Ladataan...
Juliaihminen

Huomenna mulla alkaa työt. Sairasta. Tämä äitiysloma ihan oikeasti loppuu. Täysin käsittämätöntä. Ajattelin jorista tästä kuluneesta vuodesta pateettisesti vielä myöhemmin, mutta nyt tarjoan teille syvällä rintaäänellä muodostetut Äitiysloman 10 käskyä. Nämä kertoisin vuoden takaiselle itselleni.

1. Päiväunet pienen kainalossa, vielä yhdet kahvit kaupungilla tai vielä yksi jakso Netflix-sarjaa silloin kun vauva nukkuu ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tai no, oikeastaan mikään ei ole äitiyslomalla hukkaan heitettyä aikaa. Ei myöskään tylsät päivät. Siksi äitiysloma onkin niin siistiä!

2. Pienen vauvan päiväunille heijaaminen on itselleen kivempaa silloin, kun tanssii ja laulaa esimerkiksi Olavi Uusivirtaa samalla. Kääri vauva peiton sisään ja anna mennä. Mä kuuntelin viime kevään tätä Vauvan kanssa bailu -listaani. Suosittelen tekemään oman listan.

3. On tärkeää, että läheisimmät äitikaverit ovat sillä lailla rentoja, että he tukevat eivätkä tuomitse. Tämä määrittää tosi paljon sitä fiilistä, miltä oma äitiys lähtee tuntumaan. Etenkin sellaiset, joiden lapset ovat hieman isompia ja joilta voi kysyä neuvoja (koska et halua tiukkisneuvoja!). Mulle oli elintärkeää, että mun mentoriäidit Mirja ja Raisa olivat sellaisia "kaikki on jees ja ei nyt hätäillä" -muijia. (Täällä lisää kuvailua siitä, millaisia ovat hyvät äitimentorit.)

4. Perusta kivojen äitien kanssa FB-chatti, jonne voit valittaa nukkumattomuutesi ja hypettää Skamin Nooran huulipunaa. Muilta äideiltä saa tukea facessa vaikka keskellä yötä, sillä on todennäköistä, että joku muukin valvoo.

5. Jos ahdistaa, niin siivoa. Kaikki aina sanoo, että vauvan kanssa pitää tottua sotkuun. Tottahan se on, mutta jos on tällainen kuin minä, niin välillä on pakko puunata kämppä puhtaaksi, niin stressi helpottaa.

6. Älä suutu puolisolle koskaan pelkän periaatteen vuoksi, mikäli et oikeasti ole asiasta kiukkuinen. (Esimerkiksi jos olisi sinun vuoro päästä joogaan, mutta hän ei ehdi ajoissa töistä, ja oikeastaan sinun ei tee edes mieli joogata.) Mutta jos suututtaa, niin ei se niin vaarallista ole vähän tapella. Kuten tässä postauksessa tuon ilmi.

7. Käytä rahaa enemmän palveluihin kuin tavaraan. Et välttämättä tarvitse imetyskorua. Et todellakaan tarvitse vaipparoskiksta. Mutta hyvän lounaan kyllä tarvitset! (Perustelen ulkona syödyt lounaat jo ihan sillä, että ravintolassa tulee syötyä kalaa ja salaattia, joita harvemmin kotona teen.) Ai niin, Mirjalta opittu bonussääntö: Aina jos lounaslistalla on lohta, syö lohta.

8. Jos parikuinen vauva ei suostu olemaan vatsallaan ja sinä tunnet huonoa omaatuntoa siitä, että sen pitäisi "treenata" niin laita sen kainaloiden alle pyyhe! (Muita tämänkaltaisia pikkuvauvaoivalluksia tässä postauksessa.) Todellisuudessahan tämä on täysin absurdi stressinaihe, mutta silloin kun se bebbeli möllöttelee vain ja ainoastaan selällään ja alat pelätä, että se menee sähkökäyttöisessä sängyssä selällään maaten vielä ensimmäiseen työpaikkaansakin, tunne on todellinen.

9. Vauvojen kehittymisen vertaileminen on yhtä hedelmällistä kuin muurahaisten vertaileminen. Eli se ei ole hedelmällistä. Vauvasta voi tulla maratoonari, vaikka se oppisi kävelemään puolitoistavuotiaana. Siitä voi tulla myös täysi taukki, vaikka se puhuisi lauseita jo puolitoistavuotiaana.

