Ladataan...
Juliaihminen

Aaaaa! Karoliina kirjoitti maailman kivoimmat kehut mun insta-ränttäyksistä blogiinsa. Vaikea kestää tuon tason kohteliaisuuksia, mun poskia alkaa ihan kuumottaa. Mulla on siis tapana aina vähän innostua tai tuohtua jostain aiheesta, ja sitten hiusdonitsi vinossa rahkat naamalla riehua yksikseni kotona Insta Storyyn syömeni kyllyydestä.

Viime aikoina olen tosiaan taas elämöinyt sitä, miten ihmisen ei kannata ostaa turhaa shaibaa, koska tämä säästää rahaa ja luontoa. Se, mikä sitä turhaa shaissea on, onkin sitten toinen juttu, eli täysin ihmisen subjektiivisesti arvioitavissa.

Karoliina toi esille hyvin sen, että lapselle tulee pakostakin ostettua paljon tavaraa: Kahdet ulkovaatteet, monet jumppavaatteet, hemmetisti leluja. Fiilaan! Mulla on vasta kahden vuoden kokemus äitinä olemisesta, ja kyllä sitä kamaa alkaa olla. Olen löytänyt tyynyn alta legoja ja pesukoneesta vauvan kirjan, sitä tursuaa ympäri huushollia. Ja on ihan totta, että tavaraa tarvitsee: arkea auttaa, kun lapsella on kahdet ulkovaatteet, etenkin talvisin. Kun toiset on märät, voi käyttää toisia.

Mutta! Mä olen kuitenkin laskeskellut, että olen loppujen lopuksi päässyt melko lailla halvalla lapsen hankinnassa tähän mennessä. Uskon, että olen edelleen reilusti "voitolla" lapsestani, koska mun 89-vuotiaalla papalla on tapana antaa 4000 euroa jokaisesta lapsesta, jonka hänen lapsenlapsensa pullauttavat ulos tänne maailmaan. Kiitosta vaan pappa, tähän mennessä tämä on ollut tuottoisa bisnes! (Pitää seuraavan lapsen kohdalla muuten muistuttaa pappalle, että nyt lahjaveron raja on noussut 5000 euroon, vink vink!)

En siis ole hirveästi käyttänyt rahaa lapseen tähän mennessä, ja nyt kerron miten olen tämän diilaillut.

Ennakoin. Tämä pätee kaiken rahan käytön kanssa. Mitä enemmän jaksaa ennakoida, sitä halvemmalla pääsee. Alppu käyttää nyt koon 86 vaatteita, ja aina kun kävelen Hakaniemen Ipanaisen ohi, raidaan nopeasti niiden kirppishyllyt ja tsekkaan, löytyisikö siellä koon 92 tai 98 t-paitoja eurolla tai  housuja kahdella eurolla. Lapsen seuraava vaatekoko alkaa olla taas kaapissa valmiina. Näin mun ei tarvitse ostella paniikissa uutena jotain hiton kalliita kumisaappaita, jotka maksaa kirpputorilla kolme euroa. On huomioitavaa, että olen aika tarkka siitä, mitä lapsonen pukee päällensä, eli kierrätys ei ole yhtä kuin mauttomuus. 

Tähän heti perään erittäin painava disclamer: kaikilla ei ole aikaa, energiaa tai kykyä miettiä tulevaa, kun nykyhetkikin saattaa olla selviämistä. En minäkään aina pysty ennakoimaan. Joskus hommat kaatuu päälle, ja esimerkiksi tällä hetkellä lapsi kulkee päiväkodissa liian pienissä kurahousuissa, ja pitäisi paniikilla rynnätä ostamaan seuraavaa kokoa, mutta uudetkin oli hitto vie viimeksi loppu joka paikasta! 

