selkeyttävä kommentti, kiitos <3

Ja etenkin viimeinen kohta, eli oma kriittisyys, on puhdasta kultaa!

Plop (Ei varmistettu)

Itse olen jostain ala-asteikäisestä asti ollut enemmän kiinnostunut "poikien jutuiksi" mielletyistä asioista. Nyt 31v olen diplomi-insinööri tekniikan alalta, reservin luutnantti ja töissä it-alalla. Käynkö verkostoitumassa naisille tarkoitetuissa it-alan tapahtumissa? - En. Seuraan kyllä muutamia naisyhteisöjä (esim. Nice Tuesday), mutta en ole osallistunu tapahtumiin. Itse koen, että enemmin työtehtävät yhdistävät kuin sukupuoli - siksi enemmän lähtisin "yleisiin" tapahtumiin kuin tietylle sukupuolelle suunnattuihin eventteihin. Suurin osa työkavereistani on ollut miespuolisia ja tällä hetkellä olen omassa tiimissäni ainoa nainen. Opiskeluaikana tuntui välillä siltä, että täytyi todistaa muille opiskelijoille olevansa sukupuolesta huolimatta pätevä, mutta töissä en onneksi tällaiseen kohteluun ole törmännyt. Myöskään armeijassa henkilökunnan taholta ei tullut epäilyjä osaamisesta sukupuolen vuoksi, mutta vertaisille joutui useamman kerran todistamaan olevansa pätevä ja osaava. Itse asiassa syy miksi itse viihdyn it-alalla erinomaisesti on se, että insinöörit tykkäävät eniten keskittyä asioihin eikä ihmisiin - ihan sama miltä näytät tai millainen olet, kunhan hommat tulee hoidettua maaliin asti.

Eniten toivon, että seuraavat sukupolvet kasvatetaan alusta lähtien niin, että luokittelut "naisten ja miesten töihin" tai "naisten ja miesten tyypillisiin kiinnostuksenkohteisiin/osaamisaloihin" jäisivät pois. Ajattelen itse, että olemassa vain erilaisia henkilöitä, jotka pitävät erilaisista asioista. Ehkä tällainen näkökulma voisi lisätä miesten määrää hoitoalalla tai naisia koodaamassa, kun jokainen voisi oikeasti toteuttaa omia unelmiaan ilman sukupuolten asettamia muotteja.

Ja kyllä, loppukaneettina on mainittava että tiedostan etten edusta varmastikaan sitä naisnormia :D

Dompppa (Ei varmistettu)

Antakaa minäkin huudan, minäkin olen internetissä!

Vakavasti puhuen: olin opiskeluaikanani mukana tekemässä käytännönjärjestelyjä WiT:n ensimmäisinä vuosina. Miespuolisten kavereitteni kateellisen nurinan innoittamana pohdin moneen kertaan, että onko tämä nyt ihan OK laittaa omaa rajallista aikaansa tällaiseen "syrjivään" tapahtumaan - niin tiukassa istuu ajatus siitä, että tasa-arvoa voi edistää vain toiminnalla johon osallistuu täsmälleen väestön prosenttiosuuksia vastaavat määrät kaikkia vaihtoehtoja. Opintojen myötä tajusin kuitenkin, että kaltaiseni elektroniikan DI saa kyllä istua elämässään kyllästymiseen asti erilaisissa Men in Tech (ja/tai Men in Black) -tapahtumissa, ja näin työelämässä tämä tunne on vain vahvistunut. Mielestäni WiT:n tehtävä on tarjota edes kerran vuodessa yleisteknillinen foorumi, jossa ohjelma ja puhujat on valittu vaihteeksi jollain muulla kuin Veijo Perusinsinööri -sabluunalla. "Haittapuoli" tässä on tietysti se, että ohjelmasta tulee täten kiinnostava myös monien miesoletettujen mielestä, mutta tapahtuman nimen ja brändin takia he eivät uskaltaudu edes WiT:n nettisivuille toteamaan, että tervetulleita ovat itse asiassa kaikki tekniikanmieliset...

