Ladataan...
Juliaihminen

Välillä kun lapsosen kanssa reissaa, tulee kaikenlaisia pikku tilanteita vastaan, joista selviäminen vaatii erilaista tykötarpeistoa. Berliinin matkalla kävi kuitenkin ilmi, että Antti "ei pysty nyt muuttumaan sulle" näiksi asioiksi:

- vesipullo

- hissi

- ruoka

- pastilli

 

Kuvista päätellen Antti kuitenkin pystyy kokemaan metamorfoosin ja muuttumaan lapsenkantotelineeksi.

Antti <3

 

 

Miksi sinä et ole viime aikoina pystynyt muuttumaan (vaikka kuinka tarve olisi ollut)?

 

 

Katso myös:

Ihanat päivät Berliinissä

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Mä en näe enää mitään syytä, miksi yöpyisin jossain muualla kuin Airbnb-asunnossa matkatessani lapsen kanssa. Etenkin silloin, kun mukana on toinen perhe, jossa on suurinpiirtein saman ikäinen lapsonen, yhteinen asunto on ihan taivaan lahja. 

Ylipäänsä olen miettinyt, että miten ihmiset, joilla on pieniä lapsia, oikein majoittuvat matkalla. Kun hotellihuoneessa on yleensä vain joku vedenkeitin, muttei sitten mitään keittiötä, jossa voisi tehdä iltaruokaa lapselle. Joka päivä ei kuitenkaan pysty syömään lapsen kanssa ulkona. Ja sitten kun se lapsi nukahtaa, niin hotellihuoneessa joutuu sitten olemaan aika hissukseen, ehkä katselemaan jotain elokuvaa mutella ja kuiskuttelemaan toisen kanssa. Siitä katoaa matkailun ilakointi!

Vietettiin Berliinissä Tikin, Raisan ja Antin sekä meidän kahden lapsen kanssa neljä yötä Friedrichshainissa 120 neliön kattohuoneistossa, jossa oli kaksi makkaria ja kaksi parveketta sekä iso olohuone. Maksettiin tästä 160 e yöltä, johon lisättiin Airbnb-maksu sekä siivousmaksu, eli yhteensä 836 euroa. Hotellin olisi ehkä saanut edullisemmin, mutta silloin ei olisi voinut elää lainkaan näin mukavasti.

Aiemmin olen ollut majoitusten suhteen melko pihi. Olen ajatellut, etten kuitenkaan hengaile siinä hostelli-/hotellihuoneessa niin paljon, että siitä kannattaisi maksaa. Nyt kuitenkin lapsen kanssa asia on ihan toinen, ei tulisi mieleenkään mennä johonkin kälyseen hostelliin. (Vaikka aina nuorempana näin itseni sellaisena äitinä, joka reppureissaa lapsensa kanssa jossain dormeissa. Hohhohhohh!)

Ennen kaikkea nykyään siinä majapaikassa joutuu viettämään paljon aikaa. Vaikka oltiinkin joka päivä jostain aamuysistä iltakuuteen saakka menossa, niin siinä jää kuitenkin pitkä ilta (ja tuon noin seiskalta heräävän lapsen kanssa myös pitkä aamu) vietettäväksi majoituksessa. Lisäksi mä nykyään kelaan tämän niin, että majoituksen täytyy olla priimaa, koska loma on niin lyhyt.

Ajatus siitä, että oltaisiin nökötetty erillisissä hotellihuoneissa illat Antin ja Raisan kanssa, oli vähän tympeä. Sen sijaan nyt pystyttiin juttelemaan yökahteen saakka Wonderlust-festareista ja oman vanhemmuuden tavoitteista (nämä olivat kaksi eri keskustelua, ei tarvitse soittaa sosiaalitoimeen!) niin, että lapsoset nukkuivat omissa huoneissaan. 

Lisäksi me kutsuttiin useimpina iltoina Mirja, Marianna ja Pauli tuonne tekemään ruokaa ja juomaan viiniä, joten tämä oli voitto. 

