Vielä kerran: Kulttuurinen omiminen

Juliaihminen

Mun mielestä ehdottomasti yksi vaikeimpia tällä hetkellä julkisessa keskustelussa pyöriviä aiheita on kulttuurinen omiminen eli kulttuurinen appropriaatio. Se on aivan sairaaaaaan hankala homma. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä varovaisemmaksi mä tulen. On monia asioita, joita olisin voinut tehdä (ja teinkin) vielä vuosi sitten, mutta joita en enää todellakaan nyt tekisi:

- Ripustaisi kotiini roikkumaan jostain krääsäliikkeestä ostettua unisiepparia

- Pitäisi Indiskasta ostettua Buddha-patsasta telkkarin vieressä (terveisiä mun opiskelijakämpästä!)

- Laittaisi bindiä otsakoristeekseni, koska se on niin cool

- Kehystäisi lapseni seinälle söpöä julistetta eskimolapsista

- Asettaisi intiaanipäähinettä päähäni suorassa tv-lähetyksessä (tai missään muuallakaan)

Kulttuurinen omiminen tarkoittaa sitä, että hallitsevan kulttuurin edustaja ottaa käyttöön vähemmistökulttuurin osia, vaikkapa vaatteita tai asusteita, yleensä väärässä yhteydessä ja niin, ettei alkupeärisestä kulttuurista tiedetä juuri mitään, eikä varsinkaan olla kiinnostuttu ottamaan siitä selvää.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista tai kodin sisustuksesta vaan ihan puhtaasta syrjinnästä. Useimmat vähemmistöjen edustajat, kuten monien maiden alkuperäiskansat, eivät edelleenkään ole tasavertaisessa asemassa valtaväestön kanssa. 

Koska minä kuulun Suomessa valtaväestöön, minun voi olla todella vaikea ymmärtää, miltä tuntuu, kun joku tulee ja pöllii kulttuurista jonkun osan ja käyttää sitä hubaillakseen vaikka kännissä festareilla, naamiaisissa tai ihan vain ulkonäkönsä somisteena siksi, että se on "just nyt trendikästä". 

Siihen ei auta, että sanon ylimalkaisesti, että mielestäni intiaanipäähine on "hieno visuaalinen elementti" tai että minähän tässä kunnioitan Amerikan alkuperäiskansoja. En kunnioita. Siihen ei auta myöskään, että sanon minulla olevan "paljon Somaliasta kotoisin olevia ystäviä, joiden mielestä tällainen on tosi hauskaa läppää". Voi olla että on, voi olla että ei ole, mutta eivät he voi antaa kenellekään lupaa kertoa rasistisia vitsejä. Siihen ei todellakaan auta se, että alan mussuttaa siitä, että "kaikenlaisia mielensäpahoittajia täällä sitä taas on liikkeellä" ja että "minun ilmaisuvapaus on nyt tässä pahasti uhattuna".

Pari syytä, miksi kulttuurinen omiminen on huono homma:

Eurooppalaiset ovat vuosisatoja riistäneet eri alkuperäiskansoja: Amerikoissa intiaaneja, Australiassa aborginaaleja tai Pohjoismaissa saamelaisia. Alkuperäiskansojen tavoille, kulttuurille, uskonnolle ja kielelle on naurettu, niitä on häpäisty ja tehty täysin näkymättömäksi. Nyt sitten nämä yhtäkkiä kelpaavatkin meidän muotikuvastoon. Vaikka juuri minä yksilönä en ole käynyt 1960-luvulla kieltämässä saamelaisia puhumasta omaa kieltään, niin minulla on silti vastuu nyt kunnioittaa heitä ja heidän kulttuuriaan.

Myös raha on iso ongelma. Yleensä feikkien rihkama-asusteiden tuotot eivät todellakaan mene alkuperäiskansoille, vaikka myytävä esine on syntynyt heidän kulttuurissaan. En aiemmin edes tiennyt tätä, mutta haastateltuani saamelaisen kulttuurin opettaja Sigga-Marja Maggaa Oulun yliopistosta, kävi ilmi, että saamelaisten kielessä ei ole olemassakaan mitään "neljän tuulen lakkia", vaan se on turisteja varten keksitty termi, jolla voidaan myydä rihkamaa.

Sanoin alussa, että kulttuurinen omiminen on vaikea aihe. Se on! Koko termi ja aihe on suomalaisessa keskustelussa niin uusi, ettei kukaan oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua, mitä se on ja mitä ei ole.

Jopa (Suomessa koko termin kunnolla läpi lyönyt) Koko Hubarakin kirjoittaa Ruskeissa tytöissä (2017) rap-musiikkia käsittelevässä luvussaan:

"Sen lisäksi, että hiphop on minulle laastari ja sanasto, se on myös appropriaatiota. Vaikka hiphop on minulle keino yrittää rakastaa ja ymmärtää itseäni, eikä keino vain vihata itseäni ihan vain vähemmän, se tulee aina olemaan lainattua ja siksi se tulee aina jäämään etäiseksi."

Tällä Hubara tarkoittaa sitä, että vaikka hän ihailee, kunnioittaa ja rakastaa hiphoppia, rap-kulttuurin juuret ovat pohjimmiltaan "brutaalisti irti revittyjen, Afrikasta Yhdysvaltoihin kuljetettujen orjien suullisessa historiassa, esi-isien shoutouttaamisessa ja kaipuussa kotiin ja vapauteen". Ja koska Hubaran tausta ei ole tällainen, hiphop-kulttuuri ei ole pohjimmiltaan hänen kulttuuriaan.

Mikä on kulttuurisen omimisen ja lainaamisen ero? Onko ok fiilistellä mahtavaa räppiä, tatuoida kauniita kiinankielisiä merkkejä käteensä, pukeutua Ruisrockiin leihin tai harrastaa afrotanssia? Onko ok, että mulla on edelleen kirjahyllyssäni Tansaniasta suoraan tansanialaiselta käsityöläiseltä ostamani eebenpuupatsas, joka esittää afrikkalaista naista? Mä en tiedä. Mä vasta opettelen.

Mutta sen mä tiedän, että näissä asioissa en todellakaan lähde mussuttamaan kenellekään, että "sinä loukkaannuit väärin perustein". Ja pyrin varovaisuuteen, koska hyvin etuoikeutettuna ihmisenä se on vähintä, mitä minä voin tehdä.

 

Millaisia ongelmia olette kelailleet kulttuurisen omimisen suhteen?

