Ladataan...
Juliaihminen

"Se fiilis, kun kävelet kylppäriin ja näet lapsen juovan päällä olevan pesukoneen poistovesiletkusta", mun yksi kaveri whatsappasi mulle sunnuntaina. 

Niiin tuttua! 

Nyt ollaan siinä iässä, että ihan kaikki laitetaan suuhun. Esimerkiksi tällaisia juttuja on käyty maistelemassa:

1. Vessaharja (Nykyään meidän vessaharjaa säilytetään tyylikkäästi pesukoneen päällä.)

2. Suullinen hiekkaa (Taas eilen puistossa lähdettiin kotiin naama hiekassa. Miksei jumala luonut hiekasta pahemman makuista?)

3. Pieniä kiviä (Nykyään pitää eteisen kuramatot imuroida melko usein.)

4. Nahkakenkä (Käy se kiillotus näinkin.)

5. Ravintolan tuhkakuppi (Onneksi puhdas, mutta silti.)


Vauvakerhossa eräs äiti kertoi tuttavan lapsesta, joka oli pihalla mutustanut jotain. "Näytähän, mitä sulla on siinä? Ahaa, kuollut lintu."

Ja tästä tuli mieleen, että kaverin pikkusisko oli myös pienenä laittanut ulkopukunsa taskuun kuolleen hiiren, koska se oli ajatellut, että hiiri nukkuu. Äiti oli löytänyt tämän viikon päästä, hajun perusteella.

 

Mitäs ilahduttavia juttuja teidän lastenne suusta on löytynyt?

 

Katso myös video:

Varaudu tällaiseen kohtaloon, kun matkustat vauvan kanssa

 

 

Kuvassa: Makumatkalla Thaimaassa vaavelo ryysti usein merivettä UV-asunsa hihasta. Mutta onneksi välillä se pääsi nauttimaan ihan oikeistakin herkuista.

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

*Kaupuallinen yhteistyö: Stokke

Mä sain meidän Thaimaan-matkaa varten Stokken Scoot-rattaat. No, kävi ilmi, että matkarattaiden mukaan ottaminen Thaimaahan oli täydellinen failando: lapsosta kuljetettiin niissä matkan aikana yhden kerran, sillä kaupungeissa jalkakäytävät olivat hyvin kapeita ja kuoppaisia, rannalla taas lapsonen viihtyi paremmin kantorepussa. (Vaunut toimivat kuitenkin mainiona syöttötuolina!)

Tarkoitus oli siis tehdä matkaratasarviota näistä Scooteista jo tammikuussa, mutta eipä päästy paljoa arvioitsemaan, joten siinä ei olisi ollut pointtia. Suomeen palatessa matkalla mukana olleen Niinan oikeat vaunut hajosivat, joten minä mukavana naapurina annoin nämä hälle hätälainaan. Siksi osa seuraavista kokemuksista on Niinan kertomia, osa mun testauksen tulosta.

Mun mielestä Scootit ovat hyvät vaunut ihan tavalliseen päivittäiseen käyttöön, sen sijaan jos suunnittelisin pelkkien matkarattaiden hankkimista, niin en päätyisi luultavasti näihin. Toki ne ovat hyvin ketterät, mahtuvat pieneen tilaan (tämä on ainoa vaunumalli, joka mahtuu mun yhden kaverin kerrostalon minipieneen hissiin) ja ne pystyy laittamaan yhdessä osassa kasaan. Ne painavat kuitenkin 12,8 kg, eli ovat matkarattaiksi melko jykevää tekoa. Scootien kantaminen esimerkiksi lentokentällä ei ollut kevyimmästä päästä. Ne taittuvat kasaan tosi vaivattomasti, mutta eivät kuitenkaan mene superpieneen tilaan taitettuna, joten esimerkiksi lentokoneen matkustamoon niitä ei voi ottaa mukaan.

Kaupunkirattaina nämä ovat kuitenkin mainiot: Ne liikkuvat kääntyvien eturenkaidensa ansiosta sutjakkaasti ja ovat kevyet ajaa. Lapsonen viihtyy mukavasti, kun se voi istua korkeammalla kuin tavallisissa vaunuissa. Tässä oli Thaimaassa se etu, että me pystyttiin käyttämään näitä syöttötuolina: Alppu istui aika kivasti pöydän tasolla näissä.

Ilmavassa alakorissa on kunnolla tilaa ja sinne on helppo laittaa kamaa. Lattemaman tärkein vaunuominaisuus on tietenkin muki-/pulloteline.

