Täydellisen vaatekaapin äärellä

Juliaihminen

Minun äitiydessäni on ollut sellainen kummallinen piirre, että olen vähän niin kuin lopettanut itselleni vaatteiden hankkimisen. Kun joutuu näkemään niin paljon vaivaa jatkuvasti lapsen vaatehankintoihin, ei tee mieli enää käyttää yhtään päätöksentekoenergiaa omien vaatteiden hankkimiseen.

Kuten olen sanonut, mä harkitsen aivan järjettömän tarkkaan jokaista itselleni ostamaani vaatekappaletta, koska ajatus on se, että kyseinen vaate käytetään loppuun. (Tai sitten itketään ja käytetään. Se olisi kummallinen näky. Itkisin tuolla päivät pitkät menemään risaisissa, muttei tarpeeksi risaisissa farkuissa.)

Tämä mun kykenemättömyys omiin tarveharkintoihin on johtanut muun muassa siihen, että olen palellut ja kastunut tuntikaupalla puistossa. Lapsella on täydelliset kuravaatteet ja vermeet, mutta minä hillun sukat märkinä jäässä. 

Viime keväänä jouduin heittämään mulle niin rakkaan Jack Wolfskinin kuoritakin roskikseen, koska sen sisäkuoren muovi alkoi hilseillä pois. Mun äiti oli sitä mieltä, että sen muovin päätyminen keuhkoihin olisi epäterveellistä jollain lailla, joten hän pakotti mut luopumaan 15 vuotta palvelleesta takista. Olen kuoritakki-ihmisiä. Sadetakit ovat niin jämäköitä (joskin niillekin on aikansa ja paikkansa, kun oikein saavista sataa). Kuoritakin alle voi laittaa paksun paidan tai olla laittamatta, siksi sitä pystyy käyttämään aika tehokkaasti kesät talvet.

Ai että, olin tyytyväinen kun sain tämän Helly Hansenin W Crew Hooded -takin Akvamariinin viestintätoimistosta. Takki hivelee mun purjehtijaidentiteettiäni valtavasti, koska tällä voin viestittää muille puistossa oleville ihmisille, että tässä menee wannabe-suomenruotsalainen, jonka sielu käytännössä katsoen purjehtii tälläkin hetkellä Airistolla.

(Todellisuudessa mun purjehdustaidot ovat hyvin alkeellisia, mutta koska rahalla voi ostaa identiteetin itselleen, ostin veljeni kanssa H-veneen pari vuotta sitten.)

Okei, kovalla pakkasella kuoritakki ei kyllä toimi, näitä kuvia ottaessa mulle kylmä, mutta you got the point.

Olen nyt kovasti matkalla sellaista elämäntilannetta kohti, jossa mulla on täydellinen, funktionaalinen ja tyylikäs vaatekaappi, joka ei kaipaa mitään muuta. Sekä kesävarusteet että talvivarusteet olisivat täysin hanskassa. Se olisi ihanaa. Sitten ei tarvitsisi pyöriä enää koskaan tuolla kaupoissa. Olen kuullut ihmisistä, joilla on täydellinen vaatekaappi, ja olen ollut heille kateellinen. Mutta olen antanut kateuskompassin viedä, joten uskon pääseväni siihen pisteeseen.

En ole varma, kuuluvatko Robin-saappaat täydelliseen vaatekaappiin, mutta minusta ne ovat jotenkin hellyyttävät. Ainakin ne ovat toimineet tänä talvena hyvänä conversation piecenä, sillä ihmiset tykkäävät tulle puhumaan niistä, ja se on hauskaa. Itse asiassa sain nekin Robinin saapaspressistä, eli halvaksi on tullut minun sadetyylini!

 

Onko jollakulla täydellinen vaatekaappi? Miten siihen pisteeseen päästiin?