 

 

Lue myös:

Näin saat yhdellä kysymyksellä ihmisen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi

Tunnista etuoikeutettu asemasi. Käyttäydy sen mukaisesti

Perustavanlaatuinen ylemmyys

Lue myös Emmi Nuorgamin hyvä teksti:

Mistä puhumme, kun puhumme saamelaisten oikeuksista?

 

 

// JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA //

 

 

Share

Kommentit

villeyk
Ihan jees

Tämä on kyllä aihe, josta en mielelläni sano yhtään mitään. Mutta sanonpa silti!

En nyt voi verrata tätä mitenkään esimerkiksi alkuperäiskansojen kokemaan, mutta yksi "hauska" kulttuurin omimisen muoto on mun mielestä underground-metallibändien visuaalisen estetiikan tuominen osaksi jonkinlaista hipstermuotia - juurikin tajuamatta, mistä oikeasti on kyse. Black metal -t-paidat tuntuivat olevan ainakin pari vuotta sitten jonkinlainen muoti-ilmiö ja muistan Sidewaysissa naureskelleeni erään tytön päällä olevaa Burzum-paitaa. Tai en tiedä, ehkä se tyttö halusi Sidewaysissa kantaa sellaisen bändin paitaa, joka on avoimesti väkivaltaisen nationalismin ja rotuoppien kannalla? Tai sitten se oli vain hieno paita, jonka viestistä kyseinen tyttö ei tiennyt mitään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta tuo sun vertaus on itse asiassa aika nerokas! Tietenkään se ei kerro siitä, miltä tuntuu, kun joku on alistanut väkivaltaisesti vuosisatoja ja sitten vie tuhkatkin pesästä, mutta siitä se kertoo oikeastaan aika oivaltavastikin, että miltä tuntuu, kun joku asiasta mitään tietämätön alkaa rippaa jotain pienen piirin juttua "koska ollaan trendikkäitä".

Nämä keskustelut on musta tosi hyviä, koska ne opettavat mulle siitä, miten kannattaa maailmassa toimia. Jos nyt ei kaikesta tarvitse tietää kaikkea, niin ainakin kannattaisi olla lähtökohtaisen kiinnostunut. Jos laittaisin päälleni Burzum-paidan, niin kyllä nyt ainakin voisi vaikka yhden Wikipedia-artikkelin puhelimella lukaista aihetta, kun kyllähän sitä nyt kannattaa tietää, mitä tässä omalla olemuksellaan mainostaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ja joo, munkin mielestä tämä on aihe, josta en mielelläni sano mitään, koska tosi usein siinä menee vähän vikaan tai on ihan täys urpo. Mutta toisaalta, sitten kun heittäytyy keskusteluun mukaan suht avoimin mielin, joku saattaa sanoa jotain, mistä opin jotain. (Kuten vaikka Burzumista. En tiennyt bändin taustoista mitään tätä ennen :D )

Kriselda
Kriselda

Tää on hyvä ja haastava aihe! Oon koko viikonlopun miettinyt tätä, kun näin Facebookissa ystäväni raivoamisen Stella McCartneyn afrikkalaishenkisestä mallistosta. En tajunnut yhtään, mutta tekstisi myötä sain vähän enemmän ymmärrystä aiheeseen. Itse olisin otettu, jos mun kulttuuri sais jonkinlaista nostetta länsimaisessa maailmassa. Toisaalta, olen sekarotuinen, joten en pysty identifioimaan itseäni täysin mihinkään alkuperäiskulttuuriin. Jotenkin sitä vaan haluis, että kaikki tulis toimeen kaikkien kanssa!

P.S. oon JUST niitä tyyppejä, joka käyttää bändipaitoja tuntematta yhtyettä. Kerran sain poikaystävältä White Snake -paidan ja yhdellä Googlettelulla paita sai vihreää valoa. Sen verran symppiksen näköisiä rokkareita tuli kuvahaussa! :D PEACE & LOVE!

Juliaihminen
Juliaihminen

No just näin! Tuo on tosi hyvä pointti, että sitä saattaa myös tuntea ylpeyttä siitä, että oman kulttuurin tuotteet kiinnostavat vaikkapa populaarikulttuurissa. Vaikka jos  Stella McCartneyn mallistossa olisi jotain Suomi-hehkutusta, niin olisihan se aika siistiä. :D Ja sitten taas saattaisi se ärsyttääkin, jos siinä olisi jotain ihan megastereotypisiä vaaleahiuksisia Elovena-muijia. En mä tiedä, hankalaaaaaa! :D

Mutta nimenomaan, peace & love! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisko kyse siitä, että suomalaisuudesta on harvemmin haittaa. Päinvastoin, suomalaisella passilla on maailman helpointa matkustaa jne. Tällöin Suomi-viittaukset populaarikulttuurissa ovat harmittomia ja tuntuvat ihan kunnioittavilta. Tilanne voi olla eri näiden Stella McCartneyn afrikkalaishenkisten vaatteiden kanssa (Huom, en ole perehtynyt tähän keissiin sen tarkemmin, kuin mitä näistä kommenteista ymmärsin). Toisaalla ihminen ei voi mennä afrikkalaistyylisissä vaatteissa työhaastatteluun tai asuntonäyttöön ja tulla kohdelluksi asiallisesti ja tasa-arvoisesti valkoisten työnantajien ja asunnonomistajien toimesta. Ja samaan aikaan toisaalla valkoisille kelpaavatkin yhtäkkiä nämä samat vaatteet, kun niillä voi saada mainetta ja rahaa omalle valkoisten porukalle. Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu loukkaavalta. Ja toki siis tässä väännettynä rautalangasta kuvio hyvin yksinkertaisesti, en tiedä juuri Stella McCatneyn keissistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Afrikassa on kylläkin maita, joissa omaa perinteistä muotia on sekoitettu länsimaisen muodin kanssa. Ehkä Stella on tästä saanut itselleen vaikutteita. Globaalissa maailmassa vaikutteita saadaan puolin ja toisin. Voisi jopa ajatella, että Stellan näytös voisi myös luoda kysyntää näille afrikkalaisille muotisuunnittelijoille.

js (Ei varmistettu)

Olen ehkä tässä hieman samoilla linjoilla kuin aiempi kommentoija (tosin nojaten ainoastaan omaan tuntumaan, ilman asiaan syvempää vihkiytymistä). Kun Stella McCartneyn malliston aiheuttamaa kritiikkiä lueskelee, on helppoa kauhistella mukana suunnittelijan ajattelemattomuutta. KUITENKIN pidän eri asiana, jos omitaan kulttuurista erityisen merkityksellisiä ja pyhiä symboleja. Toki pukeutuminenkin on osa kulttuuria, mutta esim. printeistä saatua inspiraatiota on vaikeampi suojata ja omia tiettyyn kulttuuriin. Äh, vaikeaa pukea sanoiksi.

