Viisaudet, jotka pomoni opetti työelämästä

Ladataan...
Juliaihminen

Meillä oli eilen töissä tunteellinen aamiainen: Vietettiin mun entisen pomoni läksiäisiä. Kyseessä ei ole kuka tahansa boss lady, vaan Lilyn ja Trendin päätoimittaja, Jenni Lieto.

Olen tehnyt enemmän tai vähemmän töitä hänen kanssaan kahdeksan (!?) vuotta, ja siksi tuntuu ihan uskomattomalta, että hän ei olekaan enää sermin toisella puolella ensi viikosta lähtien. Jenni on mulle instituutio, valtamerilaivaa varmoin ottein ohjaava kapteeni (okei, nyt meni kielikuvat heti pateettisen puolelle). Juteltiin pitkät pätkät Jennin läksiäisissä, mitä kaikkea hän on opettanut työelämästä (ja elämästä noin muutenkin).

Tajusin, että mun kannattaa kirjoittaa nämä opit ylös, koska nämä ovat aivan törkeän hyviä ohjenuoria naiselle, joka haluaa menestyä elämässään. Siksi kerron ne nyt myös teille.

Mitä olen oppinut Jenniltä?

Kehu aina omiasi. Jennillä on tapana ylistää tiimiään ja työkavereitaan paitsi heille itselleen, myös eteenpäin. On suorastaan euforinen tunne törmätä johonkin ihailemaani urahahmoon, joka yllättäen sanookin: ”Aa joo, sä olet Julia. Jenni on ylistänyt sun nerokkutta vaikka kuinka paljon.” Jenni on tiukissa tilanteissa myös pitänyt aina mun puolta, mikä on kasvattanut omaa itsevarmuutta työelämässä ihan alkumetreiltä saakka. 

Nosta muita naisia. Jenni on yksi vahvimpia naisia ja feministejä, kenet tunnen. Ehkäpä siksi hänellä on varaa nostaa muita naisia urallaan, enkä ole koskaan nähnyt häntä etenevän kyynärpäätaktiikalla. Jenni on myös todella tarkka ja hyvä rekrytoija. Hehheh, hän onkin palkannut mut kahteen (itse asiassa kolmeen) eri työhön.

Elämä ei ole pelkkää työtä. Kun Jenni rekrysi mut kahdeksan vuotta sitten A-lehdille, hän kysyi muutaman kuukauden jälkeen, kelailenko näitä duunijuttuja iltaisin. Uumoilin, että mun olisi pitänyt sanoa käyttäväni illat miettien juttuideoita, mutta vastasin kuitenkin totuudenmukaisesti: ”En.” Siihen Jenni sanoi: ”Hyvä! Jos osaa työpäivän jälkeen päästää irti duunijutuista, pääsee pitkälle. Se on taito, jonka monen uraohjuksen pitää opetella kantapään kautta.” Silloin ajattelin, että jos tuon luokan big boss ei mieti työasioita himassaan, niin en sitten minäkään.  

”Ei ole vääränlaisia kenkiä, on vain vääränlaisia kulkuvälineitä”, sanoo hän 15 sentin koroissaan. Kun aloitin työt supertyyläkkäässä naistenlehdessä, kävin vimmaisesti shoppailemassa etukäteen, sillä pelkäsin, että työpaikalla pitää olla aina vimpan päälle. No, ei pitänyt (ja nykyään menen aika usein sukat sandaaleissa tuolla käytävillä). Jenni on kuitenkin tyyliguru, jolta olen oppinut, että vaatteilla, meikeillä ja hiustyylillä voi hullutella rauhassa: yhtenä päivänä pukeutua töihin kuin juhliin, toisena päivänä kulkea verkkareissa (toki Jenni mustissa verkkareissa on glitteriä).

Työllä pitää olla myös syvempi merkitys. Mun mielestä työn pitää tuoda maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa, ja senkin olen tajunnut näiden kuluneiden vuosien aikana. Ne brändit, joita Jenni on ollut luotsaamassa (kuten Demi, Lily ja Trendi) pitävät tyttöjen ja naisten puolta. Kaikki eivät sitä tässä maailmassa tee, ja siksi on tärkeää, että on paikkoja, joissa tasa-arvon vaatimus kulkee dna:ssa.

Kaikesta voi vitsailla – ainakin jälkikäteen. Nettisaitteja on kaatunut, niihin on tullut kaikenlaisia hyökkäyksiä, uudistukset ovat venyneet, uloste on osunut tuulettimeen. Joskus on vituttanut niin ettei veri kierrä. Mutta jälkikäteen näistä on aina tullut mahtavaa anekdoottimatskua, jolle on voitu nauraa lounaalla. (Kikkeleiden yö, never forget.) Myös lapsuuden traumat, paska mutsi -fiilikset ja erinäiset helvetilliset vastoinkäymiset elämässä ovat oikein hyvää materiaalia mustalle huumorille.

 

Ah, tältä naiselta olen oppinut niin paljon. Hän on ollut mulle jo vuosia esikuva, joka on aina laittanut riman korkealle ja jonka arvostusta olen niin kovasti janonnut – ja myös saanut.

