Viestihistoria on kiusallista luettavaa

Juliaihminen

Mun (työhuone)kaveri Ronja Salmi kirjoitti Nyt.fihin hyvän kolumnin siitä, miten Facebookin ja Whatsapin ilmoitus siitä, että viesti on nähty mutta siihen ei ole vastattu, hiertää ihmissuhteita. Tämä on tuhannen tosi. Mä ahdistun siitä nähty-toiminnosta kamalasti, koska usein joku kysyy multa jotain aikatauluun liittyvää, ja sitten vastaaminen venyy, kun kalenteri elää niin paljon. Monesti myös ajattelen, että vastaan tuohon viestiin paremmalla ajalla ja kunnolla, ja sitten vastaaminen jää roikkumaan päiväkausiksi. Kyse ei siis ole siitä, että suhtautuisin välinpitämättömästi, päinvastoin, mä haluan vastata pieteetillä kivoihin viesteihin!

Toinen kammottava ilmiö, joka liittyy FB Messengeriin ja Whatsappiin (ja jopa tekstareihin), on viestihistoria. Nimittäin joidenkin ihmisten kohdalla on ihan jäistä, kun viimeisin lähetetty viesti näkyy kentässä.

Lievimmästä päästä on mun ja Tikin viestiettlyt. On tylsää, kun mä haluan lähettää jonkun lepertelyviestin, ja sitten edellisenä viestinä näkyy jotain "missä sä oikein viivyt!" tai jopa mun lähettämä valokuvan siivottomasta keittöstä (olen julma nainen, mutta olen yrittänyt vähentää tällaisten viestien lähettelyä!). Tämä vähän laitistaa tunnelmaa.

Pahinta ovat kuitenkin sellaiset ketjut, joissa viimeisin viesti on lähetetty vuosia sitten. Kun tässä on ollut Facebookissa jo kymmenen vuotta, niin historiaa on paljon.

Niistä voi tulla surullinen olo: hitto tuonkin tyypin kanssa olin näin läheinen ja kirjoittelin vaikka mistä, ja sitten ei yhtäkkiä moneen vuoteen enää kirjoiteltu yhtään mistään.

Tai ne voivat olla kiusallisia: onpa omituista laittaa eksälle joku kasuaali viesti jostain aiheesta ja huomata, että edellinen viesti on lähetetty kymmenen vuotta sitten, ja siinä ei ole ollut mitään kasuaalia.

Tai ne voivat paljastaa minun törppöyden: jotkut viestit ovat vain jääneet ikuisiksi ajoiksi vastaamatta, jolloin on melko noloa, jos pitää pyytää esimerkiksi palvelusta joltakulta.

Viestihistoria saattaa jopa johtaa siihen, että en vain sitten kehtaa lähettää jotain viestiä, kun mietin, että nyt tuo näkee tuon edellisen viestin ja tämä on hyvin konkreettinen muistutus siitä, mihin meidän välit jäivätkään.

Kyllä oli kuulkaa ennen parempi. Silloin pystyi kirjoittamaan viestin mustekynällä paperille, sinetöimään sen sukunsa vaakunalla ja lähettämään sen ratsumiehen tai korpin (riippuu elikö Game of Thronesissa vai 1700-luvulle sijoittuvassa elokuvassa) välityksellä yli maiden ja mantujen vastaanottajalle. Siinä ei paljon edellisiä viestejä murehdittu, vaan toivottiin, ettei keripukki tulisi ja veisi. Niitä aikoja kaipailen aktiivisesti.

 

 

Millaisiin vanhoihin viesteihin olette törmänneet tämän viestihistoria-ominaisuuden takia?

 

 

Kuvassa: Liekö siinä taas Negatiivinen norsu saarnaamassa tällä kertaa viestittelyetiketistä

 

Lue myös:

Anteeksi, en tainnut ymmärtää

Sovellusten tekijät tunkeutuvat pääsi sisään

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Kommentit

Maijja (Ei varmistettu)

Ihanaa (vai kamalaa?), että maailmasta löytyi kaltaiseni asioiden vatuloija!
Tää blogi on ihan paras!

Mimmmm (Ei varmistettu)

Juuri näin! Minulla on muutama ulkomainen tuttu, joihin yhteydenpito on jäänyt ihan tämän ongelman takia. Eli he ovat lähettäneet viestiä, olen ajatellut, että vastaan vähän myöhemmin ajan kanssa, aikaa kuluu ja en enää kehtaa vastata, kun aikaa on kulunut niin paljon. Ja toki tajuan, että tämä on ihan täysin omaa syytäni ja itse aiheutettu ongelma :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en ikinä fb:ssä lue viestejä jos tiiän etten just sillon ehi/haluu vastata. Tästä seuraa se et viestit roikkuu lukemattomina useita viikkoja tai pahimmillaan ikuisesti, vaikka näkeehän se lähettäjä toki et oon ollut online. Sama whatsappissa, ja oon myös laittanut pois päältä sen et näkee onks viesti luettu, mut en tiiä toimiiks se enää.

Ja komppaan tota et vanhat vastaamattomat tai muuten vaan kökköiset viestit ja keskustelun loppumiset on awkwardeja. Niitäkin on mulla liian monta. Tai ryhmäkeskustelut jotka aina luet vaikket ite enää koskaan kirjota, mut et raaski poistaakaan itteäs.

s_uvi (Ei varmistettu) http://kaleidoskooppi.net

Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että ei tarvi enää harmitella sitä, ettei muista mitä on kirjoittanut edellisessä kirjeessä :D Se oli aina mun perusongelma alakoulussa kun oli kirjekavereita: en muistanut mitä olin kysynyt edellisessä kirjeessäni ja sit kun vastaaminen venyi aina puolin ja toisin, niin en enää muistanut mihin kysymykseen se kaveri oikeen kirjeessään vastasi :D

lipe (Ei varmistettu)

opiskelujen alkuaikoina menin s&m-sitseille (tietty), ja lainasin raippaa kurssilaiseltani tytöltä, joka ratsasti. no, sitsien tiimellyksessä kadotin sen raipan, ja jouduin nolona ostamaan uuden tytölle.

seuraavina vuosina ruvettiin tosi hyviksi ystäviksi, ja viestittiin pääasiassa whatsappissa. nyt syksyllä muutettiin kämppiksiksi, ja linkkasin facen messengeriin joitain sisustusideoita. viimeisimmässä viestissä neljän vuoden takaa kyselin, minkälaisen raipan ostaisin :D nauratti.

Minä kö
Minä(kö?)

Osuit naulankantaan tuossa whatsuppin nähty-asiassa! Niin riepovaa :D

Kommentoi