Ladataan...
Juliaihminen

Ai ai ai. Tässä tekee mieli vain maiskutella suutaan niin kuin joku omituisen kovaa ja kirjakielisesti puhuva Suomi-Filmin mustavalkoinen setämies heinänkorsi suussaan ja huudella, että kyllä se ihmiselo on kesällä onnen ja ilon täyttämää.

Kun Itä-Suomen mökkeilyt saatiin koettua, oli siirryttävä Varsinais-Suomeen mökkeilemään. Ne on mun huudsseja ne! Mä olen asunut lapsuuteni Turussa, saarella nimeltä Kaskerta. Mun mielestä Kakskerran tietäminen kuuluu tietenkin yleissivistykseen, ja ihmettelen aina, kun joku ei sitä tiedä ja naureskelee paikan nimeä. (Jopa Tom of Finlandin Toukon mökki sijaitsee Kakskerrassa.) Tosin mun mielestä yleissivistykseen kuuluu tietää myös se, että käinä tai gäinä tarkoittaa nuuskaa ja että täl pual jokke tarkoittaa sitä puolta Turkua, missä Turun tuomiokirkko sijaitsee.

Vaikka meidän vanha kotitalo on myyty, meillä on Kakskerrassa vielä Keskitaloksi kutsuttu vanha maatalo (latoineen, navettoineen ja saunoineen) sekä Kakskerran järven rannalla nököttävä Huvila (joksi rakennus on pompöösisti nimetty). Ja peltoa ja metsää poikineen, totta kai. Tästä syystä Tiki kutsuu mua usein tilallisten lapseksi ja itseään tilattomien lapseksi. Ilmeisesti hänen sielunsa elää yhä Pohjantähti-trilogian aikaisessa Suomessa, jossa kansa on jakautunut valkoisiin ja punaisiin.

Viikko oli täydellinen. Aamulla herätessämme siirrettiin tomumajamme Huvilan terassille ja elettiin kuin pellossa. Ruuat, kirjat, lelut, vaatteet, pyyhkeet ja vaipat vain lentelivät ympäriinsä. Väki vaihtui, linssikeittoa keitettiin ja mustikkaa poimittiin. Rapuja nostettiin järvestä ja punkkeja revittiin ihosta. Huussissa luettiin kymmenen vuotta vanhoja Hesareita (mikään ei ole muuttunut) ja päälle puettiin 30 vuotta vanhoja mökkivillapaitoja. Sauna lämmitettiin vähintään kerran päivässä. Huvilan pihassa vieraili iltaisin peura, kettu ja lepakko. (En olisi yllättynyt, vaikka Avaran luonnon Jarmo Heikkinen olisi ilmaantunut metsiköstä kertomaan, että Tässä näemme ketunpoikasen harjoittelemassa päästäisen metsästämistä.) Alppu paljastui todelliseksi mökkeilijäsieluksi, jäysti suuhunsa tungettuja mustikoita tyytyväisenä (muutama marja osui tuurilla ikenien väliin, osa nieltiin sellaisenaan, kävi ilmi myöhemmin).

Anna Erikssonin Kesä yhdessä soi joko kajareista tai päässä (aluksi Tikin mielestä kappale raiskasi hänen korviaan, lopuksi myös myös mun mielestä: "Kun aurinko paistaa, niin loistaa kuu" say whoot?!).

Meininki oli kaikin puolin maireaa, suoraan Suomi-Filmistä.

 

Ladataan...
Juliaihminen

Usein, kun menen Alpun kanssa museoon, ratikkaan tai ravintolaan, Alppu etsii itselleen uhrin ja alkaa kuikuilla sitä kohti. Kun se saa katsekontaktin, alkaa ujo hymyilyleikki. Se katsoo ja hymyilee ja sitten äkkiä kääntää päänsä pois, painaa sen mun olkaa vasten ja sitten taas katsoo ja hymyilee. Tällä tekniikalla se on valloittanut kymmenittäin ihmisiä puolelleen, yleensä nuoria tai vanhoja naisia. (Tämä johtuu siitä, että naiset vastaavat miehiä herkemmin Alpun hymyyn.)

Ollaan alettu heittää perheen kesken Alpusta sellaista hassua äijähuumoria. "Alppu se on aikamoinen hurmuri." "Taas Alppu flirttaili tädeille taidenäyttelyssä." "No kylläpäs Alppua taas hymyilyttää. Ilmankos, kun on niin hyvää naisseuraa."

Yksi päivä tajuttiin, että me ei koskaan vitsailla näin Alpun kahdesta serkusta. Se johtuu siitä, että ne ovat tyttöjä. 

On vähän kammottavaa huomata, että jos kyseessä olisi tyttövauva, nuo edellä mainutut lauseet muuttuisivat perversseiksi. Tyttövauva ikään kuin seksualisoitaisiin.