Fun fact: tapahtuman nimi oli ainakin joissain ensimmäisissä luonnoksissa, ellei peräti ekoina vuosina, Women in Tech Forum, josta me nokkelat teekkaritytöt sitten pohdimme sellaistakin akronyymiä kuin WTF...

Disclaimerit: Monet Men in Tech -tapahtumatkin ovat todella mielenkiintosia, kannattaa mennä etenkin jos niissä puhutaan elektroniikasta tai sähkövoimatekniikasta! Eikä Perusinsinööreissäkään ole oikeasti mitään vikaa, veroilmoitukseni alareunassakin on yksi sellainen aviopuolison kohdalla (tää on nyt just tää klassinen "en voi olla rasisti, mulla on ulkomaalaisia ystäviä" -kortti).

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi kiinnostavaa! Haittapuolena on mielestäni myös se, että kiinnostavien naispuhujien sanoma tulee vain naisten tietoisuuteen. Jos ohjelman pitäisi about samana mutta brändäisi vähän toisin, tapahtuma varmaan promoaisi naisia alan sisällä paljon enemmän.

Jännää, että tapahtumaan oli ilmeisesti kutsuttu vain naispuolisia bloggareita ym. (Vai oliko?) Eikö ole vähän ummehtunut ajatus, ettei ketään miestä voisi kiinnostaa mitä pro naiset puhuvat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen nainen, insinööri ja tutkija, enkä jaksa innostua (enää) Women in Tech -aihepiirin tapahtumista tai naisverkostoista (no, naisverkostoista as such en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut, lisääntymiselimet ei kauheasti musta määritä että onko jonkun kanssa yhteistä / kiinnostavaa puhuttavaa). Kyynistynytkin olen. Oma alani on äärimmäisen miesvaltainen (esim. Hkin alueen yliopistoissa on tasan yksi naispuolinen professori) ja vaikka oon pitkään ollut sitä mieltä, että kyllä kykenevä nainen pääsee sinne minne mieskin, niin en ole enää satavarma. Siis kilpailu on kovaa ja tässä vaiheessa kun itse oon (sinne senioritutkijatasolla menossa), niin ei miehilläkään ole helppoa (tämänkin tiedän oman siipan osalta). Mutta on se silti joku #%€€&amp;%€ jos jatko-opiskelijoista on naisia 10-15% niin tässä vaiheessa niitä saa hakemalla hakea (ja etenkin niitä joilla olisi lapsia/perhe). Sen sijaan miehien urakehitys ei tyssää perheeseen (eikä pitkiin vanhempainvapaisiin, siis oikeasti suuri osa tutuista miehistä on ollut huomattavia pätkiä kotona ja siitä nostan heille hattua). Toki mä ymmärrän miksi naiset hakeutuu pois tältä polulta (ei siitä, itsekin olen sitä vakavasti harkinnut, mutta kun on taas vaihteeksi arpalippu vetämässä, niin aattelin katsella nyt sen), mutta uskomattomalta tuntuu että yksikään niistä naispuolisista kollegoista joita oon vuosien varrella tavannut ei oo muka proffatasoa.

Mutta joo, naisverkostot, en mä silti niitä kaipaa (enkä edes oikeasti lisää naisia tälle alalle...siis henk.koht, musta on hyvin helppoa tulla toimeen miesten kanssa...kansantaloudellisesti toki oon sitä mieltä että naurettavaa tää että naiset ei hakeudu siisteihin sisähommiin jotka on ihan törkeän mielenkiintoisia vielä). Mutta esimerkkinä nyt tällainen: just kattelin yhdessä keski-euroopan yliopistossa kun haettiin eksplisiittisesti naisproffaa (en tosin tajuu miten tuollainen rajaus on mahdollista, ei kyllä Suomessa onnistuisi kun täällä nillitetään jostain Finlaysonin kampanjasta tasa-arvovaltuutetun toimesta). Mutta siis, käsi pystyyn, kuka haluaisi olla yliopistonsa "kiintiönaisproffa" mieluummin kuin vapaan kaikille avoimen haun kautta valittu proffa...nii-in. No joo. Mutta tää on tosiaan työelämään kyynistyneen kohta nelikymppisen horinoita :) Kyllä mä omassa elämässä kannustan tytärtäni ihan samoin kuin äitini mua ja samaten sisarusten lapsia, että sukupuoli ei rajoita, vaan jokainen voi tehdä mikä kiinnostaa ja opiskelu kannattaa. Nakeron tiedonjanokin on mahtavaa, on ihan sikasiistiä nähdä kun 5v:n aivot raksuttaa kun keskustellaan parillisista ja parittomista luvuista :D