Monet kommentoijat naureskelevat, että muodin mekassa (heh) Pariisiss esitellään muotia, joissa afrikkalaiset tädit ovat pesseet pyykkiä jo vuosia. En ole siinä asemassa, että voin ottaa tähän yksiselkoisesti kantaa, mutta jollain tavalla tämän voisi ajatella kehuna ja ihailuna.Sen sijaan, jos printeissä käytetään esim. pyhiä symboleja, vaan koska ne näyttävät kivoilta, on tilanne toinen. Toivoisin kuitenkin, että myös mallistossa tunnustetaan, mistä inspiraatio on saatu, eikä omita designia itselleen - ikään kuin kiellettäisiin selkeä yhteys Afrikkaan ja sitten myydään kauniita printillisiä leninkejä tuhansilla dollareilla valkoisille etuoikeutetuille jenkeille. Monet perään kuuluttivat myös mustia malleja - ehkä Afrikka yhteys tulisi vahvemmin esille, jos mallit olisivat etnisesti eri taustoista, mutten haluaisi ajatella, etteikö perinteisiä tiettyyn kulttuuriin kuuluvia käsityötaitoja voisi ihailla ja kunnioittaa myös tällainen vitivalkoinen suomalainenkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä jos wet t-shirt -kilpailussa mallit olisivat pukeutunuut rippialboihin? Tai lehdistössä leviäisi kuvia, jossa julkkis bailaa festareilla mutaisessa t-paidassa, jossa lukee "Levolle laske luojani"?

Maallisena suomalaisena on vaikea keksiä kulttuuristamme tosi henkilökohtaisia asioita ja merkityksiä, mutta kyllä niitäkin on. Osa uskonnollisia, osa ei. Ja sitten jos ne irrotetaan täysin yhteydestä, onhan se outoa. Vaikka alba symboloi tärkeää elämänvaihetta, sukua, aikuisuutta... Ja sen pukee päälleen vaan kerran... Niin olisi se outoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Olis hyvä läppä :D Nehän on vaan yks kaapu ja lause. En tykkää ajatella että esineillä on mitään arvoa symboleina. Ja tuo olis vaan sellasta kuittailua uskonnon suuntaan, niin kuin vaikka Darwin-kala, joka on ihan loistava. Olis kiinnostavaa nähdä joku taideprojekti tästä. Suomalaisen kulttuurin halventaminen.

lipe (Ei varmistettu)

Toki ymmärrän, että aihetta on helppo lähestyä pyrkimällä tuomaan sen lähelle: mitä suomalaisen kulttuurin omiminen olisi. Pitää kuitenkin muistaa, että todennäköisesti se tuntuu olevan "Hyvä läppä", koska suomalaiset on, valkoisina eurooppalaisina, globaalissa mielessä valtaapitäviä. Kulttuurilliseen omimiseen kuuluu käsittääkseni juuri se, että valtaapitävä osa vie jotain jo valmiiksi sorretuilta. Siksi se ei ole hyvä läppä, vaan vituttaa aika paljon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kipeimmistä asioista syntyy se paras huumori. Ilman itseironiaa elämä on kurjaa ja jos on samalla sorrettu, varmasti vielä kurjempaa. Vakavalla paasauksella ei pääse mihinkään, vaikka asia vakava olisikin. Kuten olen itsekin huomannut :-D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä taas näkee kuinka ihmiset pitää eri asioita tärkeinä. Vaikka nuo on sulle hyvää läppää, niin ei välttämättä kaikille. Vaan mäkään ymmärrä kaikkia kulttuuriseen omimiseen liittyviä juttuja. Mun mielestä nimenomaan kaikkia uskontoja ja muita arvomaailmoihin liittyviä juttuja pitää kunnoittaa, toki kunhan ne eivät ole esim. vastoin lakeja. Onhan rippialba vain vaatekappale, mutta olisihan se tahditonta jos sellaisella mentäisiin jonnekin wet shirt -kilpailuihin. Tuo toinen esimerkki tuntuisi jo pilkkaamiselta, siis että virren tai vaikka Raamatun osia käytetään tahallisesti yhteyksissä joihin ne ei mitenkään päin kuulu. Uskonnon vuoksi kokemani irvailu ja pilkka vaikuttaa pakostakin siihen kuinka helposti ottaa itsensä.

Miljalalalalal (Ei varmistettu)

Tämä on kyllä niin vaikea juttu. Myönnän ihan sairaan etten todellakaan ymmärrä ja usein huomaan ihmetteleväni että miten tuollaisesta voi loukkaantua. Tiedostan myös, etten ole oikeutettu määrittelemään kuka saa loukkaantua ja mistä, mutta mielestäni on juuri siksi tärkeää että tästä asiasta keskustellaan ja pyritään saavuttamaan edes jonkinlainen ymmärrys. On tosi mielenkiintoista miettiä, mikä on minkäkin kulttuurin omaisuutta ja mikä taas ei ole ja kuka sen saa määritellä ja miksi. Mikä esimerkiksi olisi sellaista suomalaiselle kulttuurille ominaista, mitä ei saisi kopioida vai onko sellaista? Tai voiko sellaista olla koska emme ole vähemmistö?

Juliaihminen
Juliaihminen

Jooooo! Tämä on siis aivan mahdoton suo. Ja sitten kun asiaa kerran alkaa katsoa tällaisten "lasien läpi", niin siitä ei tule loppua. Enkä mä todellakaan tiedä, kuka sää määritellä ja mitä! Välillä ajattelen, että ainakaan itse en mielelläni määrittele yhtään mitään :D

Ruotsinsuomalainen (Ei varmistettu)

Yksi asia, johon olen Ruotsissa asuessani törmännyt on meille suomalaisille ah niin rakas sauna. Olen useamman kerran reagoinut siihen, kuinka ruotsalaiset ystäväni ulkomaalaisten seurassa puhuvat saunasta kuin se olisi jotenkin olennainen osa paikallista kulttuuria tai kuinka ehdotellaan, että ulkomaalaiset vieraat voisi viedä vierailulle saunaan yhtenä paikallista kulttuuria edustavana aktiviteettina. Toisaalta taas tuntuu, että ruotsalaiset eivät oikein ole sisäistäneet sitä saunan perimmäistä merkitystä, sauna kun lähinnä on joko trendijuttu, jonne sovitaan treffit ystävien kanssa tai sitten se lämmin huone kuntosalilla, jonne mennään kuivattelemaan ja lukemaan lehteä (kyllä!) treenin jälkeen. Löylyn heittokin useimmissa ruotsalaisissa saunoissa on kielletty.