Parasta oli se, että Fribu ja Alppu saivat riekkua yhdessä. Toki lauseita "Älä ota kädestä" sekä "Voitte jakaa" sekä "Ei saa lyödä" sekä myös "Ei saa repiä" unohtamatta "Ei saa tunkea sormea toisen silmään" tai "Te voitte molemmat leikkiä sillä" tuli vähäsen käyetttyä.

Mua oikein nauratti, kun Raisa sanoi paluulennolla lakoniseen sävyyn Fridalle: "Meillä on muistaakseni ollut joskus puhetta tuosta esineiden ottamisesta toisen kädestä. Jos oikein muistan."

Kyllä on ollut.

Mutta enimmäkseen pikku ukkelit juoksentelivat vaippasilteen ympäri asuntoa riemusta kiljuen tai päristellen.

Oli myös ihanaa, kun yhtenä iltana lähdettiin Raisan kanssa vähän hummaamaan ja Tiki ja Antti jäivät nukuttamaan lapsosia. Tämäkin olisi ollut huomattavasti ärsyttävämpää erillisissä hotellihuoneissa.

Se on kuitenkin sanottava, että saksalaiset eivät mun mielestä ole mitään megasisustajakansaa. Plärättiin aivan järjettömän moni Airbnb-kämppä Raisan kanssa läpi, ja niiden sisustukset olivat enimmäkseen semmosta tunkkaista puuta, sekalaisia huonekaluja ja riemunkirjavaksi maalattuja seiniä. Meidänkään kämppä ei ollut mikään sisustuksen kirkkain jalokivi, mutta ihan ok se oli, etenkin kun toinen omistajista oli ruotsalainen.

Berliinissä Airbnb on laiton, mutta silti niitä kämppiä löytyy ihan hyvin. Niissä on ilmeisesti se riski, että vuokraajat peruvat diilin viime hetkellä, me päätettiin luottaa onneemme ja varattiin täältä. Yritettiin etsiä asuntoa myös Facebookista Berliinin suomalaiselta asuntokanavalta, mutta heinäkuun loppupuoli oli niin suosittu, että se oli vähän liikaa toivottu.

Tuossa meidän majoituksessa luki, ettei sovellu 0 - 2-vuotiaille, mutta ennemminkin se tarkoitti sitä, ettei siellä ollut vauvansänkyjä kuin ettei niitä olisi saanut ottaa sinne. Toki olisi ollut mukavampaa nukkua eri sängyssä kuin Alppu, mutta jostain pitää joustaa!

 

Miten te tykkäätte majoittua lasten kanssa ulkomailla?

 

Lue myös:

Elämä on ihanaa Berliinissä

9 syytä, miksi vauvan kanssa matkustaminen on parasta

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Olen tässä miettinyt kostamista viime aikoina. Aina välillä tulee sellainen impulssi, että nyt haluaisin kostaa tuolle ihmishirviölle todella verisesti.

Viimeksi tällainen kostonhimo iski muhun, kun käytiin Mirjan ja Raisan kanssa Berliinissä sellaisessa kivijalkaliikkeessä. Astuttiin liikkeeseen, ihasteltiin tavaroita. Miekkoset ja lapset odottivat puodin ulkopuolella. Mirja tervehti sitä myyjää, mutta mä en jotenkaan ujona muistanut, miten saksaksi sanotaan terve, joten nyökkäsin vain myyjän suuntaan, mutta se ei oikein huomioinut mua tai nyökkäillyt takaisin.

Kun astuttiin liikkeestä ulos, miesmyyjä seurasi meitä kadulle ja kysyi, puhutaanko englantia. Kun sanottiin, että kyllä, alkoi mielivaltainen ryöpytys: "Te olette epäystävällisiä, ilkeitä ihmisiä. Berliini ei kaipaa teidänkaltaisia. Minä haluan tavata vain mukavia ihmisiä, ja te ette ole millään lailla mukavia. Älkää tulko liikkeeseeni enää koskaan!" Se vain huusi siinä raivoissaan meidän lasten edessä, tilanne oli täysin absurdi. Normaalisti mä pystyn aika hyvin sivaltamaan takaisin, mutta nyt en saanut sanaa suustani. (Onneksi Mirja sai, sentään!) Tuossahan kävi oikeastaan toteen se suurin pelko, mitä kaikki ihmiset pelkäävät pikkuliikkeissä: Saako niissä puhua ääneen? Miten myyjälle moikataan? Pitääkö ostaa jotain, jos puhuu myyjälle? Mitä jos mokaan jotenkin? Kääk, menen mieluummin shoppailemaan Prismaan, kun en osaa pikkupuotien etikettiä!

