Vauva on kipeä, äiti on mieleltään kipeä

Juliaihminen

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme" sekä "uuni paras lääke on", lauloi meidän isä, kun oltiin pienenä kipeitä.

Alan ymmärtää häntä. Vauva on nyt aika monetta päivää nuhassa ja yskässä ja hitto se on kammottavaa. Yksi yö oli ihan sellaista klassista Guantanamon kidutusta: Vauva heräsi hysteeriseen itkuun, kun ei saanut nenän kautta happea. Sitten sitä rauhoiteltiin tunti tai pari (ja se huutoitki sen koko hereilläolonsa ajan). Sitten se nukkui noin puoli tuntia ja heräsi taas. Itse nukahti juuri siinä välissä ja sitten taas heräsi sellaiseen väkivaltaiseen ääneen.

Pahinta on se, että niinä yön pimeinä tunteina pahimmalta ei tunnu lapsen hätä. Muutamina hetkinä pahimmalta tuntuu oma hätä. Miksen mää vaan pääse jo nukkumaan?!

Ja kun sitä aamulla ajattelee, niin tajuaa että mojenstaans! Minähän olen ihmishirviö. Siinä on pieni avuton kääryle, joka itkee hädissään ja tuskaisena ja tässä on tämmönen muija, jonka tekisi mieli vähän ottaa lepiä.

Mutta onneksi on keksitty musta huumori. Sitä voi laulaa lempeällä ja rakastavalla äänellä kaikenlaista: "Tuu tuu tupakkaarulla, miksi vitussa sinä et nukahda. Tulin pitkin Turun tietä, helvetti sentään kun tämä on perkeleellistä."

Ja onneksi nuo sairaat reaktiot ovat vain sellaisia tunnevälähdyksiä, eli itsekkäät ajatukset eivät etene itsekkäiksi teoiksi ja sitä kaikessa monen heikosti nukutun yön jälkeisessä houretilassaankin osaa olla rakastava vanhempi ja pidellä sitä vauvaa sylissä ja lohduttaa ja imeä sitä räkää sillä nenä-friidalla ja ajatella sitä hippiä, jonka näin vuosia sitten Intiassa ja joka oli tatuointut käsivarteensa: This too shall pass.

Ja se vielä, että onneksi meitä on kaksi aikuista valvomassa. Jotenkin se on niin tärkeää pystyä tilittämään siinä hetkessä toiselle, että "tää on siis aivan sairaan karseeta" ja sitten vääntää siitä heti perään jotain läpändeerosta. Jos mulla ei olisi Tikiä näissä hetkissä, niin sitten kyllä soittaisin siskolle tai äidille tai kelle vain keskellä yötä, koska muuten saattaisi hulluus korjata munt.

No, saatiin lääkäriltä aika hyvät dropit (tuo Physiomer Baby on taikalääke nenän tukkoisuuteen, vielä ihanan jämäkkä puteli!) ja Alppu alkaa olla taas kunnossa. Mutta kyllä tämä tuo pakostakin sellaiset ajatukset mieleen, että miten ne ihmiset selviää, joilla on joku yöt läpeensä huutava koliikkivauva. Jos mun vauva järjestää tuommoiset Guantanamon karkelot kerran yhdeksässä kuukaudessa ja olen ihmisraunio sen jälkeen, niin mites sitten semmoinen, että näitä olisi peräkkäin vaikka kaksi tai neljä tai yhdeksänkymmentä. Siinä kohdassa pitäisi ehkä itsekin tatuoida omaan kätöseen isoilla tikkukirjaimilla: Tämä menee ohi.

 

Mitkä ovat teidän selviytymiskeinot nuhaisen lapsen kanssa?

 

ps. Löydätkö kuvasta virheen? Uneton Hermannissa ei oikein osaa kirjoittaa tuota englantia.

 

 

Share

Kommentit

Mä mietin heti kuvaa katsoessani että tuokin kirjoitusasu on varmaan joku tehokeino :D

Paranemista beebolle!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, ei suinkaan! Tajusin tuon typon vasta kun olin julkaissut tämän postauksen ekan kerran ja olin että eeeeeeiiiih! Pitääkö ottaa uusi kuva, kun oon niin tollo. Mutta en sitten jaksanut, kun oon myös laiska.

