Unettomuus yhdistää

Juliaihminen

On olemassa yksi tietty piirre, jonka huomatessani ihmisessä koen välitöntä sielunsisaruutta häntä kohtaan. Vaikken tietäisi hänestä mitään muuta kuin tämän, ajattelen heti, että meillä on paljon yhteistä. 

 

Unettomuus.

Ihmisen täytyy kokea unettomuus itse, jotta sitä voi oikeasti ymmärtää. Omalla kohdallani unettomuus tarkoittaa sitä, että en vain nukahda. Voi käydä niin, että vaikka olisin kuoleman väsynyt ja valvonut jo kaksi edellistä yötä, en vain pysty nukahtamaan. Kun makaan kolmantena unettomana yönä sängyssä kello viideltä aamulla, alan tuntea pakokauhua. Olo on valtavan yksinäinen, tuntuu siltä että olen maailman ainoa hereillä oleva ihminen. Joskus valvominen aiheuttaa minussa myös syvää itseinhoa: Huudan mielessäni itselleni, että miksi olet niin idiootti ja typerä kanttura, ettet vain nyt millään pysty nukahtamaan?! Miksi olet vienyt elämäsi taas tällaiseen pisteeseen?! Pahimmillaan olen tehnyt illalla jotain liian ylikierroksille vetävää, kuten vaikka jotain työhommaa, ja sitten voin koko yön vain huutaa itselleni, että senkin arvoton idiootti, mikset vain mennyt nukkumaan vaan aloit mietiskellä tuollaista. Toisinaan olen ollut liiankin hissunkissun illalla, oikein yrittänyt rentoutua ja rahoittua, ja myös tällainen voi johtaa unettomuuteen. Mitä enemmän unen saamista ajattelee, sen pidemmälle uni karkaa.

Unettomuudessa on se hauska juttu, että siitä bondailu on ihanaa. Toisen unettoman kohdatessaan tietää, että tuo tyyppi tajuaa minua. Kerrankin sain välittömän yhteyden erääseen viisikymppiseen kyyniseen kulttuurijäbään, kun mainitsin jotain unettomuudestani. Sen silmät ihan syttyi, ja sitten aloimme kuvailla vuoron perään yön kauhuja ja sitä miltä tuntuu, kun ympärillä on täysin hiljaista. Ja ennen kaikkea naureskelimme niille surkeille neuvoille, joita helposti unta saavat ihmiset tapaavat antaa. (Esimerkiksi neuvolamme terkkari.)

Tuuleta huone. No, onhan se ihan kiva valvoa raikkaassa ilmassa.

Juo lasi lämmintä maitoa. Ööö, ok. 

Kirjoita huolesi paperille ennen nukkumaan menoa. Entä mitä teen sen jälkeen?

Kuuntele jotain podcastia, ihan oikeasti, se auttaa! Se voi auttaa sinua, mutta se ei tarkoita, että se auttaisi minua. 

Joskus kerron, etten saanut viime yönä unta, joku ihmispolo erehtyy vastaamaan: "En minäkään. Menin sänkyyn yhdeltätoista ja pyörin sängyssä kahteentoista saakka hereillä." Ai että, tuollaiselle voi aina nauraa makeasti. Toki liian lyhyeksi jääneet unet on varmasti ollut toiselle ikävä kokemus, mutta kun itse on valvonut ihan täysin samoilla silmillä edellisen yön, yhden tunnin "sängyssä pyörijä" ei saa kauheasti empatiaa minun suunnastani.

Unettomuus tekee välillä ihmisestä hieman kitkerän, kuten huomaatte. Toisaalta unettomuuteen tottuu, eikä se ole minulle enää yhtään niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. Nykyään se on oikeastaan aika arkinen osa mun elämääni. Olen alkanut päästä "yli" unettomuudesta ja hyväksynyt sen osaksi itseäni. Tuollaisia itseinhokohtauksia tulee nykyään enää melko harvoin, vain silloin, kun on valvonut monena yönä ja epätoivo alkaa olla todella paha. 