Mutta en ennakoi liikaa. Mun ainokaiset virheostokset ovat sellaisia, että olen hankkinut jotain liikaa ennakkoon ja sitten olen tajunnut, ettei tämä olekaan järkevää. Koon 92 bodyt ovat turhia, koska kävelevän lapsen kohdalla body on paljon hankalampi kuin paita. Kesäisin tarvitsee enemmän farkkuja ja kovan kankaan housuja, sillä tällöin puistossa ei käytä haalareita. Talvella taas verkkareita ja leggingssejä, koska ne ovat mukavammat haalarien alla. Ostan yleensä siis paria seuraavaa kokoa, mutten enää kahden koon päähän kamaa.

Sanon ääneen tarpeeni. Ah, tämä on mun lempi kohta. Opin isosiskoltani, että aina kun tarvitsee jotain, se kannattaa sanoa mahdollisimman monelle ihmiselle ääneen ennen kuin marssii kauppaan. Aina joku haluaa päästä eroon tai lainata uv-vaatteita, matkarattaita, swim trainereita, mitä vain! 

Ja muuten juurikin isosiskoni takia mun ei tarvinnut ostaa vauvavuotena miltei yhtä ainutta vauvan vaatetta, lelua tai kirjaa, sain häneltä kaiken. (Ja Raisalta ja Mirjalta loput, kuten edelleen saan!) 

Lainaan. Laadukkaat jutut on niin kestäviä, että niitä voi lainata. Käytin puolitoista vuotta ystäväni Anun Manduca-kantoreppua (kuukauden ajan joka päivä Thaimaassa), eikä se mennyt miksikään. Nyt Anu taas käyttää sitä kakkosbeebelin kohdalla (onnea vielä hirmuisesti uudesta tulokkaasta!).

Mutta tähän pakko lisätä, että jos lainaan ihmisille kamaa, otan tietoisen riskin, että se häviää tai menee rikki. Ja jos näin käy, niin se ei todellakaan haittaa, vaan kuuluu pelin luonteeseen, kyse on kuitenkin lapsiperheestä, ja minä jos joku tiedän, että hanskat häviävät, perkele.

Järjestän lainoja. Ilahduin valtavasti siitä, kun pystyin diilaamaan Raisan vaunukopan lainaan yhdelle kaverilleni Elinalle. Mistä tulikin mieleen: Jos teille on tulossa vauva, niin älkää herran nimessä ostako vaunuihin vaunukoppaa ennen kuin olette huudelleet lähipiirin läpi. Itse ratasosaa ja istuinosaa tulee käytettyä parikin vuotta, mutta vaunukoppaa käyttää vain puolisen vuotta, minkä jälkeen se on edelleen aivan käyttämättömän näköinen. Meidän kaveripiirissä on vaihdeltu Emmaljunga Vikingien vaunukoppia sinne sun tänne. Se maksaa kuitenkin 260 euroa, joten säästö on iso!

Laitan omat kamat välittömästi kiertoon. Ei tulisi mieleenkään hillota kaapeissani mitään saamiani tai hankkimiani vaatteita tai tavaroita sen jälkeen, kun en enää niitä tarvitse. Siskoni Sofian vauva käyttää meidän vaunukoppaa (ja Alpun kaikkia pieneksi jääneitä vaatteita sekä kestovaippoja), ja Sofia taas käyttää mun vanhoja imetyspaitoja, -mekkoja ja jopa rintsikoita. Laitoin kaveriltani Piialta saamani raskaustakin kiertoon toiselle kaverilleni Marialle. Kun naapurin Niinan lastenrattaat menivät rikki, annoin hänelle blogin kautta saamani Stokken vaunut, koska en enää matkan jälkeen tarvinnut niitä. 

Olen kelaillut, että jos saan joskus toisen beebelin, saan vuorostani kamaa ihmisiltä. Luultavasti en heille eteenpäin antamiani vaatteita (koska aikanaan nekin kuluvat loppuun), mutta toisaalta, silloin saattaa olla muotikin muuttunut, joten on kiva, ettei tarvitse kaivaa naftaliinista vanhoja rytkyjä takaisin. 