10. Ei äitiyslomalla oikeasti mitään käskyjä tai sääntöjä ole! Tee mitä tykkäät, missä tykkäät ja miten tykkäät. Pus! <3

 

 

Lue myös:

Äitiysloman to do -lista

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kuten tiedätte, mulla on tapana syyllistyä elektronisten vempaimien takia. Yksi ehdottomasti suurin syyllisyyden aiheuttaja on puhelinvastaaja. Aina kun kännykkään on saapunut tekstari, jossa kerrotaan, että vastaajassa on yksi viesti, mua alkaa hermostuttaa. Onneksi tätä tapahtuu verrattain harvoin.

Oikeastaan kukaan muu ei enää jätä viestejä kuin mun isoäiti, pappa ja isä. Eniten viestejä tulee isältä. Ne menevät aina näin (kepeällä, ystävällisellä äänellä): "Täällä isä. Yritin soitella, soittele vaikka kun ehdit." 

Mutta sielussani mä tiedän, että se äänen kepeys on valheellista. Oikeasti puhelinvastaajaviesti on silkka syytös. Miksi et vastaa puhelimeen? Täällä minä, sinut kasvattanut ja sinua pyyteettömästi rakastanut isäsi, haluaisin edes muutaman sanan kuulumisiksi vaihtaa, mutta sinä se et vastaa. Et sen vertaa arvosta perhettäsi. Oletko hylännyt minut ja koko sukusi? Emmekö merkitse sinulle enää mitään?!

Mulla on työpaikan puhelin, ja ilmeisesti siinä ei saa puhelinvastaajaa pois päältä. Siksi tämä kauhu vain jatkuu ja jatkuu. Välillä jätän nämä syyttelyviestit jopa kuuntelematta, sillä tiedän niiden sisällön. 

Enkä muuten ole ainoa. Jenkeissä nuorisolaiset eivät enää myöskään kuuntele puhelinvastaajaviestejä. Eikä kuulemma Suomessakaan. Jubailin aiheesta Elisan puhelinliittymien liiketoimintajohtaja Jan Virkin kanssa ja hän sanoi, että tässä on sukupolviero: nuorisolaiset ajattelevat, että mikäli soittajalla on tärkeää asiaa, hän ilmoittaa sen vaikkapa tekstiviestillä tai sosiaalisen median kautta. Se on normaalia kanssakäymistä.

 

Jätättekö te puhelinvastaajaviestejä?

 

 

Lue myös:

Mikroaaltouuni, lopeta äidin syyllistäminen

 

Kuvassa: Ostin kauniin TOKYO:n kalenterin vuodeksi 2017, olen ehdottomasti paperikalenteri-ihmisiä

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Lennettiin Chiang Maista Phukettiin, otettiin taksi satamaan ja veneiltiin itsemme Koh Yao Noin saarelle vajaaksi viikoksi. Sen aikana elämä oli melko raukeaa.

Istuin yksin uima-altaalla ja listasin pieneen mustaan kirjaani, mitä haluan elämääni enemmän ja mitä vähemmän.


Pelästyin pahemman kerran, kun uima-altaan reunalla käsiään pitkään lillutellut Alppu ottikin yhtäkkiä konttausaskeleet eteenpäin ja dippasi pää edellä altaaseen. Onneksi Tiki nappasi sen kiinni, eikä Alppu ollut moksiskaan. Karmea näky.


Ystäväystyin lukuisten gekkojen kanssa, jotka seikkailivat meidän bungalowin seinillä. Luotan siihen, että ne veivät mennessään Harri-hämähäkin, joka ilakoi yksi ilta katossa.

Seurasin vierestä, kun koko Koh Yao Noin saari harjoitteli Thaimaan prinsessan vierailua. Ja sieltähän se saattue lopulta tuli. Emme nähneet väläystäkään.

Uitin vauvaa Intian valtameressä. Se rakasti sitä, vaikka söikin hiekkaa ja joi merivettä.


Istuin skootterin selässä Alppu kantorepussa pitäen tiukasti kiinni Tikistä. Maisemat vilisivät silmissä, tuuli oli lämmin ja minä tunsin eläväni. (Toki pieni kuolemanpelko oli koko ajan läsnä.)


Seilasin pitkähäntäveneellä Khow-Ping-Kanin saarelle, jolla on kuvattu James Bond ja kultainen ase. Retkestä lisää myöhemmin.


Opin että ice hot chockolaten tilaaminen on aina virhe. Öö, mikä se edes pyrkii olemaan? Joku Katy Perryn biisi?


Söin katukeittiöstä yököttävää limalöllykkää, mutten jaksanut enää tilata uutta annosta, koska olin niin väsynyt ja nälissäni.

