Vauva imuroi (eli Dyson Cinetic Big Ball -arvio)

Ladataan...
Juliaihminen

*Kaupallinen yhteistyö: Dyson

Vauvat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Niihin, jotka tykkäävät imureista ja niihin jotka eivät. Tämä on täysin irrationaalinen jako, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä minkään kanssa. Tulipahan vain mieleen!

No, meidän vauva (tai no taaperohan se jo on) rakastaa imuria. Koska käveleminen ei ole vielä hanskassa, hän käyttää imuria kävelykärrynään. Vähän niin kuin sähköinen rollaattori. Myös kaapissa oleva imuri kiehtoo Alpun mieltä, ja sen letkun voi kaivaa koska tahansa esiin ja riemuita elämästä.

Sain Dysonilta testiin niiden todella maskuliiniselta kuulostavan imurin Dyson Cinetic Big Ball -imurin. Jengi aina sanoo, että dysonit ovat imureiden rolss royceja tai mersuja, eli siis tehokkaita ja kalliita laitteita. Meillä ei ole ollut aiemmin Dysonia, joten päätin kokeilla.

Olen nyt imureerannut sillä noin kuukauden, eli testi on sen mukainen (en esimerkiksi pysty sanomaan siitä vielä mitään, väheneekö imuteho vuosien saatossa, mutta mainostavat, että ei vähenisi).

Imuri oli helppo ottaa käyttöön. No, ei imureiden käyttöön ottaminen koskaan mitään rakettitiedettä ole, mutta tämä oli sutjakka koota. Mukana tuli iso määrä erilaisia suuttimia, joita en ole kyllä kaikkia ehtinyt käyttää. Ne ovatkin olleet enimmäkseen hyviä leluja Alpulle.

Sitten imuroimaan. Ensimmäinen fiilis oli, että kun on olemassa itsetyöntäviä ruohonleikkureita, niin tämä muistuttaa vähäsen itsevetävää imuria. Yhdessä sen suuttimista on semmonen pyörivä rulla, joka vie imuria kevyesti eteenpäin. Imuteho on kieltämättä erinomainen. Kivet, pöly ja shaiba lähtee lattialta nopeasti. Myös eteisen kuramatot tulivat todella puhtaiksi.

Tätä mallia mainostetaan sillä, että koneosuus on tasapainotettu niin, että kaatuessaan se nousee aina uudestaan pystyyn. Näin kävi. Minuun erityisen vaikutuksen teki se, että lattana suutin menee meidän sohvan alle. Uskomaton limbomestari!

Designiltään Dyson on aika päheä. Yhtä maskuliininen kuin nimensäkin (eli big ball). Kahva on ergonominen ja siitä on kevyt pitää kiinni.

Imuroivat ihmiset voidaan jakaa kahteen: ne jotka tykkäävät pölypusseista ja ne joiden mielestä on helpompaa tyhjentää imurin säiliö sellaisenaan.

No, itse olen yleensä ollut pölypussinaisia, koska musta se tyhjentäminen ilman pussia on hieman vaivalloista. Toisaalta, myös oikean kokoisten pölypussien metskaaminen on tuskallista. Joka tapauksessa, tämä on pölypussiton malli, ja tyhjentäminen oli melko helppoa. 

Kaksi miinusta mä löysin tästä: Ensinnäkin, meidän vanhassa imurissa on pidempi sähköjohto, joten se yltää pidemmälle. Autaan tällaisessa 1950-luvun kämpässä, jossa pistorasioita on todella vähän (koska ilmeisesti 1950-luvulla ihmiset eivät käyttäneet sähköä vielä yhtä paljon kuin minä). 

Toiseksi, meidän vanha imuri oli hiljaisempi. Ehkä tämä on se dyson on kuin rolls royce -viittauksen alkuperä? No ei, ei ääni nyt mikään megalomaaninen ole. Meidän vanha imuri vain valittiin siksi, että se oli tuolloin markkinoiden hiljaisin. On helpomi kuunnella suomi-räppiä, kun imuri ei pauhaa liikaa. Alppua ei imruin ääni tosin haittaa. Se taitaa vain tykätä.

