Unikoulua etsimässä

Ladataan...
Juliaihminen

Kuten mun Insta Storyn seuraajat tietävät, meillä on nyt pidetty täällä kaksi yötä unikoulua. Yksittäisistä vanhemmuuteen liittyvistä alemmuuden tunteista vauvan nukkumisbisnekset ovat olleet mulle kenties suurin huonon omantunnon aiheuttaja.

An sich meillä ei ole ollut mitään ongelmia nukkumisen suhteen: vauva nukahtaa tosi helposti seiskalta - boobsille. Sitten se heräilee illalla silloin tällöin, ja sen saa helposti uudestaan nukahtamaan - boobsin avulla. Yöllä se herää ehkä kahdeltatoista ja neljältä, seiskaltakin sen saa vielä vähäksi aikaa nukkumaan, mutta kaikki tapahtuu imetyksen avulla.

Periaatteessa mulla ei ole mitään ongelmaa tämän kanssa: imetys nukuttaa mutkin niin mukavasti, että illalla se on ihan kivaa. Yöllä taas mä tuskin herään Alpun herätessä, vedän vain paidan ylös ja jatkan uniani. Etenkin aamuisin on ihanaa, kun vaavin unia pystyy pidentämään pienellä imetystempulla. Mä olen elämässäni kärsinyt niin sairaista unettomuusjaksoista, että tällainen pikku heräily yöllä ei suoraan sanottuna tunnu missään. Se, että imetys toimii parempana unilääkkeenä kuin Mirtazapin, on ollut yksi äitiyden siisteimpiä juttuja.

Se, miksi mä koen tästä tunnontuskia, johtuu siitä, että tämä tämmöinen sitoo mut täysin vauvaan kiinni öiksi. Siksi en ole käynyt missään bailandoamassa saati viettänyt yötä poissa kotoa, vaikka lapsonen on jo yli yksivuotias. Musta se on jotenkin aika vässykkämäistä. Ja jollain tavalla myös epäfeminististä. En ole vapaa ja itsenäinen nainen. Olen laiska lussukka, joka joutuu painamaan kaikkiin kutsuihin Not Attending.

Ja olisihan se nyt järkevää saada lapsi nukkumaan kokonaisia öitä, töissä saattaisi olla vähän skarpimpi muija päättämässä asioista. (Ehkä olisi myös järkevää lopettaa jo koko imetys, mutta kun mä olen niin laiska tekemään mitään muutoksia elämässäni!)

 

No. Nyt on sitten unikirjojen klassikko Unihiekkaa etsimässä (jonka sain Raisalta lahjaksi kirjailijan omistuskirjoituksella varustettuna!) luettu tarkkaan. Kirjassa esitetään muutamia erilaisia unikouluja:

Huudatusunikoulu: Lapsi sänkyyn, ovi kiinni, tulpat omiin korviin ja palataan lapsen luo aamulla. Tämä on tehokas, turvallinen ja nopea tapa opettaa lapsi nukahtamaan ilman vanhempaa. Monien mielestä tämä tuntuu liian julmalta, niin myös meidän.

Pistäytymismenetelmä: Lapsi sänkyyn valveilla ja vanhempi poistuu. Lapsi alkaa itkeä, ja vanhempi tulee noin viiden minuutin päästä takaisin rauhoittelemaan hetkeksi, ja sitten taas lähtee pois. Poissaoloaikoja pidennetään, kunnes lapsi nukahtaa. 

Tassu-unikoulu: Aikuisen käsi on "tassu", jolla lasta rauhoitellaan pitämällä sitä lapsen selän päällä. Lasta ei nosteta sängystä pois, vaan häntä rauhoitetaan sänkyyn. Tässä on meidän kohdalla sellainen ongelma, että tuo epeli kyllä pongahtaa välittömästä "tassun" alta pystyyn. Olisi toiminut silloin, kun tuo ei vielä kiipusta. Kiroan itseäni, kun laiskana lorttona en tehnyt tätä silloin, kun vaavi oli 6 kuukautta.

Tuolimenetelmä: Vanhempi istuu sänkgyn vieressä ja lohduttaa laulamalla ja puhumalla. Pikkuhiljaa hän siirtyy yhä kauemmas lapsesta, kunnes tämä tottuu nukahtamaan yksin. 

Näistä on pidemmät ja paremmat kuvaukset tuossa opuksessa tai vaikka täällä MLL:n sivuilla.

 

Mä en osaa oikein sanoa, mitä taktiikkaa me tällä hetkellä toteutetaan. Ehkäpä sellaista "äiti on poistunut maailmasta" -unikoulua. Mä olen antanut Alpulle illalla seiskan maissa maitoa, minkä jälkeen se on nukahtanut (olen  nostanut sen vielä omaan sänkyynsä, mutta on se tainnut kyllä olla jo vähän unessa silloin, mikä on sääntöjen vastaista). Sitten kun se on aloittanut iltaheräilynsä, Tiki on mennyt sen luokse ja rauhoittanut sen laulamalla ja pitämällä sitä sylissä. Monta kertaa. Mä olen nukkunut työhuoneessa korvatulpilla.

Ekana yönä se huusi kahdestatoista kahteen, nukkui sitten kaksi tuntia. Sitten alkoi uusi huuto. Aamuviideltä Tiki oli niin poikki, että se tuli herättämään mut ja me sovittiin, että "nyt alkoi aamu" ja mä menin imettämään pikkuisen. 

Päivällä Alppu oli ihan silmät ristissä ja nukahti kolme kertaa (!!). 

Tokana yönä Alppu oli niin väsynyt, että se nukahti heti seiskalta. Pari kertaa se heräsi, mutta nukahti melko nopeasti Tikin hellässä huomassa uudestaan. Yöllä se oli herännyt kolmelta, ilakoinut puoli tuntia (itkemättä) ja nukahtanut uudestaan. Sitten kuudelta Tiki tuli herättämään mut ja meidän "aamu alkoi". Okei, tämän jälkeen sekä minä että Alppu vielä nukahti.

Tänään Alppu on ollut väsynyt ja itkuinen. Se nukahti taas seiskalta nopeasti, mutta heräsi heti pian uudestaan. Tätä kirjoittaessani se on huutanut lohduttomasti Tikin sylissä 40 minuuttia tuolla pimeässä huoneessa. 

Kyllä tämä aika raskaalta tuntuu. Tekee ihan sikana mieli mennä tonne ja luovuttaa koko homma. Kun se "tissitainnutus" on vain niin järjettömän helppoa siinä tilanteessa. Vähän semmoset fiilikset, että fokit, kokeillaan sitten uudestaan, kun se osaa puhua kunnolla ja sille voi selittää kunnolla, mistä on kyse ja se voi sanoa, jos sillä on jotain muita ropleemia kuin vain tuo läheisyyden kaipuu. Eli ehkä sitten kun se on jotain yläasteikäinen. Eli mä en lähde himasta mihinkään kasin jälkeen seuraavaan vuosikymmeneen enkä nuku kokonaisia öitä enää koskaan... eiku!

Mä olen omin silmin todistanut, kun Mirjan ja Raisan tytöt laitetaan pinnasänkyyn, valot sammutetaan, sanotaan hyvää yötä, ja sitten ne heräävät aamulla. Mutta tällä hetkellä tuommoinen tuntuu musta yhtä utopistiselta kuin se, että mä oppisin jonain päivänä puhumaan täydellistä ranskaa.