 

Kuvat: Siskoni Sofia kuvasi minua lähipuistossa 

 

Postauksessa linkatut jutut:

11 tapaa joilla lapsi tulee halvaksi

Ostan vaatteet viideksi vuodeksi kerrallaan

Ankkuri ylös

Kateus ohjasi minut tähän pisteeseen

 

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on lista vaatteista joita tarvitsen, kun vanhat ovat kulahtaneet eivätkä enää käyttökelposia ja teen tätä vähän etukenossa, jotta ehdin rauhassa etsimään ja mieluiten alesta. Samalla mietin miten yhdisteltävä uusi vaate on vanhojen kanssa, koska se indikoi käyttökertoja. En enää osta ihania vaatteita vain siksi, että ne on ihania vaan niiden pitää sopia vaatekaappiini. Kauniita vaatteita voi ihailla kaupassa/netissä/jonkun päällä eikä kaikkea tarvitse omaksi.
Täydellinen vaatekaappi minulla ei vielä ole ja onko koskaan, mutta lähellä sitä. Yhden siivouksen ajattelin vielä tehdä ja laittaa loput epäsopivat vaatteet kirppikselle, mutta sen jälkeen käytän vain omia vanhoja vaatteitani ja lisää ostan vain, jos tulee joku puute. Hyvä kimmoke pitää painoakin samana, että voin käyttää omia ihania vaatteitani eikä tarvitse lähteä etsimään uusia. :)

Eikös tämä postaus olisi pitänyt merkitä yhteistyöksi, kun 9 kuvalla esittelit saatuja vaatteita ja sen seurauksena halvaksi tullutta uutta sadetyyliäsi?

Juliaihminen
Juliaihminen

Kuulostaa hyvältä vaatekaappistretgialta!

Ja kysymykseesi: Tämä ei ole yhteistyö, koska en ole sopinut kenenkään kanssa mistään yhteistyöstä. En siis luvannut kellekään mitään postauksia aiheesta. Siitä kuitenkin on syytä sanoa, jos on saanut jotain ilmaiseksi, ja niin toki teinkin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lukijan näkökulmasta postaus, joka on rakennettu saatujen vaatteiden asukuvien ympärille (kuvia enemmän kuin tekstiä), on yhteistyö tai mainos riippumatta siitä mitä bloggaaja on sopinut. Toki tiedän, että sopimuksia on erilaisia ja tästä aiheesta on ollut keskustelua täällä Lilyssä ennenkin.

Minua myös hieman ärsyttää usein tässä blogissa usein toisteltu stereotypia suomenruotsalaisista. Miksi se on sinusta ok? Koska stereotypia kuulostaa sinun korviisi positiiviselta? Kaikkia suomenruotsalaisiahan tämä stereotypia ei koske eikä purjehdus muutenkaan ole vain suomenruotsalaisten juttu Suomessa, stereotypia kylläkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos Julia kirjoittaa auki, että hän on saanut tuotteet ilmaiseksi, niin mikä tässä jää epäselväksi? Kuulostaa vähän siltä, että joku siellä haluaa nyt vain loukkaantua ihan vain loukkaantumisen vuoksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Niin. Tämä on kiinnostavaa: musta tuntuu, että mikään ammattikunta ei ole yhtä valvottu ja vahdittu kuin bloggaajat. En nyt aio uhriutua sen enempää, mutta esitän vertauksen:

Sain nuo saappaat pressistä, johon minut kutsuttiin toimittajana, en bloggaajana. Jos laittaisin ne johonkin palstalle, niin mun ei tarvitsisi kertoa missään, että olen saanut ne ilmaiseksi. Sen sijaan takin sain bloggaajana, joten on ilmeistä, että jos otan itsestäni kuvan ja laitan sen blogiin, niin kerron, että se on ilmaiseksi saatu. (Toki bloggaajaa ja toimittajaa erottaa se, että media maksaa toimittajan palkan ja välillisesti mainostajat bloggaajan palkan. Ansaintalogiikka on siis erilainen. Tästä syystä itse en koskaan kirjoia mihinkään mediaan sellaisista tuotteista, jotka olen saanut blogin kautta. Pitää olla tosi tarkka näissä, ettei tule mitään epäilyksiä puolueettomuudesta.)

Takki on hyvä, enkä näe mitään syytä, miksen voisi kuvittaa tiettyä postausaihetta kuvilla, jossa olen takin kanssa - ja samalla mainita, että on hyvä takki ja että sain sen. Ehkä noita kuvia on nyt liikaa, saatoin vähän innostua kun kerrankin oli aurinkoinen päivä ja sain otettua itsestäni kuvia. (On muuten ollut aika vaikea kuvittaa ylipäänsä näin talviaikaan mitään postauksia järkevillä kuvilla, kun aurinkoiseen aikaan olen töissä, enkä silloin pysty kuvaamaan mitään - jep jokaisen bloggaajan vanha valitusvirsi, johon on helppo yhtyä!)