Istuinosan voi laittaa kolmeen asentoon: pystyyn, vähän kenoon ja kokonaan nukkuma-asentoon. Säätäminen on helppoa takana olevista klipseistä. Näissä joutuu aluksi vähän askartelemaan lasta kiinni vaunuihin, sillä rattaissa ei ole sellaista etukaarta, jonka taakse lapsi laskettaisiin. Sen sijaan beebeli laitetaan viisipistevaljaissa vaunuun istumaan. Untuvapussi istuu vaunuihin helposti, mutta ilman pussia lapsen kiinnittäminen vaunuihin on vielä helpompaa, joten kesää odotellessa. Istuinosan voi kiinnittää sekä naama meno että tulosuuntaan. Jalkatukia on kaksi, joista korkeamman saa irroitettua, ja 1-vuotiaan jalat eivät siihen ihan vielä yllä.

Tuosta UV-suojatusta kuomusta tykkään (SPF 50+), sen alle lapsosen uskaltaa jättää nukkumaan kesälläkin, kun kulkee auringossa. Sadekuomu ja hyttysverkko ovat myös kiva lisä vaunuihin. 

Nyt, kun mulla on ollut nämä Scootit tovin, niin olen huomannut monilla katukuvassa samoja vaunuja. Musta tuntuu, että jengi käyttää näitä enemmän kaupunkirattaina kuin minään erityisinä matkarattaina.

Jos meillä olisi auto, niin nämä olisivat tosi kätevät, sillä ne pystyy taittamaan helpommin kasaan kuin vaikkapa ne meillä käytössä olevat Emmaljunga Vikingit (jotka pitää laittaa kahteen osaan). Mutta kyllä Scootit ovat toimivat myös ruuhkabussissa tai ratikassa, kun ne vievät vähän tilaa ja niitä on helppo ohjata. 

 

Kuvat: Alpun ystävä Eippu iloitsi maaliskuun auringosta kevään ensimmäisellä puistovierailulla

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Yhtenä helmikuisena lauantaina kokoonnuttiin vanhalla opiskelijakaveriporukalla Talvipuutarhaan. Konsepti on nerokas: jokainen tuo kykyjensä mukaan jotakin pöytään, ja sitten mässäillään. Mun kyvyt loppuvat yleensä Lidlin paistopisteellä, mutta onneksi mulla on kavereita, jotka tekevät taivaallisia vihersmoothieita, vegaanisalaatteja, piirakoita ja hemmetti sentään, tuovat tyrnishotteja pakkasesta. (Kun ihminen juo tyrnishotin, hän on samaan aikaan sekä terveellinen että urbaanin sykkeen trendien valtimolla.)

Talvipuutarha on siitä mainio paikka, että se on ilmainen, ja sinne saa viedä omat eväät (ja skumput). Tunnelma on kuin kesäisessä puistossa istuskelisi. 

Ainoa ongelma tällä kertaa oli se, että tuolla oli joku jumalaton orkideanäyttely, ja tuhannet sedät ja tädit pyysivät penkillä istuvaa Toni-parkaa kumartumaan uudestaan ja uudestaan, koska hänen takanaan oli joku uskomaton orkideoiden musta timantti, josta jokaisen oli saatava suttuinen kuva 1900-luvun kännykkäkamerallaan

Mulla on tapana aina välillä ajautua johonkin liikutuksen sfääreihin, ja niin taaskin. Olin nimittäin vajaa vuosi sitten Talvipuutahrassa hengailemassa viimeksi, ja tuolloin Alppu oli kahden kuukauden ikäinen ihmeellinen jötkäle. Silloin mä fiilistelin sitä, miten puutarhan kostea ilma avaa puklusieraimet, nyt jouduin juoksentelemaan kamikaze-konttaajan perässä. 

Ja elämän kiertokulusta vielä sen verran, että tuolloin Annella (tuo mulle lautasta ojentava upea ilmestys) oli äikkäri juuri alkanut. Tällä viikolla näin kuvan ihan älyttömän suloisesta pienestä pallerosta, joka ilmaantui ulos maailmaan. Toivottavasti Alppu ja tuo pallero ilakoivat pian taas uudestaan Talvipuutarhassa.

Tällaiset aamut muistuttavat mua yhä uudestaan: Vaikka välillä tuntuisi vaivalloiselta saada sumplittua kaikkien aikatauluja yhteen ja sitten lopulta lähteä kimpsuineen ja kampsuineen taaperon kanssa ulos lauanataiaamuna, niin se on aina sen arvoista. Nämä ovat niitä hetkiä elämässä, jolloin tulee semmonen olo, että tämän takia sitä täällä edelleen porskutetaan. Kutsun näitä hetkiä onnen hyrkskäyksiksi.

(Tai sitten se on tyrnishotti, joka puhuu äänelläni.)

 

 

Lue myös:

Tältä näytti Alpun retki Talvipuutarhaan vuosi sitten

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Share

Pages