Vuosi sitten olin Thaimaassa

Juliaihminen

Oi voi. Vuosi sitten tähän aikaan hermoilin kotona viimeisiä pakkailuja ja mietin, paljonko vauvanruokaa matkaan kannattaa ottaa mukaan. Olin 11-kuukautisen pikku palleron äiti, ja tuo vauveli osasi silloin vasta kontata. Tänään katselen Instasta ihmisten ihania Thaimaan lomakuvia ja olen onnellinen näiden matkalaisten puolesta. Etenkin vauvat matkalla sykähdyttävät sydäntäni erityisesti.

Muistan tuon kuukauden lopun elämääni. Meillä oli matkassa mahtava kuusikko, Niina, Pasi ja Eippu sekä Tiki, Alppu ja minä. Vaikka lapset olivat tuolloin huomattavasti pöhkömpiä, ne viihtyivät silti hirmu hyvin keskenään. Näin vuoden jälkeen mieleen nousee ihania onnenhyrskäyksiä eri tilanteista. Tässä muutama monista:

Ensimmäinen ilta Bangkokissa. Pimeä lämmin yö tuntuu iholla, ja me istumme kuudestaan Chinatownissa katukeittiössä, ympärillä kuhisee ihmisiä ja vilkkuu valoja. Olemme tilanneet monia eksoottisen näköisiä annoksia, ja nyt on aika nostaa ensimmäiset kylmät Chang-oluet. Kaikkia naurattaa, kun olo on niin onnellinen.

Lasken rinkkani uupuneena ja iloisena Chiang Maissa kivannäköiseen hotellihuoneeseen, ja yhtäkkiä kuulen ovelta koputusta. Oven takana on yksi parhaista ystävistäni, Ella! Hän ja Chrisu ovat yllättäneet mut täydellisesti ilmaantumalla Pohjois-Thaimaahan kesken heidän maailmanympärysmatkaansa. Kiljun ja nauran riemusta.

Ilmastointi puhaltaa. Olemme vihdoin asettuneet uskomattomaan 12-paikkaiseen pikkubussiimme ja aloitamme Pohjois-Thaimaan viikon mittaisen road tripin. Olen valtavan kiitollinen Pasille, joka ensinnäkin suostuu olemaan kuski ja toiseksi ajaa todella hyvin. Metsäiset maisemat mutkaisilla kukkuloilla ovat välillä henkeäsalpaavat.

Hikinen iltapäivä Paissa, ja me makoilemme hotellihuoneemme suurella terassilla ja juomme mango lassia. Alppu ja Eippu keksivät hauskan leikin ja ottavat pienen jakkaran tuekseen. Sitten he käpyttelevät villisti kikattaen vaippasiltaan ympäri terassia.

Istumme illalla Ellan ja Chrisun bungalowin terassilla Paissa. Majoitus on huomattavasti edullisempi kuin meidän fancy-hotellin, mutta tässä on tunnelmaa. Syömme paikallisia Domino-keksejä, juomme bisseä ja kuuntelemme Ellan ja Chrisun uskomattomia tarinoita transsiperialla kohdatuista ihmisistä (etenkin yhdestä mulkusta ranskalaisesta).

Odotamme Chiang Main lentokentällä koneeseen pääsyä. Lentoemännät näyttävät kylttiä, jossa lukee: "Don Muang." Tiki ehdottaa, että me saatettaisiin päästä hyville paikoille, jos hän menisi esittäytymään, että hän on Mr Don Muang. Kerron Tikille, että Don Muang on Bangkokin lentokentän nimi.

Matkaamme pitkähäntäveneellä koko päivän James Bond -saarelle ja takaisin. Pojat nukkuvat välillä meidän syleissä, maisema on ihmeellinen merestä nousevine jyrkkinen vuorisaarineen. Moottoriveneen kova ääni muistuttaa lapsuuden kesistä, jolloin veneilimme vanhalla puuveneellämme Turun saaristossa. 

Mussutan lapsellisesti siitä, että meidän Koh Lantan hotellihuoneeseen kuuluu tien äänet. Ärsyyntyminen vaihtuu nopeasti iloksi, sillä saan kuulla uudesta yllätyksestä: Ella on järjestänyt meille treffit ystäviemme Lauran ja Tuomaksen kanssa! Illalla ravintolassa paljaat jalat koskevat lämmintä hiekkaa, kun istumme pitkän pöydän ääressä ja kerromme vitsejä. Alpulla on Ellalta saamansa kala-pehmolelu kädessään. Laura kertoo, että hänellä on tapana söpöillä niin, että kaikki eläimet loppuvat u-kirjaimeen: nallu, kissu, koiru. Huomaamme, että kala ei muutu tällä taktiikalla niin suloiseksi otukseksi.

Makaan Koh Lantan rannalla valkoisin kankain verhoillussa bambuhuoneessa Ellan vieressä. Kuuluu, kun meren aallot iskevät, ja meitä hierotaan kaikenmoisilla eteerisillä öljyillä. Tämän jälkeen käyn leikkauttamassa hiukseni lady boyn luona.