Raha ei vaihda omistajaa näissä bisneksissä, joskus on tullut lounaita tarjottua ja viinipulloja saatua, mutta yleensä nämä menee ihan sellaisella anna hyvän kiertää -asenteella. En ole koskaan myynyt lasten hommeleita kirpparilla tai fb-kirpparilla, koska olen laiska, mutta arvostan syvästi ihimisiä, jotka jaksavat nähdä sen vaivan, koska tämä tarkoittaa sitä, että minä pystyn ostamaan puoli-ilmaisia kierrätyskamoja lapselleni. Sain esimerkiksi meidän pinnasängyn ilmaiseksi Arabianranta kierrättää -ryhmästä, ja toisen täysin samanlaisen Turkuun mökille tori.fistä!

Käytän kestovaippoja. Tai siis lapseni käyttää. Ehkä minäkin tulevaisuudessa taas! Kuten olen kertonut, kestovaipat ovat superhelppo ja halpa ratkaisu. Mutta jos kaivelen sieluni syvimpiä sopukoita, niin mun motiivini kestoilulle on puhtaan ekologinen. Ei nuo muutamien satojen eurojen säästöt vielä motivoi siihen pyykkäysrumbaan, mutta muutamien satojen tonnien muovivuoret sen sijaan kyllä. (Okei, lapsemme käyttää nykyään päiväkodissa kertisvaippoja, joten lopetan tämän hurskastelun tähän.)

Käytän äitiyspakkauksen settejä. Musta oli symppistä, kun joku kommentoi joskus mun blogiin, että "onpa kiva, että Alppu käyttää äitiyspakkauksen ulkopukua". Mulle ei olisi tullut mieleenkään ostaa kallista ulkopukua vauvan ensimmäiseksi talveksi, kun kerran sellaisen sain ilmaiseksi valtiolta (ja tämä vaaleansininen puku on vieläpä lapselle sukupolvikokemus: 2016, erinomainen vuosikerta vauvoja). 

Hankin muutaman kivan asun. Mulla on sellainen ajatus, että yhdn kivan ja uuden asusetin voi hankkia kevääksi ja talveksi. Vaatteet, jotka voi laittaa lapsen päälle silloin, kun menee viettämään kivaa kaupunkipäivää tai sukujuhliin, ja haluaa tuntea onnen hyrskäyksen siitä, että oma lapsi on niin söpö. (Päiväkotiin laitan sille aina vain kirppisvaatteita, koska vaatteet tuhoutuvat ja häviävät, se on käytännössä lasten vaatteiden perimmäinen tehtävä.)

Ja sitten taas disclameria: Mä olen saanut veloituksetta blogin kautta (tosin postausta vastaan, ja herregud näiden kuvien ottaminen oli vaivalloista!) tämän kauden "siistit asut", eli nuo MINUJU:n vaatteet. Ja samat sanat noista Reiman talvivaatteista, siinä oli taas vaatetta yli 500 eurolla (toki verot ovat asia erikseen). No, tämä nyt vei tietysti paljon pohjaa tältä "näin selvisin halvalla" -ilakoinnista, koska olen antanut itseni ymmärtää, että jokainen äiti ei pidä blogia ja sossuile Reiman vaatteita itselleen näkyvyyttä vastaan.

Jos en olisi saanut noita veloituksetta, olisin ostanut yhden talvisetin uutena ja toisen kirpputorilta, koska mulla ei olisi ollut varaa kahteen uuteen lapsen talvikerrastoon.

Pyydän lahjaksi kalleimmat. Mä olen sanonut alusta saakka hävestelemättä Alpun isovanhemmille, mitä "Alppu voisi haluta" lahjaksi. Ne tuovat kuitenkin jotain, mikseivät toisi jotain tarpeellista turhan sijaan? Ristiäislahjaksi Alppu sai superkalliin Stokken Tripp Trapp -syöttötuolin mun isältä ja hänen vaimoltaan. Nyt 2-vuotislahjaksi mun äiti on hankkimassa Alpulle potkupyörää (älkää kertoko Alpulle, se on yllätys!).