No, sen miekkosen raivoryöpystä tuli aika paha mieli, vaikka se olikin täysin perusteeton ja hullunkurinen. Päätin heti, että kirjoitan hirveät raivopalautteet tästä Yelppiin. Sittenpähän näkee! Siinä kostoa kerrassaan, sellaiselle mulkvistille! Saa tuta semmoset amok-solvaukset, ettei kukaan enää mene siihen paskapuotiin.

Nyt tapahtuneesta on kulunut viikko, enkä todellakaan ole kirjoittanut Yelpiin yhtään mitään. Enkä varmaan jaksakaan. Ramasee, ei pysty. Tunteet laimenee. Pirullista!

 

Nyt pahoitteluni niille, jotka eivät katso Game of Thronesia, nimittäin pakko vähän viitata niihin juonikuvioihin. Olen miettinyt kostoa myös siksi, että Arya Starkin kostotoimenpiteet ovat niin ihailtavan perusteellisia. (Tässä kappaleessa on sitten spoilerivaroitus.) Arya päättää kostaa kaikille, jotka ovat murhanneet hänen perhettään. Niinpä hän pyrkii itsepintaisesti kovaan koulutuksen, joka opettaa hänet loistavaksi salamurhaajaksi. Hän näkee vaivaa ja hikoilee oppiakseen hyväksi kostajaksi. Joka ilta ennen nukkumaan menoa hän luettelee listan ihmisistä, kenet hän haluaa tappaa: "Cercei, Joffrey, Rorge, The Mountain, Walder Frey..."

Olen kelaillut, että jos toden teolla haluaisi omistautua kostolle, niin kyllähän sitä pystyisi tekemään ties mitä julmuuksia ja aiheuttamaan jonkun elämään hirveää tragediaa ja menetystä. No, en nyt puhu ihan siinä mittakaavassa, että myrkyttäisin kokonaisen suvun (kuten Arya teki). Mutta sillä lailla tiedättehän, alkaisi pikkuhiljaa puhua siitä ihmisestä paskaa kaikille, ehkä vokottelisi tämän ihmisen puolisoa ja tekisi sellaisia pieniä ikäviä juttuja, jotka musertaisivat toisen elämän. Laittaisi pellillisen jäädytettyä pissaa sen postiluukusta sisään.

Mutta kuten jo tuosta Berliinin ikävästä kauppiaasta huomaan, mun kostonhimo sammuu valitettavan nopeasti. En vain sitten kuitenkaan jaksa lähteä eeppiselle carnageretkelle, jotta saisin tyydytyksen epäoikeudenmukaiseen kohteluuni. Se on harmillista. Ja se on myös kovin terveellistä. Koska voi olla, että oma elämä vähän kärsisi, mikäli esimerkiksi koulutuspaikan valinta (kuten Aryalla Faceless Manin opissa), iltarutiinit (kuten Aryalla tappolistansa luetteleminen) ja koko elämän suunta (kuten Aryalla ratsasteleminen ympäri Westerosia tappamassa ihmisiä) määräytyisi sen mukaan, millä pystyisi kostamaan parhaiten.

Toisaalta, en voi syyttää Aryaa, koska hänelle tehty epäoikeudenmukaisuus on hieman suuremmassa mittakaavassa kuin se, miten mua on kohdeltu (esimerkiksi juuri tuo Berliinin huuteleva myyjäukkeli).