Toisaalta koen vain posiitiviseksi suomalaisten perinteiden leviämisen, sillä onhan sauna vaan niin hieno juttu, että olisi sääli, jos muutkin kulttuurit eivät pääsisi kokemaan sen tuomia positiivisia vaikutuksia. Toisaalta tuntuu kuin joku häpäisisi jotain minulle pyhää ja tärkeää. Tässä mielessä voin hyvinkin ymmärtää eri vähemmistöjen loukkaantumisen silloin, kun jotain heille ominaista, ehkä jopa pyhää, käytetään hyväksi niin, että symboli/esine/asia irroitetaan kontekstistaan ja siitä valitaan käyttöön vain ne aspektit, jotka "hyväksikäyttäjää" kulloinkin sattuvat miellyttämään.

Tuskinpa saunan alkuperä pelkästään suomalainen on. Kysymys lienee siitä, että suomalaisessa kulttuurissa siitä on tehty suomalainen vähän samalla tavalla kuin joulupukista, vaikka maailmalla joulupukin kotipaikka vaihtelee. Voisi siis ehkä todeta, että suomalaiset ovat omineet saunan ja markkinoineet sen muulle maailmalle suomalaisena.

En minä ainakaan kehtaisi Venäjällä väittää saunaa suomalaiseksi.

Ja vaikka sauna suomalainen olisikin, niin mitä ihmeen haittaa siitä on, jos saunomista harrastetaan muuallakin?

Ruotsinsuomalainen (Ei varmistettu)

En missään nimessä väitäkään, että sauna olisi pelkästään suomalainen keksintö ja yksinomaan suomalaisille kuuluisi. Onhan saunakulttuuria vahvasti esimerkiksi juuri Venäjälläkin, puhumattakaan muiden kulttuurien vastaavista sauna- ja kylpyperinteistä. En osaa eritellä, mistä lievä närkästymiseni juuri tässä asiassa johtuu, sillä kuten sanoin, on minusta vain positiivista, jos ja kun tällaiset hyväksi havaitut perinteet leviävät. Ehkä se on juuri se toisen kulttuurin perinteen (saunomiskulttuuri Suomessa) omanaan esittäminen (en sanoisi, että saunominen on Ruotsissa samalla tavalla kulttuurisidonnaista kuin Suomessa, ei täällä ole saunaa lähes jokaisessa talossa eikä valtaosa Ruotsin väestöstä käy saunassa säännöllisesti kuten Suomessa) taustoja ja syvempiä merkityksiä tuntematta (saunan merkitys suomalaisille, vai olenko se vain minä, joka kokee saunan jollain tasolla pyhäksi rauhoittumisen paikaksi? :D)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta puusauna mökillä on ns. pyhä paikka, jossa toisinaan kyllä otetaan ilo irti, kun vietetään mökkibileitä. Sähkösauna kotona on taas rentoutumispaikka, kuntosalin sauna taas oma juttunsa jne. Itse saunon mieluiten sellaisessa seurassa, jossa voi olla alasti ja heittää löylyä, mutta saa sitä muillakin tavoilla saunoa. :)

Tiia S (Ei varmistettu)

Hmm. Tämä etuoikeutettu asema alkaa olla itselleni liian raskas taakka. En jaksa, pysty, kykene kantamaan huolta maailman vääryyksistä niin laajalla skaalalla, mitä tuot esille blogissasi tai mitä luen uutisista. Kaiken kattava tietoisuus ei ole yhdelle ihmiselle mahdollista ja vaikka parhaansa yrittää, ei täydellistä ihmistä ole eikä tule. Siis sellaista, joka toiminnassaan kykenisi huomioimaan kaikki jollain mittarilla huonommassa asemassa olevat kanssaihmiset. Tai eläimet. Tai planeetan.

Olisiko tästä sinulle postausaiheeksi? Että kuinka paljon voi kantaa huolta muiden asioista ja ongelmista, kuin omista tai välittömän lähipiirinsä? Aihettahan sivuttiin aiemmassa postauksessasi, kun kommenteissa sai lukea että "ei ole oikea ongelma, kun ei ole minun ongelmani".

Juliaihminen
Juliaihminen

Olisi! Mä olen ihan varma, että yhä suurempi osa ihmisistä ovat vähän hukassa tämän jutun kanssa.

Myönnettäköön, että enimmäkseen mäkin vain elelen elämääni rallatellen mennessään, ja sitten aina välillä turautan jonkun tällaisen ajatuksen ulos itsestäni tai käyn jonkun kiinnostavan keskustelun. Jos joku alkaisi syynää vähääkään mun toimintaani, niin kritisoitavaa riittäisi aivan jumalattomasti. Siksi välillä vähän tuntuu jeesustelulta edes puhua tällaisista aiheista :D

Hilde (Ei varmistettu)

Hei

Kiitos, todella hyvä ja selkeä tiivistys ja reflektointi aiheesta!

mystery
Vision One

Mä olen ymmärtänyt niin että pyhät asiat, uskontoon ja uskonnollisiin menoihin liittyvät koristeet ja asut on aina väärin. Siksi esim intiaanien sulkapäähine ja intialaisten bindi on meiltä kielletty. Mutta arkivaatteet kuten japanilaisten kimono ei ole ongelmallisia. Tää on ainakin musta ihan hyvä jako mistä voi aloittaa, miettimällä että liittyykö tähän esineeseen/asuun vahvasti mitään pyhää tai uskonnollista. Sitten kansallispuvut on taas tosi laaja aihe, osaa niistä voi käyttää ja osaa ei, ja ne täytyy luultavasti opetella vaan tapauskohtaisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on hyvä pointti. Sit saamelaisten kohdalla oon ymmärtänyt että puvun väärinkäyttö ja feikkupuvut ym. on erityisen loukkaavaa siksi, että puku on niin keskeinen osa kulttuuria. Kun ei ole omaa valtiota tai maata (tai tällainen ajattelu ei edes kuulu kulttuuriin?) - eikä lippuakaan ole pitkään ollut, niin puku on yksi tärkeä symboli sille saamelaisuudelle - historiallista jatkumoa ja kuulumista, jotain omaa. (Kun erinäistä riistoa on historiassa ollut, ja kielikin voi olla viety..)