Olen huomannut itsestäni, että pystyn toimimaan ihan mainiosti, vaikken olisi nukkunut edellisenä yönä ollenkaan. Tästä syystä minun ei tarvitse kauheasti miettiä unettomina öinä sitä, miten pärjään seuraavan päivän. Kyllä mä aina pärjään. Viidentoista vuoden jaksottainen unettomuus ilmeisesti karaisi minua myös vauvavuoteen, sillä tunnin välein heräilyt eivät tuntuneet oikeastaan kovinkaan kummoisilta, koska tiesin, että saan heräilyjen välissä poikkeuksetta unta. (Minuun imetyshormonit vaikuttivat siten, että nukahdin aina imettäessä, se oli taivaallista! Tiedän ystäviä, joille on käynyt tosi huonosti tässä suhteessa: Vauva nukkuu ja äiti valvoo, se on pahinta kuraa, mitä ihminen voi osakseen saada.)

Omalla kohdallani unettomuudessa pahinta on nimenomaan unettomuus: ei pelko seuraavasta päivästä vaan ne hetket, jolloin makaa siellä sängyssä ja minulla on yksinkertaisesti tylsää. Kelatkaa nyt, on uskomattoman kuivaa maata kahdeksan tuntia paikallaan ja odottaa, että uni tulisi. 

Lisäksi minulla on nykyään aika hyvä kolmen eri nukahtamislääkkeen kombo, joita käytän eri tilanteissa vähän riippuen, minkä sortin unettomuutta uumoilen kokevani. Ne ovat aina hyvä viimeinen keino, joten en enää valvo kolmea yötä putkeen.

Viime aikoina olen nukkunut tosi hyvin. Joululomalla oli pientä ahdistusta ja unihäikkää, mutta alkuvuotena en ole valvonut erityisemmin. Sekin unettomuudessa on mukavaa, että sitä aina tietää, että tämä jakso loppuu jossain vaiheessa. Ja lisäksi olen alkanut ajatella, että tämä on osa minua ja tapani reagoida stressaaviin asioihin. Joku toinen saa iho-ongelmia, jollekulle toiselle tulee migreeni, minä reagoin nukkumattomuudella. Ei se lopulta niin traagista ole. 

Kaikille unettomille haluaisin sanoa: Muistakaa, on aina olemassa joku toinen, joka yhtä lailla valvoo ja odottaa sängyssä unen tuloa. Et ole ikinä yksin.

 

Kuvat: Otin joskus vähän selfieitä pitkin unetonta yötä

 

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

Share

Kommentit

marjapilami
Nørrebro Summers

Voi mä niin samaistun tähän! Mun ongelma ei oo enää juuri koskaan nukahtaminen, vaan unessa pysyminen. Stressi ja kaikenlainen ahdistus pahentaa tilannetta, huonompina aikoina pysyn nukahtaneena vaan pari tuntia ja ”parempina” yli kolme. Sit valvon 2-4h miettien kaikkea kamalaa ja yleensä nukahdan lopulta uudestaan ja ehdin ottaa puolesta tunnista pariin tuntiin kestävät toiset torkut ennen työpäivän iloja.

Mua taas ärsyttää kuunnella niitä traagisia tarinoita kun ”nukutti niin huonosti että heräsi yöllä pissalle, vaiks yleensä nukkuu yön putkeen” :D Oon samaa mieltä että unettomuus yhdistää, ei hyvin nukkuvat voi tietää millasta täällä pimeällä puolella eläminen on! Saatika ne ”mä nukahdan heti kun astun lentokoneeseen, heh” -siunatut baastördsit...

Ameliamelia (Ei varmistettu)

Minulla tismalleen sama. Nukahdan melko helposti, mutta eritoten stressaantuneena parin tunnin unien jälkeen oikein pyristelen takaisin tietoisuuden pintaan, jotta saan valvoa ja piehtaroida tuon 2-4 h. Ja yöllähän ne ongelmat ottavatkin oikein megalomaaniset mittasuhteet mikä ei sanottavasti helpota uudelleen nukahtamista :-/

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on vähän samanlainen suhtautuminen uneen tai oikeastaan unettomuuteen. Tiedän että itselläni se on jaksoittaista ja menee ohi. Elämä tasoittuu jossain vaiheessa ja sitten taas nukuttaa. Ja selviän kyllä päivistä.