Pointtina on siis se, että kostaa kyllä varmasti pystyisi aika mehukkaastikin, mutta onneksi elämässä on kaikenlaista muutakin sisältöä niin, ettei ole enrgiaa tai kostonhimoa niin paljon, että lähtisi toteuttamaan jotain eeppistä takaisin maksun retkeä. Saattaisi olla nimittäin aika kuluttavaa loppujen lopuksi.

 

 

Oletteko kostaneet joskus? Miksi ja miten? Kiinnostelee tosi paljon!

Jos kerrotte teidän kostotoimenpiteistä, niin lupaan kertoa, miten mä kostin yhdelle yläkerran naapurille sen bassojumputukset Belgiassa asuessani. Hehheheheh!

 

 

Kuva: Meidän äbän otos Kroatiasta viime kesältä

 

Lue myös:

Kun näen invataksin, ajattelen sinua

Hiljennä Sirpa Selänne päästäsi

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Kuten mainitsin, meillä oli helppoa elämää Berliinissä lasten kanssa, kun Mirja on tehnyt siellä hyvää taustatyötä jo muutaman vuoden ajan: näissä mestoissa on kivaa ja helppoa hengailla Berliinissä lapsosten kanssa. Laitan tähän nyt sekaisin sekä niitä mestoja, joissa jo oltiin että sellaisia paikkoja, joita Mirja vielä erikseen suositteli (kaikkialle ei vain ehdi ja seuraavaan kertaan pitää aina jättää jotain).

Ja mitä tulee elämästä nauttimiseen, niin Mirjalla on erittäin hyvä maku (mutta se nyt on selvä homma se).

 

Alueet, joilla kannattaa majoittua

Berliini on siitä mieletön paikka, että siellä tuntuu olevan isoja puistoja ja etenkin leikkipuistoja joka nurkalla. Tässä kuitenkin pari aluetta, jotka ovat tällä hetkellä trendikkäitä ja joissa on eniten elämää.

Neukölln on ehkä kaikkein kivoin ja nousevin juuri nyt.

Kreuzberg on vanha tuttu: hyvät baarit ja kivoja katuja.

Friedrichshainissa me majoituttiin. Se ei ole ehkä ihan noiden kahden edellisen veroinen, mutta siitäkin on hyvät kulkuyhteydet ja kivoja puistoja.

Aamupalalle!

Weinblattista saatiin aivan eeppisen hyvä 8,5 euron turkkilainen aamiainen, jossa oli kaikenmoista tahnaa, leipää ja salaattia. (Tästä kuvia tuossa yllä.)

Bastard Berlin myös ihanaa aamiaista, ja erittäin tyylikäs mesta!

Zimnt und Mehlistä niin ikään mainioa aamupala, joskaan ei ihan yhtä tyylikäs kuin Basrard.

Le Bon ja Roamers Berlin tarjoavat kunnon hipsteriaamupalat.

No58 Speiserei on myös hyvä aamupalapaikka.

Ravintolaan!

Klunker Kranichiin kannattaa suunnata auringonlaskun aikaan. 

Holzmarkt oli ideaali lapsen kanssa. Siellä oli iso hiekkalaatikko terassin vieressä, joten bissen juominen kävi helposti lasta kaitsiessa. Hampurilaiset olivat hyviä. Lisäksi siellä (kuten monessa muussa paikassa) voi ottaa semmosia 2 euron passiautomaattivalokuvia koko perheestä, mikä on mun mielestä semmonen Berliini-must (klisee).

Villa di Wowista saa tosi hyvää pizzaa (Alppukin veteli tyytyväisenä margaritaa).

Industry Standardissa on myös erinomaiset ruuat.

Lokal on uusi hauska tuttavuus Mittessä.

Ban Banista saa hyvää korealaista katuruokaa. Korealainen safka on ollut ilmeisesti viime vuosina iso juttu Berliinissä.

Puistoon!

Berliinissä on paljon ihania puistoja, näissä kahdessa me käytiin, mutta muitakin löytyy. Leikkipuistoja löytyy tosiaan joka nurkalta, ja saksalaisilla on hauskalla tavalla suunniteltuja leikkitelineitä sun muita ilakointilaittehisia.

