Vauva "syö"

Juliaihminen

Välillä musta tuntuu siltä, että käyn imettämässä Alppua vielä hänen ylioppilaskirjoitustensa tauolla. Rintamaito saattaa olla hänen pääasiallinen ravinnonlähteensä vielä pitkään. Tämä syömään opetteleminen on ollut hilppasen haastavaa. 

Kun neljä kuukautta sitten lähdin tähän operaatioon, olin ihan fiiliksissä. Makujen maailma se vain avautuisi mun pikkuiselle. No, niinhän se onkin avautunut. Ja aika nopeasti myös sulkeutunut. Kyllähän se ruoka käy siellä suussa. 

Aluksi meillä oli vain yksi maistelutuokio päivässä, kuudesta kuukaudesta lähtien niitä on ollut kolme tai neljä. Pakastin on nyt täynnä itse tehtyjä "herkkuja": bataattisosetta, porkkanaperunaa, kukkakaalia, kanamuhennosta, kalamuhennosta ja linssikeittoa. Sormiruokana on tarjottu kurkkua, avokadoa, kananmunaa, tuoretta mangoa, porkkanaa, naksuja ja millon mitäkin. Puuroihin on lisätty marjasoseita, niitä on soseutettu, on ostettu vauvojen mannapuurohiutaleita.

Sisään ja ulos!

Jäbälle maistuu valmisruuat. Ellan keittiön tuotokset uppoaa. Jopa niin hyvin, että nykyään Alppu heittää lusikan lattialle, riistää pussukan mun kädestä ja imee setit itseensä parissa minuutissa. Mutta olisi ihan kiva, että ainakin himassa se söisi välillä jotain tuoretta.

Tällä hetkellä rytmi on seuraava: Aamulla puuroa noin kaksi hiutaletta sisään (loput lattialle). Lounaalla, kun ollaan jossain kaupungilla ravintolassa, valmisruokapussukka uppoaa alta aikayksikön. Illalliseksi yritys antaa jotain itse tehtyä proteiinipitoista moskaa. Iltapalalla taas uusi puuroyritys. Väleihin imetystä (josta se ilmeisesti saa kaiken ravintonsa).

Mirja antoi mulle lainaan Luomuruokaa lapselle -kirjan ja tämän hetken hittiopuksen Samasta padasta. Niistä aion seuraavaksi yrittää kokkailla, koska ilmeisesti mun kokkailutaidot eivät riitä meidän pikku snobbailijalle.

Sitä mä kyllä vähän ihmettelen, kun kaikki julistaa tuota sormiruokailun ilosanomaa. "Sen jälkeen kun aloitimme sormiruokailun, lapsi on syönyt itse vatsansa täyteen." Mulla taas on semmonen olo, että tuo jäbä ei tajua, että se ruoka kuuluu niellä. Pelkkä jäystäminen ei riitä.

Olen kuitenkin pyrkinyt noudattamaan sellaista periaatetta, että ruokailun pitää aina olla kivaa, joten en viitsi pakottaa tuota syömään. Jos ei kelpaa, niin en tunge. (Mutta jatkan toki seuraavalla kerralla yrittämistä.) Olen myös luovuttanut ruokapöydän ympäristön siisteyden suhteen. Meidän kaunis Artekin pöytäliina on kokenut uskomattoman häväistyksen. Se ei ole enää entisensä. (Katselen kaiholla kuvaa puhtaasta liinasta esimerkiksi tästä postauksessa).

Ressailin isosiskolle, että meidän vaavi on tuhon oma, kun mikään tuore ei uppoa. Etenkin, kun näin seitsemän kuukauden ikäisenä niitä ruokailuja pitää olla jo kolme päivässä. "Mä lasken sen niin, että kun pari hernettä on saatu menemään lapseen, lain kirjain on täytetty", Lotta lohdutti. Oon ottanut tämän ohjenuoraksi. Kenties lapson ihon läpi imeytyy myös jotain ruoka-ainesta. 

Harjoitukset jatkuvat.

*Kuvan Ella's kitchenit sain Mildhin pressitilaisuudesta. Ne on jo tuhottu.

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuollaisia pussukoita myydään myös itsetäytettäviä ja uudelleenkäytettäviä. Jos se onkin se muoto, mikä teidän murusta houkuttelee, että saa vain imaista ruokansa :D Niihin voi siis itse sitten tehdä sapuskat sisälle. Pidemmän päälle voi myös säästää rahaa, jos pussukat on ainoa mikä kelpaa!

Meidän poika on ollut tosi hyvä syömään alusta asti, mut jossain kohti totesin että kyllästyi meidän omiin perussoseisiin, Semperin thaiwokki-tyyliset uppos paljon paremmin. Tykkäs mausteista :D Ei olisi myöskään ikimaailmassa jaksanut itse sormiruokailla sellaisia määriä kun soseita söi, ja suu aukesi siis kuin linnunpoikasella heti edellisen lusikallisen perään. Ruokahalu oli motoriikkaa vahvempi pitkän aikaa!

