Ladataan...
Juliaihminen

Lupasin ajat sitten avata "täydellistä listaa", eli listaa tavaroista, joita kannattaa hankkia ennen kuin vauva tulee. Tämä lista on kiertänyt monilla älykkäillä naisilla, ja jokainen on tehnyt siihen omia lisäyksiä ja kommentteja. Itse luotin tähän täysin, ja näin puolentoista kuukauden äitiyskokemuksella olen ollut tosi tyytyväinen siitä, että noudatin abouttiarallaa tätä listaa. Niitä kamoja on kuitenkin niin megana helpompi metsästää ennen kuin sylissä on pieni ihminen.

Paperinen versio tästä listasta on kuvana tuolla yllä. Siinä on jotain ihanan perinteikästä, kun tiedän, että lappunen on kiertänyt naiselta naiselle, ja aion itsekin laittaa sen eteenpäin. Nykyään lista on myös Google Docsissa, mutta en voi linkata sitä tänne julkisesti, koska kuitenkin joku hullu menisi lisäämään sinne jotain "kyllä äidin on syytä hankkia imetystuoli ja mitään tuttipulloja ette sitten hanki, koska ne ovat itse Saatanan kehittämä vitsaus".

Mä lisään omat kommenttini tähän kursiivilla ja nuo suluissa olevat ovat muiden naikkeleiden kommetteja. Ja kuten kursiivikommenteissani lukeekin, en itse hankkinut ihan kaikkea listalta, eli harkinta oman tilanteen mukaan.

 

Vaatteet (kappalemäärät suuntaa antavia)

Viisi 50/56 bodya

Viidet housut

3 - 5 yöasua

Kahdet sukkahousut - me ei käytetty sukkiksia

Kolmet sukat

Villasukat ja pikkutumput

Yksi kokohaalari sisäkäyttöön

Muutama myssy

Jos vauva tulee talvella niin ulkohaalari, lämpimänpinä aikoina fleecahaalari tms. voi olla kätsy

 

Hygienia (kaikki löytyy normikaupasta ja apteekista)

Ainakin yksi paketti ykköskoon vaippoja

Vanulappuja - näitä saa jonkun verran Kättäriltä

Vanupuikkoja

Kosteuspyyhkeitä

Bebanthenia

Lansinohia - se äitiyspakkauksen purkki riittää tosi hyvin

Sinkkivoidetta

Vaipparoskis + roskapusseja (ainakin kannellinen roskis!)

Käsidesiä (ei toki pidä koko aikaa käyttää)

Vaipanvaihtoalusta

Harsoja, ehkä kymmenen - mä sain lahjaksi normiharsojen lisäksi bambuharsoja, jotka ovat ihanan pehmeitä ja sopivat hyvin vauvan naaman pyyhkimiseen.

Muu

Vaunut: Emmaljunga Viking on ainakin klassikko - toimii ihan älyttömän hyvin hissittömässä kerrostalossa sekä kaupungilla ja ratikoissa!

Turvaistuin autoon (hanki ainakin lainaan sairaalasta lähtöä varten)

Vauvakirja (Tatun ja Patun vauvakirja on sukupuolisensitiivinen myös vanhemmuuden suhteen)

Tuttipullo, ainakin yksi (kaikki eivät tarvitse, jos täysimettää)

Tutti (kaikki vauvat ei huoli ja on epäselvää minkä ikäiselle kannattaa tarjota)

Kylpyamme (Flexibath, jos kylppäri on pieni, siihen saa myös tuen vastasyntyneelle)

Nenäfriida. (Baby Vac - pölynimuriin kiinnitettävä “räkäimuri”. Ehdottomasti parempi ja nopeampi kuin nenäfriida. Nenäfriidan voi hankkia matkatarkoituksiin.)

Suolaliuostippoja - hmm? en edes tiedä mitä nämä ovat, mutta ehkä vielä joskus selviää

Korvakuumemittari (äitiyspakkauksen hidas mittari muuttuu sitä epäkäytännöllisemmäksi mitä isommaksi tyyppi kasvaa, uneliaalta vastasyntyneeltä kuumeen tosin mittaa helposti sillä pakkauksen mittarillakin)  

