Ladataan...
Juliaihminen

Nyt kun olen siunatulla viikolla 24, kaikki mun kolme (3!) raskaussovellusta kehottavat, että ala puhua ja laulaa hahmolle.

No, minä olen tehnyt työtä käskettyä, koska olenhan the perfect mama.

Ongelmaksi muodostui heti tietysti se, että mitä mää sille sitten lurautan!

En nimittäin osaa yhtäkään laulua ulkoa. Ja sanon myös sinulle, rakas lukija, että vaikka luulisit, että muistat ulkoa laulujen sanoja, niin mä voin kertoa, että ET MUISTA!

Se tuli mullekin täysin puskista: Tuossa kun olin Tansaniassa ja istuttiin kavereiden kanssa katsomassa tähtitaivasta hiekkarannalla nuotion äärellä, joku ehdotti, että ”tähän sopisi hyvin joku yhteislaulu”. Yritettiin aloittaa sellainen idyllinen First Aid Kit -tyylinen hyminähetki, mutta lopputulos oli sietämätöntä muminaa:

”Pysy aina pikkuveljenä, älä koskaan miehisty, on meidän hhmm - - hhmm - - liikaa aikuisia hmmmm tyttydyyy - - tyttydyy.” Puhumattakaan siitä, että joku olisi muistanut säkeistöjen sanoituksia.

Lopulta kävi ilmi, että osattiin vain joku Pienen pieni elefantti marssi näin, mutta ikävä kyllä tuikkivat tähdet + kuohuva valtameri + lämmin nuotio -yhdistelmä olisi vaatinut jotain hieman ylevämpää.

**

Palatakseni lapselle laulamiseen. Toisin kuin Tansanian erämaassa, kotona toimii netti, joten pystyin googlailemaan lyriikoita.

Nopeasti tajusin, että semmoset perinteiset lastenlaulut eivät sopineet tähän tilanteeseen.

Tuu tuu tupakkarulla – no en mä halua puhua tupakoinnista hälle, vielä ei ole aika valistuksen!

Ystävä sä lapsien – vähän liian melankolista, menee äkkiä liian hartaaksi.

Mun lapsuudessa meillä laulettiin enimmäkseen Siionin kanteleen virsiä, ja niidenkin veisaaminen yksin omaa napaa heijaillen tuntuisi jotenkin… vieraalta.

 

Niinpä päädyin laulamaan sitä, mitä osaan. Tähän mennessä repertuaariin on kuulunut:

Leevi and the Leavings: Itkisitkö onnesta (antaa hyvää oppia siitä, miten elämä toimii)

Junnu Vainio: Albatrossi (muistuttaa lasta, että kannattaa sitten seurata unelmaansa, vaikka se olisi Tornaattorin kyydissä ympäri maailman seilaaminen ja Honolulun kaislavöiden tutkiminen)

Olavi Uusivirta: Kaiken jälkeen olet kaunis (maailman paras biisi)

**

Miekkoseni Tiki tosin inhoaa Leevi and the Leavingsiä ja pitää Olavi Uusivirtaa "likaisena vasemmistolaisena", joten hän pyysi, että laulaisin lapselle mieluummin Abbaa. Itse taas en voi sietää niitä kiekuvia ruotsalaisia. Ajattelin kuitenkin, että tämä on meidän yhteinen lapsi, joten mun pitää tehdä kompromisseja enkä voi aivopestä sitä vain omien mieltymysteni mukaan.

Niinpä lurautin sille vielä vähän Abbaa, tosin muokatuin sanoin:

”Tiki is the dancing queen, young and sweet, only seventeen.”

(Mun mieheni ei todellakaan ole mikään tanssi-kuningatar, paitsi ehkä kolmen promillen tuubassa, mutta sitä tämä baby ei tule ikinä näkemään).

**

No, en tiedä, millainen kiero mieli tällä jukeboxilla siitä lapsesta tulee. Mutta toisaalta, Siionin kanteleen lisäksi meidän isä lauloi meille tuutulauluksi myös sitä biisiä, jonka lopussa nuijasodan päällikkö Jaakko Ilkka kuoli hirsipuussa - ja ihan hyvä musta tuli!

 

Ihan uteliaisuuttani kysyn:

Mitä te olette laulaneet lapsellenne tai voisitte laulaa hälle? Vinkkejä?

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

"Tahtoisin gini tonicin, gini tonicin. Tai sitten minttufernetin, minttufernetin."

Kiitos vuosien sitsauskokemuksen, tämä kappale soi mulla aina ruotsinlaivalla päässä, Silja linen tunnarin sävelellä tietysti.

Tosin viime viikonlopun vietin Viikkarilla, enkä millä tahansa purtilolla, vaan itse Viking Gracella! Meillä oli nimittäin a sweeeeet loooove vacation Tikin kanssa.

Kerran eräs kaverini Erkko kysyi: "Lasketaanko laivan hytti hotellihuoneeksi?" Musta kyse on samasta pohdinnosta kuin: "Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?" Eli miten sen nyt ottaa!

(Tästä tuli mieleen eräs toinen filosofinen "kun puu kaatuu metsässä" -tyyppinen kysymys, jota kaverini kanssa yks päivä pohdittiin: "Huutaako vauva oikeasti, jos kukaan ei ole kuulemassa sitä?" Eheh ehhe!!!*)

 

No mutta, mä olen pohjimmiltani positiivinen ihminen, eli lasi on puoliksi täynnä. Eli ruotsinlaivan hytti on hotellihuone.

Ja Viking Gracen twin bed -hytin kohdalla tämä pitää ihan oikeasti paikkansa. Normaalisti miniristeily ei ehkä vastaa mun käsitystäni Kulttuurikodin Kasvatin onnistuneesta lomamatkailusta, mutta nyt se oli just sitä, mitä kaipasin.

