Tietämättömyys lisää tuskaa

Juliaihminen

Ajauduin kerran ilmiriitaan yhden ystäväni kanssa siitä, onko ihminen velvoitettu seuraamaan ikäviä uutisia, jos ne alkavat ahdistaa. Mun mielestä on, ja olen edelleen samaa mieltä. Suhtaudun suurella varauksella ihmisiin, jotka eivät lue aamuisin Hesaria, katso iltauutisia tai halua pysyä jollain lailla perillä siitä, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. 

Tiina Tuppurainen kirjoitti hyvin ilmiöstä, jossa jengi perustelee tietoista uutispimentoaan sillä, että ne "pitävät visionsa kirkkaampina" tai "ovat onnellisempia", kun eivät tiedä maailman pahuudesta. Tuppuraisen sanoin: "He maalaavat itsensä vaaleanpunaiseen nurkkaan."

Yhä useampi kertoo vähän rehvastellen lopettaneensa Hesarin tilaamisen, koska "ihan paskaa sekin on täynnä". (Ei kyllä mun mielestä.)

Se, ettei ole perillä maailman tapahtumista ei saa pelkästään ihmistä näyttämään typerältä ja itsekeskeiseltä. Se tekee ihmisestä helposti julman. Tietämättömyys vähentää empatiaa ja estää ihmisiä samastumasta muihin. Se lisää toiseuden tunnetta.

Rikkaiden ja koulutettujen ihmisten kuplassa elävä saattaa pitää pienituloisia rupusakkina, joka on itse ansainnut kurjuutensa, mikäli kuplaa ei puhkaise edes lehtijuttu tai vaikka dokkari, joka avaa köyhän elämää. Sellainen, joka ei ole päivittäin seurannut uutisista, millaisen helvetin läpi Syyrian pakolaiset vaeltavat, voi alkaa pitää pakolaisia pyrkyreinä, jotka tulevat ja vievät sen, mikä minulle kuuluu. Median tehtävä on puhkoa näitä kuplia ja purkaa raja-aitoja etenkin aikoina, jolloin tuloerot uhkaavat kasvaa ja huono-osaisuus lisääntyä.

Tietämättömyys myös syrjäyttää ihmistä yhteiskunnasta. Jos ei jaksa seurata suomalaista talouspolitiikkaa, moni itseäänkin koskeva asia tulee yhtäkkiä yllätyksenä, johon ei ole ehtinyt varautua tai mielellään jopa vaikuttaa. (Tyyliin korkeakoulujen lukukausimaksut tai päiväkotien maksujen korottaminen.)

Mun mielestä jokainen suomalainen on velkaa yhteiskunnalle sen, että on jollain lailla perillä oman maan ja maailman asioista. Me ollaan saatu ilmainen koulutus (ja vaikka mitä muuta), sen verran tähän yhteiseloon on syytä osallistua, että pitää silmänsä auki ja valot päällä. En mä itsekään halua aina lukea yksityiskohtia pommi-iskun tuhoista, koska niistä tulee niin paha mieli, mutta kyllä mä koen velvollisuudekseni tietää, että sellainen on tehty.

Mun kauhukuvani olisi olla semmonen mammaihminen, joka on ylpeästi autuaan tietämätön kodin ulkopuolella tapahtuvisa jutuista. Vaikka mulla on tuo vaativa pikku pötkäle viemässä huomiota, niin saan sen lehdenlukuhetken aina johonkin kohtaan ängettyä. Itse asiassa se on mun aamujen kohokohta: vauva boksiin heilumaan ja sanomalehti auki. Sitä paitsi ei niitä uutisia lehdestä ole pakko lukea, riittää kun vilkaisee puhelimesta Ylen sivuja tai tilaa BBC:n podcastin. Pysyy kuulkaa mieli virkeänä ja avoimena!

 

Bebbe siinä imee uutispuuroa aamupöydästä.

 

 

Lue myös:

Kuulutko samaan luokkaan kuin vanhempasi?

 

 

Share

Kommentit

Jemina
No Sex and the City

Just näin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Melkein samaa mieltä. Kuitenkin tuollainen ehdoton "kaikki" menee jo vähän ableismin puolelle - toisinaan uutistulva laskee esimerkiksi masentuneen ihmisen toimintakykyä niin raskaasti, ettei sellaista ole reilua vaatia. Eikä toisen olemuksesta aina voi päätellä, milloin uutispimennossa on kyse välinpitämättömyydestä tai mukavuudenhalusta ja milloin siitä, että vain niin ihminen kykenee ylös sängystä, jopa kauppaan ja/tai töihin. Eihän yhteen blogikirjoitukseen voi kaikkia disclaimereita laittaa, mutta ajattelin nyt kommenttiboksin puolella tämänkin mainita:)

Juliaihminen
Juliaihminen

Oot tietysti täysin oikeassa tässä.

