Vauva etelänlomalla

Juliaihminen

Mä en ole koskaan ennen lapsiperhelomaillut, mutta nyt kun on tuo oma lapso, niin jeskamandeer, sehän on ihan mainio konsepti!

Miten siitä saa kaiken irti? Tässä mun epämääräinen listani.

Ymmärtäväinen matkaseura

Mä lähdettään Kroatiaan lapsiperhelomalle niin, että mukana oli kuusi aikuista ja kolme lasta: minä, Tiki ja Alppu (4 kk), Lotta sen mies Pasi ja niiden kaksi tyttöä (2 v ja 9 kk) sekä mun äbä ja sen mies Juha. Osa musta vähän ihmettelee, miten äbä ja Juha suostuivat tulemaan meidän kanssa lomalle, mutta itse asiassa ne alun perin ehdottivat tätä. Ilmeisesti niiden lomatunnelma ei kärsi, jos joku suuttuu jumalattomasti siitä, ettei saa syödä pieniä kiviä (9 kk), kaukosäädin ei ollutkaan harmaa vaan musta (2-vuotias), tekee mieli laskea kymmeneen, mutta laske vahingossa vain kuuteen (2-vuotias) tai makaa selällään mutta haluaisi maata vatsallaan ja sitten vatsallaan haluaisikin maata selällään (4 kk).

Mulle tämä oli aidosti lomaa. Aina kun halusin vähän me-timeä (esimerkiksi nukkua kuuden jälkeen aamulla), saatoin jättää pojan äbälle tai jollekin muista ihmisitä. Kaikki katsoivat kaikkien lasten perään ja kaikki ymmärsivät, jos johonkin asiaan meni vähän enemmän aikaa tai joku peruutti viime hetkellä illalliselle lähdön, kun vauva vaikuttikin vähän kiukkuiselta. Toki me oltaisiin pärjätty Tikin ja Alpun kanssa kolmestaankin, mutta tämmönen isompi jengi oli nyt tosi rento setti, kun "koko kylä kasvatti".

Päivisin puhuttiin paljon lasten juttuja ("myös tässä kaiteessa pystyy roikkumaan, ja tässä!") ja iltaisin aikuisten asioita (onko Vuori Game of Thronesin tylsin hahmo ja pirstaloiko feministinen puolue liikaa vihreiden äänestäjiä).

Mukaan pakattavat

Itkuhälytin oli mun bestis! Ah, kun seiskalta Alppu meni unosille, mä lueskelin kirjaa altaalla viinilasin kanssa, kävin iltauinnilla, ihailin auringonlaskua, no, kaikkea mitä aiemminkin olen tottunut lomalla tekemään. Tosin en ole ihan tottunut heräämään lomalla kuudelta aamulta, mutta onneksi me vaihdeltiin Tikin kanssa sitä, kumpi pitää Alpulle seuraa, ja tosiaan aika usein meidän aamuvirkku äbä suostui heiluttelemaan helisintä pari tuntia Alpun pään päällä (todella inspiroivaa tekemistä).

Tarpeeksi leluja. Mun sisko oli tutustunut lentokoneessa viereiseen perheeseen ja sitten ne olivat lennon puolessavälissä vaihtaneet leluja, jolloin moelmpien perheiden lapset olivat olleet tyytyväisiä. Alpulle sen sijaan riitti naruun kiinnitetty psykedeelinen Antti-sammakko.

Hellehattuja, huiveja ja kaikkea, mikä peittää auringolta. Hitto että aurinko oli vitsaus tuon bebben kanssa, kun ei oikein voi laittaa aurinkorasvaa noin pienen iholle. Kerran pääsimme osalliseksi kunnon itkukonsertosta, kun yhtenä aamuna ulkona vaunuissa tuli liian kuuma. Lopulta kärrättiin poika pelkässä vaipassa ilmastoituun kauppaan, niin se rauhoittui.

Tästä kuvasta näkyy, mitä mä itse pakkasin vauvalle. Oikeastaan mitään ei ollut liian vähän tai liikaa, tosin oltaisiin kyllä pärjätty vähemmilläkin vauvan vaatteilla, mutta eihän ne nyt kauheasti tilaa vienyt. Kestovaippoja en ottanut matkaan, olisi ollut vähän liian tiukka roudaaminen.