Tähän taas disclameria: Kaikilla ei ole isovanhempia, joilta voi toivoa kalliita lahjoja. Nämä ovat sen luokan hankintoja, ettei niitä pyydetä kavereilta. Tosin meidän kaveripiirissä on tapana, että babyshower-lahjaksi annetaan aina Stokken taitettava kylpyamme yhteiskeräyksellä.

En osta mitään turhaa paskaa. Ja sitten vielä, tämä mun uusi suosikkinihokemani, elämäni tag line. Maailma on täynnä sellaista kamaa, mitä lapsi ei todellakaan tarvitse, eikä myöskään lapsen vanhempi tarvitse. Näiden ostamatta jättäminen on suurin palvelus ihmiselle itselleen, koska mitä vähemmän tavaraa kotona on, sitä mukavampaa elämä on, uskoisin.

Kirjasto on täynnä kirjoja, ostan vain suosikkiopukset (eli yleissivistykseen kuuluvat klassikot, kuten Katso minua, Sami). Ihminen ei tarvitse erillistä vaipparoskista, eikä välttämättä edes hoitopöytää (me vaihdettiin ekat puoli vuotta vaippa pesukoneen päällä, tämän jälkeen milloin missäkin). Me ei hankittu edes hoitolaukkua, vaan olen kuljettanut kaiken tarvittavan mun vanhassa Fjällrävenissä (tosin tämä oli mulle ennemminkin joku omituinen identiteettikysymys: en vain halunnut ryhtyä hoitolaukku-ihmiseksi – nykyään tämä pikku statement naurattaa, mutta no, olen edelleen sitä mieltä, että 95 prosenttia hoitolaukuista on karsean näköisiä).

Mitä mun mielestä sitten kannattaa ostaa uutena, jos on rahaa? Museokortti, mikäli asuu alueella, jolla on mahdollisuus käydä enemmän kuin kahdessa museossa. Kahvia kahviloista, lounaita lounaspaikoista. Mä ostin myös lastenvaunut uutena, koska pelkäsin, että jos ostaa käytetyt, ne menevät heti rikki. Ehkä se oli tarpeeton pelko? Ostin myös vauvakirjan uutena (tämä on musta edelleen paras markkinoilla!), mutta se olisi myös hyvä babyshower-lahja. Olen ostanut uutena myös jumalattoman määrän purkkiruokaa, koska löysin sielustani pienen "vihaan vääntää soseita ja sormiruokailu on hiton raskasta" -muijan. Onneksi lapsi syö nykyään yli puolet aterioistaan päiväkodissa eikä mun vaikutuspiirissäni!

Olen aikoinani koostanut tänne blogiinkin perimätietona kulkeneen Täydellisen listan, eli listan asioista, joita kannattaa hankkia ennen lapsen syntymää. Musta se on edelleen aika validi (kommentteineen). Listan tarpeista iso osa sisältyy juurikin äitiyspakkaukseen ja loput saa yleensä vauvan aiemmin hankkineilta kavereilta.

 Se vielä, että kannattaa hankkia tavaraa vasta tarpeeseen, kaupat ovat auki myös vauvan syntymän jälkeen (vaikka sitä kuvitteli raskaana ollessa, että maailma pysähtyy sinä päivänä, kun vauva tulee). Meidän vauva ei eläessään ole suostunut syömään mitään tuttipullosta, joten tuttipullohankinnat olivat aika turhia. Sen sijaan rintapumppu on ollut hyvä, koska välillä on täytynyt vauvattomina vuorokausina pumpata maitoa ulos systeemistä ja heittää lavuaariin.

Huh huh huh! Jopas oli saarna.

Jaaaaaa sitten vielä tämmänen moniosainen disclamer tähän loppuun:

1. Mun lapsi täyttää vasta kaksi. Se ei vielä osaa vaatia mitään kamaa. Mä olen aika löperö äiti, eli voi hyvin olla, että jos Alppu oikein räpyttelee silmiään ja kasvaa manipuloivaksi pikku paskiaiseksi neuvottelutaitoiseksi herrasmieheksi, mä lankean ostamaan sille milloin minkäkin "ole hiljaa äidin kaupassa käymisen ajan, niin saat tämän lelun" -ostoksen. Katsotaan tilannetta kahden vuoden päästä uudestaan.