Ja hah! Syyllistyin tässä just siihen mitä itse vainoan: kirjoitin tämän tekstin täysin omasta kuplasta käsin, sellaisille ihmisille, joilla on samat henkiset voimavarat tehdä asioita.

leppee (Ei varmistettu)

No, masennus on hyvä disclaimer ja uutisten seuraaminen saattaa tosiaan alentaa toimintakykyä. Mutta masennus (onneksi) koskettaa vain pientä kansanosaa.

Muuten olen sitä mieltä, että uutisten seuraamiseen edes jollain tasolla pitäisi pyrkiä, koska se edistää demokraattisen yhteiskunnan toimintaa. Ja on tosiaan jännää, että jotkut ihan avoimesti kertovat, etteivät seuraa uutisia. Ihan kuin olisi jotenkin hienoa olla kasvattamatta omaa yleissivistystään. Enkä tarkoita, että pitäisi jotenkin suorituskeskeisesti tai akateemisesti yleissivistystään kasvattaa, vaan ihan tosiaan riittää sellainen yleistason ymmärrys. Että ei tarvitse opiskella kansantaloustiedettä, mutta on aika jees, jos ylätasolla ymmärtää, mihin Suomen valtio rahansa laittaa, jotta osaa suhteuttaa vaikkapa poliitikkojen puheita.

minna

KYLLÄ. Näin.

Hei Beibi

Aamen! Yle uutisvahti-sovellus on muuten ainakin mun pelastus, kun paperilehtiä ei kotiin tule eikä kovinkaan moni uutissivusto ole puhelimen nettiselaimen kautta käytettynä varsinaisesti käyttäjäystävällinen. Mua ihmetyttää suuresti ihmiset, joille tulee täysin yllätyksenä esim, että synnytyksestä ja sairaalassaolosta pitää maksaa (se summahan on sitäpaitsi ihan naurettavan pieni), äitiyspäivärahasta maksetaan veroa tai että ylipäätään yhteiskunnassa kaikki maksaa, jos ei suoraan itselle niin joka tapauksessa jollekin.

Järjen jättiläinen

Muuten olen ihan samaa mieltä, paitsi Hesarista - se on isolta osalta kuraa siksi, että sen sisältö on selvästi oikeistolaista. Objektiivisena esiintyvä mutta selkeästi toista näkökulmaa suosiva sanomalehti on oma ongelmansa Suomen mediakentällä. Tietty ajattelumalli on omaksuttu kyseenalaistamatta niin täysin, että se ilmoitetaan puolueettomana faktatietona, vaikka sen kyseenalaistaa ehkä jopa enemmistö asiantuntijoista.

Että voisin sanoa siitä samalla tavalla kuin uutispimentolaiset, vaikka muuten en moista ymmärrä. Eikä se Hesari nyt tainnut olla jutun pointti, kunhan piti takertua pikkuseikkaan :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi Hesarin puoluekanta on tosi kiinnostava hommeli, eikä mikään pikkuseikkaan takertuminen! :)

Mun on vaikea nähdä sitä oikeistolaisena lehtenä, joskin ehkä ne pääkirjoitukset saattavat olla inasen oikealla. Sen sijaan moni Hesarin toimittaja tuntuu ennemminkin olevan vihervasemmistolaisia. 

Mutta onhan se tosi ongelmallista, että Suomessa on vain yksi iso lehti, josta voi lukea, miten maailma makaa. Pitää olla aika paljon tietoa taloudesta ja politiikasta (ja vaikka ympäristöasioista yms) että pystyy jotain juttuja sieltä kyseenalaistamaan ja lukemaan kriittisesti.

Järjen jättiläinen

Sehän siinä just on, että Hesarin linjaa ei nähdä oikeistolaisena - vaikka se esimerkiksi linjaa aika tiukasti esimerkiksi talouspolitiikan säästölinjan oikeaksi ja elvytyksen "vaihtoehtopolitiikaksi". Talous on esimerkiksi asia, josta edes sen asiantuntijat eivät kykene linjaamaan sitä oikeaa politiikkaa.

