Ladataan...
Juliaihminen

Tänään täällä blogissa vierailee Negatiivinen norsu. Hänellä on sanottavaa siitä, miten julkeasti ihmiset käyttävät puhelimiaan julkisessa tilassa.

"Tälle on saatava loppu", norsu kertoi, ja niinpä annan tänään blogini hänen käyttöönsä. Ole hyvä, Negatiivinen norsu, kerro, mitä sydämelläsi on.

 

Katsotaan, turauttaako Negatiivinen norsu joskus uudemman saarnan. Hän nimittäin kuiskaili vähän korvaani tuossa yhtenä päivänä siitä, miten ihmisen tulisi toimia uimahallissa.

 

Jättikö norsu sanomatta puhelinetiketistä jotain olennaista?

 

 

Katso myös:

Arvaa minne tungen ne pakasteet ja sen muovipussin?

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Ladataan...
Juliaihminen

Mullahan on koko kevään ollut perjantait vapaana, joten olen jatkanut tätä lattemamalifeä tyylipuhtaasti yhtenä päivänä viikossa. Viikko sitten perjantaina oli ihanan lämmin, ja mietittiin Niinan, Ainon ja Pian kanssa, että olisi hauska tehdä joku retki. Mielellään ilmainen!

Kerättiin lista kaikesta kivasta, mitä Helsingissä voi tehdä lasten kanssa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi, ja alettiin toteuttaa. Ja koska jaettu ilmainen on edelleen ilmaista, niin minäpä keräilen pikkuhiljaa näitä retki-ideoita tänne blogiin. 

Ensimmäisenä oli vuorossa päiväretki Falkullan kotieläintilalle.

Falkullaan pääsee Helsingin keskustasta noin puolessa tunnissa bussilla tai lähijunalla kätevästi. Me mentiin junalla, ja jäätiin Tapanilan asemalla pois. Käppäiltiin siinä neljä naista ja neljä vaunua, ei sentään rinta rinnan, mutta niin, että kaksi olivat vierekkäin. Aurinko paistoi, kadut olivat raukean tyhjät. Jostain syystä usein, kun olen Ainon ja Niinan kanssa liikkeellä, saamme osaksemme omituista huomiota. (Kuten tällöin ja tällöin.)

Ja taas, sellainen elämää nähnyt naikkeli tuli huutelemaan meille: "VAUNUTERRORISTIT! Viette kaiken tilan!" Vastattiin hälle, että näinhän se nimenomaan on ja hyvää päivänjatkoa. Tämä nimitys ilahdutti, joten otimme sen välittömästi käyttöön.

Harmi kyllä kahvila on arkisin kiinni, mutta syötiin kuitenkin eväät sen terassilla. Mun sieluni lennähtelee koko ajan vuoden takaisiin kevätretkiin, jolloin Alppu ja hänen ystävänsä Eippu vain pötköttivät viltillä ja jos oikein villiksi meno yltyi, jompikumpi onnistui kääntymään vatsaltaan selälleen.

Mä en hitto vie tajua, minne tämä aika siinä välissä on mennyt. Tuolla ne nyt kuitenkin käpystelivät menemään, ja meno yltyi välillä todella villiksi.

"Vuohi ei tykkää, että sitä silitetään silmästä." (Mistäs minä sen tiedän, mutta no, tämä on valistunut arvaus.)

"Se on kakkaa, sitä ei kuulu syödä." (Uskoisin.)

"Possut vähän pelkäävät sua kulta. Ne eivät halua, että kiipeät niiden aitaukseen." (Vieritän selvästi vastuun ikävistä päätöksistä muiden niskoille, kuten vuohen ja possukatraan.)

Falkullan eläintilalla oli kaikenmoista elukkaa. Oli niin siistiä päästä näyttämään lapsoselle, että nämä, mitä me ollaan kirjassa nähty, ovat ihan oikeita olemassa olevia asioita. Lammas, porsas, lehmä, hevonen, ankka, pupu, näitähän riitti.