Nyt muut äidit ja isät, kaipaan rohkaisua ja jotain konkreettisia kertomuksia. Tiedän että kaikki vauvat ja taaperot ovat erilaisia, joten kaikki ei toimi kaikilla, mutta ihan vain sellaiset mukavat onnistumistarinat kiinnostelevat: 

 

Miten te olette saaneet lapsenne nukahtamaan ja nukkumaan itsekseen?

 

Ps. Jos haluatte seurata livenä tätä meidän unikouluelämöintiä, niin mun Insta Storyssä piisaa settiä. Mun instatili on nykyään skitsofreeninen miksaus teinijulkkisten kanssa hengailua ja vauvan kanssa sekoilua.

 

 

Share

Kommentit

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Voi ei, I so feel you! Me totetutettiin meidän yksiveelle pistäytymisunikoulu reilu kuukausi sitten ja kolmessa (raastavassa) yössä homma oli purkissa: nyt tuo poitsu saattaa vielä heräillä yöllä kerran-pari, mutta kun se on oppinut (tai opetettu) nukahtamaan itse ilman rintaa, ei se tarvitse sitä yöllä pinniksessäkään. Tissitainnutuksesta siirryttiin siis siihen, että imetän pikaisesti olohuoneessa, sen jälkeen pestään hampaat ja luetaan joku satu ja unilaulun laulamisen jälkeen vauva jätetään pinnikseen nukahtamaan itsekseen. Ja sen se oppi, kolmessa yössä! Luulen, että homman pointti on nimenomaan johdonmukaisuus, valitsi sitten minkä unikoulun tahansa, ja se, että imetysassosiaatiosta päästään eroon kertaheitolla ja vaihdetaan se vaikka tuohon iltalauluassosiaatioon. Itse soittelin paikallisen ensikodin Baby blues -työntekijälle ja sain paljon tukea, ohjeita ja tsemppiä, minkä jälkeen unikoulua saattoi lähteä luottavaisena vetämään. Tsemppiä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei tuo onkin fiksu tapa. Mä otan kanssa tuon olkkari-imetyksen seuraavaksi käyttöön. Nyt assosiaatiot kuntoon!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnistutte ihan varmasti! Meillä keskeistä oli, ettei lapsi enää nukahtanut maitoon, oli sitten päivä tai yö. Eli sai maidon tilalle uuden tavan nukahtaa (siellä kirjassa puhutaan niistä uniassosiaatioista). Tuntuu, että tyypille ylipäänsä on ollut tärkeää, että nukahtaminen menee joka kerta samalla tavalla ja sitten jos vaikka jonkun taudin yhteydessä ollaan lipsuttu, on kurssia pitänyt korjata monta päivää. Mutta lapsi on niin tyytyväisen oloinen sitten, kun saa taas rutiinista kiinni.

Lapselle lienee inhimillisempää opetella uusi taito nyt, kun muisti on lyhyt. Kun uusi nukahtamistapa on opittu, vanha unohtuu (eikä sitten enkä tod näk toimi vaikka yrittäisitte). Kolmevuotias hahmottaa aikaa ihan eri tavalla ja voi kaiholla muistella "vanhoja hyviä aikoja".

Sinänsä sun ihmisarvo (tai naisasialiike) ei siitä horjahda, vaikka imettäisit vauvaa yöt läpsensä kouluikään asti. Mutta on se kivaa lähteä illalla käymään kaupungilla :)

Paljon tsemppiä, lapsen itkua on ihan kamala kuunnella!! Voisitko hyödyntää tilaisuuden ja lähteä johonkin kodin ulkopuolelle käymään?

Juliaihminen
Juliaihminen

En muuten ajatellut tuota näkökulmaa: toi on niin totta, että jos sen opettelee nyt, lapsi ei muista enää sitä vanhaa tapaa. Ihan superhyvä pointti.

Ja toi on myös totta, että nyt voisin kyllä mennä vaikka perjantaibisselle jonnekin enkä täällä syrän syrjällään kriiseillä. Mä oon joskus päästäni vähän laho.

Ah, ihanaa viisautta täältä tuli kommenteista heti, kiitos!

 

Mammammaa (Ei varmistettu)

Tulipa ajankohtainen postaus! Meillä sama touhu käynnissä. Luin myös Unihiekkaa etsimässä -kirjan ja etsin meille sopivia ohjeita unikoulun toteuttamiseen. Meillä käytössä tuo "pistäytyminen".

Olin siinä käsityksessä, että unikoulu kestää 2-3 yötä ja sitten se on ohi. Meillä takana nyt viikko unikoulua ja jatkuvasti mennään parempaan suuntaan mutta ihan noin nopeasti homma ei hoitunut. Se lapsen itkun kuunteleminen on ihan hirveetä. Meillä lapsi laitetaan hereillä sänkyyn ja yritetään lukea iltasatu ja koko tämän toimituksen ajan hän vaan itkee. Yritä siinä nyt sitten tyynnytellä. Usein myös pistäytyminen vain laittaa vettä myllyyn.

Epätoivoisinta oli n. kolmannen yön kohdalla, kun tuntui, että nyt vaan unohdetaan tää kamaluus. Jatkettiin kumminkin ja tänä iltana nukahtaminen (eli se kamala itkeskely) kesti enää vartin. Alussa meni pari tuntia. Uskon, että tää on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Tsemppiä sinne!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3 Nyt on taas hiljaista tuolla. Ehkä mua jotenkin masensi, että kolmosyö ei nyt olekaan helpompi kuin kakkosyö. Mutta jo tämä sun tarina auttoi: kyllä se ihan varmasti siitä.

Tsemppiä sinnekin! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi olisi epäfeminististä ja vässykkämäistä toteuttaa äitiyttään niin kuin itselle parhaalta tuntuu? 1 -vuotias on ihan pieni vielä ja voi olla tosi kiinni äidissä-etenkin nyt kun palasit töihin, niin yöimetykset voi tuoda suurta turvaa. Mä olen myös kokeillut unikouluja ja en kestä sitä huutoa. Imetyksen ravitsemukselliset eduthan ei myöskään katoa mihinkään. Tsemppiä miten päin jatkattekin!

Vierailija (Ei varmistettu)

No juu, luin uudestaan, ja sanoitkin suoraan että tuntuu liian sitovalta. Pisti vain jotenkin silmään tuo epäfeminismi. Sori! :) t. Sama kuin yllä

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis toihan on mun harhainen ajatus, että se olisi epäfeminististä. Ei se siis oikeasti ole, kuten moni mun kaverikin on sanonut mulle naureskellen. :)

lobster

Tsemppiä! Nukkumisjutut on niin henkimaailman hommia, koskaan ei voi tietää mitä nurkan takana odottaa. Mä en enää (hah, tietenkään) muista mitä me puoli vuotta saman kirjan perusteella sitten lopulta tehtiin, mutta unikoulu pidettiin, motiivina saada yöimetys loppumaan 10kk iässä. Kitinää kesti max viikon. Tilanteet muuttuu nopeasti, toivottavasti teilläkin! 

