Tietenkin isä jää hoitovapaalle

Ladataan...
Juliaihminen

On aika kertoa meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmista. Mä palaan helmikuussa takaisin töihin. Alppu täyttää silloin vuoden. Tiki taas jää kotiin puoleksi vuodeksi. Ajatuksena on, että Alppunen menisi elokuussa 2017 päiväkotiin, silloin se olisi puolitoistavuotias.

Siitä lähtien kuin kaksi viivaa piirtyi raskaustestiin meille on ollut selvää, että Tiki jää hoitamaan lasta joksikin aikaa. Se tekee hyvää ihan jokaiselle osapuolelle.

Parisuhteelle.

Pakko myöntää, että nyt syksyllä on pinna alkanut kiristyä. Mun ja Tikin kokemusmaailmat ovat alkaneet eriytyä niin vahvasti. Mulla on ajoittain sellainen olo, ettei Tiki tajua yhtään, miten raskasta voi olla 24/7 läsnä jollekulle koko ajan. Kun Tiki tulee töistä ja haluaa maata hetken rauhassa sohvalla, mun tekee mieli riehua, että koska mää saan maata rauhassa sohvalla!!! No, sitten kun mä meen töihin, saatan ehkä samastua tuohon sohvallamakaamistarpeeseen paremmin.

Uskon, että kevään jälkeen meidän metatyöt alkavat mennä paljon enemmän 50/50. Tikille ei tule enää yllätyksenä, että vavvalle pitää ottaa lounaalle lähtiessä mukaan ainakin kaksi vaippaa ja sitä pitää syöttää säännöllisesti (ei vain silloin, kun se huutaa).

Ja toisaalta mä haluaisin, että Tiki saisi sen kokemuksen, miten siistiä on ihan vapaasti päättää menoistaan. Niin kauan kuin on ruokaa ja vaipat mukana, vaavin kanssa voi tehdä mitä vain ja mennä minne vain. Se on ihan älyttömän kivaa. Ja kun on tarpeeksi pitkään poissa töistä, ei tarvitse miettiä, että "ou nou, enää kolme päivää lomaa jäljellä". Päinvastoin, päiviä voi tuhlailla tehden mitä vain.

Isän ja lapsen suhteelle.

Vaikka noilla on nyt jo omat jutut meneillään, Alppunen on tällä hetkellä aika mammas pojke. Mä oikein odotan, että Tikin syli kelpaa lohduttamaan tasavertaisesti. (Toki se saattaa aiheuttaa mulle jonkinlaisen kriisin, jos Tikin sylistä tulee jopa tärkeämpi kuin mun.)

Alpun kanssa kaikessa rauhassa kaksisteen hengailu on niin älyttömän kivaa ja suloista, että haluan Tikinkin pääsevän osaksi tätä. (Kyllä, tämä kuulostaa nyt täysin ristiriitaiselta: vauvan kanssa on ihanaaKAMALAAkamalanIHANAA. Mutta kyllä te tiedätte!)

Perheen ja yhteiskunnan suhteelle.

Vanhemmuudessa ei saavuteta tasa-arvoa koskaan, jos isät eivät ala jäädä yhtä lailla kotiin kuin äiditkin. Musta on kummallista, että kotihoidon tuen käyttäjistä vain kolme prosenttia (!!!) on miehiä. Ja isyysvapaata vanhempainvapaan jälkeen käytti vuonna 2014 vain 34 prosenttia. Tätä ei voi selittää edes taloudellisilla perusteilla, koska tältä ajalta mies saa vain vähän vähemmän rahaa kuin palkkaa. Mies ei yksinkertaisesti halua hoitaa lasta yksin.

Koska isien kotiin jääminen on niin harvinaista, työpaikoilla he ovat edelleen kummajaisia (olen kuullut todella nihkeitä tarinoita siitä, miten työpaikoilla on suhtauduttu isän hoitovapaalle jäämiseen). Monet taaperotoiminnat on suunnattu lapsille ja äideille. Isät saattavat olla vähän yksinäisiä. Sitä mä itse asiassa eniten jännitän: löytääkö Tiki hauskaa seuraa kotona ollessaan? Mun äikkäri on ollut niin älyttömän ihanaa juuri siksi, että mulla on ollut niin paljon ystäviä, keiden kanssa hengastella.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä jäisin tosi mielelläni kotiin vielä kevääksi. Tämä äikkärillä oleminen on ollut mun elämäni parasta aikaa. Oon nauttinut jokaisesta päivästä ihan mielettömän paljon. Pitää kirjoittaa oikein erillinen postaus siitä, miten syvältä tästä kaikesta vapaudesta ja vauvan kanssa olemisesta luopuminen viiltää. Tästä syystä olenkin päättänyt, että teen neljäpäiväistä viikkoa töissä. En vain kestä ajatusta siitä, että joutuisin luopumaan tästä kaikesta kokonaan. Lattemamalife tulee jatkumaan, ainakin osittain!

 

Sitten se miinuspuoli

Ainoa, kenelle tämä järjestelmä ei tee hyvää, on meidän perheen pankkitili(t). Taloudellisesti tämä on typerää, koska Tikillä on (tietenkin) parempi palkka kuin mulla. Thaimaa-kuukautena Tiki käyttää sen isyysvapaarahat (ja mä olen hoitovapaalla ilman tukia). Sen jälkeen hän saa 600 euroa hoitovapaarahaa kuussa (Helsingissä on lisä).

Me ollaan siitä erinomaisessa tilanteessa, että ollaan pystytty säästämään rahaa ensi kevättä varten. Kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tähän (mikä on tasa-arvopolitiikalla ratkaistava ongelma!). Mutta me ajateltiin, että raha on vain rahaa, tätä aikaa ei saa koskaan takaisin.

 
Onkos täällä muita, kenen Puoliso* on jäänyt hoitamaan lapsosta kotiin? Millaisia kokemuksia teillä on siitä? (Jännityksellä odotan tulevaa.)

 

Kuvassa: Oltiin käymässä Alpun kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Ilmeisesti myös mammuttiaikana äidit hoitivat lapsia ja isät toivat riistan pöytään.

