Ystävä sä lapsellisen

Juliaihminen

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään vanhempien yksinäisyydestä. Jos aikuiset kontaktit rajoittuvat vain puolisoon (eikä aina edes siihen), elämä voi äkkiä alkaa tuntua todella tympeältä.

Mulla seinät kaatuu päälle jo yhdessä päivässä yksin. Jos olen päättänyt etukäteen, että "nyt vietän rauhassa päivän kahden kesken vauvan kanssa", oon ihan sairaan kiukkuinen, kun Tiki tulee illalla töistä kotiin. Marttyyrimama iskee: "Täällä mää vaan oon joutunut... tekemään kaikenlaista! Ei tämä vauvan kanssa oleminen todellakaan ole mitään lomaa. Mä oon niiin rikki!!!"

Jos taas olen hurvitellut päivän aikana kavereiden kanssa, olen illalla hyväntuulinen: "Ai nytkö sä jo tulitkin? Kiva! Mulla on huono omatunto sun puolesta, kun joudut olemaan töissä ja mä saan vaan lomailla tämän superihanan pötkylän kanssa."

Koska olen niin seurankipeä, en ole moniin viikkoihin enää viettänyt yhtäkään päivää kahdestaan pojan kanssa, kuten edellisessä postauksessa mainitsin. Mulla on siitä erinomainen tilanne, että ystävyys muutamien äitiyslomaa viettävien naisten kanssa on syventynyt lähikuukausina kovasti. Sen lisäksi kaveripiirissä on freelancereita, opiskelijoita ja muita sellaisia, jotka pystyvät helposti irtoamaan pitkälle lounaalle kesken päivän.

 

Kaverit ovat juuri nyt elintärkeitä. Kun on nukkunut hiton huonosti yön, bebbe on saanut pari käsittämätöntä raivokohtausta ja sielu vaeltelee murheen syvässä laaksossa, yksi aamuinen Facebook-viesti (vaikkapa valokuva yli-ikäisestä morsiusneidosta) nostaa mut maan pinnalle: No mutta, eihän tämä niin vakavaa ole!

Olen saanut viimeisten viikkojen aikana ystäviltä todella paljon: hyväksyntää ("No, vauvan umpisuolen puhkeamista en ole keksinyt pelätä, mutta ymmärrän!"), tulevaisuuden realismia ("Se lääkäri sanoi, että perusjuttu, kaikki vauvat putoaa yhden kerran."), vertaistukea ("Joo joo, riidat miehen kanssa ovat vauvan myötä nousseet ihan absurdille tasolle.") ja yleistä bondausta maailman hulluudesta ("Jep. Mä erosin Imetyksen tuki -Facebook-ryhmästä siinä vaiheessa, kun siellä alettiin keskustella siitä, miten imetys on parempaa kuin seksi.")

Eikä ystävät ole vain huonoja hetkiä varten, täysin päinvastoin: Ne pitävät vauvaa sylissä sillä aikaa, kun mä haen santsikierroksen syntymäpäiväkakkua, niille voi lähettää videon vauvan ensimmäisistä nauruharjoituksista ja niiden kanssa käydään Jädelinossa kevään ensimmäisellä ulkojäätelöllä. Ne ovat mun lapselle nyt ja tulevaisuudessa niitä "luotettavia aikuisia" (joista Demi-lehti aina puhuu), joiden syliin voi mennä ja joille voi kertoa niitä juttuja, mitä äidille tai isälle ehkä ei.

 

Yhtä juttua okenkin tässä miettinyt: Kun nämä päivät ovat juuri ystävien takia niin mahtavia, niin millaista miehillä sitten on isyyslomalla, kun kaverit ovat pääsääntöisesti töissä? Ja eikö se ole vähän itseään ruokkiva noidankehä: Miehet eivät jää pidemmälle vanhempainvapaalle, koska niillä ei ole kavereita, jotka ovat vanhempainvapaalla. Toki lattepappa voi käydä lattemammojen kanssa hengailemassa, mutta ei se ole kuitenkaan ihan sama.

Mä itsekin tosiaan välillä sorrun tuohon marttyyrimamameininkiin enkä kehtaa paljastaa, kuinka letkeää meno on ollut taas (koska öö, haluan, että mua jotenkin arvostettaisiin sen marttyyriyden takia?). Mutta jos kertoisi miekkeleille myös niistä kivoista puolista, niin ehkä ne jäisivät sankemmin joukoin hoitovapaalle?

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse pysyn Imetyksen tuki ry:n ryhmässä, koska se on niin hyvää viihdettä. Aivan sekoboltsijuttuja ilman, että joukossa on yhtään vihapuhetta tai riitelyä! Että joku on luopunut rakennekynsistä jo raskautta yrittäessään, ettei vaan altista lasta kemikaaleille ja toinen aikoo samasta syystä värjätä hiukset niin, että tyvi jää koskematta (instant juurikasvu). Ja kun joku laittaa videon itsestään imettämässä neljävuotiasta, niin löytyy valtavasti jengiä, jonka mielestä se on niiiiin ihanaa ja hellyttävää :D Tositeeveetä ilman teeveetä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on muuten täydellinen analyysi siitä ryhmästä! Kerrankin sekoilua netissä ilman rasismia tai ilkeilyä, freesi meininki :D Ja onhan jengi siellä aika hyväntahtoista, mikä on sekin tuoretta ja symppistäkin.

Mutta ne imetysselfiet. Why oh why? Joku oli laittanut et "Jos täällä ei saa julkaista imetysselfieitä, niin MISSÄ SITTEN?" Öö, tarviiko sellaista paikkaa olla? :D 

Ja onhan siellä vähän semmonen imetysfasistinen meno. Mutta joo, oon itekin edelleen siinä ryhmässä, koska kaikkien OT-viestien lomassa siellä on paljon hyviäkin neuvoja.

(Mammapalstojen Off Topic -viestit... Siitäkin mulla olisi kanssa sananen sanottavana.)

Taru Mari
Stuff About

Olet onnekas kun moni ystävä samassa elämäntilanteessa :). Minä olen kaveriporukan ensimmäinen äiti, joten on pitänyt keksiä muuta tekemistä ja tutustua uusiin ihmisiin näin äitiyslomalla.

Juliaihminen
Juliaihminen

Todellakin! Ja onneks muutamakin lapsellinen riittää, niin saa päiviksi tekemistä. Mäkin oon äikkärillä tutustunut uusiin tyyppeihin ja puolitutuista on tullut ystäviä. Äitiys yhdistää kummasti, vaikkei se missään nimessä oo ainoa yhdistävä tekijä uusissa kaverisuhteissa (onneksi!).

Mutta vaatii tosiaan paljon toi uusiin ihmisiin tutustuminen, joten nostan kyllä hattua sulle, kun et oo jäänyt vain himaan. Kyllä se on vaivan väärtti!

Ilana

En ole edes ylipäänsä varma, haluanko lapia, mutta juuri tämä asia on aika suuri negatiivinen tekijä yhtälössä, kun asuu ulkomailla (sen verran uudessa maassa, ettei ystäviä todellakaan ole vielä joka sormelle). Olen ehkä pikkuisen kateellinen sulle :)

Mun lähipiirissä melko moni mies on jäänyt lapsen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi tai jotkut pitemmäksikin aikaa. Lonkalta tulee nyt mieleen oma veljeni, serkun mies ja 8 kaveria. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että todella hieno kokemus, ja ainakin veljelläni oli myös isäkavereita samaan aikaan vapaalla. Tosi harmillista, että tätä tuetaan käsittääkseni vain Pohjoismaissa.

Kommentoi