Tehtiin kaikki ns. kielletyt asiat, mutta unikoulun tavoitteet toteutui silti - lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä. Ei kylläkään heti unikoulun jälkeen. Ensin se lopetti öisen huutamisen kun ei saanut maitoa, sitten unipätkät piteni, ja lopulta - tadaa - kokonainen yö! Se saattoi välillä aamuisin herätä jo klo 05, mutta hei, se on silti kokonainen yö! 

piia_ (Ei varmistettu)

Kokeilepa sellaista, että silloin kun aamuyöllä/varhain aamulla luovutat ja menet imettämään, niin laita jo valot päälle ja syötä ehkä myös muualla kuin makkarissa. Ja sitten aloitatte päivän, vaikka miten väsyttäisi. Unioppaiden mukaan lapsi yrittää saada koko yön rintaa, jos sitä jossain vaiheessa lopulta aina annetaan, eikä se tajua, paljonko kello on. Ja ihan järkeenkäypäähän tuo on.
Meillä melkein kuusikuinen oppi jotenkin vahingossa nukahtamaan itse jo muutaman kuukauden ikäisenä, mutta ei todellakaan kaikille unille, ja melkoista takapakkia otetaan kyllä aina tasaisin väliajoin. Aloin vain kokeilla, nukahtaisiko ilman rintaa, ja omaan sänkyyn siirtyminen oli ehkä yksi ratkaiseva tekijä, samoin harson laittaminen vauvan kasvoille. Sen vinkin sain äidiltäni, ja pian harsotempun käyttöönoton jälkeen vauvamme alkoi laittaa riepumaisen unilelunsa itse naamalleen aina, kun uni alkoi tulla silmään. Tuolla se nytkin nukkuu lammas naamalla.

Uniopusten toitottamat rutiinit toimivat myös ihan oikeasti. Iltatoimien jälkeen hengaillaan vielä hetki olkkarissa, sitten siirrytään makkariin meidän sänkyyn, laitetaan yövalo päälle, unilelu kainaloon ja luetaan äitiyspakkauksen lorukirja. Lapsi on aina haljeta innosta tajutessaan, että nyt alkaa nukutusköllöttely. Syötön jälkeen hän on usein vielä hereillä ja jutustelee pinnasängyssä pehmolelulleen tovin ennen kuin nukahtaa. Parhaiten nukahtaminen onnistuu, kun väsymys ei ole ehtinyt liian kovaksi,
mutta se on joskus melkoista arpapeliä.
Huomisiltana rutiineja koetellaan, kun aion lähteä ystävien bileisiin ja mieheni nukuttaa lapsen pullomaidolla. Saa nähdä, palaanko kahdeksalta maitojunalla kotiin.
Veikkaan myös, että tänä yönä meillä valvotaan. Yleensä niin käy, kun erehtyy kertomaan, että jokin on sujunut hyvin.

JohannaKoo (Ei varmistettu)

Ja voisi ehkä vielä kokeilla sellaistakin, että silloin aamulla ei ensimmäiseksi imettäisi, vaan ensin antaisi puuron ja sitten vasta imettäisi. Ehkä vielä selkeämmin kirkastaisi vauvalle "päivän alkamista". Sain siis tämän ohjeen neuvolan tädiltä, kun kerroin että imetän yöllä pariin kertaan. Neuvolan tädin mukaan siitä aamuyön imetyksestä pääsisi eroon, jos isä jaksaisi nousta aamuviiden maissa puuronkeittoon. (Ohjeena oli nimenomaan isä, erittäin hieno ohje).

Käytännössä huomasin, että oikeasti unien jatkamisen toivossa olin imettänyt vielä seiskaltakin ja lopetin tämän tavan samantien, aamulla siis noustiin reippaasti ylös. Samalla alkoi myös aamupuuro maistua ihan eri tavalla. Ja aamupuuron jälkeen imetys usein sitten unohtuu (mikä on kyllä melkoinen ihme, koska muuten imetys on ollut tosi tärkeä vauvalle).

Mutta ehkä kokeilen sitä aamuöistä puuronkeittoa sitten kun haluan päästä vielä siitä aamuyön imetyksestäkin eroon. Tosin en ole ihan vakuuttunut siitä, jatkuuko uni sitten vähitellen pidempään (kuten neuvolassa vakuutettiin). Vai käykö vain niin, että sitten pitää nousta joka aamu viideltä? Hirveä ajatus.

Joka tapauksessa, kovasti tsemppiä seuraaviin öihin. Ei ole helppoa tuo.

SusannaKatariina (Ei varmistettu)

Joo, samaa mieltä ylläolevan kommentoijan kanssa: aamu kannattaa aloittaa aina ensin puurolla ja heräämisajasta riippumatta aamupala tarjoillaan joka aamu vanhempien määrittelemään aikaan, meillä esimerkiksi klo 8.15 (olen vielä kotona, bebe 7kk). Neuvolasta tämä ohje; näin vauvakaan ei opi kokeilemaan, joko jotakin olisi tarjolla :)

Toinen hyvä keino on, etenkin yöimetystä lopettaessa, antaa isän hoitaa yöheräilyt unikoulun ajan. Ihmeesti se vaan toimii! Jaksamista Tikille!! :) Ja tosiaan ne muksut muuten, halutessaan kostaa tämmöset ikävät yöimetysten lopettamiset ja unikoulut, oppii nopeasti sit heräämään vaikkapa aamuviideltä JOKA aamu, jos nyt unikoulun aikana aloitatte aamut jo viideltä. Mä en oo ollu niin kypsä ihminen, että oisin ylevästi semmoseen suostunu, aamu-uninen kun olen :D

Kolmas tärkeä on iltarutiinit ja johdonmukainen toiminta (meille se vaikein klo 4 aamulla...). Nopeasti se kuitenkin palkitsee!!

Lääkäriäiti (Ei varmistettu)

Tsemppiä kovasti! Oma lapsi nyt 1 v 6 kk. Lopetin yöimetykset kun meidän vauva oli 8 kk ja imetyksen kokonaan 1 v. iässä. Meillä nuo ajankohdat tuntuivat olevan oikein sopivat. Näin jälkikäteen olen ajatellut että yöimetyksen olisi voinut lopettaa jopa 1-2 kk aiemmin. Vauvan kanssa vaan kaikki isot muutokset ovat tosi pelottavia! Me toteutettiin jonkin sortin pistäytymisunikoulu ja noin viikko siinä meni. Ekat 3 yötä pahimmat. Tärkeintä on mun mielestä se että kumpikin vanhempi sitoutuu hommaan kunnolla ja pitää olla johdonmukainen! Jos muutaman yön jälkeen palaa takaisin vanhaan, kaikki se vaiva ja ahdistus on "mennyt hukkaan". Mua helpotti tosi paljon se että huudatuksenkaan haitallisuudesta ei ole mitään todisteita, silti kyllä lempeämpi pistäytyminen tuntui helpommalta. Anyways, johdonmukaisesti vaan eteenpäin. Kun yöimetys on lopetettu, sitten se todella on lopetettu ja kyllä vauva siihen tottuu.

Emmio (Ei varmistettu)

Mun kokemus on että tassuttelu, sylittely ja muu huoneessa hengailu yleensä vaikeuttaa tilannetta ja parhaiten toimii lyhyt ja jämäkkä tutti suuhun (tai unilelu kainaloon), peitto päälle ja hyvänyön toivotus. Vaikka se itkun kuuntelu on tosiaan kaikkein kauheinta unikoulussa, niin mitä pidempiä aikoja vauvan vierellä viipyy 'pistäytymiskäynneillä' sitä pidempään itku yleensä myös jatkuu. Mutta joo, helpommin sanottu kuin tehty ja hurjasti tsemppiä molemmille.

