Vauva ottaa hennatatuoinnin

Ladataan...
Juliaihminen

Meille on syntynyt matkalla syömisen suhteen jo rutiini: aamupala hotellilla, lounas jossain kivassa raflassa ja illallinen iltabasaarilla. On huippua pystyttää leiri johonkin vauvojen kanssa, ja sitten vuoron perään käydään hakemassa erilaisia pikku naposteltavia pöytään. Koska annokset maksavat enimmillään 100 bahtia (alle 3 euroa), voi tuoda aina hauskoja pikku yllätyksiä muille, kuten sticky riceä mangolla, mansikoita, nutellalettuja tai friteerattua tofua. 

Chiang Maissa järjestetään sunnuntaimarketti Rachadamnoen Roadilla, jossa myydään paitsi ruokaa, myös kaikkea kivaa tiplehööriä. Vielä tässä vaiheessa reissua en ostanut mitään, mutta viimeistään Bangkokista on ehkä pakko ostella Alpulle jotain krääsää. Alpun matkakumppani Eippu sen sijaan on saanut jo hellyyttävät kilisevät tossut ja sellaiset söpöläiset norsuhippipöksyt. (Vaikka Niina yhtä lailla tiedostaa niiden korneuden!)

Mikä siinä muuten on, että kun ehdollistuu parikin päivää tietynlaiselle estetiikalle, sitä alkaa fiilistellä, vaikka aiemmin suuhun on noussut pieni määrä oksennusta sellaista nähdessään? Jo nyt viikon matkanteon jälkeen haluaisin otsaa Alpulle sellaiset saastaiset hippihousut, tatuoida hänen miltei kaljun päälaen hennalla ja pukea hänet sellaiseen thaimaalaiseen kauhtanaan. Puhumattakaan niiden puukorujen määrästä, jotka voisin laittaa hänen kaulaansa killumaan. Travelleri-estetiikka, jotenkin se on kaikkialla niin samanlaista, oli sitten Intiassa, Tansaniassa tai Thaimaassa. Mistä se johtuu?

Sama omituinen kulttuurin omaksi ottaminen kävi taannoin myös Pietarissa. Aluksi kummasteltiin sikäläisten naisten korkeita korkoja ja minareita. Parin päivän päästä löysin itseni ystäväni Marian kanssa erään ostoskeskuksen pukukopista fuck me -bootseissa, nahkaminihame ja seeprakuosia oleva toppi päältä ajatellen, että damn woman, you look hot!

Onneksi ruoka on semmoista, että sillä voi tyydyttää pahimmat shoppailuhimot ilman, että oma (tai vauvan) tyyli tai kodin sisustus ottaa järkyttävän käänteen riemunkirjavaan, jopa batiikkivärjättyyn suuntaan. Siksi olen täällä antautunut kerta toisensa jälkeen herkuille. Myös Seven Elevenin minikääreissä olevat suklaavarannot ovat käyneet tutuiksi. Miksei Suomessa myydä mini-kitkattia tai mini- äm et ämmää? No, ihan hyvä että ei myydä.

Hitto, mistä nämä mun läppärin näppäimistön ja näytön päälle tunkevat pienet muurahaiset oikein tulevat? Luonto tulee lähelle.

 

Thukkasten Thaimaa-kuukausi:

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Yllätys Chiang Maissa

 

Share

Kommentit

EllaGusGus

Fuck me -bootsit mainittu :D Tulee mieleen kultainen nuoruus, heh. Kai näin synttäripäivänä voi niin sanoa :D Mä en oo muuten vieläkään maistanut mango sticky ricea (äännetään tietenkin stiki lai), onko se hyvää? Pus pus!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii, synttärityttö! Mun ois pitänyt tarjota sulle eilen stiki lais mango! Mä tykkään, semmosta sokerista mössöriisiä, johon mango tuo vähän raikkautta :)

Kommentoi

Ladataan...