"Aikamoinen viettelijätär tuo tyttö." (Hurmurihan viittaa mieheen. Tekemättä itse aktiivisesti mitään naiset vain hurmaantuvat häneen. Naisia taas kutsutaan viettelijättäriksi, he ovat aktiivisia, paheellisia toimijoita, jotka viettelevät miehet.) "Taas tyttö flirttaili sedille." (Kuulostaa jotenkin likaiselta.) "No kylläpäs tyttöä hymyilyttää, kun läsnä on niin kivaa miesseuraa." (Ei toimi.)

Koska me ollaan feministejä ja halutaan tietysti kasvattaa Alpustakin tasa-arvon mies, alettiin oikein miettiä, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia. Mikä olisi tasa-arvon teko? Lopettaa kokonaan tuollainen "poika flirttailee" -puhe? Se tuntuisi tylsältä, koska sinällään siinä ei ole mitään pahaa, Alppusen pikku kuikuilut ovat niin suloisia. Vai yrittää puhua myös tytöstä samoin, pyrkien tekemään tällaisesta puheesta mahdollisimman normaalia ja poistamaan siitä negatiiviset arvolataukset? Saattaa olla vaikeaa.

Tällä hetkellä ollaan päädytty siihen, että riittä, että tiedostetaan tällaisen rakenteen olemassaolo. Hullua, miten tasa-arvoinen kasvattaminen ja puhe ovatkin lopulta hankalia juttuja näin käytännössä.

 

Ps. Kirjoitin myös intersukupuolisista vauvoista taannoin. Postauksessa käytiin kiinnostavaa keskustelua tytön ja pojan rooleista.

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kävi tuossa omituinen sattumus, kun matkasin täältä meidän äbälästä bussilla Turun keskustaan. 

Ensin yksi mummeli alkoi tapansa mukaan (siis geneerisen vanhusjoukon tapojen mukaan) kertoa, miten lapsi on jumalan lahja. No näinhän se on, minä nyökyttelin. Sitten muori tarttui Alpun paljaisiin varpaisiin ja alkoi vähän hipsutella niitä. 

Mä ymmärrän tämän, koska kuten Taika on monesti kertonut, vauvojen varpaiden hipsuttelu on todella terapeuttista.

Samalla kun mummeli käpälöi Alpun varpaita, huomasin kanssamatkustajien silmissä ahnaan kiillon: tilaisuutemme on tullut! Ja kas, kun ihmisiä alkoi jäädä bussista pois eri pysäkeillä, vuoron perään jokainen hipsutteli ohi mennessään Alpun varpaita. Mä katselin vierestä tätä kuin pyhää toimitusta Pietarinkirkossa, jossa jokaisen pyhiinvaeltajan on suudeltava Pyhän Pietarin jalkaa ennen kryptaan laskeutumista.

Se oli omituista se. Mutta no, Alppu ei näyttänyt panevan pahakseen, ja mä olen sitä mieltä, että mitä enemmän ihmiset hipsuttelevat vavvojen varpaita, sitä parempi paikka maailma on.

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Palasin juuri pokémonjahdista Turun jokirannasta. Saatiin Alpun ja ystäväni Katarinan kanssa kymmeniä pokémoneja napattua, ja nousin jo kunniakkaalle levelille viisi! (Kata on levelillä yhdeksän.) Tämä tarkoittaa sitä, että mun pokémonit pääsevät vihdoin pokésaleille ottelemaan muita pokémoneja vastaan.

Lopuksi piti mennä nostamaan malja kesälle ja onnistuneelle pokéjahdille Barkerinpuistoon.

Kirjoitin myös Apu-lehteen juttua pokémoneista ja haastattelin turkulaisia pelaajia, aina 14-vuotiaista pojista 42-vuotiaaseen perheenäitiin. Teatterisillan kupeeseen ja Tuomiokirkkopuistoon oli laitettu monia lureja, mikä tarkoitti myös kymmenien pelaajien kokoontumisajoja. Mun suosikkini oli jäbä, joka oli pukeutunut Pikachuksi. Hänellä oli menossa pokémonpolttarit, ja häntä sai heitellä rantapallolla (eli ottaa Pikachun kiinni). Tämä sympaattinen miekkonen kertoi myös, ettei häntä haittaisi, vaikka joku ensi lauantain häävieraista nappaisi häiden aikana pokémoneja, jos hyviä sattuu heilumaan nurkille. 

Näiden syiden takia Pokémon Gohun koukuttuu niin helposti.