Toivottavasti kannustavana kommenttina myös, että musta on ihan itsestään selvää että lapsen hyvä ja katkeamaton uni on ihan oikeasti tärkeää sille lapselle itselleen. Että todellakaan kyse ei ole vanhempien mukavuudenhalusta vaan siitä, että riittävä uni on olennaista lapsen kehitykselle ja vanhempien tehtävä on turvata se.

valkkis (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/hausfrau/

Ensin alkuun: Hienoa että olette ottaneet härkää sarvista ja aloittaneet unikoulun, hyvä te! Palkinto on mahtava :D

Kaksi lastani onnistuneesti unikouluttaneena saman opuksen pistäytymismenetelmällä, haluan vielä jakaa muutaman pikkuseikan, joita pidin itse tärkeinä onnistumisen kannalta.

Toistuvuus: iltarutiinit aina samat, samassa järjestyksessä. Meillä ne oli puuro, iltatissi olohuoneessa, iltapesut, iltasatu, unilaulu, valot pois ja hereillä sänkyyn.

Johdonmukaisuus: Kun kerran toimit tietyllä tavalla, pidä siitä kiinni. Pieni lapsi hämmentyy kovasti, jos joskus saa yöllä tissiä ja joskus ei, Se on oltava joko tai. Kerran annoin silmät ristissä periksi kuopukselle aamuyöllä unikoulun jo onnistuneesti kerran päätyttyä, ja näin palasimme lähtöpisteeseen ja melkein koko homma jouduttiin vetämään uusiksi.

Meillä isi sai hoitaa unikoulun aikaiset heräilyt, joka oli jo sinänsä selkeä muutos, koska aiemmin se olin ollut aina minä. Kun huuto alkoi, kellotettiin tasan 5min (on muuten pitkä aika kuunnella huutoa, mutta onneksi ei minuuttiakaan enempää niin että vauva on yksin), ennenkuin isi meni huoneeseen, otti vauvan syliin, ja hyvin eleettömästi vaan piti siinä. Ei kummempia paijauksia, lauluja, keinuntaa tai muuta sirkusta. Sitten vauva takas sänkyyn ja vaikka huuto olisi alkanut heti uudestaan, kellotettiin uusi 5min.

Ja tokihan taas muistetaan, että se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi kaikille, mutta kokeilemallahan sitten löytyy se oikea keino :) Uudestaan vielä: Tsemppiä! :)

Matkalla koti-ihmiseksi

Pakko jakaa omat kokemukset: http://www.lily.fi/blogit/matkalla-koti-ihmiseksi/unikoulu-sisaltaa-onnistumisen

unikoulu on järkyttävää, mut vähänkö on hyvä fiilis kun se alkaa toimia! Tsemppiä!

I love mondays

Kaksi lasta kaksi (tai ehkä sata) erilaista unikoulutuskokemusta. Esikoinen unikoulutettiin 15min välein heräämisistä kolmessa yössä pistäytymismenetelmällä. Tehtiin niin että jätettiin yksin ja aloitettiin kait 3min, mies kävi laittamassa tutin suuhun ja sanoi että on yö nyt nukutaan, ei nostanut pois sängystä. (En imettänyt enään) Joka kerta lisättiin minuutti aikaa, taisi huutaa pisimmillään 15min ekana yönä.. Sen jälkeen nukkukin melkein kolme vuotta 95% öistä heräämättä ja nukahti aina itsekseen ja nukkui koko yön. Jos heräili yöllä niin en yleensä reagoinut koska pidensi vaan takaisin nukahtamista. Nyt reippaasti yli 3v keksi ettei tahdo nukahtaa itsekseen ja että olis kiva nukkua vanhempien sängyssä. Ei auta palautukset huudatukset ei uhkailut ei kiristykset. 

Kuopus 1,5v  on nukahtanut itsekseen tai kesken sadun kun pojat pannaan yhteiseen huoneeseen samaan aikaan. (Imetin vain 4kk ja siirrettiin silloin lastenhuoneeseen) Yöt onkin ihan herran hallussa. Jossain kohtaa heräili parin tunnin välein, pidettiin unikoulu joka auttoi hetken ja sitten tuli taas korvatulehdus, hammas tms ja taas unikoulu. Välillä nukkuu koko yön, välillä huutaa kun hullu eikä suostu mihinkään muualle kun vanhempien sänkyyn nukkumaan.. Pari kk sitten otin tuttipullon kokonaan pois joka tuntui auttavan pahimpaan heräilyyn. Ja en reagoi itkuun yöllä ennen kun on vaarana että herättää myös isomman tai itku on kovin raivokasta/kipeänä tms. Yleensä hiljenee nopeasti itsekseen, jos päänsä huoneeseen pistää on peli menetetty. 

Tulipa pitkä sepustus mutta päällimmäisenä ehkä se että lapsen luonnetta kannattaa kans miettiä. Meillä eka on super rauhallinen ja toinen hirveä touhottaja. Samoin kannattaa ehkä pohtia imetyksen jatkoa, imetätkö muuten kun illalla ja aamulla? Jos unikoulu tuntuu pitenevän niin ehkä vaihtaa sen iltatissin maitomukiin jos ei pullo kelpaa? Ettei olis viimeisenä mielessä se tissi ennen unia ;) 

EllaGusGus

Voi rakas, hirveästi tsemppiä sinne! Miten viime yö meni lopulta?

paulahelena
ALUAP

http://www.lily.fi/blogit/paukkumaissia-ja-hattaraa?tag=4517 uni-tägillä mun vanhasta blogista löytyy paaaaaljon juttuja. Pistäytymisunikoulu tehtiin kahdesti, lopullisesti hyviin yöuniin päästiin muistaakseni parivuotiaana. Tai lopullistahan ei lapsen kanssa oo mikään, kyl 3,5-vuotiaskin joskus herää useemman kerran yössä. Uuden vauvan kanssa aion yrittää välttää tissiuniassosiaatiota Kuinka kasvattaa beben malliin mut saa nähä :D

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä on juuri ne lapset, jotka laitetaan sänkyyn, peitot korville, satu, hyvää yötä, valot pois ja ovi kiinni. Pienempi (1v) saa myös edelleen pienen maitohuikan pullosta, koska olemme laiskoja ja ööh, no niin, olemme laiskoja :D

Mitenkö olemme päässeet tähän?

Jaa'a. Hyvällä tuurilla. Ei olla koskaan kummankaan kanssa alettu siihen tassuttelu-kanniskelu-pistäytymis-rumbaan vaan vain ihan aikojen alusta saakka toimittu noin. Imettämällä nukuttaminen lopetettiin joskus 9kk tienoilla ehkä.. ehkä. En muista. No kummiskin. Se lopetettiin siten että minä lähdin viikonlopuksi pois enkä siten ollut saatavilla. Meni hyvin. Imetyskin jatkui sen jälkeen täysin normaalisti, tosin taitaa olla lapsesta aika paljon kiinni miten siinä käy, joillain kai voi loppuakin. Mutta siis ei välttämättä lopu :)

En siis ota yhtään mitään mun ja miehen omaksi ansioksi. Kävi hyvä tuuri, hyvä niin. Vauvat nukkuu tai on nukkumatta, koska ne on vauvoja. Meidän 1v ei nukkunut ekaan vuoteen kunnolla ja edelleenkin heräilee välillä, samoin 5v. Joskus ne nukkuu ja se on kivaa.

