Ystävyys on kiinnostavampaa kuin parisuhderakkaus

Ladataan...
Juliaihminen

Meidän oli Saaran kanssa tarkoitus puhua miesten deittailusta. Vähän aikaa se onnistuikin, mutta sitten (itse asiassa videolla kohdassa 4.47) meidän puheet kääntyivät ystävyyteen ja uusien ystävien "deittailuun". (Puhuinkin mom dateista vähän aikaa sitten.)

Mä olen huomannut, että esimerkiksi kirjallisuudessa nykyään mun mielestäni ystävyyssuhteet ovat paljon kiinnostavampia kuin rakkaustarinat. Tuntuu usein siltä, että rakkaustarinoilla on muutama kaava, ja siten ne ovat kamalan ennalta arvattavia. Toki tähän vaikuttaa myös se, etten itse ole enää deittaillut rakastumistarkoituksissa ketään kahdeksaan vuoteen. Mutta muutenkin: ystävyys on moniulotteista, siinä voi tapahtua yllättäviä juttuja ja se kestää erilaisia juttuja kuin sellainen parisuhderakkaus. Toki ystävyys on monesti myös rakkautta, ja voinkin sanoa ehdottomasti, että rakastan monia mun ystäviäni.

Ystävyys voi myös olla sellaista roihahtavaa kuin rakkaus: Mulla on ollut muutamia tosi tulisia ystävyyssuhteita, jotka ovat olleet ihan yhtä palavia kuin ihastuminenkin voi olla. Esimerkiksi opiskeluaikojen alussa tutustuin yhteen tyttöön, josta tuli yhtäkkiä niin läheinen, että me saatettiin jopa nukkua yöt toisissamme kiinni. Me istuttiin usein mun silloisen puukerrostalon portailla, juotiin teetä ja naurettiin kaikelle. Se oli semmonen herttainen meinninkäisen ja keijukaisen sekoitus, jossa mä ihastuin erityisesti siihen, että se oli niin erilainen kuin mitä mä olen. Ja sitten, yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, tämä tyttö hävisi mun elämästäni. Siinä ei oikeastaan ollut mitään draamaa, joskus roihuava rakkaus vain palaa äkkiä loppuun.

Myös tarinat siitä, miten ystävyys on alkanut, ovat todella kiinnostavia. Ässä oli esimerkiksi tutustunut sen Lissabonin parhaaseen kaveriin siten, että se oli aluksi katsellut tämän kivaa Instagram-feediä ja sitten laittanut viestiä, että mennäänkö kahville. Miten rohkeaa! (Ja nerokasta.)

Aina puhutaan siitä, miten upeaa on, kun vanhat, lapsuudesta saakka jatkuneet ystävyyssuhteet kestävät. Toki ne ovat hienoja, ja itse asiassa juuri taas näin viikonloppuna yhtä mun parhaimmista ystävistä, johon olen tutustunut 6-vuotiaana ja jonka kanssa meillä on edelleen tosi paljon puhuttavaa (eikä me muistella menneitä). Mutta toisaalta mä fiilistelen erityisesti aikuisena alkaneita ystävyyksiä. Niissä ihmisellä ei ole menneisyyden painolastia tai roolia, vaan sitä tutustuu toiseen sellaisena kuin se on. Sitten on ihanaa kysellä asioita toisen menneisyydestä. Esimerkiksi kerran mä oikein tenttasin järjestelmällisesti ystävältäni Niinalta, missä kaikissa osoitteissa se on elämänsä aikana asunut, jotta pystyisin muodostamaan lineaarisen käsityksen sen aiemmasta elämästä.

Tällä videolla me kerrotaan Ässän kanssa, miten olemme tutustuneet. Saara luuli aluksi, että mä vihaan sitä (!!?). Mutta sitten yksi tosi omituinen juttu sai sen ymmärtämään, että päinvastoin, minähän ihailen ja pidän Ässästä. No, se selviää videolta, kattokaa!

 

 

Hei, mun tekee mieli oikein hekumoida näillä ystävyysjutuilla!

Kuvaile jonkun ystävyytesi alku: oletko tutustunut jollain yllättävällä tavalla johonkuhun ystävääsi?

 

Katso myös mun ja Ässän edellinen video:

Mikä on parasta ja pahinta bloggaamisessa?

 

Ja muista tilata mun YouTube-kanava! :)

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Romanttinen rakkaus usein päättyy eroon, mutta ystävyydet harvemmin. Toki osa ystävyyksistäkin päättyy hiipuen tai dramaattisemmin, mutta itse miellän ystävyyden pysyvämmäksi ihmissuhteeksi. Siksi itse usein priorisoin ystäviä parisuhteen edelle (yleensä kohtalokkain seurauksin). Koen olevani hyvä ystävä, mutta aika huono tyttöystävä, mutta miehiin on niin hankala saada samanlaista yhteyttä, kun mitä parhaiden tyttökavereiden kanssa voi olla. Sellaista symbioottista olemista, jossa kaikki ajatukset vaihdetaan ja toinen tunnetaan läpikotaisin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Fiilaan. Ja musta ehkä parisuhteelta joskus vaaditaankin liikoja: sen pitäisi antaa kaikki. Mä itse taas ajattelen, että tämän ystävän kanssa juttelen asiasta x ja teen asioita y, toisen kanssa jotain toista ja sitten kumppanin kanssa kolmatta. Toki semmonen hyvä yhteys (ja jopa symboioottista olemista, muuten tosi kivasti ilmaistu!) on hyvä löytyä (ainakin aika ajoin).