Vaatteet, ruoka ja muut tuotteet kuuluvat elämään, ja blogi jossa kerrotaan elämästä, voi sisältää välillä mainintoja niistä. Omasta mielestäni en mitenkään megana edes esittele mitään kamaa. Vaikka sitä mulle tarjotaan, otan sitä aika vähän vastaan, koska en lähtökohtaisesti halua kotiini mitään ylimääräistä tavaraa. Mutta aina välillä, jos totean jotain hyväksi, saatan mainita siitä. Toki voi kysyä, että onko siinä mitään järkeä. Sitten päästään aika nopeasti siihen kysymykseen, että onko koko bloggaamisessa mitään järkeä. :D Esitellä nyt omia horinoita jossain netissä? Kyllä mä sitä aina välillä tietysti mietin. 

Äh, tämä on niin ikivanha taistelu, etten jaksaisi enää jankata tästä. Mun mielestä tärkeintä on, että asiat esitetään läpinäkyvästi. Itse teen poikkeuksetta niin, että jos sovin postauksesta jonkun tahon kanssa, merkitsen, että kyseessä on kaupallinen yhteistyö (oli sitten palkkiona rahaa tai tuotteita). 

hathe (Ei varmistettu)

Mun on vielä täältä huikattava, että moni lukija ei varmastikaan aivan ymmärrä eroa kaupallisen yhteistyön ja ilmaiseksi saadusta asiasta kertomisen välillä. Mäkään en ymmärtänyt ennen tätä kuoritakki-gatea! Eli kiitos Julia selventämisestä :) Joskus oon huomannut blogeissa, että jengi nillittää asiasta (”merkkaa hei et tää on kaupallinen yhteistyö, johdat harhaan!!”) kommenteissa, ja bloggaajan vastaus on ollut vain passiivisagressiivinen ”Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö :)” ja lukijat jää aivan yhtä hämmentyneiksi kuin ennen tätä bloggaajan todella ”valaisevaa” selitystä. Perusjampan silmiin ei näy se, että vaikka bloggaaja saa jotain ilmaiseksi, ”lahjova” yritys ei ole velvoittanut bloggaajaa kertomaan tuotteista. Saikohan tästä kiinni? Eli mää en ainakaan aiemmin ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän!

Mutta ehkä tästäkin asiasta tietoisuus kasvaa, ja avautumisia tulee sitä mukaa vähemmän. Lukijakunnan puolesta kiitos ja anteeksi! :D

norps123 (Ei varmistettu)

Toimittajatkin saavat vaikka mitä pr-tuotteita ja pressitilaisuuksia ilmaiseksi, kirjoittavat niistä lehteen mitä kirjoittavat jos kirjoittavat, mutta eivät ne ole mainoksia. Mainokset (joissa liikkuu raha) merkitään erikseen. Lisäksi viestintä- ja pr-toimistot ja firmat lähettelevät aivan järjettömän määrän kaikkea roinaa pyytämättä toimittajille ja bloggaajille (koska miksi ei lähettäisi, se on suhteellisen halpa tapa saada näkyvyyttä) ja lopulta tulos voi olla se, että hyvällä tsägällä yksi kaksi tyyppiä kirjoittaa siitä. Toisin sanoen oletus siitä, että ilmainen tavara automaattisesti johtaisi näkyvyyteen kanavassa x, on turha.

Onhan se nyt tietty vähän perseestä, että joku saa ilmaista tavaraa, mutta se on tietyn ammattikunnan etuja.

norps123 (Ei varmistettu)

Äh, hioin tätä timanttista(!) vastaustani niin pitkään, että Julia ehti hyvällä vastauksellaan ensin :D

Uffis (Ei varmistettu)

Tiedän, ettei tää ollut edellisen kommentoijan pointti, mutta pakko vielä tarttua: Miksi se on muka perseestä/epäreilua, että bloggaaja saa ilmaista kamaa? Jos miettii kuinka usein tähänkin blogiin tulee meille lukijoille ilmaista sisältöä - sen laatuista, että voisi olla hyvin myös maksullisessa printtimediassa - ei päästä kovin ihmeellisille tuntiliksoille parista ilmaiseksi saadusta takista tai saapasta. Ja jos tuntuu, että on eppaa, niin MIKÄ ESTÄÄ itse kirjoittamassa suosittua blogia xD

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos erinomaisesta kommentista! <3

Ja juuri näin. Ilmaisen kaman saaminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana mielestäni tosi paljon vähentynyt. Johtunee taantumasta, viestinnän muuttumisesta kohdennetummaksi ja ehkä siitä, että ihmiset eivät enää arvosta kamaa niin paljon (praise the lord!).