Toivottavasti en spleinaa pieleen tässä!
Kyllä valtakulttuuriin kuuluvan mielestäni tulee vähintään oman maan kohdalla miettiä näitä vähemmistökysymyksiä ja miten niihin suhtautuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää aihe on ollut viime vuosina tosi pinnalla, mut jotenkaan en usko, että tämä jää pysyväksi ajattelumalliksi. Lainaaminen ja vaikutteiden ottaminen on niin keskeinen osa kulttuurien kehitystä, että totaalistoppia sellaiselle on vaikeaa nähdä. Myös monikulttuurisuuden yleistyminen voi mutkistaa tilannetta. Kuinka paljon pitää olla juuria tietyssä kulttuurissa, jotta "saa" käyttää kulttuurin tunnusmerkkejä? Ja mikä kaikki voidaan ottaa rajoittamisen alle? Kampaukset (Kylie Jennerin cornrowt) ja fiktiiviset kirjahahmot (Oneiron) ovat olleet jo syytettyjen listalla, joten luulen, ettei mun mielikuvitus edes riitä siihen, että keksisin seuraavan asian.

Lisäksi musta on oikeasti harmi, jos visuaalisesti niinkin makeat jutut kuin esim. just intiaanipäähineet katoaisivat lähes kokonaan ja jäisivät lähinnä historian kirjojen lehdille. Toki tää viimeinen tv-kohu edusti ihan selkeästi huonoa makua ja tahallista halua ärsyttää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei varmasti lainaaminen ja vaikutteiden ottaminen lopu. Mutta kysymys onkin siitä, MITEN se tehdään. Kunnioituksella, toista kuunnellen, vai riistäen ja naureskellen..

Täällä on aiheesta tosi hyvää settiä:

https://www.theguardian.com/books/2016/oct/01/novelists-cultural-appropr...

“For those who have never experienced the luxury of normativity, the warm and fuzzy feeling of being the world’s default setting, humility in the face of otherness seems like a minimal demand. Yet it appears that for some, the call to listen before speaking, to refrain from asserting immediate authority, is so unfamiliar that it feels outrageous. I’m being silenced! My freedom is being abridged! Norm is unaccustomed to humility because he has grown up as master of the house. All the hats are his to wear. “

biegga (Ei varmistettu)

Yksi isoimmista uhista sulkapäähineiden säilymiselle on edelleen toimivat kolonialistiset rakenteet, jotka estää alkuperäiskansojen jäseniä käyttämästä niitä. Ks. esim tämä keissi, jossa koulu kielsi alkuperäiskansaan kuuluvaa opiskelijaa käyttämästä sulkaa valmistujaisissa (loppui kuitenkin onnellisesti ja opiskelija sai käyttää sulkaa!) http://www.latimes.com/local/lanow/la-me-ln-student-feather-graduation-2...

Tällaista taustaa vasten sulkapäähineiden käyttö "koska ne on hienoja" todellakin on vain vittuilua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtava kirjoitus ja aihevalinta! Kiitos!

Olen pohdiskellut itse aihetta paljon ja joka kerta, kun luulen, että olen sisäistänyt asian jotenkin, tulee uusia asioita, joita en osaa ottaa huomioon.
Lopulta väsyn ja turhaudun ja kiukkuilen itsekseni, että Suomi ei varsinaisesti harjoittanut kolonialismia ja onhan esi-isämme eläneet pettuleivällä, että eikai me niitä pahimpia olla! Juntteja ja periferiaa, mutta eikai sortajia? Noh, tämän jälkeen aina alkaa hävettää oma ajatuksen kulku ja pienuus ja puhuttelen itseäni, että omalle etuoikeudelleen tulee myös helposti sokeaksi defenssien herätessä! Mutta eikai tässä auta muu kun olla lempeä itselleen ja yrittää kuunnella ja oppia. Tsemppiä muillekin!

Mirja123 (Ei varmistettu)

Oon kelannu samaa, mut sit joku viisaampi sanoin, että ainakin nykytilassa, Suomi on selkeästi kolonialismin hyötyjiä, joten se on meidänkin häpeä.

Tärkeintä tässä kysymyksessä on, ettei harrasta rasistista ajattelua ja suo joillekin ryhmille enemmän oikeuksia kuin muille. Kaikki ihmiset ovat tässä suhteessa samassa asemassa. Riistetty voi siis kuulua valtaväestöönkin. Ei ole perustetta väheksyä suurten joukkojen kokemuksia. Ryhmien rajaaminen on mielivaltaista ja keinotekoista. Jos sitä yritetään, niin silloin ollaan rasismin äärellä.

Jos joku ryhmä loukkaantuu, niin sillä on siihen oikeus, mutta eri asia on sitten se, täytyykö asialle tehdä mitään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja kuinka usein se on joku ryhmä joka loukkaantuu, eikä vain muutama ryhmään kuuluva henkilö? Mitä jos enemmistö ryhmästä hyväksyisi jonkun tärkeän kulttuurinsa osan lainaamisen ja vähemmistö ei, ketä silloin kuunnellaan?

Arvaan että suurinta osaa ryhmän jäsenistä ei kiinnosta. Sen sijaan ryhmän ulkopuoliset voivat tehdä erilaisilla ilmiöillä identiteettipolitiikkaa. Puolesta loukkaantuminen on muotia. Siinä on usein sellainen sävy, että tärkeämpää on luoda ongelmia ja samalla nostaa omaa häntäänsä kuin ratkoa niitä. Yhtenä vuonna kohistaan yhdestä, toisena toisena toisesta.

Minun on vaikea ymmärtää, millä perusteella rajoja vedetään. Kuka kuuluu mihinkin ryhmään ja millä perusteella oikeudet eri ryhmille jaetaan? Esimerkiksi saamelaiset ovat keskenään hurskaan erimielisiä siitä, kuka on saamelainen. Kun he eivät edes omissa porukoissaan pääse yksimielisyyteen, keitä ovat, niin tohtiiko tai kannattaako siihen mennä ulkopuolisen hämmentämään?

Saamelaiset ovat suomalaisia. Heillä on samat oikeudet kuin suomalaisilla. Lisäksi heillä on joitain erityisoikeuksia vain siksi, että ovat saamelaisia. Suomessa siis harjoitetaan politiikkaa, jolla syntyperän perusteella ihmiset jaetaan eri luokkiin.

