Toksista maskuliinisuutta vältellen kohti kesää (VIIKKO 24)

Juliaihminen

Tällä viikolla oli aika monta stressipiikkiä, kuten sijoituspuhe Me Naisten ja Nordean tilaisuudessa sekä rahakirjan vikan version lukeminen. Työpäivät oli tulipalojen sammuttamista, mutta selvisin, kuten aina selviän. Ja toisaalta samalla oli kaikkea ihanaakin: hengailtiin puistossa iltaisin ja sain Alpun huoneen v-i-h-d-o-i-n valmiiksi. Näette pian, millainen siitä tuli, mutta sanoisin, että upea! Rakastan siinä jokaista nurkkaa.

Perjantai oli aika hullu päivä, kun menin Sofian kanssa yöksi pikkusisarusteni luokse (isä ja hänen vaimonsa viettivät 15-vuotishääpäivää, upeaa!). Ensimmäisen tunnin aikana 7-vuotias pikkuvelkeni veti lipat pihakivetykselle. Silmäkulma aukesi niin, että lähdettiin heti käymään terveysasemalle. Homma hoitui älyttömän nopeasti ja rauhallisesti, kulmaan neljä tikkiä pätevältä lääkäriltä ja päälle jäätelöt paikallisella ostarilla. 7-vuotias ukkeli oli älyttömän urhea, vaikka ennen puudutuspiikin laittamista tärisi aivan kauttaaltaan (ja nauroi samalla, ihmiset reagoivat jännitykseen niin monin eri tavoin).

Siitä olisi melkein saanut jonkun sketsin, kun mä yritin löytää oikeita lohdun sanoja. Ensin olin: "Älä sure." Sitten heti perään: "Tai siis, sä saat ehdottomasti surra! Sureminen on täysin ok!!!" (Koska en halua levittää toksista maskuliinisuutta.) Sitten kaivoin sanavarastostani lisää horinaa: "Saat siis tietenkin surra, ja itkeä ilman muuta. Itke heti vain jos itkettää, mä olen tässä ja pidän sua kädestä. Ei kuitenkaan ole mitään hätää, kaikki menee hyvin. Voin luvata!" (Muistutus itselleni: älä käytä sanaa älä tällaisissa tilanteissa. Älä itke, älä sure jne. on huonoja lohdun sanoja. Ei ole huolta sen sijaan toimii!)

Ensi viikolle on luvassa paljon löysempi ohjelma kuin mitä tämä viikko oli, ja hyvä näin, koska tässä pitäisi pikkuhiljaa ihmisen laskeutua kesälomalle (joka on jo neljän viikon päästä!).

maanantai:

Hehheh, pitäisi aloittaa seuraavan tietokirjan kirjoittaminen, nyt kun edellisestä päästiin. Tämä mun toimintani alkaa olla jo vähän naurettavaa, mutta lupaan itselleni että tästä tulee paljon helpompaa, koska tämän teen yhdessä Raisan kanssa.

Illalla ajattelin käydä Lilyn Afterworkeissa moikkaamassa lilyläisiä. 

tiistai:

Menen juttelemaan OP:n sijoituspodcastiin vastuullisesta sijoittamisesta. Paikalle tulee myös ihailemani Mika Leskinen, joka toimii Finsifin puheenjohtajana. Että tämä on siistiä, että näistä hommista puhutaan nyt kunnolla!

keskiviikko:

Suomen Pankin edustaja tulee haastattelemaan minua, en tosin tiedä mistä asioista tai miksi. Mutta pidän Suomen Pankista (hahahaha, lol!!), joten miksikäs ei.

torstai:

Jee! Mun ja Tikin 4-vuotishääpäivä! Perinteen mukaan mennään ensin Linnanmäelle vuoristorataan, sitten ravintolaan syömään. 

perjantai:

Viikonloppuna mahdollisesti Turkuun, sillä siellä on ihanat puutarhajuhlat ja siskon erittäin nuori vauveli.

lauantai ja sunnuntai:

Turku-lööbausta! Haaveina on nähdä vähän kivoja Turku-ihmisiä ja käydä Mannassa herkuttelemassa, mutta katsotaan mihin rahkeet riittävät.

 

Kuvat: Meillä on torstaisin saunavuoro, mikä tarkoittaa usein sitä, että kivat ihmiset saapuvat kyläilemään

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

JaanaLto (Ei varmistettu)

"-- älä käytä sanaa älä tällaisissa tilanteissa. Älä itke, älä sure jne. on huonoja lohdun sanoja. Ei ole huolta sen sijaan toimii!)"

Lastentarhanopettaja täällä taas hei. "Ei ole huolta" ja "ei ole hätää" on hyviä, mutta parhaita on "kaikki on hyvin" tai "kaikki järjestyy". Koska. Lapsi kuulee usein vaan ekan (ei) tai vikan (huolta, hätää) sanan. Sen sijaan et ne ois negatiivisia tai pelottavia niin kuuliskin positiivisia (kaikki, hyvin, järjestyy). Tietty tää on tärkeintä ihan pienten kaa.. kahdeksan vuotias on jo vähän eri juttu mut ihanaa et mietit tarkkaan sun sanavalintoja.

Ja toinen vielä kun alkuun päästiin. Ku lapsi kaatuu, kompastuu, tippuu (kenen lapsi ei..) ja aikuiset kysyy sattuko ja lapsi vastaa ei niin aikuiset usein totee siihen et hyvä! Mitä pahaa siinä on jos sattuu? Sehän kertoo vaan yrittämisestä. Hyvän sijaan kannattais vastata onneksi!

Uuu ja kolmas! Ku lasta muitutetaan esim. kiipeillessä olemaan varovasti niin se kuulee siitä sen varo (vaara) sanan.. ois hyvä sanoo tarkkana, tarkasti nyt, muista keskittyä.

Nämä tulee ottaa kokototuuksina. Ja kaikki mitä olet aiemmin sanonu kellekkään lapselle on pilannu sen muksun.
Terkuin ope joka kirjottaa tätä sohvalla istuen samalla kun vauva syö kissan puupellettihiekkaa. Thank god im perfect.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei nämä on ihanan konkreettisia ja selkeitä neuvoja! Arvostan! En siis itse ollut miettinyt asiaa aiemmin, ja sitten suusta lähti tulemaan lapsuudesta opittuja jorinoita. Mutta jos pienillä asioilla voi saada toisen olin ja hemmetti vieköön, identiteetin ja tunteiden säätelyn oppimisen paremmaksi, niin miksi en tekisi niin.

Ihanaa, että tästä lähtien minäkin olen vain ja ainoastaan TÄYDELLINEN VANHEMPI!!!!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.