Ladataan...
Juliaihminen

Tyhjentelin tuossa vanhoja meilejä ennen kuin häippäsin työpaikastani. Törmäsin tällaiseen aika satunnaiseen viestinvaihtoon kolmen vuoden takaa. 

Taidettiin Ässä mennä tuolloin kahville, koska meillä on välit edelleen kunnossa?

 

 

Lue myös:

Joskus kannattaa tuplatsekata ystävän sähköpostiosoite

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Mulla on yksi kaveri, jonka uraa ja elämänasennetta olen fiilistellyt pitkään. Ville (kavereille Ville Yk) on mun kirjoissani go getter eli ihminen joka saa aikaiseksi ja tekee koko ajan. Hengasin tuossa muutama viikko sitten Villen kanssa mökillä yhden viikonlopun, ja olin sen jälkeen taas täynnä itseluottamusta ja tarmoa toteuttaa asioita. Villestä huokuu sellaista energiaa, että tekee itsekin mieli ottaa elämä ja ura omiin käsiin.

No, jottei tämä menisi ihan horinaksi, niin otan nyt yhden konkreettisen esimerkin, jonka olen oppinut Villeltä: Jos haluaa olla jonkun alan asiantuntija, pitää vain itse ottaa se asiantuntijuus haltuun ja ilmoittaa muille, että minä muuten tiedän tästä aiheesta.

Ville (joka on ammatiltansa it-alan palvelumuotoilija) harrastaa kirjoittamista ja roolipelaamista. Viime kesänä hän mietti, että voisi mielellään kertoa ihmisille roolipelien rakentamisesta ja selittää, mitä kaikkea siinä on hyvä ottaa huomioon. Niinäpä hän laittoi Ropeconin järjestäjille viestin, että "voisin tulla pitämään esityksen pelinjohtamisesta". Ja voilà, vuoden 2017 Ropeconissa sali 205 täyttyi kuulijoista, jotka saivat tietää Villeltä pelin rakentamisen kikoista.

Tämä on mun mielestä nerokas esimerkki siitä, että jos kokee tietävänsä jostain asiasta jonkun verran ja haluaisi vaikka pitää esityksen siitä, niin voi olla itse oma-aloitteinen asian kanssa. Moni vain venailee, että huomaisipa joku minun hienot pelinjohtamistaidot (tai no, ehkä ihan kaikki ei venaile juuri näiden taitojen huomaamista) ja käyttäisi minun asiantuntijuuttani jossain tapahtumassa. Ainakin itse olen ollut vähän sellainen. Villen rohkaisemana olen alkanut kertoa ihmisille, mistä tiedän keskimääräistä enemmän ja mistä mielelläni voisin puhua.

Juteltiin tästä Villen kanssa. Hänen mielestään on tärkeää tajuta, että jos luennoi jostain aiheesta, siitä ei tarvitse tietää kaikkea tai olla siinä täydellinen. On oikeastaan typerää ajatella, että jonkun asian opettajan tai luennoitsijan pitäisi olla joku yli-ihminen. Ei haittaa vaikka yleisössä olisi joku, joka tietäisi asiasta enemmän. Riittää, kun on kelaillut aihetta jonkun verran ja on siitä sanottavaa. Mitä enemmän aiheesta innostuu ja siihen perehtyy, sen parempi. 

En tietenkään sano, että olisi helppoa ottaa vaikkapa musiikin koneoppimisen asiantuntijuus haltuun yhdessä yössä (yksi mun fyysikkokaveri on tehnyt tämän alan tutkimusta yliopistolla vuosia), ja totta kai asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että oikeasti tietää asiasta eikä vain esitä tietävänsä. Mutta veikkaan, että yleisempi ongelma on se, että ihmiset eivät kehtaa sanoa olevansa asiantuntijoita kuin se, että esittäisivät tietävänsä enemmän kuin tietävät.

Kun on muutaman kerran puhunut tietystä aiheessa eri paikoissa, voi sanoa ihan legitiimisti, että on kyseisen alan asiantuntija. Ja tietenkin omia asiantuntemuksen aloja voi olla paljon.

Omia alojani ovat tällä hetkellä esimerkiksi Jacky makupalat (tiedän niistä uskomattoman paljon, myös niiden historiasta), tubettamis- ja blogikulttuuri, talousaiheiden popularisoiminen sekä lapsiperheet ja niiden asema yhteiskunnassa. On muuten maailman siisteintä haastatella jonkun alan asiantuntijaa. Siinä tulee sellainen olo kuin vain voisi ohituskaistalta imeä kyseisestä aiheesta (vaikkapa kahvin kolmannesta aallosta) kaiken kiinnostavan tiedon ilman, että tarvitsee itse lukea jotain hankalia teoksia tai perehtyä aiheisiin.