Maria Hakkala
The Variety Show

I feel you!

Meillä poika on myös sairastellut ensimmäistä flunssaansa, mutta toistaiseksi vain kevyellä kirkkaalla räkäisyydellä sekä siitä johtuvalla ärsytysyskällä. Sydän syrjällään pojan jokaista unen aikaista yskäystä kuuntelemme, mutta sama aurinkoinen poika sängyssä joka aamu odottaa. Yöt ovat sujuneet pojan näkökulmasta varsin hyvin, vaikka meitä hiukan on valvottanut huoli.

Itsellä on myös pyörinyt mielessä, että entäs jos se flunssa olisi sellaisen todellinen tappajaflunssa, mikä kaataa aikuisetkin petiin, ja miten flunssasta kärsivää lasta voi auttaa nukkumaan, ja miten sitä sitten itse jaksaa, ja onneksi meillä ei ole koliikkivauva. Eli samoilla ajatuksilla, vaikkakin pienemmällä flunssalla mennään!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai niin siis lisättäköön vielä tuohon, että tuona kidutusyönä olin itsekin kuumeessa ja ylös nouseminen pyörrytti ja särki. (Vähän yritän nollata huono äiti -pisteitä.)

Mutta joo, 99 % ajasta suurin huoli on kyllä tuosta pienestä potilaasta. Se on niin avuton silloin, kun olo on tukkoinen.

Paljon tsemppiä myös teidän pienelle toipilaalle!

paulahelena
ALUAP

Ahhhh onneks oli ps! Mietin koko postauksen vaan et miksi typo, onko tarkotuksellisen taiteellista vai vaan rehellinen virhe :D

mä en muista mitään kauhunuhaa pojalla mut physiomer rokkaa ja joskus on ollu korotettu tyyny mut ehkä vasta isompana. Nenäfriidaa koitin ehkä kerran enkä saanu mitään ulos niin se sit jäi. Aijoo ja höyryhengitys sillai et äiti käy rentoutumassa kuumassa suihkussa ja sen jälkeen bebe kuskataan kylppäriin hengittelemään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Pitääkin ottaa tuo höyryhengitys ohjelmistoon, rentoutuminen kuumassa suihkussa kuulostaa erinomaiselta idealta :D

saarah
visual diary

MAHTAVA KUVITUS <3

(Kirjoitusvirheen voi todellakin laittaa sen piikkiin et "tää oli tehokeino") :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Jos mä saan Saara Helkala -fontin luojalta siunauksen tähän, niin sitten sen voi hyväksyä!!

Astmalapsen äiti (Ei varmistettu)

Sipulia sängyn alle on vanhan kansan keino. Itse en lopulta ikinä kokeillut, kun en kestä sen hajua. Meillä valvottiin astmalapsen kanssa vuosikaudet. Välillä kotona ja välillä sairaalassa. Päivisin sitten piti viihdyttää vilkasta esikoista.

Niinä vuosina en varmaan kauheesti aina lapsille leperrellyt vaunureissuilla. Tai ratikassa matkalla Ruusulaan. Niin vaan ovat silti oppineet monta kieltä kiitettävästi... Tuli tuo sosiaaliviraston viimeviikkoinen älynpläjäys taas mieleen...

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi että, en voi muuta sanoa kuin että oot vaan uskomaton äitisankari. Kuulostaa totaalisen kammottavalta!

Ja nimenomaan, kun se rauhallinen hetki puhelimen kanssa saattaa olla äidille henkireikä tietyssä elämänvaiheessa.

Astmalapsen äiti (Ei varmistettu)

No nimenomaan. Se puhelin voi olla viikkokausiin ainoa linkki ulkomaailmaan. Ja se välinpitämättömältä pökkelöltä vaikuttava naisihminen ihan vaan valvomisesta ja väsymyksestä romahduspisteessä. Suututtaa tää nykyinen käsittämättömän tuomitseva suhtautuminen äiteihin. Ei se mun aikana tämmöistä ollut! Älkää noteeratko noita juttuja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onpa kurjaa, että teillä sairastetaan! Meidän vauvan öisiin räkäkiukkuraivohuutoihin on auttanut kantoliina. Sängyssä jaksaa taistella unta vastaan, mutta liinatainnutus on liian kova vastus. Suosittelen kokeilemaan manducaa epätoivon hetkinä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei toi on muuten oikeasti hyvä idis! Pystyssä se  pystyy hengittämään paremmin. Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla ei oo sairasta lasta.. Mutta kyllä tuntu just tähän hetkeen rauhoittavalta kuulla toi "This too shall pass". Kiitos siitä!

