Ladataan...
Juliaihminen

Kaupunginosaturismi kukoistaa! Käytiin Niinan kanssa toukokuun alussa käpyttelemässä Käpylässä. Se on pieni ja suloinen alue itäisen kantakaupungin liepeillä, jossa on paljon puutaloja, pieteetillä laitettuja pihoja, kauniita omenapuita, kivoja puistoja ja vähän hipahtavia (nyt viittaan sekä hip että hippi-sanaan) ihmisiä (ei kuitenkaan saastaisia hippejä, vaan ennemminkin semmosia "Lapsemme Myrsky ja Ilma käyvät Steinerkoulua" -tyyppisiä hyväntuulisia perheitä, kyllä te tiedätte).

Ensin sompailtiin ristiin rastiin herttaisilla Kalevala-henkisillä kaduilla (Sampsantie, Pellervontie, Kullervonkatu, nämä ovat Elias Lönnrotinsa lukeneet). Koska ilma oli upea, haettiin Käpylän Majakasta mukaan todella hyvät sushit ja levitettiin piknikhuopamme Meurmanin puistoon. Pian viereisestä koulusta ryntäsi joukko lapsosia pelaamaan palloa meidän viereen. Aluksi vähän yritettiin suojella vauvoja mahdolliselta pallon sinkoutummiselta, mutta sitten huomattiin, että lapset pelasivat tosi tarkkaan. Oltiin ihan älyttömän otettuja, kun kerran pallo koski lastenvaunuja, ja pikkupojat tulivat pyytämään erikseen anteeksi. Terkkuja vain sen koulun henkilökunnalle (yritin kuukkeloida, mikä koulu oli kyseessä, mutta en onnistunut), mahtavia oppilaita siellä kasvatatte.

Puiston vieressä, ykkösratikan päätepysäkillä, on semmonen vähän punk-henkinen lippakioski, joka on oikea Käpylän nähtävyys. Harmi kyllä ei otettu sumppeja tällä kertaa siitä, sillä haluttiin käydä Kesäkahvila Siilissä, jota olen täällä ennenkin hypettänyt. Reitti 1920-luvun alkupuolella rakennetun Puu-Käpylän läpi on kyllä semmosta Melukylää, Huvikumpua ja Vaahteramäen kylää, että sitä melkein luulee päätyneensä jonkun satukirjan sivuille.

Melkein liian maireaa meininkiä! Mutta vain melkein. Suosittelen vahvasti Käpylä-ekskursiota.

 

Syö Käpylässä:

Käpylän Majakka

Juo kahvia Käpylässä:

Käpylän kiska

Kesäkahvila Siili

 

No jaa. Te tiedätte kuitenkin paremmin.

Kun ensi kerran käyn Käpylässä, mitä kannattaisi nähdä, syödä ja kokea?

 

Aiemmat Helsingin lomakohteet:

Lauttasaari

Vuosaari

 

Ladataan...
Juliaihminen

Tässä on tullut luritettua niitä kaikkia kahta ja puolta lastenlaulua, jotka osaan. (Olen pikkuhiljaa alkanut luopua Junnu Vainion veisuusta.)

Yhtä asiaa olen joutunut kysymään itseltäni: Onko suomalaisessa identiteetissä jotenkin merkittävässä roolissa laukun säilyttäminen naulassa? Tämän tematiikan ympärille on sävelletty peräti kaksi (2) klassikkoteosta, jotka opetetaan suomalaislapsille jo ihan äidinmaidosta.

Ensimmäisessä laulussa Satu asettaa saunomistuokionsa ajaksi laukkunsa naulaan. Pedanttina ihmisenä hän ei jätä veskaansa pukuhuoneeseen vaan myös muistaa ottaa omaisuutensa mukaan poistuessaan saunatiloista.

Toinen, hieman jo rytmikkäämpi teos käsittelee Ukko Nooan saunaretkeä. Jälleen kerran laukku sijoitetaan naulaan löylyn ajaksi. On kuitenkin huomionarvoista, että tarina loppuu siihen. Muistiko hän Sadun lailla ottaa laukkunsa lopuksi mukaan vai unohtuiko kassi naulaan? Rohkenen otaksua, että myös Ukko Nooa piti omaisuudestaan huolta eikä esimerkiksi humalapäissään jättänyt lompakkoaan ja avaimiaan naulakkoon. Laulu nimittäin kertoo, että kyseessä oli kunnon mies. (Sen sijaan noin 7-vuotiaana oppimassani versiossa, jossa Ukko Nooa menee kerhoon ja pyyhkii paskan verhoon, Ukko Nooan kunnollisuuteen voidaan suhtautua varauksella.)