Lopputulema: Erinomainen imuri, joskin vähän hintava. 500 euroa imurista on aika paljon. Toisaalta, jos imuroinnista voi tehdä yhtään helpompaa tai kivempaa, niin kannattaa, koska mun käsittääkseni on olemassa vain yhdenlaisia ihmisiä: niitä jotka vihaavat imuroimista. (Vauvan toimintaa ei lasketa imuroimiseksi.)

 

Vai tykkääkö täällä joku imuroimisesta?

 

 

Kuvat: Mulla ja mun siskoilla on tuommoiset sisterhood-kotitrikoot kaikilla. Normaalisti en kekkaloi julkisesti ne jalassa.

 

 

Share

Kommentit

Sanna-Leena
Ensitanssi

Just upeet trikoot, ja aioin sanoa tämän jo ennen ku luin ton kursiivilla kirjoitetun osuuden. Muistuttaa etäisesti mun lempitanssitrikoita, jotka just nyt (JOS KOSKAAN ENÄÄ apuapaniikki) ei "ihan" mene mun päälle. Kanna trikoosi ylpeydellä!

Juliaihminen
Juliaihminen

<3 No minä kannan! Trikoot on kyllä jumalan lahja maailmalle. Ne on vaan niiiin mukavat. Mun mielestä vielä mukavammat kuin verkkarit, eli siis todella mukava.

Ja kyllä sää niihin tanssitrikoihin mahdut ihan just. Puutuu vain yksi POKS. (Käyn btw sun blogissa aina välillä stalkkaamassa, josko poks olisi jo kuulunut, jos vaikka Lilyn "seuraamasi postaukset" ei jostain syystä olisikaan ilmottaunut mulle!)

Sanna-Leena
Ensitanssi

Joo ei, täällä palloillaan vielä! Pitäis kirjoittaa blogia mutta aivot on niin aladoobia että kiusaannutan jopa itteäni. 

Kannatan trikoiden saattamista kodin ulkopuolelle! 

 Hehee, taas niin (pieni mutta) hyvä postausaihe! Meidän taapero ei vielä osaa päättää tykkäiskö imurista vai ei, tutustuu kyllä aina siihen kun on esillä:)

Safka-sisko (Ei varmistettu)

Ööö mä kyllä kekkaloin niissä kuules töissä ja kaikkialla, et nyt vähän R-E-S-P-E-C-T sistarhood-trikoita kohtaan!!1

Juliaihminen
Juliaihminen

Okei okei, sä oot oikeassa. Veikkaan että näistä tulee taas yksi näistä vaatekappaleista, jotka ostan "kotiasuksi" ja sitten käytän kaikkialla muuallakin.

Onhan se kuitenkin The Sistahood of Traveling Pants - not home pants.

Elvi (Ei varmistettu)

Kyllä se on pakko myöntää, että mä tykkään imuroida ja suorastaan saan siitä jotain mielihyvää! :D ai kauheeta miten kauheelta se kuulostaakaan näin julkiseksi kirjotettuna...

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitto, oon niin kade! Mutta siis ymmärrän, tunne on varmasti sukua vaikkapa nurmikon leikkaamiselle, josta itse taas tykkään (just siitä saadun tyydytyksen tunteen takia) :D

mystery
Vision One

Mäkin tykkään imuroinnista, musta se on niiiiin tyydyttävää :D mut mistään muusta kotityöstä en sitten tykkääkään!

piia_ (Ei varmistettu)

Hah! Imurointi onkin ollut meillä tällä hetkellä ajankohtainen teema monellakin tapaa.
1. Lapsen nenää pitäisi imuroida nenä-friidalla, mutta se pelkää sitä.
Kamalaa kiduttamista.
2. Havaittiin, että lapsi ei pelkää oikeaa imuria, vaikka näin jostain syystä kuviteltiin. Sehän suorastaan pitää siitä! Tämä helpotti huomattavasti viikkosiivouksen ajoittamista.
3. Oon viime aikoina tuntenut erityisen suurta mielihyvää siitä, etten ole joutunut imuroimaan moneen vuoteen. Koska mieheni ei tykkää märkäpesuista eli pölyjen pyyhinnästä ja vessan siivouksesta, oli työnjako selvä, kun ennen yhteenmuuttoa jaettiin kotityövastuut. Oon iloinnut tästä niin paljon, että ihan huvikseni hurautin yksi päivä murut keittiön lattialta vain todetakseni, ettei viha ole kadonnut mihinkään.

Kommentoi

Ladataan...