Hei haluaisin vähän vielä hämmentää soppaa ja mussuttaa uudesta jutusta: Ollaan mieheni kanssa puhuttu siitä, miten viime aikoina viestintäkonsultit ovat alkaneet esiintyä kommentaattoreina ja asiantuntijoina. Esimerkiksi Pressiklubissa oli aiemmin aina toimittajia kommentoimassa, nykyään enemmän viestintäkonsultteja. Toki heillä on ammattitaitoa kommentoida, mutta tavikselle ei avaudu se, että esimerkiksi Ellun kanojen konsultti myös edustaa tiettyjä brändejä työkseen.

Omasta näkökulmastani blogimaailma on todella läpinäkyvä verrattuna moniin muihin ammattikuntiin ja sidosryhmiin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aamen!! Kunpa tästä (viestintäkonsulttien kultakaudesta) puhuttaisi enemmän. Monessa hetkessä itsekin arvostan viestintälafkojen näkemyst, ja jos omistaisin ison yrityksen/toimisin valtion virastossakin niin ostaisin mielelläni esim. Ellun kanoilta kampanjoita, mutta kuinka moni mediaa seuraava keskimäärin tietää, mikä ero on esim. sillä, että toimittajat ja journalismin julkaisijat/tuottajat ovat JSN:n kurissa ja nuhteessa eläviä kun taas viestintäkonsultit saavat rahansa ihan eri logiikalla.

Huh. Medianörtin sydän taas vähän keveni.

norps123 (Ei varmistettu)

Juttelin tästä vielä lähipiirissä ja pohdittiin, että nykyään tahoja, joille pr-kamaa voi lähettää, on paljon enemmän, esim. suositut instagrammaajat tai muut "vaikuttajat". Toki viestintä on (onneksi) paljon kohdennetumpaakin, jolloin ei tarvitse rändömillä lähettää/antaa 500 saapasparia tai hedelmäkoria, vaan voi täsmäiskeä vaikka 50 vaikuttajaan. Lisäksi yritykset varmasti seuraavat jatkuvasti keskustelua, joka liippaa läheltä heidän toimintaansa, ja lähestyvät sitten näitä henkilöitä omilla tuotteilla ja palveluihin. Mistä päästäänkin myös ilmaisten tuotteiden "kalasteluun", onko sitä ja onko se ok?

Tämä on niin kiinnostava aihe, heh!

Ja juu, tosissaan tarkoitin kommentillani sitä, että "tavis" näkee vaan sen ilmaisen kaman, palvelun tai vaikka teatteriesityksen, jonka bloggaaja tai kuka tahansa saa "ilman syytä", mikä voi ärsyttää. En tarkoittanut, etteivätkö nämä henkilöt ansaitsisi niitä :)

Vierailija22 (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen keskustelu ja erityisesti kysymys blogien tai toimitusten saamista lahjoista herätti monia kysymyksiä ja ajatuksia.

Ensiksikin jäin miettimään tuota toimituksia ja pressilahjoja käsittelevää kohtaa. Eikö esimerkiksi JSN:n alaisuudessa toimivat toimitukset ole sitoutuneet melko tarkkoihin ohjeisiin siinä, mitä tulee ilmaisten tuotelahjojen vastaanottamiseen? Eivätkö tuotelahjat ole vain testausta varten?Käsittääkseni niiden kohdalla tulisi aina miettiä myös niiden arvoa (siis, jos toimittaja pitää tuotteen itsellään). Toinen kysymys on, voiko toimittaja pitää testattavaa tuotetta itsellään jutun teon jälkeen. Sitten on vielä verotuksellinen puoli. Jos saadut pressilahjat pidetään toimituksissa, ilmoitetaanko niistä verottajalle?