Juliaihminen
Juliaihminen

KYLLÄ! Sitä joutuu hokemaan itselleen etenkin marraskuussa.

Valopäiväkirja

Paranemista pienelle! Meillä kans huudettiin yhden syysflunssan yhteydessä tukkoista nenää niin karmealla vimmalla, että meinasin jo soittaa päivystykseen kun "tällä on nyt varmasti joku hirveä allerginen reaktio ja kato nyt kun se on naamastakin ihan turvonnut"... En sitten kuitenkaan soittanut ja oli "vaan" korvatulehdus. Mutta ne semmoset yöt on karseita ja varmasti jokaisella on useamman tunnin heräilyn jälkeen mielessä lähinnä omat unet... Physiomer on kyllä ihan paras ja nenäfrida myös ^^

Valopäiväkirja

Niin ja huvitti tuo "This too shall pass", nyt kuopuksen vauvavuonna oon nimittäin toistellut sitä mielessäni harva se päivä :'D 

Ee (Ei varmistettu)

Kuulostaa niiin tutulta nuo tuskaiset yöt! Meillä sattui ensimmäinen kunnon flunssa ulkomaanreissullle, kun oltiin ystäväperheen luona käymässä. Oli aivan hirveä kanniskella tunnin välein herävää, tukkoista nenäänsä itkevää vauvaa yöllä, kun vielä tiesi, että kukaan muukaan talossa ei saa nukutuksi. Ja pelotti tosissaan, että vauvalla on korvatulehdus eikä päästä lentämään takaisin, vaan jään kahdestaan vauvan kanssa epämääräiseksi ajaksi parantelemaan sitä korvatulehdusta, kun mies lentää Suomeen töihin. Halusin käydä tarkistuttamassa vauvan korvat ennen lähtöä, kun omassa sisarusparvessa on monta lapsuuden korvatulehduskierteestä kärsinyttä ja itsellänikin on puhjennut tärykalvo lentokoneessa flunssaisena lentäessä. No, se korvatulehdus sitten tulikin vauvalle, mutta onneksi vasta sen jälkeen, kun olimme jo lentäneet takaisin.

Hirveän ensimmäisen flunssakokemuksen odotin pelonsekaisesti seuraavaa flunssaa ja niitä hirveitä öitä. Mutta meillä auttoi sipuli! Siis ensin reipas kylpyhuoneen höyrystys iltaisin ja vauvan kanssa hengailu siellä ennen iltasyöttöjä. Sillä välin makuuhuoneeseen vauvan sängyn alle pari sipulia pieneksi pilkottuna ja vielä pyykkitelineelle märkiä pyyhkeitä kostuttamaan huoneilmaa. Siitä sipulista tuleva haju on kamala, ja itselläkin silmiä kirveli, mutta sen kesti kevyesti, kun vertasi siihen öiseen hysteeriseen huutoon ja kanniskeluun. Suosittelen kokeilemaan, yöllä imettäessä huomasi, että vauvan nenä on täysin auki. Nukuttiin jopa hyvin, etenkin kun saatin päiväunet kuntoon. (Meillä on niin, että jos päiväunet jää välistä, yökin on vaikea).

Päiväunienkin kanssa oli siis ongelmia, kun kipeää lasta ei viitsinyt viedä pakkaseen ja sisällä unen päästä kiinni saamisen olisi ilmeisesti vaatinut höyrytykset ja sipulit. Sitten keksin, että vauva nukkui nenä tukossakin hyvin ratikassa, siellä kun on viileä ilma ja sopiva kohoasento selinmakuulla. Ajelin siis tyytyväisenä kolmena päivänä neljä tuntia päivässä ratikalla ja luin tenttiin (sopivasti sattui flunssa just tenttiviikolle).

