Vinkkejä lonkkalastavauvan hoitamiseen

Juliaihminen

Viime viikolla kerroin, miten Sofian heinäkuussa syntynyt vauveli joutui käyttämään kuusi viikkoa lonkkalastaa. Koska postauksesta tuli niin pitkä, jaoimme sen kahteen osioon. Tämä osio kertoo, mitä käytännön neuvoja lastahoidon aikana Sofia oppi. 

Annan hänelle puheenvuoron:

 

"Viimeksi avauduin lonkkaluksaatiosta vanhemmat näkökulmasta, ja nyt on aika pistää tiskiin konkreettisia vinkkejä. Tämä on todella yksityiskohtaista settiä, joka kiinnostaa todennäköisesti sitä yhtä prosenttia vanhemmista, joiden vauvalla on lonkkaluksaatio.

Lonkkalastan operoimisen vauvan kanssa oppii tosi nopsasti. Se ei ole läheskään niin vaikea kapistus, kuin miltä näyttää. Eka vinkki: ottakaa silti kaikki säälipisteet irti, lol!!!

Sairaalasta saadut hoito-ohjeet riittävät pitkälle, mutta tämä homma tuntuu toimivan aikalailla siten, miten vanhemmuus muutenkin: on kiva lukea virallisia ohjeita ja muiden kokemuksia, mutta jokainen oppii kyllä itse, mikä toimii oman perheen kohdalla.

Ajattelin, että meidän perheen fiiliksistä lonkkalastasta voisi olla muille hyötyä Julian blogin kautta, mutta korostan, että vaikka nyt täällä kokemusasiantuntijana esittelen näkemyksiäni, ei se tarkoita, että just näin se homma hoituu kaikilla. Ja jälleen kerran vastailen mielelläni kysymyksiin kommenteissa!

Miten imetys onnistuu?

Ensin se ikävä juttu: imetys makuultaan kyljellään ei onnistunut. Tai onnistui kerran niin, että tuin vauvaa tyynyjen kanssa ja kannattelin jotenkin alakroppaa kädellä, mutta se tuntui vain liian työläältä ollakseen mikään vakkariasento. Tästä syystä jouduin jokaisella yöimetyksellä nousemaan istumaan imettämään. Jotkuthan nousee jokaisella imetyksellä istumaan muutenkin, esimeriksi jos vauva syö pelkästään pullosta, mutta laiskurina mä koin tämän aika raskaaksi.

Mutta: lastan kanssa imettäminen ei ole mitenkään monimutkaista, kuten kauhukuvissani oletin tai hämmentävä imetysohje antoi ymmärtää. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, imetys onnistui jo heti lääkärissä asennuksen jälkeen. Se oli itseasiassa mun ensimmäinen julki-imetys, joten eipä tarvinnut sitäkään enää sen jälkeen jännittää! Tässä asennossa vedettiin aika pitkään, eli:

Vauva sylissä kallellaan (tyyny alla auttaa) eli perus kehtoasento toimi meillä ihan ok. Meidän vauva ei tosin jaksanut imeä siinä kovin pitkiä aikoja ja omatkin kädet väsyi.

Ehdottomasti paras imetysasento mulle lastan kanssa oli takakenoasento, josta jauhan nyt niin fiiliksissä, että odotan seuraavaksi yhteydenottoa kaupallisen yhteistön merkeissä tältä imetysasennolta. Siitä löytyy englanniksi googlaamalla laid-back breastfeeding hyviä kuvia (tämän kielivinkin bongasin toisesta blogista). Mä yritin treenata tätä asentoa jo ennen lastaa, mutta jotenkin vauvan naama hukkui diddiin, eikä se tuntunut hyvältä.

En ensin tajunnut, kuinka “toispuoleinen” tämä asento on: vauva istuu hajareisin äidin toisella reidellä ja kallistaa naamaakin siten, että imu osuu rinnan ulommalle puolelle. Siten vauvan toinen sierain on vapaana, kenenkään naama ei huku tissiin ja kaikki ovat onnellisia.

Takakeno on mahtava lastan kanssa, kun vauvan selkä on niin tuettuna jo valmiiksi. Meillä tässä asennossa onnistui imetys helposti myös niin, ettei mun tarvinnut edes kauheasti kallistaa selkää taaksepäin (esim. jos kahvilassa on sellaiset tuolit, joissa se ei onnistu).  