Kaipaisin siltä nimenomaan vähän kriittisempää ja kyseenalaistavampaa linjaa, samoin kuin sitä, etteivät sen asiantuntijat olisi aina niitä selkeästi puolueellisia ja/tai sitoutuneita tahoja ja lisäksi aina vielä samoja. Jos aina kysyy samalta ihmiseltä, totta kai vastauskin on aina saman linjan mukainen. Helppoa mutta laiskaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei kertokaa lisää! Mä oon niin kaavoihin kangistunut Hesarin lukija etten edes kiinnitä huomiota tohon - millaisissa jutuissa oikeistolaisuus teidän mielestä näkyy? Mä oon tulkinnut asiaa niin, että kun säästöt ja leikkaukset nyt on hallituksen valitsema linja, niin vastaavasti opposition elvytysmalli on vaihtoehtopolitiikkaa - oppositio tarjoaa vaihtoehdon hallituksen valitsemalle tielle.

Vierailija (Ei varmistettu)

ohi aiheen mutta oijoi!!! ihana pöytä, mistä! pöytäpimennossa en malta hetkeäkään

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! :) Se on Hayn C44-pöytä, aika kätsä, kun tuon ylälevyn saa tosi helposti käännettyä, jolloin siitä tulee valkoinen. Tilasin sen Finnish Design Shopista täältä.

Olen ajatellut sua usein viime aikoina kaupassa, sillä sait minut himoitsemaan jacky makupaloja! MUTTA. Miksi ne ovat joka paikasta loppu??!? Ajattelin kysyä sinulta, sillä uskon että tiedät. 

Myös tämä kirjoitus on timanttia, kiitos että aloit kirjoittaa blogia, se tuo huomattavan määrän naurunpyrskähdyksiä ja nyökytteltä elämään!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos Elina! <3

Hahah, kyllä! Mulla on tietoa Jackyista! Pidempi selitys löytyy tämän postauksen alimmasta kommentista, mutta syy on siinä, että ne ovat vaihtaneet purkkinsa ekologisempaan malliin, minkä seurauksena niiden uusien Jackyjen toimittaminen on kestänyt.

Ja siis pakko vielä kertoa, että sen postauksen jälkeen Jackya edustava pr-toimisto otti muhun yhteyttä ja lupasi lähettää Jackyjä himaan! Lol! Mutta siitä on jo kuukausi, eikä ole vieläkään kuulunut... Sekin varmaan (toivon mukaan) liittyy tuon purkin uuteen muotoon.

Hanna K
Sunday Blondie

Aamen! Itse olen huomannut, että uutisten seuraamiseen voi jopa jäädä koukkuun (!). Kyllä esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalit kiinnostavat mua, vaikka vaalit itsessään eivät juuri vaikuta meihin suomalaisiin (toki se, kuka pressaksi lopulta valitaan, vaikuttaa koko läntisen maailman politiikkaan).

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat kuin paraskin saippuasarja: on sankareita ja luusereita, hyvä vastaan paha ja jännittäviä juonenkäänteitä. As Tyra would say, who will be America's next president?

Täytyy myöntää, että kyseisessä lafkassa työskentelevänä uutiset tulevat välillä korvistakin ulos. Mutta kyllä mä yhä rakastan syventyä Hesariin niinä viikonloppuaamuina, kun olen vapaalla ja saan nauttia aamiaiseni rauhassa. ♡

usva (Ei varmistettu)

Olin tulossa sanomaan samaa kuin vierailija ylempänä: uutiset on kuitenkin näkökulmien toistoa, ja aina sieltä esiin tunkevaa maailmankuvaa ei pysty vastaanottamaan. Esimerkiksi opiskelijana mun mielestä on totta kai oltava tietoinen opintotukiuudistuksista. Toisaalta oon huomannut, että niiden uutisten lukeminen saa mussa aikaan lähinnä lamaannusta ja epätoivoa, mikä vaikuttaa suoraan opiskelumotivaatioon. Ikinä uutisesta ei ota vastaan vain tietoa, vaan myös ennakkoasenteita ja uhkakuvia. Samoin seksuaalirikoksista luettuani näen usein painajaisia, joissa itse joudun väkivallan kohteeksi, joten olen tietoisesti ruvennut rajoittamaan mediankäyttöäni etenkin aamuisin ja iltaisin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, kyllä se vaatii jonkun verran kivikasvoisuutta tai välinpitämättömyyttä, että pystyy lukemaan tai kattomaan uutisia ilman, että alkaa raivostuttaa tai peräti lamaannuttaa. Se on harmillista! 