Toinen näkökulma keskusteluun on juurikin tuo verotus. Verottajan näkökulmasta voidaan kysyä, onko ”ilmaisia” lahjoja olemassakaan? Tästä aiheesta löytyykin mielenkiintoisia juttuja esim. Lähiomutsilta, Kemikaalicoctailista ja Yleltä:
http://www.kemikaalicocktail.fi/2014/05/mika-on-bloggaajan-ja-toimittaja...
https://lahiomutsi.fi/2014/02/18/bloggaajan-saamien-tuotteiden-verotus/
https://yle.fi/uutiset/3-7227248

Mitkä bloggaajan saamat ”ilmaiset lahjat” siis katsotaan veronalaiseksi tuloksi? Ilmeisesti tuo on vielä jossain määrin epäselvää verottajankin näkökulmasta. Jossain kohtaa sanottiin, että verotettavaa tuloa on esimerkiksi tuotelahja, joka ylittää x summan ja josta ei tehdä blogiin juttua. Jossain taas mainittiin, että lahjaksi saadut tuotteet, joista ei tehdä juttua, olisivat verovapaita. Tuossa Ylen haastattelussa verohallinnnon ylitarkastaja Petri Manninen sanoo, että ”Sitä on vaikea yksilöidä, mistä eduista veroa pitää maksaa ja mistä ei. Ne ratkaistaan tapauskohtaisesti. Mutta esineet, jotka voidaan helposti muuttaa rahaksi tai myydä, kuten esimerkiksi tabletti tai puhelin, ovat sellaisia”.

Tästä herääkin kysymys, että kertooko blogin yläreunassa oleva tai olematon ”kaupallinen yhteistyö” aina siitä, onko saatu lahja verottajan näkökulmasta tuloa vai ei? Mielestäni on ihan aiheellista kysyä, mikä ero on lahjaksi saadun tuotteen ja kaupallisen yhteistyön välillä, jos tuotteesta kuitenkin tehdään blogiin juttu. Tietysti kaupallisessa yhteistyössä on erona se, että juttu tehdään yhteistyössä toisen sopimusosapuolen kanssa.

Se on varmaan totta, että bloggaajia kohtaan kohdistuu kovia paineita juuri siinä, että lukijat odottavat läpinäkyvyyttä ja peräänkuuluttavat tietoja esimerkiksi siitä, onko kyseessä kaupallinen yhteistyö. Minusta tällainen keskustelu on kuitenkin tervetullutta. Blogeja ei voida lukea perinteisen journalismin tavoin, vaan esimerkiksi yhteistyöpostausten kohdalla on aina hyvä muistaa, että kirjoittaja tekee sen rahallista tai tuotekorvausta vastaan. Bloggaajilla on myös valtavasti lukijoita ja bloggaajat toimivat mielipidevaikuttajina. Suurimmat blogit eivät myöskään varmasti tee työtään ”ilmaiseksi” tai minimipalkalla, vaan saadut tulot ja hyödyt blogeista ovat isoja.

Noissa alkupään kommenteissa kommentoitiin myös sitä, että lukijalle ei välttämättä ole eroa yhteistyö / lahjaksi saatu postausten kanssa. Olen asiasta osittain samaa mieltä, ja mielestäni tuota huomiota ei voi vain kilpistää kritiikkiin, että nillitettäisiin jonkun saamista ilmaisista lahjoista. Kyseessä on huomio siitä, että lukijan näkökulmasta eroa on melko vaikea tehdä; ilmaiseksi saatu tuote ilman yhteistyövelvoitetta on edelleen kuitenkin lahja, joka on saatu toiselta firmalta mahdollisen näkyvyyden tai esimerkiksi suhdetoiminnan kannalta. Ainakin viestintäfirma sai tässä postauksessa näkyvyyttä ja takkimerkki klikkauksia linkin kautta. Tätä en tarkoita kritiikkinä, vaan halusin tuoda esille asian, että lukijan näkökulmasta ero yhteistyön tai esitellyn lahjan välillä ei ole välttämättä niin suuri.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mun mielestä on jopa läpinäkyvämpää kirjoittaa suomenkielinen lause, jossa on verbi ja kaikkea ja kertoa, että "sain tämän ilmaiseksi", kuin kirjoittaa, että "kaupallinen yhteistyö", joka on omasta mielestäni paljon hähmäisempi käsite. Ja mun näkökulmasta tätä keskustelua käydään ihan koko ajan, ja on käyty jo viimeiset kymmenen vuotta, eli tässä ei ole mitään uutta. Mutta ei siinä, voidaan ihan hyvin käydä, koska toki on aina uusia lukijoita, jotka eivät ole perillä skenen käytännöstä. Etenkin jos keskustelu käydään suht neutraalisti (esimerkiksi sinun viestisi on hyvä esimerkki asiallisesta ja neutraalista kommentista) eikä sillä lailla "olet varmasti tehnyt jotain väärää ja nyt minä sinut narautan" -meiningillä, niin sitten tämä on ihan järkevääkin keskustelua.

