Vale-tamperelaisen tunnustukset

Juliaihminen

Aina kun mä käyn Tampereella, ihmettelen yhtä asiaa: Miten voi olla, että mä en ole koskaan asunut siellä? Tampereella asuminen sopisi niin hyvin mun identiteettiin! Mun elämän narratiivissa pitäisi ehdottomasti olla jakso, jonka nimi on Tampereen vuodet. Kertoisin baarin pöydässä, miten Tampereella tuli käytyä paljon keikoilla ja pukeuduttua rock-henkisesti (miksi Tampere on muuten Suomen ainoa kaupunki, jossa ihmiset edelleen pukeutuvat musiikkimakunsa ehdoilla?). 

Nyt mun Tampereen-tarinat ovat vähän ohuita, mutta sitäkin rakkaampia. Retket Tikin kanssa Tampereen filkkareille (Alpun syntymä katkaisi yhdeksän vuoden putken), maailmanmestaruuskyykkäkisoihin osallistuminen, teekkarisauna yhden ystävän ja 30 alastoman miesteekkarin kanssa, nauraminen itsensäpaljastajalle Ruma-klubilla (okei, ei ehkä niin rakas muisto), syyskävelyt Pyynikin harjulla, yöpyminen kavereiden luona eri kämpissä ympäri Kalevaa sekä käpertyminen Valo-kahvilan brunssilla.

Tampereella on muhun sellainen vaikutus, että olen siellä aina onnellinen.

Niin tälläkin kertaa. Mun kesän bucket listiin kuului jälleen kerran Tampereen-matka, ja se me tehtiin koko perheen voimin toissa viikonloppuna. Alppu pääsi elämänsä ensimmäisen kerran vaeltelemaan Tammerkosken rannoilla sekä ihailemaan Tampereen piippuja ja punatiilisiä tehtaita. Myös hän viehättyi kaupungin kattavasta kulttuuritarjonnasta, ja tällä kertaa nähtiin syystä hehkutettu Ron Mueckin näyttely. Tavattiin myös ystäväni kolmikuinen ihana poika ja käytiin kuuntelemassa sorsapuistossa Tampereen Filharmonian soundcheckiä. Vierailtiin yksissä tupareissa (joissa ihmettelin, että mikseivät nämä ole mun Tampereen-asunnon tuparit?!). Kierreltiin Aleksis Kiven kadun ihanat sisustusliikkeet (Domdomista löytyy aina jotain kivaa, tällä kertaa pyykkikori, Sisustus ID:in henkilökunta taas on älyttömän symppistä). Syötiin Nordicin vuohenjuustosalaatit, sen sijaan jätin mustan makkaran väliin. (Oon enemmän ryynärinaisia.)

Meidän hotellihuoneesta oli upeat maisemat rautatieaseman pihalle, ja Alpun nukahdettua katseltiin ikkunasta ulos, juotiin Pyynikin panimon bisseä ja tilattiin perinteiseen tapaan pizzat mahdollisesti maailman parhaasta pizzeriasta eli Napolista

En tiedä, tekeekö mun Tampereen eteerisyydestä pumpuloitunut mieli tepposet, mutta mulle tuli semmonen olo kuin Tampereella ihmiset olisivat hieman beeboystävällisempiä kuin Helsingissä. Myyjät, hotellin työntekijät ja monet tuntemattomat kadulla tulivat jutustamaan Alpulle. Tai sitten olin vain niin vastaanottavaisella tuulella mairea olenhan Tampereella -hymy kasvoillani.

Tampereen ainoa ongelma on se, että sieltä lähteminen tuntuu niin haikealta. Mutta onhan se ymmärrettävää, että valekotikaupungista poistuminen surettaa.

 

Missä kaupungissa teidän olisi kuulunut asua?

 

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kyllä, Tampereella on ehdottomasti ihmisen onnellisuutta lisäävä vaikutus! Terveysvaikutteinen Tampere sopisi kaupungin mainossloganiksi. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Otan välittömästi yhteyttä Tampere tunnetuksi Ry:hyn tästä, kiitos naiset.

Juliaihminen
Juliaihminen

Erinomainen slogan! Tommosia voi syntyä vai Tampereen vaikutuspiirissä elävän ihmisen päässä.

Enfant Terrible

Tampereella! Tampere on ihan paras ja itselleni jäännyt sellaiseksi... rakkauden kaupungiksi. :D Aviomieheni opiskeli siellä ja olimme meidän parisuhteen ensimmäisen kaksi vuotta etäsuhteessa - hän Tampereella ja minä Jyväskylässä.

Ja ai että, kuinka monet kerrat karkasinkaan luennoilta, jotta voisin ottaa vielä aikaisemman junan Manseen! Kuinka usein olen seisonut Jyväskylän matkakeskuksella odottamassa junaa sydämet silmillä ja kädet täristen ja miten matkan viimeinen puolituntinen on tuntunut kaikkein pahimmalta vaikka erossa saatettiin pahemmillaan olla parikin kuukautta.,

Ja se kutkuttava tunne, kun kohta pääsee pussailemaan!!! Ja juomaan viiniä Pink Floydin tahtiin ja polttamaan tupakkaa istuen ikkunalaudalla (tuo viimeinen ei nyt toisaalta ollut kamalan hyvä idea, ei ole kiva nukkua savun keskellä - mutta!!! boheemi mielentila, viini sekä Pink Floyd, taivaalla möllöttävä kuu ja rakkaus. Mitä muuta voi tehdä kuin polttaa se savuke istumalla ikkunalaudalla?) 