Rintakumi - itse en hankkinut enkä tarvinnut

Maidonkerääjä - en hankkinut enkä tarvinnut

Joku viltti, jolle laskea vauva lattiallakin

Joku nukkumapaikka, tosin äitiyspakkaushan käy ja perhepedissäkin voi koisia

Parit kolmet lakanat + mahdolliset pehmusteet pinnasängyn reunoihin

Toinen peitto/vauvakokoinen torkkupeitto tai vastaava

Toinen vauvapyyhe - ei olla tarvittu, kun bebbe kylpee vain pari kertaa viikossa

Imetystyyny (voi olla kätevä loppuraskaudessa nukkumiseen)

Pienimpiä Minigrip-pusseja tms. maidon pakastamiseen

Rintapumppu (jos tuotanto on riittoisaa, maitoa voi poistaa myös käsin, mitä en tiennyt, terveisin nimim. sähköinen rintapumppu pölyttynyt laatikossa turhaan puoli vuotta) - Aventin on kätsä

Muovipäällysteistä froteeta ilmakylpyihin - äitiyspakkauksessa oli tällainen

Pari tetraa korviketta varalle (huom! Kannattaa googlata tahdistetusta pulloruokinnasta ennen korvikkeen tai pumpatun maidon antamista)

Joku hoitolaukku - Fjällräven-reppu toiminut hyvin!

Kantoreppu tai -liina (Tula 4eva! Tän voi kyllä hankkia vauvan syntymän jälkeenkin) 

Hajusteeton pyykinpesuaine voi olla kiva ja sappisaippuaa monet suosii tahroihin

Joku myrkytön puhdistussuihke voi olla kiva hoitoalustan puhdistamiseen

 

 

Äidille lisäksi

Vähintään pari imetystoppia ilman kaaritukia - H&M:n imetystopit for the win!

Imetysliivit (osa haluaa hankkia vasta synnytyksen jälkeen) (ovat kyllä kätevät jo sairaalassa jos/kun maidontuotanto käynnistyy siellä ollessa, ainakaan Kättärillä ei tarjottu mitään rintsikoita)

Liivinsuojuksia: ehkä kannattaa kokeilla sekä kesto- että kertakäyttöisiä (kertakäyttöisistä parhaat ovat Ainu-merkkiset) - tilasin netistä 6 paria kestosuojia ja oon ollut tosi tyytyväinen.

Siteitä jälkivuotoon (vähintään yösiteitä tai super++. Tenaa ei kannata pitää poissuljettuna vaihtoehtona...)

 

Tuleeko teille jotain lisättävää mieleen?

 

Lue myös

Viisi tavaraa, jotka ovat helpottaneet äitinä olemista

Niksipirkka: näin saat kauniin ja huomaamattoman hoitopöydän

 

Ladataan...
Juliaihminen

Tuossa noin kuukausi sitten olin aika hajalla siitä, että elämä on muuttunut niin hirveästi. Vauvan tulo oli iso shokki, ja kyselin täällä Lilyssä teiltä, milloin tämä alkaa tuntua normaalilta. Onneksi kyselin, koska mä sain kommenteista ihan mielettömän paljon voimaa ja uskoa tulevaan.

Ja niin vain kävi, että tämä pienen pojan äitinä oleminen alkoi tuntua täysin normaalilta.

Ensin lopetin itkeskelyn iltaisin. 

Sitten aloin käydä kahvilla ja lounaalla ystävien kanssa.

Tajusin jättää öisin pissavaipan vaihtamisen, minkä jälkeen lapsi alkoi nukkua huomattavasti pidempiä pätkiä ja mun väsymys hävisi.

Aurinko alkoi paistaa. (Tämä ei ole mikään kielikuva, vaan puhun tuosta konkreettisesta auringosta.)

Tikit sulivat pois (!!!).

Lapselle alkoi kuin alkoikin muodostua rytmi, mikä teki elämästä ennakoitavampaa. (Just niin kuin riik sanoi!)

Sitten poika oppi hymyilemään.

Nyt se on kuusi viikkoa vanha.

Nykyään, jos poika antaa mulle vaippaa vaihtaessa niin sanotun hampurilaispalautteen, eli ensin pissaa mun päälle, sitten töräyttää uskomattomalla suihkulla jöötin mun paidalle ja sitten vielä suihkauttaa menemään uuden ureakierroksen, mä vain nauran ilahtuneesti ja olen onnellinen siitä, että pojan ruuansulatus toimii.

Mä olen alkanut nauttia tästä äitiyslomasta ihan järjettömän paljon. Tämä on palautunut vähän samanlaiseksi lomaksi kuin ennen vauvan syntymää: Tapaan päivittäin kivoja ihmisiä, teen hauskoja juttuja ja ajattelen, että mun pieni poika mahdollistaa tämän kaiken.

