Vappushokkelo 2018: illallo ja vappuhajja

Juliaihminen

Ah, olipa ihana pitkä viikonloppu vappuhumpuutteluissa. Vappu meinasi aluksi tuhoutua, kun suunnitelmana oli juhlia vappuna ystäväni häitä. Paria päivää ennen h-hetkeä tuli kuitenkin tieto, että hän on denguekuumeessa, eikä voi lentää kotoaan Tansaniasta Suomeen. Huoli oli ensin iso, mutta nyt ystäväni on jo paranemaan päin, ja häitä voidaan juhlia myöhemmin onneksi.

Vappu on juhlista iloisin, ja mä en ole koskaan kokenut mitään paineita siitä, että vappuna pitäisi tehdä jotain erityistä (toisin kuin vaikka uudenvuoden ja juhannuksen kohdalla, silloin paineet musertavat minut kuin kuivan keksin).

Olin pyytänyt Alpun päiväkodista, että voinko vaihtaa perjantaivapaan maanantaille, ja ne ovat siellä niin ihanan joustavia, että se onnistui. Kutsuin vappuaattona lähiseudun naapurini meille paistamaan munkkeja ja juomaan simaa. Lapsia, ääntä ja hauskoja keskusteluja oli paljon. 

Vappu on tällä hetkellä selkeästi lasten juhla. On niin hauska nähdä, kun Alppu ilahtuu illallosta (ilmapallo), vappuhajjasta (vappuharja = happuhuisku) ja serpentiineistä. Alppu sai maistaa simaa, ja olin niin ylpeä lapsosestani, kun se veteli sitä ihan mielissään. Myös munkki maistui!

Illalla, kun Tiki alkoi laittaa Alppua nukkumaan, kävelin parin korttelin päähän "blogikodin vappujuhliin". Oli mahtava ilta! Juteltiin enimmäkseen järjestäytyneestä rikollisuudesta, keskitysleireistä ja lähisuhdeväkivallasta. Sellaisia ihania vappuisia aiheita!

Vaikka tavallisesti en pidä nostalgiasta, niin vapun aikana alan helposti muistella haikeudella aiempia vappujani. Olen kertonut, miten se on aina ollut mulle merkityksellinen juhla. 

On myös jännä huomata, etten enää nostalgisoi pelkästään opiskelijavappuja (joita rakastin valtavasti!), vaan tänä vappuna muistelin haikeudella myös menneitä aikuisvappuja täällä Helsingissä. Mulla on ollut tapana pitää vappujuhlia meillä kotona, sen viitisen vuotta, kun ollaan asuttu Hermannissa (koska tästä pääsee niin helposti Vallilan vapputansseihin). Tällä hetkellä en oikein pysty pitämään sellaisia "kutsun aivan kaikki" -juhlia, joita me ennen Tikin kanssa pidettiin. Lapset vähän sanelevat sen, että tietyn ihmismäärän jälkeen homma muuttuu liian kaoottiseksi. 
 

Vappu tietyllä tapaa laittaa mut huomaamaan vahvasti sen, missä elämäntilanteessa olen nyt. Sellainen rymyily on nyt hetkeksi takanapäin, ehkä sen aika on taas joskus myöhemmin. ("Mä niin odotan nelikymppisyyttä, sitten alkaa taas kunnon sekoilun vuodet", Marianna on nauranut tänä vappuna monta kertaa, ja mä komppaan. Oman käsitykseni mukaan nelikymppisenä voi vapautua velvollisuuksien ikeestä ja laittaa hurlum hei!)

Toisaalta samaan aikaan myös tiedän, että aivan varmasti tulen lähivuosina nostalgisoimaan myös näitä vappuja, jolloin Alppu on pieni ja niin valtavan innostunut kaikesta. Heheh, edelleen: en tykkää nostalgiasta, mutta vappu on mun pehmeä kohta.

 

Vapun päivänä ei menty tänä vuonna Ullanlinnanmäelle, koska sää oli niin kalsa. Sitä paitsi me aloitettiin Raisan ja Antin kanssa uusi perinne: Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan Vappushokkelo! Se on aivan älyttömän sympaattinen tapahtuma. Siellä on ongintaa, kasvomaalausta, vappupallon myyjä ja hyvä kahvila. Shokkelo itsessään on sellainen seikkailurata, jolle Alppu ei kyllä tänä vuonna oikein osallistunut muuta kuin katsomalla toimintaa vaunuista käsin. (Alkoi olla hänen päiväuniaikansa.)