Nenäfriidaa ei käytetty juurikaan, kun sen käyttäminen sai aikaan hysteeristä huutoa. Sitten kun vauva oli tarpeeksi leppynyt syödäkseen taas, oli nenä jo uudestaan tukossa (meidän vauva ei suostu rinnalle kiukkuisena). Tosin korvatulehdusten ehkäisemiseksi imeminen olisi hyödyllistä, sanoi lastenlääkäri. Mutta myönsi, että haastavaa voi olla imeminen nopealiikkeisen yksivuotiaan kanssa.

Ja samaa mietin, että mitenköhän sitä jaksaisi jatkuvasti huonosti nukkuvan vauvan kanssa, kun jo pari yötä niin, että tunnin välein pitää herätä kantamaan vauvaa, saa hulluuden partaalle.

Vau mikä vauva!

"Pahinta on se, että niinä yön pimeinä tunteina pahimmalta ei tunnu lapsen hätä. Muutamina hetkinä pahimmalta tuntuu oma hätä. Miksen mää vaan pääse jo nukkumaan?!"

Kiitos tästä. Musta kun tuntuu että kaikkien muiden kommentit kipeän lapsen kanssa on niin helliä, "voi pieni rakas reppana kun saisit unta", "sydäntäsärkevänä heijaan sylissä vaikka maailman loppuun", pusipusi nyyhkis, ja sit ite on sillain VOI VITTU NUKKUISIT NYT JO. No joo, kyllä tietty sit kun JOS vauvalle tiuskasee ton todella toimivan "nuku nyt" -käskyn, niin tottakai siinä tulee surku ja tajuaa että on tässä joku toinenkin kärsimässä kun minä itte.

Meillä on usein nukuttu pystysylissä, siis että ite on puoli-istuvassa asennossa sängynpäätyä vasten ja vauva nukkuu rinnuksilla, auttaa edes joskus... kunhan siis saa vuorattua ympäristön ja tuettua itsensä/vauvan niin ettei se pääse tippuun lattialle, ja jos vauva on sen verran iso ettei retkahda vaikka johonkin suuntaan nytkähtäiskin. Saa itekin ees vähän torkahdettua sen sijaan että seisoo vauva sylissä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tähän ei voi muuta sanoa kuin Morgan Freemanin matalalla äänellä:

Please Go the Fuck to Sleep.

Meillä beebo huusi ensimmäiset 2,5kk ihan joka yö klo 23-03 suoraa huutoa, ennen kuin taipui unille. Joskus pitempäänkin, parhaimmillaan melkein viiteen aamulla. Lisäksi myös päivällä itki suurimman osan ajasta hereillä ollessaan. Oli viikkoja, jolloin ei ollut itkemättä missään muualla kuin mun sylissä ja huom ei kantorepussa (sitä ei hyväksy vieläkään) vaan käsien varassa sylissä. Nyt kun hän on puolivuotias, ja nukkuu hyvin, mikä siis meillä tarkoittaa kolmea heräämistä yössä. Joskus kun on oikein luksusta, herää hän vain kaksi kertaa. :D Ei tosin itkien kuitenkaan. Eilen katsoessani nukkuvaa vauvaani mietin huonolla omallatunnolla niitä paria kertaa, kun koliikin aikana olin kiukkuinen ja kyselin siltä pieneltä mahakipuja itkevältä raukalta, että miksi et voi olla hiljaa. Mutta se, millä siitä selvisin edes jotenkin järjissäni oli ajatus siitä, että tämä on vain vaihe. Tsemppiä kaikille vauvojen kanssa syystä tai toisesta valvoville ja tietysti vauvoille :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä lohduttaudun sillä, että Alppu kyllä ymmärtää jonain päivänä :D Tai ainakin pyrin kasvattamaan sen niin, että sille tulee tarpeeksi musta huumori ja se ymmärtää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Onneksi onneksi onneksi on ne vauvan hymyt aamulla! <3 (Ja usein keskellä yötäkin, kun on saanut oman pelleilymoodin tarpeeksi epätoivoiseen tilaan :)

Minna (Ei varmistettu)

Voi nenä-frida on ihan kiva, mutta jos lapsen nenän haluaa oikeasti tyhjentää, niin käyttäkää baby-vac nenäimuria! Kuulostaa hurjalta, mutta toimii! Tämän vinkin meille antoi upea Lastensairaalan väki, kun meidän pieni mies oli viime talvena siellä rs virusta potemassa.. Tsemppiä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oon nyt muutamasta apteekista yrittänyt hommata baby-vacia, mutta ne on olleet loppu! (Yllättäen, kun on tämä flunssakausi.) Mutta suunnitelmissa on hankkia se.