Mutta siis tapahtumat ja verkostot, mieluummin ihmisille vaan eikä miehille tai naisille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mututuntumalla ja muistikuvalla jostakin tutkimuksesta sanoisin myös, että naiset myös hakevat vähemmän johtotason tehtäviin. Jos vaikka hakijoita on 30 miestä ja 3 naista niin onko ihme, että mies valitaan, vaikka hakijoita arvotetaan osaamisen eikä sukupuolen mukaan. Toki miehiä saatetaan arvottaa monissa paikoissa enemmän, mutta ei sekään ole kokototuus.

K_ (Ei varmistettu)

Mä oon mietiskellyt, että naisten määrää johtotasolla voitas ehkä nostaa sillä, että yritysten/yliopistojen jne olisi pakko löytää myös naispuolisia hakijoita mukaan. Vähän kuin lievempi versio sukupuolikiintiöistä? Niin, että saa palkata kenet haluaa sukupuolesta riippumatta, mutta vikoilla rekrykierroksilla olisi pakko olla molempia mukana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vähän erikoinen ratkaisu, että yksityisten yritysten tulisi erikseen etsiä itselleen naispuolisia hakijoita johtotehtäviin, naisilla kun on ihan mahdollisuus vapaasti hakea ko. tehtäviä. Yliopistolla se voisi olla perusteltua ainakin joihinkin tehtäviin ts. kutsuttaisiin hakijoiksi potentiaalisia miehiä ja naisia, mutta ei sentään velvotettaisi hakemaan.

it-hum (Ei varmistettu)

Itse en kouluaikana edes osannut harkita teknisille aloille hakeutumista. Pitkän matematiikankin jätin kesken sen jälkeen, kun (mies)opettaja teki tiettäväksi, ettei minusta ole matematiikasta selviämään. Töiden puolesta nyt tietojärjestelmäkehityksen pariin päätyneenä harmittaa todella, että nuorempana en ollut rohkeampi edes kokeilemaan mahdollisuuksiani yliopisto-opintoja suunnitellessani. Päädyin hankkimaan tutkinnon humanistiselta alalta, mitä en kyllä myöskään kadu. Mutta silti! Nyt töiden ohessa suoritan työtäni liippaavia opintoja avoimessa yliopistossa ja käyhän se näinkin, mutta en näe realistisena, että enää kokonaista tutkintoa kasaan saisin.

Puolisoni on töissä it-alalla ja hän miehenä pitää naisten vähyyttä alalla ongelmana. Esimerkiksi järjestelmäsuunnittelussa on mahdollista, että koko työn määrittelystä toteuttamiseen tekee joukko miehiä, vaikka loppukäyttäjät harvoin ovat niin homogeeninen joukko ihmisiä. Olemme usein puhuneet tästä teemasta ja eilen puhuimme WiT-tapahtumista. Mieheni ymmärtää hyvin, miksi tällaisia tapahtumia järjestetään. It-alan suurimmissakin tapahtumissa naispuhujat ovat ehdoton vähemmistö ja muutenkin osallistujien keskuudessa aliedustettuina.