 

Lue myös:

Vauvavuotena ei erota

Yksinäisyys vanhempainvapaalla

 

*lapsen isä muutettu puolisoksi, koska elämme vuotta 2016.

 

 

Share

Kommentit

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Meilläkin mies mietti vielä aiemmin, että olisi jäänyt kotiin poikien kanssa, mutta lopulta ratkaisi työtilanne: mulla pätkätyöläisenä edellinen työsuhde loppui (taas) Suvivirteen ja siinä missä mulla ei ole mitään paikkaa, mihin palata, sai mies juuri omaan pätkäänsä kaksi vuotta jatkoa. Että aika paljon tähän tasa-arvoasiaan vaikuttaa myös se, että monet +/-kolmikymppiset naiset ovat pätkätyöläisiä... Toisaalta en kauheasti valita, sillä kotona olo ja vapaus on mustakin aika ihanaa. Toki jos löydän jonkun työpaikan, joudutaan asioita pohtimaan uudestaan, mutta ainakin näillä näkymin olen mielelläni kotona ensi syksyyn.

Ja siihen äitiporukkaan sukeltaminen riippuu varmaan aika paljon tyypistä. Meillä isomman pojan parhaan kaverin isä on hoitovapaalla hoitamassaa 1- ja 5-vuotiaita poikiaan ja paljon tulee hengailtua joko näiden kanssa porukassa tai isommassa puistoporukassa. Ollaan löydetty tuon isikaverin kanssa myös yhteinen rakkaus sushiin ja Hanko Sushissa lounasteluun!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, kyllä nämä hoitobisnekset perheissä pitää ihn käytäntö edellä mennä. On helppo huudella, että naiset töihin kotoa, mutta jos töitä ei ole, niitä ei ole ja silloin joustavuus jeesaa tosi paljon.

chaura
Misplaced

Meillä on vähän hankala tilanne siksi, kun mies opiskelee. Vauvan synnyttyä oli työttömänä kotona ja se oli rahallisesti kannatavampaa kuin isyysvapaiden pitäminen, ja nyt kun opiskelee niin ei oikein voi mitenkään jäädä millekään isyysvapaalle. Äsken havahduttiin mun hoitovapaa-anomuksen myötä siihen todellisuuteen, että vanhempainvapaa loppuu ihan kohta eikä mies ole päässyt pitämään siitä mitään. Ja tietenkin mä imetän vielä niin tiiviisti, etten voi kuvitellakaan olevani useampana päivänä poissa lapsen luota vaikka kahdeksaa tuntia putkeen. En oikein edes osaa kuvitella milloin tulee se aika, kun pystyn siihen, ja millaista se sitten on. Mies kovasti haluaisi pitää noita vapaita ja olla lapsen kanssa, mutta nyt just se ei oikein onnistu, ja sitten taas valmistumisen jälkeen voisi olla syytä etsiä ensin jotain töitä, koska kohta alkaa hälläkin olla kolmekymmentä mittarissa eikä oman alan hommia ole tehnyt vielä juuri mitään. Hankalaa. 

Reetta L
Pelkkäähyvää

Meilläkin mies opiskelee ja on osa-aikaisesti töissä ja on koettu tämä hoitovapaakuvio tosi hankalaksi. Esimerkiksi nyt joulukuussa mies on vanhempainvapaalla, mutta koska koulusta on vähän paha ottaa lomaa, on hänen tietysti käytävä koulussa. Ja vanhempainvapaasta saatava korvaus on hänelle opintotuen takia n. 500e. Eli jipii! 

Toki opiskelu on mahdollistanut sen, että voi olla viikollakin kotona jos ei joka päivä ole koulua, mutta taloudellisesti tämä kuvio on aikamoista säätöä! Harmittaa, kun itsekin ajattelin että totta kai mies jää myös kotiin jossain kohtaa, mutta sitten iski päin naamaa se, että käytännössä koulun "jäädyttäminen" esim. 6 kk ajaksi on hänen alallaan automaattisesti vuosi lisää koulua. Mikä taas on pois juuri siitä työelämään pääsystä. Eli kyllä: hankalaa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, tämä voisi olla vielä joustavampaa mun mielestä. Kansalaispalkkaa odotellessa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Fiilaan! Vaikka meidän bebbeli on teiän tyyppiä vanhempi, nuo imetysbisnekset jännittää jo nyt. Okei, ehkä sitä tosiaan voisi alkaa vähentämään sitä. Ja vuoden ikäisenä saa onneksi juoda tavan maitoakin. Luotan siihen että homma lutviutuu.

Sen sijaan tuo opiskelu/oman alan duuni -homma on kyllä kinkkinen, siinä just kokonaiskuva ratkaisee.

Sanni Tee Tee

Imetyskommentti: Hyvinkin on mahdollista lutviutua. Mä menin esikoisen kohdalla aikoinaan joksikin aikaa töihin hänen ollessaan puolivuotias. Kiinteitä upposi, maitoa tuli pumppailtua pakkaseen runsain mitoin, aamuisin, iltaisin ja öisin imetin, ja toisinaan isä ja vauva kävivät ruokiksen aikaan meillä töissä, jolloin myös imetin. 

Olin tuolloin niin nuori ja kirkasotsainen omnipotenttiäiti, ettei tullut mieleenkään, ettenkö olisi voinut käydä töissä ja imettää samanaikaisesti. Onneksi silloin ei vielä ollut somea, joku olisi saattanut paheksua... ;-)

Mama30 (Ei varmistettu)

