Ladataan...
Juliaihminen

Kaupunginosaturismi kukoistaa! Käytiin Niinan kanssa toukokuun alussa käpyttelemässä Käpylässä. Se on pieni ja suloinen alue itäisen kantakaupungin liepeillä, jossa on paljon puutaloja, pieteetillä laitettuja pihoja, kauniita omenapuita, kivoja puistoja ja vähän hipahtavia (nyt viittaan sekä hip että hippi-sanaan) ihmisiä (ei kuitenkaan saastaisia hippejä, vaan ennemminkin semmosia "Lapsemme Myrsky ja Ilma käyvät Steinerkoulua" -tyyppisiä hyväntuulisia perheitä, kyllä te tiedätte).

Ensin sompailtiin ristiin rastiin herttaisilla Kalevala-henkisillä kaduilla (Sampsantie, Pellervontie, Kullervonkatu, nämä ovat Elias Lönnrotinsa lukeneet). Koska ilma oli upea, haettiin Käpylän Majakasta mukaan todella hyvät sushit ja levitettiin piknikhuopamme Meurmanin puistoon. Pian viereisestä koulusta ryntäsi joukko lapsosia pelaamaan palloa meidän viereen. Aluksi vähän yritettiin suojella vauvoja mahdolliselta pallon sinkoutummiselta, mutta sitten huomattiin, että lapset pelasivat tosi tarkkaan. Oltiin ihan älyttömän otettuja, kun kerran pallo koski lastenvaunuja, ja pikkupojat tulivat pyytämään erikseen anteeksi. Terkkuja vain sen koulun henkilökunnalle (yritin kuukkeloida, mikä koulu oli kyseessä, mutta en onnistunut), mahtavia oppilaita siellä kasvatatte.

Puiston vieressä, ykkösratikan päätepysäkillä, on semmonen vähän punk-henkinen lippakioski, joka on oikea Käpylän nähtävyys. Harmi kyllä ei otettu sumppeja tällä kertaa siitä, sillä haluttiin käydä Kesäkahvila Siilissä, jota olen täällä ennenkin hypettänyt. Reitti 1920-luvun alkupuolella rakennetun Puu-Käpylän läpi on kyllä semmosta Melukylää, Huvikumpua ja Vaahteramäen kylää, että sitä melkein luulee päätyneensä jonkun satukirjan sivuille.

Melkein liian maireaa meininkiä! Mutta vain melkein. Suosittelen vahvasti Käpylä-ekskursiota.

 

Syö Käpylässä:

Käpylän Majakka

Juo kahvia Käpylässä:

Käpylän kiska

Kesäkahvila Siili

 

No jaa. Te tiedätte kuitenkin paremmin.

Kun ensi kerran käyn Käpylässä, mitä kannattaisi nähdä, syödä ja kokea?

 

Aiemmat Helsingin lomakohteet:

Lauttasaari

Vuosaari

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Tässä on tullut luritettua niitä kaikkia kahta ja puolta lastenlaulua, jotka osaan. (Olen pikkuhiljaa alkanut luopua Junnu Vainion veisuusta.)

Yhtä asiaa olen joutunut kysymään itseltäni: Onko suomalaisessa identiteetissä jotenkin merkittävässä roolissa laukun säilyttäminen naulassa? Tämän tematiikan ympärille on sävelletty peräti kaksi (2) klassikkoteosta, jotka opetetaan suomalaislapsille jo ihan äidinmaidosta.

Ensimmäisessä laulussa Satu asettaa saunomistuokionsa ajaksi laukkunsa naulaan. Pedanttina ihmisenä hän ei jätä veskaansa pukuhuoneeseen vaan myös muistaa ottaa omaisuutensa mukaan poistuessaan saunatiloista.

Toinen, hieman jo rytmikkäämpi teos käsittelee Ukko Nooan saunaretkeä. Jälleen kerran laukku sijoitetaan naulaan löylyn ajaksi. On kuitenkin huomionarvoista, että tarina loppuu siihen. Muistiko hän Sadun lailla ottaa laukkunsa lopuksi mukaan vai unohtuiko kassi naulaan? Rohkenen otaksua, että myös Ukko Nooa piti omaisuudestaan huolta eikä esimerkiksi humalapäissään jättänyt lompakkoaan ja avaimiaan naulakkoon. Laulu nimittäin kertoo, että kyseessä oli kunnon mies. (Sen sijaan noin 7-vuotiaana oppimassani versiossa, jossa Ukko Nooa menee kerhoon ja pyyhkii paskan verhoon, Ukko Nooan kunnollisuuteen voidaan suhtautua varauksella.)

No, niin kauan kun Satu ei ruikuta Ukko Nooalta takkia lainaan (toisin kuin Sanni), olen ihan tyytyväinen näiden ikivihreiden laulujen oppeihin. Kyllähän se laukku sinne naulaan joutaa.

 

Kuvassa: Alppu sai mun siskolta ristiäislahjaksi oman pikku-Kånkenin!

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Mä näen aina välillä sellaista painajaista, että mun pitää lähteä viiden minuutin päästä kuukaudeksi Interrailille. Matkalla huomaan, että olen pakannut kaikkea sairasta rinkkaan, tyyliin pelastusliivit mutta en passia. Kertoo kyllä, että mulla on melko helppo elämä, jos pakkaaminen on mun pahimpien painajaisten aihe. (Oikeasti näen välillä aivan silmittömiä ja väkivaltaisia kauhu-unia, mutta siitä saan syyttää kauhhuleffojen katsomista.)

Paitsi että nyt ei kyllä ole enää helppo elämä! Lähdetään huomenna viikoksi Kroatiaan, ja pieni osa musta kuoli, kun pakkasin tänään vimmatusti. Normaalisti mä pakkaan kamat viime hetkellä ja siihen menee noin kolme minuuttia. Mutta ei kuulkaa babbyliiton kanssa! Kuinka monet shortsit on liikaa? Voiko se niskakakkia kuuteen bodyyn? Otanko mää nenä-fridan varoiksi? Mitä kaikkea voi ottaa mukaan varoiksi vaikuttamatta neuroottiselta? Otanko mää vavvan makuupussin vaikka siellä on 30 astetta lämmintä?

Pakkauksesta teki myös erityisen riemukkaan hetken se, että vavva oppi eilen uuden taidon: kirkumisen. Se hymyilee aurinkoisesti ja kirkuu aivan sairaalla tavalla. Onko siitä tulossa psykopaatti? Veikkaan, että se aikoo esitellä taitoaan huomenna lentokoneessa kolmen tunnin ajan. Pitäisikö mun vain reilusti pakata myös iso paketillinen korvatulppia ja jaella ne ympärillä oleville ihmisille?

Pakkaamiseen on aina kaikenlaisia vinkkejä ja niksejä. Mä en tiedä niistä yhtäkään. Paitsi yhden: Anna sanoi, että laita lelu kiinni naruun, jotta kun lapso heittää sitä lentokoneessa, sen saa helposti vedettyä ylös kourimatta viereisen ihmisen berberoossaa. Niinpä sidoin Antti-sammakon päähän samettisen nauhan. Antti on muuten aika happoisen näköinen sammakko, mutta Alppu rakastaa sitä. Ehkä just siksi.

Luultavasti herään huomenna illalla Kroatiassa pelastusliivi päälläni. Auttakaa.

 

Share

Pages