Ladataan...
Juliaihminen

Ai ai ai. Tässä tekee mieli vain maiskutella suutaan niin kuin joku omituisen kovaa ja kirjakielisesti puhuva Suomi-Filmin mustavalkoinen setämies heinänkorsi suussaan ja huudella, että kyllä se ihmiselo on kesällä onnen ja ilon täyttämää.

Kun Itä-Suomen mökkeilyt saatiin koettua, oli siirryttävä Varsinais-Suomeen mökkeilemään. Ne on mun huudsseja ne! Mä olen asunut lapsuuteni Turussa, saarella nimeltä Kaskerta. Mun mielestä Kakskerran tietäminen kuuluu tietenkin yleissivistykseen, ja ihmettelen aina, kun joku ei sitä tiedä ja naureskelee paikan nimeä. (Jopa Tom of Finlandin Toukon mökki sijaitsee Kakskerrassa.) Tosin mun mielestä yleissivistykseen kuuluu tietää myös se, että käinä tai gäinä tarkoittaa nuuskaa ja että täl pual jokke tarkoittaa sitä puolta Turkua, missä Turun tuomiokirkko sijaitsee.

Vaikka meidän vanha kotitalo on myyty, meillä on Kakskerrassa vielä Keskitaloksi kutsuttu vanha maatalo (latoineen, navettoineen ja saunoineen) sekä Kakskerran järven rannalla nököttävä Huvila (joksi rakennus on pompöösisti nimetty). Ja peltoa ja metsää poikineen, totta kai. Tästä syystä Tiki kutsuu mua usein tilallisten lapseksi ja itseään tilattomien lapseksi. Ilmeisesti hänen sielunsa elää yhä Pohjantähti-trilogian aikaisessa Suomessa, jossa kansa on jakautunut valkoisiin ja punaisiin.

Viikko oli täydellinen. Aamulla herätessämme siirrettiin tomumajamme Huvilan terassille ja elettiin kuin pellossa. Ruuat, kirjat, lelut, vaatteet, pyyhkeet ja vaipat vain lentelivät ympäriinsä. Väki vaihtui, linssikeittoa keitettiin ja mustikkaa poimittiin. Rapuja nostettiin järvestä ja punkkeja revittiin ihosta. Huussissa luettiin kymmenen vuotta vanhoja Hesareita (mikään ei ole muuttunut) ja päälle puettiin 30 vuotta vanhoja mökkivillapaitoja. Sauna lämmitettiin vähintään kerran päivässä. Huvilan pihassa vieraili iltaisin peura, kettu ja lepakko. (En olisi yllättynyt, vaikka Avaran luonnon Jarmo Heikkinen olisi ilmaantunut metsiköstä kertomaan, että Tässä näemme ketunpoikasen harjoittelemassa päästäisen metsästämistä.) Alppu paljastui todelliseksi mökkeilijäsieluksi, jäysti suuhunsa tungettuja mustikoita tyytyväisenä (muutama marja osui tuurilla ikenien väliin, osa nieltiin sellaisenaan, kävi ilmi myöhemmin).

Anna Erikssonin Kesä yhdessä soi joko kajareista tai päässä (aluksi Tikin mielestä kappale raiskasi hänen korviaan, lopuksi myös myös mun mielestä: "Kun aurinko paistaa, niin loistaa kuu" say whoot?!).

Meininki oli kaikin puolin maireaa, suoraan Suomi-Filmistä.

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Usein, kun menen Alpun kanssa museoon, ratikkaan tai ravintolaan, Alppu etsii itselleen uhrin ja alkaa kuikuilla sitä kohti. Kun se saa katsekontaktin, alkaa ujo hymyilyleikki. Se katsoo ja hymyilee ja sitten äkkiä kääntää päänsä pois, painaa sen mun olkaa vasten ja sitten taas katsoo ja hymyilee. Tällä tekniikalla se on valloittanut kymmenittäin ihmisiä puolelleen, yleensä nuoria tai vanhoja naisia. (Tämä johtuu siitä, että naiset vastaavat miehiä herkemmin Alpun hymyyn.)