Meillä sama juttu! Mies jäisi mielellään kotiin, mutta opintojen lykkääminen pudottaisi hänet kelkasta. Hän ei saa mitään tukia opiskellessaan, joten osa-aikatyö olisi taloudellisesti järkevää, mutta sitten hän ei näkisi lasta sitäkään vähää. Jos mentäsiin naimisiin, hän saisi opintotukea, mutta opiskelijoiden asumislisän uudistuksen takia käteen jäisi 250e/kk entisen 536e/kk sijaan. Onneksi hänellä on pitkät kesä- ja joululomat ja voi olla lapsen kanssa kotona loman ajan heti kun lapsen ollessa 9kk, kun joudun aloittamaan työt. Jos vanhempainvapaata uudistetaan, toivon että opiskelijavanhemmat otetaan jotenkin huomioon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä perheen ansaintalogiikka kantsii miettiä kokonaisuutena ja pidemmällä tähtäimellä. Silloin on nimittäin ainoastaan järkevää, että molemmat vanhemmat ovat mahdollisimman elatuskykyisiä: ei kannata laskea kaikkea sen nykyhetken suurempipalkkaisen tienaajan varaan, vaan päästää se työelämän suhteen heikommalla oleva (pätkäläinen, opiskelija, pienipalkkainen) töihin kartuttamaan osaamistaan, palkankorotuksia ja eläkemaksuja. Tutkitusti miehet kahmivat uran kannalta tärkeät kontaktit ja ylennykset juuri niinä ikävuosina, kun naiset hoitavat lapsia kotona. Mutta olishan perheen kannalta paras, jos sitä kannattelisi (taloudellisesti ja muutenkin) kaksi työhönsä ja palkkaansa tyytyväistä vanhempaa eikä yksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämän paremmin en olisi itse tätä voinut sanoa!

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Hienoa kuulla että teille tuo ratkaisu oli itsestäänselvyys :) Meillä on tarkoituksena, että minä olen ekan vuoden kotona ja sen jälkeen mies jää pitämään ainakin isyyslomat (niillä paikkeilla sopivasti hänellä sattuu loppumaan määräaikainen työsopimus), ja mahdollisesti niiden jälkeen vielä pariksi kuukaudeksi tutkimusvapaille tekemään väitöskirjaa. Tutkimusvapailla pystyttäisiin oman vuorotyöni takia aloittamaan päivähoito osa-aikaisena. Mulla on onneksi vakituinen duuni johon palata, mutta palkkani on sen verran pieni että jos mies meinaisi jäädä pidemmille hoitovapaille niin joutuisimme järkkäilemään asuntolainan yms uusiksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kuulostaa toimivalta ratkaisulta, kiva ettei kaikkea tarvitse rykäistä kerralla, vaan voi mennä tuolla lailla asteittain kohti lapsen oloa hoidossa.

Mariaite
Oma juttu

Meillä mies oli yhden kesän (yllättäen!) kotona ja minä töissä. Oli jotenkin tosi hauska huomata, kuinka siitä kehkeytyi välillä oikeen "pirttihirmu"....sain vihaisia tekstiviestejä töihin siitä, kuinka en ollut aamulla muistanut sulkea vessan ovea (typy tykkäs siihen aikaan tutkia kaikki laatikot ja kaapit ja vetää kamat lattialle). :D

Se todellakin tekee hyvää kummallekin! Oli mahtavaa päästä käyttämään itse taas enemmän aivojaan ja toisaalta sen kesän jälkeen oli ihana jäädä vielä puoleks vuodeks typyn kanssa kotiin. Miehelle teki hyvää nähdä, mitä se arjen pyöritys todellisuudessa on, vaikka kesä nyt varmasti on vähän iisimpää, kun tää pimeä pakko pukea villahaalari, kypärämyssy, hanskat ja haalari ja lapsi huutaa kuumissaan ja vanhempi ihan hikisenä eteisessä -aika. Ja samoin ne bondas sinä aikana ihan toisella tavalla!

Mun puolesta mies olis voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Valitettavasti siinä vaiheessa raha kuitenkin ratkas.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa, ihan täydellistä! Just noin toivon, että molemmat saisi todellakin kokemuksen siitä, millaista on tehdä sitä toista juttua.

Su-E (Ei varmistettu)

Palaan töihin tammikuun alkupuolella, kun meidän vauvamme on kymmenen kuukautta - mies jää kotiin toukokuun loppuun ja mä sit kesän nautin lapsen kanssa näistä opettajaelämän hyvistä puolista. Ja miten tähän meidän ratkaisuumme on reagoitu? Miehelle on lauottu töissä päin naamaa mm. seuraavaa: "Nuori ja terve mies jää kotiin lapsen kanssa?!" Toisaalta taas naiskollegoiden silmissä hän on lähes sankari - ei mulle kyllä kukaan ole tullut sanomaan, miten hienoa on, kun olen ollut kotona nämä kymmenen kuukautta. Sen sijaan olen töihinpaluusta saanut kuulla "miten voit hylätä noin pienen lapsen kotiin" -tyyppisiä kommentteja. Ahhhhhh. Taloudellisesti meille on oikeastaan ihan sama, kumpi menee keväällä töihin, kun mun palkka on vain hieman parempi kuin miehellä. Kyse on kuitenkin isommista jutuista kuin rahasta: tasa-arvosta ja toiveesta, että tämä tekee hyvää isän ja lapsen suhteelle. Lisäksi toivon, että tämä helpottaa tulevaisuudessa kotona myös metatyökuvioita. Hieman on haikea fiilis, mutta odotan kyllä, että pystyn taas puhumaan muustakin kuin vaipoista, soseista ja päiväunista.

Juliaihminen
Juliaihminen

No just näin! Tuo on miestä kohtaan niin alentavaa nostaa se sankariksi tai puhua siitä pilkalliseen sävyyn. Ja tosiaan, noita pilkkaamistarinoita oon kuullut niin paljon. Onneksi Tikin duunipaikassa suhtutuivat asiaan just niin kuin pitää eli neutraalisti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä oli alusta asti (jo ennen raskauden alkua) selvä, että vauvavuosi jaetaan tasan puoliksi: minä olin ensin puoli vuotta kotona vauvan kanssa ja nyt kotona on isä. Muutaman kuukauden päästä pikkutyyppi on vuoden ja sitten järjestely muuttunee "päivähoito-mummit hoitaa-isä hoitaa-äiti hoitaa"-hybridiksi. Ollaan oltu äärettömän tyytyväisiä, että hoidettiin homma näin: molemmat ovat olleet kotona pikkuvauva-aikaan eikä pikkuinen tee meidän välillä juurikaan eroa. Kumpikin kelpaa syöttäjäksi, leikkikaveriksi, nukuttajaksi, lohduttajaksi ja hellijäksi. Kotityöt ja metatyöt ovat jakautuneet tasan puoliksi ja kumpikin tietää koska se syö ja koska se nukkuu, ovatko vaatteet jäämässä pieniksi, minkäkokoisia ruoka-annoksia se nyt syö etc. Meidän ratkaisussa eivät painaneet taloudelliset kysymykset, vaikka tuloissa onkin eroa (Suomen vahvasti progressiivinen verotus tosin tasaa tätä aika tehokkaasti), vaan tasa-arvo mun kannalta, miehen kannalta ja lapsen kannalta. Yksi kaveri tiivisti asian mun mielestä todella hyvin: "Jos vaan toinen vanhemmista osaa pakata vauvan hoitolaukun, niin eihän se vanhemmuus silloin vaan ole tasa-arvoista."