Jonotamme check inniin Krabin lentokentällä, ja meidän edessä on kiinalaispariskunta. Käy ilmi, että he ovat pitäneet paikkaa kolmenkymmenen hengen kiinalaisseurueelle. Nurisen Tikille, että juuri tuollaisia epäkohteliaita etuilijoita kiinalaiset ovat. Sitten yksi nainen kääntyy meihin päin, ojentaa kantorepussa kuikuilevalle Alpulle punaisen kilikellon ja sanoo: "This is a present for you. Happy Chinese New Year!" Minua nolottaa moukkamainen käytökseni, mutta Alppu on tyytyväinen uuteen leluunsa.

Saavumme viimeiseen hotelliimme, huoneemme on 18. kerroksessa, ja sieltä näkyy Bangkokin upea siluetti. Tökkäsen vähän ikkunaa huviksi, ja huomaan, että se on auki. Pelästyn järjettömästi, sillä Alppu on toisessa kädessäni. Onneksi ikkunan saa kiinni kunnolla, ja kahva on Alpun ulottumattomissa!

On viimeinen ilta matkalla. Istumme jälleen kuudestaan katukeittiössä Bangkokissa, tällä kertaa Khao San Roadilla. Juomme matkan viimeiset kylmät Changit. Tätä tulee niin ikävä, ja samalla olen täysin valmis kotiin.

Saavumme taksilla Helsinki-Vantaalta kotiin. Siellä odottaa ystäväni Anna-Kaisan tekemä lämmin lasagne, hanavettä, jota voi juoda sekä oma sänky. Kotiin palaaminen ei ole milloinkaan tuntunut näin hyvältä.

 

 

Kuvat: Pasi Nissinen, kiitos kun sain vielä julkaista!

 

Thaimaa-kuukausi kokonaisuudessaan:

Video Thaimaan-matkastamme (eli asiat, joihin kannattaa varautua matkalla vauvan kanssa)

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa

Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen

Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Mae Hon Song ja miksi autiot resortit kammottavat     

Paissa glampackerina hippien keskellä

Välkähdyksiä Koh Yao Noilta

Koh Lanta oli hienoinen pettymys

Viimeiset päivät Bangkokissa
 
 
 
 

Share

Kommentit

kyse (Ei varmistettu)

Miksi oli olennaista mainita, että hiustenleikkaaja oli lady boy? Miksei hän voinut olla vaan vaikka nainen tai ihminen? Mitä olennaista lisätietoa "lady boy" antoi lukijalle. En tarkoita olla äksypetteri, mutta jäin vain miettimään. Olen pohtinut, mikädon tarpeellista (needes), kiinnostavaa (nice) ja mikä turhaa (silly) tietää (... to know).

Vierailija (Ei varmistettu)

Minustakin erikseen mainitseminen vähän turhaa, kun ei liity mitenkään asiaan eli hiusten leikkuuseen. Miksi valita ainoaksi määreeksi ihmisestä ladyboy, kun voisi valita jotain hänen luonteeseensa (mitä nyt noin lyhyessä ajassa siitä saa selville) tai työn tulokseen liittyvää ja se kai tässä kontekstissa on se olennaisin.
Tässä blogissa on kuitenkin kritisoitu esim. sitä, jos toisen ihmisen näkee ensisijaisesti vaikka ihonvärinsä tai etnisen taustansa edustajana niin miksi tässä kohtaamisessa ihmisen seksuaali-identiteetti olisi se ensimmäinen asia, jolla häntä kuvailla.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta se oli jotenkin niin ihana tyyppi! Ja käsittääkseni tunnettu saarella. Lisäksi tuo kokemus oli yksi matkan kivoimpia.

Itsekin tosin mietin, kannattaako kirjoittaa, mutta sitten en oikein osannut sanoa, että miksi ei, kun en arvota ihmistä mitenkään negatiiviseksi. Mä fiilistelen sitä, että Thaimaassa ihmiset voivat olla paljon näkyvämmin mitä ovat kuin vaikka Suomessa.

Toki nyt kun mietin, niin en kuvailisi tekstissä, jos kyseessä olisi esim transihminen, homo tai moni muukaan vähemmistöön kuuluva. Sen sijaan olen käsittänyt, että lady boyt eivät ole täysin rinnastettavissa ihan ”perus” transnaisiin, vaan se on omanlainen alakulttuurinsa.

Tosin nyt kun mietin, niin onhan se joka tapauksessa valtaväestön sortama alakulttuuri. Olisi siis ollut tyylikkäämpää olla mainitsematta. Pahoittelen ja parannan tapani! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ladyboyt ovat monissa kulttuureissa kyllä alisteisessa asemassa ja joissakin ainoa hyväksyttävä tapa ilmentää omaa homoseksuaalisuutta. Osa heistä varmaan on transnaisia ja osa ei, tuskin sitä ulkonäöstä voi päätellä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Olet täysin oikessa, kuten sanoin, ei olisi pitänyt mainita. 

Nämä on Suomessa vielä niin uusia juttuja, että jengi mokailee näissä koko ajan. Myös sellaiset, jotka pyrkivät tiedostamaan syrjiviä rakenteita ja kritisoivat huonoa kielenkäyttöä.

Mun oma ohjenuora on se, että mokailla saa vahingossa, ja sitten voi pyytää anteeksi ja parantaa tapansa. Ja juuri näin aion tässä tilanteessa tehdä.

Kommentoi