Olipas hyödyllinen kommentti! :D Mutta siis että tsemppiä jne.

DADA/DAY

Kannattaa myös muistaa, että "se on vain vaihe" -mantra kuuluu myös lapsen nukkumiseen. Me ollaan unikoulutettu meidän 1v4kk taaperoa 7kk iästä asti, ja välillä menee hienosti parikin kuukautta niin, että lapsi viedään seiskalta pinnikseen, hyvää yötä ja valot pois, lapsi haetaan aamulla seiskalta pinniksestä. Välillä taas tulee näitä pitkiäkin jaksoja, kun on flunssaa/korvatulehdusta/hampaita, ja molemmat vanhemmat ravaavat vuorotellen pistäytymässä ja tassuttamassa. Mun nähdäkseni olennaisinta on ollut, että kun yösyötöistä kerran luovuttiin, niihin ei ole mistään syystä palattu (no, okei, jos lapsi huutaa keskellä yötä kolmatta tuntia, ollaan saatettu pieni maitotilkka antaa). Jos luonto antaa yhtään myöten, niin ilta- ja yöimetysten korvaaminen pulloruokinnalla saattaa myös auttaa: Lapsi oppii pois siitä ihanasta läheisyysrauhoittumisesta. Unikouluttaminen on koulu myös vanhemmille; Siinä oppii itsekin pois vauvan/taaperon jatkuvasta läheisyydestä. Uuden oppiminen vaatii sitkeyttä niin vanhemmilta kuin lapseltakin, joten tsemppiä ja rautaisia hermoja teille!

Meillä päästiin 8kk ikäisen kanssa yöheräilystä sillä, että siirrettiin hänet nukkumaan omaan huoneeseen. Joskus kun herää keskellä yötä kitisemään ja se ei lopu kohtuullisen ajan kuluessa, niin isä käy tassuttelemassa.

Tätä ennen yritettiin vähän yli puolivuotiaana tassuttelu-unikoulua siten, että pinnis oli meiän makkarissa ja mä nukuin sohvalla. Siitä ei tullu yhtään mitään. Silloin luovutettiin reilun viikon jälkeen, kun kaikki oli ihan poikki. Siirto omaan huoneeseen kuitenkin toimi meillä niin helposti, että olin itekin ihan ihmeissäni. Tsemppiä!

SusannaKatariina (Ei varmistettu)

Voi Julia, jaksakaa nyt, älkää vaan luovuttako!! &lt;3 Melkein voin sanoa, että pahin on jo takana. Se aloittaminen nimittäin. Esikoinen oli ilmeisesti hyvin Alpun kaltainen mukelo, ainoa ero on se, että imetys loppui 10kkbja yösyömisen hän lopetti jo 7kk (ehkä, ihan en muista...). Hän kuitenkin päätyi joka yö jossain vaiheessa meidän väliin nukkumaan, mikä tuntui helpolta ratkaisulta. Myöskin nukuttaminen oli ärsyttävä ja tuskainen operaatio (jaettiin vanhempien nukutusvuoroja suunnilleen periaatteella "kivi-sakset-paperi"... )

Aloitettiin monta kertaa unikoulu ja aina jossain vaiheessa jompikumpi meistä ei jaksanutkaan olla yöllä johdonmukainen tms. ja se liialla nokkeluudella varustettu taapero jekutti meidät kerta toisensa jälkeen -- lopputuloksena jatkuvasti risaisemmat yöt. Esikoinen oli 1v5kk pikkuveljen syntyessä ja silloin isänsä koulutti hänet pysymään yön omassa sängyssään. Lapsi oppikin nukkumaan kokonaiset yöt, tämä tosin kesti kaikki 2kk... sitten alkoi uhma. Viimein, valvottuani monta kuukautta yötä päivää molempien lasten takia olin niiiiiin zombiena, että löysin jostain tahdonvoiman jaksaa itse yöllä. Nyt, vihdoin, oltuamme TODELLA kurinalaisia sen unikoulumme kanssa, hän käy nätisti nukkumaan ja nukkuu pääosin hyvin yöt. Tämä unisankari täytti muuten just 2v.

Ihan itsekin tiedostamme, että se ensimmäinen hyvin alkanut unikoulu olisi vaan pitänyt silloin jaksaa loppuun asti, ihan jokainen olisi selvinnyt helpommalla :) Pikkuveli 7kk on unikoulunsa jo lähes suorittanut, edellisestä viisastuneena. ;)

Jokainen perhe tekee tietysti omat ratkaisunsa omien voimavarojensa ja periaatteidensa mukaisesti, mutta kannustan lämpimästi jaksamaan hyvin alkaneen unikoulun loppuun :) K
Jos Alppu voittaa ekan erän, se vie teitä jatkossa kuin pässiä narussa! Ja kuulemma kolme - viisi ekaa yötä on pahimmat, suurin osa ilmeisesti oppii siinä ajassa ainakin kohtalaisesti nukkumaan. Tsemppiä!!! &lt;3 Ihana tietää myös, että muutkin fiksunoloiset vanhemmat painii samojen asioiden kanssa :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos!!! Tää valaa muhun niin paljon uskoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä myös rauhoittui yöt, kun noin vuosikas siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Imetys ei koskaan sujunut ja vauva joi 3kk alkaen korvikemaitoa. Hieman alle vuoden iässä lapsonen heräsi kerran (joskus kaksi) yöllä ja oli tottunut nukahtamaan uudelleen korvikemaidon avulla. Vuoden iässä tuli ajankohtaiseksi korvikkeesta luopuminen ja normimaitoon siirtyminen ja samalla päätettiin, että nyt on hyvä aika siirtyä myös omaan huoneeseen nukkumaan ja luopua sen jälkeen "yösyötöstä". Pidemmän päälle ois ollut suoranaista hulluutta hakea alakerrasta yöllä jääkaapista normimaitoa ja antaa sitä lapselle, kun ei hän sitä oikeasti enää tarvinnut ravinnon puolesta. Oli vain opittu tapa.

Homma meni meillä niin, että kun lapsi tuttuun tapaansa heräsi yöllä huutamaan, niin toinen meistä meni hänen luokse ja rauhoitteli ja sanoi, että nyt mennään nukkumaan/jatketaan unia tms. No sen tietää, mitä siitä tietysti seurasi...kauhea huuto maidon perään. Sitten nostettiin lapsi sängystä syliin ja yritettiin rauhoitella itkua ja ihan selitettiin hänelle, että yöllä ei juoda enää maitoa ja nyt nukutaan. Itki ja protestoi kovasti, tarjottiin alkuun vaihtoehtona vettä ja lapsi maisteli sitä hieman, mutta ei suostunut sitä juomaan. Lopulta lapsi rauhoittui sen verran, että laskimme hänet takaisin sänkyyn. Taisi vielä pari kertaa tehdä tätä samaa huuto-syliin rumbaa, mutta jäi lopulta takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Yö oli rasittava ja huuto melkoista, mutta sen jälkeen ei ole enää tarvinnut yöllä maidon vuoksi heräillä. Oppi siis kummasti kerrasta. Neuvolasta kans vinkkasivat, että lapselle voi ihan selittää asian ja että häntä ei jätetä yksin sänkyyn huutamaan, vaan nostetaan syliin ja rauhoitetaan. Sylissä saa rauhassa protestoida. Se toimi meille.