Välillä mietin, voiko tuota lasta rakastaa joka päivä enemmän. Mutta ehkä osuvampaa olisi sanoa, että rakastan elämää sen kanssa koko ajan enemmän.

On siistiä huomata, että hei, mähän hallitsen nämä hommat. Vauva vaikuttaa tyytyväiseltä ja niin minäkin. Kökkö vertaus olisi vaikka se, kun sai ajokortin. Aluksi auton ajaminen oli todella kuumottavaa, mutta pikkuhiljaa se alkoi olla helpompaa ja nykyään on nautinnollista hurvailla mutkaisia teitä mökille ja kuunnella musiikkia. (Kappas vain, jos Audi-mies Esko Kiesi vertasi naista autoon, niin nähtävästi mä vertaan vavvaa autoon.)

Ja veikkaan, että normaalius sen kuin vain lisääntyy sitten, kun pääsen kunnon juoksulenkeille ja saan pullobisnekset siihen kuntoon, että poika voi jäädä Tikin huomaan vähän pidemmäksi aikaa. Onneksi näillä hommilla ei tunnu just nyt olevan niin kiire.

 

Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!

 

Ladataan...
Juliaihminen

Ajauduin kerran ilmiriitaan yhden ystäväni kanssa siitä, onko ihminen velvoitettu seuraamaan ikäviä uutisia, jos ne alkavat ahdistaa. Mun mielestä on, ja olen edelleen samaa mieltä. Suhtaudun suurella varauksella ihmisiin, jotka eivät lue aamuisin Hesaria, katso iltauutisia tai halua pysyä jollain lailla perillä siitä, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. 

Tiina Tuppurainen kirjoitti hyvin ilmiöstä, jossa jengi perustelee tietoista uutispimentoaan sillä, että ne "pitävät visionsa kirkkaampina" tai "ovat onnellisempia", kun eivät tiedä maailman pahuudesta. Tuppuraisen sanoin: "He maalaavat itsensä vaaleanpunaiseen nurkkaan."

Yhä useampi kertoo vähän rehvastellen lopettaneensa Hesarin tilaamisen, koska "ihan paskaa sekin on täynnä". (Ei kyllä mun mielestä.)

Se, ettei ole perillä maailman tapahtumista ei saa pelkästään ihmistä näyttämään typerältä ja itsekeskeiseltä. Se tekee ihmisestä helposti julman. Tietämättömyys vähentää empatiaa ja estää ihmisiä samastumasta muihin. Se lisää toiseuden tunnetta.

Rikkaiden ja koulutettujen ihmisten kuplassa elävä saattaa pitää pienituloisia rupusakkina, joka on itse ansainnut kurjuutensa, mikäli kuplaa ei puhkaise edes lehtijuttu tai vaikka dokkari, joka avaa köyhän elämää. Sellainen, joka ei ole päivittäin seurannut uutisista, millaisen helvetin läpi Syyrian pakolaiset vaeltavat, voi alkaa pitää pakolaisia pyrkyreinä, jotka tulevat ja vievät sen, mikä minulle kuuluu. Median tehtävä on puhkoa näitä kuplia ja purkaa raja-aitoja etenkin aikoina, jolloin tuloerot uhkaavat kasvaa ja huono-osaisuus lisääntyä.

Tietämättömyys myös syrjäyttää ihmistä yhteiskunnasta. Jos ei jaksa seurata suomalaista talouspolitiikkaa, moni itseäänkin koskeva asia tulee yhtäkkiä yllätyksenä, johon ei ole ehtinyt varautua tai mielellään jopa vaikuttaa. (Tyyliin korkeakoulujen lukukausimaksut tai päiväkotien maksujen korottaminen.)

Mun mielestä jokainen suomalainen on velkaa yhteiskunnalle sen, että on jollain lailla perillä oman maan ja maailman asioista. Me ollaan saatu ilmainen koulutus (ja vaikka mitä muuta), sen verran tähän yhteiseloon on syytä osallistua, että pitää silmänsä auki ja valot päällä. En mä itsekään halua aina lukea yksityiskohtia pommi-iskun tuhoista, koska niistä tulee niin paha mieli, mutta kyllä mä koen velvollisuudekseni tietää, että sellainen on tehty.