2. Mun lapsi harrastaa vain uimahallissa käymistä, eli välineisiin ei mene rahee vielä. Muskaria olisi tarkoitus jatkaa taas pian, mutta päiväkoti on vienyt mehut tähän mennessä.

3. Mä en osoita pienintäkään paheksuntaa niitä kohtaan, jotka ostavat erilaisia juttuja kuin minä. Nämä ovat puhtaasti omien valintojeni esittelemistä (kuten nyt blogissa yleensä tapana on olla), ja ne voivat innostaa jotakuta tai sitten joku toinen voi kelailla, että elääpä tuo hullu nainen köyhää ja ankeaa elämää. Molemmat reaktiot ovat ok. 

4. Toki olen ostellut Alpulle kaikkea kivaa ihan omaksi ilokseni. Ostin sille joululahjaksi kellopelin, koska se oli mun mielestä niin suloinen. En siis ole mikään vuoren huipulla alastomana parta hulmuten istuskeleva askeetti. Vauva-aika on myös aika ainutlaatuinen, eli jos joku asia tekee elämisestä helpompaa, niin go for it.

5.  Mulla on tosi hyvät vauvaperheverkostot, kun on isosisko, kavereita, joilla on vanhempia lapsia ja niin edelleen. Tämä on iso etu, myös taloudellisesti.

6. Vaikka tämä postaus saa mut kuulostamaan joltai natsikuria pitävältä jeesukselta, niin todellisuudessa olen aika lungi nainen lapsen kamojen suhteen, enkä vaivaa niillä kauheasti päätäni. Jos joskus pitää ostaa jotain uutena ja kalliilla, niin sitten ostetaan, eikä sitä enää sitten jälkikäteen itketä.

 

 

Tuleeko mieleen vielä jotain muita tapoja, joilla voi selvitä lapsesta halvalla?

 

 

Tekstissä linkatut postaukset:

Hankimme Emmaljungan Vikingit 

Täydellinen lista

Minujun ekologiset lastenvaatteet

Älä osta mitään turhaa paskaa

Hanskojen pitäisi palaa helvetin lieskoissa

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK  //  JULIAIHMINEN INSTAGRAM

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Talven pimeinä iltoina kotiin kävellessä mulle nousi mieleen hassu tarina kymmenen vuoden takaa. Asuin Turun ylioppilaskylässä ja olin matkalla Dynamosta kotiin pilkun jälkeen. Kävelin yksin Hämeentietä pitkin ja yhtäkkiä kuulin takaani juoksuaskeleita. Askeleet lähestyivät uhkaavan tuntuisesti. Kun takaa tulija saavutti mut, hän pysähtyi. Pelästyin. Sitten katsoin viereeni ja tajusin, että siinä oli luultavasti minua nuorempi tyyppi.

Poika sanoi: "Hei onko ok, että kävelen sun rinnalla, kun mua jotenkin pelottaa kävellä yksin täällä?"

Niin me sitten käveltiin rinnakkain koteihimme, juteltiin ihan jotain niitä näitä. Mua oikein nauratti tämä jälkeenpäin, sillä loppujen lopuksi me oltiin ihan samassa tilanteessa, kaksi loppuillan kulkijaa, jotka kaipasivat hetkellistä selustan turvaamista tuntemattomalta ihmiseltä.