Anjuska
Ripaus elämäämme

Meillä pojat ovat molemmat sairastelleet jo enemmän ja vähemmän pian viikon ajan ja yöt ovat olleet kaukana niistä seesteisistä rauhallisista öistä. Vanhempi poika on tullut iltaisin nukkumaan viereemme ja koko yö menee yleensä siinä että pieni vain yskii ja kuolaa paljon sekä se kitisee, koska nenä on niin tukossa ja kurkku pipi. Nenäsuihketta ei saa laittaa muuten sitten, se on kuulemma ihan kauheaa.... Pienempi taas yksii omassa huoneessaan ja itkustaa sillon tällöin jollon itse tietty pomppaan ylös tsekkaamaan tilanteen. Mutta, onneksi on yläkerran sohva. Siinä olen nyt nukkunut 3/7 yöstä. Mies ei herää pojan kitinään ja yskään, toisin kun mulla menee koko yö ihan plörinäksi, joten tämä ratkaisu on ollut todella toimiva, sellainen winwin tilanne. Mutta kyllä sitä aamusin aina tosin miettii, että oon kyllä maailman huonoin äiti kun tuollain jätän lapseni itkustamaan ja potemaan flunssaansa yöaikaan yksin. Tosin, eipä siitä oo apuakaan jos siinä vieressä olisin koska ei se olo helpota vaikka kuinka ottaisin lähelleni ja kainaloon. 

Pikaista paranemista sinne teille!

Vierailija (Ei varmistettu)

pilkottu sipuli ja ilmankostutin on meillä olleet hyvä apu! Tsemppiä,

chaura
Misplaced

I feel you! Täällä likalla 7kk ikää ja eka flunssa pikkuhiljaa menossa ohi. Ei onneksi noussut korviin! Silti sen räkinän, rohinan ja yskimisen seuraaminen on ollut aika kamalaa. Ja tää on ollut kuitenkin kuumeton ja enimmäkseen hyväntuulinen, vaikka pinna onkin (vauvalla ja muilla) lyhyempi ja väsyttää (kaikkia) normaalia enemmän.
Meillä auttoivat keittosuolatipat nenään, basibact nenänalusihoon, "kuuma suihku " -höyryhengitys vessassa ja sängynpäädyn kohottaminen sekä rinnan imeminen (aukaisi nenän joka kerta). Pilkottu Sipuli oli yhtenä yönä kokeilussa ja luulin sen auttavan, kun alkuyö meni paremmin, mutta seuraava yö ilman meni ihan samalla lailla joten tiiä häntä. Nenää ei meidän tytöltä saa (=pysty) imemään millään, keittosuolatipat pitää heittää lennossa sinne päin (koko naama märkä) eikä räkäistä nenää saa HERRAJUMALA SENTÄÄN pyyhkiä!! Mikä huuto, itku ja draama. Alkaa itseäkin ensin vituttaa ja sitten naurattaa kun toinen niin verisesti loukkaantuu ja huutaa naama punaisena ja räkä poskella. Ah äitiys.
Sitten kun se viikonlopun rohisi ja kehräsi, ja lopulta vein maanantaina lääkäriin varmana siitä että tauti on keuhkoissa tai korvissa, niin toki siellä hengitys kulki vaivattomasti (no istui ulkona rattaissa matkalla sinne) ja tyttö keimaili minkä ehti, ja lääkärin mielestä "Tämä on ihan terve lapsi ja turha käynti". Aijjaa joo kiitos (ja kyllä, sen mielestä tultiin ihan turhaan näytille). Katsoi se sentään onneksi että korvat ja keuhkot oli OK.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, meiän Alppukin loukkaantuu tuosta "rään varastamisesta" aivan järjettömän paljon. Välillä mietin, että nouseeko siitä aiheutuneen itkun myötä sitä räkää niin paljon nenään, että koko nenä-friida on plus miinus nolla. No, jatketaan imuharjoituksia. (Niin yököttävää, mutta mitä sitä ei tekisi...)

Kommentoi