No, niin kauan kun Satu ei ruikuta Ukko Nooalta takkia lainaan (toisin kuin Sanni), olen ihan tyytyväinen näiden ikivihreiden laulujen oppeihin. Kyllähän se laukku sinne naulaan joutaa.

 

Kuvassa: Alppu sai mun siskolta ristiäislahjaksi oman pikku-Kånkenin!

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Mä näen aina välillä sellaista painajaista, että mun pitää lähteä viiden minuutin päästä kuukaudeksi Interrailille. Matkalla huomaan, että olen pakannut kaikkea sairasta rinkkaan, tyyliin pelastusliivit mutta en passia. Kertoo kyllä, että mulla on melko helppo elämä, jos pakkaaminen on mun pahimpien painajaisten aihe. (Oikeasti näen välillä aivan silmittömiä ja väkivaltaisia kauhu-unia, mutta siitä saan syyttää kauhhuleffojen katsomista.)

Paitsi että nyt ei kyllä ole enää helppo elämä! Lähdetään huomenna viikoksi Kroatiaan, ja pieni osa musta kuoli, kun pakkasin tänään vimmatusti. Normaalisti mä pakkaan kamat viime hetkellä ja siihen menee noin kolme minuuttia. Mutta ei kuulkaa babbyliiton kanssa! Kuinka monet shortsit on liikaa? Voiko se niskakakkia kuuteen bodyyn? Otanko mää nenä-fridan varoiksi? Mitä kaikkea voi ottaa mukaan varoiksi vaikuttamatta neuroottiselta? Otanko mää vavvan makuupussin vaikka siellä on 30 astetta lämmintä?

Pakkauksesta teki myös erityisen riemukkaan hetken se, että vavva oppi eilen uuden taidon: kirkumisen. Se hymyilee aurinkoisesti ja kirkuu aivan sairaalla tavalla. Onko siitä tulossa psykopaatti? Veikkaan, että se aikoo esitellä taitoaan huomenna lentokoneessa kolmen tunnin ajan. Pitäisikö mun vain reilusti pakata myös iso paketillinen korvatulppia ja jaella ne ympärillä oleville ihmisille?

Pakkaamiseen on aina kaikenlaisia vinkkejä ja niksejä. Mä en tiedä niistä yhtäkään. Paitsi yhden: Anna sanoi, että laita lelu kiinni naruun, jotta kun lapso heittää sitä lentokoneessa, sen saa helposti vedettyä ylös kourimatta viereisen ihmisen berberoossaa. Niinpä sidoin Antti-sammakon päähän samettisen nauhan. Antti on muuten aika happoisen näköinen sammakko, mutta Alppu rakastaa sitä. Ehkä just siksi.

Luultavasti herään huomenna illalla Kroatiassa pelastusliivi päälläni. Auttakaa.

 

Ladataan...
Juliaihminen

Ah, siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun lokakuussa pohdin täällä vimmaisesti lastenvaunuvaihtoehtoja. Meillähän on siitä haastava tilanne, että asutaan 1950-luvun talossa neljännessä kerroksessa, eikä tässä talossa ole hissiä. Myös pyörävarasto on pitkän matkan päässä meidän rapusta. Niinpä tarvittiin mahdollisimman kevyet, kapeat ja helpot vaunut. Multa pyydettiin tästä aiheesta postausta (että mulle tuli imarreltu olo, kun sain ihan oikean postauspyynnön!), ja tässä se kuulkaas on.

Pitkän pohdinnon jälkeen päädyttiin Emmaljunga Viking -vaunuihin. Neljän kuukauden käyttökokemuksella voin kertoa olevani todella tyytyväinen. Tässä tärkeimmät syyt:

Vaunujen koppa on helppo irrottaa ja kantaa. Siitä lähtien kun vauva on ollut kaksiviikkoinen, olen roudannut tuon kopan alas ja ylös vähintään kerran päivässä, usein enemmänkin. Ratasosan olen jättänyt ensimmäiselle porrastasanteelle. Eikä vieläkään ole ärsyttänyt! Irroittamis- ja kiinnittämismekanismi on mutkaton. Kivointa kopassa on se, että sitä pystyy kantamaan tukevasta kuomuosasta (ei siis ole erillistä kantokahvaa). Koppa tuntuu jykevältä ja tasapainoiselta. (Esim Bugiksissa se koppa ei tuntunut olevan täysin tasapainossa, kun kanniskelin sitä kaupassa ympäriinsä.) Koppa on kuitenkin myös tosi kevyt, joten vaikka poika on nykyään 7,5 kilon jötkylä, mä olen jaksanut hyvin. Irroitan kopan usein myös kahvilassa niin, että jätän vaunuosan ulkopuolelle. Näin olen saanut nukkuvan vauvan viereeni.