Katsoin televisiosta Russian Today -kanavaa, joka on täysin käsittämätön “media”. Se on käytännössä katsoen Venäjän propagandakanava kuitenkin tehty BBC-tyylillä. Hämäävää.


En palanut edelleenkään. Eikä palanut Tikikään. Ollaanko me vihdoin kasvettu aikuisiksi?


Luin Rakkaudenhirviö-kirjaa ja mietin, onko Suomi oikeasti niin karsea maa kuin Saara Turunen kirjoittaa. Onhan se tietystä näkökulmasta.

Huomasin, että Tiki pelkää eniten elämässään pieniä kissanpentuja. Jos semmonen vilistää Tikin jalkojen alta, mies kavahtaa niin kuin olisi nähnyt kummituksen. Sen sijaan hänen poikansa rakastaa kisuja enemmän kuin mitään muuta. Etenkin niiden hännästä repimistä :(


Panikoin vauvan vuorokauden kestävästä ripulista. Syötettiin sille pari päivää pelkästään Ella's Kitchenin safkoja (eikä annettu sen syödä hiekkaa ihan niin paljoa), ja vatsan toiminta normalisoitui.


Raavin noin kahtasataa hyttysenpistoa. 


Olin hirvittävän onnellinen.

 

 

Thukkasten Thaimaa-kuukausi:

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa

Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen

Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Mae Hon Song ja miksi autiot resortit kammottavat     

Paissa glampackerina hippien keskellä

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kun tuossa listasin omituisimpia riitoja, joita ollaan Tikin kanssa käyty viimeisen vuoden aikana, niin jatkan vielä samalla teemalla. Matkoilla tulee kinasteltua välillä pakostakin. Aiheet pyörivät pienten käytännön juttujen ympärillä: kumpi maksaa laskun (yhteisestä budjetista, mutta ihan se konkreettinen maksutapahtuma on pidemmän päälle rasittava), miksi toista joutuu odottamaan (meillä kliseistä poiketen se olen minä, joka odottaa) tai missä se (lompakko, passi, boarding pass) nyt taas on.

Olen matkustanut Tikin kanssa reilun kahdeksan vuoden ajan. New York, Riika, Kalifornia, Intia, Tunisia, Kroatia ja niin edelleen. On ollut ihana huomata, että meille ei ole ikinä iskenyt lomailla sellaista "miksi ihmeessä olen tuon tyypin kanssa" -kiukkua. Päinvastoin, usein juuri matkoilla me löydetään toisemme uudestaan. Vaikkapa tänä syksynä Tiki on ollut tosi paljon töissä ja mä olen puuhaillut omiani. Välillä meidän kokemusmaailmat ovat eriytyneet huomattavan paljon, enemmän kuin suhteen aikana koskaan aiemmin: mulla on vauva-arki ilman töitä ja Tikillä taas enemmän "omaa aikaa" (trolloloo, ei työt oikeasti mitään omaa aikaa ole).

Tämän Thaimaa-kuukauden aikana on oltu melkein 24/7 yhdessä. (Viime päivinä on oikein yritetty, että vietettäisiin aikaa myös vähän erikseen.) Kokemusmaailmat ovat yhdistyneet. Molemmat tietävät tasan tarkkaan, miten raskasta on estää (demonin kaltaisesti) rimpuilevaa lasta syöksymästä vuoristoterassilta rotkoon tai yrittää syöttää vaavulle ruokaa, jonka se viskaa inho katseessaan rantahietikolle. Tai miten suloiselta se näyttää nukahtaessaan kesken skootteriajon syliin tai millaista ylpeyttä sydän tuntee, kun beebo heittää yläfemmat paikallisen thaimaalaisukkelin kanssa. 

Matkan aikana Tiki on alkanut katottaa mua: "Kato nyt miten taitavasti se laskeutuu näitä portaita! Kato miten söpösti se taputtaa!" (Johon mä kyynisenä kantturana vain vastaan: "Joo joo joo, nää on nähty.") Lisäksi olen taas huomannut, miten superhauska ja älykäs miekkonen tuo Tiki onkaan. Se on lukenut koko matkan hyviä juttuja Economistista ja New Yorkeista ja kuratoinut niistä mulle parhaimmat. (Ai että, kun saan aikaa kirjoittaa enemmän, niin aion niin täällä blogissa paasata lukemistani aiheista teille!)