Shokkeloon menen ehdottomasti myös ensi vuonna. Oli muuten huvittavaa, kun taas lapseni kulttuurinen sukupuoli tuli niin vahvasti esiin. Yritin kovasti, että se olisi valinnut jonkun tyylikkään tai hassun ilmapallon, mutta ei. Sen piti valita kaikkein rumin pallo, sillä siinä on punainen auto. Minä tai Alppu ei onneksi vielä tiedetä sen tarkemmin, mikä tuo saastainen autohahmo on, mutta ilmeisesti se tulee jossain vaiheessa elämää tutuksi, koska olen nähnyt tuota hahmoa erinäisissä katalogeissa.

Shokkelon jälkeen mentiin Alpun ja Tikin kanssa vielä Jätkäsaareen ystäviemme luo paistamaan isolla porukalla munkkeja. (Siis samalla, jolla oltaisiin muuten juhlittu ystäviemme häitä.) 

Tätä kirjoittaessa (kello 23.47 tiistai-iltana) huono olo noin tuhannen munkin syömisestä alkaa vihdoin taittua. 

Oli ihanan upea vappu, mutta samalla olen tyytyväinen, että huomenna pääsee taas töihin lepäämään. Sitä paitsi tästä alkaa todellinen kesän odotus, ellei jo peräti kesä! 

 

Onnea meille kaikille, jotka selvisimme vapusta! <3

 

Lue myös:

Vappu 2016: vauvan ensimmäinen juhlahumpuuttelu

Vappu 2017: perinteiden muodostaminen

Kaikki aiemmat vaput ja syy, miksi rakastan vappua

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Vappunostalgia saattaa tuntua tavalliselta nostalgialta, mutta oikeasti kyseessä on aivan erityinen vappuhaikeus. Se on lempeämpi ja kaihoisampi versio siitä sekopäisestä huhtikuu-tunteesta, joista osa ihmisistä kärsii. Tätä käsitellään esim. Tavaramarkkinoiden salmiakki-biisissä tai T. S. Eliotin Waste land -runossa, josta on se hoettu "huhtikuu on kuukausista julmin" -pätkä. Eliot nerokkaana miekkosena tiivistää samaisessa runossa, mistä on kyse: kevät sekoittaa ihmisen päässä vielä kuolleen luonnon ja lisääntyvän valon kombolla "muiston ja pyyteen". Se on juuri se! Vappuilo osuu juuri siihen kohtaan, missä ilmassa leijuvasta kevätkaihosta ei olla vielä kokonaan päästy. Tuloksena on skumppapäissään vanhojen vappujen kertailua, mikä kannattaa lempeästi sallia itselleen, koska sille ei vain voi mitään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanasti kuvailtu, aivan justiinsa näin. <3

SalamaMcQueen (Ei varmistettu)

Haha, morjens. Mun poika oppi noiden Autot-hahmojen nimiä jo reilusti alle 2-vuotiaana. Siinäpä vasta riemu, kun itsekin tietää kuka on Salama, kuka Martti, kuka Kunkku ja kuka Ramon. Nykyään nimeämme sujuvasti myös kaikki Ryhmä Hau -pennut. Tsiisus. On tää tavallaan ihan hauskaakin, kun ei vielä osaa vaatia esim teemavaatteita...

Joku vaan kun kaikki on varattu (Ei varmistettu)

Autot 1 on oikeasti tosi symppis elokuva! (Kakkonen taas on ihan huono)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä! Koska halusinpa tai en, uskon, että lähitulevaisuudessa tulen näkemään sen, luultavasti useaan kertaan. :D

Krtek (Ei varmistettu)

Olet muuten tismalleen oikeassa tuossa nelikymppisyydessä. Tässä vaiheessa ne jossain lähiössä horrostaneet kaverit alkavat palailla yhteisen pöydän ääreen, juomat on parempia ja muistetaan myös syödä, jotta krapulat olisivat muka helpompia.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.