Toimittajat eivät ilmoita verottajalle mitään saamiaan tuotteita. Osa tuotteista pidetään, osa taas palautetaan, riippuu tilanteesta ja mediasta. Tein esimerkiksi kolme vuotta Apu-lehteen tenkologiapalstaa, jossa arvostelin erilaisia teknologiahommeleita. En koskaan pitänyt tuotteita itselläni, vaan hommaan kuului luonnollisesti se, että ne palautettiin viestintätoimistoihin testin jälkeen. Sen sijaan esimerkiksi kosmetiikkaa ei oikein voi edes palauttaa, koska sitä on testattu.

Mutta jos keskustelua halutaan viedä pidemmälle, niin kiinnostaisi tietää ihan noin yleensä erilaisten ammattien bonusetuja. Koska tiedän, että toimittajilla tai bloggaajilla on murto-osa siitä bonusosastosta, mikä monissa muissa ammateissa tulee lounaiden, matkojen ja muiden kestitysten puolesta. Mistä tulikin mieleeni! Voisin tehdä tästä aiheesta kakkososan tuolle aiemmalle "kerro ammattisi plussat ja miinukset" -postaukselle. Kerro ammattisi luontaisetusi -postauksessa olisi varmasti paljon kiinnostavaa kuultavaa. :) 

raijairina

Siis mulla on aikalailla täydellinen vaatekaappi! :D Se täydellistyi huomattavasti, kun mieheni teki meille pienemmän, rekillä varustetun vaatekaapin (!) ja päätin viedä suurimman osan vaatteista vintille ja pitää esillä makkarissa vain noin viidesosaa vaatteista. Tulee siis kausittain katsottua, mitkä vaatteet ovat niitä lemppareita, joita tahtoo käyttää seuraavat kolme kuukautta (tai usein neljä tai viisi, koska en jaksa käydä tuotakaan mietintäprosessia läpi niin usein :D). Silti mä kyllä teen aina välillä heräteostoksia kirppareilta ja laitan samalla vanhoja kirpparilöytöjä kiertoon - nostan tosi paljon hattua kaikille teille, jotka oikeasti malttaa käyttää vaatteensa loppuun asti!

Ulkoiluvaatteet on kyllä paha. Ne on kalliita ja mun makuun useimmiten vähän rumia, joten niiden ostaminen on vähän ankeaa. Mutta onneksi parilla hyvällä takilla (talvi ja syksy/kevät) ja yksillä tuulenpitävillä housuilla pärjää aika pitkälle. Ostin myös viime syksynä pohkeisiin asti ulottuvan sadetakin, joka on sadepäivinä ihan mieletön pelastus! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että, saat mun silmissäni nyt 100 erinomaisuuspistettä ja papukaijamerkin, toi on niin lifegoal, että alkaisin elää elämää, jossa käyttämättömät kausivaatteet olisivat vintillä. 

Olen myös huomannut, että kun puhun tätä ääneen itselleni ja muille, että muutama vaatekerta riittää, niin sitten alan itse pikkuhiljaa uskoa siihen, että se riittää. Näin en sitten kyllästy johonkin vaatteeseen ja laita sitä pois ihan vain tylsistymisen vuoksi. Nimittäin kyllästyminen on tosi iso ongelma itselleni.

Nyt olen alkanut tehdä myös sitä, että lainailen siskoni kanssa vaatteita molempiin suuntiin. Sekin on nerokasta, koska tällöin estää vaatteisiin kyllästymistä, muttei silti tarvitse ostaa uutta. Ja sitten ne omat vanhat vaatteet tuntuvat taas kivoilta, kun ne saa joskus takaisin. Ja sitten jos joku laatuvaate tulee lopulta teinsä päähän, niin sekös minua ilahduttaa. Silloin voi antaa itselleen taas erinomaisuuspisteitä, että hoidin tämän homman hyvin.