Jos on menossa hyvä kausi nukkumisen kannalta, niin silloin muuten myös nukun! Jos mua nukuttaa ysiltä illalla, menen nukkumaan silloin. Ja herään neljältä tai viideltä. Ei haittaa! Lääkäreiden suhtautuminen unettomuuteen on usein ollut hieman hmm... outoa mun kohdalla. En ole saanut oikeastaan tollaisia "tuuleta makkari" -vinkkejä vaan suoraan lääkkeet kouraan vaikka olen maininnut unettomuuden vain sivulausessa kertoessani jostain muusta asiasta. Lääkkeet ei ole jostain syystä oikein ikinä tepsineet muhun, saan jostain syystä useista niistä rytmihäiriöitä, jotka sitten valvottaa ja joitten takia en uskalla nostaakaan annosta. Lääkkeet toimiessaan on kyllä mahtavia katkaisemaan sen unettomuusputken,jollaisia meinaa aina välillä muodostua.

Ankrylik (Ei varmistettu)

Jep, tunnistan! Oon kärsinyt nukahtamisvaikeuksista niin kauan kuin muistan ja se, että saa esim. kolme tai neljä tuntia yöllä nukuttua, on jo ihan luksusta!

Aiemmin kärsin ainoastaan siitä, että oli ihan hirveen vaikea nukahtaa, mutta nyt se on yhdistynyt vielä pätkittäiseen uneen. Eli vaikka vihdoin saisinkin unen päästä kiinni, heräilen vähän väliä ja tuijottelen kellosta, minkä verran on edes aikaa yrittää nukkua. Täytyy myöntää, että en osaa olla ihan kauhean empaattinen, kun yleensä hyväuninen puolisoni joskus yhden huonosti nukutun yön jälkeen valittaa väsymystään...

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!
Tää Jani Kaaron artikkeli uniongelmista on niin ihana että jaan sen tänne, en suorana vastauksena tähän postaukseen vaan ehkä vähän yleisemmin yleissivistäväksi! Pointtina se, että monissa keinovalottomissa kulttuureissa itseasiassa nukutaan luonnostaan kahdessa jaksossa. Yöllä herätään muutamaksi tunniksi puuhailemaan jotain mukavaa porukalla. Itsekin otan joskus muutaman tunnin unta ja heräilen sitten miehen seuraksi puuhaamaan jotain, kunnes pari tuntia unta ennen töitä. Ja on tosiaan totta, että yllättävän hyvin sitä ihminen pärjää seuraavan päivän, vaikkei ole nukkunutkaan! Itse juttu vielä: https://seura.fi/galileon-keskisormi/2016/10/25/lohdutuksen-sanoja-unett...

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää kirjoitus oli tosi hyvä, kiitos! Toi perspektiiviä unettomuuteen ja ylipäätänsä siihen, miten moniin muihin kulttuurisidonnaisiin ongelmiin voisi suhtautua.

Anu - hallittu hysteria (Ei varmistettu) http://hallittuhysteria.com

Minä olin vielä 7,5 vuotta sitten ääretötmän hyvin nukkuva ihminen. Sitten syntyi lapsi joka ei nukkunut ja riittävän kauan kun oli valvonut meni siihen tilaan ettei keho vain osannut enää nukahtaa. Nykyään nukahdan hyvin, mutta sitten taas herään tyypillisesti neljän aikoihin miettimään kaikkia niitä asioita joille sillä hetkellä ei voi yhtään mitään.

Krooninen unettomuus tekee ilkeäksi ja kyyniseksi ja vaikka kuinka kuinka tiedän, että yleensä jossain kohtaa elämä alkaa helpottaa niin silti joka kerta kun yöllä herään ja aivot polkaisee käyntiin on ärtyneisyys valtava ja en vieläkään ole oikein onnistunut hyväksymään sitä että minusta on tullut imhinen joka reagoi elämässä suunnilleen kaikkeen sillä että unet menevät solmuun.

LiisaL (Ei varmistettu)

Voi olen niin pahoillani puolestasi! Ja kaikkien muiden, joilla on univaikeuksia. Se on niin kamalaa.

Minulla unettoman yön kaava menee usein niin, että tulee aamu jolloin pitää herätä poikkeuksellisen aikaisin tai on muuten tärkeää menoa. Joten ensin illalla nukkumaan mennessä jännitän sitä, heräänkö ajoissa. Sitten jännitän sitä, saanko riittävästi unta. Ja aamuyöllä sitä, saanko unta ollenkaan.