Mun kauhukuvani olisi olla semmonen mammaihminen, joka on ylpeästi autuaan tietämätön kodin ulkopuolella tapahtuvisa jutuista. Vaikka mulla on tuo vaativa pikku pötkäle viemässä huomiota, niin saan sen lehdenlukuhetken aina johonkin kohtaan ängettyä. Itse asiassa se on mun aamujen kohokohta: vauva boksiin heilumaan ja sanomalehti auki. Sitä paitsi ei niitä uutisia lehdestä ole pakko lukea, riittää kun vilkaisee puhelimesta Ylen sivuja tai tilaa BBC:n podcastin. Pysyy kuulkaa mieli virkeänä ja avoimena!

 

Bebbe siinä imee uutispuuroa aamupöydästä.

 

 

Lue myös:

Kuulutko samaan luokkaan kuin vanhempasi?

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Ihmettelen kovasti, kun sanotaan, että äidit ovat jotenkin tuomitsevia. Mulla homma on nimittäin mennyt täysin toisinpäin. Mitä enemmän olen hurvitellut vauvan kanssa menemään, sitä vähemmän mun tekee mieli tuomita enää ketään tai mitään, vauvoihin ja vanhemmuuteen liittyvää. (Kaikkeen muuhun liittyvää kyllä tuomitsen edelleen, koska rakastan omahyväistä muiden paheksuntaa. Tuomari voisi olla mun toinen nimeni!)

Ennen vauvan tuloa olin tuomitseva. Nyt hävettää muistella, että olen paasannut seuraavia:

"Mä en sitten missään kahviloissa rinta paljaana heilu."

"En todellakaan vaihtaisi vaippaa julkisesti missään kahvipöydässä."

"Hyi hillo, miten joku voi imettää julkisessa saunassa?!"

Vähänpä tiesin.

Onneksi mun mamma on opettanut, että mielipidettään saa aina muuttaa. Vaikka vartin välein. Oikeastaan se on vain sivistyneen ihmisen merkki, että kykenee muuttamaan ajatteluaan, jos saa parempaa tietoa.

No niin, tähän bebben kanssa huudeilla -hommaan pitää lähteä liikkeelle aistien priorisointi -periaatteella. Ja itselleni herkin aisti on aina kuuloaisti. (Tietäisitte vain mun äänineurooseista. Tai no luultavasti tiedätte, kun jauhan niistä aina.) Jos ollaan kahvilassa, hiljainen itkuton ympäristö on huomattavasti tärkeämpi kuin se, että mun näköaistini sattuisi bongaamaan jonkun paljaan rinnan. Katseen voi aina siirtää, mutta korviaan ei pysty tukkimaan. Näin ollen itkevälle vauvalle on hyvä laittaa tuplla suuhun.

No sitten on tietysti hajuaisti; ja siksi tähän mennessä en ole vaihtanut kakkosvaippaa muualla kuin vessassa. Mutta pissavaippa shmissavaippa, se menee siinä rennosti kahvilan lattialla (anteeksi Helsingin kahvipaahtimo), jos kahvilan vessa on liian pieni operaatioon.

Mäkelänrinteen saunassa en ole vielä imettänyt, mutta se johtunee varmaan siitä, etten ole vielä käynyt vauvan kanssa baila bastu!

Kun on tuommoinen bebbe matkassa, haluaa tehdä kaiken mahdollisimman käytännöllisesti ja vaivattomasti. Siksi on helpompi imettää kuin pumpata himassa purkkiin maitoa ja sitten lämmitellä sitä jossain kahvilassa (mitä mulle on joskus ehdotettu toimintatavaksi).

Ja kuten me kaikki järkevät ihmiset tiedämme, kyse on pohjimmiltaan emansipaatiosta: naisten pitää päästä ulos viettämään mamalifeä.

Onneksi jengi suhtautuu Suomessa lähtökohtaisesti hyvin myönteisesti bebbeihin ja niiden hoitamiseen. Ja mun kannalta vielä suurempi onni on se, että mun superrennot mamaystävät Mirja ja Raisa ovat näyttäneet täydellistä esimerkkiä siitä, miten letkeästi tämän lattemamalifen voi itselleen järjestää. Katson vierestä ja ihailen. Ja teen perässä.

 

Ps. Yleisessä saunassa joogaamista paheksun edelleen. Kun Yrjönkadun saunassa eräs nainen pylly (ja vähän muutakin) pystyssä heilui siinä lauteella mun vieressä, se oli liikaa mun hauraalle, estyneelle psyykeelle. Tätä mielipidettä edes äidiksi tuleminen ei ole muuttanut.

 

Kuvat: Kuten olen jo aiemmin sanonut, Ipi on harvinaisen vavvaystävällinen lounaspaikka. Ja Sanomatalon kahvilahan on klassikko.