Täällä on joissain kommenteissa mainittu esim. hoitoalan ja opettajakoulutuksen naisvaltaisuus. Seuraavassa olen käyttänyt pohjana yhden yliopiston opiskelijatilastoja vuodelta 2016. Jos lääketieteellisiä koulutuksia ajattelee, onkin totta, että hoitotieteestä valmistuu lähes pelkästään naisia. Lääketieteen lisensiaattien keskuudessakin naisia oli miehiä enemmän; naisia noin 60%. Jos taas tarkastellaan tietojenkäsittelytieteitä, valmistuneista miesten osuus oli noin 83%, tietotekniikassa luku oli noin 87% ja ohjelmistotekniikassa taas miesten osuus oli 100%. Myös hakijatilastoja tarkastellessa on selvää, että hakukohteiden valinnassa sukupuoli on hämmentävän vahvasti ohjaava tekijä. Nämä tilastot ovat ihan julkisia ja löydettävissä yliopistojen sivuilta. Minua nämä tilastot kiinnostavat kovasti ja monesti olen miettinyt sitä, mitkä kaikki tekijät valintaan vaikuttavat hakukohteita pohtiessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Koti, vanhemmat ja ympäristö vaikuttavat suuresti. Monella tekniselle puolelle hakeneella naisella on joku tietty henkilö joka on vinkannut että ala voisi sopia, on se sitten äiti, isä, joku sukulainen, poikaystävä tai vaikka opettaja. Ja yksikin henkilö voi riittää. Ja ne valinnat pitää tehdä yllättävän aikaisin...se pitkä matikka on aikasta olennainen juttu ihan siksi että sen pois jättäminen rajaa helposti suuren osan valintoja pois (toki kiertoteitä on, mutta suorempi on polku jos vaan sen pitkän matikan suorittaa, ne taidot on tärkeitä, oikeasti).

Omalle polulle näitä henkilöitä mahtuu monia. Ekaksikin äiti, joka kannusti kaikkia lapsiaan käyttämään lahjojaan ja kun mun lahjat olivat selkeästi matemaattis-luonnontieteellisellä alalla niin sitä sitten. Tokaksi lukuisat opettajat mun koulupolulla on kannustaneet ja tukeneet (mielenkiintoisena huomiona yksikään opo ei...yläasteen opo koitti ohjata kaikki ammattikouluihin ja lukioon haluavana olin outolintu, lukion opo taas keskittyi mainostakaan lähinnä amk-vaihtoehtoja sekä lähintä yliopistoa). Sattumalta päädyin lukiossa luokalle (silloin oli vielä luokkia, mistä olen todella onnellinen, meistä kasvoi tosi tiivis yhteisö) jossa kaikilla oli sekä pitkä matikka, fysiikka että ylimääräinen kieli (kunnon hikariluokka siis :)). Niinpä vietin lukioni seurassa jossa oli tasan normaalia haaveilla kirjoittavansa älliä ja menevänsä lääkikseen tai teknilliselle alalle. Lääkäreitä meistä ei monestakaan lopulta tullut mutta sitä enemmän dippainssejä ja eri alojen tohtoreita. Kaiken tämän jälkeen en itse asiassa osannut hakeutua yliopistoon tietotekniikkaan (no hei, mä olin lukenut matikkaa ja fysiikkaa, en aateekoota), joten oma polku sit mutkitteli fysiikka, matematiikka, tietojenkäsittelytiede ennen kuin oma ala löytyi (onneksi nykyajan lapset pääsevät oppimaan ohjelmointia koulussa, joten tätä ajatus-handicappia heille ei toivottavasti tulevaisuudessa ole).

Mutta jokaista vanhempaa kannustaisin kannustamaan omia lapsiaan käyttämään vahvuuksiaan ja kurottamaan korkealle. Erityisesti tyttöjä (kuten omaani) kannustaisin kovasti juurikin matemaattiseen ajatteluun ihan pienestä pitäen (tutkimusten mukaan lukutaidossa myöhään oppineet kirivät nopsaan aiemmin lukemaan oppineet kiinni, mutta matemaattisessa ajattelussa tällaista ei tapahdu, eli matikkatreeniä nakeroiden kanssa, oma 4-v. tykkäsi hurjasti esim. tehdä aikuisen kanssa Hour of code-ohjemointitehtäviä jossa laitettiin Frozen-hahmot piirtelemään kuvioita Scratchilla).