Hansenheide Volkspark on laaja ihana vihrealue, jossa on muun muassa Aladdin-teemainen leikkipuisto, ilmainen pienerläintarha sekä hauska kioski, josta sai ihania drinkkejä.

Görlitzer Parkissa on myös suoloinen ja ilmainen pieneläintarha. (Ja hyvä kahvila keskellä puistoa!)

Baariin!

Baarit ovat tasaisen kivoja, ja melko samanlaisia, joten niitä ei ehkä tarvitse erikseen suositella. Weserstarssella Neuköllnissä on ehkä kivoimmat. 

Beuster Barista sai uskomattoman hyviä frosé-juomia, eli sellaista hileeksi jäädytettyä roséviiniä. Toimii helteellä!

Celo Privatbar on hieno.

Klubille! (ei lapsosen kanssa)

No, me ei käyty millään klubeilla ja Mirjakin sanoi, että hänen klubivinkit ovat hieman vanhentuneet, mutta:

Sisyphos on kesällä kiva.

About Blankissa on hauskaa.

Muuta (tekemistä, shoppailua jne.)

Markt halle neun on kiva tori, jonne Mirja vie yleensä Berliinin-vieraansa.

Frostista saa herkullista jäätelöä (ja katu on muutenkin kiva).

New Deli Yoga on Mirjan kanta-joogapaikka.

Ivy Berlin on erinomainen, jos haluaa tehdä duunia Berliinissä läppärillään.

Ora on yksi kauneimpia kahviloita Berliinissä. Pannierstassella ja Friedelstrassella on kivoimmat kahvilat.

Jos haluaa shoppailla, kannattaa lähteä Weinmeiserstassen asemalta liikkeelle. 

Lisäksi Hamam Berlin on ihana talvella.

Martin Gropius Baun näyttelyt kannattaa tsekata.

Pieniä hyviä retkikohteita ovat Potsdam, Krumme Lanke, Köpernick ja Plänterwald. 

Nonni, se oli siinä. Kiitos Mirjalle tästä listasta!

 

Suunnitelmissa on mennä tuonne aika pian uudestaan, joten:

Vinkkailkaa mielellään muita hyviä Berliini-tärppejä tai blogipostauksia kaupungista!

 

 

Lue myös:

Ihanat päivät Berliinissä

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Ladataan...
Juliaihminen

Saavuttiin juuri viiden päivän Berliinin-lomalta, ja olen vieläkin ihan huumissani kaikesta. Oltiin puhuttu tästä matkasta jo pitkään, ja viimein se toteutui! Meitä oli lopulta reissussa ihan mieletön porukka: Mä, Tiki ja Alppu sekä Raisa, Antti ja Frida asuttiin Airbnb-kämpässä, Marianna ja Pauli hotellissa, Alina ja Olli kahden lapsen kanssa toisessa hotellissa ja Mirja ja Taimi vielä toisessa asunnossa.

Ensimmäisenä iltana syötiin kaikki yhdessä, sen jälkeen hengailtiin epämääräisissä porukoissa poukkoillen ympäri Berliinin puistoja, ravintoloita ja kahviloita. Mirja on mieletön Berliiniin-asiantuntija, se reissaa siellä vähintään pari kertaa vuodessa, joten se johdatti meidät ihaniin paikkoihin. Saatiin olla ihan avuttomina liikkeellä. Mä teen vielä erikseen postauksen "Mirjan Berliini", koska nämä raflat ja puistot pitää ehdottomasti laittaa jakoon seuraavia Berliinin-matkaajia varten. (Etenkin lapsiperheille.)

Päällimmäisenä Berliinistä on mielessä vain autuas tunne siitä, että matkailu voi olla (jopa 1,5-vuotiaan lapsen kanssa!) näin stressitöntä ja mukavaa. Sekä pari muutakin hetkeä, joista poimin tähän satunnaisesti summan mutikassa muutaman:

Kun ensimmäisenä aamuna syötiin turkkilaista ruokaa ja Alppu nukkui kärryissään, olin täydellisen onnellinen. 