Yhteisöön kuuluminen

On niitä ihmisiä, joita ärsyttää joukkuhyseria ja niille tulee vastareaktio, kun jotain hypetetään kamalasti. Mä olen yleensä juuri sellainen kyyninen mulkvisti. Sitten on niitä, jotka innostuvat tällaisista massailmiöistä. Tällä kertaa annoin kuitenkin virran viedä mukanaan ja liityin pokémonkouluttajien tyylikkääseen jengiin. (Joka totta puhuakseni muistuttaa jo jonkinlaista uskonlahkoa, niin fanaattisesti Pokémon Gohun suhtaudutaan.)

Katarinan sanoin: Pokémon Go on tehnyt saman mobiilipelaamiselle, mitä Tinder on tehnyt nettideittailulle. Pelaaminen on täysin salonkikelpoista. Se sallittua, jopa suotavaa! Tuntuu, että pokémonkouluttajat katsovat toisiaan aina hymyillen, kuin yhteiseen salaseuraan kuuluen. On täysin normaalia alkaa kysellä tuntemattomalta kadunmieheltä, että ei sunkka tääl mittää Rhyhornia ol näkyny. Jutustelua voi jatkaa jopa niiden kanssa, jotka eivät pelaa, sillä kaikilla on mahdollista taivastella yhdessä, että tämmöstäkin on! Ja kuten olen sanonut, satunnaisten ihmisten kanssa jutun iskeminen on aina mahtavaa.

Vau-teknologia

Onhan tuon lisätyn todellisuuden käyttäminen siistiä. Ensimmäisen kerran, kun näki Squirtlen heilumassa meidän mökkipolulla, tuli ihan semmonen että tämmöstäkin hienoa minun vanhat silmäni vielä näkevätkään! 

Uusien paikkojen näkeminen

Pokémon Go on tehty Google Mapsin karttasovellusalustalle, eli pelissä näkyy reaaliajassa, missä pelaaja liikkuu. Pokémonhahmojen lisäksi etsitään myös pokéstoppeja, jotka voivat olla vaikkapa hienoja rakennuksia tai maamerkkejä luonnossa. Tämän ansiosta mun on tullut opeteltua turkulaisten patsaiden nimiä, hahmotettua kaupunkia uudella tavalla ja tietenkin käveltyä paljon, jotta pokémonien munat kuoriutuisivat. Musta tuntuu, että Pokémon Go on erityisesti suunnattu tällaisille mun kaltaisille lattemamoille, jotka käyskentelevät päivät pitkät vaunuineen päivineen ympäriinsä toimettomina elellen veronmaksajien rahoilla.

Monet ovat jopa sanoneet, että Pokémon Go on paljon parempi lääke masennukselle tai ahdistuneisuudelle kuin mikään, mitä lääkäri on aiemmin ehdottanut. Peli pakottaa lähtemään ulos ovesta ihmisten ilmoille.

Nostalgia

Mun pikkuveli Otto sanoi, että tuntuu erityisen mukavalta, kun on joskus silloin 8-vuotiaana opetellut hirveän määrän turhaa tietoa (esimerkiksi että Charmander kehittyy Charmeleoniksi ja siitä Charizardiksi) ja nyt se tieto on jälleen arvokasta kulttuurista pääomaa, jolla voi lesoilla!

Kaman kerääminen

On aivan fanttastista kerätä pocket monstereita, munia, pisteitä, esineitä, mitä tahansa! Uusien asioiden saaminen tuntuu niin ihanalta! Vetoaa syvälle tällaisen länsimaisen naikkosen sielun sopukoihin. Lisää kamaa, enemmän tavaraa, tähtipöly sokaisee silmäni aaaaaahhhhhh!!!!

Vielä kun sen Pikachun saisi! (On mun kesän to do -listalla.)

 

Ladataan...
Juliaihminen

Nyt, kun kesä on jo puolessavälissä, on aika tehdä tilannekatsaus siitä, mitä hurvitteluja olisi syytä vielä kokea. Ajattelin jakaa mun pikku listani, sillä joku saattaa saada ideoita omiin kesämeininkeihinsä tästä. Näitä juttuja voi tehdä beebon kanssa ja ilman beeboa (joskin vauvan värikylpy ilman vauvaa voi olla jotenkin... kiusaannuttava elämys).

Olen tähän mennessä reissannut Itä-Suomessa ja Varsinais-Suomessa niin paljon, että elokuun ajattelin viettää Helsingin suunnalla ja tehdä sieltä pieniä retkiä muualle.