Ja aiai, kun juna saapui asemalle ja siellä se oma rakas tyyppi oli laiturilla vastassa! Siinä, kuin kliseisemmässä rakkauselokuvassa tuli hypättyä tyypin kaulaan kiinni eikä millään olisi malttanut päästää irti. Ja ne katkeransuloiset lähdöt Tampereelta, kyyneleitä pidättelin joskus niin kovasti että hommasin itselleni hyvin äänekkään hikan. Tosi huomaamatonta. 

Voi ei, nyt on pakko mennä halaamaan mun tyyppiä ja ehkä suunnitella vielä joku lyhyt Tampereen reissu, ennen kuin olen supisteleva pallo enkä uskalla liikkua mihinkään yli 20-km päähän synnäriltä. :D 

Juliaihminen
Juliaihminen

Aaah! Niiin ihanasti kuvailtu! Tunsin tuon koko skenaarion ihan iholla ja sitten se vielä päättyi tuohon supisteleva pallo -juttuun, niin herkistyin vallan. <3

dotsdotsjonna
Polka dots

Eikä! Just eilen mietin, että enkö mä ihan oikeasti ole ikinä asunut Tampereella, kun mulla on tosi vahva fiilis, että parikymppisiini kuuluisi (tai kuuluisi kuulua) parin vuoden Tamperepätkä! Mut ei niin ei.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa! Tämän on oltava joku universaalimpi ilmiö. Harmi ettei näin kolmekybäsenä voi enää lisätä bucket listilleen: Asu parikymppisenä muutama vuosi Tampereella.

...tai no, miksei voisi.

symboli (Ei varmistettu)

Tampere on paras! juurikin valekotikaupunki! olen ollut kesätamperelainen! check!

Ja pakko myös kommentoida tämän postauksen kuvastoa, ensin yhdeksän kuvan verran fallossymboleita (piippu, piippu, piippu ja piippu, kynttilä ja vaasi, komiat olutpullot, pullot toistamiseen, pullot _ja_ piippu!) , sitten riisuuntuva mies ja sitten jo vastasyntynyt jättivauva! harkittua vai sattumaa? ;-D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahah! Toi on niin totta. Olisi pitänyt sujauttaa joukkoon vielä juna, joka menee tunneliin, niin performanssi olisi ollut täydellinen.

Onkohan tamperelaisilla maskuliininen fiilis noiden kaikkien piippujen keskellä?

DADA/DAY

Kuulostaa kyllä pahasti siltä, että teidän pitää harkita muutaman vuoden pituista Tampere-visiittiä (täältä löytyy pikachuja!). Oon aina ollut sitä mieltä, että Tampere on harvinaisen ruma kaupunki, mutta tänne sydän kuitenkin on aina palanu takaisin, kun oon jonnekin muualle erehtynyt hetkellisesti muuttamaan. Minä, joka olen oppinut kirjoittamaan Lauri Viidan jättiläiskokoisen muotokuvan valvovan katseen alla, en voi kuvitella olevani kotona missään muualla.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä luotan siihen, että universumi antaa mulle vielä Tampere-vuosia. Vielä on elämää jäljellä, vielä tulee Tampere-päiviä.

Evv (Ei varmistettu)

Ah, aijjettä mikä Manse ikävä iskikään. Ite oon niin onnekas että asuin ikävuodet 16-21 tuolla rakkauden ja rokin kaupungissa ja Manse tulee aina olemaan mulle koti. Sieltä tie vei Porvooseen pariksi vuodeksi ja nyt onkin sitten oltu maailmalla vuosi. Ah ja voi, kaikilla pitäisi olla elämässään Tampere vuodet. &lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

Sä oot vieläpä asunut just oikeat ikävuodet siellä! Lucky you!

kaista (Ei varmistettu)

Mulla pitäisi olla klooni joka voisi asua Tampereella aina. Olen syntynyt siellä ja asunut siellä pisimmät pätkät elämästäni, en enää vuosiin mutta äh että kun saisi elää siellä arkea aina, käydä Kauppahallissa ostamassa leipää ja kalaa ja nousta Hervannan bussiin seisomapaikalle huojumaan ja katsomaan harmaata taivasta vasten kohoavia piippuja oikeastaan näkemättä niitä, kun miettii ihan muuta.

kaista (Ei varmistettu)

Ja nää kaikki ikäkausikommentit, mulle tulee kamala nostalgiaolo! Nyyh! Popedan ilmaiskeikkoja, pakokauhua aiheuttavat Bommarit, yo-talo ja klubi ja pakkahuone. Filkkarit. Tapparan ja Ilveksen lippumeri purkautumassa erikoisbussista paikallisottelun alla tai sen jälkeen. Katulamppujen valaisemassa pakkasillassa kauas kuuluvat kopsahdukset, kun joku lämmii kiekkoa jossain kerrostalojen välissä sijaitsevassa kaukalossa. Maanalaiseen uimahalliin menevän hissin kloorin- ja kallionhaju. Käveleminen baarista toiseen ja kolmanteen ja lopuksi Dorikseen.

Tamperevuodet, kyl.

TOISAALTA joskus Oulussa käydessä olen miettinyt olisinko erilainen ihminen jos olisin oululainen, semmoinen reipas norjalaistyylinen joka pyöräilee talvellakin aina joka paikkaan. (Musta oululaiset on vähän niinkuin Suomen norjalaisia.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Tää oli ihana kommentti, en kestä!

kaista (Ei varmistettu)

No ku Tampere on!!
!!!

Kommentoi