Reaktiot ovat kyllä välillä olleet aika käsittämättömiä. Miehelle ollaan jatkuvasta pystyttämässä suunnilleen Mannerheimin ratsastajapatsaan veroista muistomerkkiä tästä uhrauksesta ja ihasteltu sitä, kuinka taitavasti hän osaa hoitaa vauvaa (ilmeisesti koska biologia jotenkin lähtökohtaisesti heikentää miesten kykyä käsitellä tuttipulloa ja vaippoja? Isommat kädet ehkä?) ja multa on kysytty, että "miten sä(!) olet järjestänyt vauvan hoidon nyt kun olet töissä" ja sanottu, että "kyllä säkin vielä niin rakastut siihen kotona olemiseen, ettet suostukaan lähtemään töihin". No, ehkä rakastuinkin, mutta sehän ei olisi ollut kovin reilua miehelle, vai mitä?

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on itse asiassa kaikkein paras ratkaisu! Koska on tott, että vauva-arki on erilaista kuin taaperoarki, nyt tuo oma miekkeli ei sitä pääse kokemaan.

Syvällä sisimmässäni olen vankka 6-6-6-mallin kannattaja.

Lilia (Ei varmistettu)

6-6-6 ottaa kyllä niin heikosti huomioon erilaisia elämäntilanteita, että sen takia sitä ei voi kannattaa. Esimerkiksi omassa tilanteessani isä ei ole kertaakaan voinut jäädä kotiin, ihan vaan siksi että taloudelliset seikat voi ohittaa sanoilla "raha ei ole niin tärkeää" niin kauan kuin sitä joka tapauksessa on riittävästi. Kun itse vasta opiskelee ammattia, taloudessa on kolme lasta ja mies on ainut palkkatöissä, on ihan yksinkertaisesti selvää ettei pitkälle vanhempainvapaalle voi jäädä. Loppuu ruoka pöydästä. Sen takia mua myös usein vähän ärsyttää vanhempainvapaan jakamista koskevat kirjoitukset: hyvin toimeentulevien näkökulmasta kun tahdotaan unohtaa aika moninaiset ihmisten elämäntilanteet. Valinnanvapaus on monella aika näennäistä. Minäkin haluaisin puolentoistavuoden vanhempainvapaan, mutta jos se on rakennettu niin, että siitä hyötyvät vain ne jolla siihen on mahdollisuus = hyvin toimeentulevat, ja pienituloiset joilla ei valinnanvapautta ole tippuvat vuoden jälkeen erittäin huonolle kotihoidontuelle (jyväskylässä jäi viime kesänä käteen 400e), on se täysin epäreilu ja sosioekonomista eriarvoisuutta vahvistava malli.

Asdfgh (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä kommentti yleisesti; nämä feminismi-tasa-arvo-sössötykset ovat niin kovin usein hyväosaisten "edistyksellistä", "sivistynyttä" yms. lässytystä, joka ei hyödytä tai pahimmassa tapauksessa haittaa huono-osaisten elämää.

Pienenä kritiikkinä sanoisin kuitenkin, että tuskinpa se ruoka nyt sentään pöydästä teilläkään loppuisi. Sosiaaliturva kun on Suomessa keksitty, joka viime kädessä sen takaa, ja onhan näitä leipäjonojakin. Eiköhän teillä jouduttaisi muista asioista karsimaan kuin ruuasta, jos täytyisi.

Lilia (Ei varmistettu)

No totta, sanoin tuon leivän loppumisen "sanontana". On ihan totta että suomessa ei nälkää tarvi periaatteessa nähdä. Toisaalta toimeentulotuki on viimesijainen turva, ja esimerkiksi kun pikkuhiljaa olemme säästäneet asuntoa varten (asumme nyt vuokralla todella ahtaasti), on velvollisuus käyttää omat säästöt ensin, ennen kuin toimeentulotukea voi saada. Periaatteessa siis joo, mahdollista, mutta aika teoreettisesti. On eri asia luopua "ylimääräisestä kivasta", kuin nipistää elämästä jossa ei ravintolaillallisia, matkoja, merkkivaatteita tai muutakaan ylimääräistä ei ole ennenkään näkynyt. Harva priorisoi lapsen ja isän yhteistä vanhempainvapaa-aikaa niin korkealle, että on valmis luopumaan niistä asuntosäästöistä, perheen parempaan tulevaisuuteen pyrkimisestä.

paulahelena
ALUAP

Mun on pakko kommentoida tähän ku tää on mulle niin sydämenasia ja just facessakin keskustelin aiheesta.

Meille oli esikoisen kanssa suht selvää molemmille, että mies jäis kotiin kuukaudeks-pariks siinä vaiheessa, kun mä palaan töihin. Aateltiin että mammanpoikavauva sais luotua vähän isäsuhdetta ja isä sais kivoja kokemuksia taaperon kanssa.

Well, toisin kävi. Mä menin töihin kun poika oli 1v2kk ja mies jäis kaheks kuukaudeks kotiin. Ne oli kuulemma sen elämän hirveimmät 2 kk eikäpä perheen kokonaishyvinvointikaan tona aikana kauheen mainio ollut. Mä tein 4-päivästä työviikkoa ja enimmäkseen nautin best of both worlds -hommasta mutta miehellä oli niin hirveetä että en kyllä uudelleen lähtis moiseen. Poika oli edelleen mammanpoika to the max ja jotenkin miehen luonne on semmonen, että tollanen intensiivinen kaksinolo pikkuihmisen kanssa ei toiminut yhtään, vaikka se muuten onkin mainio ja rakastava ja osallistuva isä.