Ruotsinsuomalainen (Ei varmistettu)

Komppaan ystävääsi tässä asiassa, mulla myös ristiriitaiset fiilikset tällaisista tapahtumista. Olen pohtinut syksyn aikana vastaavia juttuja etenkin, kun Ruotsissa ollaan suunnittelemassa ensi kesälle pelkästään naisille suunnattuja festareita. Täällä paljon uutisoitujen festareilla tapahtuneiden seksuaalisten hyväksikäyttöjen ja raiskausten jälkimainingeissa ymmärrän hyvinkin tällaisen reaktion, mutta toisaalta mielestäni tässä ollaan kaukana tasa-arvoon tähtäävästä toiminnasta. Tuntuu, että tässä syytellään ja tehdään kaikista miehistä hirviöitä, vaikka mielestäni tie tasa-arvoon kävisi ehkä ennemminkin avoimen keskustelun ja yhteisen me-hengen kautta. Kaikki miehet kun eivät kuitenkaan ole raiskaajia ja hyväksikäyttäjiä (ja nyt tähän sellainen "voi voi miesraukkoja, kun niitä taas niin säälitään" -kommentti, jonka saan aina ystävältäni tuodessani tämän mielipiteeni esille). Naisvähemmistöt miesvaltaisilla aloilla eivät tietenkään ole suoraan verrattavissa festareihin ja raiskauksiin eikä kommenttini suoraan liity postauksen aiheeseen, mutta samoilla vesillä kuitenkin liikutaan.

Ruotsinsuomalainen (Ei varmistettu)

Ja samalla lailla eivät siis myöskään kaikki miehet miesvaltaisilla aloilla harrasta hyvä veli -kerhoilua keskenään :)

u (Ei varmistettu)

Jatkojutun idea: Miksi yleisesti tasa-arvoisena pidetyssä Suomessa on kuitenkin hyvinkin sukupuolittunut työelämä? Ammatit ovat vahvasti jakautuneet naisten ja miesten töihin, EU-maista olemme neljänneksi huonoimmalla sijalla tätä tarkastaltaessa! Yleensä musta on helppoa keksi mutu-menetelmällä hyviä selityksiä aiheeseen kuin aiheeseen, mutta tätä en tajua.

Kenties se johtuu juuri tasa-arvosta. Suomessa ihmisillä on mahdollisuus tehdä omat valintansa. Valintoja ohjaa myös hyvinvointiyhteiskunta. Humanistilla on varaa olla humanisti, koska hän luottaa edes jotenkin siihen, että jos ranskan ja saksan yhdistelmä ei työllistä, niin yhteiskunta pitää elossa ja tarjoaa katon pään päälle.

Monissa maissa, joissa tasa-arvo toteutuu heikosti, miesten ja naisten ammattijakauma on paljon tasaisempi. Näin on mm. joissain heikkojen ihmisoikeuksien Aasian maissa.

Miksi Lilyn kirjoittajissa ja lukijoissa miehiä on niin vähän? Tännehän saa tulla kuka tahansa täysin vapaasti. Kuinka kulttuuriamme ja rakenteitamme tulisi muokata, jotta Lilyyn saataisiin yhtä paljon miehiä ja naisia? Mihin toimiin on ryhdyttävä? Tällä hetkellä Lily on räikeästi epätasa-arvoinen, JOS tasa-arvon mittarina käytetään sukupuolten lukumääriä.

Onneksi yhä useammat näyttävät hoksanneen, että ehkäpä tasa-arvo ei tarkoitakaan sitä, että jaetaan puoliksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Viro, Slovakia ja Latvia ovat ne EU-maat, joissa ammatit olivat tuon tilaston mukaan vielä enemmän sukupuolittain jakautuneet. Jos teoriasi hyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon vaikutuksesta pitäisi paikkansa, niin noiden maiden tilalla pitäisi varmaan olla Ruotsi, Tanska ja Alankomaat. Näin ei kuitenkaan siis ollut.

Tietenkään tasa-arvoinen työelämä ei tarkoita sitä, että kaikkien ammattien tulisi vedota 50/50-suhteessa naisiin ja miehiin, mutta en kyllä usko, että olemme sukupuolina ihan niinkään erilaisia kuin mitä tilastot nyt kertovat (vain 13 % työskentelee aloilla, joissa molempia sukupuolia on vähintään 40%!).