Hulluutta, että Jenni siirtyy seuraaviin hommiin muualle. Hän tulee aina olemaan mulle se pomo, joka johdatti mut työelämään ja nosti mun ammatillisen itsetunnon sille tasolle, millä sen kuuluukin olla. 

Kiitos!

 

 

Millaisia työhön liittyviä oivalluksia te olette saaneet esimiehiltänne?

 

 

Kuvat: Jenni (eikä kukaan muukaan) ei opettanut mua taittamaan. Mutta tällaisia kuvia kuulkaas löysin vuosien varrelta (suttuiset omiani, muut A-lehtien kuva-arkistosta)

 

Lue myös:

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka tylyttävät pikkuvauvojen äitejä

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Share

Kommentit

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Kuulostaa ihanalta pomolta! Oma pomoni on opettanut mulle, että työ ei saa olla elämän tärkein sisältö, sitä tarvitse ottaa liian tosissaan ja virheitä (omia tai muiden) ei tarvitse pelätä. Häneltä on muun muassa kuultu lauseet "Minä pidän sitten puhelinta kiinniq" (jäädessäni tuuraamaan häntä kesäloman ajaksi) ja "Joskus pitää vaan lähteä" (pähkäillessäni jäisinkö ylitöihin jeesaamaan kokematonta kollegaa)

Kriselda
Kriselda

Ah, Jenni on ihana. Saako vähän itkeä?

marjapilami
Nørrebro Summers

Vau ja jee! Kunpa kaikkien työelämässä olisi vähintään yksi Jenni. Ja että itsellä olisi roppakaupalla mahdollisuuksia olla itsekin Jenni. <3 

Tuo pomosi Jenni (Ei varmistettu)

Oi Julia, mikä juttu &lt;3 En kestä. Kiitos.

Sun neroutesihan näkyi ovelta asti, kun saavuit ensi kertaa Demin toimitukseen käymään. Maija Tammi oli suositellut sua sanoilla "sillä naisella on munaa". Mutta et sä mitään munaa tarvinnut - sulla oli ideoita niin paljon, että niillä olisi täyttänyt koko lehden. Ja niinhän me sitten tehtiinkin.

On ollut mahtavaa seurata kasvamistasi ja urasi etenemistä. Olet tehnyt hurjasti töitä, mennyt rohkeasti eteenpäin ja halunnut koko ajan kehittyä ja oppia uutta. Se on pomolle paras tilanne maailmassa: ihminen, jonka aivoista putkahtelee jatkuvasti nerouden kikkareita, joka rakastaa työtään ja haluaa olla siinä tosi hyvä. Siinä ei tartte kuin nostaa korot pöydälle ja nauttia vierestä :)

Mä Julia LUONNOLLISESTI en tajunnut, ettet ole huomenna siinä kubiikkelissasi (on Julian ja kaikkien muidenkin työkamujen tuntema fakta, että muistini on legendaarisen hapero) etkä muuallakaan Kulosaaressa halittavana. FACEPALM tähän. Siksi tässä muutama juttu siltä pitkähköltä listalta, jonka olen oppinut sinulta:

* Ole ripeä. Jahkaillen hommat vain syntyvät hitaammin. Mutta silti en käsitä miten saat aikaan kaiken sen minkä saat, Julle!
* Ole rohkea. Kyllä, kaikenlaisia tyyppejä voi lähestyä, vieläpä iloisen röyhkeästi, mutta samalla niin, että ne vaan hurmaantuvat. Tällaista selkeästi oppii, kun aloittaa toimittajahommat taaperoikäisenä - tai taisit sä kai olla ehkä teini.
* Ole rento. Vauva, työt, blogit, videot, festarit, matkat, bileet - vaikka valmistaudut asioihin aina huolellisesti, vakavastikin, suhtaudut kuitenkin asioihin loppujen lopuksi relasti. Olet myös ihan hurjan hauskaa keskusteluseuraa, jollekin nasakalle näkökulmalle saa joka lounaalla nauraa vesi simmussa.
* Ole oma itsesi. Et ikinä peittele ajatuksiasi ja puhut suoraan. Kerrot avoimesti itsestäsi ja elämästäsi, samoin siitä, mitä ajattelet, vaikka mielipide herättäisi ristiriitoja. Ja olet niin fiksu ja rakastettava, että sun kanssa haluaa olla samaa mieltä - tai ainakin jatkaa keskustelua.

Loput säästän kunnes kohdataan, toivottavasti esimerkiksi kauppatorilla aamutuimaan. En itsekään usko ettei nähdä enää joka päivä. Säännöllisille nuorisomentorilais-kohtaamisille tulee siis pian olemaan huutava tarve - muutenhan mä tipun kaikesta ihan täysin. Minä tarjoan kahvit.

Ja nyt yritän lopettaa itkemisen hetkeksi. Nyt skarppaa, nainen, sanoisi Juliakin!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitto, olen nyt ihan sanaton. Itkettää. Oot kyllä vain niin huippu, nainen, jota on niin helppo ihailla ja katsoa ylöspäin. Todellakin kauppatorilla tavataan!! <3 <3

Kommentoi

Ladataan...