Suvi K.
Sisunainen

Kerron lohduttavan tarinan: Mulle on (äitini kertoman mukaan) pienestä asti syötetty kaikkea mahdollista terveellistä ruokaa. Paitsi etten syönyt sitä. Niin kauan kuin muistan, siihen asti kun olis ehkä 15-vuotias, kieltäydyin kaikesta paitsi about kuudesta tutusta ja turvallisesta ruokalajista, ja kaikki kasvikseen viittaavakin oli kauhistus. Nykysin syön (maun puolesta) ihan mitä vaan, ja ruoka ilman vihanneksia tuntuu automaattisesti jotenkin vajaalta. Että jos lapsi on nirso jossain kehitysvaiheessa, niin kyllä se parinkymmenen vuoden sisään ohi menee. :D 

Antisankari

Koita pistää puuron sekaan noita Ella's Kitcheneitä? :) Monethan makeuttaa puuroja hedelmäsoseilla. Meillä on auttanut myös se, että tekee niistä toooosi löysiä.

 

Meilläkään ei muksu inspiroidu lihasoseista, mut vanha kunnon Bonan spagettia ja jauhelihaa on ainut kun kelpaa. Ja totta puhuen ne kaikki muut lihasoseet onkin ihan hirveitä.

 

Jos oot jo ollut valmis kokeilemaan sormiruokailua, niin toinen mahtava sottaaja on antaa muksun syödä ite lusikalla. Jos se sillon kiinnostais enemmän, kerta osaa jo ite imeä pussistakin? Puuro ainakin on siitä kiva että se jää tahmasena hyvin lusikkaan kiinni vaikka olis miten päin.

niinis (Ei varmistettu) Http://taimimaailma.wordpress.com

Kannattaa seurata Simppeliä sormiruokaa -blogia ja samaa ryhmää Facessa, sieltä saa tosi hyviä vinkkejä ja reseptejä.

niinis (Ei varmistettu)

Tarkennan siis vielä, se nimi on Simppeli sormiruokakeittiö :)

Nina Enroth

Taaperoimetys on niin ysäriä, koululaisimetys sen olla pitää ;) Tsemppii. Niin kauan kuin tyyppi voi hyvin ja kasvaa, ei hätää. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos Nina! :)

Lukiolaisimetystä kohti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiittämättömyys se on maailman palkka. Meidän samanikäinen bebe ei myöskään arvosta äidin kokkailuja kovin korkealle, valmisruuat ne maistuvat. Lohduttaudun sillä että jonkun tutkimuksen mukaan lasten valmisruuissa oli vähemmän sokeria ja tyydyttyneitä rasvahappoja kuin kotiruuassa... Marjoja olen saanut menemään muussaamalla ne banaanin kanssa yhteen, kai se taittaa vähän niitten happamuutta. Bataatti toimii alustana kasvismössöille. Mutta aika paljon lapioidaan ruokaa suoraan pilttipurkista. Sormiruokailu ei meilläkään toimi muuten kuin vauvan sormista koirien suihin.

MiiaK (Ei varmistettu)

Just näin, älä stressaa ruokailuja. Jokainen bebbe on erilainen ja niitä kiinnostaa eri jutut. Teillä se on hedelmäsoseet. Meillä taas ei ole soseet ikinä maistuneet vaan vähän sellainen raffimpi koostumus ja itse lusikalla syötynä. Näitä eikö-se-enää-ikinä-syö-mitään-muuta-kuin-tuota-yhtä-ja-samaa -kausia tulee ja menee. Meillä ainakin hampaiden tulo muutti aina ruoka-halua eli syöminen loppui ja tissillä roikkuminen alkoi, kylmien kurkkutikkujen jäytämisen ohella. Kyllä isompikin bebbe todistetusti elää usean viikon pelkällä rintamaidolla ilman sen suurempia ongelmia :D

Pöytäliinat kanattaa laittaa syrjään tai edes suojata jollain. Meillä ollut toimiva tällainen helposti puhdistettava alusta, jossa astiat pysyy hyvin paikoillaan pienen sählätessä:

http://www.maxplay.fi/epages/maxplay.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2011112...

Pakollinen disclamer: ei ehkäise maitolasin kaatumista :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Älä ota stressiä, tärkeintä on, että tyyppi kasvaa, se kertoo, että ruokaa on riittävästi.
Meillä lasta tuntui haittaavan ruuissa sekä maku, että rakenne. Niinpä aluksi sekoitin hedelmäsoseisiin vähän jotain hienojakoista raastetta, että oppi nielemään sattumiakin. Uudet ruuat sekoitettiin alkuun hedelmäsoseeseen siten, että lusikkaan ensin ruokaa ja sitten kärkeen hämäykseksi reilusti hedelmäsosetta. Myös korvikkeilla laimentaminen auttoi totuttelemaan makuihin.
Pirkan pussipastat ovat maistuneet melko hyvin, mutta monet bonat ym ei uppoa ja ihan kamalaltahan ne maistuukin :D
Puuron voi vetää vaikka sauvasekoittimiella soseeksi ja reilusti sosetta kylkeen.
Mäkään en jaksa sormiruokailua, mutta tyyppi tykkää imeskellä esim omenanlohkoa tai porkkanatikkua, jos antaa semmoisen kouraan. On siten tottunut vähän makuihin myös.
Bonne-merkkisinä saa muuten tosi hyviä sosepurkkeja, semmoisia maitopurkin näköisiä, löytyy yleensä jostain säilykehyllystä ns aikuisten puolelta. Sosetta kuluu meillä niin paljon, että niihin pikku pussukoihin menee hermot :)

Kommentoi