Huumorska

Sama mikä pätee vauvvun kanssa normi-arjessakin: kun kaikkeen suhtautuu aika kevyesti ja sillee, että ei haittaa vaikkei asiat menisi aina niin kuin itse haluaa, hommat menee paljon lunkimmin. Ja sitten jos harmittaa, se puretaan oikein sanankääntein. Esimerkiksi kerran Pasi oli sitä mieltä, että nyt ei ehkä kannata lähteä illalla ravintolaan, kun lapset ovat niin väsyneitä. Tähän Lotta puuskahti: "Hyvä on! Syödään sitten illalla pimeässä loukossa pölypalleroita!" Tästä eteenpäin kutsuttiin meidän luksus-huvilaa pimeäksi loukoksi ja meidän itse kokkaamia herkkuruokia pölypalleroiksi.

Suomesta poistuminen

Mä en haluaisi olla niitä ihmisiä, jotka liittyvät tähän kliseekuoroon, mutta kun. Äh, Kroatiassa ihmiset suhtautuivat vauvaan vaan niiiin kivasti. Kun Alppu huusi yhdessä raflassa kuumuuttaan, tarjoilija tuli paikalle ja huudahti iloisesti: "Ooo! Beebo!" Sitten se ihasteli ja lässytti kroatiaksi (paljon konsonantteja siinä lässytyksessä) ja kertoi, miten hällä on myös kolmen kuukauden ikäinen poika. Alppu oli ihan hurmioitunut ja nauraa kikatteli (muttei rasistisesti, koska olin opettanut sille etukäteen, että kroaatin kieli on ihan yhtä hyvä kieli kun suomikin). Jopa lentokentän turvatarkastuksessa huudeltiin beeboa ja pusuteltiin. (Beebo, aion ottaa sanavarastooni.)

Oli ihanaa viettää viikko ilman, että tarvitsi pitää jännityksestä hartioita korvissa ja kuikuilla, ärsyyntyykö joku mun lapsen olemassaolosta. Ja vaikka periaatteessa mä en häiriinny ihmisten häiriintymisestä, niin kyllä se on aina vähän kurjaa saada pahaa silmää vaikka Café Regatan viereisessä pöydässä istuvilta mimmeiltä, vaikkei meidän vavva edes pitänyt ääntä. Kroatiassa (ja kavereiden kokemuksen mukaan myös miltei kaikissa muissa Euroopan maissa) järjestäen tarjoilijat, kaupan kassat, taksikuskit ja kadulla kävelevät vastaantulijat hymyilevät vauvalle. Veikkaan, että tämmöisellä kohtelua vauvasta kasvaa vähän luottavaisempi ja iloisempi hahmo. Ja sen vauvan äiti on täysin ihastuksissaan.

Tosin, kun saavuttiin Suomeen, jylhän näköinen tullivirkailijamies alkoi kuikuilla Alpulle ja kyseli hymyillen, että olikos pojan ensimmäinen matka ja menikös hyvin. Mulle tuli siitä ihan älyttömän hyvä mieli. Että kyllä Suomessakin kivaa kohtelua saa. Ja aion itsekin tästä lähtien hymyillä beeboille ja niiden vanhemmille vähämielisen iloisesti.

 

Mutta juu! Ei tässä nyt kauhean hyviä vinkkejä jaettu (pahoitteluni Veikeä Venus ja chaura), mutta tajusin, että beebon kanssa matkaaminen on tosi helppoa, kivaa ja suositeltavaa. Lomalle lomps vaan ystävät!