"Mää!" Alppukin osasi kertoa.

Ja kuten sanottua, tuonne voi mennä vierailemaan ja katselemaan eläimiä ihan vapaasti. Todella sympaattinen paikka!

Retki lopetettiin lattemamalifelle tuttuun tapaan, eli kahvilaan. Nyt on annettava 5/5 ja todella vahva suositus. Tapanilan aseman vieressä oleva Rönttösrouva on ihan älyttömän kiva kahvila. Kaunis sisustus, todella edulliset hinnat (iso korvapuusti ja kahvi 3,40 e) ja hirmu ystävällinen palvelu. Valitessani herkuista parasta, Alppu oli kävelemässä ovesta ulos, mutta sitten sellainen mukava nainen nappasi lapsosen kiinni ja piti sille hymyillen seuraa.

Tämä oli superkiva päivä, ja voin ehdottomasti suositella vierailemaan tuolla. Ajattelin, että voisin käydä itse siellä uudestaankin, sitten kun Falkullan omakin kahvila on auki. (Kunhan ei tule mitään korvapuustikatastrofeja.)

Seuraavassa vinkkipostauksessa kerron, mihin kaikkiin Linnanmäen laitteisiin taapero ja hänen hurvitteleva äitinsä pääsevät ilmaiseksi (niitä on monta). 

 

Vinkkaa kiva ilmainen (tai puoli-ilmainen) päiväretkikohde Helsingistä!

 

 

Lue viime kesältä Helsingin kivoista rektikohteista:

Lauttasaari

Vuosaari

Käpylä

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Tiedätte sen tunteen, kun istahtaa lentokoneeseen pitkänmatkan lennolle ja alkaa plärätä viihderuudun tarjontaa. "Mä haluan katsoa tuon elokuvan! Ja tuon. Ja tuonkin!" Sitten alkaa pelätä, että kymmenen tunnin lento on liian lyhyt. (Okei, lapsen kanssa lentäminen kyllä tappaa sen tunteen aika nopeasti.)

Kun avasin BookBeat-sovelluksen ensimmäistä kertaa, iski samainen fiilis. Mä haluan kuunnella ja lukea nämä kaikki. Sitten alkoi vähän ahistaa, koska tarjontaa oli liikaa. (Päätösten tekeminen on joskus mulle niin raskasta, jopa lukemiensa kirjojen osalta.)

Mutta sitten puhuttelin itseäni ja rauhoituin, sillä tässähän eletään kulttuurikodin arkea. Vaikka tarjolla olisi kerralla kaikki kiinnostavat uutuuskirjat, niitä ei ole pakko lukea yhtä aikaa. Voi vetää henkeä ja aloittaa siitä, mikä sopii hetkeen parhaiten.

BookBeat on siis vähän niin kuin kirjojen Spotify. Kuukausimaksulla saat kuunnella palvelusta löytyviä äänikirjoja ja lukea e-kirjoja niin paljon kuin haluat. Parasta siinä on se, että toisin kuin kirjastossa (joka tosin on ilmainen), siellä on tarjolla nimenomaan uusia kirjoja ja äänikirjoja. Niitä teoksia, joita joutuu venailemaan kirjastosta ikuisuuden, eli Finlandia-voittajia (Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista), omassa viitekehyksessä hypetettyjä teoksia (esimerkiksi Elena Ferranten Napoli-sarjan toinen osa suomeksi luettuna!) ja trenditietokirjoja (KonMari löytyy).

Toki tuolla on paljon vanhojakin teoksia, mutta mulle palvelun isoin anti oli nimenomaan uudet kirjat, etenkin äänikirjat.