Se on kuitenkin erityisen ihana siksi, että takakenossa vauva voi kölliä mahalla ja nukahtaa siihen (täydellinen tiheän imun kausiin!). Samalla vauvan kanssa saa ihanasti läheisyyttä, kun muuten lonkkalastan kanssa musta tuntui, että sylissäpitäminen oli hankalampaa ja ihokontakti väheni.

Lisäksi vauva syö tässä pystyssä, joka vähentää ilmavaivoja. Lonkkalastan kanssa ei voi pumpata jalkoja, joten mitä vähemmän pierukaasuja, sen parempi.

Ja sitten bonusvinkki: Mä opin takakenoasennon kunnolla vasta, kun kävin imetysneuvonnassa. Jos kaupunki tarjoaa sellaista ja yhtään mietityttää, suosittelen lämpimästi. Olin varannut ajan neuvontaan itselleni ihan varmuuden vuoksi. Sain sen vasta parin viikon päähän hoidon alusta ja siinä vaiheessa ajattelin, että hanskaan tämän imetyshomman jo täysin. Menin kuitenkin käymään, kun kerran aika oli varattu. Onneksi menin! Siellä oli tosi herttainen täti vastassa ja tsekattiin kuntoon tämä ah niin mahtava takakenoasento.

Ok tuli jo näin paljon settiä pelkästä imettämisestä! Mitäs muuta?

Vaipanvaihto?

Tuntuu ensin kikkailulta, mutta siinäkin oppii tosi näpsäkäksi. Me tehtiin se näin:

Vauvan pepun ja värmeet voi pestä hanan alla, mutta toisin päin kuin normaalisti. Eli älä käännä vauvaa mahalleen, vaan nosta ns. tarjottimella vasemman käden varassa hanalle kasvot ylöspäin, niin niska pysyy tuettuna, eikä lasta kastu pesussa.

Me siirryttiin lastan kanssa käyttämään 2-koon vaippoja, koska isompi oli helpompi pukea. Vaippa laitetaan vauvan ja lastan väliin. Pujota ensin toinen siipi jalan alle ja kisko vähän matkaa ylöspäin, sitten toinen puoli. Ota kiinni molemmista puolista ja hinuta vaippa ylös selkään asti. Tsekkaa joko sormella selästä tai peilin kautta, että vaippa on varmasti tarpeeksi ylhäällä (koska selkäkakka). Tsekkaa, että resorit on ulospäin, sitten vain tarrat kiinni ja menoksi.

Me ei edes harkittu jatkavamme kestovaippailua lastan kanssa, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia, jos joku ekosupersankari on pystynyt siihen!

Kylpeminen?

Meidän vauva onneksi rakastaa kylpemistä ja suihkua, joten tämä oli hauskaa!

Lastan kanssa ei saa kylpeä, jotta siihen ei imeydy vettä. Virallisen ohjeen mukaan sen kanssa saa kuitenkin “kevyesti suihkuttaa”. Me tulkittiin tämä niin, että käytiin kerran viikossa suihkussa vauvan kanssa. Toinen vanhemmista pitää vauvaa, toinen suihkuttaa kaikki makkarat puhtaaksi ylhäältä alaspäin. Suihkun jälkeen kuivataan tarkasti lastan kaikki pinnat, jottei mihinkään jää kosteutta nahkeuttamaan. Käytettiin tähän sellaisia pieniä pehmeitä bambupyyhkeitä, joiden kanssa oli helppoa vetää esimerkiksi se selän rako läpi hankaamatta vauvaa liikaa.

Viikottaisen suihkun lisäksi puhdistettiin vauvaa vanulapuilla. Niitä saa myös sitä peruskokoa isompina!

Ihonhoito?

Meidän vauvalla on onneksi hyvä iho, ja sää oli hoidon aikana viileä, muttei kylmä, joten tämä ei ollut meille hankalaa. Nettikeskustelujen perusteella monelle juuri ihonhoito tuntuu kuitenkin olevan lonkkaluksaatiossa vaikeinta, koska lastan nahkea (juustonaksun tuoksuinen) materiaali hankaa vauvaa.