 

Kuvat: Enimmäkseen mun kamerasta mutta nuo hienommat otokset äbän (Johanna Ailio) kuvaamia

 

Share

Kommentit

Evelinka (Ei varmistettu) http://liinabohemia.blogspot.cz/

Mulla ei ole vauvaa, mutta lasten kanssa olen ollut paljon liikenteessä. Asun keski-Euroopassa ja olen kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä suhtaudutaan ihan eri tavalla sekä lapsiin että koiriin. Tuntuu että täällä vauvat ja lapset voivat olla niin sanotusti "mukana menossa". En tiedä millaista Helsingissä on nykyään (koska en ole asunut siellä eikä mulla tosiaan ole sitä vauvaa :D ) mutta tuntumani on se, että Suomessa kaikki paikat rajataan tarkasti aikuisten ja lasten paikoiksi. Jos täällä Prahassa on vaikka vappujuhlat puistossa, ei siellä erikseen mitään anniskelualuekarsinaa ole, ihmiset osaa olla ihmisiksi, kaikki lapset ja teinit ja aikuiset yhdessä vaikka kioskista kaljaa myydäänkin. Nyt kesällä näkee vanhempia vauvojen kanssa ihan missä vain. (Tietysti joku järki pitää olla, en minnekään tupakansavuiseen beer gardeniin veisi.) Tulipa pitkä selostus, oon vaan kiinnittänyt huomiota näihin varsinkin näin kesäisin. :) Mutta peukut myös sille Helsinki-Vantaan työntekijälle! Hyvää kesän jatkoa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Sama kokemus tähän mennessä. En oikein ymmärrä, mistä tuo poleemisuus Suomessa lapsiperheiden ja ei lapsiperheiden välille on syntynyt. Olen kuitenkin yrittänyt jatkaa aika lailla samanlaista elämää kuin ennen beebon syntymistä, niin että babby vaan kulkee mukana.

Nella_R (Ei varmistettu)

Ja tästä kiitos, rohkaiset meitä muitakin uskomaan että beebojen kanssa voi ja saa! Hurraa, lempeä vavvavallankumous!

Nella_R (Ei varmistettu)

Ja tästä kiitos, rohkaiset meitä muitakin uskomaan että beebojen kanssa voi ja saa! Hurraa, lempeä vavvavallankumous!

Nella_R (Ei varmistettu)

Ja tästä kiitos, rohkaiset meitä muitakin uskomaan että beebojen kanssa voi ja saa! Hurraa, lempeä vavvavallankumous!

CougarWoman
CougarWoman

Tosta "koko kylä kasvattaa" -konseptista on omia kokemuksia yhden pitkän viikonlopun verran. Siinä vaiheessa kun huomasin grillaavani koko porukalle parivuotias lapsi lantiolla (pro-otteet?!), tajusin lopettaa kyläkasvatuksen ja palauttaa vekaran vanhemmilleen. ;) 

Mutta oli varmaan vanhemmille tosiaan kivaa, kun ei oma "takiainen" ollut koko aikaa äipässä ja iskässä kiinni (saivat hekin omaa aikaa nauttia lomasta). Ja heidänpä takiaan lasta siellä välillä kaitsinkin (vaikka ei hirveästi napannutkaan, heh). 

Tää ei siis liittynyt mitenkään muuten sun postaukseen kuin tuon kyläkasvatuksen puolesta. :) 

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, sehän on nimenomaan palvelus vanhemmille! Nyt tuntuu siltä, että muistan ikuisesti kiitollisna jokaisen mahtvan ihmisen, joka jaksaa vahtia mun babbya tai pitää sitä tovin sylissä sillä aikaa, kun mä oon busy relaxing.

Hei Beibi

Voi miten ihana reissu teillä on ollut! Teilläkin taitaa olla siinä mielessä "helppo" vauva, että sen kanssa ei tarvita mitään arkisia temppuja suurempaa, että sen saa viihtymään/syömään/rauhoittumaan/nukahtamaan/younameit. Meilläkin oli haaveissa lähteä etelänmatkalle miehen kesäloman aikaan, ja haettiin Beibille passikin valmiiksi. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat pihistelyyn ja ties mihin, ja suuntasimmekin pohjoiseen. Ei siinä mitään, hyvä reissu oli silti ja huomattiin, että Beibin kanssa voisi lähteä matkalle ihan mihin vaan, kun se on niin iisi tyyppi. Nyt odotellaan, että meidän ykkösreissukavereille syntyy syksyllä oma beebo ja päästään pian porukalla aurinkolomailemaan.