Tän kokemuksen seurauksena mä oon alkanu tosi paljon karsastaa keskusteluja, joissa toitotetaan tasa-arvoa ja halutaan väkisin usuttaa miehetkin kotiin. Joillekin kun se ei vaan tosiaankaan sovi. Eikä varmaan sovi kaikille naisillekaan, joten mun mielestä paras malli olis täys vapaus valita, kuka on kotona millonkin ja kuinka kauan. Jokainen perhe tehkööt omat ratkasunsa sen mukaan mikä just sille perheelle (huom. yhteisesti sovittuna) on paras malli!

Toivottavasti teillä menee isyysvapaa hyvin, ei ollu tarkotus mitenkään pelotella mutta mielelläni jaan tätä toistakin näkökulmaa siihen, miks isä ehkä ei jää kotiin. Veikkaan että on paljon ihan mahtihyviä isiä, jotka ei syystä tai toisesta koti-isän rooliin asetu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän hyvin tämän näkökulman. Täydellisessä maailmassa täydellinen valinnanvapaus olisi paras ratkaisu. Ja sillä lailla yksilötasolla kannatankin sitä.

Hitto, tämä on ristiriitaista! Koska sitten taas rakenteellisella tasolla en kannata, koska haluaisin, että vanhemmuuden kulut jakautuisivat tasaisemmin miesten ja naisten välille. Siihen tarvittaisiin politiikkaa. 

Mutta siis: en ylenkasto sitä, ettei isä jää syystä tai toisesta kotiin. Oikeastaan olisi siistiä kuulla tarinoita, joissa juuri mies on päättänyt heti jäädä kotiin ja nainen on palannut töihin melko pian synnytyksen jälkeen. Täydellisessä maailmassa tämä nimittäin olisi ihan yhtä relevantti vaihtoehto kuin nykyinen. 

paulahelena
ALUAP

Joo must ois tosi jees jos esim äitiysrahan maksais kokonaan kela/valtio eikä olis sitä 3kk työnantajan maksamaa palkkaa. Ja kaikenlaisiin osa-aikatyöratkaisuihin kannustaisin ihan hirveesti työntekijöitä ja -antajia, 4-päivänen työviikko puolen vuoden ajan oli ihan parasta äitiyslomalta palatessa ja aion varmasti nyt tokalla kierroksella tehä saman tai ehkä jopa 3-päivästä alkuun.

ite kyllä nään et imetys puoltaa vahvasti sitä et äiti on kotona ainakin ekat puol vuotta, haluisin sitä kuitenki sillai vähän tukea. Mut jos se ei jostain syystä suju muutenkaan niin en nää mitään syytä miks äidin pitäis olla se eka lähivanhempi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kaikilla ole työnantajan maksamaa palkkaa äitiysvapaan (tai isyysvapaan samaten) aluksi, se riippuu ihan sovellettavasta TESistä.

paulahelena
ALUAP

Ei ookaan mut monella on. Ei tarttis olla kellään jos järkättäis vähän eri tavalla.

Mirabell (Ei varmistettu)

Meillä mies oli hoitovapaalla puoli vuotta hoitamassa 2- ja 5-vuotiaita poikia. Isä tykkäsi hirveästi olla kotona ja harmitteli kun joutui palaamaan töihin. Minusta taas oli hienoa, kun isäkin oppi ottamaan osaa kotitöiden tekoon, sillä lapsuudenkodissaan tyttöjen ja poikien työt oli niin selkeästi eroteltu ettei mieheni ole mm. koskaan joutunut siivoamaan edes omaa huonettaan. Aina hän on myös pitänyt isyysvapaansa ja on kovasti nauttinut siitä ajasta. Meillä se oli hyvä ratkaisu

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihana kuulla! Toivottavasti mä pystyn kirjoittamaan tällaisen kommentin vielä jonain päivänä.

VarpuS (Ei varmistettu)

Todellakin mies jää hoitamaan vauvaa!!! Meillä on aikalailla sama suunnitelma kuin teillä eli mä menen helmikuussa duuniin ja mies jatkaa elokuulle, jolloin lapsi hoitoon. Mä vähän toivon että voisin tuolloin tehdä neljäpäiväistä viikkoa. Samaa mieltä perusteluista ja myös siitä että äikkäriloma on ollut parasta aikaa. Nyt kuitenkin tuntuu jo ihan kivalta ajatus töihinpaluusta. Varasin kuitenkin mulle ja vauvalle tanssikurssin ensi kevääksi, niin voidaan jatkaa tätä kaksistaan harrastamista ja hengailua <3

Juliaihminen
Juliaihminen

Oo, täydellistä! 

Ja joo siis, mustakin on oikeasti tosi kiva myös mennä töihin. Eli on siis vähän ristiriitaiset fiilikset, mutta äitiys nyt on muutenkin niin valtava ristiriita, ettei siinä ole mitään uutta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mies vietti kotona 4kk kun lapsi oli 9kk-1v1kk, sit mä palasin vielä toviksi hoitovapaalle (ja lapsonen päiväkotiin 1v5kk iässä). Oli miehelle aika raskas nakki, kun lapsonen juuri silloin nousi pystyasentoon, eli mies vietti ainakin ekan kk jatkuvassa hälytysvalmiudessa että koppaa riskaabelin taaperon kiinni ennen kuin pää kolisee lattiaan. Mutta silti, kaikesta raskaudesta huolimatta mies on sitä mieltä, että oli parasta sen ja lapsen suhteelle ja se on kavereilleen toitottanut että jääkää kotiin lapsen kanssa (ja niin että äiti on töissä, eikä vaan semmoista isäkuukauden lomailua että molemmat on himassa). Joo ja sun pointit pitää aikalailla paikkansa, teki hyvää mulle (ois pää hajonnut kotona, se että mä tiesin pääseväni töihin 9kk jälkeen oli mun pelastusnuora vauvavuotena, hoitovapaapätkä taaperon kanssa oli sit jo leppoisampaa kun olin saanut olla oma itseni muutaman kk..plus kävin hoitovapaalla osa-aikatöissä mikä myös helpotti pääkoppaa). Sit teki hyvää parisuhteelle (kyllä, kumpikin osapuoli tajusi paremmin miltä toisesta tuntui kun roolit vaihtui) ja lisäksi teki hyvää lapselle, koska se sai vahvemman isäsuhteen (mussa roikuttiin erittäin vahvasti ne ekat 9kk...jopa niin että lapsi meinasi alkaa vierastaa kaikkien muiden lisäksi isäänsäkin). Eli lämpimät suosittelut isän hoitovapaalle ja toivottavasti teidän pojilla on hauskat kuukaudet yhdessä (ja sulla töissä :)).