Rakastan kuunnella äänikirjoja vaunulenkillä, pyöräillessä tai silloin yöllä, kun en saa unta. Eli usein. E-kirjoihin sen sijaan mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen: toisaalta on ihanaa, ettei kotiin tule yhtään enempää kirjoja (tavaraa), toisaalta taas paperisivuiset kirjat tuntuvat mukavalta. No, luen blogeja ja muita nettijulkaisuja käytännössä pelkästään puhelimelta, niin ehkä mä opin lukemaan kirjojakin padilta tai puhelimelta.

Vanhana piheilijänä mietin vähän tätä BookBeatin kuukausimaksua: 16,90 e / kk. Olen tottunut siihen, että mun suoratoistopalvelut maksavat kympin: Spotify, Netflix ja HBO ovat kaikki siinä kympin tienoilla.

No, mulle henkilökohtaisesti tämä tulee halvemmaksi kuin kirjastossa käyminen, koska olen niin onneton kirjojen palauttaja. Viime kesänä sain yli 50 euron sakot, kun en vain saanut vietyä alle kilometrin matkan päähän kirjoja, ja sieluni itki verta. Hinta selittyi mulle myös sillä, kun kirjailijaystäväni Erkka kertoi, että BookBeat maksaa reilun korvauksen kirjailijalle lukukerroista (käykää muuten lukemassa BookBeatin kautta Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua, niin tuette mukavaa miekkosta taloudellisesti).

Jos tykkää kuunnella äänikirjoja tai lukea e-kirjoja, tämä ei ole paha hinta.  

Asiaa kannattaa testata itse. Tästä syystä minäkin saan jakaa BookBeatin uusille käyttäjille 30 päivän ilmaiskoodin (postauksen lopussa), joten jos innostutte, ottakaa kokeiluun. Ja nyt kerronkin, mihin teidän kannattaa mun mielestä käyttää se 30 päivän testijakso!

 

Kiehtovien juonikirjojen fiilistelijälle:

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (ääni- ja e-kirjana)

Olen kuullut tästä paljon kritiikkiä, mutta mun mielestä kirja todella ansaitsi Finlandiansa. Siinä oli superjännittävä juoni, hyvää yliopistomaailmakritiikkia ja tosi kiinnostavaa lähitulevaisuuden spekulaatiota.

Lars Kepler: Hypnotisoija (ääni- ja e-kirjana)

En itse lue chick-littiä, koska niiden juonet ovat usein pitkäveteisiä, mutta rakastan tällaisia vähän brutaaleita (ei millään lailla sivistäviä) dekkareita. Keplerit mä luen aina.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (e-kirjana)

Romaanissa on jännä (ahdistava) tunnelma, ja sen henkilöhahmojen ajatukset ovat kiinnostavia, ja niiden päähän tuntuu pääsevän oikeasti sisälle. 

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (äänikirjana)

Luin tämän joskus yliopiston alkuaikoina, mutta nyt voisi kuunnella äänikirjana sen uudestaan. (Meillä oli silloisen poikaystävän kanssa kilpailu, kumpi lukee sen nopeammin. Voitin.) Ensin ajattelin, että tämä on puuduttavaa pakkosuoritetta, mutta herregyyyyd, Pohjantähti-trilogia on vain nii-iiin hyvä. Itkin sitä lukiessa lohduttomasti, ja tunsin palavaa vihaa valkoisia kohtaan 1918 vuoden tapahtumista. Kuunnelkaa se! (Tosin tähän ei ehkä riitä se kuukausi.)

Paul Auster: 4 3 2 1 (e-kirjana)

Olen lukenut kaikki Austerit, joten aion lukea händn uusimmankin. Uskallan suositella sitä lukematta, koska Auster on melkein aina varma valinta.

Hyvän tunnelman metsästäjälle:

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (ja toinen osa Napoli-sarjasta: Uuden nimen tarina) (äänikirjana)

Ferrantea hypetetään nyt kaikkialla, mutta ihan syystä. Siinä kuvataan 1950-luvun pienen ja vähän väkivaltaisen italialaiskylän kahden tytön kasvutarinaa. Tästä sarjasta mun pitää ehkä kirjoittaa myöhemminkin, koska siitä on herännyt niin monta ajatusta.