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olin tuossa ystävieni kanssa taas kahvilla ja päädyttiin keskustelemaan sellaisesta meidän kolmen mielestä itsestään selvästä käyttäytymiskoodista, jota kaikki eivät ole sisäistäneet (johtuen heikosta mielenlaadusta ja yleisestä vulgääriydestä).

Uudet asunnot ja uudet vauvat ovat siitä samanlaisia, että kun sellaisen kohtaa ensimmäisen kerran, tulee ihmisen lausua jonkinmoinen kohteliaisuus siitä. 

Jos vaikka joku on ostanut asunnon, ensivisiitillä siellä on soveliasta heti alkuun ihastella jotain, mitä tahansa. Valoisat huoneet, mainio pohjaratkaisu, keittiön kauniit pinnat... Jos kyseessä on helvetillinen loukko, niin kyllä sitä aina jotain aidon kuuloista keksii: ihanasti sisustettu tai loistava sijainti. Tai sitten jotain yksityiskohdista: vessassa on kiva tunnelma.

Sama pätee vauvaan. Kun semmonen nähdään ensimmäisen kerran, tulee henkilön käyttää sanoja suloinen, isot silmät tai hurmaava. (Pelkkä "onpa pieni" ajaa sanavarastoltaan suppeamman kehujan asian.) Jos vauva on rumilus (no eihän vauvat oikeasti koskaan ole, niillä saattaa vain olla vaikka yksi kummallinen ilme ja juuri se tallentuu aina valokuviin), voi käyttää jotain hellittelysanoja, jotka eivät an sich ole kehuja, mutta kuulostavat siltä: pikku pötkäle, mikä vesseli, millainen epeli hän onkaan.

Mikäli asuntoon astuessa tai uuden vauvan kohdatessa tilanne on päällä ja pitää vaikka heti vaihtaa kuulumisia, viimeistään erotessa kuuluu kehaista (mieluiten tietysti alussa ja lopussa) asuntoa tai vavvaa. Parasta olisi tehdä jonkinlainen yhteenveto kaikista hyvistä puolista: mainita sekä yksi iso asia (kertakaikkisen ihana tunnelma tässä vanhassa asunnossa TAI onpa rauhallinen/touhukas vauva) ja ehkä vielä pikantti yksityiskohta (ja se keittiön hyllysyvennys on ihan mun suosikki TAI kauniit pikku sormetkin). 

Jos nämä nopeat kehut unohtaa mainita, asunnon omistajalle tai vavvan vanhemmalle jää olo, että jotain jäi puuttumaan. Pahimmillaan häntä alkaa kalvaa epäilys: Tuon mielestä asuntoni on vastenmielinen ja tein hirivittävän virheen, kun maksoin siitä 250 000 euroa. Tai: Mitä hänellä on vavvaani vastaan?! Vavvanvihaaja!

Jostain herra ties mistä syystä tämä kehumisjuttu ei kuitenkaan päde miehiin. Toki kohtelias ja charmantti mies osaa mennen tullen kehua asunnon ja vavvan, mutta jos joku perus jamppa unohtaa kehaista, en oikeastaan edes noteeraa sitä. Kaiketi pidän naisia sosiaalisesti hienotunteisempina ja siksi vaadin heiltä enemmän. Mikä on tietysti ihan BS:ää.

Ai niin, lienee sanomattakin selvää, että uutta asuntoa tai vavvaa ei kritisoida puolikkaallakaan sanalla, vaikka omistaja/vavvan vanhempi olisikin murjaissut siitä vitsin. Tämä ei kuitenkaan ole kaikille selvää. "Omituisen muotoinen pää", "onpa todella keltainen iho" ovat kommentteja, joita lähipiirissä on kuultu.

Ja koska kukaan ei ole täydellinen, häpeän edelleen sitä, että sanoin erään vavvan passikuvasta, että se näyttää "samalta kuin se maailman ensimmäinen kasvojensiirtopotilas leikkauksen jälkeen". (Itse vavva on maailman suloisin, ja passikuvissahan kaikki, jopa vauvat, näyttävät kolmoismurhasta tuomituilta.) Mutta ei sellaista silti sanota toisille!

 

Kuvat: Helsingin kahvipaahtimo Vallilassa on tyylikäs ja tunnelmallinen kahvila, jossa vavva voi helposti lekotella lattialla. Kahvi on tosi hyvää ja peruskuppi maksaa vain 1,5 euroa!  

Pages