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse suhtaudun myös tietyllä epäluulolla tällaisia tapahtumia kohtaan. Noi kommentit siitä, että tuollainen ei välttämättä edistä tasa-arvoa, ovat pohdinnan arvoisia.

Henkilökohtaisella tasolla en tunne oloani kotoisaksi “ihku-pinkki-söpö-voimaantuminen”-tyyppisessä naismuotissa, enkä oikein jaksaisi kamalasti edes pohtia sitä, miten nainen olen (kuulemma tiettyjen amerikkalaisten feministiliikkeiden mukaan en ole nainen lainkaan). Joten noista tapahtumista tulee ensimmäisenä vähän sellainen olo, että kuulunkohan edes kohderyhmään. (Huom, en nyt sano, että tapahtumat välttämättä toistaisivat tuollaista muottia, mutta tuo on mielikuva, jonka yhdistän jokaiseen iänikuisen pinkkiin “Women in Whatever” -mainokseen, jonka näen.)

Naisten kannustuksesta teknologian pariin on ikuisesti jäänyt mieleen lukiossa esillä oleet teknisen alan esitteet. Normaalissa (eli miesten) esitteessä kerrottiin, että teknisellä alalla pääset työskentelemään yhteiskuntaa muokkaaviin suurten ilmiöiden, kuten tekoälyn, parissa ja saat hyvän pohjan esimerkiksi suurten yritysten johtotehtäviin. Naisten (yllättäen pinkissä) esitteessä kerrottiin, että teknologia-alalle voi hakea tytötkin(!) ja tulevaisuudessa voit päästä vaikka suunnittelemaan pinkin (huoh…) kännykän tai auton, jossa on tilaa käsilaukulle. Eiks olekin ihanaa!

Että näin Helsingissä 2008, toivottavasti WiT hoitaa homman vähän paremmin.

Itse kuitenkin uskon, että parempia tuloksia saadaan, jos sekä tyttöjä että poikia kannustetaan luonnontieteiden pariin läpi koulu-uran. Erityisesti pitkän matikan osalta olisi hyvä pitää esillä sitä, miten paljon siitä voi olla hyötyä (muuallakin kuin “kovan teknisillä aloilla”). Onneksi ainakin Aalto yliopisto on tarttunut haasteeseen Scientist in Schools -verkostolla, jonka kautta opettajat voivat pyytää tutkijoita puhumaan kouluun (ala-asteelta lukioon). Näin oppilaat saavat enemmän tietoa siitä, mihin kaikkeen esimerkiksi luonnontieteiden ja matikan tunneilla rakennetaan pohjaa.

Minusta lisää naisia alalleen toivovien naistutkijoiden pitäisi aktivoitua tuollaisissa verkostoissa. Mitä enemmän lapset näkevät eri sukupuolten edustajia eri aloilla, sitä normaalimmalta tuntuu, että ala ei ole sukupuolesta kiinni.

Ihan jo tieteen edistämisen nimissä jotain samanlaista olisi varmaan hyvä kehittää myös meillä humanistis-yhteiskuntatieteellisellä puolella…
(Disclaimer: pinkissä ja käsilaukuissa ei sinänsä ole mitään vikaa, kyse on siitä oletuksesta, että näiden on pakko kiinnostaa tyttöjä ja ne eivät voi kiinnostaa poikia. Meidän koulussa, jossa tavallisesti oli enemmistö naisoletettuja, melkein kaikki luki pitkän matikan ja useampikin naisoletettu haki tekniselle alalle, mutta en usko, että yksikään heistä meni sinne tuon esitteen innoittamina. Heitä nyt vaan kiinnosti fyssa ja matikka.)

Insinööri (Ei varmistettu)

Kukkaisinsinööri tai lyhyesti kukkanen ei muuten tarkoita naisinsinööriä, vaan henkilöä joka on lukenut lukiossa lyhyen matikan, ja lähtenyt tekniselle alalle. Eli kukkaisinsinööri voi olla myös mies :)

Pages

Kommentoi