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö (e-kirjana)

Mun syömessäni on soft spot käytännössä katsoen kaikille suomenruotsalaisille kirjailijoille. Fagerholm ei ole poikkeus. Amerikkalaisen tytön tunnelma on jotenkin taianomainen.

Ulla-Lena Lundberg: Jää (e-kirjana)

Ansaitsi myös Finlandiansa, niin kaunista saariston kuvailua ja niin kiehtova tunnelma, että upposin tähän maailmaan pitkäksi aikaa.

Miki Liukkonen: O (e-kirjana)

Mä en ole aloittanut tätä vielä, mutta Tiki on, ja se sanoi, että mä tykkäisin O:sta. Siinä on kuulemma nerokasta ja hauskaa kieltä, vaikka välillä se on vähän sekava.

Tietokirjojen ystävälle:

Caitlin Moran: How to be a woman (äänikirjana)

Vaikka välillä Moranin tyyli on musta vähän rasittava, niin How to be a woman vähän niin kuin kuuluu nykyajan feministin yleissivistykseen. (Kannattaa kuunnella ainakin vähäsen.) Jos tykästyy, tuolla on muitakin Moranin teoksia.

Sixten Korkman: Talous ja utopia (e-kirjana)

Korkman esittää taloutta, politiikkaa ja talouspolitiikkaa mahtavan ymmärrettävästi! (Kuuluu muutenkin mun idoleihini sen jälkeen, kun olen ollut hänen luennoillaan.)

Sean Ellis & Morgan Brown: Hacking Growth (äänikirjana)

Jos on tekemisissä somemarkkinoinnin kanssa (tai miksei muutenkin), tämä on hyvä ja käytännöllinen opas aiheesta.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa (ääni- ja e-kirjana)

Olen kuunnellut vasta yhden podcastin, jossa haastateltiin Mannista, mutta aion ehdottomasti kuunnella tämän kirjan: superkiinnostavaa settiä siitä, mitä yhden lapsen politiikka on aiheuttanut Kiinassa.

Markus Kantola: Jakautunut kansakunta (e-kirjana)

En ole vielä aloittanut, mutta tämä on tosi ajankohtainen, sillä se kertoo Yhdysvaltojen poliittisesta historiasta Nixonista Obamaan.

Thomas Piketty: Pääoma (e-kirjana)

Okei, jos saisi elämässään luettua sekä Marxin että Pikettyn Pääoman, voisi kuolla sivistyneenä. Mutta ajattelin nyt yrittää Pikettyn versiota, etenkin siksi, että alakerran naapurini Marja Ollila on suomentanut sen!

Ah, kirjoja on niin mukava suositella. Ongelmana on yleensä vain se, ettei sitä oikein muista, mitä on lukenut. Nyt oli helppo vain poimia tuolta sovelluksesta 15 kirjaa, joista olen tykännyt tai aion lukea.

BookBeatia voi tavallisesti testata 14 päivää ilmaiseksi, mutta tällä koodilla ilmaisjaksosta saa 30 päivän mittaisen.

BookBeatia voi käydä testaamssa tästä linkistä ilmaiseksi 30 päivän ajan alennuskoodilla Juliaihminen. Koodi on voimassa 30.9. saakka ja se on tarkoitettu BookBeatin uusille asiakkaille.

 

Jos joku on käyttänyt Bookbeatia tai innostuu käyttämään, niin suositelkaa ääni- tai e-kirjoja sieltä. Kirjasuosituksia ei ole koskaan liikaa!

 

Kuvat: Viimeisessä kuvassa näette, kun pieni assari yrittää tunkeutua mun "rentoudun kalliolla eteerisesti Elena Ferranten kirjaa kuunnellen" -hetkeen.