Taru Mari
Stuff About

Tsemppiä! Meillä auttoi aika yksinkertainen "unikoulu". Vauva sänkyyn ja kun alkoi huutamaan ni rauhoiteltiin paijaamalla ja jos ei auttanut niin syliin. Sitten kun rauhoittun, takaisin sänkyyn ennenkuin nukahti. Tätä toistettiin monia kertoja, mutta muutaman yön päästä jo meni paljon paremmin. Aloimme opettamaan tätä jo kun vauva oli 2 kk. Olemme kaikki nukkuneet siis aika hyvin. Kirjoitin tästä postauksen, jossa vähän tarkemmin selitetty: http://stuffabout.fitfashion.fi/miten-saimme-vauvan-nukkumaan-yolla/

Crunchy mama (Ei varmistettu)

Apua. Mä olen koko ajan ollut jotenkin samoilla linjoilla sun kanssa näistä vanhemmuushommista mutta tän luettua tuli huono olo. Ja näistä kommenteista myös.

Uni ja läpi yön nukkuminen on kehitysvaihe siinä missä vaikka puhumaan oppiminenkin. Varsinkin nuo huudatusunikoulut nostaa tutkitusti vauvan stressihormonitasoja - ja Dr Ferber, "crying it out"-metodin isä, on myös sittemmin kääntynyt kannoillaan ja todennut että ei liene hyvä vauvan psyykelle.

Ymmärrän että kukin tekee kuten parhaaksi näkee, ja varsinkin jos ei itse ole nukkunug paria tuntia pidempää pätkää ties kuinka pitkään aikaan, sitä kokeilee vaikka mitä taikatemppuja että vauva nukkuisi. Vauvat on kuitenkin suunniteltu heräämään öisin, se on evoluution mukanaan tuoma, biologinen turvameknasismi. Reilu vuotias on kuitenkin vielä tosi pieni...

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä on jännä yleinen harhakäsitys, että yöheräily olisi jotenkin lapsen edun mukaista ja "tarpeellista". Useinkaan lapset ovat pikemminkin huomattavasti virkeämpiä ja tyytyväisempiä kunnolla nukutun yön jälkeen. Nukkuminen on taito siinä missä lusikalla syöminen tai potalla käyminenkin, lapsi tarvitsee niiden opetteluun aikuisen apua.

Nykymaailmassa kaikenlaiset lapsuuden ja aikuisiän unihäiriöt ovat tosi tavallisia. Uskoisin, että lapselle olisi edullista mahdollisimman varhain opettaa taito itse rauhoittua nukkumaan kun väsyttää.
Vaikka lapselle yöheräilyistä ei varsinaisesti ole mitään selvää haittaa, ei niistä todellakaan ole hänelle mitään hyötyäkään.

Usein vanhemmat ovat yöheräilyistä aika kuormittuneita ja väsymys tekee vanhemmuudesta raskasta. Tuntuu oudolta ajatukselta käyttää kaikki paukut öisin ja sitten päivällä sinnitellä. Virkeä vanhempi jaksaa päivällä touhuta ja vuorovaikuttavat ihan eri tavalla, se jos mikä on lapsen edun mukaista.

Taru Mari
Stuff About

Oon samaa mieltä, kyllä se nukkumisenkin taito pitää vain opetella. Meidän tyttö juuri valvoi yöllä flunssan takia ja oli niin kärttyisä päivällä. Nyt taas pari yötä nukuttu hyvin ja on todella virkeä ja iloinen. :)

K_ (Ei varmistettu)

Tätä sä et ehkä halua kuulla, mutta meillä meni monta kuukautta unikoulun aloittamisesta siihen, että lapsi nukkui pääsääntöisesti yönsä tissiaikaan asti. Näiden kokemusten perusteella mun mielestä ei kannata unikouluttaa jos ei oo pakko, ne yöheräämiset ilman sitä tissiä on paljon pahempia. Jos haluatte muutosta unihommiin, mä lähtisin tekemään sitä iltanukutusten kautta. Osalla lapsista ihan se riittää, että alkaa nukahtamaan muuten kuin tissille. Ja se mahdollistaa myös nukutusvuorojen jakamisen, mikä ainakin meillä osaltaan auttoi mun jaksamiseen.

Osa lapsistahan ei muuten kaipaa sitä tissiä, jos äiti on poissa. Eli vaikka normaalisti yöimettää, niin yöt isin kanssa voi mennä tosi hyvin. Ja sit toisaalta, jos yleensä äiti on saatavilla, niin pelkät yöimetysten puuttumiset ei takaa sitä, että yö isin kanssa sujuu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hienoa, että toit tämän näkökulman tähän. Ajattelin nimittäin ihan samaa taas tänään, neljännen huuteluyön jälkeen. 

Nyt vielä tovi yritetään tätä perussäätöä, mutta toi olisi juuri tärkein meille, että se itse nukahtaminen voisi tapahtua muutenkin kuin mun boobsin avulla. (Vapaaaaus!!)

Huismus joka ei kirjautunut (Ei varmistettu)

Oivoi, teksti voisi olla mun kirjoittamaa.

Mä oon ollut niin ikionnellinen kuopuksen imettämisen onnistumisesta, että havahduin vasta 8kk neuvolassa siihen, ettei vauva tartteisi enää tissiä öisin. Mutta mun vauva sanoi vaan että "fake news" ja jatkoimme iloista yötissuttelua. Mulle tää kans sopi, koska en varsinaisesti herää imetyksiin, joita on nykyisin enää ehkä 1-2 ja vauvalla ikää 11 kuukautta. Ja kun se vauva on niiiiiin onnellinen saadessaan puputtaa tissillä. Pieni lämpöinen nyssykkä siinä hotkii.

Havahduin vasta tajutessani, etten pääse keväällä reissuun jos vauva heräilee öisin syömään, eli jotain tarttee tehdä. Nykyisin imetän vauvan illalla viimeiseksi, mutta vauveli ei koskaan nukahda siihen. Siirrän syötetyn maitopötkylän sänkyynsä, johon vauva pienen tassuttelu-hulluuskohtaus-hötkyilykiipeilyistumis-session päätteeksi oikein tyytyväisenä nukahtaa. Ongelma on se, että kun vauva muutaman tunnin päästä herää, noin puolilta öin, en jaksa alkaa mitään tassutteluja, vaan nostan vauvan viereen. Joskus se rauhoittuu tutilla ja herää aamuviiden pintaan uudestaan toiveikkaana, jolloin aina imetän.