Ja tuo ärsyyntyminen ajan hukkaantumisesta on myös hyvin tuttua! Usein unettomuus johtuu stressistä ja kiireestä. Valvominen ärsyttää ehkä eniten juuri siksi, että tämänkin kuusi tuntia mitä pyörin valveilla olisin voinut käyttää johonkin tuottavaan, ja kuinka paljon vähemmän minua stressaisikaan, jos tämän pyöriskelyajan olisin käyttänyt siihen asiaan jonka takia on nyt niin kiire ja stressaa.

Mä kuuntelen viimeisenä keinona lastensatuja. Viimeksi bookbeatista Viirua ja Pesosta. Mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, ei todellakaan mitään asiapodeja. En pystyisi kuuntelemaan mitään, jossa on useampi kuin yksi puhuja. Useimmiten jossain vaiheessa nukahdan siihen satuun, ja vaikka en nukahtaisikaan, satujen kuunteleminen auttaa vähentämään pyörimistä. Uskon, että kun makaa hiljaa paikoillaan satuja kuunnellen, keho saa edes vähän lepoa. Lisäksi kuuntelu vähentää vitutusta vieruskaverin kuorsaamisesta.

äitiyskoe
Äitiyskoe

Mä olen sanonut kaikille, että eihän tuon lapsen kanssa tosiaan aina niin upeasti saa nukuttua, mutta kun on tottunut nukkumaan huonosti niin ei se niin paljon hetkauta. Mutta nyt voin vaan sanoa että vähän väsyttää koska lapsi ja kaikki on tosi myötätuntoisia! Oikeesti olin usein ihan samalla tavallaväsynyt jo ennen lasta (ja pahemminendometroosin takia), se ei vaan saanut osakseen samanlaista ymmärrystä.

mystery
Vision One

Mun isä sanoi joskus hyvin , että jos uni ei tule, niin sitten ottaa yön vaan levon kannalta. Kyllä se kroppa kuitenkin lepää. Tietty monen yön valvomisen jälkeen tuskin enää lohduttaa, mutta mulla toi on ainakin vienyt sellaista stressiä pois että olis PAKKO aina nukkua :D
Joskus huonosti nukutun yön jälkeen ollessani väsynyt vähän kuin "puhuttelen itseäni", että niin, mitäs et nukkunut, turhaa nyt valitat. :-D

Mq (Ei varmistettu)

Oi, mullakin syttyi just tuo valo silmissä, ymmärrän!

Ainoa toimiva niksi (koska pakkohan näitä on aina jakaa, ehehe ehehe) on mulle ollut just noi imetyshormonit. Vauvojen ensimmäiset kuukaudet ovat olleet taivaallista aikaa. Tunnin välein herääminen ei haitannut pätkääkään niin kauan, kun nukahdin saman tien uudestaan. Sellaista suloista rentouttavaa uneen vaipumista en ollut kokenut lapsuuden jälkeen.