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Muistan elävästi hetken, jolloin päätettiin Tikin kanssa aloittaa tiukka säästökuuri. Oli elokuu 2013 ja olin taluttamassa pyörääni Kallion linjoilla. Puhuin puhelimessa Tikin kanssa, ja mussutin sille, että mä en halua enää asua meidän silloisessa asunnossa. Tiedettiin, että meidän kannattaa asua siinä ainakin helmikuuhun, koska asunnon myyntivoitosta ei tarvitse maksaa veroa, mikäli siinä on asunut kaksi vuotta. Päätettiin sen puhelin aikana, että nyt prkl, me säästetään käsiraha isompaa asuntoa varten. "Okei, ensi elokuuhun mennessä molemmat ovat säästäneet kymppitonnin."

Siitä alkoi vuosi, jonka aikana saatiin 20 000 kasaan, lopulta yllättävän helposti.

 

Säästäminen on mun mielestä samanlaista kuin laihduttaminen. Jos sitä ajattelee aktiivisesti, homma kosahtaa. Ne harvat kerrat, kun olen elämäni aikana yrittänyt laihduttaa, olen ajatellut ruokaa koko ajan. Ja kun ajattelee ruokaa paljon, tekee mieli syödä koko ajan. Sama rahan kanssa. Jos sitä ajattelee koko ajan, sitä tekee mieli myös hassata menemään. Eli säästämisessä toimii sama kuin puolimaratonilla: älä ajattele sitä.

Mä olen onnistunut parhaiten säästämään siten, että olen laittanut kuun alussa 300–500 euroa säästötilille ja unohtanut asian. Sitten olen elellyt melko letkeästi loppurahoilla kuun enkä katsellut tilitietoja. Itse asiassa laitan edelleen noin saman summan kuussa säästöön, vaikken edes tällä hetkellä säästä mitään varten.

Okei, kuten olen kertonut mun nettopalkkani on 2000 euroa. Tästä summasta menee 1000 euroa suoraan asumis- ja ruokatileille. Manuaalisesti siirrän sen 300–500 euroa (sen mukaan, että pitääkö tässä kuussa ostaa vaikkapa lennot tai maksaa joku isompi lasku). Sitten elelen lopulla 500 eurolla ihan mukavasti. (Palaan vähän yksityiskohtaisemmin näihin kuukausimenoihin asialle erikseen omistetussa postauksessa.)

500 euroa elämiseen kuulostaa aika pieneltä, mutta en mä oikeastaan käytä rahaa muuhun kuin lounaisiin, kaveihin ja satunnaisiin pikku hankintoihin. Mistä mä sitten säästän?

1. Asun omistusasunnossa

Niin sairasta kuin se onkin, Helsingissä voi olla ihan kuukausitasolla halvempaa asua omassa kämpässä kuin maksaa vuokraa. Me asutaan 78 neliön neliössä, josta joutuisi maksamaan ainakin 1300 euroa vuokraa. Tällä hetkellä meidän asumiskustannukset lainanmaksuineen ja yhtiövastikkeineen on 1100 euroa kuussa. Eli 550 euroa per naama. (Tuolloin säästövuotena maksettiin asumisesta vielä vähemmän, kun asuttiin kaksiossa, josta oli vähemmän lainaa.)

Tästä syystä mä aina hoen kaikille Helsingissä asuville: jos vain mitenkään mahdollista, niin osta asunto. Vaikka aluksi joku ryönänen yksiö, jotta pääset ”asuntohissiin”. Eli: kun omistaa yhden asunnon, niin hintojen nousu ei haittaa niin paljon, koska omankin asunnon hinta nousee samaa tahtia.

Tietenkin tämä on tosi julmaa peliä siinä mielessä, että jos ei saa ensimmäisen asunnon käsirahaa kokoon (esimerkiksi rikkaiden vanhempien tai hyvän työn avulla), ei pääse tuohon hissiin. Helsingin korkea hintataso jos joku johtaa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät -ilmiöön.