Vaunut ovat pienet. Koppa on 53 senttiä leveä, eli kapein malli, mitä me löydettiin. Vaunut ovat mahtuneet ihan minihisseihin ja esimerkiksi metron hisseihin mahtuu vaivattomasti kahdet vaunut vierekkäin, kun nämä on niin sirot. Näiden kanssa on myös ihan unelma liikkua ratikoissa ja busseissa, kun menevät mihin hyvänsä koloon. Sisältä koppa on kuitenkin tilava, ja tuo jötikkä mahtuu sinne edelleen oikein mukavasti.

Etupyörät kääntyvät. Koska tarkoitus on viettää ennen kaikkea lattemamaelämää kaupungissa, halusin mahdollisimman ketterät vaunut. Näitä pystyy helposti ohjaamaan ja työntämään yhdellä kädellä. (Samalla kun toisella kädellä pitää vauvaa, joka haluaa nykyään nähdä maailmaa ja tehdä äitinsä operoimisesta hankalaa.) Valkkasin muuten täyskumiset pyörät enkä sellaisia, missä on ilmaa sisällä, kun olen niin laiska: tiedän, että jos rengas puhkeaisi, en saisi sitä ikinä paikattua. Täyskumiset ovat kuitenkin edenneet ihan hyvin soralla ja loskassa.

Ne eivät ole liian kalliit. Kuten olen julistanut, olen melko pihi hankinnoissani. Vaunuhommissa en kuitenkaan halunnut säästää, koska tiesin, että käytän niitä ainakin seuraavat kaksi vuotta joka päivä. Nämä eivät ole halvimmasta päästä, mutta eivät kalleimmastakaan (satoja euroja Bugiksia halvemmat). Kärryosa + vaunukoppa + ratasistuin -kombo maksaa uutena mielestäni 870 euroa. (Me löydettiin joulun alla Lastentarvikkeesta näytekappale 775 eurolla.) Tällä hetkellä tarkoitus on, että pärjätään näillä yksillä rattailla siihen saakka, kunnes jäbä ei enää suostu menemään rattaisiin. (Eli mä en pääse liikkumaan enää ilmatteeks bussissa!) Joskin nyt mua on alkanut hotsittaa jotkut megakevyet matkarattaat, mutta kattotaan!

Hintaan kannattaa lisätä myös Emmaljungan sadesuoja (joka on ihan ehdoton, kannattaa muistaa ostaa!) maksoi suolaiset 45 euroa. Syksyä varten ostin myös Emman lämpöpussin näihin (alennuksesta, 40 euroa). Sen voi kiinnittää ratasistuimeen sitten, kun poika alkaa reissata istuvassa asennossa.

Mun kaverit suositteli näitä. Ensin yksi Alina suositteli Mirjalle, Mirja suositteli Raisalle, Raisa mulle ja mä olen suositellut yhdelle Heinille. Ja nyt ilmeisesti myös teille. Hehe. Oli muuten aika hauskaa, kun Mirjan ja Raisan kanssa käppäiltiin yks kerta Tokoin rannassa. Siinä eräs juoppolalli huusi yhtäkkiä toiselle: "Katos vaan, kolmet samanlaiset Emmaljungat." (Symppistä, että rantojen mieskin on merkkitietoinen.) Keskiviikkokerho on siis näyttänyt koko kevään tältä.

Pieni miinus on kuitenkin sanottava siitä ratasistuimesta. Sen kuomu ei ole kuulemma kestänyt käyttöä vaan vähän repeillyt, yksi mun kaveri sanoi. Tähän mennessä mun käytössä vaunut ovat toimineet tosi hyvin (ja niissä on kahden vuoden takuu). Voin palata asiaan sitten, kun olen vaihtanut pojan istuvaan asentoon. (Mikä toivon mukaan tapahtuu pian, koska tuo nelikuinen Alppu tosiaan on läpeensä kyllästynyt kopassa hengailuun.)

Jos muut vauvatavarahankinnat kiinnostaa, niin tsekatkaa myös Täydellinen lista, johon samaiset vaunujensuosittelijanaiset ovat keränneet kaiken, mitä kannattaa hankkia ennen vauvan tuloa. Tähän postaukseen tein myös pari lisäystä hankintoihin.

 
Jos tulee mieleen jotain kysyttävää tai kommentoitavaa ylipäänsä vaunuasioihin, niin antakaa palaa.

Nämä vaunupohdinnot on kuulkaa serious busines.

 

Kuvassa: Tiki parka joutui sunnuntaina mun blogiharrastuksen uhriksi ja myöhästyttiin brunssiltakin, kun pakotin sen ottamaan näitä kuvia

 

Lue myös:

Nämä viisi esinettä ovat helpottaneet äitinä olemista

 

 

Pages