Suomessa on Wikipedian mukaan 336 kuntaa. Saamelaisia asuu 230 kunnassa. Heitä on lukumääräänsä nähden merkittävä vähemmistö mm. pääkaupunkiseudulla.

Kun saamen kieletkin ovat käytännössä kuolleet eivätkä varmasti enää eloon herää, niin pitäisikö nykyään enää edes puhua saamelaisista? Miten Inarista pääkaupunkiseudulle elämänsä perustanut saamelainen eroaa Tuupovaaran Öllölästä Helsinkiin muuttaneesta pohjoiskarjalaisesta? Kuuluuhan karjalaisuuteenkin omanlaisiaan kulttuurisia piirteitä. Ovatko ne vähemmän arvokkaita kuin saamelaisten tavat?

Sitäkään en ymmärrä, miksi meidän sukupolviemme pitäisi hyvittää aikaisempien sukupolvien tekoja. Se tuntuu maailmanpoliittisestikin kummalliselta. Esimerkiksi suomenkielistä väestöä on sorrettu monin tavoin historian saatossa, mutta en minä suomalaisena osaa edes ajatella, että meille pitäisi hyvittää erilaisten ryhmien ja valtioiden tekemät menneet teot. Pääasia, että meitä kohdellaan nyt oikeudenmukaisesti.

Anonyymi saamelainen (Ei varmistettu)

Saamen kielet ovat uhanalaisia, eivät kuolleita. Ne eivät myöskään ole "käytännössä kuolleita", vaan kieltenelvytystoimet ovat onnistuneet suhteellisen hyvin ja esimerkiksi pohjoissaamella on tuhansia puhujia.

Kiista siitä, kuka on saamelainen, ei ole saamelaisten sisäinen riita, vaan koko kampanja on aloitettu Lapin suomalaisten toimesta 1990-luvulla, kun he alkoivat pelätä, että saamelaiset saavat tulevissa lakihankkeissa jotain mystisiä erityisoikeuksia. (Lähteet: mm. Veli-Pekka Lehtola, Erkki Pääkkönen.) Niitä mystisiä oikeuksia ei muuten ole saamelaisille siis mistään vieläkään tippunut.

Joidenkin itsetunnolle tuntuu olevan hyvin tärkeää päästä sanomaan, että mekin olemme suomalaisia. Se heille sallittakoon, onneksi oma identiteettini ei mitenkään riipu siitä, mitenkä joku toinen meidät tai minut määrittelee. :)

Kommenttisi paljastaa, että et tiedä juuri mitään saamelaisista: kansasta, jolla on oma kieli, omaa musiikkia, taiteita, tapoja, perinteitä, tarinoita, käsitöitä, tiedettä.

Tämän enempää en jaksa kommenttiisi puuttua. Samanlaista nätiksi naamioitua, pahantahtoista öyhötystä kuulee tarpeeksi muutenkin.

Saamet eivät enää omalla voimallaan uusiudu, vaan niitä yritetään pitää keinotekoisesti hengissä. 

Joissain muissa osissa maailmaa, esimerkiksi Papua-Uudessa-Guineassa, maastonmuodot ja muut olosuhteet rajoittavat liikkumista niin voimakkaasti, että siellä pienetkin kielet säilyvät elossa yllättävän hyvin, mutta pohjoisessa Euroopassa tilanne on toinen.Täällä valtakielet jyräävät pienemmät alleen.

Kun Suomessa inarin- ja koltansaamen puhujia arvioidaan molempia olevan 300–400  ja pohjoissaamen puhujia noin 1500 eli saamen puhujia yhteensä on vajaat 2000, ja kun näistäkin ihmisistä liki kaikki ovat kaksikielisiä eli toinen kieli on suomi, niin selvää on, etteivät saamet enää nouse. 

Noita lukuja voi verrata esimerkiksi venäjää äidinkielenään puhuviin Suomessa asuviin. Heitä on noin 75 000. 

Saamea puhuvien määrällä kielet eivät mitenkään voi uudistua, mikä on luonnollisten kielten säilymisen ehto. Kieli tarvitsee taakseen elävän kulttuurin, mutta ympäri maata levinneet saamelaiset eivät pysty pitämään sellaista yllä. Ja määrällisestikin heitä on aivan liian vähän.

Kielten kuoleminen on maailmassa hyvin yleinen ilmiö. Niitä häviää jatkuvasti, joka vuosi. Tuskinpa suomeakaan enää tuhansien vuosien päästä on, olisiko enää satojenkaan. 

Anonyymi saamelainen (Ei varmistettu)

Eipä tässä ole enää lisättävää. Sinä selvästi tiedät minua paremmin, mitä minun omalle kulttuurilleni ja kielelleni kuuluu. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ulkopuolisen voi olla jopa helpompi nähdä objektiivisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä kuulostaa kyllä todella pahantahtoiselta faktojen vääristämiseltä. Anonyymi saamelainen vastasi väitteisiisi jo hyvin ja kattavasti, niin en jaksa alkaa samaan.

Totean vaan sen, että saamelaiset ovat kyllä suomalaisista erillinen kansa. Suomen keinotekoisten valtionrajojen sisällä asuvat saamelaiset ovat kyllä Suomen kansalaisia, mutta eivät välttämättä osa Suomen kansaa. Oletko ylipäätään tutustunut käsitteeseen valtiottomista kansoista?

Saamen kielet eivät olisi nykyisessä tilanteessaan elleivät valtaväestöt olisi tarkoituksella nitistäneet niitä. Saamea joudutaan osittain keinotekoisesti elvyttämään, koska aiempia sukupolvia on traumatisoitu nöyryyttämällä ja rankaisemalla oman kielen käytöstä.