 

2. Olen siirtynyt neuvostoliittolaiseen suunnitelmatalouteen

Toisin sanoen, me mietitään Tikin kanssa perjantaisin aina tulevan viikon iltaruuat ja sitten ostetaan ainekset niihin kerralla. Meidän peruslistalla on esimerkiksi soijamakaronilaatikko, linssikeitto ja sämpylät, vuohenjuustosalaatti, tortillat, soijasuikaleet ja riisi sekä punajuurivuohenjuustokeitto. Lauantaisin syödään lohta ja perunamuusia, jos ollaan kotona. Näin ruokaan menee melko vähän rahaa, ennen kaikkea tämä on meille tosi kätevää.

Meidän ruokalista kyllä kaipaa taas muutosta, sillä meillä toistuu uudestaan ja uudestaan samat illalliset. Ollaan buukattu jo tästä suunnittelupalaveri Tikin kanssa. (Ks. vastenmielinen startupkieli.)

3. En omista autoa

Asun Hermannissa, josta menee hyvät julkiset yhteydet joka suuntaan, ja pyöräilen töihin 15 minuuttia. Auton hankkiminen tässä tilanteessa olisi hulluutta. En tiedä, paljonko siinä säästää, mutta veikkaan että pari sataa euroa kuussa. Tosin taksilla ajelen ja junalla hurauttelen melko surutta. Kesäisin me vuokrataan auto silloin, kun huvittaa. Ostin kaksi vuotta sitten uuden hyvän pyörän, jolla kelpaa kruisailla, itse asiassa nykyään pyöräilen maaliskuusta marraskuuhun (ai että se säästön määrä!).

Voi olla, että jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa auto on ihan ehdoton, joten ei kannata tuudittautua siihen, että tästä saa aina säästettyä. Muutenkin ajattelen, että lapsen kasvaessa menot luultavasti kasvavat.

 

4. En shoppaile ilokseni

Mun mielestä ostostelu ei ole hyvää ajanvietettä. Ostoskeskuksissa ahistaa. Tosin äikkärillä musta kuoriutui kunnon Kirppis-Alma, ja kävin harva se päivä Hermannin Kierrätyskeskuksessa tekemässä "löytöjä". Ja Ipanaisen kirppisrekit olivat kyllä semmonen aarreaitta, halvalla on vaavo puettu tähän mennessä, ai että!

Välillä on toki pakko ostaa vaatteita, mutta mä harkitsen jokaisen vaatteeni ostamista vähän liiankin tarkkaan. Kuten olen tunnustanut, mun on välillä vaikea tehdä päätöksiä. En voi sietää ajatusta siitä, että joku ostamani asia jäisi käyttämättä. Kun näin on käynyt, olen ruoskinut itseäni kuin Opus dein ukkelit Da Vinci -koodissa.

Tämä johtaa usein siihen, etten vain osta mitään. Sitten kuljen möyhnäisissä vaatteissa ja häpeän itseäni. Tätä en voi suositella kenellekään. Kyllä ihmisellä kannattaa olla kivoja vaatteita, ja myös lapselleen kannattaa pukea kivoja vaatteita, niin tulee parempi mieli, kun sitä kattelee päivät pitkät.

5. Saan omituista nautintoa pikku piheilystä.

Näistä pienistä puroista tuskin kertyy paljon mitään oikeita säästöjä, mutta mun itara sielu saa sairasta tyydytystä seuraavasta: Ostan kahvilasta mieluummin peruskahvin kuin laten (tosin tykkään normikahvista enemmän), olen vuosikaudet urheillut Unisportin jäsenenä (nyt tosin valmistuttua pitää keksiä uusi kuntosali), ostelen VR:n sarjalippuja tarjouksesta, en lataa HSL:n kuukausikorttia vaan pyöräilen ja käyn kampaajalla vain pari kertaa vuodessa (suurempi syy tosin tähän on laiskuus kuin piheily).