Tikin kanssa on myös siitä syystä mukava riidellä, että me sovitaan kaikki kinat välittömästi. Molempia ahdistaa ihan liikaa, jos joku juttu jää kytemään. Kaikki puidaan ja analysoidaan miltei raivostuttavan puhki ja pohditaan, miten kommunikaatiota saataisiin hiottua parempaan suuntaan. Joskus oikein päätän mielessäni, että nyt mua on loukattu pahemmin kuin Scar loukkasi Mufasaa (eli heitetty kallionkielekkeeltä villiintyneen gnulauman alle), joten en puhu tuolle mulkvistille ainakaan vuorokauteen ja niinpähän näkee. Sitten Tiki tulee ja kutittaa mua, ja kun mua alkaa pakostakin nauruttaa, se uhkailee: "Älä naura, tai mä annan sulle nauramisen aihetta." En voi olla enää vihainen.

Vaikka vauva reissussa on tuonut oman "pienen" lisän matkastressiin, niin silti on huomattu, että homma toimii edelleen. Yksi parhaimmista jutuista matkoilla on se, että täällä ei sanailla niistä perusjutuista, eli siisteydestä tai ajankäytöstä. Niinpä me riidellään loppujen lopuksi lomamatkoilla hirveän vähän. Menneitä ei kaivella tai mitään arvoristiriitoja ei nouse esiin. (Se olisikin aika jäätävää, jos täällä olisi paljastunut, että olen naimisissa paatuneen Trumpin kannattajan kanssa.) Se, ettei megariitoja ole, on mulle signaali siitä, ettei mitään perustavanlaatuisia railoja ole syntynyt suhteeseen. Ja että tuon kanssa on aika kiva olla yhdessä.

 

 

Kuvassa: Rageilin Tikille jostain matkalla Pain kuuluisaan temppeliin. Kina sovittiin valokuvan ottamisen jälkeen.

 

Lue myös:

Näistä vauvan vanhemmat riitelevät

Sullakin pitää olla kurjaa

Vauvavuotena ei erota

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Vauvan nukuttaminen

"Sä vedit vessan noin äänekkäästi ihan tahallas! Etkö sä tajua, että meillä on lapsi!"

"Ihan tahallas aivastit noin äänekkäästi."

"No nyt se heräs tähän mun huutoon. Sun vikas!"

 

Ilmeisesti-vaihe

"Ilmeisesti sua ei kiinnostele tää perhe-elämä." (Tiki tekee töitä.)

"Ilmeisesti sun menot on aina tärkeämpiä kuin mun." (Tiki haluaa käydä uimassa töiden jälkeen.)

"Ilmeisesti sun elämä ei sitten ole muuttunut yhtään lapsen tulon myötä." (Tiki käy ystävänsä synttäreillä.)

"Ilmeisesti sä et halua, että mä olen onnellinen." (Tiki on unohtanut laittaa uuden wc-paperirullan telineeseen.)

"Ilmeisesti mä voisin olla yhtä hyvin yksinhuoltaja." (Tiki tulee töistä.)

"Ilmeisesti mää saa koskaan mitään kivaa?!" (Myöhästyin joogasta, koska olin kahvitellut kaverin kanssa liian pitään.)

"Ilmeisesti mä en ansaitse saada käydä edes vessassa rauhassa!" (Kyllähän nyt pissalla käyminen täytyy ansaita.)

 

Vauvan ruokailu

"Ai se ei syö muka enempää? Annoitko sä sen huljutella käsiään lasissa samalla kun syötit sitä? Ai mikset?! Anna se lasi sille huljuteltavaksi!" (Lisää toimivia vauvansyöttämiskeinoja täällä.)

 

Romantiikka

"Ai että mä saan valita illallispaikan? Oikein saan! Mun elämä on yhtä ravintoloiden valitsemista ja ehdottelemista, kun syön joka päivä lounaan ulkona. Eikö edes mun synttäreinä joku muu voisi valita, missä syödään!" (Onneksi Tiki sitten lopulta valitsi paikan.)

"Mä haluun katsoa vikan jakson Sorjosta! Et nyt mene nukkumaan. Et mene! Mä olen koko illan nukuttanut tot vauvaa, ei se vain nukahtanut aiemmin. Jos sä nyt meet nukkumaan, sä pilaat mun elämän!" (Vanha klassinen elämänpilaamiskortti on kaivettu naftaliinista 15 vuoden takaa.)

"Ihan tahallas lämmitit tän kahvin näin kuumaksi!" (Tikillä on tapana tuoda mulle aamuisin kahvi sänkyyn. Otan sen itsestäänselvyytenä.)

 

Haluan vielä muistuttaa, että meillä:

Vauvavuotena ei erota

 

Kuva: Kerran käydessäni vessassa mun tietokoneen näytölle oli ilmaantunut tällainen teksti. Mistä lie siihen tupsahtanut?

 

 

Pages