Olin tyytyväinen myös silloin, kun tilattiin kakkua ja Alppu sai elämänsä ensimmäisen banaanimehun (myös mun ensimmäinen!). Millaisella intohimolla se vetikään koko kupillisen – ja sen jälkeen pärisi!

Riemastuin myös siitä, että aina kun lapset alkoivat käydä vähän liikaa ylikierroksilla, parin minuutin päästä löytyi leikkipuisto, jonne ne pääsivät purkamaan mieltänsä. Saksalaiset ovat nerokkaita leikkipuistojen tekijöitä, sieltä löytyi ihan omanlaisia huttilulleja, joita ei Suomessa tavata!

Erityinen onnistuminen oli myös se, kun Pauli (eli lasten kielellä "Paali-setä") innostui ostamaan Birkenstockit. Ai että me oltiin tyytyväisiä, lopulta enemmistöllä matkalaisista oli nämä klassisen tyylikkäät terveyssandaalit jalassa!

On toki sanottava, että 1,5-vuotiaan kanssa ihan kaikki ei ollut niin helppoa. Vaikka meitä oli kaksi vanhempaa mukana, niin välillä tuon pienen (itsensä tuhoavan) tuholaisen toiminta oli täysin helvetillistä haastavaa. Siksi erityiskiitos Mirjalle, Antille ja Alinalle, jotka muutaman pahan paikan tullen puhaltelivat saippuakuplia, kaivoivat repusta värikynät tai lähtivät pienelle kävelylle, jotta vanhemmat saisivat pho-keittonsa syötyä.

Pian kaksi vuotta täyttävä Frida sen sijaan jutusteli menemään koko matkan niin liikuttavasti: "Täällä minä olen!" tai "Aappuu!" se huuteli. Sekä aika usein tuli vaatimus pikku polskimisesta: "Kulpuun! Kulpuun!" Fridan sanavarastoon kuuluu myös nerokas "nämät".

Alinan tyttö sen sijaan näki erään talon seinään piirretyn peniksen kiveksineen ja kertoi näkemästään: "Kynsisakset!"

Yhtenä iltana miekkoset jäivät hoitamaan lapsia, ja me mentiin Kreuzbergiin pienelle baarikeirrokselle. Illassa parasta oli frozét eli jäädytetty roséviinihilelasi sekä matkabisset, jotka juotiin samalla, kun liikuttiin baarista toiseen. Siinä kuulkaa tunsi elävänsä.

Lisäksi mua ilahdutti se, miten lungisti berliiniläiset ottaa lasten kanssa touhuamisen. Mieltä ilahdutti baarin terassi, jonka yhteydessä oli hiekkalaatikko sekä se, kun joku isä talutti lastenvaunuja ja piti juomapullotelineessä avattua bisseä.

Viimeisenä päivänä istuskeltiin eräällä terassilla, kun yhtäkkiä mustat pilvet lipuivat meitä kohti. Hirmu nopeasti alkoi valtava ukkosmyrksy, ja me jäätiin suojaan katoksen alle, kun pään päällä jyrisi ja salamoi. Kun sade vähän taukosi, juostiin bussiin ja sitten kotia kohti. Mulla oli Alppu sylissä koko tämän ajan, ja vähän ennen kotia päätettiin vielä poiketa kahvilaan hakemaan jälkuruokakakut illaksi. Kun astuttiin sisään, sateesta märkä Alppu sammahti täysin mun syliin. Myrskyn tuoma jännitys oli tainnut viedä voimat, se ei nimittäin enää todellakaan nuku toisia päiväunia viiden aikaan illalla.

Tässä muutama juttu, jotka nyt nousivat ilahduttavina mieleen. Konkreettisia vinkkejä lisää vähän myöhemmin.

 

Ah, kaipaan elämääni lisää matkoja isolla, sekalaisella ja rennolla joukolla! Ihan tämmöinen Muumit Rivieralla -sekoilun taso.

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Pages