Kaikki suosittelevat Tenan rasvatalkkia, joten mekin hankittiin sitä. Käytettiin erityisesti rintakehässä ja kyljissä, jotka vähän lähtivät hilseilemään parin viikon jälkeen. Myös selkään olisi pitänyt laittaa: huomattiin poistopäivänä, että se oli ruvennut hankauksessa punottamaan. Parani kuitenkin päivässä ihan Bepanthenilla. Mun mielestä ei kannata laittaa talkkia nivusiin, kuten me alussa tehtiin varmuuden vuoksi: talkki pakkautuu sinne ja puhdistaminen on hankalaa.

Vaatteet?

Lastavauvankin saa puettua tosi söppiksesti, vaikka ensin tuntui, että parasta olisi leikata säkkiin kolme reikää ja erota Instagramista. Tässä on kuvituksena erilaisia asuja, joita me käytettiin. Päävinkkinä: isommat koot. Meidän vastasyntyneellä pidettiin kokoja 62–68, isompia varsinkin sitten lastan vaihdon jälkeen.

Osa näistä asuista näyttää tosi kesäisiltä, mutta kun vauva on niin pieni, menevät shortsit pitkistä housuista. Nuo napitettavat asut olivat erittäin käteviä. Plus niissä vauva näyttää ihanalta, töppöjalkaiselta maahiselta <3 Tarpeeksi leveät ja venyvät sukkahousut lämmittivät sitten kylmempinä päivinä shortsiasujen kanssa.  

Suurin osa pään yli vedettävistä vaatteista oli vain liian hankalia, vaikka koko olisikin iso. Jos vaate tuntui yhtään puristavan tai hankaavan, me jätettiin käyttämättä. Muuten meni hermot pukiessa (vauvalla ja vanhemmilla), eikä vauvan oloa tahdo häiritä yhtään enempää liikkumista rajoittavilla vaatteilla.

Mikä auttaa, kun ärsyttää?

Tietenkin hommaa motivoi se, että tämä on simppeli hoito ongelmaan, joka tulisi muuten vaivaamaan lasta koko lopun elämän. Mutta saa se silti ottaa päähän! Näin ei varmaan kuuluisi ajatella, mutta mua lohdutti myös se, että muutkin vanhemmat joutuvat kärvistelemään. Että onhan lonkkaluksaatio ärsyttävä, mut niin ovat varmasti myös koliikki, korvatulehduskierteet tai kovat allergiatkin. Kaikilla on omat vaivansa ja kaikenlaista sitä saa vanhempana sietää. Ihmiset kestävät usein omat ongelmansa, mutta ajattelevat salaa muiden säädöistä, että onneksi meillä ei sentään ole tuollaista. Musta se on ihan ok, jos se lohduttaa. Toivottavasti joku voi ajatella niin tämän lonkkaluksaatiopostauksen takia!



Se jeesii myös, että hoitoa on koko ajan vähemmän jäljellä. Ja se helpottuu koko ajan. Vaikka jo kahden viikon jälkeen kuvittelin, että joo, näin tämä homma toimii, jo viikon päästä huomasinkin osaavani uusia otteita pitää vauvaa lähempänä tai helpompia tapoja pukea juuri ne tietyt haalarit lastan kanssa.

Ja bonuksena: Vauva on lastassa napakka paketti. Sen voi nostaa suorille käsille ilmaan ja laulaa Leijonakuninkaan Aaaaaaaaa swengaaaaaaaaaaaaa

Mitä muuta?

Varmistakaa, että lasta on tarpeeksi iso teidän vauvalle. En tahdo neuvoa lääkäreitä, mutta meidän vauvalle asennettiin ensin liian pieni lasta, josta se pääsi kampeamaan pois. Lisäksi isomman lastan kanssa arki on vain helpompaa.

Ja loppuun vielä HURRRRRRJASTI TSEMPPIÄ KAIKILLE LONKKALUKSAATIOVANHEMMILLE! Pian teidänkin vauvalla on lonkat kuin Shakiralla."

 

Oliko teillä jotain koetinkiveä pikkuvauva-aikana?

Nyt saa vaittaa antaumuksellisesti!