Ja tulipa hyvä mieli, kun randomilla aloitin lukemattomien postausten läpi kahlaamisen tästä. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä olen huomannut täällä Suomessa sellaisenkin ilmiön, että vanhemmat eivät välttämättä tykkää siitä, jos niiden lapsille hymyillään tai niitä ihastellaan. Sekin voi sitten vaikuttaa siihen yleiseen ilmapiiriin ja lähestymistapaan. Mä olen nimittäin tässä viimeisen kuukauden sisällä saanut pari kylmähköä vastaanottoa näissä merkeissä: ensin menin sanomaan salaattibaarissa yhden pienen vauvan äidille, että kylläpäs on suloiset kesävarpaat tms. ihastunutta höttöä (vauvan jalat heiluivat niin hauskasti vaunuissa), ja musta tuntui, että se äiti aivan pelästyi mua tai vähintäänkin piti outona. Ja nyt viime viikolla vain katsoin ihastuneena pientä vauvaa vaunuissa ja hymyilin sille, enkä edes sanonut mitään, niin se äiti alkoi siirtää vaunuja musta kauemmas (tai näin sen tulkitsin). Okei, mulla oli ovulaatiovaihe meneillään kierrosta (nykyään jostain syystä tunnistan sen tosi hyvin, vaikka oon yrittänyt biologiselle kellolleni kertoa, että kaksi lasta riittää mainiosti, kiitos vain), joten ehkä hymyilin aavistuksen liian maanisesti, mistäs sen tietää...mutta kuitenkin. Itse kuittaan aina ilahtuneena/vähintään kohteliaasti vieraiden ihmisten kehaisut/ihastelut meidän lapsista, mutta välillä tulee sellainen olo, ettei muiden lapsia uskalla ihastella.

Juliaihminen
Juliaihminen

Totta toikin! Pitää varautua myös siihen et joku luulee mus joksi kylähulluksi kun hymyilen mielivaltaisesti vavvoille. Mutta aion jatkaa!

Yksi ihmisryhmä, jota tällä hetkellä erityisesti fiilistelen, on taaperoiden äidit, kun ne jutustelee niin suloisesti aina lapsilleen.

Eilen kaupassa esim noin 1,5 v tyttö osoitti Alppua ja sanoi: "Vauva." Sen äiti vastasi: "Niin on. Siinä on ihana vauva." Siitä tuli taas ihan älyttömän hyvä mieli ja päätin kätkeä sen hetken syömeeni ja olla jonain päivänä itse samanlainen. Noin vaan joku sanoo ääneen itsestään selvänä ja maailman luonnollisimpana asiana, että siinä on ihana vauva. Ihanaa!

Täällä toinen (Ei varmistettu)

Hauskaa! Siis oon lueskellut sun blogia jostain tammikuulta. Sain muutamaa päivää ennen sinua ekan vauvan myös. Ja mekin oltiin ulkomailla, tosin kolmestaan ettei porukalla. Kroatiaan olisin mielinyt mutta päädyttiin sit kuitenkin Kyprokselle kun siellä asuu sukulaiset jotka halus nähdä meijän beebon.

Meilläkin meni matka huippuhyvin! Kiva että teilläkin. Nyt syksyksi suunnitteilla kaveriperheen kanssa reissu, heillä beebo samanikäinen kuin meillä.

Monet pyörittelivät silmiään ulkomaanmatkasuunnitelmille vauvan kanssa mutta ahh sitä voittajan tunnetta kun sain leuhottaa että superhyvin meni!!! Niin samaa mieltä paikallisten ystävällisyydestä, kaikki ihmiset suhtautui niin hienosti ja hellitteli ja jokelteli vauvalle.

Ihanaa kesää teille.

Juliaihminen
Juliaihminen

Huippua!! Nimenomaan voittajan fiilis, koska uskon, että kun vain päättää että hommat rullaa, niin kyllä kaik tommonen onnistuu. Sitten saa itse niin voimauttavia ja hyviä kokemuksia vauvan kanssa tekemisestä :) Mekin ollaan suunniteltu jo ensi talveksi uutta reissua, jäätiin koukkuun beebomatkailuun.