Itse asiassa laiskuus on suuri syy monien mun säästötoimenpiteiden taustalla. Tai no, ehkä ei laiskuus vaan se, että mulla ei ole aikaa käyttää rahaa. Jos saan vapaahetken, mun ei tee mieli käyttää sitä pyörimällä kaupoissa, mieluummin makaan sohvalla syvässä horroksessa.

Mutta joo, kuten olen aiemmin kirjoittanut, itseään kohtaan voi olla pihi, mutta jos saituus alkaa olla sellaista laskelmointia muita ihmisiä kohtaan, niin se ei edistä omaa hyvinvointia.

 

Okei, 12 x 500 on vasta 6000 euroa, mistä sain kokoon loput rahat? 

 

Teen välillä ylimääräisiä duuneja päivätöiden lisäksi.

Tämä on taas tällaista etuoikeutetun lorton puhetta, mutta toimittajana voi tehdä välillä sivubisnestä. Etenkin tuona säästövuonna kirjoittelin paljon muihin lehtiin ja kävin luennoimassa erinäisillä kursseilla. Näistä hommista kertyy vaihtelevasti rahaa, mutta kyllä niillä muutamia ylimääräisiä tonneja saa kasaan.

En tiedä, onnistuuko sivuhommeleiden haaliminen monillakaan aloilla. Itse asiassa olisi tosi kiinnostava tietää muista, jotka tekevät sivuhommeleita välillä.

Loppuun taas disclamer, vaikka olen sen jo moneen kertaan sanonut. Sanon tämän silti, etenkin siksi, että tähän postaukseen saattaa eksyä ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet mun aiempia rahahorinoita ja ajattelevat, että mun pointti on vain kertoa omasta erinomaisuudestani ja kyykyttää pienituloisempia. 

Ei ole. Tarkoitukseni ei ole richsplaining, eli että vaatisin ihmisiä toimimaan kuten itse toimin tai ajattelisin, että kaikilla olisi siihen ylipäänsä mahdollisuutta. Ymmärrän hyvin olevani etuoikeutetussa asemassa vakityöni ja ilmaiseksi saadun koulutukseni ansiosta. 

Haluan kuitenkin tuoda esiin, että ei tarvitse olla mielettömän hyvätuloinen, jotta voi pyrkiä kohti unelmaansa, jos tekee sen määrätietoisesti. Myös mediaanipalkasta on mahdollista säästää tietyissä olosuhteissa. (Oh god, heti alkoi taas kuulostaa richplainaukselta, tämä on ihan superhankalaa.)

Ennen kaikkea haluan kannustaa muita naisia ottamaan rahankäyttönsä haltuun, koska se on tosi voimaannuttavaa. Säästäminen saattaa olla ihan yhtä tyydyttävää kuin kivan vaatteen löytäminen. Siitä tulee niin voittajafiilis, kun saa satasen tai tonnin säästöön. Tai jopa sen kymppitonnin.

Nimittäin: kun tuli elokuu 2014, me tosiaan oltiin saatu se 20 000 euroa kasaan ja ostettiin superikiva asunto. 

 

Kiinnostaa jälleen (ihan superpaljon):

Säästätkö tietyn summan kuukausittain ja jos, niin paljonko? Ja paljonko säästöjä sinulla on nyt kasassa?
Entä onko sinulla mahdollista tehdä sivubisnestä (ja millä alalla olet)?

 

 

Kuvat: Omassa elämässään järjestäytyminen johtaa usein hyvään lopputulokseen. (Eikö näistä kuvista välity ihan selkeä symboliikka...öööö.)