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, just tällaista kommenttia kaipasin! Kiitos!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meillä mies on ollut hoitovapaalla nyt 1.5 vuotta ja aikoo olla viimeiseen asti, eli vasta sitten kun kuopus täyttää ensi kesänä 3, mies palaa töihin. Nostalgiafiiliksissä kaivoin esille vanhan postaukseni viime keväältä, kun kirjoitin miltä tuntuu luopua kotiäitiydestä: http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/haikeat-hyvastit-kotiaitiydelle ja myös omat pelkoni siitä, että hiukan kontrollointiin taipuvaisena yrittäisin jotenkin päsmäröidä mieheni koti-isyyttä: http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/kun-osat-vaihtuvat

Mä ehdin itse olla kotona kolme vuotta, ja aika hajoamispisteessä olin siinä vaiheessa, kun palasin työelämään esikoisen ollessa melkein 3 ja kuopuksen 9 kk. Lapset on mulle kaikki kaikessa, mutta kotiäitiys (se arjen pyörittäminen) oli mulle taakka, ei ilo. 

Mies puolestaan porskuttaa iloisena päivästä toiseen ja viettää omien sanojensa mukaan kissanpäiviä. Suurin syy on varmaan se, ettei se ota mitään paineita tästä ajasta, vaan puuhaa tyttöjen kanssa mitä milloinkin: välillä haetaan kalaa kauppahallista, välillä ajetaan moikkaamaan työkavereita tai isovanhempia, välillä käydään puistossa ja kerhoissa (ja aika usein ilmeisesti elektroniikkaliikkeissä pyörimässä...). Ja yksi sen viihtymiseen vaikuttava syy on myös se, että tytöt käyttäytyvät sen seurassa eri lailla kuin mun - muhun kohdistetaan kaikki se "ei oo mitään tekemistä" -kitinä. 

Vaikka me molemmat ollaan oltu tosi tyytyväisiä tähän ratkaisuun, niin totta kai välillä on haikeaa, kun mä ehdin näkemään tyttöjä vain muutaman tunnin arki-iltaisin. Ikävä on puolin ja toisin, mutta uskon, että tämän ratkaisun myötä ollaan kaikki onnellisempia kuin siinä tapauksessa, jos mä sinnittelisin edelleen kotona.

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitto! Mä niin muistan tuon sun postauksen. Kaikki tämä tuntui niin kaukaiselta silloin, ja nyt BANG! oon itse samassa tilanteessa. Sairasta!

Mutta niin ihanaa, että teillä on hommat siitä lähtein sujuneet hyvin. Mä niin toivon, että meilläkin isän ja pojan olo tulisi olemaan tuollaista letkeää meininkiä <3

Jeba
Tuuliajolla

Meillä mies ei voinut olla hoitovapaalla ollenkaan, koska hän on yrittäjä eikä kukaan ole ( luonnollisesti ) tekemässä töitä hänen puolestaan. Välillä toivoin, että mies olisi voinut olla kotona pyörittämässä arkea kahden pienen lapsen kanssa ja kokea sen, kuinka raskasta se voi toisinaan olla. Mutta, valintojen maailma.

Nyt me ollaan molemmat töissä ja mua ärsyttää välillä ihan suunnattomasti se, kun mies tulee töistä kotiin ( itse olen ollut kotona jo kaksi tuntia, hakenut lapset päiväkodista, ollut erotuomarina riidoissa, lenkittänyt koiran, tehnyt ruokaa jne...... ) niin se menee joko päiväunille tai sohvalle makaamaan. Mitä hittoa tapahtuisi jos mä menisin päiväunille tai sohvalle makaamaan?!

PRKL. Kysyn vaan.

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Erittäin hyvä kysymys!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ja myös tässä talossa usein toisteltu :D

Asdfgh (Ei varmistettu)

Jätä se sika!

Jeba
Tuuliajolla

Hahahahahaha! :D

Tästä puolesta huolimatta hän on maailman parhain ja ihanin isä. <3

lobster

Ihan samanlaiset aatokset kuin sulla.

Menin kans töihin kun laps oli tasan vuoden. Mies hoiti lasta kotona 4,5kk. Ei olla koskaan riidelty yhtä paljon kuin sinä aikana. Se siis hoiti lapsen. Piste. Koti oli kuin sikolätti ja narkkariluola kun palasin töistä. "Kun en mä oo ehtiny siivota sitä likavaippaa pois tai ruokapöydän lähiseutua ruokaroippeista! Oon ollu tän lapsen kans!" Niinpä. ITSEHÄN toki olin vuoden kotona ja jotenkin sain tehtyä päivän aikana nämä samat asiat! Se oli surullista. Nyt kun lapsi on hoidossa ja me molemmat töissä taas, tilanne on hyvin seesteinen ja kaikki tyytyväisiä.

En silti vaihtaisi hetkeäkään pois! Lapsen ja isän suhdetta vahvisti tuo heidän kahdenkeskinen aikansa tosi paljon, ja tavallaan myös meidän parisuhdetta. Oma töihinpaluu oli myös mahtava, kun ei samaan aikaan tarvinnut stressata hoitoonmenosta. 

lobster

Ai niin, lisäys: 1-vuotiaan tai 1,5-vuotiaan kanssa on aika erilaista olla kotona kuin ihan pikkuvauvan. Siinä kaatuu latet ja kahvilat menee ranttaliksi. Silloin lapsi siirtyy myös yleensä yksiin päiväuniin joka rajoittaa menoja. Sitten täytyy ehtiä ulkoilemaan puistoon jotta saa purkaa hiukan energiaa ja huppista, siinähän se päivä jo onkin. Siinä mielessä säälittää isät, jotka usein pääsee puikkoihin vasta tässä vaiheessa. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Oon kelannut tuota ihan samaa! Jo tämä 10 kk vs 3 kk on ihn eri pallopeli. Ai että sen liikkumattoman pelkkää maitoa syövän makkaran kanssa on helppoa operoida lounaalta kahville ja siitä museoon :)

Näissä on todellakin puolensa ja puolensa, eikä sellaista kokonaisvaltaista "nyt tajuan tasan millaista silla oli" -fiilistä ole oikein mahdollista saada tällä menolla. Mutta yritetään!