Ollaan alettu heittää perheen kesken Alpusta sellaista hassua äijähuumoria. "Alppu se on aikamoinen hurmuri." "Taas Alppu flirttaili tädeille taidenäyttelyssä." "No kylläpäs Alppua taas hymyilyttää. Ilmankos, kun on niin hyvää naisseuraa."

Yksi päivä tajuttiin, että me ei koskaan vitsailla näin Alpun kahdesta serkusta. Se johtuu siitä, että ne ovat tyttöjä. 

On vähän kammottavaa huomata, että jos kyseessä olisi tyttövauva, nuo edellä mainutut lauseet muuttuisivat perversseiksi. Tyttövauva ikään kuin seksualisoitaisiin.

"Aikamoinen viettelijätär tuo tyttö." (Hurmurihan viittaa mieheen. Tekemättä itse aktiivisesti mitään naiset vain hurmaantuvat häneen. Naisia taas kutsutaan viettelijättäriksi, he ovat aktiivisia, paheellisia toimijoita, jotka viettelevät miehet.) "Taas tyttö flirttaili sedille." (Kuulostaa jotenkin likaiselta.) "No kylläpäs tyttöä hymyilyttää, kun läsnä on niin kivaa miesseuraa." (Ei toimi.)

Koska me ollaan feministejä ja halutaan tietysti kasvattaa Alpustakin tasa-arvon mies, alettiin oikein miettiä, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia. Mikä olisi tasa-arvon teko? Lopettaa kokonaan tuollainen "poika flirttailee" -puhe? Se tuntuisi tylsältä, koska sinällään siinä ei ole mitään pahaa, Alppusen pikku kuikuilut ovat niin suloisia. Vai yrittää puhua myös tytöstä samoin, pyrkien tekemään tällaisesta puheesta mahdollisimman normaalia ja poistamaan siitä negatiiviset arvolataukset? Saattaa olla vaikeaa.

Tällä hetkellä ollaan päädytty siihen, että riittä, että tiedostetaan tällaisen rakenteen olemassaolo. Hullua, miten tasa-arvoinen kasvattaminen ja puhe ovatkin lopulta hankalia juttuja näin käytännössä.

 

Ps. Kirjoitin myös intersukupuolisista vauvoista taannoin. Postauksessa käytiin kiinnostavaa keskustelua tytön ja pojan rooleista.

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Kävi tuossa omituinen sattumus, kun matkasin täältä meidän äbälästä bussilla Turun keskustaan. 

Ensin yksi mummeli alkoi tapansa mukaan (siis geneerisen vanhusjoukon tapojen mukaan) kertoa, miten lapsi on jumalan lahja. No näinhän se on, minä nyökyttelin. Sitten muori tarttui Alpun paljaisiin varpaisiin ja alkoi vähän hipsutella niitä. 

Mä ymmärrän tämän, koska kuten Taika on monesti kertonut, vauvojen varpaiden hipsuttelu on todella terapeuttista.

Samalla kun mummeli käpälöi Alpun varpaita, huomasin kanssamatkustajien silmissä ahnaan kiillon: tilaisuutemme on tullut! Ja kas, kun ihmisiä alkoi jäädä bussista pois eri pysäkeillä, vuoron perään jokainen hipsutteli ohi mennessään Alpun varpaita. Mä katselin vierestä tätä kuin pyhää toimitusta Pietarinkirkossa, jossa jokaisen pyhiinvaeltajan on suudeltava Pyhän Pietarin jalkaa ennen kryptaan laskeutumista.

Se oli omituista se. Mutta no, Alppu ei näyttänyt panevan pahakseen, ja mä olen sitä mieltä, että mitä enemmän ihmiset hipsuttelevat vavvojen varpaita, sitä parempi paikka maailma on.

 

 

Share

Pages