Ladataan...
Juliaihminen

Okei, tähän mennessä tapahtunutta, mitä tulee tähän preggo-juttuun. Kaikki mun postaukset eivät tule olemaan mama-horinaa, mutta no, se aihehan mun päässä tällä hetkellä pyörii, joten antaa palaa.

 

Sain selville olevani raskaana kesäkuun alussa. Olin Kroatiassa Mondon juttureissulla ja tein testin eräässä rovinjilaisessa luxus-sviitissä yhtenä täydellisen aurinkoisena aamuna. Edellisiltana olin syönyt ison tonnikalatartar-pihvin (myöhemmin kävi ilmi, että se on melko lailla nou-nou-listalla). Olin tietty ihan järkyttynyt (siis puhtaasti pelkästä ilosta ja epäuskosta), ja koska jollekulle oli kerrottava heti, ryntäsin aamupalalle ja hihkuin sen mun uudelle ystävälleni Annalle, joka oli reissussa valokuvaajana. Ehkä se olisi alkanut muutenkin epäillä, kun mulla on tapana aina rehvastella kaikilla ryyppyjutuillani (koska olenhan edelleen 14-vuotias), niin sitten kuitenkin kieltäydyin esim. brandynmaistelukierroksesta eräässä istrialaisessa baarissa. Tikille kerroin vasta kun saavuin kotiin, kun puhelimessa se olisi ollut jotenkin tympeetä.

Kesä meni aika kivasti. Olin vähän huonovointinen mutta enimmäkseen olen tähän mennessä ihmetellyt, voiko tämä olla näin helppoa. Olen kyllä vähän semmonen itku pitkästä ilosta -tyyppi, eli eiköhän tää vielä jossain vaiheessa muutu helvetilliseksi tuskaksi. (Rakastan muuten sananlaskuja, koska niissä on usein sanottu kaikki, mitä sanoa kannattaa. Ei kukko käskien laula on yksi mun lemppareista, mutta se ei kyllä liity tähän nyt mitenkään.) 

No mutta, nyt olen jo tässä keskiraskauden energisessä auvossa, eli viikolla 23. 

Oikeastaan nämä ruoka- ja juomajutut ovat olleet mun ainoa huolenaiheeni. Kuten varmaan kaikilla muillakin tässä siunatussa tilassa olevilla. Ruuan- ja juomanvälttely alkoi sitten heti sillä Kroatian-matkalla. Tässä vielä esimerkkejä niistä aterioista, joita minä marttyyriraasu en voinut syödä.

 

Rovinjilaisen ravintolan terassilla lasi valkkaria, jota en voinut juoda. (Instasin sen tietty, niin kaikki luuli, että olin Istriassa ryyppyreissulla!)

 

Bradynmaistelukierros, johon en voinut osallistua (muuta kuin kynän ja paperin kanssa). En muuten ole elämäni aikana ikinä haistellut alkoholeja yhtä paljon kuin tänä kesänä. Ja voin sanoa, että alkoholi - jopa siis ihan joku kynsilakanpoistoaine - tuoksuu taivaalliselta. Mmmmm....

Puoliraaka ankanliha, jota en voinut syödä. Mutta maisema oli tässä Buzetin pienessä kylässä kuin Bondista, A view to a Kill.

 

 

Ps. Ensimmäisen kuvan on ottanut lahjakas valokuvaaja Anna Salmisalo, se on Frankfurtin lentokentältä, kun fiilistelin sitä, että mulla on salaisuus, jonka tietää vain kaksi ihmistä maailmassa (minä ja Anna). Loput kuvat omiani.

 

Ladataan...
Juliaihminen

 

Ensimmäisessä blogipostauksessaan ihmisen on syytä esittäytyä. Ajattelin, että se onnistuu helposti tällä lehden kannella, jonka työkamut antoivat läksiäislahjaksi.

Tein kaksi vuotta Trendissä ja Lilyssä hommia tuottajana (tässä vanha profiilini). Nyt siirryn kuitenkin toviksi toiseen lehteen, ja sitten (niin friikiltä kuin se kuulostaakin), aloitan äitiysloman joulun kieppeillä. Ehdin kuitenkin kiintyä näihin Lily-meininkeihin aika paljon enkä halua luopua tästä yhteisöstä tyystin. Niinpä ajattelin, että whatta hell, mähän voin perustaa tänne oman henkilökohtaisen blogin, jossa horisen mitä haluan.

Aloitan horinani blogin nimestä. Sen keksiminenhän on täysin helvetillistä. Tarina tämän nimen taustalla on se, että ala-asteella ystäväni Noora antoi mulle tämän nimityksen (samainen nykyään kauppiksesta valmistunut hahmo kertoi perustaneensa oman yrityksen, "Nooran aivopesulan" – perusmeininkiä mun lapsuudessa). Nimi jäi käyttöön, ja siitä tuli myös "hyvä" Instagram- ja Snapchat-nimimerkki. Tiedän, että se kuulostaa vähän hipiltä, mutta sitä se ei ole, koska, kuten tuo kansi kertoo, mua ei tunneta suoranaisesti saastaisten hippien ystävänä. Ja no, nyt tuo Julia + ihminen on aika hyvä nimi siksikin, että mä olen Julia, mutta en tiedä tuosta helmikuussa saapuvasta tyypistä oikein muuta kuin että se on ihminen. Ja tämän blogin yksi tarkoitus on kertoa näistä molemmista jutuista, eli musta ja siitä ihmisestä.

Mitä muuta? No, mun huumorintaju on vähän raskas (Jani Volanen on huumori-idolini). Liioittelen mieluummin kuin vähättelen, siksi käytän usein sellaisia sanoja kuin saastainen, helvetillinen sekä fantastinen ja täydellinen. On monia asioita, joita en siedä (tässä esimerkiksi listaus aiheesta), mutta oikeasti suhtaudun melkein kaikkeen elämässä positiivisen huvittuneesti. Toivottavasti se välittyy paasauksistani, joita on vielä taatusti luvassa. 

Kuten varmaan te kaikki muutkin, myös minä olen feministi, aiemmin pidin Lilyssä tämmöstä Mahtavat mimmit -blogia, jossa esittelin mielestäni kiinnostavia naikkeleita. Asun Helsingin vehreässä Hermannissa, fantastinen kaupunginosa, by the way ja ööö... harrastan kaikkea semmosta laimeaa ja mitäänsanomatonta, kuten salilla ja lenkillä käymistä sekä elokuvien katsomista. Myös talous ja teknologia ovat aiheita, jotka kutkuttelevat sieluani, ja ehkä niistäkin vielä kirjoitan omalla twistillä.

Olen kotoisin Turusta (tarkemmin Turun eräältä saarelta, nimeltään Kakskerta), ja Turku on mun syömessäin aina ykkönen.

Ai niin, olen savolaisen kanssa. Kutsun sitä Tikiksi. Jos joku tarvitsee vertaistukea siihen, että on sattunut rakastumaan savolaiseen, niin mulla on jo vertaistukiryhmä toiminnassa, saa liittyä.

Se oli siinä. Jatkan näitä horinoita varmaankin huomenna. Tervetuloa lukemaan, ystävät!

Bisous!

 

ps. Kannen kuvan on ottanut superlahjakas valokuvaaja Johanna Kinnari ja sen on taittanut Hanna "Hannibal" Kahranaho, eli Trendin AD

 

 

Pages