somewhere

Uutisten lukemisessa on mahtavaa se, että samalla kun niitä on hyvä lukea juuri sen takia että tietää maailman tapahtumista, muutoksista ja niistä tragedioistakin, niitä voi myös suodattaa itse oman sietokyvyn mukaan. Toisinaan on parempi olla tietämättä kaikkia kamalia yksityiskohtia, kun taas toisinaan haluaa perehtyä enemmänkin johonkin tapahtuneeseen.

leppee (Ei varmistettu)

Mun mielestä noissa yksityiskohdissa on aika olennainen pointti: kaikesta ei nimenomaan tarvitse tietää yksityiskohtia (esim. väkivallanteoista), mutta on erittäin tärkeää tietää yleisellä tasolla tapahtumista.

Vau mikä vauva!

Mä suorastaan loukkaannuin, kun lapsen/lasten saamisen jälkeen mulle on kommentoitu tyyliin, että "lehdessä oli hyvä juttu tästä, mut sä et oo varmaan lukenut" tai "sä et varmaan mitään uutisia enää (ehdi) seuraakaan". ARGH, niin, koska olen äiti ja mamma ja mammeli ja aivotoimintani on kuollutta, niin maailmassa ja päässä ei tietenkään oo enää mitään muuta kun kodin seinien sisäpuolten tuijottelu. Joo, joskus tässä vuosien aikana oon lukenut päivän lehden vasta seuraavana päivänä enkä oo kauheesti taustatiedottanut jokaista maailman kriisiä, mut kyllä se lehti tulee ja vähintään yhdet uutiset laitetaan päivittäin vaikka nauhalle lasten nukkumaanmenon jälkeiseks :D

Ja kuplasta mäkin, tottakai ymmärrän että kaikille ei ole mahdollista päivittäin keskittyä yhteiskunnallisiin asioihin, mutta just sellanen pitkäkestonen "mä en tiedä mistään mitään heh heh" on ihmetyttävää, oli lapsia tai ei.

Toimitus
Toimitus

Kyä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Loistava kirjoitus! Saatan olla siirtynyt juuri tuonne vaaleanpunaiselle alueelle (raahaa itsensä takaisin). Kiitos tästä!

Mukavaa viikkoa!

-Isla

Jos löydät aikaa, niin tsekkaapas kirjoitukseni pahan puhumisesta selän takana.
http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

Salde (Ei varmistettu)

"Tietämättömyys vähentää empatiaa ja estää ihmisiä samastumasta muihin. Se lisää toiseuden tunnetta."
Ei aina niinkään. Oon itse tosi empaattinen ihminen, ja mua alkaa usein ahdistaa toisten kärsimys ja oma avuttomuuden tunne, kun ei pysty auttamaan. Vältän tietoisesti uutisien katselemista, mutta ehken silti elä täydessä pimennossa. Töissä kuuluu yle x, joten ei voi päivänpolttavilta asioilta mitenkään välttyä, vaikka ne käsitelläänkin aika pintapuolisesti. Mua oikeasti kiinnostaa politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, mutta vaikka en oo masennukseen taipuvainen, niin mua alkaa helposti ahdistaa ja surettaa ne vähän liikaakin.
Tiivistettynä, tiedän siis aina jotain, mutta välttelen usein syvempää tarkastelua ihan tietoisesti.

Piti tulla lukemaan tämä uusiksi. Vuosi sitten olin samaa mieltä, nyt valitettavasti taidan joutua karsimaan uutisiani hieman. Olen seurannut jenkkien uutisia nimittäin paljon, eikä pääni enää kestä, että joka kerta kun päivitän news feediäni jotain uutta ja historiallisen pahaa on tapahtunut. Rajansa kaikella :-(

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on niin totta. Esimerkiksi nuo Trumpin aborttijutut ovat niin kylmäävää paskaa, että tekee oikeasti mieli lopettaa lukeminen. En tiedä, paljonko tästä voimattomuuden ja ahdistuksen tunteesta on hyötyä kellekään. Mutta ehkä sitä silti yrittää jatkaa seuraamista. Onneksi Hesarissa oli tänään hieno pääkirjoitus sen puolesta, että Suomi alkaa tukea erityisesti naisia ja lapsia auttavia järjestöjä.

Mutta hitto että ei kyllä tee mieli nyt lukea uutisia. :(

Kommentoi