 

 

Lue myös:

Äijäs kävi mua painamassa

Ole minulle Topi-poika

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Sitra

Kutka ovat seuranneet minun Insta Storyjani viime aikoina tietävät, että minulla on taas ollut pientä ilmastoangstia ilmassa. Olen nimittäin erinäisten projektien myötä oppinut viimeisen puolen vuoden aikana, että ilmastonmuutokseen liittyy kaksi myyttiä, joiden hokeminen pitäisi lopettaa:

  1. Ekologisuus on kallista. Väärin.
  2. Yksittäiset ihmiset eivät voi käytännössä tehdä mitään ehkäistäkseen ilmastonmuutosta. Ongelmat ovat vain rakenteissa, yrityksissä ja oikeastaan päättäjät ovat niitä, joiden pitäisi tehdä jotain. Väärin. (Mutta ongelmat totta vie ovat myös rakenteissa, yritysten toimintakulttuurissa ja päättäjien pitäisi tehdä paljonkin.)

Okei, ekologisuus ei ole kallista, vaan juuri päinvastoin. Kun asiaa ajattelee terveellä järjellä, niin ekologisuus on yksittäiselle ihmiselle edullista, ja se johtaa parhaimmillaan jopa siihen, että ihminen voi vaurastua. Toki luomu ja ekotuotteet saattavat olla kalliimpia kuin perinteiset versiot. Kuitenkin loppujen lopuksi se, ettei ylipäänsä osta niin paljon, eli ostaa vain tarpeeseen, on paljon halvempaa. Mitä vähemmän tavaraa ostaa, sitä enemmän rahaa jää lompakkoon (ja rahan voi sijoittaa vaikka kiertotaloutta edistäviin yrityksiin, jolloin rahalleen saa tuottoa).

Toiseksi, lähes 70 prosenttia (joidenkin laskelmien mukaan jopa 80) päästöistä syntyy kotitalouksissa. Eli lämmityksestä, liikenteestä ja siitä kamasta, mitä me ostetaan. 

Kriitikot sanovat tässä kohtaa, että jos suomalaiset lopettaisivat tavaran ostamisen, tai edes vähentäisivät sitä, niin kansantalous ajatuisi huonoon jamaan, yritykset kaatuisivat ja ihmiset menettäisivät työnsä. Joo, periaatteessa hetkellisesti ostamisen lopettaminen voisi vaikuttaa kansantalouteen. Kuitenkin ajatus siitä, että pitäisi kuluttaa ihan siksi, että kansantalouden rattaat pyörisivät, on kestämätön. On nimittäin muitakin keinoja pyörittää kansantalouden rattaita kuin ostaa autoja, vaatteita tai sohvatyynyjä.

Sitra on jo tovin puhunut siitä, miten Suomi voisi alkaa näyttää esimerkkiä kiertotaloudessa. Kiertotalous on uudenlainen talouden malli, jossa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Tähän mennessä maailman isoimpia voittoja ovat tehneet yirtykset, jotka myyvät ihmisille kamaa, joka kestaa hetken, tai peräti vain yhden käytön verran. Sitran visio on kuitenkin se, että tulevaisuudessa sellaiset firmat menestyvät, jotka kykenevät myymään yhä uudelleen ja uudelleen jo kierrossa olevista materiaaleista tuotteita ja palveluja ihmisille – kajoamatta enää neitseellisiin luonnonvaroihin. 

(Ja lol tähän väliin: Olin just sanonut Mirjalle ja Raisalle, että seuraavaksi haluan tehdä jotain töitä Sitralle, ja ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään, mua pyydettiin kirjoittamaan Sitran kiertotaloudesta ja presidentinvaalitentistä tänne blogiin. Taas kerran ääneen sanominen kannatti! Sitra on siis niin sanottu tulevaisuustalo, ajatus- ja kokeilupaja. Sen tehtävä on yksinkertaisuudessaan rakentaa parempaa Suomea: herätellä, sparrata ja kirittää suomalaisen yhteiskunnan toimijoita sekä tehdä kokeiluja näiden kanssa. Eli olla hyvien puolella.)

Kiertotalouden idea koostuu kolmesta kohdasta.