Haluaisin vielä tehdä seuraavaa:

- Käydä lasten taidefestivaali Hippaloilla.  Hämeenlinnan Verkatehtaalla järjestetään 4.–7.8. tosi sympaattisen kuuloiset festivaalit, joiden ohjelmassa on esimerkiksi vauvojen värikylpyä, nukketeatteria ja erilaisia askartelutyöpakoka. Osa ohjelmasta on ilmaista, osa maksullista. Koska kulttuurikodin kasvatus on aloitettava ajoissa, on puolivuotiaan Alpun syytä jo päästä vähän taiteilemaan. Ajattelin tosin ottaa mukaan myös siskon ja sen 2-vuotiaan tytön. Pääsen näin näkemään sitä kuuluisaa lapson riemua. (Alpulle myös wc-paperirullan vetäminen on iso iloa tuova taideprojekti, toisin kuin tuolle 2-vuotiaalle.) En ole muutenkaan pahemmin tutustunut Hämeenlinnaan, joka on kuitenkin vain tunnin junamatkan päässä kotoa, joten nyt on todellakin aika! (Aion kopioida tekemislistani Hämeenlinnaan täältä 3h + kasvimaa -blogista.)

- Juoda skumppaa Keskiviikkokerhon naisten kanssa puistossa. Kun aurinko porottaa ja lasissa on cavaa ja kupossa mansikoita, kesä panee parastaan.

- Tehdä kesäretken Porvooseen. Veneellä vai bussilla, en ole vielä päättänyt. Joka tapauksessa Porvoon vanhakaupunki mukulakivikatuineen, puoteineen ja pikkukahviloineen on pakko kokea kerran kesässä (ja joulussa).

- Käydä myös Helsingissä Töölönlahdella Lasten Festareilla lauantaina 6.8., joita Morning Gloryn -blogin Annika on muuten tuottamassa. Vaikuttaa hauskalta tapahtumalta, lisää Annikan blogissa.

- Vierailla Helsingin edustalla Vallisaaressa, joka avattiin yleisölle tänä kesänä. Kävin viime kesän lopulla tutustumassa saareen ja se oli aivan mielettömän ihana paikka. Olisi hauskaa näyttää Alpulle Ruotsin, Venäjän ja Suomen vallan ajan linnoitukset (joista osa muistuttaa Taru sormusten herrasta -kirjan Kontua) ja saaren pitkään koskematta ollut upea luonto. Sinne pääsee noin vartissa botskilla Helsingin keskustasta. 

- Viettää rapujuhlia! Ah, ollaan jo kerran ravustettu meidän mökillä Kakskerrassa (ravustuskausi alkoi viime torstaina), mutta kyllä kulttuurikodissa rapujuhlia vietetään vähintään kahdesti elokuussa.

- Käydä We Jazzin jazz-sunnuntaissa Lonnan saaressa. Aivan superihanan kuuloinen konsepti: bändi soittaa jazzia, lokit huutaa, merituuli tuoksuu ja edessä jotain hyvää syötävää. Uskon, että toimii myös beebon kanssa.

- Pyöräillä Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle, lenkkeillä saaren ympäri kaksi kertaa ja käydä Mustikkamaan rannalla uimassa lenkin lopussa. Tämä on mun ja ystäväni Marian jokavuotinen perinne (nyt lisäyksenä tuo Isoisänsilta-osuus), joka pyritään tekemään monta kertaa kesässä. (Ja tähän suoritteeseen bebbe ei kyllä ole tervetullut.)

- Päästä Pokémon Gossa kymppitasolle ja löytää Pikachun (nyt olen levelillä 3, lol).

- Käydä Vantaan Kuusijärvellä saunomassa ja uimassa. Kuusijärven vesi on aina niin eeppisen lämmintä, että siellä pystyy rauhassa lillumaan pitkään. Yleensä ollaan Marian kanssa pyöräilty sinne, mutta voi olla, että tänä vuonna on Alpun takia pakko ottaa bussi.

- Tehdä kesäretki Tampereelle. Siellä on tällä hetkellä paljon nähtävää: Sara Hildénin museossa on upealta näyttävä Ron Mueckin näyttely. Lisäksi haluan syödä gastropub Nordicin terassilla vuohenjuustosalaatin (aivan sairaan hyvä). Mun Tampereella asuva kaveri Elli on myös saanut pikkuisen pojan, jota pitää päästä nuuhkimaan huumaantunut kiilto silmissä.

- Käydä Helsingissä Kulttuurisaunassa saunomassa (ovat muuten hirmu ystävällisiä bebbejä kohtaan, tosin saatan silti mennä sinne mieluummin ilman Alppua) ja Löylyn terassilla juomassa jonkun kalliin juoman (tyyliin bissen).

- Käydä Kumpulan maauimalassa bebbon kanssa. Siellä on niin iso nurmikkoalue, että voi hengailla vaikka koko päivän piknikviltillä ja aikuiset voivat käydä vuoron perään välillä pulahtamassa.

- Juoda omalla parvekkeella (kuolleen äitienpäiväruusun vieressä) tosi hyvän GT:n.

 

 

Mitä teidän loppukesän bucket-listoille kuuluu? (Ja voisinko mä kopioida sieltä itselleni tekemistä?)

 

 

 

Pages