Ja jo pelkästään pohjoissaamen puhujia on arvioitu saamelaisalueella olevan noin 20 000. Pelkästään Suomen puolella pohjoissaamea äidinkielenään puhuvia on Saamelaiskäräjien mukaan noin 2000, näiden lisäksi on niitä, jotka puhuvat sitä toisena kielenään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosiaan kun tuota historiaa ajattelee, kielen tukahduttamista ym, niin kyllä me suomalaiset voisimme saamelaisille niitä erioikeuksia oikeastikin antaa! Kuten joissain muissa maissa taitaa olla tehty. Eli esimerksiksi että saamelaisilla olisi (etu)oikeudet tiettyihin ammatteihin ja elinkeinoihin (esim. porot, kalastus) tietyllä alueella. Kyllä, siinä suomalainen lappilainen häviäisi, mutta jotenkin kollektiivisesti noita historian vääryyksiä pitäisi hyvittää. Ehkä tällä olisi vaikutuksia myös siihen, että saamelaisilla olisi paremmat mahdollisuudet elää Saamenmaalla myös Suomen Lapissa, ja näin myös pitää elossa ja hengissä kulttuuria, kieltä, jne. Kun näitä korjaavia liikkeitä ei tarpeeksi tehdä, niin nimenomaan edistetään kielen ja kulttuurin kuolemista - mitä tässä on esitetty ikään kuin luonnostaan tapahtuvaksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tällaiset erioikeudet lisäävät vain eripuraa eri ryhmien välille, vaikka ajatus olisikin hyvä. Myös suomalaistaustaiset ihmiset haluavat asua pohjoisessa ja tehdä työtä ja monet saamelaiset ovat taas omasta halustaan muuttanut Etelä-Suomeen. Haluaisitko sinä, että valtio päättäisi siirtää sinut asumaan muualle ja tekemään jotain muuta työtä vastaavanlaisella syyllä?
Saamelaiskulttuurin tukemista kai jo rahoitetaankin valtion pussista ja viime kädessä kulttuurin säilyminen on ihmisten itsensä harteilla. Historian aikana tapahtuneista vääryyksistä puhuminen on tärkeää, mutta itse en näe, että positiivinen syrjintä on loppujen lopuksi ratkaisu ainakaan siihen, että syrjintä vähenee.

Ms Maple (Ei varmistettu)

Voi kyllä, tästä aiheesta ei mielestäni voi puhua riittävästi, vaikka onhan se raskasta. Mutta miksei saisi välillä olla raskasta?

Itse olen aihetta kelaillut kaikista eniten joogan kautta, ollessani tekstikirjaesimerkki kulttuurisesta omimisesta: valkoinen länsimainen 'joogi', joka rakastaa joogaa koska tää on niin mun laji! Huokaus. Pohdinnat ja keskustelut intialaisten ystävieni kanssa sekä matkustaminen turistina Intiaan (niinpä, etuoikeutettu täällä päivää) ovat johtaneet siihen, etten pysty enää menemään joogatunneille tuntematta jonkinasteista häpeää. Erityisesti ahdistaa niillä tunneilla, joilla ohjaaja kehottaa puskemaan vielä vähän pidemmälle että saa kunnon polton tiettyihin lihaksiin tai paremman sikspäkin. Namaste-tervehdystä en enää koskaan sano tunnin lopussa, vaikka se jostain syystä länsimaisen joogatunnin päätöksenä usein onkin. Pyörittelen silmiäni joka kerta kun näen instagram-feedissä jälleen yhden valkoisen naisen bikineissä joogaamassa paratiisirannalla #yogaeverydamnday #namastebitches. Toisaalta mietin että miksi tämä niin paljon minua vaivaa, esimerkiksi hinduystäviäni joogaamiseni ei loukkaa, lähinnä huvittaa. Häpeä on kuitenkin mielestäni ihan jalostava tunne, se on saanut näkemään oman asemani maailmassa ehkä vähän realistisemmin.

Kiitos blogistasi ja ajankohtaisten ajatuksia herättävien aiheiden nostosta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos joka käänteessä ruoskii itseään siitä, että on etuoikeutettu ja tuntee häpeää niinkin pienestä asiasta kuin harrastuksista, voi miettiä onko tuokaan tarpeellista. Minusta tuo on pahimmillaan ylistämällä alistamista eli katsotaan ylhäältä päin näitä ihmisiä, joihin nähden on oman asteikon mukaan etuoikeutettu ja pidetään näin myös omaa elämää parempana.
Ja siis toki on tervettä tiedostaa mitkä asiat omassa elämässä on hyvin ja ehkä paremmin kuin monella muulla, mutta se, että nostaa oman elämänsä paremmaksi... monelta osin tietysti onkin, mutta kuka haluaa olla säälin kohteena.

Tiia S (Ei varmistettu)

Hyvä kommentti! Tiedostavuuden nimissä itsensä jalustalle nostaminen ei ole kovin ylevää toimintaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on ihan totta. Semmonen, että hymistään kerhossa, että me ollaan etuoikeutettuja, ei vielä vie mihinkään. Sitä paitsi useimmat ihmiset ovat aina jollain mittapuilla etuoikeutettuja, riippuu aina mihin vertaa.

Musta tämä tiedostaminen on se nollapiste, josta teot ja puheet vasta lähtevät. Kun oman asemansa tajuaa, ei ehkä tule laitettua sulkapäähinettä tv-lähetykseen tai valutettua jollekulle, että sinä loukkaannuit väärin perustein.

Ms Maple (Ei varmistettu)

Hyvä kommentti! Ja haha, en minä enää niillä samoilla joogatunneilla käy juurikaan häpeämässä. Mielestäni sen oman etuoikeutetun asemansa tajuaminen (koska kyllähän me suomalaiset ihan oikeasti ollaan!) ja aiemman tajuamattomuutensa häpeäminen on kyllä siinä mielessä tarpeellista että voi alkaa nöyräksi ja uteliaaksi ottaa enemmän selvää asioista. Esim. joogassa pyrin nykyään käymään ainoastaan sellaisilla tunneilla ja opettajilla, jotka parhaansa mukaan yrittävät kunnioittaa traditiota, eikä olla pelkästään poimittu tiettyjä asioita valtavasta joogan kentästä -- kuten pelkkä fyysinen harjoittelu parempien vatsalihasten toivossa. Mielestäni sellainen kulttuurishoppailu on aika mälsää ja siitä on tarpeellista puhua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aiheesta myös löytyy tosi hyviä kirjoituksia, joita kannattaa lukea oman ajattelun tueksi eikä välttämättä vain jäädä kiini häpeään!

https://www.vice.com/en_us/article/jmakbx/is-western-yoga-cultural-appro...