Ja aaaagh, mä niiiin näen itseni riehumassa tulevasta saastan pesäkkeestä. Pitää jo nyt yrittää etukäteis zen-harjoitteita.

Lääkäriäiti (Ei varmistettu)

Heh, meillä mentiin täysin samalla kaavalla kuin teillä nyt suunnitteilla. Palasin takaisin töihin lapsen ollessa 11 kk ja mies jäi puoleksi vuodeksi kotiin. Nyt vuodenvaihteessa lapsi menee päiväkotiin 1 v 5 kk iässä ja mies palaa töihin.

Meille tämä oli loistoratkaisu enkä voisi olla tyytyväisempi! Itselläni töihinpaluu sujui helpommin kun mies hoiti lasta kotona ja hoiti muuten kotityötkin! Mies sai toivomaansa aikaa lapsen kanssa ja on viihtynyt kotona tosi hyvin. Meille tämä oli taloudellisesti mahdollista sillä minulla on vakituinen työpaikka ja parempi palkkataso kuin miehellä; tämä luonnollisesti helpotti ratkaisun tekemistä.

Vaikka vanhempainvapaani sujui hyvin, tunsin jopa helpotusta töihin palatessa (työni on iso osa identiteettiäni) ja monella tapaa tämä syksy on ollut jopa parempaa aikaa kuin kotona ollessa :D Helpottavan kaihoisaa on myös ollut huomata oman "pikku vavvansa" pärjäävän vallan mainiosti päivän isänsä kanssa ilman minua. Silloin minun on ollut jopa helpompi olla läsnäoleva äiti iltaisin. Mutta nämä asiat ihmiset kokevat niin eri tavoin persoonasta riippuen!

Suosittelen, jos vain mahdollista on!

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on muuten yksi todella iso plussa itsellänikin: on ihanaa aloitta työt ilman, että tarvitsee kelailla päiväkotijuttuja. Kaikkien isojen muutosten ei tarvitse tapahtua samaan aikaan.

Tämä kommentti rohkaisi tosi paljon, kiitos!

piia_ (Ei varmistettu)

Meillä on samanlainen suunnitelma, että palaan töihin, kun lapsi täyttää vuoden. Mieheni jää sitten kotiin pitämään loput isyysvapaat ja todennäköisesti hoitovapaata päälle, jotta lapsi voisi mennä hoitoon vasta puolitoistavuotiaana. Silloin aloitan nelipäiväisen työviikon.
Etukäteen kuvittelin, että haluaisin töihin heti, kun äitiysloma loppuu, mutta mieli muuttui heti, kun lapsi syntyi. Ehkä osaltaan vaikuttaa se, että saan tarpeeksi älyllistä haastetta kotonakin, kun teen silloin tällöin hieman töitä freenä ja jaamme lapsenhoitoa nytkin jo tosi paljon.
Oon jo sanonut miehelleni, että olen vähän etukäteen kateellinen, että hän saa olla kotona, kun tyyppi on pystyasennossa ja sen kanssa voi touhuta ihan eri lailla.
Mutta onhan se varmasti osaltaan rankempaakin silloin, kun päiväunet vähenee ja vauhti kovenee.
Jos en imettäisi ja työnkuvani olisi sellainen, että olisi helppoa palata vain pariksi kuukaudeksi töihin ja jäädä sitten taas kotiin, olisimme saattaneet jakaa jo vanhempainvapaankin.

Toivottavasti et lopeta blogia vaan raportoit elämästänne töihin paluun jälkeenkin! Ja Thaimaasta odotan kunnon raporttia, sillä mietimme, lähtisimmekö sinne jo pojan ollessa puolivuotias.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me ollaan tässä nyt kaksi vuotta yritetty saada alulle omaa bebbeä, mutta ei taida onnistua omin voimin. Joka tapauksessa on jo nyt puhuttu, että se on sit puoli vuotta mulle, puoli vuotta isälle ja viimeinen puoli vuotta säädetään sitten tilanteen mukaan. Jos niin mahtavasti käy, että päästään vauvan hoitoa miettimään :)
Ollaan toki kumpikin vakituisessa työssä ja vielä kasvatusalalla joten aika selkeät senssit on tämän suhteen.

Vielä.
:)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihan huippua, että teillä on nyt jo noin selkeet sävelet tämän suhteen.