smagardi
astu harhaan

Mun ehkä erikoisin kaveruuden, en tiedä ollaanko ystäviä, alku oli viime vuonna.
Törmäsin iänkaikkisen vanhaan tindermatchiini narikkajonossa,
jonka seurassa päädyin tutustumaan erääseen hänen puolituttuunsa,
josta sitten tulikin muutaman tykätään toistemme kuvista instagramissa -kuukauden jälkeen fb- ja viestittelykaveri.
Siitä edettiin sitten tapailukaverin asteelle ja nykyään ollaan tekemisissä melkein päivittäin jollain tapaa.

Oon ollu tosi tyytyväinen ja onnellinen, että lähdin sinä iltana ulos,
vaikka ensin meinasinkin jäädä kotiin seuranpuutteen vuoksi.
Olis elämä kahta kaveria köyhempää,
sillä ekaa kertaa tavatusta tindermatchistakin tuli sen illan jälkeen kaveri.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, ihan sairaan ihanaa! Ja some todellakin yhdistää! (Sekä narikkajonot.)

Nuvem (Ei varmistettu)

Ystävyyksien alut on kyllä hauskoja! Itse en esim tykännyt yhdestä nykyään parhaasta ystävästäni aluksi paljoakaan, mutta myöhemmin lähennyimme kun elämäntilanteet muuttuivat. Vaihdossa parhaat ystävät vaan kävelivät eteeni ja kysyivät, nähdäänkö tänä iltana, ja seuraavat 6 kk jaettiin elämä yhdessä (ja pidetään yhä vuosien jälkeen yhteyttä yli mantereiden). Yksi ystävä muuttui tutusta ystäväksi kun matkustin hänen kotimaahansa ja asuin hänen luonaan useamman viikon ihan suunnittelematta. Ja suosikkitarinani on silti seuraava: olin tutustunut uusiin ihmisiin joilla oli ystävä, josta kuulin paljon juttuja. Hän kuulosti mahtavalta tyypiltä. Selvisi, että myös hän oli kuullut minusta paljon ja ajatteli samoin. Tapasimme synttäreillä ja jo samana yönä hän tuli luokseni yöksi (oma koti oli toisella puolella helsinkiä) :D seuraavan kerran taisimme myös nähdä niin että vietimme koko viikonlopun yhdessä. Niin monesti suunnittelee ja haaveilee, että "synkkaakohan ton kanssa", että fiilistelen tätä yhä 10 v ystävyyden jälkeen: me oltiin molemmat päätetty ystävystyä toisiimme, ja niin kävi. (:

Juliaihminen
Juliaihminen

Ooo, etenkin tuo vika tarina, niin parasta! <3

Mullakin on muutama tuommoinen hahmo elämässäni, josta joku on sanonut, että "sä tykkäisit siitä", ja sitten, kyllä vain, olen todella tykännyt. Aika usein paritetaan vain mahdollisia kumppaneita, mutta kyllä ystäviäkin voi ja kannattaa parittaa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olenkohan kaheli, kun olen usein miettinyt, että yleensä naiset ystävystyvät ulkonäöltään niin sanotusti saman näköisten kanssa: esim itse en näytä mallilta, eikä mulla ole yhtään mallin näköistä ystävää, kun taas nämä mallityypit näyttävät liikkuvan pääosin kaltaistensa kanssa. Onkohan mallin/missin elo ulkonäöstään johtuen niin erilainen kuin tavallisen nätin että ei vain ole mitään yhteistä : D Esim kerran kuulin sivukorvalla bambisilmäisen barbin päivittelevän ystävälleen, kuinka joku mies oli halunnut tämän itselleen vain nähtyään kadulla ja tarjosi jotain lomaa, olisi maksanut matkat ja ostellut koruja ja kaikkea muuta vastaavaa tällaista, mitä ei kyllä meikäläiselle koskaan tapahdu..

Sssannna (Ei varmistettu)

Tätä samaa olen itsekin miettinyt! Miksi niin monet ystävät muistuttavat toisiaan? Alkaako tyyli tarttua vai hakeudutaanko omannäköisten seuraan tarkoituksella vai alitajuisesti?

Hups ja häh!?

Rauhallisen heinäkuisen työpäivän aikana olen lukenut blogiasi (ja yrittänyt esittää että tämä on työni kannalta oleellista - niin kuin vähän onkin!) ja moni ajatuksesi on ilahduttanut, mutta ehkä eniten tämä: "Miksi ihmeessä joku haluaisi juoda teetä?! Sehän on vain sellaista vettä, johon on lisätty maku. Eikä mikä tahansa maku, vaan paha maku! Ja miten muka teelaaduissa on eroja. Kaikki ne maistuvat samalta paskalta!"

Pakko siis tarkistaa, joitko siellä portailla tosiaankin teetä? Ei ihme, että ystävyys loppui lyhyeen. :)

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha, mahtava huomio! :D

Se oli juurikin teetä. Ehkäpä tämä olikin se perimmäinen syy siihen, miksi ystävyys hiipui ja lopulta KUOLI POIS.

Kommentoi

Ladataan...