Ihanaa kesää teillekin! <3

vie railija (Ei varmistettu)

Usein ihmettelen ihmisten intoa lähteä pikkuvauvojen kanssa etelänreissuille. Kun niin moni sitten valittaa että oli kauhea lentomatka, kamalaa kohteessa un lapsi vain rääkyi ja oli kuumaa ja paluu se vasta kamalaa olikin. Muistan lukeneeni jostain blogista joskus että vauva sai vielä vatsataudin jossain Thaimaassa ja joutui tiputukseen paikallisessa sairaalassa! Se reissu ei tainnut mennä ihan nappiin.

Juliaihmisen reissu sen sijaan taisi olla hyvin järjestetty, kun oli hoitajia mukana. Tuossa tapauksessa reissun ymmärtää.

Olen vissiin hieman ankeuttaja, mutta silti. Ja itse olen muutamankin kerran ollut lentokoneessa, missä edessä/takana istuva vauva rääkyi ja/tai puklaili koko matkan. Omia hermojani toki viilensin valkkarilla, mutta sääliksi kävi sylivauvaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän kyllä tuon ihmetyksenkin, ja totuus on se, että ei sitä reissua sen vauvan takia tehdä, sille riittää yhtä hyvin vaunulenkki Sörnäisten vankilan ympäri. :D

Mutta just jos on helppo beebo (kuten meidän, se ei tainnut itkeä lennolla kertaakaan, tosin riemunkiljahdukset oli oma lukunsa) ja letkeä ote matkaamiseen, niin kyllä sitä uskaltaa. Ja tärkeintä on ehkä tuntea itsensä ja osata hahmottaa, millaisesta meiningistä itse nauttii, ettei lähe suorittamaan naama irvessä jotain etelänlomaa ihan vaan koska kyllä ihmisen täytyy matkustaa. Koska sitten päätyy varmaan vaan unelmoimaan loman jälkeisestä lomasta.

Kanelibasilika

Itsellä ei ole lapsia, mutta melko usein reissaavana ja lentokentällä työskenneellenä tuntuu, että yleensä aikuiset ovat hankalampia kuin ne vauvat ja lapset. Taannoin Kanarian lennolla takanani istui perhe, joka kinasteli kovaäänisesti - perheen äiti(?)/matkassa ollut noin 40v nainen kinasteli matkassa mukana olevan noin 5-vuotiaan lapsen kanssa siitä kumpi saa istua ikkunapaikalla lennon ajan.. eniten kitisi siis tämä aikuinen naisihminen. Edellisellä lennolla vieressäni istui nainen ja varmaankin vajaan vuoden ikäinen pieni poika, joka ihastui raidalliseen paitaani ja hipelöi melkeinpä koko (onneksi lyhyen) lennon ajan hihaani ja kättäni ja tuijotti raitoja haltioituneena ja kikatti - tosi söpöä ja alkoi itseäkin naurattaa - hankalinta oli kuitenkin yrittää olla kiljumatta itse, koska kutisen ihan järjettömän helposti ja kutitti aivan sairaasti sen pienen ihmiset sormet ja yritin siis vaan smoothisti istuskella ja sanoa sen beben äidille että ei tässä mitään, ihan fine että paita kiinnostaa :D 

Juliaihminen
Juliaihminen

Symppaan!! Mä kutian kanssa aivan sairaalloisesti :D ja lapset, nuo katalat ketut, aistii sen ja nauttii mun kiduttamisesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me lennetään useampi kerta vuodessa periaatteessa lungin vauvan (sittemmin taaperon) kanssa, joka on äärimmäisen helppo ja mukava normaaliarjessa. Oikeastaan jokaisella lennolla on silti vedetty suunnilleen yhdet pienet karjunnat tai vähän isommatkin. Olen sitten vaan ollut sillä asenteella, että lapsi on lapsi, parhaani teen ja mahdottomiin en veny. Asumme lapsen isän kotimaassa, joten "pakollisia" lentoja tulee sen verran, etteivät "ylimääräiset" lomalennot kuitenkaan houkuta. Muut (harvat) lomat ollaan sitten suoritettu laivalla.

Lento Suomeen kestää aavistuksen yli tunnin, joten olen antanut mulkoilijoiden mulkoilla ihan rauhassa kurjuudessaan. Myös pikkulapsilla on oikeus nähdä sukua ja toista kotimaataan (ja toki myös lähteä mukaan niille etelän lomillekin), joten mulla ei oikein riitä kärsivällisyys siihen, että pyytelisin pääni sisällä (tai ääneen) anteeksi kaikilta lapseni olemassaoloa. Myös lapsen epämukavuus/tylsistyneisyys/väsymys/turhautuneisuus on vain siedettävä sen jälkeen kun sitä on kaikin keinoin pyrkinyt lievittämään.