Ai että, just tuommosten tasa-arvon ihmisten kuuluisi lisääntyä. Laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin sen puolesta, että pikku beebonen saa alkunsa pian! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai ai ai, lempiaiheeni! Vauvani on päivälleen samanikäinen kuin sinulla ja meni töihin jo osa-aikaisesti 8kk iässä ja kokoaikaisesti 9kk iässä. Ei muuten naurattanut alkuun ja juoksin aina viime metrit kotiin, mutta jos on periaatteita, niiden vuoksi on vain oltava valmis kärsimään. Vaikka siis kirpaisi, töihin menin. Poikaystäväni on myös yksityisyrittäjä eikä kukaan hoida hänen projektejaan kotona ollessaan, palatessa on aloitettava nollasta ja minulla on tällä hetkellä pienemmät tulot kuin hänellä olisi ollut mutta SILTI hän jäi kotiin (ikuinen läpätys kun isä ei voi tästä tai tuosta syystä olla kotona). Lapsi on yhdessä hankittu, siitä otetaan yhdessä vastuu ja on kyllä ihan oikeasti kirveellä omaan nilkkaan hakkaamista jos vanhempainvapaata ei jaa.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä kaikista positiivisista puolista ja voin todeta, että esim. kotona hommat jakaantuu tooooodella paljon paremmin kuin ennen. Aluksi oli vaikeaa, antaa toisen päättääkin kaikesta, olla varaamatta vaatteita vauvalle aamulla ja olla kontrolloimatta mitä vauvan kanssa tehdään tai ei. Mutta pikkuhiljaa, minusta on tullut siinä oikein hyvä, näen virheeni ja laitan usein suuni kiinni, kun tekisi mieli ohjeistaa, jostain "tärkeästä". Nyt siis minä lähden töihin ja joku muu siivoa aamulla paikat, kasaa sängyt, imuroi (no ei nyt aina), käy kaupassa, laittaa pyykit kuivumaan, viihdyttää vauvaa, ohjelmoi vauvaa ja ruokakin on usein illalla valmiina kun tulen duunista. Ehdin hyvin olla tehokkaasti aamulla vauvan kanssa kaksi tuntia ja töiden jälkeen toiset kaksi. Imetyskin onnistuu samalla lailla, iän takia kiinteitä menee ja aamulla ehdin kahdesti, illalla kahdesti joten ei ongelmaa. Minun perään vauva on edelleen ihan samalla tavalla, isä kelpaa kaikkeen erittäin hyvin ja on meillä se ohjelma-heikki ja naurattaja, mutta äiti on kyllä ykkösvalinta ihan aina jos niikseen tulee. Ja hei, tänäänkin kotiin tullessaan ei meinannut vauva pysyä nahoissaan ja nauroi riemusta kun näki minut. Meillä isä on kotona about 6kk ja sitten jää nähtäväksi koska käytetään vielä jäljelle jääneitä päiviä. Itse tosin olen vielä kolme vkoa ekstraa, koska nyt mahdollista.

Olen kanssasi myös täysin samaa mieltä, että jos kotonaoloa ei jaeta ja tasa-arvo siten lähde sieltä, on aivan turha rutista tasa-arvosta työelämässä. Surullista mutta totta. Kakkua ei voi syödä ja säästää, se vain on jaettava ja uskon vahvasti, että se vaikuttaa tasa-arvoisemmin myös työelämään.
Sivuhuomiona vielä se, että asun kyllä Ruotsissa, jossa jakaminen on paljon tavallisempaa ja kiitos järkevien tulomuotojen, myös helpompaa. Täällä kituutetaan pienellä rahalla 1,5v (jos nostaa 5pvä vko) mutta sitten se onkin sitä samaa rahaa molemmille. Töihin on mielestäni nyt kiva mennä ja vaikka pitkät päivät välistä ahdistaa, niin haloo, rauhassa vessassa, kahvia, lounasta ilman keskeytyksiä ja muuta mukavaa. Ja aamuisin ja iltaisin äiti jaksaa leikkiä ihan koko ajan, viihdyttää ja lukea eikä puhelin ole lähelläkään. HIukan sekava teksti kun voisin aiheesta pitää kahden tunnin palopuheen. Vielä loppuun se, että on melkein turha kitistä sitten, että kotitöitä ei jaeta, vastuu kaikesta jää itselle jos molemmat eivät ole olleet himassa (kuukauden olemista ei lasketa).

Sanna B
Sanna B

Samat fiilikset taalla kuin "Laakariaidilla". Ensimmaisen kanssa menin toihin kun baba oli 8kk ja mies oli kotona seuravat 9kk (osittain isyyslomalla osittain palkattomalla). Toimi meilla loistavasti. Mies tykkas olla kotona ja mina toissa.  Meilla ma ansaitsen huomattavasti enemman, joten rahallisestikin tama oli jarkevaa. Kakkosen kanssa tilanne oli hankalampi kun taalla missa me asutaan nyt isalla ei ole oikeutta olla kotona. Joten mina menin toihin kun baba oli 8kk ja baba meni tarhaan. Ei kivaa, mutta siina vaiheessa olin ollut jo 6.5kk taysin palkattomalla aitiyslomalla ja meidan perheen talous pienessa kriisissa.

On aivan alyttoman mahtavaa etta Suomessa on annettu vanhemmille tama mahdollisuus olla perhevapaalla. Ja olen samaa mielta, etta jos jokainen isa ottaisi saman verran perhevapaata kuin aiti, niin tama edistaisi tasa-arvoa tyoelamassa huimasti. Meidan molemmat lapset ovat syntyneet ulkomailla, joten meilla tata mahdollisuutta ei ole edes ollut, ja lisaksi suurin osa aitiys-, isyys- ja perhevapaasta on ollut taysin palkatonta. Taalla on taysin normaalia etta lapset laitetaan tarhaan viimeistaan 1 vuotiaana, usein jo aikaisemmin. Tosin meidan molemmat lapset ovet viihtyneet tarhassa, ja ovat taman ansiosta erittain sosiaalisia ja muut huomioon ottavia pienia ihmisia.

 

 

JohannaKoo (Ei varmistettu)

Meillä minä olen kotona, kunnes vauva on 1v 4 kk ja mies sen jälkeen ainakin siihen asti, että 2-vuotissynttäreitä on juhlittu. Muuten ihan mahtava kuvio, mutta etukäteen jo mietityttää se kaaos, mikä kotona luultavasti odottaa, kun tulen kotiin. Mutta ei auta kuin kestää. Ja toisaalta, on huhtikuu, kun menen töihin, joten ehkä ovat sitten paljon ulkona ja eivät ehdi sotkea sisällä ainakaan joka päivä? Toiveajattelua?

Vaikka en minä kyllä itsekään mikään kovin tehokas kotitöiden suhteen ole. Pidän paikat suht järjestyksessä, mutta mies käy kaupassa töistä tullessaan varmaan yhtä usein kuin minä päivisin vauvan kanssa ja ruokaa laitetaan ja pyykkiä pestään vasta iltaisin. Olisinkohan kerran tehnyt ruoan valmiiksi :)

Julia, miten olisi postaus vauvaperheiden kotitöistä? Luulin, että meillä oli ihan hyvät kotityörutiinit hioutuneet, mutta sotkun määrä taaperon kanssa pääsi yllättämään. Joskus tuntuu, että iltaisin ei ehdi muuta kuin järjestellä paikkoja ja kuurata sappisaippualla tomaattitahroja bodeista.

Pages

Kommentoi

Ladataan...