Oikeastaan vasta tuo hyvä kokemus sai mut vähän kitkeräitymään unettomuudesta, ennen sitä olin kai jo ihan sinut. Nykyään tuijotan yöllä katkerana kattoa ja ajattelen kaikkea sitä hukkaan heitettyä aikaa. Joudun makaamaan sängyssä 12h saadakseni esim. 6h unta. Ai että jos olisin voinut vaikka tehdä töitä ne ylimääräiset 6h. Olisin varmaan vähintään triplatohtori jo tässä vaiheessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaistun! Just tollasta mullakin on ollut pahimmillaan. Mulla oli lääkitys ihan toiseen vaivaan parin vuoden ajan ja se paransi mun unet - en oo lapsuuden jälkeen nukkunut niin hyvin! Nukahdin illalla 15 minuutissa ja nukuin yön sikeästi heräten joskus vessaan, niin ihanaa! Nyt en enää käytä kyseistä lääkettä, mutta pahoja unettomuuksia ei ole toistaiseksi ollut. Ehkä mun nukkujan itsetuntoni on parantunut. :D Mua on kans auttanut se, että osaan olla ottamatta painetta yhdestä huonosta yöstä, kyllä sitä aina jotenkin seuraavan päivän selviää. Myös se, että on aina lääkkeitä kaapissa helpottaa jo ihan ajatuksena.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua ärsyttää unettomuudessa ehkä eniten se, että aina tulee joku jolla on lapsia keulimaan, miten paljon pahempi tilanne itsellä on, vaikkei muksu olisi heräillyt yöllä viimeiseen viiteentoista vuoteen. Mulla kun ei ole lapsia, niin mun uniongelmia vähätellään aina. Niin, mulla ei siis ole ongelmia nukahtaa, mutta kahden jälkeen alan joko heräillä tai herään enkä nuku ollenkaan ennen kuutta. Sitten kuuden maita taas maittaisi uni, mutta kun yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla, on siitä hetikohta kammettava itsensä ylös, ulos ja teeskentelemään pirteää. Ongelman kanssa olen elänyt ainakin viimeiset 20-25 vuotta, ehkä noin esimurkkuiästä asti. Lääkkeet auttaisivat varsinaiseen ongelmaan, mutta kaikki kokeilemani aiheuttavat sitten tahmaista oloa päivälle, vaikka annostus olisi minimiäkin pienempi. Joten jääköön nyt lääkkeet syömättä.

Luin joskus jostain (jep, tosi tieteellinen ja luotettava lähde :D), että ihmisen ei välttämättä kuuluisikaan nukkua 8 tuntia putkeen, vaan esimerkiksi kahdessa erässä nelisen tuntia kerrallaan, silloin kun siihen on paras ja turvallisin mahdollisuus. Koitan siis lohduttautua sillä, että olen vain alkukantainen epämoderni versio nykyihmisestä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai hitto, tuolla ylemmässä linkissähän tuo selitetäänkin, tuo kahden unen periaate. Käykää lukee :)

Suski75 (Ei varmistettu)

Vähän kyllä kadehdin ihmisiä, jotka voivat suhtautua unettomuuteen noin rationaalisesti. Itse olen aina ollut huonouninen ja se on ollut vain osa minua ja tapani reagoida stressiin, kunnes... Tulikin se hetki, kun yli vuoden huonosti nukkumisen ja muutamien tuntien yöunien jälkeen loppui nukkuminen kokonaan. Tämä johti väsyneiden aivojen ylikuumentumiseen, paniikkikohtaukseen ja täydelliseen pohjakosketukseen. Tarvittiin parin kuukauden sairausloma ja tujut lääkkeet, jotta ylikierroksilla käyvä kroppa ja pää saatiin taas opetettua lepäämään. Nykyään nukun kuin vauva - unilääkkeiden turvin tosin, koska olen edelleen toipumassa burnoutista. Melkoisen ajatustyön ja hyväksymisprosessin joudun käymään läpi, jotta ensinnäkin sallein itselleni lääkkeet ja sairausloman. Siitä kun pääsin yli ja hyväksyin asian, niin en enää suostuisi valvomaan kun apuakin on saatavilla. Unettomuus sinänsä on edelleen vaikea hyväksyä ja näenkin melkein punaista aina, kun unettomuudesta käsittelevissä jutuissa niin käsketään tekemään :) Ja nuo ohjeet tuulettamisesta, lämpimästä maidosta ja muista hihhuleinneista saa vaan ihan raivon valtaan - jos ei uni tule, niin se ei vain tule, oli tuuletettu tai ei. Parempia unia vaan kaikille :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Fiilaan. Kun muutin Belgiaan vaihtoon, en nukkunut kolmeen viikkoon - en edes unilääkkeiden kanssa. Aloin olla sellaisessa kunnossa, ettei enempää unilääkkeitä pystynyt ottamaan ilman pelkoa ikuiseen uneen nukahtamisesta. Onneksi kolmen viikon jälkeen totuin suurinpiirtein kulttuurimuutokseen, ja aloin taas nukkua vähäsen. En siis itsekään oikein kestä sellaisia neuvoja, että "sinun kuuluisi hyväksyä unettomuutesi blaablaablaa", vaan olen ihan pro unilääkkeet. 