Perjantaina vedettiin buffetista herkkuja. Illalla laivalla soitti myös JVG, jota Tiki kävi kattomassa hetken mutta mua laiskotti, joten vetelehdin sen ajan hytissä. Ja lauantainakin laiskotti. Poistuttiin hytistä ehkä kaksi kertaa, tyyliin meriaamiaiselle ja tax freehen sekä ottamaan pousailukuvia Maarianhaminan kohdalla. Loput 12 tunnin päivästä löllyttiin hytissä ja katottiin läppäriltä Mad Menejä ja Bondeja. Normaalisti olen semmonen lomasuorittaja, että kaikkea pitää kokea ja nähdä ihan hitosti. Nyt ei oikein ollut mitään koettavaa, koska en ole karaoke- tai bingoihmisiä (ainakaan selvin päin, koska minttufernettiä ei nyt ollut tarjolla).

Ja me rentouduttiin ihan totaalisesti. Se oli fantastista! Vähän kuin olisi jossain hermoparantolassa: puhtaat valkoiset lakanat, Tukholman ja sitten Turun saaristo lipuu ikkunosta ohi, jossain vaiheessa aurinko alkaa laskea... Olen käsittänyt, että tällaisia juttuja kuuluu nyt ihmisen tehdä, koska "sitten pian ette voi enää ikuisuuksiin". Tällaista miniristeilyä voin suositella ihan kaikille!

 

Toinen syy tälle matkalle lähtemiselle oli se, että testasin yhtä lehtijuttua varten Viking Linen uutta sovellusta. Se on kyllä veikeä, ja uskon, että sillä on potentiaalia ryhtyä ruotsinlaivan sisäiseksi Tinderiksi. Pointtina on, että kun sinne loggaa itsensä, pystyy aloittamaan keskusteluja muiden matkalla olijoiden kanssa. Lisäksi sieltä näkee raflojen ja baarien aukioloajat sekä laivan ohjelman. Ongelmana tosin oli, että sovelluksessa oli aika vähän väkeä kirjautuneena, noiden pitäisi mainostaa sitä vielä enemmän, niin sitten se voisi toimia. 

Et sellast!

 

 

 

*ps. Tämä oli esimerkki siitä vähän raskaasta huumorintajusta, josta taannoin kerroin.

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

 

Kaikilla on tässä lapsenhankinnassa joku, mitä ne stressaa eniten. Mun suuri stressinaihe on, että me asutaan maailman kivoimmassa asunnossa, ylimmässä, neljännessä kerroksessa, ja talossa ei ole hissiä. Me ei aiota muuttaa.

Aina kun kerron tästä jollekin, mua katsellaan joko kauhuissaan tai säälien. Tuo hullu nainen, ei tiedä mihin ryhtyy.

Aloin googlailla about näillä sanoilla "vaunut, ylin kerros, ei hissiä", ja päädyin eräälle keskustelupalstalle, jossa viestin aloittajalla oli sama ongelma. Parin asiallisen neuvon jälkeen päästiin asian ytimeen. Se meni jotenkin näin:

"Jos jätät vaunut alakertaan, niin joku kyllä sytyttää ne tuleen. Kun koko kerrostalo roihuaa ja kymmenet ihmiset rapussasi kuolevat tuskallisesti myrkkykaasuihin, oletko tyytyväinen itseesi? Miten pystyt elmään itsesi kanssa sen jälkeen?"

Aika paha kysymys. Kattellaan.

 

Meidän sympaattinen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja sanoi, että tätä vaunuasiaa voidaan katsoa läpi sormien, koska pyöräkellari on portaiden päässä. Suunnitelma on siis ostaa mahdollisimman ketterät vaunut, joista sen kopan saa irrotettua helposti. Jätän sen vaunun rautakehikko-osan alas ja kapuan baby kopassa ylös. Ruuat tilaan Alepasta kotiinkuljetuksella

 

Internet on kertonut mulle, että vaihtoehtoja on nyt kolme.

1. Bugaboo Cameleon, jonka etuna on hyvin ketterät etupyörät. Kävin Punavuoren peikossa testailemassa. Tykkäsin!

2. Bugaboo Buffalo, jonka eturenkaat on vähän isommat, eli ei niin ketterät, mutta niiden kanssa voi mennä helpommin esim loskassa ja saastan keskellä. 

3. Emmaljunga Viking, joka on vissiin myös todella kevyt, ja sen kopan saa helposti irti. Ja nämä on vissiin vähän halvemmat kuin noi bugikset?

 

Nyt, jos jollakulla tästä jotain neuvoja tai kokemuksia, niin otan ne todella kernaasti vastaan! Olen tietty lukenut tämän Puutalobabyn postauksen aiheesta kommentteineen, mutta aattelin, että jos teillä on vielä uudempaa tietoa + etenkin jos on jengiä, jotka asuu korkealla ilman hissiä, niin niitä neuvoja kuulisin erityisen mielelläni. Tai jos joku tietää jonkun lastenrattaiden mustan hevosen, josta en vain vielä ole kuullut, niin kertokkoo!

Ja öö, ei sitten niitä sääliviä katseita, vaan konkreettisia neuvoja! Ja voimaannuttavia tsemppiviestejä mun tulevaan vaunukoetokseen otan myös vastaan. Eli siis:

 

Mitkä lastenvaunut sopivat hissittömään taloon? 

 

Kuva: Huhtikuulta 2014, jolloin vasta larppasin äitinä olemista yks päivä. Mun rekvisiittana toimi eräänkin Anna Karhusen bebeto - ja bugiksilla mentiin tuolloin!

 

Share

Pages