1. Tuotannossa pitäisi käyttää tehokkaammin raaka-aineita siten, että mahdollisimman pieni osa aineista menisi hukkaan. 

2. Kun tuote on käytetty, sen raaka-aineita pitäisi hyötykäyttää huomattavasti enemmän eikä vain heittää menemään. 

3. Myös tuotetta pitäisi uusiokäyttää sellaisenaan eikä vain kierrättää osaa sen raaka-aineesta. Tuotteista pitäisi rakentaa alun perinkin niin kestäviä, että niitä voidaan käyttää pitkään. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan niin jääkaapit, sukkahousut kuin puhelimetkin rakennetaan niin hiton kestämättömiksi, että niiden elinikä ei todellakaan ole tarpeeksi pitkä maapallon tulevaisuutta ajatellen. (Pidemmän ja kiinnostavan raportin aiheesta voi lukea Sitran sivuilta.)

Sitran ajatus ei siis ole se, että meidän hyvinvointi laskisi tai kansantalous kaventuisi, vaan päinvastoin, uusilla kiertotalouden keksinnöillä yritykset rikastuisivat ja parantaisivat kansantalouden kasvua. Tällöin erilaisten toimialojen kilpailukykykin kasvaisi. Sitra muuten pitää yllä Kiertotalouden kiinnostavimmat -listaa, jossa on esimerkkejä erinomaisista yrityksistä, joiden ansaintalogiikka nojaa kiertotalouteen. Ajattelin perehtyä näihin ihan noin sijoittajan näkökulmasta, sillä tämän hetkisten tutkimusten mukaan kiertotalouteen sijoittaminen on ollut tuottoisaa ja lienee tulevaisuudessa vielä tuottoisampaa.

Ilmastonmuutos tuntuu yleisesti ottaen toivottomalta ja ahdistavalta. Siksi on ihanaa välillä voida puhua asiasta niin, että toivoa on, kun vain halua on. Kun tarpeeksi moni vaatii tekoja ilmastonmuutoksen estämiseksi, meitä aletaan oikeasti kuunnella.

No niin, miten presidentinvaalit sitten liittyvät tähän? (Ja se, että mä poseerailen vaalimainosten edessä vähän hassun näköisenä.) Siten, että istuvalla presidentillä on iso vastuu levittää kiertotalouden sanomaa myös muihin maihin. Kiertotalouden läpi lyömiseen tarvitaan kaikkia: sekä yksittäisiä ihmisiä että suomalaisia firmoja, mutta myös ulkomaisia jättiyrityksiä ja paljon hyviä poliittisia päätöksiä. Näinä Trumpin ilmastonraiskaamiskampanjan aikoina ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta ei yksinkertaisesti voi puhua ulkopolitiikassa liikaa.

Tähän mennessä debateissa ei ole puhuttu läheskään tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, joka on käytännössä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein ja massiivisin aihe. Sitra onkin nyt järjestämässä nuorten presidentinvaalipaneelia ylihuomenna keskiviikkona 17.1. klo 13.30–15.30 Aalto yliopistolla. Tapahtuma on avoin kaikille, ja se myös striimataan livenä täällä

Aion itse mennä paikalle kuulemaan, miten presidenttiehdokkaat suhtautuvat ilmastonmuutokseen. On olennaista, että nimenomaan nuoret järjestävät tämän paneelin (kyllä, lasken itseni nuoreksi, vaikka ilmeisesti yli 28-vuotias ei enää ole nuori), sillä meidän elämäämme ilmastonmuutos koskee huomattavasti enemmän kuin vaikka 69-vuotiasta ihmistä. Me tällä planeetalla joudutaan olemaan paljon pidempään (ja meidän lapset myös!)

Kerron sitten tuon paneelin jälkeen, mitä presidenttiehdokkaat sanoivat aiheesta. Jos ette jaksa katsoa live striimausta ja haluatte nähdä tentin Julian omalla kommenttiraidalla, niin tsekatkaa mun Insta Story keskiviikkona. Lupaan kunnon ränttäystä, mikäli ehdokkaiden visiot eivät miellytä!

 

Onko presidentti ottanut teidän mielestänne tarpeeksi kantaa ilmastonmuutokseen?

 

 

Lue myös:

Ostan vaatteet seuraavaksi 5 vuodeksi

 

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Share

Pages