Mä olen laiskin tuntemani äiti. Tää yösyöpöttely loppuis ihan varmasti parissa yössä, jos mä saisin itteni sen verran hereille, että jaksaisin tassutella. Ongelmana ei siis niinkään vauvan heräily, vaan äidin nukkuminen. Mies nukkuu niin sikeästi, ettei koskaan herää ja tekee päivät töitä, toisinaan seitsemän päivää viikossa. En ole vaatinut sitä öisin tassuttelemaan, mä oon kuitenkin vielä kotona lasten kanssa. Nukun sitten päivällä kun vauvelikin.

chaura
Misplaced

Me toteuttiin 6kk iässä pistäytymisunikoulu. Tuolloin ei mikään muu toiminut. Siitä kirjoitin juuri täällä. Valitettavasti sen jälkeen on ollut sellaista sairastelukierrettä, että pakosti ollaan luisuttu pois tuosta. Ja kun kipeälle lapselle ei maistu koko päivänä kiinteät, niin yöimetyksen lopettamisesta on vielä turha haaveillakaan. Kuumeisena ja räkäisenä se nukkuu koko yön tissi suussa. 

Meillä toimi myös tuo että iltaimetyksen jälkeen on vielä jotain, esim. pesut, unilaulu jne. Ettei heti tissiltä mennä nukkumaan. Ja se iltatissikin on olkkarissa, ja silloin jo rauhoitutaan, mutta tissille ei nukuta. Tuo rutiini on jäänyt sieltä puolesta vuodesta päälle ja toimii hyvin. 

Tällä hetkellä 10kk opettelee ihan oikeasti nukahtamaan itse. Se on muuten villiä. Aiempi huoneeseen jättö ja pistäytyminen ei enää toimi, mutta jos huoneeseen jää, silittelee vähän päätä ja sitten on vain siinä pinniksen vieressä, niin lapsi laittaa silmät kiinni ja yrittää oikein kovasti nukahtaa äkkiä. Halaa unilelua, painaa naamaa maidontuoksuiseen rättiin ja silmiä kiinni. Vilkaisee välillä, oletko siinä, ja jatkaa yrittämistä. Yleensä nukahtaa parissa minuutissa. Jos menee leikkimiseksi, vanhempi lähtee huoneesta ja palaa hetken kuluttua, jolloin lapsi tietää että nyt muuten ollaan tosissaan ja nukkumaan on mentävä. On hienoa huomata, miten nyt alkaa olla ymmärrystä lapsella eri tavalla tähän touhuun, ja  hän ihan selvästi rauhoittaa itse itsensä uneen, kunhan vanhempi on vieressä turvana. Seuraavaksi pitäisi alkaa harjoitella sitä, ettei tarvitse olla ihan sängyn vieressä, ja sitten kai hiljalleen jossain vaiheessa niin, että ollaan taas eri huoneessa. Mutta nyt tämä tuntuu oikealta tavalta. 

Tsemppiä! Ehdottomasti painut lähipubiin oluelle sillä aikaa. Turha istua viereisessä huoneessa ruoskimassa itseään (kuten mä tein).

Vierailija (Ei varmistettu)

Unijuna.fi - mahtava ja lempeä unikoulu niille joiden vauvat ei vielä nuku. Mulla siis Alpun kanssa päivälleen samanikäinen lapsi ja meillä on nukuttu täydet yöt (poikkeuksia toki on) 7-8kk iästä asti (jolloin yötarjoilu loppui, ei rintaa eikä mitään muutakaan, tutti ei onneksi ole koskaan kelvannut). En ikinä olisi jaksanut muuten.
Tsemppiä tuohon. Jos vauva itkee mutta on isän sylissä sillä ei_ole_mitään_hätää. Pidä itsesi tiukkana nyt. Meillä kotona on äidin uni kaikkein, kaikkein tärkein.
Tuo unikoulu muuten perustui siihen, ettei lasta ikinä itketetty yksin, ei tassuteltu jos itki paljon vaan AINA sylissä rauhoittaminen ja sitten takaisin sänkyyn. Nykyään tosin lipsunut siihen että imetyksestä suoraan sänkyyn ja nukahtaa (ainakin välistä) mutta koska se vauva nukkuu nyt koko yön niin ei kai tarvitse niin välittää. Tuo mainintana ettei kaikki olisi liian hyvin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei ihan parasta, tää ehdottomasti kokeiluun ja lukuun. Kiitos! <3

grey83 (Ei varmistettu)

Polttava aihe meilläkin… Bebbeli on nyt 7 kk ja meidän yöt ovat olleet melkoista ilottelua 1-2 h heräilyjen kanssa pian 4 kk. Imetystäkään ei voi syyttää, se loppui kun lapsi oli juuri 6 kk tulossa. Tissin hylkäsi itsenäisesti, mutta pullo korvasi rauhoittelun. Ongelma on varmaan enemmänkin mun oma: mä en halua että mun lapsella on jano/nälkä ja ajatuskin siitä on jotenkin hankala, vaikka kuinka sanotaan et ei se sitä tarvi ja unikoulun tulokset on hyviä. Meidän bebe on ollut vähän niukkasuinen päiväsaikaisen ravitsemuksen suhteen, ja kun käytössä on ollut korvike, niin niitä määriä on ollut helpompi seurata, ja päästään ehkä just ja just yösyöttöjen kanssa siihen 500 ml joka on minimi tämän ikäiselle. Siitäkin syystä niitä on hankala heittää pois.

Niinpä mietin seuraavaa, jos teillä unikouluhorror ei ota asettuakseen. Jos lähestytään asiaa käytännön näkökulmasta, niin teillä tarve ei ole niinkään unien paraneminen vaan omien menojen mahdollistuminen. Entä jos tarjoais öisin vaan pulloa ja korviketta/pumpattua? Meillä mm. sisko on voinut olla parina iltamenona lapsenvahtina kun tissin sijasta pullo kelpaa hyvin, ja kääntää sitte kylkeä.

Onhan meidän unet olleet aika perseestä, mut tehdään miehen kans päivystyshommia, niin ollaan kai totuttu siihen et väsyneenäkin täytyy jotenkin pysyä toimintakykyisenä. Puolitetuilla öillä 22-02 ja 02-06 pärjää pidemmässäkin juoksussa. Mä en vaan vielä kestä meidän lapsen itkua, kun suurin osa päivästä menee pienen auringonpaisteen kanssa. Varmaan tulee vielä aika et unikoulu tuntuu paremmalta idealta, mut täytyy vaan toimia niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on tosi hyvä neuvo! Etenkin nyt vois tuota pumpattua maitoa tarjota, kun sitä on varastossa. Lols: öiden jälkeen perus pullo täyttyy alle 5 minuutin pumppauksella, niin jäätävän täynnä rinnat on näiden unikouluöiden jälkeen. (Kiitos tästä yksityiskohdasta.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä lapsi on mukautunut ruokarytmin muutoksiin muutaman päivän viiveellä, eli yösyömisen sijaan alkanut syödä päivisin. Maidon voi varmasti antaa yöllä pullostakin, mutta yösyömisen tapa ylläpitää yöheräilyä ja mitä vanhempi lapsi on, sitä hankalampaa todennäköisesti muuttaa tuota tapaa.

Jos lapsen on hankala saada kiinni yörytmistä ja ilman maitoa nukahtamisesta, voi olla hyvä ylipäänsä erottaa maito ja nukkuminen toisistaan. Eli vuorokaudenajasta riippumatta antaa maito selvästi ennen unia. Esim unikoulun ajan toteuttaa päikkärit vaunulenkillä, jos hermo ei kestä päivälläkin taistella sisätiloissa.