Syrup (Ei varmistettu)

Olen myös valkoinen länsimainen 'joogi' ja pohtinut paljon samoja juttuja. Länkkäreiden harjoittamasta asanaan pohjautuvasta joogasta usein sanotaan, että se on hindulaisen kulttuurin omimista ja jopa sen häpeällistä vääristämistä. Asia ei onneksi ole ihan näin yksinkertainen. Ensinnäkin meidän tulisi heti alkuun määritellä, millaisesta joogsta puhutaan, kun puhutaan 'valkoisesta länsimaisesta joogasta'. Yleensä kaiketi kyse on asanaharjoittelusta, jonka juuret eivät todellakaan ole Intian uskonnoissa. Asanaharjoittelu - kuten sitä nykypäivänä tehdään - on itseasiassa vain noin sata vuotta vanha liikuntamuoto, joka on saanut vaikutteita mm. länsimaisesta kehonrakennuksesta ja jopa naisvoimistelusta. Se, joka väittää harjoittelevansa "aitoa ja alkuperäistä" joogaa ja kuitenkin tekee esimerkiksi aurinkotervehdyksiä ja soturiasanoita, harjoittaa itseasiassa 1900-luvun alkupuolella kehitettyä Intian nationalismiliikkeen innoittamaa 'jumppaa'. Toinen tähän monimutkaiseen kokonaisuuteen liittyvä seikka on kulttuurien muokkaantuminen ja evoluutio niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Harva Suomessakaan tulkitsee raamattua samalla tavalla nyt 2000-luvulla kuin keskiajalla. Miksi siis kuvittelemme, että 3500 vuotta vanha jooga (enkä nyt puhu asanaharjoittelusta) olisi kaikki nämä vuodet pysynyt muuttumattomana ja sitä olisi aina tulkittu samalla tavalla ajasta ja paikasta riippumatta? Saati että ajattelisimme, että olemassa jokin aitoon ja alkuperäiseen yhteinäiskulttuuriin perustuva jooga, joka asettaa kaikkien muiden kulttuurien tulkinnat joogasta vääriksi? Kannataa lukea Matti Rautaniemen "Erakkomajoista kuntosaleille", jos asia kiinnostaa enemmän.

Kuunari (Ei varmistettu)

Mielestäni tämä on Julialta hieno oivallus tämä nöyryys kulttuurisen appropriaation edessä! Että vaikka joskus ärsyttää eikä vaan saa ajatuksiaan järjestettyä sen ympärille, että mistä kaikesta ihmiset nyt kulloinkin voisivat loukkaantua, niin pitää avoimen mielen ja on valmis perääntymään mokattuaan. Huomaan itsessäni sen ylpeyden aiheuttaman puolustusreaktion usein erityisesti kasvokkain keskustellessa, kun on vaan niin tympeää tulla korjatuksi. Mieluummin sitä perustelee omaa mielipidettään ja puolustelee tekoaan yhä uusilla (sinänsä hyvillä ja rationaalisilla) tavoilla sen sijaan, että avoimin mielin kuuntelisi ja antaisi periksi. Tekstitse näistä jutuista selviytyy usein ihan hyvin, mutta kasvokkain sitä ei aina ehdi "puhutella itseään" ajoissa, kuten Julia sanoisi.

Itse olen keksinyt tähän ehkä hieman kyseenalaisen kuuloisen selviytymiskeinon: kun ei pysty aidosti myöntämään erehdystään, voi niin silti sanoa (lue: niellä ylpeytensä ja valkeasti valehdella). Mitäpä muutakaan hyvät tavat ovat kuin eräänlaista huomaavaisuuden teatteria. :D Tärkeä tapa ottaa muut huomioon ja olla kohtelias ja miellyttävämpi keskustelukumppani on hillitä kielensä ja antaa tilaa muiden mielipiteille, vaikkei aidosti omaansa muuttaisikaan (vielä). Ajattelen asian niin, että toisille myötäily ja perääntyminen tulee varmasti helpommin luonnostaan, mutta meiltä toisilta - vähän jääräpäisemmiltä - vaaditaan jatkuvasti parempaa itsehillintää, sillä ei meillä ole suurempaa oikeutta mielipiteiden dominanssiin kuin heillä, joilla on "väistäväisempi" persoonallisuus.

Harjoittelua kyllä vaatii! Onnistun vain harvoin hyvin, mutta kokoajan enenevissä määrin. Sekundaarinen selviytymiskeinokin onneksi on: asian voi ottaa esiin uudestaan myöhemmin ja kertoa, että taisinpa mokata äsken tässä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Noiden pyhien tai uskonnollisten esineiden ja pukujen käytön ongelmallisuuden ymmärrän, mutta afrotanssi? Tuskin länsimaissa tanssitaan minkään tietyn etnisen ryhmän tiettyjä (pyhiä) tansseja vaan kyseessä on tanssityyli. Vai onko esim. lattarien tanssiminen tai maailmanmusiikin kuuntelu kulttuurista omimista? Entä jooga, jos sitä harrastaa ilman sen suurempia hengellisiä tavoitteita. Ja sanoo jopa tunnin päätteeksi namaste.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostava aihe tosiaan ja yritän olla hiiltymättä vaikka tää saa mut joskus raivoihini :) Oon aina pitänyt itseäni suvaitsevaisena punaviherfeministinä mut mitä enemmän seuraan näitä tänpäivän hot topiceja, sitä juntimmaksi tunnen muuttuvani :D

Sellaista pohdin, että nykyään ollaan kuitenkin menossa yhä enemmän kohti kulttuurien ja kansojen maailmanlaajuista sekoittumista (tai ainakin ns. länsimaalaiseen kulttuuriin sekoittuu muita - ei ehkä toisinpäin. Olisiko sittenkin niin, että me ollaan kohta altavastaajia? Eikö Kiina tai Intia ole jo se maailman valtakulttuuri, jos katsoo populaatiokokoja? Onko sekin tavallaan meidän länsimaalaista asenneongelma, että pidetään itseämme tärkeämpinä kuin ollaankaan? Eihän me enää mitään sortajia pahimmasta päästä olla.)

Koko käsite "kulttuurinen omiminen" tuntuu vievän ryhmien erottelua ja eriarvoistamista vaan pidemmälle. Joskus mietin sopisko tähän joku luonnontiedetyyppinen lähestymistapa. Pitäiskö harvinaisia kulttuureja suojella niin kuin luontoa? Vieraslajeja (=kulttuureja) estää leviämästä? Missä menee raja milloin suojelu ei kannata ja kulttuurin elinvoima ei ole riittävä? Eikö luonnostaan kaikki pyri kohti entropiaa ja sekoittumista? Miksi jotkin kulttuurit ovat vähemmistö ja toiset enemmistöjä? Miksi luonnossa toiset lajit menestyy ja toiset ei? Onko "kulttuuri" uusi "rotu"? Kulttuurinhan ei kai tarvitse olla rotusidonnaista...

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis länsimainen kulttuurihan on vahvasti levinnyt ympäri maailman. Jostain syystä monet länsimaalaiset pitävät omaa kulttuuriaan usein jotenkin huonompana tai ettei sitä ainakaan tarvitse samalla tavalla kunnioittaa tai olla siitä ylpeä.

Pages

Kommentoi