raijairina

:D Haha, mäkään en ois kyllä uskonut vielä pari vuotta sitten kirjoittavani näin. Selvästi avainasemassa tässä oli se, että luovuttiin rikkinäisestä, rumasta ja jättimäisestä IKEAn vaatekaapista (miksi ne on tehty niin syviksi, että puolet vaatteista hukkuu sinne takariviin mytyksi?!) ja mun mies teki tilalle oikeasti tosi paljon pienemmän laatikosto + rekki -yhdistelmän. Ei ole enää sitä vaihtoehtoa, että sysäisi vaatteita kaapin perälle ja unohtaisi ne sinne. Tää on kyllä tosi hyvä ratkaisu myös siihen kyllästymiseen - vintillä olevien laatikoiden läpikäyminen johtaa aina siihen, että sieltä löytää joitain lemppareita, joita ei edes muistanut olevan olemassa. Yleensä suuntaankin sinne vintille sitten, kun huomaan käyväni läpi jotain Zalandon tarjontaa sillä fiiliksellä, että ois kiva löytää jotain uutta. Sitten kun ne vaatteet käy läpi, niin tajuaa joka kerta, että enhän mä tarvinnutkaan mitään. :D Plussana tässä systeemissä on ollut myös se, että kämpässä lojuvia vaatekasoja on ollut selkeästi vähemmän, enkä muista milloin mulla olisi viimeksi ollut aamulla vaatekriisi.

annepa (Ei varmistettu)

Täydellisen vaatekaapin myötä seuraavat ongelmat. Esimerkki: Löysin joskus 10 vuotta sitten täydelliset vaelluskengät. Kun huomasin, että ne ovat täydelliset, ostin heti toiset samanlaiset. Käytin niitä myös muulloin kuin vaeltaessa, esimerkiksi Helsingin loskapaskassa kaikki talvet, mutta erityisesti käytin niitä metsässä. Huolsin niitä hellästi vahalla ja puhdistin kun siihen oli tarvetta. Ne ovat täyttä nahkaa ja vuorin alla on kalvo. Ne istuvat jalkaani täydellisesti. Nyt ovat saumat alkaneet vuotaa. Pitää ostaa uudet. Mutta mistä löytää yhtä hyvät? EI MISTÄÄN!!! PANIIK JA HÄTÄ!
Että kun löydätte niitä täydellisiä vaatekappaleita ja vaatehommat helpottuu, niin varautukaa aika ajoin Suureen Ahdistukseen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Aiemmin ajattelin, että vain yläasteikäiset pojat ostavat samaa hyväksi havaittua tuotetta saman tein monta kappaletta. Nyt olen ymmärtänyt, että heillä onkin ollut salattua viisautta!

Itselläni on nykyisin alle sata vaatetta ja tyytyväinen kyllä olen :) Blogiini olen luonnostellut vision omasta täydellisestä 61 vaatekappaleen vaatekaapista, linkki löytyy nimimerkin takaa jos kiinnostaa tsekata!

Katju (Ei varmistettu)

Kuoritakki itse asiassa toimii tuulisessa Hgissä tosi hyvin myös kylmällä säällä - kunhan se on riittävän suuri, niin että alle voi pukea kevytuntuvatakin. Mahtava yhdistelmä, jolla pärjää säässä kuin säässä :). Alle vielä ohutta villaa, niin näillä 10 asteen pakkasillakin on lämmin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei mä olen nyt kuullut tästä kevytuntuvatakkibisneksestä muutamalta ihmiseltä. Alkoi kiinnostaa, kuulostaa nimittäin taivaalliselta. Menee ilmeisesti myös villakanhastakinkin alle. Kylmyys ei kiinnosta!

unneli80 (Ei varmistettu)

Itselleni tuo on käsittämätön ongelma, koska mulle pukeutuminen ja asujen miettiminen on oikeestaan inspiroiva "harrastus". Mutta ymmärrän kyllä että kaikille se ei sitä ole, ja tavallaan olen vähän kateellinen siitäkin – viehän vaatteiden miettiminen tietysti energiaa muilta asioilta. Suosittelen että teet itsellesi iisin kapseli-vaatekaapin, joissa on tietyn verran toisiinsa sopivia vaatekappaleita. (ja suomen olosuhteisiin myös sopivat ulkoiluvermeet) Tällä blogaajalla on siihen käsittääkseni ihan kiinnostava lähestymistapa: http://www.un-fancy.com

Kommentoi