Lentäminen vauvan kanssa tuntuu olevan aihe, johon kaikilla on joku mielipide. Minun puolestani mielipide toki saa olla, mutta en tiedä kuinka sen julkituominen hirveästi auttaa, edes hiljaisen paheksuvina katseina lentokentän odotusaulassa. Jokainen perhe tekee päätöksen itse lentämisestä tai lentämättä jättämisestä. Ja me kyllä lennetään, vaikka ei se mitään herkkua olekaan. Yhden uuvuttavan matkustuspäivän korvaa täysin se, että lapseni oppii tuntemaan Suomen, kuulee suomea ja imee sitä itseensä kuin pieni sieni. Suomen suku toki voi matkustaa myös meidän luo, mutta jotain oleellista siitä jäisi uupumaan. Lapselle tekee hyvää nähdä että myös hänelle tuntemattomat ihmiset puhuvat suomea.

Eli lentäkää lapsenne kanssa, vaikka hän ei olisikaan kaikista hiljaisin ja rauhallisin lapsonen maailmassa. Lähtekää, jos syyt ovat perheellenne tarpeeksi painavat. Ei kannata turhaan pelätä etukäteen. Meidänkin lennoilla on aina paljon lapsia, osa hiljaa ja nätisti, jotkut itkevät tai kiukuttelevat, kiljuvat innostuksesta, ovat lapsia. Yllättävän paljon koneessa istuu juuri meitä kaksoiskansalaisten vanhempia menossa jälkikasvumme kanssa mummolaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Samaa mieltä. Aikaisemmalla kommentilla tarkoitin ennemminkin sitä, että jos kaikki on ollut kurjaa ja matkan jälkeen on vain harmiteltavaa, ei ole mitään velvollisuutta matkustaa.

Mua ei ennen omaa bebbeäkään ole koskaan lapsot ja vauvat häirinnyt, kiitos korvatulppien (normaali ihminen otta koneeseen aina korvatulpat mukaan). Oon aina yrittänyt viestittää katseellani semmosta empaattista "tsemppiä ystävä" -fiilistä. 

Sen sijaan lomalentojen humalikot! Ne on joskus tosi hauskoja (kuten vaikka viimeksi kun lennettiin Kreikkaan, aamu kuudelta lähteneessä koneessa 50v nainen veti kunnon naulandot ja alkoi huudella kanssamatkustajille: "Senkin paukapäät!") mutta joskus vähän rasittavia (riippuu omasta mielentilasta). 

Mutta purkkapalloja koneessa puhaltelevat ja purkkaa suu auki mässyttävät ihmiset. Siinä menee mun raja!!!!!!11111111 

Heh hee, huippua, meillä on siis toivoa selvitä myös reissaamisesta hengissä! :D Tosin meidän ensimmäinen reissu koittaa muutaman viikon päästä Kroatian sijasta Turkuun -eikö se ole vähän niinkuin ulkomaat näin savolaiselle?? Talven mittaan olisi tarkoitus lähteä ihan lentsikkareissulle, saas nähdä miten neiti siihen suhtautuu, kun todennäköisesti jo silloin liikuskelee enemmän -tai ainakin pyrkii siihen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Jos kysyt mun savolaiselta mieheltäni, niin Turku on todellakin ulkomaan matka.

Mutta turkulaisuushan on ihmisen parasta aikaa, eli siitä tulee kyllä teidän kesän kirkkain tähtihetki. Turussa sielu lepää, mieli mullistuu ja elämä muuttuu euforiseksi. Ai ai, onneksi lähden itsekin taas äbän luokse Turkuun ihan näillä näppäimillä. Turussa käymisen huono puoli on se, että sieltä täytyy välillä poistua.

Nyt vinkkejä kehiin -minne mennä ja mitä tehdä? Aikaa Naantalissa ja Turussa ma-ke ja haluan nähdä jotakin muuta kuin Aurajoen :)

Kommentoi