Paljon lämpöä ja empatiaa burnoutista toipumiseen! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä. TÄMÄ!!!! Fiilaan niin kympillä. Se tunne kun on aivan kuoleman väsynyt, mutta ei vaan NUKUTA! Kroppa huutaa unta ja pääkoppa vaan elää omaa elämäänsä, ei suostu ikäänkuin "sammumaan". Mulla on ollut tätä nukahtamisongelmaa jo lapsesta saakka - ja siihen on omalla tavallaan tosiaan tottunut. Ainoa joka auttaa, kun "putki jää päälle" on oikeat nukahtamislääkkeet. Unilääkkeillä voi heittää vesilintua. Säästelen kyllä näitä lääkkeitä niihin tilanteisiin kun mennään viidettä päivää unetonta yötä. Ja todellakin - ne unettomat yöt on ennen kaikkea TYLSIÄ! Itseasiassa en ole koskaan kuullut olevan ihan samantyyppistä uniongelmaa :D

Nuo lääkäreiden univinkit.. parasta. Ja niin tuttuja :'D

Kätilökätilö (Ei varmistettu)

Itsellä ei ole vakavia nukkumisongelmia, mutta kolmivuorotyötä tekevänä ihmisenä huonosti nukkuminen koskettaa joskus.
Aika paljon riivaa ”kyllä nuorena jaksaa” henkinen asenne. Ei välttämättä jaksa. Eikä se ole mikään hieno hyve, jota kannattaa vaalia. Se ettei nuku kunnolla.
Myös nuoret, terveet ja lapsettomat voivat kärsiä liian vähästä unesta. Isossa tai pienessä mittakaavassa.
Erityisesti risoo se että baarissa riekkuminen ja pitkät festariviikonloput pitäisi laittaa nukkumisen edessä. Sinä voit, minä en halua.
Minulle nukkuminen ja arjessa jaksaminen on tärkeämpää. En tee töitä jossa voin alisuorittaa väsyneensä. Enkä halua vaikka voisin.
Ihmiset provosoituvat yllättävän paljon siitä, että edes koittaa nukkua sen sijaan että tekisi jotain ”hauskaa”.
Päivittäistä sulkaalevyn syömistä moni katsoisi pahalla, mutta jatkuvalla tahallisella valvomisella saatretaan jopa brassailla.
Joskus muiden on vaikeaa ymmärtää poikkeavia työaikoja. Naljailua saa jos ei pääse joka kekkereihin tai lähtee aikaisin kotiin perjantaina. En minä ihmettele miksei kaveri lähde lenkille tiistaina klo 10 tai halua katsella leffaa keskiviikkona klo 02 asti, vaikka minun rytmiini sopii.
Vaihtelevassa työrytmissä pitää joskus luopua ajatuksesta, että saa nukuttua riittävästi. Usein siitä luopuminen mahdollistaa sen, että saa nukuttua edes jonkin verran. Mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty. Että anna itsellesi lupa olla nukahtamatta, niin paine nukahtaa kevenee ja nukahdat helpommin. Luokassamme kettumaisia neuvoja!!

Nukkumatti (Ei varmistettu)

Unettomuus on niin jäätävää, kun se kohdalle sattuu! Luen aina todella surullisena näitä tarinoita pitkään unettomuudesta kärsineistä, jotka eivät ole löytäneet kroonisen unettomuuden parhaan hoidon piiriin eli lääkkeetömään unen hoitoon kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoin ryhmässä tai yksilökäynneillä. Se on Käypähoitosuosituksessa ensimmäinen unettomuuden hoitomuoto, se on myös tutkimuksien mukaan parhain keino unettomuuden hoitoon ja siitä on tehty kattava tutkimus suomalaisille psykologi Heli Järnefeltin toimesta.( https://www.ttl.fi/tyopiste/unettomuuteen-helpotusta-ryhmassa-10-kysymysta/ ) Keinona tämä ei ole uusi, mutta aivan liian vähän tunnettu. Suomen Uniliiton sivuilta (http://www.uniliitto.fi ) saa tietoa mm heidän järjestämistä ryhmistä ja tiedän, että mm Mehiläisessä valtakunnallisesti ja Uniklinikalla Helsingissä on univalmentajia ja -hoitajia joiden vastaanotolle voi päästä yksilökäynneille.

Kommentoi