Villestä vielä sen verran, että innostin hänet tämän mökkiviikonlopun aikana perustamaan blogin tänne Lilyyn. Jos haluatte oman päästä osalliseksi hänen älystään ja valovoimaisesta ajattelustaan, niin kannattaa käydä lukemassa Ihan jees -blogia. Ville kirjoittaa kiinnostavia juttuja työelämästä, (kuten mentoroinnista) mutta myös oivaltavaa kamaa ihmissuhteista

 

 

Minkä eri alojen tai aiheiden asiantuntijoita täältä löytyy?
Mistä aiheesta pystyisit pitämään 45 minuutin luennon?

 

 

Kuvat: Kävin Villen kanssa kalastamassa, hän nimittäin päätti ottaa kalastuksen haltuun ja meni muun muassa "kalastuksen teoria" -kurssille. Upeaa.

 

Lue myös: 

Miten minglata työtapaamisissa?

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Minä rakastan Pikkulia. Hän on tuonut mun elämääni niin paljon onnea ja autuutta. Spesifisti hän on tuonut onnea, autuutta ja hiljaisuutta näihin elämääni näissä hetkissä:

- Eilisaamu, kun jostain herran syystä teki mieli vähäsen nukkua Blog Awardsien jälkeen

- Lauantai-ilta ja minä olen lähtenyt inasen verran liian myöhään ystävän illanistujaisista, ratikkamatka väsyneen lapsen kanssa Jätkäsaaresta Hermanniin voidaan vielä pelastaa

- Sunnuntaiaamu, kun me Tikin kanssa haluttaisiin lukea lehteä sängyssä ja kuunnella Muistojen Bulevardia kun taas lapsi haluaisi tonkia keittiön kuivakaappia ja heitellä lasagnelevyjä rikki lattialle ja nauraa voitonriemuisesti päälle

- Torstai kello 17 kun kokkaan melko katatonisessa tilassa ruokaa ja lapsi haluaisi "auttaa" ja tyhjentää taas tiskikoneen likaiset astiat lattialle

- Sunnuntai-iltapäivä, kun istun ystäväni Katariinan kanssa Tehnossa pitsalla toista tuntia 

- Tiistai-ilta, kun lapsi käy ylikierroksilla ja "siivoaa" meidän eteisen lattiaa vessaharjalla ja se pitäisi rauhoittaa sänkyyn menoa varten

- Keskiviikkoaamu, kun lapsi herää yllättäen jo seiskalta, ja mä haluan syödä aamupalani kotona ja että lapsi syö aamupalansa vasta kasilta päikyssä

- Perjantai-ilta, jolloin minä haluan katsoa läppäriltä Aallonmurtajaa, muttei ole vielä lapsen nukkumaanmenoaika

- Junamatka Helsingistä Turkuun

- Ja Turusta Helsinkiin

Pikkuli on semmonen ihana pieni lintu, joka tekee kaikenlaista hassua, kuten ottaa toukan lemmikikseen ja retuuttaa saastaista lintupehmolelua perässään. Pikkuli on kasvissyöjä (ei suostu syömään matoja), suloisella tavalla vähän arka (ei halua lentää) ja uskomaton unelmoija (toisinaan hän haluaa olla joutsen, joskus päästä etelänlomalle). Pikkulin vanhemmat ovat symppiksiä, oikeita seesteisiä mutta silti inhimillisiä (niin inhimillisiä kuin linnut tai vanhemmat voivat olla) vanhemmuuden idoleita, ja Pikkulin päivähoitopaikka on myös niin ikään kivan oloinen mesta, jossa on pedagogiset otteet kunnossa.

Pikkulin musiikit ja äänimaisema ovat laadukkaita, ja sarja on piirretty superkauniisti. Lisäksi Pikkulin juonet kiinnostavat jopa minua, koska niissä on paljon huumoria ja hauskoja käänteitä. Pikkulia piirtää semmonen suomalainen pariskunta, Metsämarja ja Antti Aittokoski.

On niin liikkistä, kun Alppu osoittaa puhelinta tai pädiä ja alkaa huudella: "Pippi! Pippi!"

Pikkuli, olet antanut meille niin paljon!

Tsipa tsipa!

 

Mitä teillä katsotaan puhelimesta tai pädiltä?

 

 

Tähän perään voikin pohtia

Liikkuuko lapseni tarpeeksi (hehheh)

Tai lukea:

Kirja-arvio: Katso minua, Sami

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Pages