Meidän lapsi on aika huonosti nukkuva perusolemukseltaan ja unikoulutuksessa on ollut tärkeää aivan äärimmäinen johdonmukaisuus ja kaavamaisuus, josta on toki voinut vähän joustaa sitten, kun uusi tapa on vakiintunut. Johdonmukaisuudessa avainasemassa oli puolison kanssa pidetyt strategianeuvottelut, jotta molemmat toimitaan mahdollisimman samalla tavalla. Lapselle nimen omaan kaikki toiminnan vaihtelevuus ja epäjohdonmukaisuus vaikutti vaikeuttavan nukahtamista.

Nyt meillä nukutaan erittäin hyvin, mutta edelleen 1v on hyvin altis kehittämään uusia uniassosiaatioita jos itsenukahtamisesta liikaa lipsutaan. Toisaalta lapsi on yleensä aivan onnesta soikeana nukkumaan mennessä, sänkyyn päästessä kääntää nautinnollisesti kylkeä ja päpättää hetken ennen nukahtamista.

Antisankari

Tää on nyt kaikkia oppeja vastaan, mutta me kyl lähdettiin siitä, et siirrettiin nukkuva vauva pinnasänkyyn. Mut musta se on ihan perusteltua: pitäähän sillä olla kokemus, että se on joskus nukkunut siellä. Vauvalle on varmaan ihan yhtä loogista nukkua missä vaan, joten sille ei varmaan tuu mieleenkään, että äidin vieressä olon sijaan voiskin nukkua missä tahansa muualla (voisihan sen periaatteessa opettaa nukkumaan vaikka lattialla). Eli kokemus uudessa paikassa heräämisestä oli meidän mielestä suotavaa, jotta se muksu ylipäätään tajuaisi, että sänky on mahdollinen paikka nukkua. Mutta näinhän ei sitten kehoteta missään ohjeissa tekemään...

 

Yöllisissä herätyksissä meillä on auttanut lähinnä tutti, tutti ja tutti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oon kelannut tuota samaa siksi, että lapsi ei vaan millään suostu nukahtamaan pinnasänkyyn. Jo sinne laittaminen saa sen kirkumaan kurkku suorana. Nyt ollaan siis unikoulutettu isoon sänkyyn. Myöhemmin sitten pinnasänkyyn. En kyllä tiedä, onko tässä mitään järkeä.

Hitto kun tuo ei syö tuttia. Jos saan toisen lapsen, laitan sille tutin suuhun heti kun se on pullahtanut ulos vatsasta!

mp____ (Ei varmistettu)

Meidän vauva ei aluksi suostunut edes menemään lähelle pinnasänkyä. Jos hän tajusi, että pinnasänky on alle metrin päässä, koko keho jäykistyi ja hirveä huuto alkoi. Sitten tuunasimme vähän nukkumisfasiliteetteja ja homma lähti sujumaan. Hommasimme uuden sängyn (50-luvun kapean, jatkettavan pinnasängyn tilalle tuli huomattavasti isompi pinnasänky -&gt; enemmän tilaa kääntyä), reunapehmusteen (vauva ei enää herännyt siihen, että molemmat jalat vierekkäisistä pinnoista ulkona :D ) ja laitoimme pinnasänkyyn KEINUTASSUT (https://www.lastenturva.fi/tuote/britax-bed-rocker-keinutassut-pinnasank...).

Jos Alppu nukkuu yleensä rattaissa, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla keinutassuja. Nykyään vauva nukahtaa isoon sänkyyn, jonka jälkeen siirrämme hänet heti pinnasänkyyn. Yleensä vauva vähän havahtuu, mutta kevyesti keinuttamalla hänet saa helposti takaisin uneen. Yön aikana vauva palaa isoon sänkyyn syömään (lähinnä omaa laiskuuttani) ja nukkuu vieressä aamuun asti. Yöimetyksistä olisi tarkoitus opetella pois lähiaikoina..

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on samanikäinen tyttö ja meillä unikoulu lässähti pahasti. Oltiin samassa tilanteessa että vauva nukahti rinnalle ja yöllä tarvittiin tissitainnutusta joitakin kertoja. Omaan sänkyyn vauvaa ei saanut millään. Unikoulu aloitettiin 11kk iässä ja 3-4 yössä päästiin siihen että vauva nukahtaa omaan sänkyyn ilman tissiä. Mutta siihen se edistys sitten jäikin.. Vauva, tai nyt jo taapero, herää aina 4h kuluttua ja omaan sänkyyn ei saa enää sen jälkeen nukutettua, ei millään. Pari kolme viikkoa yritettiin mutta ei enää jaksettu, vauvakin alkoi olla väsynyt päivisin ja puhe ja kävelyn opettelu tuntui taantuvan. Imetys oli tarkoitus lopettaa vuoden ikään mennessä mutta kun korvike/maito ei sovikaan niin vielä on jatkettu ilta- ja aamuimetyksin ja uskon, että siinä on suurin syy epäonnistumiseen. Annetaan nyt tilanteen vähän rauhoittua ja otetaan uusi yritys parin kk päästä niin että imetys lopetetaan kokonaan kertarytinällä ja vauva siirtyy sitten omaan huoneeseen nukkumaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos tästä kommentista, se tuntuu hirmu lohdulliselta. Pitää just ajatella noin, että mikäli tämä homma ei nyt lähde toimimaan, niin sitten voi yrittää vaikka kuukauden päästä uudestaan. Muakin alkaa jo syödä tuo, että lapsi on hirmu kiukkunen ja väsynyt päivisin, eli ei tätä hirveän pitkään jaksa.

Ennen kaikkea pitää nyt kelata, etten ole epäonnistunut vanhempi/nainen/whatever, jos tämä ei nyt heti lähde toimimaan. Lapsi on kuitenkin hengissä ja hyvinvoiva :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko tutustunut http://drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html :) minusta tällä Gordonilla on ihana asenne vauvojen ja taaperoiden -ja vanhempien sielunelämään!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oo, kiitos! Mä niin menen tuonne tutkailemaan!

Maira__ (Ei varmistettu)

Ei nyt ole mitään suuria neuvoja, mutta rohkaiseva omakohtainen kokemus!

Bebe nyt 9kk, syksyllä ja alkutalvella yöt alkoi olla tosi risaisia, useita imetyksiä jne ja aina aamulla lapsi löytyi meidän välistä isosta sängystä. Nukahti kyllä hyvin itsekseen omaan sänkyyn, tämä on onnistunut alusta saakka.

No, loppiaisena päätettiin aloittaa tassuttelu-unikoulu, mies hoiti ja minä lähdin ekaksi yöksi karkuun kaverin luo. Samalla siirrettiin omaan huoneeseen. Googlaa valeäiti, unikoulu, siellä hyvä tiiivistys aiheesta

Nyt n kk jälkeen, vaihtelevasti sujuneet yöt, lapsi nukkui 14.-15.2. välisen koko yön! Haalleluujaaaaa! Ja on siitä lähtien nukkunut täysiä öitä!! (oota vaan, kunnes joku vaihe?)

Tähtäimenä oli siis tietysti nukutut yöt ja yöimetyksen lopetus, mutta sen lisäksi bebe päätti samaan syssyyn nyt kieltäytyä tissistä lopullisesti. Olen vapaa.

Kommentoi

Ladataan...