 

Kuvat: Nämä ovat kaikki sellaisia vaatteita, jotka menivät mukavasti vauvelin ja lonkkalastan päälle

 

Lue edellinen osa:

Vauva joutui lastahoitoon lonkkaluksaation takia

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Kommentit

K_ (Ei varmistettu)

Hiljaista on kommenttiboksissa, tälläisen perään ei varmaan porukka ihan pikkujuttuja valittele :D. No, meidän lapsonen syntyi vakavasti sairaana, leikattiin kolmesti viiden viikon ikään mennessä ja jossain vaiheessa on tulossa elinsiirto. Tällä hetkellä voi kuitenkin ihan hyvin, on kotona ja joiltain osin voidaan elää normaalia vauva-arkea. Mua meinaa ärsyttää se, että en oikein kehtaa yhtyä sellaiseen yleiseen arkivalitukseen, koska meidän arkiset ärsytykset liittyy niin vahvasti sairauteen. Pelkään, että tahtomattani hiljennän muut. Että jos joku valittaa kuinka ärsyttävää on kun vauveli tankkaa kaikki illat tissillä, niin vastaappa siihen sitten että joo, tää nenämahaletku on kans ihan älyttömän ärsyttävä. Onneks siitä päästiin eroon. Siitä tulee myös aika ulkopuolinen olo, kun moniin keskusteluihin ei viitsi ottaa osaa samasta syystä.

Thufia
Hunting Acousmêtre

Aaa voin niin kuvitella ton, miten tylsää se on, kun oman vauvan kuulumiset vetää jengin ihan hiljaiseksi. Vaikka ne on vaikeita tilanteita, se on kuitenkin sitä teidän perheen vauvaelämää. Tarve puhua ja jakaa niitä vauva-ajan ärsyttäviä puolia on varmaan vielä kovempi tuollaisessa tilanteessa, kun sitä rankka kamaa on enemmänkin.

Mä tein tosta lasta-ajasta aika paljon Insta Storeja, kun se just helpotti, että arkipäiväisti tilannetta muillekin. Plus ettei tarvinnut kertoa kaikille kaikkea aina alusta saakka. Siitä huomasi just, et puhumalla niistä asioista kaikenlaisille ihmisille, sai itse käsiteltyä niitä. Mut oon aina ollut vähän tällainen, et huutelen kaikki henkilökohtaiset asiat puolitutuille liikaakin, ei sovi kaikille :D

Tää on tosi kiinnostava aihe mun mielestä, et miten tuollaisia tilanteita joutuu handlaamaan sit myös sosiaalisesti. Yleensä ihmiset haluaisi puhua ja ns tulla nähdyksi, mut jengi pelkää liikaa, et sanoo jotain "väärää". Itse oon kokenut, et tärkeintä vaan, kun kyselee ja osoittaa, että ne elää siinä mukana, niin se tuntuu hyvältä. Enkä siis tarkoita vain näitä vauva-asioita...

Kiitos tosi paljon kommentista! Ja ihan hurjasti tsemppiä teidän koko perheelle <3

Eikä tää kyllä ollut mikään kenellä on rankin vauvavuosi -kilpailu, et saa pienemmästäkin avautua :D

Naf (Ei varmistettu)

Mun nyt 4-vuotiaalla veljenpojalla oli aikoinaan tuollainen lonkkalasta. Mieleeni jäi juuri tuo, että vauva oli lastan kanssa mukavan napakka paketti, jota kaltaiseni lapsettomankin oli helppo pitää sylissä. :) Nyt odotan itse esikoistani ja luin nämä lonkkalastapostaukset mielenkiinnolla - jos meidänkin vauvalla sattuisi olemaan löysät lonkat, palaan vinkkien pariin uudestaan. Ilmeisesti perintötekijöillä on tässäkin asiassa vaikutusta, joten hyvä varautua tähänkin, kun suvussa on samaa vaivaa ollut. Kiitos siis näistä tietopaketeista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsellänihän ei ole vauvoja eikä tule, mutta silti luin tämän postauksen suurella mielenkiinnolla. :D

JohannaD (Ei varmistettu)

Moikka! Isot kiitokset näistä postauksista, näistä on paljon apua kun tuntuu että mistään ei oikein löydy tietoa tai tukea. Meidän pojalle laitettiin eilen lasta ja kyllä sen jälkeen jäätiin vähän haavi auki, että mites tämä lapsen hoitaminen nyt sujuu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, ihana kuulla että näistä oli iloa! Juurikin se oli tarkoitus.

Tsemppiä hurjasti lasta-aikaan ja onnea vielä enemmän uudesta tyypistä! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.