Vauva aikuistuu yhdessä päivässä

Juliaihminen

 

Runeberginpäivänä vauva heräsi muuttuneena. Siitä oli kuoriutunut ihana 1-vuotias taapero. Iän tuoman kokemuksen pystyi heti aistimaan tavasta, jolla lapsi otti kiinni pinnasängyn reunasta ja alkoi heiluttaa päätään ees taas kuin olisi Anal Thunderin moshbitissa. Eiliseen verrattuna tässä riekkumisessa oli uutta vakavoitumista, aivan kuin hän olisi ymmärtänyt, että ikä tuo mukanaan myös vastuuta.

Aikuisuuden tuulet tuivertelivat myös aamiaispöydässä, jossa hän tapansa mukaan kylläisyytensä merkiksi sylki puuronsa suustansa. Tällä kertaa kuitenkin aivan uudella, aikuismaisella tavalla kulmakarvojansa ironiseen tyyliin nostaen ("en minä ihan tosissani tätä puuroa sylje, mutta syljenpähän nyt kuitenkin osoittaakseni puuron sylkemisen naurettavuuden"). Myös hampaidenharjaushetki oli merkki uudesta kypsyydestä: hammasharjasta ei toki suostuttu luopumaan edelleenkään, mutta tällä kertaa lapsen katseesta näki hänen tiedostavansa sen lohduttoman seikan, että hänen - kuten kaikkien meidän muidenkin vastuullisten aikuisten ihmisten - elämänsä tulee olemaan yhtä suurta hampaiden harjaamista.

Vaatteiden päällepukemishuudosta kuuli muutaman uuden nuotin, jotka vain aikuinen vauva (siis taapero) voi suustansa päästää. Lapsensa tunteva äiti osasi tulkita niistä: "Äiti, hyväksyn vanhenemiseni. Sinunkin pitää hyväksyä se. Vuodet vierivät, vettä virtaa Aurajoessa ja pikkuhiljaa suomalainenkin ikigraniitti kuluu, kun ajan hammas sitä vain tarpeeksi itsepintaisesti järsii."

Päivän mittaan erinäisiä aikuistumisen signaaleja tuli esiin: kypsästä tavasta, jolla taapero viskasi kaukosäätimen sohvalta lattialle, hienoeleisestä televisioruudun kuolalla plääbimisestä ja intensiteetistä, jolla lapsi vei "levitän kaikki tiskikoneen likaiset astiat ympäri keittiötä" -projektin alusta loppuun.

Kun illalla lapsi nukahti lutkuttaen maitoa, hänen ilmeestään näki, että hän on valmis uuteen, aikuisvauvan (eli taaperon) haastavaan mutta samalla palkitsevaan elämään.

 

Kuvissa: Juhlittiin Alpun syntymäpäiviä hänen synttäriaattonaan (ei mitään Jeesus-syndroomaa olla rakentamassa)

 

 

Lue myös:

Vauvavuosi on harhaanjohtava konsepti

 

 

Share

Kommentit

Vanha sininen (Ei varmistettu)

Fiilistelen edelleen sitä että löysin vihdoin blogin, joka suhtautuu äitiyteen ja sen lieveilmiöihin humoristisesti, antiprotektionistisesti, hulvattoman hauskasti ja terveen kriittisesti. Näitä on niin vähässä! Silmät valuu vettä joka päivä. Kiitos!

Ja onnea myös yksivuotiaan vanhemmille. Itseäni kiinnostaa lapsen tuoman muutoksen ohella parisuhteelle ja elämälle etenkin suhtautumisesi ja suhtautumisen muutokset omaan kehoon 'funktionaalisuuden' , öö, anteeksi kiertoilmaisu lisääntyessä. Aikaisemmin puhuit hyvin avoimesti hormonihöyryistä ja epätodesta fiiliksestä ja myös jaoit synnytyskertomuksen.

Suoruutesi teki vaikutuksen, sillä itseäni on aina askarruttanut ei niinkään vauvakupla ja siitä selviytyminen (osa jää kiitettävästi kuplaan koko loppuelämäksi, osa selviää vähillä vammoin, osaa ei kiinnosta pohtia ovatko kuplassa koska vauva ja vauvan tarpeet, sitten vasta minä ja minun tarpeet). Kysyisinkin, miten koet omat kehonmuutoksesi naisena? Nyt kun tunne on tasaantunut ja vaikutat palanneen normaalielämään (mitä se ikinä onkaan taaperon kera ;) ovatko raskauden ja imetyksen mukanaantuomat kehonmuutokset ihastuttaneet vai vihastuttaneet juuri sinua? Jos niin millä tavoin? Onko sillä vaikutusta intiimielämään, kokemukseen itsestäsi ja identiteettiisi naisena? Vai kaikki muutokset ok, tulee mitä tulee?

Kiitos blogistasi! T samaa elämänkatastrofia harkitseva ja näitä triviaaleja asioita päivittäin pohdiskeleva

Juliaihminen
Juliaihminen

Niin kivasti sanottu!!! <3 Voi että!

Hei, toi on myös superhyvä aihe, mä laitan sen nyt muhimaan ja kirjoitan siitä asap. Ja suosittelen ehdottomasti tätä elämänkatastrofia! :)

Kommentoi