 

Lue myös muut rahasarjan postaukset:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)

 

Sekä aiheeseen liittyen:

Piheilyni säännöt

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Ladataan...
Juliaihminen

Sillä hetkellä, kun sikiö valikoituu naispuoliseksi (mikä se hetki sitten lieneekään), sen todennäköisyydet selvitä maapallolla huononevat. Esimerkiksi Intiassa puuttuu erään arvion mukaan 45 miljoonaa tyttöä ja naista, ja siellä on 109 poikaa jokaista 100 tyttöä kohden. Vuonna 2010 Kiinassa oli oli 119 poikaa jokaista 100 tyttöä kohden. 

Sukupuolijakauma vinoutuu maassa, kun kolme asiaa tapahtuu samalla kertaa:

1. Perheet haluavat pojan, jos kulttuurissa naiset muuttavat miesten perheisiin asumaan avioituessaan.

2. Kun syntyvyys on matala. (Jos perheeseen syntyy vaikka kuusi lasta, on hyvin todennäköistä, että perhe saa myös haluamansa pojan ilman sen suurempaa suunnittelua.)

3. Sikiönseulonta ja abortit ovat helposti saatavilla.

Nyt luin kuitenkin hyviä uutisia!

Viime vuosien aikana tämä vääristynyt sukupuolijakauma on alkanut mennä parempaan suuntaan. Economistissa oli kiinnostava artikkeli aiheesta, ja sitä mää nyt tässä teille itse asiassa referoinkin. Innostuin ja ilahduin siitä niin kovin nimittäin!

Sille on monta yksittäistä syytä, miksi tyttöjen annetaan taas syntyä ja elää. Ensinnäkin, kaupungistuminen johtaa siihen, että lapset muuttavat joka tapauksessa omiin asuntoihinsa naikkeliin mennessään, joten ei ole niin väliä, syntyykö perheeseen tyttö vai poika. Urbaanit lapset tukevat vanhempiaan lähettämällä rahaa, ei tekemällä peltotöitä, ja siinä tytöt ovat ihan yhtä hyviä kuin pojatkin.

Epäsuhtainen sukupuolijakauma on jopa ajanut maaseutujen miehet ahdinkoon avioliittomarkkinoilla: naisia on liian vähän, ja nekin harvat muuttavat kaupunkiin kiinnostavan elämän perässä. (Miksi tämä kuulostaa niin tutulta? :D )

Valtio on toki yrittänyt tehdä kaikenlaista: Sukupuoleen perustuvia abortteja yritetään kieltää ja julistevalistuskampanjoilla yritetään estää ihmisiä abortoimasta tyttöjä. Mutta nämä on tekohengitystä.

Se, millä on oikeasti valtaa ja vaikutusta, on populaarikulttuuri. Ja nimenomaan televisio.

Esimerkiksi Intiassa eräällä alueella 51 prosenttia naisista katsoo saippuaoopperaa nimeltä Na Aana Is Des Laado (Älä tule tähän maahan, rakastettu tytär). Sarjassa käsitellään tyttärien kammottavaa kohtaloa, yhdessäkin jaksossa isä tappaa tyttönsä hukuttamalla tämän maitoon. Vertailun vuoksi: Vain 5 prosenttia saman alueen naisista oli nähnyt valtion valistusvideon tasa-arvosta. Sarja on tuonut paljon sympatiaa tyttöjä kohtaan ja avannut ihmisten silmät näkemään enemmän tyttöjen ihmisarvoa.

Toki tämä kuulostaa vähän yksinkertaistetulta, mutta kyllä tv-sarjat ihan Suomessakin toimivat erinomaisena valistuskeinona. Itse opin aikanaan vaikkapa homoseksuaalisuudesta Salkkareiden Kallea katsellessa.

Ei siis ole aivan sama, mitä saippuasarjoissa tapahtuu!

 

 

Mitä saippuasarjat ovat opettaneet teille?

 

 

Lue myös:

Poikalapsen vanhemmat pystyvät todennäköisemmin yhdessä (say whaat!)

 

 

Kuvat: Alppu sai syntymäpäivälahjaksi Addut, ja nyt fiilistelen sitä, että meillä molemmilla on sellaiset!

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Pages